Hedonismista ja monikulttuurikrittisyydestä

Eräillä ihmisillä tuntuu olevan se käsitys että länsimaisuuden ja monikultturismikriittisyyden ydin on siinä, että puolustetaan esimerkiksi suomalaisten naisten oikeutta ryypätä ja rällätä sinä missä suomalaisten miehen. Ylipäätään että länsimainen hedonistinen elämäntapa on se minkä puolesta tässä ollaan taistelemassa.

Minä en siihen taisteluun osallistu.

Tottakai puolustan ihmisten oikeutta autonomiaan ja oikeuteen toteuttaa itseään. Mutta ihmisen autonomia on vain asian yksi puoli - toinen puoli on yksilön velvollisuus lapsiaan, perhettä, yhteisöä ja kansankokonaisuutta kohtaan. Olen käsitellyt aihetta aikaisemmin.

Seuraavan tyyppisten kysymysten käsittelyyn en tarjoa enää tilaa tällä blogilla:

"minkä takia miesten alkoholismia, tupakointia yms. olisivat itseisarvoisesti parempia kuin naisten vastaavia? jos siis se on mielestäsi jotenkin todella hälyttävää, että a-klinikoiden asiakkaista naisia on jo kolmannes vaikka miehiä on kaksi kolmasosaa. jos syynä on se, että naiset haluavat 'apinoida miehiä' niin helppo lääkehän olisi se, että miehet rupeaisivat raittiiksi niin naiset huomaisivat että raittiina olo on 'kovaa' ja alkaisivat joukolla absolutisteiksi. "

Tämän kysymyksen esittäjä kysyy faktisesti, miksi naisella ei ole oikeutta samanlaiseen hedonismiin kuin miehellä. Kysymys on irrelevantti tämän blogin kannalta. Tämän blogin pämäärä ei ole miellyttää ketään, eikä käsitellä hedonistisen filosofian kannalta mielenkiintoisia kysymyksiä.

Jos taas kysymystä tarkastelee kansankokonaisuuden kannalta, on selvää että naisen hillitön alkoholin käyttö on vakavampi ongelma kuin miehen hillitön alkoholin käyttö. Nainen alkoholisoituu huomattavasti nopeammin kuin mies, alkoholisoitunut nainen tulee kykenemättömäksi synnyttämään ja kasvattamaan lapsia. Nainen on pienen lapsen primäärimpi vanhempi. Kansankokonaisuuden kannalta on täysin epärelevantti kysymys "onko naisella yksilönä samanlainen oikeus tupakoida ja ryypätä hillittömästi kuin miehellä ?":

Konservatiivisessa vallankumouksessa yksilö menettää erityisarvonsa ja tulee osaksi jotain kokonaisuutta - tosin osaksi jolla on erityinen arvonsa sen kautta, että se on osa tätä kokonaisuutta. (Katso aiempi postaukseni.)

Tämän blogin kirjoittaja näkee monikultturismin äärimuotojen torjunnan vain ensimmäsenä askeleena suomalaisen yhteiskunnan renesanssissa. Yksilökeskeisyyden äärimuotojen - siis hedonismin - tuhoamisen (likvidoinnin) näen aivan yhtä merkittävänä päämääränä.

Islamista - mitä minä olen sanonut ja mitä en

Saan tänne jatkuvasti kommentteja tyyliin

"mitä sinulla on muslimeja vastaan ?"

Vastaan noin kymmenennen kerran:

ei yhtään mitään

Olen käynyt Turkissa, Marokossa, Tunisiassa, Bosniassa ja Intian muslimialueilla. Aion käydä vastedeskin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että suuri islamilainen maahanmuutto johtaa valtioitten sisällä ongelmiin, koska läntisen ja islamilaisen kulttuurin välillä on tällä hetkellä paha ristiriitatilanne. En ole väittänyt, että kyseessä oleva ongelma on muslimien aiheuttama. Väitän kuitenkin, että islamilainen maailma elää jonkinlaista murrosikää, jolle on tyypillistä poliittinen terrori ja läntisiin kulttuureihin kohdistuva viha. Se johtaa siihen että islam on lännelle vaarallinen.

En tuomitse murrosikää enkä muitakaan luonnon ilmiöitä kuten susia, karhuja, tulta enkä maanjäristystä, enkä tuomitse myöskään islamia tai venäläisyyttä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että varovaisuus ja järjen käyttö on sallittua kun on tekemisissä susien, karhujen, tulen, maanjäristyksen ja islamin kanssa.

Minusta kuitenkin sudet, karhut, tuli ja islam ovat kauniita luonnonilmiöitä. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin.

Minua ei haittaa, vaikka arvaan että kukaan tuskin on kanssani tästä asiasta samaa mieltä.

Saako Saksassa muslimi raiskata kristityn naisen ?

Muslimimies saa siis saksalaisen juristin Christa Datz-Winterin mielestä laillisesti lyödä vaimoaan. Muslimimiesten oikeus kurittaa vaimoaan perustuu Datz-Winterin mukaan islam-oppineiden Koraanin tulkintaan.

On loogista kysyä saako muslimimies myös raiskata kristittyjä naisia:

Bruessel Journalissa antwerpenilainen muslimiasioita hoitanut virkamies Marij Uijt den Bogaard nimittäin kertoo: "He kertoivat että on oikein myydä huumeita kunhan myy vain ei-muslimeille... He kertoivat että on hyväksyttävää varastaa ei-muslimeilta.... Veljiltä ja sisarilta ei saa varastaa... Naiset, jotka eivät pukeudu huiviin ovat salafistien opetusten mukaan huoria ja heitä kuuluu kohdella huorina."

Jos islamoppineiden - salafistit ovat äärikonservatiivisia muslimeja jotka saavat tukea Saudi-Arabian hallitukselta - mukaan kristityt naiset ovat huoria, Christa Datz-Winterin mukaan ilmeisesti muslimimiehillä on sitten oikeus ja velvollisuus kohdella kristittyjä naisia huorina ?

En väitä, että enemmistö Saksan muslimeista olisi Christa Datz-Winterin kanssa samaa mieltä. Vaikea minun on kuvitella että esimerkiksi marokkolaiset tavalliset ihmiset ajattelisivat noin. Marokossakaan suuri osa naisista ei pidä huivia.

Mutta erittäin huolestuttavaa on, että saksalaisten monikultturistien taholta viestitetään Saksan marokkolaisperäiselle ja turkkilaisperäiselle väestölle, että saatte tehdä mitä haluatte. Anteeksi että me saksalaiset maan matoset olemme olemassa ! Yritämme olla synnyttämästä lapsia jotta emme olisi teitä häiritsemässä !

Saksalaisuus

Olen aina ihaillut muurahaisten, saksalaisten ja japanilaisten kykyä alistua jollekin asialle A - tai jopa kuolla ko. asian puolesta. Siinä on minusta aina ollut jotain kaunista - eri asia onko alistumisessa jotain järkeä. Pitää kuitenkin kysyä järkeä kenen kannalta ?

Asian A kannalta siinä voi olla paljonkin järkeä. Vuonna 1933 - 1945 saksalaiset alistuivat Hitlerin asialle. Se merkitsi käytännössä sekä monen saksalaisen yksilön että koko Saksan valtion tuhoa. Vuosina 1949 - 1990 itäiset saksalaiset alistuivat suurelta osin sosialismin aatteelle. Sosialismi onnistui Saksassa paljon paremmin kuin esimerkiksi Puolassa, koska saksalaiset osaavat paremmin alistua kuin puolalaiset. Nykysaksalainen on ehkä yhtä valmis kuin isoisänsä tuhoutumaan asian A puolesta ? Onko asia A nyt monikultturismi ? En ole varma.

Saksalaisen ihmisen arkkityyppi on preussilainen upseeri, jonka ideaali on lojaalisuus ja totteleminen. Puolalaisen ihmisen arkkityyppi on puolalainen aatelinen (pan), jonka ideaali on kapina.

Alistumisessa Asialle on tietty evolutiivinen selityksensä, jota olen käsitellyt varsin teoreettisesti aiemmin. Alistuminen voi joissain tilanteissa (vrt. muurahaiset) olla valtava voima. Alistuminen synnyttää koordinoidun ryhmän (superorganismin), joka joissain olosuhteissa pystyy ihmeisiin.

Suomalaisen on hiukan vaikea ymmärtää tai arvostaa saksalaisia. Erilaisia kulttuureita on kuitenkin tärkeää ymmärtää, jotta kykenee tulemaan toimeen toisen kulttuurin ihmisten kanssa - tai jotta ymmärtää välttää näitä.

Kun saksalainen ja suomalainen yritys esimerkisi yhtyvät, suomalaisten työntekijöiden on hyvä ymmärtää saksalaisuutta. Tai välttää heitä hakeutumalla muuhun työpaikkaan.

Iltalehti ja alkoholiongelma

Jopa Iltalehti tunnustaa nyt että alkoholin kulutus aiheuttaa Suomessa suuria ongelmia:

 

"Alkoholiongelman paisuminen voidaan pysäyttää vain puuttumalla juomien hintaan ja saatavuuteen."

 

Ei ole kuin pari vuotta siitä kun kuorossa laulettiin että suomalaisten alkoholiongelmat johtuvat pelkästään liiasta holhouksesta. Nyt alkavat jo useimmat ihmiset ymmärtää että holhouskin on parempi kuin ylenmääräinen kaiken salliminen.

 

On vain hyvä että ihmiset hiukan kyräilevät naapureitaan, sekä juoruilevat ja panettelavat pahimpia sekoilijoita ! Kaiken salliminen on pelkkää välinpitämättömyytä eikä suvaitsevaisuutta.

Saksalaiset juristit pitävät naisia ali-ihmisinä ?

Saksalaiset juristit tuntuvat pitävän naisia ali-ihmisinä (minderwertige Untermenschen). Muslimimiehillä on nimittäin saksalaisjuristien mukaan oikeus lyödä vaimoaan eikä vaimolla ole oikeutta vaatia avioeroa. Iltalehti kertoo:

"... saksalaistuomarin mukaan muslimi sai kurittaa vaimoaan." "Tuomarin päätös jättää käsittelemättä marokkolaisen miehensä moneen kertaan pahoinpitelemän saksanmarokkolaisen naisen avioerohakemus kiihdyttää saksalaisia." "Frankfurtilaisen naistuomari perusteli päätöstään sillä, että muslimiperheessä Koraani sallii aviomiehen rangaista vaimoaan. Naisen olisi pitänyt ottaa tämä mahdollisuus huomioon avioituessaan muslimin kanssa." "Saksan tuomariliitto kuitenkin puolustaa jäsentään. Se pitää uskonnon edustamien arvojen huomioonottamista tärkeänä osana oikeudenkäyttöä. Tuomari ei ylittänyt liiton mukaan harkintavaltaansa."¨

Kunniamurhien tuomiot ovat lieventyneet: "Islamilaiset voimat ovat muuttamassa järjestelmällisesti oikeuskäytäntöämme, arvioi tunnettu naisten oikeuksien puolustaja, kirjailija ja päätoimittaja Alice Schwarzer. Hän viittaa muun muassa musliminaisten kunniamurhista veljille ja aviomiehille langetettuihin lieviin tuomioihin."

Onko Saksassa siis lieventävä asianhaara, jos murha on suoritettu suvun kunnian säilyttämiseksi ?

Koko Iltalehden artikkeli on tässä.

Tiedeyhteisö moraalisena yhteisönä

Tutkijalle asetetaan yleensä vaatimus, että tutkimuksen pitää olla rationaalista. Rationaalismilla tarkoitetaan sitä että tiedon lähteenä on järki eikä pelkkä kokemus, dogmi tai usko. Edelleen edellytetään yleensä että tutkija käyttää ns. hypoteettis-deduktiivista tieteellistä menetelmää uuden tiedon hankinnassa;

Hypoteettis-deduktiivisella menetelmällä toimien aluksi esitetään hypoteesi, ja tästä johdetaan testattavia ennustuksia, jotka ovat hypoteesin premissien suora looginen seuraus, ja tämän jälkeen testataan empiiristen kokeiden avulla, pitävätkö ennusteet paikkansa. Jos johdetut ennusteet läpäisevät testit, havaintoaineisto tukee eli konfirmoi hypoteesia, mutta se ei kuitenkaan todista hypoteesia oikeaksi. Hypoteettis-deduktiivisen menetelmän kannalta järkevän hypoteesin perusvaatimukset ovat empiiristyys ja kyky selittää kohteena oleva ilmiö.

Tiedeyhteisölle on oleellista kritisoida kaikkea epärationaalista tieteentekoa (näennäistiedettä) kuten vaikkapa kreationismia, naistutkimusta ja homeopaattista lääketiedettä jo siitäkin syystä, että ellei näennäistieteen tekijöitä paljasteta ja tuomita, tiedeyhteisöjen ulkopuolisten tahojen luottamus tiedeyhteisöön (ja tieteeseen) laskee.

Tällainen kritiikki toimii tiedeyhteisössä käytännössä altruistisena rangaistuksena niitä ihmisiä kohtaan, jotka rikkovat rationalismin normin. Tiedeyhteisö on siis myös moraalinen yhteisö samalla tavalla kuin keräilijä-metsästäjä-heimo tai uskontokunta, mutta tiedeyhteisön normi on rationalismi, kun esimerkiksi luterilaisuuden normi on "katekismuksen käskyjen noudattaminen".

Monessa suhteessa tiedeyhteisö tietysti on hyvin erilainen yhteisö kuin uskonnollinen yhteisö ja primääristi rationalismi ja kritiikki ovat vain keinoja - ja hyviä sellaisia - tieteen edistämiseksi. Käytännössä rationalismi kuitenkin toimii myös moraalisena normina ja varsinkin näennäistieteen kritiikki altruistisena rangaistuksena.

Tiedeyhteisöön liittyy löyhästi erilaisia ns. skeptisiä yhdistyksiä kuten esimerkiksi Skepsis, jonka tärkeimpänä päämääränä on paljastaa ja kritisoida näennäistiedettä eli tutkijoita jotka eivät noudata tiedeyhteisön rationaalisuus-normia. Voisi jopa sanoa, että tiedeyhteisö on tavallaan delegoinut rationalisminormin pakottamisen tällaisille yhdistyksille, sillä yliopisto tai yliopiston tutkijat harvoin puuttuvat yliopiston sisällä tapahtuvaan näennäistieeteeseen. Normin rikkojien rankaiseminen on tiedeyhteisössäkin kallista ja siksi useimmat yhteisön jäsenet ovat vapaamatkustajia. Mm. naistutkimuksen monien ylilyöntien kritisoimiseen tiedeyhteisön jäsenillä ei juuri ole ollut rohkeutta - kritisoimisen taakka onkin jäänyt Keisarinnan uudet vaatteet-kirjan kirjoittajille Osmo Tammisalolle ja Jussi Niemelälle. Katso mm. tämä artikkeli heidän blogillaan.

Skeptikkojen työ on erittäin arvokasta ei vain yliopiston vaan koko yhteiskunnankin kannalta. Resurssien haaskaaminen esimerkiksi homeopaattiseen lääketieteeseen kuluttaa yhteiskunnan resursseja. Pahimmassa tapauksessa homepaattisen lääketieteellisen koulutuksen saanut hoitohenkilökunta tekee virheellisiä diagnooseja sairauksista ja määrää virheellisiä hoitoja. Johtava tiedelehti Nature kritisoi voimakkaasti yliopistoissa annettavaa homeopatia-koulutusta viimeistä edellisessä numerossaan.

Ongelma on kuitenkin se, että jotkut skeptikot esimerkiksi Richard Dawkins, toimiessaan epärationalismia vastaan tiedeyhteisössä helposti alkavat laajentaa toimenkuvaansa koko yhteiskuntaan. He alkavat tuomita esimerkiksi uskontoa siitä näkökulmasta etteivät uskovaiset noudata rationalismin normia. Kuitenkin, kuten mm. evoluutiotutkija DS Wilson toteaa, uskonnolla on aivan erilainen funktio kuin tieteellä.

Jos uskovaiset alkavat vaatia tieteen alistamista uskonnolle, tähän on todella voimakkaasti puututtava. Mutta kun uskonto pysyy ns. lestissään, rationaalisuusnormin asettaminen uskonnolle on kyseenalaista. Rationaalisuuden vaatiminen uskonnolta helposti kastroi uskonnon varsinaisen tehtävän, tai saataa vaihtoehtoisesti asettaa uskovat ns. siiliasentoon tiedettä vastaan.

Katso aikaisempi artikkelina uskonnon ja tieteen roolista.

Normien rikkojien rankaisemisesta

Muslimimaissa ajatellaan että kaikkien on uskottava Allahiin ja toteltava Koraanin määräyksiä - niitä jotka eivät sitoudu tähän yhteiseen normiin rangaistaan.

 

1800-luvun Suomessa ajateltiin että kaikkien on uskottava Jeesukseen, opeteltava Katekismus ulkoa ja noudatettava kymmentä käskyä - niitä jotka eivät sitoudu yhteiseen normiin rangaistaan.

 

Nyky-Suomessa monilkultturismin rakastamisesta on tehty samanlainen normi - niitä jotka eivät sitoudu yhteiseen normiin rangaistaan panettelemalla heitä fasisteiksi.

 

Summa summarum: Normin sisältö muuttuu mutta normin rikkojia aina rangaistaan. Itse en tätä rankaisemista sinänsä vierasta - kunhan normi johon pitäisi sitoutua olisi Suomea rakentava eikä Suomea tuhoava.

 

Huvittavinta näissä Monilutturismin morsiamissa on että he tuntuvat pitävän itseään jollain tavalla oleellisesti vapaamielisempina kuin vaikkapa vanhoillisimpia luterilaisia. Sitähän he eivät ole - normin rikkojien rankaisussa he ovat yhtä tiukkoja ja armottomia kuin puhdasoppisuuden ajat luterilaiset.

Ilmastonmuutos, turvallisuus ja suvereniteetti

HS:n Vieraskynässä tänään kirjoittava amerikkalainen tutkija Bryan K. Mignone toteaa, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen voisi sivuvaikutuksena parantaa USA:n kansallista turvallisuutta, koska riippuvuus vihamielisistä öljyntuottajamaista laskisi.

 

Sama logiiikka pätee Euroopallekin. Mitä enemmän olemme riippuvaisia ilmastonmuutosta aiheuttavasta öljystä, sitä enemmän olemme riippuvaisia länsivihamielisistä valtioista kuten arabimaista ja Venäjästä.

 

En toki halua väittää että yksipuolinen riippuvuus ydinvoimastakaan olisi hyvä ratkaisu - tai että Suomen pitäisi siirtyä kansallisen suvereniteetin nimessä pelkkään halkojen ja turpeen käyttööön. Oleellista on ottaa kaikki seikat huomioon kansallista energiapolitiikkaa ja ilmastopolitiikka suunniteltaessa - siis sekä turvallisuus, suvereniteetti että ilmaston lämpenemisen välttäminen.

Kysymys Suomen eurooppalaistamisesta

Minusta tuntuu että Suomessa on paljon ihmisiä joitten mielestä Suomen pitäisi olla enemmän muitten Euroopan maitten kaltainen.

Eikös se ole hiukan tylsää ? Luulevatko nämä ihmiset, että esimerkiksi ranskalaista elokuvan katsojaa tai saksalaista turistia harmittaa suuresti se seikka että Suomessa ei ole samanlaista kuin Ranskassa ? Tai että täällä on hollantilaisen turistin mielestä liian vähän maahanmuuttajia ?

Toisaalta kun Euroopassa syntyvyys on monessa maassa vieläpä hyvin paljon alhaisempi kuin Suomessa - eli joku mättää esimerkiksi Italiassa ja Bulgariassa todella pahasti - eikö kannattaisi pikemminkin pyrkiä etääntymään Euroopasta kuin tulla enemmän sen kaltaiseksi ?

Ajattelen nyt vain lasteni etua, enkä sitä että ajattelevatko ihmiset että olen fasisti kun haluan että Suomi pysyisi suomalaisena.

Ahdistavaa pitkäperjantaita !

Sopivaa pitkäperjantain lukemista on muuten Hardinin alkuperäinen viiden sivun artikkeli "Tragedy of Commons" yhteismaan ongelmasta. Sitä lukiessa voi miettiä onko Suomi kaikkien maailman ihmisten yhteismaa.

Puistojen sulkeminen ja Homo Economicus

Muutama ajatus Oulun puistokiistaan liittyen - perustuen osittain omiin kokemuksiin Kallion Karhupuiston siistimisestä "pehmeillä" mekanismeilla:

Bowlesin ja kumppaneitten toimittamassa Moral Sentiments and Material Interests kirjassa on mielenkiintoista juttua siitä miten lainkuuliaisuutta (veronkierron välttäminen, roskaamisen välttäminen, rikollisuuden välttäminen) on yritetty edistää - sekä siitä missä on onnistuttu tai epäonnistuttu ja miksi.

Homo Economicus teorian pohjalta kehiteltiin jossain vaiheessa ajatus että rikollinen maksimoi omaa utiliteettiaan jolloin rikoksia tehdään, kun hyöty (B) on suurempi kuin rangaistus (C) kertaa kiinnijäämisriski (R)

B > C * R

Tällä sitten perusteltiin kovia rangaistuksia. Malli ei kuitenkaan ole oikein toiminut. Kiinnijäämistodennäköisyyden nostaminen kyllä hiukan vaikuttaa rikollisuuteen. Mutta rangaistusten suuruus vaikuttaa todella vähän. Vastakkainen mallikaan jossa rikollisuuteen tartutaan sallivuudella ja ymmärtämyksellä ei sekään toimi.

Rankaiseminen toimii erityisen huonosti alempien sosiaaliryhmien alueella, koska poliisi / oikeuslaitos katsotaan edustavan ulkopuolista ja vihamielistä tahoa. Rankaiseminen toimii myös erittäin huonosti jos se kohdistuu koko ryhmää kohtaan - vertaa puiston sulkeminen Oulussa nuorisolta, mikä koetaan (epäoikeudenmukaisena) rankaisuna koko porukkaa kohtaan. Rangaistus toimii paljon paremmin jos se kohdistuu vain selkeästi määriteltyä poikkeavaa/rikollista pientä yksilöjoukkoa kohtaan.

Vahvan vastavuoroisuuden teorian mukaan ihmiset hyväksyvät ja tukevat rankaisemista kun se kohdistuu poikkeavasti / rikollisesti toimivaan vähemmistöön. Mutta jos se kohdistuu koko porukkaa kohtaan tai jos rangaistuksen antaja tai poliisi koetaan ulkopuoliseksi, rankaiseminen ei toimi.

Chicagon alempien sosiaaliluokkien asuma-alueilla rikollisuuden torjuntaa ja jopa rikosten selvittämistä on alettu yksityistää/yhteisöllistää. Kun poliisi koetaan ulkopuolisena on parempi että yhteisö hoitaa asian jotenkin itse - tietysti poliisin tukemana ja lain rajoissa.

Muistuu mieleen miten Kalliossa toimittiin Karhupuiston siistimisessä. Kun asuin siinä vierellä keskustelin usein ihmisten kanssa siitä ongelmasta että alkoholistit ovat vallanneet puiston. Esitin mielipiteenäni että poliisin pitäisi poistaa puliukot, mihin varsinkin vanhemmat työläistaustaiset kalliolaiset vanhat naiset suhtautuivat hyvin kielteisesti. Poliisi edusti heille ilmeisesti samaa porukkaa kuin 1918 Kallioon tulleet saksalaiset ja valkoiset. Vihollista. Alkoholistit sen sijaan olivat omia.

Kaupunki hoiti asian hyvin. Puistoa alettiin suunnitella niin että me asukkaat osallistuimme siihen tai ainakin koimme osallistuvamme. Sitten penkit poistettiin puistosta ja puisto kunnostettiin ja asukkaita otettiin mukaan puiston hoitamiseen. Tai pikemmin puston hoitaminen annettiin kokonaan asukkaille. Puisto siirtyi asukkaitten "omistukseen" ja penkit palautettiin. Poliisi harjoitti suht diskreetisti nollatoleranssia alkoholistien suhteen - kenenkään ei annettu istua puistossa. Tässä vaiheessa kukaan ei enää suhtautunut alkoholistien poistamiseen negatiivisesti ilmeisesti koska kyseessä oli asukkaitten oma puisto.

Se oli hieno kokemus. Sittemmin muutin alueelta pois mutta kyllähän puisto edelleen näyttää aika kivalta.

Utopismi on vaarallista

On tärkeää että ihmisillä on ihanteita. Mutta kun ihanteet muutuvat utopioiksi, joita sokeasti ajetaan ainoana päämääränä maailmassa, ollaan vaarallisilla vesillä:

1. Uskonnollinen utopisti alistaa tieteen uskolle.

2. Liberaali valistusutopisti alistaa sosiaalisen pääoman (syntyvyyden, moraalin, moraalin sisäistämisen, syyllisyyden, yhteiset normit ja normien rikkojien rankaisemisen) vapaudelle ja tieteelle.

3. Taloustietelijä haluaa tehdä kaikista omaa etuaan ajavia egoisteja, jotta matemaattiset mallit toimisivat

4. Kansallismielinen utopisti asettaa kansojen suvereniteetin kaiken muun yläpuolelle

5. Markkinautopisti haluaa yksityistää kaiken armeijasta alkaen

6. Marksilainen utopisti vaatii kaiken sosialisoimista tuottavuuden ja elintason kustannuksella

7. Punaviherutopisti alistaa kaiken ihmisten rajoittamattomalle oikeudella valita asuinpaikka

Pentti Sadeniemi uskonnosta

Pentti Sadeniemi kirjoittaa tänään HS:n yliössä uskonnosta ja ateismista ja Dawkinsin "ristiretkestä" uskontoa vastaan. Jutussa ei ehkä ole mitään kovin uutta ja erikoista. Mutta mainittakoon muutava kantava ajatus joihin on helppo yhtyä:

1. Uskonto ei Euroopassakaan ole mihinkään kuolemassa. Mm. jyrkän islamin nousu vahvistaa kristinuskoa.

2. Suvaitsevaisuuden kyky torjua jyrkkää islamia on heikko. Muslimit halveksivat kaikkein eniten nimenomaan vapaamielisiä eivätkä niinkään eriuskoisia.

3. USA:ssa Dawkinsin kiikkeälle ateismille on ehkä paikkansa, mutta Suomessa jossa on helppo olla ateisti, moinen fanaattisuus synnyttää lähinnä otsan rypistelyä ihmisissä.

Sadeniemen kuvaus Dawkinsin ajattelusta on varsin oikeaan osuvaa: Dawkinsin mielestä agnostisuus on vain vesitettyä ateismia ja maltillinen kristinusko lähes yhtä paha asia kuin fundamentalismi. Uskonto on täysin hävitettävä kaikissa muodoissaan ja korvattava tieteellä ja tieteeseen pohjautuvalla etiikalla.

Valuethinker on climate warming

Lukekaapa mielenkiintoisia (englanninkielisiä) kommentteja nimimerkiltä Valuethinker alkuperäiseen postaukseeni ilmaston lämpenemisestä. Valuethinker on näemmä hänkin kiinnostunut peliteoreettisesta / taloustieteellisestä näkökulmasta ilmastonlämpenemiseen.

Tätä lausetta ihmettelen kuitenkin todella:

"in fact the UK's new climate change bill (20% reductions by 2020, 60% by 2050) explicitly recognises the need for 'credible commitment' ie by committing ourselves to the process, we make it more likely that other countries will follow. This is something derived from game theory."

Onko todella näyttöä siitä että jos yksi maa yksipuolisesti tekee jonkun kalliin kontribuution, muut seuraavat esimerkkiä ? Pienissä yhteisöissä - yhdistyksissä, työpaikoilla, taloyhtiöissä - tämä joskus kyllä toimii: kun yksi ihminen alkaa kontribuoida, muut seuraavat esimerkkiä.

Syy voi olla kaksinainen:

1. Ihmisille tulee syyllisyydentunto siitä etteivät hekin kontribuoi, siksi hekin alkavat kontribuoida tosin vasten tahtoaan

2. Jotkut ihmiset kontribuoivat mielellään, mutta eivät "kehtaa", ja lähtevät heti mukaan kun joku näyttää mallia

Mutta toimiiko tämä valtioitten kesken ? Voin kuvitella että Hollanti ottaa mallia Britanniasta mutta entä Kiina ? Kiinalla ja Britannialla on hyvin eri kulttuuri ja kiinalaiset suhtautuvat Britanniaan perinteisesti hyvin negatiivisesti.

Mihin peliteoreettiseen tulokseen Valuethinker mahtaa viiitata ?

Ilmaston lämpenemisestä vielä

Ilmaston lämpenemisen riski on uuden YK-raportin mukaan edelleen kasvanut.

Kun alkaa olla selvää että asialle pitää tehdä jotain, ja kun toisaalta päästöjen nopea hidastaminen voi olla hyvin vaikeaa, eräät tutkijat ovat esittäneet vaihtoehtoisia ja potentiaalisesti paljon halvempia ratkaisuja ilmaston lämpenemisen rajoittamiselle.

Nobel-palkittu ydinfyysikko Edward Teller ja Nobel-palkinnon kemiassa saanut Paul Crutzen ovat ehdottaneet ns. geoengineeringiä ongelman ratkaisuksi. Menemättä yksityiskohtiin ajatus on että sen sijaan että lämpenemistä pyritään hidastamaan kasvihuonekaasujen päästöjä rajoittamalla, levitetään ilmakehän yläkerroksiin toisia kemikaaleja - tai pikemmin pölypartikkeleita - joilla päästöjen aiheuttamaa lämpenemistä pyritään rajoittamaan.

Idea kuullostaa ensi lukemalta älyttömältä koska siinä pyritään ratkaisemaan oireita eikä syitä. Mutta kun ottaa huomioon ongelman vakavuuden ja päästöjen rajoittamisen suuren vaikeuden, jota käsittelin edellisessä postauksessani, geoengineering pitänee ottaa vakavana ehdotuksena.

Tellerin ajatusta on kuvattu tässä.

Jos Tellerin ajatus toimisi ja ehdotukseen tartuttaisiin, se merkitsisi siirtymistä ilmakehän lämpötilan rationaaliseen sääntelyyn. Silloin olisi vastattava kahteen kysymykseen:

1. Kuka määrittää sopivan lämpötilan ? Optimipiste olisi Suomelle ja Keski-Afrikan tasavallalle todennäköisesti täysin eri.

2. Kuka huolehtii kustannuksista ?

Vaihtoehtoja olisi kaksi. Joko USA hoitaisi päätöksenteon ja kustannukset, tai päätöksen teko tapahtuisi valtioiden kesken ja rikkaat valtiot ottaisivat vastuun kustannuksista. Edellinen ratkaisu merkitsisi että "yhteismaa" tavallaan siirtyisi USA:n omistukseen.

99. postaus

Olen blogannut nyt puoli vuotta ja tämä on 99. postaukseni. Blogin linja lienee jo kirkastunut ainakin säännölliselle lukijalle. Mutta määriteltäköön linja kuitenkin vielä eksplisiittisesti:

Antiikin filosofi Protagoras totesi aikoinaan että yksilö on kaiken mitta.

Saksan konservatiivisen vallankumouksen eräs perustaja Arvid Mohler totesi sen sijaan jotain radikaalisti Protagoraksen kannasta pokkeavaa:

Konservatiivisessa vallankumouksessa yksilö menettää erityisarvonsa ja tulee osaksi jotain kokonaisuutta - tosin osaksi jolla on erityinen arvonsa sen kautta, että se on osa tätä kokonaisuutta.

Arvostan molempia ajattelijoita siinä mielessä että he ovat määritelleet maailmankuvansa ja arvomaailmansa hyvin eksplisiittisesti, jolloin heidän ajatuksensa ovat ulkopuolisten kritisoitavissa. Minusta molemmat mielipiteet ovat kuitenkin äärimmäisiä ja suorastaan fanaattisia:

1. Tieteellinen väite - jota mm. uusklassinen taloustiede kannattaa - että ihminen on omaa utiliteettiaan (etuaan) maksimoiva olio on väärä tai ainakin hyvin yksipuolinen. Myös vastakkainen väite että ihminen ajaa vain kokonaisuuden etua on virheellinen.

Evoluutio- ja kulttuurihistoria osoittavat että ihmisen kulttuurit eroavat voimakkaasti toisistaan. Toiset kulttuurit ovat hyvin yhteisöllisiä ja toiset hyvin individualistisia.

Behavioristinen taloustiede on osoittanut että myös yksilötasolla on suuria eroja. Osa ihmisistä (ratonaalinen egoisti eli Homo Economicus) maksimoi vain omaa etuaan, mutta päinvastoin kuin uusklassinen taloustiede olettaa, monet muut ihmiset (pyhimykset ja lojalistit) eivät toimi näin, vaan oman etunsa lisäksi ajavat ainakin kunnollisina pitämiensä toisten ihmisten etua. Monet ihmiset ovat myös valmiita näkemään vaivaa että normien rikkojia ja vapaamatkustajia rangaistaan.

Koska läntisessä tieteessä ns. individualistinen metodologia on vielä toistaiseksi hyvin vahvoilla varsinkin taloustieteessä (rationaalisen valinnan teoria) ja biologiassa, olen keskittynyt kritisoimaan Protagoraksen edustamaa kantaa Mohlerin kannan sijasta.

Olen kritisoinut myös sitä näennäisyhteisöllistä ajatusta että ihmiskunta on yksi yhteisö.

2. Arvoväite että yksilö on kaiken mitta ja yhteisöllä ei voi olla kuin välineellinen arvo ei tietenkään voi olla (tieteellisesti) väärä tai oikea - niin kuin ei vastakkainenkaan väite että yksilöllä on vain välineellinen arvo.

Ihmiskunnan historian punainen lanka on heiluriliike yhteisöllisyyden ja individualismin välillä. Uskon vahvasti, että ihmisten onnellisuus on korkeimmillaan jossain täydellisen yhteisöllisyyden ja täydellisen individualismin välillä. Sääli vain että heiluri ei koskaan pysähdy optimipisteeseen.

Koska nykylännessä yksilökeskeisyys on arvona hyvin vahvoilla ja kaikkinaista toisten ihmisten käyttäytymisen moralisointia ja hyvistä tavoista puhumista pidetään pahana tai lapsellisena tai jopa epätieteellisenä, olen keskittynyt kritisoimaan yksilökeskeisyyttä.

Tämä blogi siis edustaa kuitenkin keskilinjaa yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välillä - eräänlaista äärimaltillisuutta.

Työyhteisö ja monikulttuurisuus behavioristisen taloustieteen näkökulmasta

Bowles käsittelee Microeconomics-kirjassaan työryhmän toimintaa - erityisesti sitä miten työryhmän jäsenet saadaan toimimaan tehokkaasti eli puhaltamaan yhteiseen hiileen. Ellet ymmärrä matematiikka, ohita allaolevat kaavat.

Bowles yksinkertaistaa hiukan tilannetta ja olettaa että työryhmän työn tulos jaetaan työryhmän jäsenten kesken. Esimerkki voisi olla viiden työntekijän softatalo tai rakennusyritys, jossa kaikki työntekijät omistavat 20 % yrityksestä. Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi että työn tulos jaetaan tasan ja että kaikki työntekijät tekevät samaa työtä.

Yrityksen tulos T on siis työntekijöitten tekemän tuloksen ti summa miinus kiinteä kustannus k

T = t1 + t2 + t3 + t4 + t5 - k

Jokainen työntekijä pyrkii sihen että tulos T olisi mahdollisimman suuri. Jokaisen halua tehdä työtä rajoittaa kuitenkin laiskuus, vapaa-ajan harrastukset, uni, perhe yms. Joten kukin työyhteisön jäsen i maksimoi pelkän T:n sijasta omaa etuaan Ui, joka on summa yhteisestä edusta jaettuna viidellä T/5 minus se vaiva joka tuloksen tuottamisesta henkilölle on. Kaava voisi olla vaikkapa seuraava:

Ui = T/5 - a * ti ^ 2 = (t1 + t2 + t3 + t4 + t5 - k)/5 - a * ti ^ 2

Jos tässä olisi koko tarina niin kuin klassisen taloustieteen mukaan pitäisi olla, pienellä osittaisdervivoinnilla (katso liite) selviäisi että työryhmän jäsen tuottaa huomattavasti vähemmän kuin jos hän toimisi yksin - eli maksimoisi funktiota

Ui = ti - k - a * ti ^ 2

Todellisuudessa Bowlesin mukaan tässä ei kuitenkaan ole koko tarina - todellisuudessa työryhmän jäsen pyrkii maksimoimaan vapaa-ajan ja oman taloudellisen tuloksensa lisäksi jotain muuta. Bowles puhuu sosiaalisista preferensseistä:

1. Työryhmän jäsen haluaa että muutkin työryhmän jäsenet ("kaverit") saisivat mahdollisimman paljon rahaa

2. Työryhmän jäsen haluaa että toiset ryhmän jäsenet arvostaisivat hänen työtään

3. Työryhmän jäsen tuntee syyllisyyttä tai häpeää muitten työyhteisön jäsenten edessä ellei onnistu tekemään omaa osuuttaan

4. Työryhmän jäsen halveksii niitä työryhmän jäseniä jotka eivät tee omaa osuuttaan. Halveksiminen aiheuttaa halveksunnan kohteessa häpeän tunteen ja halveksunta toimii siinä mielessä rangaistuksen tavoin.

Nämä sosiaaliset preferenssit ovat välttämättömiä jotta työryhmä voisi onnistua työssään. Työyhteisö ei ole vain viiden omaa etuaan ajavan ihmisen ryhmä vaan "porukka".

Mitä heterogeenisempi työyhteisö on sitä epäselvempi käsitys työyhteisön jäsenillä on siitä, millaiset sosiaaliset preferenssit toisilla työryhmän jäsenellä on. Näin ollen sosiaalisten preferenssien (moraalin tunteiden) työtulosta T parantava vaikutus on heikompi heterogeenisessa kuin homogeenisessa yhteisössä. Tämä siis siitäkin huolimatta, vaikka työryhmän jäsenet olisivat 100 %:n suvaitsevaisia eivätkä millään lailla vierastaisi erilaisten ihmisten ottamista mukaan "porukkaan".

Liite

Jos työryhmän jäsen i maksimoi funktiota

U = T/5 - a * ti ^ 2 eli U = ( t1 + … + t5 )/5 - k - a * ti ^ 2,

maksimipiste saadaan osittaisderivoinnilla ti:n suhteen. Saadaan

ti = 1 / 10a

Jos i toimii yksin eli maksinoisi funktiota

U = ti - k - a * ti ^ 2,

saadaan

ti = 1 / 2a.

Näin ollen henkilö i tekee uusklassisen taloustieteen oletuksin (Homo Economicus) huomattavasti enemmän työtä (1/2a) toimisessaan yksin kuin toimiessaan ryhmässä (1/10a).

Naisvoimistelu

Olen aina vaistonvaraisesti pitänyt naisvoimistelua hienona lajina. Erityisesti se on kaunista verrattuna aerobiciin.

Nyt kun oma tyttäreni harrastaa naisvoimistelua, mielipiteeni on vain vahvistunut. Ryhmän koordinoitu liike, muitten ryhmäläisten tukeminen, mutta tietysti myös häpeä ja syyllisyys siitä, jos oma suoritus pilaa ryhmän suorituksen, on ominaista naisvoimistelulle.

Aerobic taas on massojen narsismia. Massa liikkuu periaatteessa yhdessä, mutta jokainen on kiinnostunut vain omasta suorituksestaan. Aerobic on narsismin ja anorektisen mielen juhlaa.

Moni länsimainen ihminen tuntuu sekoittavan narsismin, hedonismin ja arvoindividualisimin (=oman edun ajamisen) toisaalta ja älyllisen kriittisyyden (=omilla aivoilla ajattelun) toisaalta. Ei ihminen, joka pitää yksilöä kaiken mittana ole älyllisesti sen kriittisempi kuin yhteisöllisempi ihminen.

Mikä yksilö lopulta on: Yksilö on geenien hetkellinen viivähdyspaikka. Yksilö häviää, mutta geenit, suvut ja yhteisöt säilyvät.

Jos joku kehittäisi ikuisen nuoruuden lähteen, narsismi ja hedonismi voittaisivat eikä elämällä olisi enää mitään arvoa.

Vapaa-ajattelu

Se että vapaa-ajattelu on historiallisesti osa kommunistista työväenliikettä tulee esiin, kun lukee wikipedian artikkelin vapaa-ajattelusta. Vapaa-ajattelu on käytännössä ollut osa sitä yhdistysten ekosysteemiä (anti-fasistista rintamaa), jolla Neuvostoliitto ajoi valtapyrkimyksiään.

Ko. ekosysteemiin kuuluivat mm. Rauhanpuolustajat ja Suomessa SKDL. Vaikka yhdistykset eivät avoimesti kannattaneet NL:oa ne käyttivät kaikki lähes identtistä poliittista argumentaatiota (liturgiaa). jossa sanat fasismi, rauha ja riisto toistuivat. Ko. ekosysteemin järjestöjen keskeisin tehtävä oli integroida ei-kommunistisia henkilöitä löyhästi kommunistiseen liikkeeseen. Lenin kutsui näitä ihmisiä hyödyllisiksi idiooteiksi. Se että vapaa-ajattelu syntyi ennen Neuvostoliittoa ja siinä oli alusta asiasta paljon ei-kommunistisia jäseniä oli NL:n kannalta siis vain etu.

Se kuinka suuressa määrin vapaa-ajattelu on irtautunut tästä historiallisesta taustastaan on minulle hieman epäselvää. Voi myös kysyä, miksi pitäisikään irtautua historiallisesta taustasta. Oleellista on että yhdistykset olisivat avoimia (transparentteja) taustojensa suhteen.

Oleellisempana ongelmana vapaa-ajattelussa pidänkin heidän - ja skeptikkojen - virheellisiä käsityksiä uskonnon synnystä. Vapaa-ajattelijat tuntuvat lopettaneen seuraamasta uskontotieteen kehitystä - tai seuraavat vain Richard Dawkinsin mukatieteellisiä selityksiä uskonnon synnystä.

Sivuhuomautus hyödyllisistä idiooteista

Nykypäivän hyödyllisistä idooteista kannattaa lukea seuraava Timesin artikkeli. Koluministi Anthony Browne puhuu siitä miten vasemmistoälyköt ovat muuttuneet Neuvostoliiton etua ajavista hyödyllisistä idiooteista Islamin etua ajaviksi hyödyllisiksi idiooteiksi.

Ovatko naispappeuden vastustajat sovinisteja ?

Kuuntelin kuukausi sitten ruotsinkielistä keskustelua TV:ssä jossa naispappeutta vastustava piispaehdokas kirottiin lähes alimpaan helvettiin. Keskustelijat olivat yhtä miestä lukuunottamatta naisia.
Kannnatan itse naispappeutta. En kuitenkaan täysin ymmärrä sitä logiikkaa, millä naispappeutta vastustavia luterilaisen kirkon miespappeja pidetään sovinisteina. Ortodoksisessa kirkossa naispappeutta ei tänään HS:ssä haastatellun Isä Mitron mukaan ole edes harkittu. En ole kuitenkaan kuullut ortodokseja haukuttavan sovinisteiksi. Ortodoksikirkossa on selvästi enemmän naisia kuin miehiä, koska luterilaiset naiset liittyvät usein ortodoksikirkkoon. Esimerkiksi Hämeenlinnan ortodoksisessa seurakunnassa on kuutisen sataa naista ja neljä ja puoli sataa miestä.

Olisiko niin että vain perinteisiä suomalaisia miehiä haukutaan sovinisteiksi - jos mies on sovinistimuslimi, sovinistiortodoksi tai katolinen sovinistisika, häntä ei kutsuta sovinistiksi vaan perinteitään arvostavaksi ihmiseksi.

Ilmaston lämepeneminen - eräs yhteismaan ongelma

Edellisessä postauksessani mainitsin että taloustieteilijä Samuel Bowlesin mukaan yhteinen arvopohja antaa paremmat mahdollisuudet ratkaista ns. Yhteismaan ongelman (Tragedy of Commons).

Yhteismaan ongelma on esimerkki lukuisista ihmisten välisistä synkronointiongelmista, joita ei voi ratkaista optimaalisesti niin että kaikki ajavat vain sokeasti omaa etuaan. Optimaalisuuden puute tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että päädytään tilanteeseen T, joka on kaikkien kannalta epäsuotuisa. (Eli on olemassa joku toinen asiantila T' joka on jokaisen kannalta parempi kuin asiantila T.)

Esimerkki epäoptimaalisesta asiantilasta on se, kun nepalilaisen kylän metsä hakataan putipuhtaaksi (poltto)puusta jolloin eroosio vie maan ja maa ei enää koskaan kasva puuta. Kaikkien kannalta paras asiantila olisi jos puutavaraa kaadettaisiin vain niin paljon, että metsän luontainen uudistuminen olisi mahdollista. Jako voisi olla sellainen että kaikki saavat yhtä paljon, mutta jako voisi olla myös sellainen että kylän ainoa rikas talonpoika saa puolet ja loput jaetaan köyhien talonpoikien kesken. Pitkällä tähtäimellä kaikki hyötyisivät.

Optimaaliseen (ns. Pareto-optimaaliseen) ratkaisuun pääseminen on usein vaikeaa, jos kylässä ei ole ketään joka kykenee sekä päättämään puutavaran jaosta että pakottamaan muut noudattamaan päätöstä. Usein kylä kuitenkin on vuosisatojen myötä kehittänyt menetelmän (instituution) ongelman ratkaisemiseksi. Esimerkiksi Izha Mayojen tapauksessa "menetelmä" perustuu uskoon että metsänhenget rankaisevat metsän raiskaajaa ja siksi jokainen yksinkin metsässä liikkuva Izha Maya toimii metsän (ja siis yhteisön) parhaaksi.

Menetelmä perustuu siis kyläläisten yhteisiin perinteisiin, yhteiseen arvopohjaan ja normistoon ja normien rikkojien rankaisemiseen. Toiset yhteisöt ovat löytänet ratkaisun - toiset eivät.

Ihmiskunnalla on tänään todella suuri ja koko ihmiskunnalle yhteinen yhteismaan ongelma - ilmaston lämpeneminen.

Nature-lehden uusimmassa numerossa on useita artikkeleita ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta arktiseen ja anarktiseen luontoon. Varsinkin arktinen luonto muuttuu nopeaa vauhtia: kesän jääpeite on jo supistunut 20 %:ia ja todennäköisesti vuoden 2050 paikkeilla Pohjoinen Jäämeri on kesällä ensi kertaa jäätön. Monet Jäämeren eläimet ja kasvit korvautuvat Tyynenmeren ja Atlantin eläimillä. Ilmaston lämpenemistä ei tietenkään enää voi estää mutta lämpeneminen pitää saada pysäytettyä.

Ilmaston lämpenemistä on pyritty ratkaisemaan "kyläläisten" yhteistyöllä - esimerkiksi määräämällä päästömaksuja. Kylän asukkaat ovat hyvin heterogeenista väkeä ja ongelman ratkaiseminen ei ole lähelläkään onnistumista. Jotkut kyläläisistä (EU-maat) haluavat näyttää muille mallia, koska eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluu usko että "hyvällä esimerkillä voi vaikuttaa muihin". Teoria ei tunnu toimivan.

Puheena oleva yhteismaan ongelma on kuitenkin niin merkittävä että ongelman ratkaisua ei voi jättää toiveajattelun varaan. En tiedä miten ongelma voidaan ratkaista. Ehkä realistisin malli olisi USA:n uuskonservativien ongelmanratkaisumalli: USA päättää asiasta ja pakottaa muut tottelemaan ? USA vain on sisäisesti liian heikko toteuttamaan tätä ja Bushin hallinto on tähän mennessä suhtautunut vähättelevästi koko ongelmaan. Republikaanipuolue suhtautuu fanaattisen negatiivisesti ilmastonmuutokseen.

Uuskonservatiivien malli on siis ongelmallinen mutta niin ovat kaikki muutkin esitetyt mallit. Vihreät sanovat jotain tyyliin "pitää löytyä yhteistä tahtoa ratkaista meidän kaikkien yhteiset ongelmat". Mutta entäpä ellei löydy ? Annetaanko siinä tapauksessa ongelmien vain kasautua ? Eikö muitakin vaihtoehtoja kannattaisi tutkia ?

Ilmakehän yksityistäminen tai haittavero voisi toimia jos Suomella olisi oma kansallinen erillinen ilmakehä. Jäljelle jääkin näillä näkymin se vaihtoehto että päästöt lisääntyvät niin kauan että lämpötilan nousu, aavikoituminen, merenpinnan nousu yms. aiheuttavat globaalin nälänhädän ja konfliktitilanteen, jossa suurin osa ihmisistä kuolee ja suuri osa eläinlajeista kuolee sukupuuttoon.

Kansallnen liike ei voi panna päätään pensaaseen tämän ongelman suhteen kieltämällä koko ongelmaa - niin kuin esimerkiksi jotkut Brussel Journalin toimittajat ja Tsekin presidentti Vaclav Klaus ovat tehneet.

Yhteisön homogeenisuudesta ja monikulttuurista

Olen usein puhunut siitä että demokratia toimii paremmin maassa, joka on arvopohjaltaan homogeeninen, kuin ns. monikulttuuriyhteiskunnassa:

1. Monikulttuuri lisää uskontotieteilijä Richard Sosiksen mukaan terrorismia.

2. Ruotsalainen sosialidemokraattinen taloustieteilijä Gunnar Myrdal - eräs Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnnan (kansankodin) teoreetikkoja - sanoi aikoinaan että hyvinvointiyhteiskunnalla on parhaat edellytykset onnistua arvopohjaltaan homogeenisessa maassa.

3. Vasemmistolainen taloustieteilijä Samuel Bowles toteaa uudessa Microeconomics-kirjassaan, että yhteinen arvopohja antaa paremmat mahdollisuudet ratkaista ns. Yhteismaan ongelman (Tragedy of Commons).

4. Harvardin yliopiston professorin ja USA:n ehkä merkittävimmän sosiologin Robert D. Putnamin tutkimuksen mukaan yhteisön heterogeenisuus vähentää ihmisten luottamusta toisiinsa.

Monikulturismissa on eittämättä myös etuja - esimerkiksi työyhteisöissä erilaisen taustan omaavat ihmiset tuovat esille uusia näkökulmia. Mutta esimerkiksi työpaikan diversiteetistä puhuvat business schoolien edustajat väittävät että etu rajoittuu tilanteeseen jossa muuten suht homogeenisessa ryhmässä on muutamia vieraan kulttuurin edustajia. Samantaustaiset ihmiset luottavat helpommin toisiinsa ja kykenevät näin helpommin ryhmätyöhön, mutta ripaus uusia ideoita pitää työyhteisön vireänä.

Monikultturismin mainostaminen yksiviivaisen positiivisena asiana tuntuu tätä taustaa vastaan oudolta. Jos monikultturismi olisi loistava uusi innovaatio sen pienistä puutteista ei tarvitsisi edes vaieta. Monikultturismi ei edes ole mikään uusi innovaatio - sitä sovellettiin varsin selkeästi mm. Puolan tasavallassa 1500-1700-luvulla. Sitä on sovelluttu myös Itävalta-Unkarin Itävallan puoleisessa osassa (keisarikunnassa) erityisesti ennen ensimmäistä maailmansotaa, jossain määrin myös Ottomaanien valtakunnassa 1500-1800-luvulla jne. Kokeilut eivät toki ole olleet yksiviivaisia epäonnistumisia, mutta esimerkiksi Puolasta sanottiin aikoinaan että se on aatelisten taivas, juutalaisten paratiisi ja talonpoikien (tavallisen kansan) helvetti. (Jätän nyt monikultturitiyhteiskunnan määritelmän ulkopuolelle suosiolla Etelä-Afrikan ja Vanhan Liivinmaan.)

Lisäys 25.3.2007:

Tähän liittyen kannattaa lukea valkea-blogista postaus, jonka loppuosa käsittelee etnistä kilpailua ja etnisen kilpailun haittavaikutuksia. Etnisten ryhmien välinen kilpailu ei sekään tietysti ole pelkästään huono asia - mutta palaan aiheeseen myöhemmin.

Alkuosa postauksesta käsittelee ansiokkaasti varakkaan väen suhtautumista monikultturismiin. Samaa aihetta käsitelee rotublogin jouluinen postaus.

Lasten kulttuurikasvatus

Aamulla lapseni katselivat piirrettyä MTV3:n lastenohjelmaa, jossa kuoro lauloi että olisi tylsää jos kaikki olisivat suomalaisia ja että ihmisillä on erilaisia tapoja jotka KAIKKI ovat omalla tavallaan kauniita.

Lapsille opetetaan yhteiskuntamme arvoja pienestä asti, mitä en kritisoi. Aiemmin kouluissa opetettiin lähinnä luterilaisuutta ja muita kansallisia arvoja, nykyään mm. muitten kulttuurien arvostamista.

Muihin kulttuureihin tutustuminen on tärkeää ja arvokasta, mutta nykyään on menty liian pitkälle muitten kulttuurien kritiikittömässä ihailussa. Erityisesti minua arveluttaa tuo väite että kaikki tavat ovat omalla tavallaan kauniita. Mitä kaunista on pikkutyttöjen sukuelimien silpomisessa ? Tai englantilaisen yläluokan tavassa hylätä omat lapsensa antamalla nämä muitten hoidettavaksi ja lähettämällä lapset 7-vuotiaana kauas kotoa sisäoppilaitokseen ?

Lasten fyysisessä tai henkisessä vahingoittamisessa ei ole minusta mitään kaunista. Selitin lapsillemme että tv-ohjelmassa esitetty väite on osittain virheellinen - keskustelimme siitä miten kauheaa on että joissain maissa tytöt eivät pääse kouluun. Silpomisista en tietysti puhunut. Lapseni ovat sen verran sanavalmiita että he ottavat asian varmasti esille myös koulussa, kun kulttuurikasvatus aloitetaan. Muutkin lapset kuulevat sitten asiasta.

Koulukasvatuksen ja kotikasvatuksen pitäisi minusta kyllä ensi sijassa olla arvosisällöltään samaa ainakin 7-vuotiaille, mutta joskus ei voi välttää ristiriitoja.

Biologinen determinismi

Alla olevalla kommentilla, jonka sain aiempaan viestiini "Vastaa taisteluhuutoon", on minusta laajempaa kiinnnostavuutta. Vastaan siksi siihen erillisenä postauksena. Kommentissa oli paljon paljon muutakin johon vastaan myöhemmin.

Anonymous sanoi:

Me emme enää ole metsästäjä-keräilijäkulttuuri emmekä ole mitenkään biologisesti determinoituja sellaiseen. "Kulttuuri" sellaisenaan on hankittu ominaisuus ja kyse on sosiaalisesta evoluutiosta, ei biologisesta determinismistä. Ja juuri koko kulttuurin käsite on mahdollistanut irtautumisen biologisesta determinismistä. Susi on susi ja metsästäjä koko ikänsä, koska sitä kahlitsee biologinen determinismi eikä sillä ole kulttuurievoluutiota.

Mitkään sosiaaliset konstruktiot ja sukupuoliroolit eivät siis ole mitenkään kiveen hakattuja. Myös primitiivisissä kulttuureissa sukupuolirollit ovat vaihdelleet todella rajusti sarmatialaisten täydellisestä tasa-arvosta seemiläisten kansojen naisten täydelliseen orjuuttamiseen. Metsästäjä-keräilijän mieli ei siis ole biologista determinismiä vaan se on opittu asia ja kuuluu kulttuurievoluution puolelle. Metsästäjä-keräilijän mieli samalla häviää, mitä kauemmast etäännytään metsästäjä-keräilijäyhteiskunnasta. Kyse ei siis ole biologisesta determinismistä, vaan kyse on kulttuurievoluutiosta. Termit "evoluutiopsykologia" ja "sosiobiologia" ovat käytännössä vain eufemismejä fasismille."

Tuo evoluutiopsykologian leimaaminen fasismiksi on minusta suorastaan epäasiallista ja täysin tuulesta temmattua. Mutta yleisesti olen vain 60-80 %:sti eri mieltä kanssasi.

Se että olemme metsästäjä-keräilijöitä ja että meillä on metsästäjä-keräilijän mieli on evoluutiopsykologian väite. Evoluutiopsykologia ei kuitenkaan tarkoita biologista determinismiä. Toisaalta minä en ole evoluutiopsykologian puhdasoppinen kannattaja, enkä missään nimessä kannata biologista determinismiä siinä suppeassakaan määrin kuin evoluutiopsykologia.

Ihmisellä on minustakin metsästäjä-keräilijän mieli ja ihminen on biologinen olento. Metsästäjä-keräilijän mieli on kuitenkin hyvin plastinen. Ihmisen kulttuurit ovat hyvin erilaisia - voimme sanoa että metsästäjäkeräilijällä on kulttuurin kyky - kyky luoda ja soveltaa monenlaisia erilaisia kulttuureita.

Vaikka ihmisellä on kulttuurin kyky ja kulttuurit ovat varsin erilaisia eivät ne ole täysin mielivaltaisia ja riippumattomia biologisesta perimästä. Eri kulttuureissa on yhteisiä piirteitä, jotka ovat seurausta ihmisen biologisesta evoluutiosta. Kulttuureihin liittyy mm. lähes säännöllisesti jonkinlainen käyttäytymisnormisto, jonka rikkojia rangaistaan. Olen puhunut lukuisia kertoja ns. altruistisesta rangaistuksesta. (Katso myös Boydin ja Richersonin artikkeleja oikealla olevien linkkien kautta.) Normiston sisältö toki vaihtelee, mutta normin rikkojia rangaistaan.

Kulttuuriin liittyy säännöllisesti tendenssi jakaa ihmiskunta sisäryhmään ja ulkoryhmään - sisäryhmää kohtaan noudatetaan erilaista moraalia kuin ulkoryhmää kohtaan.

Muita universaaleja piirteitä ovat mm. initiaatiorituaalit.

Edustan siis keskitietä: biologia ja kulttuuri eivät ole erillisiä ilmiöitä vaan toisiinsa kaksisuuntaisesti sidoksissa. Ei vain biologia vaikuta kulttuuriin vaan myös kulttuuri biologiaan, sillä ihmisen evoluutio viimeisen 50000 vuoden aikana on tapahtunut ympäristössä jossa kulttuuri on ollut koko ajan läsnä - Boyd ja Richerson puhuvat geenikulttuuri-koevoluutiosta.

Perustan ajatteluni evolutiivisten kulttuurin tutkijoiden Boydin ja Richersonin ja taloustieteiljöiden kuten Bowlesin ja Fehrin tutkimuksiin - toki myös Dawkinsin, EO. Wilsonin ja DS Hamiltonin sosiobiologiaan.

Lisäksi vaikka kulttuuri ei ole pelkästään biologinen ilmiö, kulttuurin kehitystä voidaan tutkia evoluutioteorian keinoin niin kuin mm. Boyd ja Richerson ovat työllään osoittaneet.

Anonymous jatkaa:

"Se yksinkertainen syy, miksi primitiivisissä kulttuureissa nimenomaan miehet ovat taistelijoita eivätkä naiset, on se että miehet ovat kulutustavaraa ja helposti korvattavissa (yksi mies voi siittää sadoittain naisia, kun taas nainen voi saada kerralla korkeintaan viisi lasta) ja toisaalta korkean kuolleisuuden vallitessa hedelmällisten naisten lukumäärä on pullonkaula yhteisön säilyvyydelle. Mitä alhaisempi on lapsikuolleisuus, sitä nopeammin saavutetaan ympäristön ekologinen kantokykymaksimi ja sitä kriittisemmäksi käy nyt syntyvyyden säännöstely kuolleisuuden sijaan. Elettäessä kantokykymaksimissa tai sen lähellä vähäisellä syntyvyydellä on nyt etu korkeaan nähden: määrällisesti pieni mutta laadultaan korkea populaatio kuluttaa resursseja paljon niukemmin kuin suuri massapopulaatio."

Ylläoleva kuullostaa spekulaatiolta. Mihinkähän tutkimukseen tämä perustuu ?

Pienin yhteinen nimittäjä

Pienin yhteinen nimittäjä 100:lle satunnaisesti valitulle terveelle ja täysissä sielun voimissa olevalle ihmiselle voisi olla että he ovat kaikki kykeneviä vastaamaan kysymykseen missä olen ja mitä teen. Sen pohjalta ei vielä ehkä synny yhteisöä.

Mutta vain jotkut ovat halukkaita kertomaan koko maailmalle missä olen ja mitä teen. Sen halukkuuden pohjalta voi jo perustaa perustaa yhteisön.

Kokoomus vai SDP parempi ?

Jotkut monkulttuurikriittiset ovat olleet varsin tyytyväisiä kokoomuksen voittoon SDP:stä - toiset ovat ihmetelleet syytä tällaiseen tyytyväisyyteen. Ongelma on yleisempi: Mikä on luontevampi yhteistyökumppani kansallis-yhteisölliselle liikkeelle kokoomus vai demarit. Yksiviivaista vastausta ei ole. Vastaus riippuu pitkälti siitä mikä ryhmä milloinkin on voitonpäällä ko. puolueissa.

Kokoomuksen suhteen ongelma ei ehkä ole niin suuri - pitkään kokoomuksessa ovat olleet niskan päällä markkinaliberalismia kannattavat "Homo Economicukset". Kansalliskonservatiivisen linjan painoarvo on nykyään kokoomuksen sisällä varsin olematon.

Kokoomukselle monikultturismi voi puheissa olla arvo sinänsä mutta todellisuudessa monikulttuurisuuden arvoa mitataan rahassa: saako Suomi tai minun firmani lisää työvoimaa, laskevatko työvoimakustannukset, nouseeko kilpailukyky. Suhde monikultturismin on pragmaattinen. Kokoomus tuskin ensi sijassa haluaa Suomeen afrikkalaisia tai muslimeja asioita sotkemaan. Mutta koska kokoomus on kuten nykyajan liikkeenjohto kiinnostunut lyhyen tähtäimen hyödystä, on olemassa suuri riski että kokoomus yliarvottaa niitä lyhyentähtäimen hyötyjä jotka Suomi - tai pikemmin kapitalisti - saa työvoiman tarjonnan kasvusta ja aliarvottaa niitä haittoja joita monikultturismista mm. Putnamin mukaan syntyy.

Sosiaalidemokraattisen puolueen ongelma on se että SDP:ssä on monia erillaisia linjoja. Halosen ja Tuomiojan linja ("pyhimykset") on tällä hetkellä hyvin vahvoilla. Tämän linjan ihmisille globaali tasa-arvo on itseisarvo ja pakkomielle. Suomen kansan etu on Haloselle ja Tuomiojalle loppujen lopuksi vain erikoistapaus ihmiskunnan edusta.

SDP:ssä on toki muitakin voimia - ihmisiä jotka pragmaattisesti ajavat oman kansansa etua tai oman ammattiryhmänsä etua - mutta heidän painoarvonsa tuntuu olevan jatkuvassa laskussa.

Minusta kokoomus on parempi kumppani kansalliselle liikkeelle kuin SDP nykymuodossaan. Pohjoismaisella sosiaalidemokratialla on ollut myös kunniakkaampia aikoja - ja ne voivat ainakin teoriassa palata.

Kokonaan toinen kysymys on olemmeko me kumppanin tarpeessa tässä ja nyt.

Homo Economicuksen ja pyhimyksen määreittelyt löytyvät täältä.

Häpeä ja syyllisyys

Samuel Bowles käsittelee Microeconomics kirjassaan vapaamatkustajan ongelmaa julkishyödykkeen tuottamisessa.

Wikipedia tarjoaa esimerkkejä julkishyödykkeistä:

"Esimerkki julkishyödykkeestä ja niihin liittyvistä ongelmista on pato, josta hyötyy jokaikinen maanviljelijä, joka sen takana on. Jotta padon voisi rakentaa, tarvitaan sille rahoitus, jota voi kuitenkin olla vaikea saada maanviljelijöiltä vapaaehtoisesti. Moni maanviljelijä voisi yrittää vapaamatkustajaksi väittäen, ettei juurikaan tarvitse patoa eikä siten suostu maksamaan sitä. Joku maanviljelijä saattaisi väittää päättäneensä ryhtyä viljelemään riisiä, joten pato itse asiassa haittaisi hänen toimintaansa. Muita julkishyödykkeitä ovat esimerkiksi tiet, katuvalot, laki, sotilaallinen puolustus, palokunta, majakat, puhdas ilma ja muut ympäristön tarjoamat "hyödykkeet", informaatiohyödykkeet kuten ohjelmistokehitys (varsinkin avoin) sekä monet keksinnöt."

Itse olen käsitellyt kahta julkishyödykettä - wikipediaa ja kansanmurhaa.

Taloustieteiljä Samuel Bowles toteaa että julkishyödykkeen tuottamisen selittäminen on vaikeaa uusklassiselle taloustieteelle. Selitys (proksimaattinen selitys) perustuu Bowlesin mukaan suurelta osalta moraalin tunteisiin kuten vastavuoroisuuteen (kiitollisuuden velan tunteeseen), häpeän tunteeseen ja syyllisyyden tunteeseen.

Käsi sydämelle - jokainen rehellinen ihminen ymmärtää että moni asia tulee ihmisyhteisössä hoidettua koska ihmiset kokevat syyllisyyttä jos eivät tee omaa osuuttaan. Uusklassinen taloustieteilijä tietysti sanoo että "oma osuus" ja "syyllisyys" eivät ole taloustieteen termejä, mutta on Bowlesin mielestä väärässä.

Pyhimyksen olemus

Saksalainen poliittinen teoreetikko Carl Schmidt on sanonut että politiikassa on kysymys ystävyydestä ja vihollisuudesta - ei hyvästä ja pahasta, joka on etiikan aluetta.

Jos ihminen sanoo että Suomen on otettava joka vuosi kymmenen tuhatta afrikkalaista maahanmuuttajia, koska kaikilla on oikeus parempaan elämään, sanoja on ehkä naivi ja tyhmä. Mutta hän voi vaihtoehtoisesti olla - Samuel Bowlesin määritelmän mukainen - pyhimys.

Äärimmäisessä tapauksessa hän ajattalee - tai pikemmin tuntee - että tasa-arvo on maailman tärkein asia. Tärkeämpi kuin lastemme tulevaisuudessa ja katujen turvallisuus.

Ko. ihminen on tuskin kuitenkaan paha. Päinvastoin hän on todennäköisesti hyvä ihminen.

Mutta hän on äärimmäisen vaarallinen. Hän on valmis hyvyydessään tekemään Suomesta Zimbabwen kaltaisen helvetin.

Pyhimyksen ja lojalistin ristiriita

Määrittelin pyhimyksen ja lojalistin toissakertaisessa viestissäni.

Kun pyhimys miettii maahanmuuttoa, hänen moraalinsa ja arvomaailmansa sanovat: Olkoonkin että Suomesta ehkä tulee samanlainen painajaisvaltio kuin Kongosta, mutta sitten meillä ei ainakaan mene paremmin kuin kongolaisilla. Tasa-arvo toteutuu ! Suomi ei ole lintukoto !

(Tähän pyhimys tietysti lisää että hän ei näe tosin mitään syytä miksi Suomesta tulisi samanlainen painajaisvaltio kuin Kongosta koska Kongon ongelmat johtuvat pelkästään pahoista valkoihoisista kolonialisteista. Mutta tämä on tarkoitettu vain hämäykseksi. Pyhimys tosin on ehkä suggeroinut itsensäkin uskomaan tähän hämäykseen. Onhan paljon helpompi valehdella vakuuttavasti jos itse uskoo omiin valheisiinsa.)

Koska pyhimys maksimoi tasa-arvoa hänen logiikkansa on täysin rationaalista. Ei häntä saa järkipuheella muihin aatoksiin. Oleellisempaa on saada muut ihmiset ymmärtämään miten vaarallista meille lojalisteille (ja Homo Economicuksille) on että pyhimyksiä valitaan maan ulkopolitiikan johtoon.

Lojalistia asian pitäisi kiinnostaa koska hän haluaa pelastaa isänmaansa, ystävänsä, lapsensa ja muut suomalaiset, Homo Economicusta koska hän haluaa pelastaa sijoitustensa arvon.

Pyhimys, lojalisti ja Homo Economicus peliteoreettisesta näkökulmasta

Määrittelin edellisessä viestissäni Bowlesin kirjan pohjalta kolme ihmistyyppiä:

1. Ville on Homo Economicus jos hän maksimoi utiliteettiaan - siis pyrkii esimerkiksi saamaan mahdollisimman paljon rahaa, iloa elämäänsä tms.

2. Ville on pyhimys, jos hän maksimoi omaa utiliteettiaan mutta samalla maksimoi ihmisten tasa-arvoa. Pyhimyksellä sanotaan olevan aversio epätasa-arvoa kohtaan. Jos Villen aversio on hyvin korkea, Ville preferoi sitä että Pekka ja Matti saavat 0 euroa sen sijaan että Pekka saisi 5 euroa ja Matti 10.

3. Lojalistilla on myös aversio epätasa-arvoa kohtaan, mutta vain tilanteessa, jossa Pekka ja Matti ovat ns. kunnon ihmisiä.

lot kyseli peliteoreettista tarkastelua asialle. Yritän esittää asian matemaattisesti ilman että lukijan pitää olla matemaatikko - Dawkinsin Itsekkään Geenin lukeminen auttaa tosin huomattavasti.

Unohtakaa myös hetkeksi omat mieltymyksenne - tiedän että lukijoissa on kaikkien yo. ihmistyyppien edustajia.

Pelin kuvaus

Oletetaan ns. Ultimatum Game jossa on kaksi pelaaja E ja T jotka tekevät siirron peräkkäin - ensimmäisenä E ja toisena T. E saa jakaa summan 1000 euroa itsensä ja T:n kesken niin että E saa x euroa ja T 1000-x euroa. T joko hyväksyy tai hylkää jaon. Jos hän hylkää jaon kumpikaan ei saa mitään, jos hyväksyy E saa x euroa ja T 1000-x euroa.

Esimerkki

Esimerkki elävästä elämästä voisi olla vaikkapa yksinkertaistettu erotilanne:

E on mies ja T on nainen jotka ovat eläneet avoliitossa. Asunto on miehen nimissä mutta molemmat ovat maksaneet käytännössä pääomakustannuksia yhtä paljon. Asunnon arvo on 100 000 euroa. Mies E ehdottaa että nainen saa korvauksena 100000-x euroa. Nainen T hyväksyy tarjouksen tai vie asian oikeuteen, jolloin koko omaisuus menee juristeille eikä E ja T saa mitään.

Tapaus 1: E ja T Homo Economicuksia

Oletetaan ensin että sekä E että T on Homo Economicus, kuten uusklassinen taloustiede olettaa kaikkien ihmisten olevan. Homo Economicus maksimoi siis saamaansa rahaasummaa. Oletetaan myös että E ja T tietävät toistensa olevan Homo Economicuksia.

Koska molemmat pelaajat ovat Homo Economicuksia T hyväksyy jokaisen tarjouksen x > 0 jonka E tekee. Koska E tietää sen, E tarjoaa vain 1:tä euroa T:lle.

Toisin sanoen Homo Economicuksen utiliteettifunktio E:lle on

- U = x, jos T hyväksyy tarjouksen 1000-x
- U = 0, muuten

ja T:lle

- U = 1000 - x

Helposti näkee että E:n kannattaa valita x = 999, jolloin T saa 1 euron.

Esimerkissämme jako menee niin että nainen saa yhden euron ja mies 99999.

Tapaus 2: E Homo Economicus - T ei

Oletetaan nyt että T:llä on voimakas aversio epätasa-arvoa kohtaan. Itse asiassa riittää olettaa että T ei hyväksy sitä että häntä itseään kohdellaan epätasa-arvoisesti. E voi olla edelleen Homo Economicus.

Utiliteetti funktio on siis E:lle edelleen sama kuin yllä mutta T:lle utilitetettifunktio muuttuu:

- U = x - a * max( 1000 - 2x, 0 )

Toinen termi "a * max( 1000 - 2x, 0 )" edustaa siis sitä tilannetta jossa E saa enemmän kuin T. Mitä suurempi a on sitä suurempi on T:n epätasa-arvoaversio. Jos a on tarpeeksi suuri (a = 500) E:n on pakko jakaa rahasumma puoliksi jos aikoo saada mitään.

Esimerkissämme nainen ei suostu kuin jakoon 50000 - 50000. Jos mies tietää että naisella on erittäin voimakas aversio, hän valitsee tasajaon.

Jos kaikki tietävät toistensa aversion tason a ongelmaa ei tietysti olisi. Mitä suurempi aversio henkilöllä T on sitä lähemmäs tasajakoa joudutaan. Ongelma on se että aina aversiota ei tiedä. Kukaan ihminen ei edes tiedä tarkkaan omaa aversiotaan. Jos T:n aversio on esimerkiksi 0.5 mutta E luulee että se on vain 0.3, E tarjoaa T:lle liian vähän ja molemmat menettävät rahansa.

Pyhimys ja lojalisti

Pyhimys ja lojalisti eroavat ylläolevasta pelaajasta T niin, että he eivät tunne aversiota vain itseensä kohdistuvaan epätasa-arvoon vaan myös muihin (X) kohdistuvaan epä-tasoarvoon. Kerrointa "a" vastaa toinen kerroin "b" joka mittaa tällaista aversiota. a on luonnollisesti yleensä suurempi kuin b.

X on pyhimykselle kaikki ihmiset - lojalistille "kunnolliset" ihmiset.

Ache

Paraguailaisille Ache-intiaaneilla aversio on niin korkea että E antaa T:lle ultimatum-pelissä enemmän kuin puolet. Acheilla on mm. tapana jakaa ruokaa niin runsaskätisesti että metsästäjä saa pienemmän osuuden saaliista kuin muut. No on tosin hieman kyseenalaista voiko tällöin enää puhua epätasa-arvo aversiosta koska metsästäjäähän kohdellaan tavallaan epätasa-arvoisesti. Toisaalta hän saa mainetta ja kunniaa.

Aversion luonne

Aversio ei tietysti ole todellisuudessa mikään luku vaan ylläoleva tarkastelu on vain matemaattinen malli. Aversio voi esimerkiksi eroesimerkissämme realisoitua naisen vihana miestä kohtaan.

Jossain toisessa tilanteessa se voi konkretisoitua häpeän tunteena: "Jos hyväksyn epätasa-arvoisen kohtelun, kaikki - mukaanluettuna minä itse - halveksivat minua. Parempi että tapan hänet ja sitten itseni.".

Aversion evoluutio

Jos kaikki populaation jäsenet ovat Homo Economicuksia aversio epätasa-arvoa kohtaan ei tietenkään helposti leviä populaatioon. Pitääpä miettiä aversion evoluutiota vielä ennenkuin sanon mitään enempää.

Behavioristinen taloustiede, ihmistyypit ja presidentti Tarja Halonen

Samuel Bowles harjoittaa tiedettä nimeltä behavioristinen taloustiede (behavioural economics), joka tutkii kokeellisesti ihmisten taloudellista käyttäytymistä. Behavioristinen taloustiede siis yhdistää psykologian, taloustieteen ja viime aikoina myös kulttuurin tutkimuksen ja evolutiivisen peliteorian. (Olen kertonut Bowlesista aiemmin.)

Behavioristinen taloustiede on luonteeltaan niitten oletusten kriittistä ja avointa tutkimusta, joihin uusklassisen taloustieteen Homo Economicus -ajatus perustuu. Olen käsitellyt Homo Economicusta ja sen kritiikkiä aiemmin, enkä nyt siihen palaa.

Bowles kritisoi kirjassaan siis joitain taloustieteen oletuksia mutta ei hän vähimmässäkään määrin ole sitä mieltä että Homo Economicus on kokonaan kuollut. Hän vaatii heterogeenisempaa ihmiskäsitystä kuin pelkistetty Homo Economicus. Heterogeenisuudella hän tarkoittaa että on olemassa erilaisia ihmistyyppejä, jotka behavioristinen taloustiede on kokeellisesti löytänyt:

1. Homo economicus pyrkii maksimoimaan omaa etuaan (rahaa, omaisuutta), tai lastensa ja ystäviensä etua. Ystävät palkitsevat hänet tekemällä vastapalveluksia. Tällaisia ihmisiä on noin kolmannes - osuus riippuu tosin maasta ja kulttuurista.

2. Pyhimykset pyrkivät hekin toki ajamaan omaakin etuaan, mutta heillä on voimakas aversio (vastenmielisyys) kaikkea epätasa-arvoisuutta kohtaan. Esimerkkinä on että he hyväksyvät helpommin tilanteen jossa A ja B savat molemmat yhden euron kuin että A ilman omaa ansiotaan saa 10 euroa ja B viisi euroa. Myös pyhimyksiä on noin komannes.

3. Lojalisteilla on myös voimakas aversio epätasa-arvoa kohtaan, mutta vain tilanteessa jossa A ja B ovat molemmat ns. kunnon ihmisiä.

Sen sijaan jos B toimii jotenkin moraalittomasti, lojalisti ei suostuisi edes jakoon 10 euroa A:lle ja 5 euroa B:lle vaan pikemmin pyrkisi jakoon 10 euroa A:lle ja -5 euroa B:lle. Myös lojalisteja on noin komannes.

Lojalisti, Homo Economicus ja pyhimys toimivat siis omien preferenssiensä mukaan tavallaan kaikki täysin rationaalisesti. Mutta kun Homo Economicus, lojalisti ja pyhimys miettivät miten esimerkiksi vankia pitää kohdella heidän johtopäätöksensä ovat todennäköisesti täysin erilaiset:

1. Pyhimys ajattelee että vangille pitää antaa työstä kunnon korvaus - vaikkapa 1000 euroa. Ei välttämättä saman kokoinen kuin siviilissä mutta samaa suuruusluokka. Muu olisi väärin.

2. Homo Economicus ajattelee että palkan määrää kysynnän ja tarjonnan laki vankilan suljetulla työmarkkinalla. Jos vanki A tekee työn hinnalla 100 euroa kuussa ja vanki B hinnalla 200 euroa kuussa niin palkka pitää olla 100 euroa. Jos maksaa enemmän tai vähemmän niin se on taloudellisesti tehotonta.

3. Lojalisti ajattelee että vanki ei ansaitse palkkaa välttämättä ollenkaan koska hän on syyllistynyt rikokseen. Jos vankila maksaa kunnon korvauksen se on väärin kunnon ihmisiä kohtaan.

Sekä lojalisti että pyhimys ovat siis moralisteja, mutta tulevat usein täysin päinvastaiseen johtopäätökseen samassa tilanteessa koska pelaavat aivan eri peliä peliteorian mielessä. Pyhimys on lojalistin pahin vihollinen.

Pyhimys ajattelee että afrikkalaisilla on oikeus muuttaa Suomeen eikä meillä ole oikeutta estää heitä saamasta oikeudenmukaista osuuttaan maailmasta. Jos lojalisti on roturealisti, hän ajattelee että koska afrikkalaiset ovat rikollisuuteen ja laiskuuteen taipuvaisia he eivät ansaitse päästä tänne vaan heidän tänne tulemisensa pitää kaikin keinoin estää.

Homo Economicus toimii maahanmuuttokysymyksessä niin, että jos hän on työnantaja hän tukee maahanmuuttoa vain siinä määrin kuin se alentaa palkkoja ja parantaa työvoiman saatavuutta. Jos Homo Economicus on roturealisti hän useimmiten vastustaa afrikkalaisten maahanmuuttoa.

Tarja Halonen on tyypillinen pyhimys. Hänen politiikkansa perustuu kyllä moraaliin ja eräänlaiseen rationaalisuuteen - tasa-arvon maksimointiin maailmassa. Halosen politiikka johtaa siihen että Suomeen esimerkiksi päästetään kuka tahansa etelän elävä riippumatta tekeekö hän täällä työtä vai keskittyykö suomalaisten Kukkahattu-pyhimysten naurattamiseen.

Halonen on siinä mielessä lojalistin näkökulmasta vaarallisempi kuin pahinkaan psykopaatti. Psykopaattihan ajaa vain omaa etuaan ja viis veisaa siitä tuleeko Suomeen maahanmuuttajia Saksasta vai Kongosta.

Vastaavasti pyhimysten näkökulmasta lojalisti on pahin vihollinen - yrittäähän lojalisti estää tasa-arvon toteutumisen tilanteessa jossa tasa-arvoisuuden toteuttaminen merkitsee rikollisten hyysäämistä.

Pyhimys ja lojalisti kannattavat molemmat tasa-arvoa mutta lojalisti vain kunnon ihmisiä kohtaan. Homo Economicus ei välitä tasa-arvosta. Mutta näennäisestä samankaltaisuudestaan huolimatta lojalisti ja pyhimys ovat toistensa verivihollisia.

Lähde: Samuel Bowles, Microeconomics, kappale 3

Venäjän uusi imperiumi

Selvittelin puoli vuotta sitten hiukan taustoja Suomen turvallisuuspolitiikan ja Venäjän suhteitten ymmärtämiseksi:

Venäjän yhtyneen energiajärjestelmän johtaja ja Putinin luottomies Anatoli Tshubais on luonut ajatuksen Venäjän uudesta (liberaalista) imperiumista, jossa energiapolitiikkaa hyväksi käyttäen pyritään kasvattamaan Venäjän mahtia lähialueilla. Venäjän uutta imperialismia ovat analysoineet mm. Radio Vapaa Eurooppa-aseman toimittaja Roman Kupchinsky, sekä Ulkopolitiikka-lehden numerossa 1/2005 Viron entinen pääministeri Mart Laar ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Katri Pynnöniemi.

Venäjän uuden imperialismin ensimmäisiä sovellusalueita ovat yo. analyysien mukaan olleet Ukraina, Valko-Venäjä, Puola ja Baltia. Venäjä on voimakkaasti laajentanut omistuksiaan entisten neuvostotasavaltojen kuten Armenian, Georgian, Viron ja Latvian energiasektorista. Katri Pynnöniemi toteaa energiapolitiikan olevan yhä tärkeämpi osa presidentti Putinin ulkopolitiikkaa. Venäjä pyrkii Pynnöniemen mukaan aiempaa järjestelmällisemmin käyttämään hyväksi monopoliasemaansa lähialueidensa energiataloudessa ja vaikuttamaan näin naapurimaiden talous- ja sisäpolitiikkaan.

Yllämainitussa Ulkopolitiikka-lehden numerossa Katri Pynnöniemen lainaama energiakonsultti Keith C. Smith varoittaa länttä nukkumasta Ruususen unta - Venäjän imperialistisen uhan sivuuttaminen on hänen mukaansa suuri uhka Venäjän naapurien nuorelle demokratialle. Smithin mukaan Venäjän politiikan suunnanmuutos näkyy myös siinä että Venäjän energiasektorin johto on suurelta osalta turvallisuuspalvelun miesten miehittämä. Ulkopolitiikka-lehden artikkelin mukaan venäläiset öljy-yhtiöt rahoittavat Latviassa ja Liettuassa oppositiopuolueiden vaalikampanjoita.

Pravdan artikkelissa Roman Melnikov toteaa että suuri syy entisten neuvostotasavaltojen haluttomuuteen tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa ovat juuri tällaiset puheet imperialismista joita mm. Anatoli Tšubais on esittänyt.

Hesingin Sanomien mukaan presidentti Putin vie Venäjää yhä kauemmas demokratiasta:

"Autoritäärinen Venäjä näyttää suhtautuvan epäluulolla demokratiakehitykseen naapurustossaan kuten sen koleat välit Georgian, Ukrainan ja myös balttien kanssa kertovat. ... Sikäli kuin Kremlin ulkopolitiikalla on yhtenäinen johtoajatus, se näyttää olevan suurvalta-aseman palauuttaminen."

Lähteet:

- Ulkopolitiikka-lehden artikkeli, 1/2005
- Radio Vapaan Euroopan artikkeli
- Pravdan artikkeli liberaalista imperiumista
- The NIS Observed: An Analytical Review
- Helsingin Sanomien artikkeli "Putin syytti Eurooppaa epäreiluista energiamarkkinoista", 27. huhtikuuta 2006
- Helsingin Sanomien pääkirjoitus "Venäjän uusi ulkopolitiikka nojaa suuriin energiavaroihin", 1. toukokuuta 2006
- Helsingin Sanomien artikkeli, "Venäjä antaa ristiriitaista tietoa öljytoimituksista Liettuaan", 17.elokuuta 2006

Halonen ja turvallisuuspolitiikka ja kansan etu

Halonen on valtiopäivien päättäjäisissä pitämänsä puheen mukaan tyytyväinen siihen että hänen edustamansa ulkopoliittinen linja on kansan suosiossa. Kuten tänään uutisissa kuulimme ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ja diplomaatit eivät ole samoilla linjoilla kuin kansa ja Halonen.

Venäjän suurvaltapyrkimysten Suomelle aiheuttamia riskejä vähätellään koko ajan. Pääministerikin on todennut että vaaleissa ei pitäisi puhua turvallisuuspolitiikasta koska se ei kiinnosta kansaa.

Halonen eroaa suurista valtiomiehistä kuin päivä yöstä. Paasikivi ajoi kansan edun mukaista politiikkaa vaikka ennemmistö oli ko. politiikkaa vastaa. Halonen ei näin toimi. Halonen ajaa kansan edun vastaista politiikka - ja Venäjän edun mukaista politiikkaa - ja kehuu että kansa on samaa mieltä hänen kanssaan.

Olin eilen taloyhtiön yhtiökokouksessa - isännöitsijä oli juuri vaihtunut. Edellinen isännöitsijä (ja hallitus) oli myötäillyt vanhojen osakkeenomistajien mielipiteitä että "ei täällä mitään pidä korjata kun ei ennnenkään ole korjattu". Halonen on samanlainen johtaja. Hän ei ole mielipidevaikuttaja vaan myötäilee kansan enemmistön kantaa. Samalla hän ajaa kansan edun vastaista politiikkaa samalla tavalla kuin tuo myötäilevä isännöitsijä.

Kun isännöitsijä ja hallitus vaihtuivat meidän taloyhtiössämme, osakkeenomistajat ensin pelästyivät. Mutta hiljalleen he ymmärtävät - toivottavasti - mikä on heidän todellinen etunsa - mikä kuviteltu etu.

Moraali ja yritysmaailma

Olen aiemmin kirjoittanut moraalin merkityksestä yritystoiminnassa tässä, tässä, tässä ja subjebtiivisemmin tässä.

Nokian ja Siemensin verkkojen yhdistämistä kun seuraa, herää kysymys onko seuraavana luonnollisena askeleena partion ja mafian yhdistäminen ? Eikö Nokian johto todella ole nähnyt millainen moraalisesti läpimätä yritys Siemens on ? Moraalin merkityksen aliarvioinen voi maksaa Nokian osakkeenomistajille synergiaetujen menetyksenä 1.5 miljardia euroa ?

Paraabelista - osa 2

Puhuin aikoinaan paraabelista. Siitä miten paraabeli kuvaa yhteisön individualistisuus-kollektiivisuus-jakaumaa.


Oikealla on ultraindividualistinen yhteisö, jonka jäsenet eivät mene armeijaan, koska "siviilipalvelus antaa MINULLE enemmän". Vasemmalla on ultrakollektivistinen yhteisö, jossa kaikki poikkeaminen on rankaistavaa ja yksilöllä ei ole arvoa kuin kokonaisuuden osana. Todennäköisimmin optimitilanne on jossain ääripäitten välissä, kun yhteisö ei ole liian kollektivistinen, mutta ei liian individualistinenkaan.

Luen juuri Samuel Bowlesin Microeconomics-kirjaa ja luulen ymmärtäneeni seuraavan ongelman. Optimi on kyllä keskellä, mutta ainoat vakaat tilat ovat reunassa: Yhteiskunta voi olla pitkäänkin ultrakollektivistinen tai ultraindividualistinen, mutta optimaalinen tila keskellä on epävakaa.

Optimaalisessa tilassa, jossa Suomi oli joskus kymmeniä vuosia sitten ja Kroatia ehkä nyt, on se ongelma että tilanne ei ole vakaa vaan individualismi lisääntyy koko ajan. Lopuksi yhteisö on niin individualistinen että melkein kukaan ei välitä sitä puolustaa, vaan muuttaa uhkatilanteessa mieluummin "merten taa".

Optimitila voi säilyä vain jos yhteisöä kohtaa aina säännöllisin väliajoin joku onnettomuus kuten sota, lama tms. Jos elämä on liian helppoa, yhteiskunta kehittyy aina individualistiseen suuntaan. Jos uhat taas ovat liian suuria, yhteiskunta ajautuu ultrakollektiiviseksi.

Boydin ja Richersonin matemaattiset mallit tukevat teoriaa. Kokemus puhuu myös teorian puolesta: Suomessa talvisota oli sopiva uhka, joka ajoi Suomen yhteisölliseen suuntaan, mutta ei liikaa ? 90-luvun alun lama ajoi minusta Suomea hetkeksi yhteisöllisempään suuntaan mutta kun toiset alkoivat rikastua ja toiset pysyivät köyhinä, alkoi tämä nykyinen ultraindividualismi ? Laman ja talvisodan aikana mm. itsemurhien määrä romahti.

Taloustieteessä muuten vakaata tilaa kutsutaan (stabiiliksi) Nashin tasapainotilaksi - tai evolutiivisessa taloustieteessä ESS:ksi (Evolutionary Stabile Strategy).

Keskustelua rituaaleista ja asevelvollisuudesta ja Kroatiasta

Olen saanut vahvaa kritiikkiä sen väitteeni osalta, että rituaaleilla on ryhmäkonsistenssia kasvattava vaikutus, ja että vaikutus on sitä suurempi mitä traumaattisempia rituaalit ovat. Katso keskustelu liittyen tähän postaukseen.

Väitteeni perustuu uskontotieteilijä Richard Sosiksen tutkimuksiin - vaikkakin ko. väitteen on esittänyt jo vuosisadan alussa eräs sosiologian suuri nimi Emile Durkheim. Kritiikki on kohdistunut myös väitteeseeni, että asevelvollisuus on initiaatioriitti. Kritiikki on perustunut mm. psykohistorioitsija Lloyd DeMausen ajatteluun ja tutkimuksiin.

Käsittelin aihetta jo kansankokonaisuuden toisessa ja kolmannessa postauksessa. Ajatus on siis minulle rakas enkä siitä hevillä luovu.

Minusta ihan hyvää keskustelua ja relevanttia siltä kannalta, miten lännen on reagoitava islamin uhkaan - yhteisöllisyyttä vahvistaen vai yksilöllisyyttä vahvistaen vai jotain siltä väliltä. Kiitän nimetöntä kriitikkoa ! Joku lännessä joka tapauksessa mättää kun emme osaa itseämme puolustaa.

Reinoblogi-Reino pistää myös hauskaa tekstiä mm. "susien" initiaatioriiteistä.

Pyysiäinen Dennettin ja Dawkinsin kirjoista

Evolutiivinen uskontotutkija Ilkka Pyysiäinen on kirjoitanut Tieteessä Tapahtuu -lehdessä arvostelun Daniel Dennetin uskontotieteellisestä ja -kriittisestä kirjasta Lumous Sortuu. Samalla Pyysiäinen sivuaa Richard Dawkinsin uskontokriittistä kirjaa Jumalahoure.

Dennetin kirjassa ei ole Pyysiäisen mukaan muuta suurta ongelmaa paitsi että se monien ihmisten mielestä yhdistää ideologian ja tutkimuksen. Se on samalla tutkimuksellinen mutta toisaalta pamfletti jonka päämääränä on uskonnon tuhoaminen. Dawkinsin kirjassa tätä ongelmaa ei ehkä ole koska se on Pyysiäisen mukaan puhdas pamfletti. Dawkins on nähdäkseni aika päiviä luopunut tiedemiehen roolista, ja ryhtynyt vapaa-ajattelijoiden herätyssaarnajaksi. Viha uskontoa kohtaan on hänen elämänsä ainoa johtotähti ? Surullista - minulle ja monella muulle hänen 70-luvulla julkaisemansa Itsekäs Geeni-kirjansa oli innoituksen lähde.

Dennetinkään kirja ei tutkimuksellisesti juuri esitä kuitenkaan mitään uutta vaan perustuu Boyerin tutkimusten popularisointiin.

Insentiivit ja työyhteisö

Kirjoitin pari päivää sitten siiten miten kaikki ei ole mitattavissa rahassa: ihmiset saattavat jopa loukkaantua kun heille maksetaan rahaa, vaikka he ovat tehneet jotain hyvää hyvyyttään. Esimerkkinä verenluovutus.

Rahan tarjoaminen alentaa moraalisen teon tavaraksi, josta pyritään saamaan maksimaalinen hinta mahdollisimman pienellä vaivalla. Pieni korvaus verestä, joka annettiin aiemmin ilmaiseksi, ei riitä.

Sama ilmiö on tapahtunut minun työpaikallani. Olen ollut kauan samalla työnantajalla mm. tuotekehitystehtävissä. Vaikka työtä on aina tehty palkkaa vastaan, nykyään pitää saada erillinen insentiivi, jotta kukaan tekee mitään. Aiemmin työpaikallani ajateltiin varsin yleisesti että minun (moraalinen) velvollisuuteni on tehdä tämä homma valmiiksi. Ei velvollisuus esimiestä tai kapitalistia kohtaan, vaan velvollisuus työkavereita kohtaan, jotka olivat mukana samassa projektissa. Meillä oli yhteinen tavoite (julkishyödyke), jota tehtiin (tuotettiin) yhdessä. Jos joku teki heikkolaatuista työtä häntä halveksittiin (rankaistiin). Siis toimittiin niin kuin Suomalainen Mies on aina toiminut osallistuessaan talkoisiin.

Työpaikka oli (moraalinen) työyhteisö, mutta ei ole enää. Kaikki ajavat sumeilematta omaa etuaan. Tuote mitä tehtiin oli meille julkishyödyke melkein kuin wikipedia nykyään, mutta ei ole enää. Työpaikka on muuttunut työyhteisöstä työntekijän vankilaksi.

Ennen saattoi työpaikalla sanoa mitä asioista ajattelee. Asiakkaille tietysti valehdeltiin hiukan - tai annettiin kaunisteltu kuva - mutta se on luonnollista. Nykyään valehdellaan sumeilematta jopa talon sisällä, koska ajetaan vain omaa etua yrityksen edun sijasta. Väitetään että meidän tuotteella voi tehdä ei pelkästään A:n vaan myös B:n, C:n ja D:n. Väitetään että ollaan aikataulussa vaikka ei olla. Ynnä muuta.

Rekisteröityjä lesbopareja on 86

Rekisteröityjä saman sukupuolen parien lapsiperheitä on Suomessa 86. (Lähde: Vaaka vaaterissa? Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2006. Tilastokeskus. )

Olenko ainoa joka on lehtiä lukemalla saanut kuvan että lesboparien lapsia on todella paljon. No ehkä lesbopari on vasemnmistoliittolaisille, feministeille ja naistutkijoille samaa mitä sinisilmäinen ja vaaleatukkainen pohjoisen rodun edustaja oli natseille.

Ideaali. Parisuhteen ideaali. Ideaalinen lapsen kasvuympäristö.

Vastuuta omasta elämästä ei voi ulkoistaa

Vastuuta omasta elämästä ei voi ulkoistaa, sanoo Kokoomuksen mainos. Tämä on periaatteessa totta, mutta väite ei koske vain yksilöä niin kuin Kokoomus ehkä ajattelee, vaan myös kansakuntaa.

Kansakunta ei voi esimerkiksi ulkoistaa vastuutaan syntyvyydestä. Jos ulkoistamme syntyvyyden esimerkiksi muslimimaihin lakkaamme olematta kansakunta, lakkaamme olemasta demokratia ja lakkaamme olemasta sukupuolien tasa-arvoisuutta kunnioittava oikeusvaltio.

Tosin tästä ulkoistamisen välttämisestä on muutama oleellinen poikkeus:

1. Lapsi, vammainen ja vanhus ulkoistaa väistämättä vastuun omasta elämästään ainakin osittain muille. Perheenäiti voi ulkoistaa vastuun toimeentulostaan miehelleen tai päinvastoin.

2. Vanhanen ja Lynn ovat todenneet että koska afrikkalaisten äo on varsin alhainen, muiden maiden on pitkään - ehkä ikuisesti - otettava osavastuu Afrikan kehityksestä.

Olemme riippuvaisia toisistamme ja meidän on kyettävä luottamaan toisiin ihmisiin. Kun olemme heikkoja meidän on kyettävä luottamaan, että voimme ulkoistaa osan vastuusta itsestämme ainakin hetkeksi. Kun muodostamme perheen meidän pitäisi voida luottaa siihen ettemme koko ajan joudu miettimään huijaako siippa meitä raha-asioissa. Ja luottaa siihen, että, jos minä otan vastuun lasten hoidosta, sinä otat vastuun taloudellisesta turvallisuudesta.

Vastuu itsestä ja vastuu muista on tärkeää - ja mahdollisuus voida luottaa ainakin joihinkin ihmisiin.

Katso myös aiempi postaukseni luottamuksesta.

Lakeijaluonne

Varoitus: Tämä artikkeli on synkkä, enkä ota vastuuta jos lukija masentuu, kun havaitsee artikkelin käsittelevän itseään.

Karamazovin veljeksissä ja yleensä klassisessa venäläisessä kirjallisuudessa lakeija - huonon isännän palvelija - on traaginen hahmo. Lakeija nöyristelee herraansa, mutta ei kunnioita häntä eikä kunnioita itseään. Lakeija alkaa lopulta halveksia kaikkea, varsinkin köyhiä tavallisia työtätekeviä kunnon ihmisiä - erityisesti hän alkaa inhota itseään. Kun Karamazovin veljeksissä opiskelija kouluttaa lakeijaa, lakeija alkaa ymmärtää alistettua asemaansa älyllisesti mutta samalla hän muuttuu ihmishirviöksi, joka haluaa vain tuhota.

Samanlaisisia ihmisvihaajia syntyy jokaisesta ihmisestä joka myy sielunsa ja ruumiinsa. Prostituoitu tietää sisimmässään että vaikka hän saa suuren korvauksen palveluistaan, hänen elämänsä on tyhjää. Hän alkaa halveksia asiakkaitaan, mutta hän halveksii myös itseään köyhempiä työtä tekeviä ihmisiä. Rikkaitten perheitten penikat myyvät taas sielunsa vanhemmilleen. Sihteeri esimiehelleen. Julkkikset tai sellaisiksi haluavat myyvät sielunsa julkisuudelle. Lopulta he vajoavat sellaiseen itseinhoon että he huumaavat itsensä myrkyillä ja tappavat itsensä.

Myös työntekijä voi myydä sielunsa työnantajalle. Jo Marx puhui työläisen vieraantumisesta. Moni varsinkin suuren työpaikan työntekijä on myynyt rahasta sielunsa työnantajalleen. Hän uskottelee itselleen että korvaus jonka hän saa palveluistaan on riittävä ja hän kieltää myyneensä sielunsa, vapaa-aikansa, lapsensa ja elämänsä. Hän uskottelee tekevänsä mielenkiintoista työtä, vaikka on usein faktisesti liukuhihnalla tekemässä hyvin rajoittunutta työtehtävää, jossa ammattitaito koko ajan vähenee.

Telealalla ongelma on erityisen suuri. Koska rahaa 90-luvulla oli todella paljon tele-alan työntekijät saivat usein siedettävää palkkaa ja varmaa leipää, vaikka ammattitaito jäi suljetussa telealan ympäristössä paljon jälkeen avoimesta IT-alasta. Telealan työntekijästä tuli lakeija monella tavalla. Hän tiesi jäävänsä jälkeen avoimen puolen työntekijöistä ammattitaidon kehittymisen osalta, mutta hän myi ammattitaitonsa rahasta. Telealan työntekijät ovat huonon isännän lakeijoita siinäkin mielessä, että telealan isännät olivat - varsinkin vuosituhannen vaihteessa - usein henkisesti laiskoja. Uudistuksia ei tarvittu kun edellisen sukupolven tuotteista tuli rahaa rutkasti. Vaikka uudet palvelut eivät tuottaneet, rahaa tuli edellisen sukupolven palveluista. Pappa betalade. Johtajien toiminta rajoittuikin faktisesti erilaisten powerpoint-esitysten tekoon ja sosiaalisen verkottumiseen. Telealalla yritys onkin useimmiten työntekijän vankila sen sijaan että se olisi työyhteisö.

Myös maa ja kansa voi olla lakeija. Kun esimerkiksi vihollista aletaan kutsua ystäväksi, koko kansasta tulee lauma lakeijoita. Lakeijan roolin ottaessaan ihmiset alkavat halveksia niitä jotka eivät prostituoi itseään vaan puhuvat suoraan. Ovatpa nuo ihmiset lapsellisia, lakeijat ajattelevat. Viisaus on tosiasioiden tunnustamista, lakeijat sanovat.

Kaikki ei ole mitattavissa rahassa

Taloustiede perustuu ajatukseen että tavaralla (tuotteella) on hinta. Hinnalla on se ominaisuus, että mitä suuremman hinnan henkilö on valmis antamaan tietystä tuotteesta sitä todennäköisemmin hän saa tuotteen haltuunsa.

Kaikki ei tietenkään ole mitattavissa rahassa. Rahan tarjoaminen tuotteesta saattaa jopa vähentää todennäköisyyttä että rahan tarjoaja saa tuotteen. Islamistisen terrorismin tutkija Scott Atran kertoi tällaisesta tutkimuksesta: Palestiinalaisille esitettiin erilaisia vaihtoehtoja siitä miten juutalaiset voisivat korvata jonkin tietyn palestiinalaisen pyhän paikan luovuttamisen juutalaisille osana rauhan tekoa. Vaihtoehto 1 oli että palestiinaliset luovuttaisivat pyhän paikan korvauksetta. Vaihteoehto 2:ssa palestiinalaiset saisivat pyhästä paikasta suurehkon rahakorvauksen.

Vaihtoehto 2 herätti voimakkaita negatiivisia tunteita palestiinalaisissa. Se että pyhä paikka määriteltiin tavaraksi antamalla paikalle hinta herätti vihaa. Lienee yleisesti niin että ihminen kokee erittäin loukkaavana, että joku haluaa ostaa rahalla sinulle "pyhän" asian. Sen sijaan vaihtoehto 3, jossa juutalaiset luopuivat vastavuoroisesti jostain omasta pyhästä paikastaan, herätti palestiinalaisissa huomattavasti positiivisempaa vastakaikua.



Pintapuolisesti hyvin erilaisessa tapauksessa verenluovutusta pyrittin lisäämään tarjoamalla verestä palkkio. Sen sijaan että olisi saatu enemmän verta säilöttäväksi saatiin vähemmän. Ihminen ehkä ajatteli: "Olen antanut verta hyvää hyvyyttäni, ja nyt nämä tyypit maksavat minulle tästä rahaa ja vieläpä näin vähän". Kun verenluovutus on alennettu pyhästä toimituksesta tavaran myymiseksi, luovuttaja alkaa verrata palkkiota tavaran arvoon. Luovuttaja ajattelee että palkkio on liian alhainen. Luovuttaja todennäköisesti myös kokee että häntä on loukattu kun hänelle tarjotaan rahaa hänen altruistisesta teostaan. Lisäksi kun verestä aletaan maksaa rahaa ja siitä on tehty kauppatavaraa, rahasumma joudutaan todennäköisesti nostamaan huomattavan korkeaksi. Mutta sitten kun hinta on nostettu korkeaksi, luovutetun veren laatu heikkenee kun luovuttajiksi ilmoittautuu sairaita, huumeiden käyttäjiä tms.

Minulle tarjottiin kerran rahaa kun olin auttanut autoilijaa saamaan autonsa ojasta. Koin teon varsin loukkaavana. Ajattelin että ajatteleeko tuo ihminen että olen häntä köyhempi, ja ajatteleeko tuo ihminen että kaikki on ostettavissa rahalla. Sen sijaan, kun sama henkilö pari viikkoa myöhemmin pysäytti autonsa viereeni ja antoi minulle viinipullon, minulle tuli lahjasta todella hyvä mieli. Ilmeisesti siksi, että hän oli nähnyt vaivaa minun löytämisekseni ja kuljettaessaan viinipulloa mukanaan siltä varalta että näkee minut.

Mikä tästä kaikesta oli opetus ? Se kai, että taloustieteen Homo Economicus kuvaa joissain tilanteessa ihmisen käyttäytymistä helvetin huonosti.

Ante Gotovina

Ihmisen altruismi muita kuin sukulaisiaan ja ystäviään kohtaan on syntynyt evolutiivisessa tilanteessa, jossa heimot ovat taistelleet toisiaan vastaan. Altruismilla tarkoitan heimon köyhien ja orpojen auttamista ja heimon puolesta taistelemista.

Heimo, jonka jäsenet ovat antaneet ruokaa orvoille ja taistelleet ryhmänsä puolesta, ovat menestyneet. Ilman taistelua altruismi ja yhteisöllisyys ovat aina rapautuneet ja tulevat aina rapautumaan. Yhteisöllisyyden rapautuminen merkitsee narsismin, rikollisuuden ja välinpitämättömyyden lisääntymistä.

Kun on siirrytty rauhan tilaan sodan jälkeen - tai nousukauteen laman jälkeen - individualismi on aina alkanut kasvaa. Jos vakaus on jatkunut liian pitkään - vrt. Pax Romana - yhteisöllisyys on rapautunut kokonaan.

Sota ja lama ovat kauheita asioita mutta on henkistä epärehellisyyttä ja kaksinaismoraalia kiistää niiden ryhmäkoheesiota vahvistava elementti. Konkreettista kaksinaismorallismia on suhtautuminen Balkanin 90-luvun tapahtumiin, kuten Kroatian vapaustaisteluun.

Länsi-Euroopan valtiot ovat olleet vaatimassa Kroatian etnisiin puhdistuksiin syyllistyneitä ihmisiä oikeuteen Haagin tribunaaliin. En kiistä näiden ihmisten syyllisyyttä, mutta samat ihmiset ovat toisaalta Kroatian kansan todellisia sankareita ja hyväntekijöitä.

Nämä ihmiset ja heidän johtamansa taistelu ovat pitkälti tehneet Kroatiasta sen mitä se on: maan joihin näitten samojen Länsi-Euroopan rappeutuneutten valtioitten asukkaat haluavat lähteä lomalle. Maan jossa rikollisuus on alhaista, missä narkkarit yms. loiset eivät pilaa kaupunkikuvaa.