lauantaina, marraskuuta 27, 2010

Kysymys on ihmissuhteista

Eräässä sukulaisperheessäni miniä käyttäytyi anoppiaan kohtaan varsin röyhkeästi. Anoppi sairastui jossain vaiheessa vakavasti mutta miniä ei muuttanut käyttäytymistään millään lailla. Kun anoppi kuoli miniä selitti: "en ollenkaan ymmärtänyt miten vakava tilanne oli... jos olisin tajunnut ... olisin toiminut toisella tavalla... . Miniän väite ei oikein vakuuttanut ketään, koska kaikki muut kyllä olivat tajunneet että anoppi on kuolemansairas.

Tämä tarina tuli mieleen kun Uusi Suomi kertoi: Vihreät Naiset ovat yllättyneet siitä, kuinka paljon miehet kokevat väkivaltaa [myös parisuhteessa]. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.

Tietynlainen uusi kuvio on kehittymässä monissa tai joissain nuorissa perheissä: Perheväkivaltaa on kahdenlaista: Mies saa vakavia vammoja naisen väkivallasta tai nainen saa mustelmia kun mies yrittää rauhoittaa naista.

Eräiden mies-järjestöjen puheenjohtajat referoivat ("Elämä ilman väkivallan pelkoa miehillekin") eilen HS:ssä muutamaa tutkimusta:

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan 17 prosenttia naisista ja 16 prosenttia miehistä on joutunut nykyisessä suhteessaan parisuhdeväkivallan kohteeksi (Markku Heiskanen & Elina Ruuskanen). Tulos on yhtäpitävä poliisitilastojen kanssa, joiden mukaan noin puolet törkeästä parisuhdeväkivallasta on naisten tekemää. Voidaan siis varsin luotettavasti todeta, että miehiin ja naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on Suomessa yhtä yleistä. ...

Poliisit soveltavat laajalti käytäntöä, jossa rajut perheriidat selvitetään viemällä putkaan automaattisesti mies. Riitakumppaneita ei edes puhalluteta sen selvittämiseksi, kumpi oli enemmän humalassa. Hätäkeskuksessa miestä on jopa pilkattu, kun hän on soittanut pyytääkseen apua väkivaltaista vaimoaan vastaan. Syynä voi olla uskomus, jonka mukaan miehet ovat vahvempia kuin naiset ja siksi uhreina olisivat lähes aina vain naiset.

Heiskasen ja Ruuskasen tutkimus osoittaa myös, että alle 20-vuotiaiden keskuudessa mieheen kohdistuva parisuhdeväkivalta on huomattavasti yleisempää kuin naiseen kohdistuva. Tulos on yhtäpitävä asevelvollisille pari vuotta sitten suunnatun kyselyn kanssa (Juuso Nieminen, Antero Heloma & Harri Pihlajamäki, 2008).


Nuoret naiset ovat koko ikänsä olleet sellaisen propagandan kohteita, että he ovat jonkinlaisia yli-ihmisiä ("hyvinkoulutettuja, ihania ja kauniita suomalaisia naisia"), joiden täydellisen menestyksen este on miesten sorto. He ovat siis samankaltaisen propagandan kohteena kuin saksalainen nuori vuonna 1936. Saksalaisten menestyksen ainoa este oli muka juutalaisten salaliitto.

Naisen ongelma ei ole miesten ("patriarkaatin") sorto vaan toisten naisten naiseen kohdistama paine. Sosiaalipsykologi Katriina Järvinen kirjoittaa HS:ssä tänään :

Hyvin ansaitsevien naisten joukko on erkaantunut suuresta keskituloisten naisten joukosta, köyhimmistä puhumattakaan.

Viimeaikaisten suomalaisten tutkimusten mukaan työväenluokkaiset naiset asettavat usein perheen ja lasten hankkimisen elämässään ykkössijalle, ennen työelämään liittyviä tavoitteita. Myös monet keskiluokkaiset naiset valitsevat tietoisesti alan, jolla ei ole etenemismahdollisuuksia.

Nainen, joka asettaa parisuhteen, kodin, ruoanlaiton, kauneuden ja lapset tärkeälle sijalle elämässään, saa ainakin koulutettujen naisten seurassa varoa sanojaan.

Feminismi on luonut naisille uusia normeja. Tätä mieltä olivat myös monet suomalaiset naiskirjailijat, joita haastattelin Tuulikki Pietilän kanssa kirjoittamaani kirjaan Vapaa nainen törmää todellisuuteen.

Naisten keskinäiset suhteet ja valtataistelut jätetään liian vähälle huomiolle, kun puhutaan sukupuolijärjestelmän ongelmista. Naisten suhteet liitetään yhä patriarkaatin alistusmekanismeihin. Työelämässä uupuvan nuoren naisen ympärillä on kuitenkin usein kunnianhimoisia ystävättäriä ja suorituspaineita tyttärelleen kasaava äiti.

Tiimari-sukupolven naisten täydelliseen elämään kuuluvat täydelliset häät vähintään vuoden kestävine valmisteluineen ja vaivalla väkerrettyine koristeluineen. Häävalmisteluissa tuleva aviomies on statisti, joka yrittää totutella rooliinsa naisen ylenmääräisen stressin tyynnyttelijänä.

Harva mies vaatii myöhemminkään naiselta sitä täydellisyyttä, jota naiset itse itseltään vaativat. Esimerkiksi lasten koko ajan komeammiksi muuttuvat syntymäpäiväjuhlat ovat ennen kaikkea osa äitien välistä kilpavarustelua. Myös "ulkonäkötyö" on naisten välinen pätemisen alue.

Miehet toivoisivat naiselta suorittamisen sijaan rentoutta. Juuri he kuuntelevat ensimmäisinä naisen kotoisat tunnekuohut, itkut ja raivokohtaukset.

Tätä kuuntelutyötä ei oteta huomioon, kun lasketaan kotitöiden jakautumista naisten ja miesten kesken.

Toki miehet tekevät yhä liian vähän kotitöitä. Mutta johtuuko se myös siitä, että naiset haluavat edelleen määrätä kotona?

Naiselle koti on työpaikkaa luontaisempi vallankäytön areena. Vallankäyttö voi tuntua jopa oikeutetulta: onhan miehillä työelämässä omat verkostonsa, joiden avulla uralla edetään.


Jotkut naiset ovat kuin isoja lapsi. Saadessaan valtaa (=joutuessaan tekemään päätöksiä) hän alkaa stressata, huutaa, öykkäröidä ja hermoilla. Hän kaipaa todellisuudessa turvallista syliä ja mies on usein kykenemätöntä sitä hänellä antamaan. Parisuhde muuttuu kilpailuksi naisten ja miesten välillä. (Toki hyvin moni mieskin on kuin iso lapsi, mutta se on toisen tarinan paikka.)

Tasa-arvon puolesta käyty taistelu on tuottanut paljon hyviä asioita. Nykyisin isät hoitavat antaumuksellisesti lapsiaan. Lähisuhdeväkivalta on tehty näkyväksi. Naisen euro alkaa kohta olla euro.

Sivutuotteena on syntynyt pilkuntarkasti omista oikeuksista kiinni pitävien naisten ja miesten joukko. Kotielämästä on tullut ikävä velvollisuus. Lapset tottuvat kuuntelemaan vanhempien riitelyä siitä, kumpi joutuu olemaan heidän kanssaan.

Nykynormien mukaan naisen ei tule ajatella itseään suhteessa lapsiin, vaan suhteessa sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Lapsen kannalta asioita ajatteleva nainen voi leimautua äitiyteen hurahtaneeksi, mitä pidetään erittäin huonona merkkinä.

Hyväksytty selitys äitiyslomalta töihin palaamiselle kuuluu: "Halusin takaisin töihin mahdollisimman pian, koska rakastan työtäni." Poliittisesti epäkorrekti selitys on: "Jäin kotiin, koska rakastan lastani"

Suurimpia häviäjiä aikuisten valtataisteluissa ovat lapset. Jos naisporukassa yrittää puhua lasten tarpeiden puolesta, saa helposti vastauksen: "Ei Suomessa ole ennenkään lapsia hyysätty ja silti niistä on tullut kunnon ihmisiä."

Nykyinen ilmapiiri sallii isien syyttämisen. Äitien laiminlyönneistä ei saa puhua.


Kysymys on tärkeästä asiasta - elämästä, lapsista ja ihmissuhteista. Ei sukupuolesta. Ei sitä kuka on oikeassa vaan siitä miten me kykenisimme elämään yhdessä. Olen itse hakannut päätäni seinään monessa asiassa. Yleensä ihan omaa syytäni. So it goes. Minulla ei ole mitään halua syyttää ketään mistään. Asioista pitää kuitenkin puhua.

torstaina, marraskuuta 25, 2010

Tanskan maahanmuuttopolitiikkaa kritisoidaan

Helsigin Sanomat uutisoi Tanskan maahanmuuttopolitiikasta otsikolla "Vastustus maahanmuuttopolitiikan tiukennuksia kohtaan kasvaa Tanskassa".

Tanskassa on yksi maailman kireimmistä ulkomaalaislaeista, mutta monelle hallituksen päätös vaikeuttaa perheenyhdistymisiä on ollut liikaa.

"Me emme voi enää kiristää maahanmuuttopolitiikkaamme. Ei ole, mistä kiristää", sanoo sanomalehti Berlingsje Tidenden politiikan kommentaattori Thomas Larsen.

Tanskan hallitus päätti viime viikolla luoda maahanmuuttajien perheenyhdistämisiin pisteytysjärjestelmän.

Jos Tanskassa asuva toivoo saavansa EU:n ulkopuolelta kotoisin olevan puolisonsa Tanskaan, puolison on saatava tietty pistemäärä.

Sääntö koskee niin maahanmuuttajia kuin syntyperäisiä tanskalaisia. Järjestelmä suosii korkeasti koulutettuja, varakkaita, kielitaitoisia ja töissä käyviä.

"Toisille kyse on ideologisesta rajasta, siitä, mitä valtio voi määritellä puolestamme: keneen voit rakastua. Toiset näkivät, että kyse on jo niin pieniin yksityiskohtiin käyvästä maahanmuuttopolitiikasta, että sietokyky ylittyi", sanoo Larsen.

Tanska on maailman ensimmäinen maa, jossa perheenyhdistämisiä aletaan pisteyttää


Keskustelua tarvitaan ja kaikkea pitää kritisoida - se on selvä. Kun Tanskan Kansanpuolue on päässyt voimakkaasti vaikuttamaan Tanskan maahanmuuttopolitiikkaan, voin kuvitella että jotain ylilyöntejäkin on tapahtunut. Koska Tanskan Kansanpuolueen elinehto on jatkuva maahanmuuttopoliittinen keskustelu, riskinä on että maahanmuuttopolitiikkaa tiukennetaan liikaakiin.

Toisaalta pitää arvioida plussia ja miinuksia. Jokaiseen mekanismiin - vaikkapa nyt maahanmuuttajien pisteytykseen - liittyy aina myös haittoja. Ei ole varmaankaan olemassa mekanismeja, joiden seuraukset ovat pelkästään positiivisia.

HS kertoo paperiversiossaan tanskalaisesta miehestä, joka on nainut vietnamilaisen englannin opettajan, joka ei saa välittömästi viisumia Tanskaan, koska Tanska ei tunnusta vietnamilaista tutkintoa. Tottakai tämä on surullista.

Väitän asiaa yksityiskohtaisesti tuntematta, että Tanskan maahanmuuttolainsäädäntö on tehokkaampi kuin Suomen tai Ruotsin. Siis tehokkaampi estämään epätoivottua maahanmuuttoa ja edistämään toivottua maahanmuuttoa.

keskiviikkona, marraskuuta 24, 2010

Kilpailu

Kilpailu markkinoilla nostaa laatua tai siis laskee hinta-laatu-suhdetta. Se nostaa laatua vaikkemme edes olettaisi että jokainen ihminen lukee Tekniikan Maailmasta, mikä pesukone on paras tai mikä tv on paras.

Kilpailu demokratiassa nostaa sekin ainakin suurella todennäköisyydellä politiikan laatua. Epäilemättä perussuomalaisten kapinaan liittyy paljon epä-älyllistä ja naivia örhellystä, mutta pitää muistaa että naivius ei ole vihreiden ja muiden besserwissereiden privileegio.

Demokratia toimii nimenomaan siksi, jos ylipoäätään toimii, että erilaiset ajattelutavat ja erilaiset tuntemistavat saavat vapaasti kilpailla. Perussuomalaisten kapina pakottaa muut skarppaamaan. Hyvä esimerkki tästä on se, että vihreät ovat nyt asettaneet ehdokkaaksi Osmo Soininvaaran. Soininvaara on sananvapauden vastustamisessa ja Suomen negroidisoimisessa ryvettymätön rehellinen ihminen.

Politiikan laatua ei voi taata sillä, että koskaan rehellistä työtä tekemättömät besserwisserit sanelevat muille mitä nämä saavat ajatella. Mutta ei politiikan laatua taata rehellisellä, vilipttömällä ja rationaalisella harkinnallakaan - niin tärkeää kuin se onkin.

sunnuntaina, marraskuuta 21, 2010

Elinkaari-ajattelu

Kuten kerroin olen lukenut kahden muurahaistutkijan Edward O. Wilsonin ja Bert Hölldoblerin kirjaa Superorganism. Kirja käsittelee laajasti muurahaisten eusosiaalisen syntyä, muurahaisten työnjakoa, kommunikointia, erilaisten kastien roolia ja yhteisön elinkaarta.

Koska yhteisön elinkaari -ajattelu on yksi tämän blogin teemoista, kiinnostuin kirjassa erityisesti siitä. Yhteisön elinkaari-ajatteluni lähti tietysti alunperin hyvin naivista äärikonservatiivisesta Kulta-ajasta rappion kautta romahdukseen -ajattelusta, mutta sittemmin olen lukenut aiheesta mm. ibn Khaldunin, Turchinin ja Tainterin kirjoista.

Elinkaari-ajattelu perustuu laajemmin siihen että ihmisyhteisöllä - tai muurahaisyhteisöllä - on ainakin jossain määrin samankaltainen elinkaari kuin yksilölläkin. Yhteisön elinkaari ei tietysti elinkaari-ajattelussa ole välttämättä samallalailla kiveen kirjoitettettu kuin yksilön, joka aina vääjäämättä kuolee viimeistään noin sadan vuoden iässä. Yhteisö saattaa elää varsin stabiilina vuosisatoja, vaikkapa yhteisön ympäristö muuttuu dramaattisesti. Tainterin esimerkki on Hopi-intiaanit.

Elinkaariajattelu perustuu joka tapauksessa ajatukseen, että jopa ilman mitään ulkoisia syitä yhteisön elämä alkaa jossain vaiheessa hiipua jonka jälkeen yhteisö romahtaa. (Romahdusta olen käsitellyt lukuisia kertoja mm. tässä, enkä käsittele nyt sitä.)

Superorganism kuvaa Muurahais-yhteisön elinkaarta monin esimerkein. Monogynisen (yhden kuningattaren) muurahaisyhteisön elinkaari on yksinkertaisimmillaan seuraava. (Monogyniaa ei pidä sekoittaa monogamiaan - yksiavioisuuteen. Monogynisen lajin naaras voi paritella monen koiraan kanssa.)

Muurahaiskuningatar (neitsyt) lentää pesästä ja parittelee yhden tai useamman koiraan kanssa lajsita riippuen. Se laskeutuu ja perustaa pesän. Ensimmäiset työläiset syötetään turhiksi tulleilla kuningattaren siivillä ja lentämiseen tarvittaviin lihaksiin varastoituneilla ravinteilla. Muuurahaispesä on syntynyt ja työläiset alkavat kerätä ruokaa itselleen, kuningattarelle ja uusille työläisille ja koiraille. Ajoittain yhteisöön syntyy uusia kuningattaria jotka lentävät perustamaan uusia yhteisöjä.

Kun kuningatar kuolee, yhteisö tuhoutuu hiljalleen. Yhteisö on tavallaan vain kuningattaren laajennettu fenotyyppi.

Edellisen yksinkertaisen mallin muunnelmassa työläiset kykenevät lisääntymään neitseellisesti synnyttäen koiraita. Yhteisö tuhoutuu tällöinkin kuningattaren kuollessa mutta ennen kuolemaansa yhteisö tuottaa suuren joukon koiraita, jotka lisääntyvät muiden pesien tuottamien kuningattarien kanssa. Jotkut muuurahaislajit kykenevät myös tuottamaan kuolleen kuningattaren tilalle uuden jo kasvavista toukista.

Yksinkertaisin malli, jossa työläiset ovat steriilejä, on vakain koska mitään konfliktia keon yksilöiden välillä ei ole. Muissa yhteisöissä konfilktit ratkaistaan enemmän tai vähemmän tehokkaasti jonkinlaisen "poliisitoimen" (worker policy, queen policy) avulla. (Sukulaisuus laskee yleensä konfliktia oleellisesti ilman poliisitointakin monogynisissä yhteisöissä.)

Mielenkiintoisempi elinkaari on ponerine alaheimoon kuuluvalla Harpegnathos saltator -muurahaisella. Yhteisö syntyy jo edelläkuvatulla tavalla. Kun kuningatar on kuollut, osa työläisistä (ns. gamergatet) parittelee pesän sisällä pesän omien koirasten kanssa ja alkaa lisääntyä ja tuottaa sekä naaraita että koiraita. Kun yksi gamergate kuolee tai heikkenee, syntyy konflikti jossa nuoret työläiset kilpailevat gamergaten roolista. Yhteisö voi elää pitkäänkin, mutta sen koheesio laskee pesän sisäisen kilpailun kautta ja tehokkuus todennäköisesti laskee.

Elinkaari on siis selkeästi kaksivaiheinen. Lisääntyminenkin voi tapahtua kahdella tavalla. Joko klassisella tavalla niin että neitsytkuningatar lähtee pesästä ja pariteltuaan perustaa pesän tai fisson (jakaantumisen) kautta jolloin uusi pesä on valmiiksi vaiheessa kaksi ja uudessa pesässä on valmiiksi yksi tai useampi sukupypsä gamergate.

Ihmisyhteisöjen elinkaarissa on käsittääkseni havaittavissa samanlaista vaiheisuutta. ibn Khladun kuvasi oman aikansa kaupunkivaltioiden vaiheittaisuutta seuraavasti:

Koheesio syntyy spontaanisti pienissä sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä - ja sitä vahvistaa uskonnollinen ideologia. Khaldunin analyysi selittää miten koheesio vie ryhmän valtaan mutta sisältää samalla ryhmän (psykologisen, sosiologisen, taloudellisen ja poliittisen) rappion siemenen, joka johtaa ryhmän korvautumiseen toisella ryhmällä.

...

Yhteisöstä tulee suuri sivilisaatio, mutta sen suuruuden päiviä seuraa rappion kausi ja ryhmäkoheesion aleneminen. Tästä seuraa että uusi ryhmä, joka valtaa heikentyneen sivilisaatioon alueet on käytännössä barbaariryhmä joka on alemmalla sivilisaation tasolla kuin aiempi ryhmä. Barbaariryhmän asabiyah on myös vahvempi kuin aiemman ryhmän asabiyah. Kun barbaarit vahvistavat valtansa, he kuitenkin alkavat kiinnostua sivilisaation hienostuneemmista piirteistä kuten lukutaidosta ja taiteesta ja ottavat ne osaksi omaa kulttuuriaan. Hiljalleen prosessi alkaa alusta ja seuraavat barbaarit valtaavat sivilisaation alueen.

torstaina, marraskuuta 18, 2010

Homot ja lesbot - osa 2 - kysymyksiä ilman vastauksia

Talouselämä kertoi tänään:

Ruotsissa asiaa tutki viime vuonna Statens folkhälsoinstitut. Vaikka valtaosa seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista voi hyvin, on psyykkinen pahoinvointi selvästi tavallista yleisempää.

Itsemurhayrityksissä ero on lesbo- ja bi-naisten kohdalla yli kolminkertainen ja homo- ja bi-miesten kohdalla miltei nelinkertainen verrattuna heteroseksuaalisiin nuoriin.

Transnuorilla eli niillä, jotka kokevat kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen, itsemurha-ajatuksia esiintyi jopa 65 prosentilla vastanneista ja itsemurhayrityksiä yli neljänneksellä.


On tietysti ymmärrettävää että erilaisuuden paine homomiehillä aiheuttaa itsemurha-ajatuksiakin mutta luku on silti hyvin korkea. Homoilla tietoisuus omasta homoudesta on tyypillisesti hyvin vahva, jolloin ainakaan epävarmuuden omasta minuudesta ei luulisi olevan kovin merkittävää:

Miesten seksuaalisuutta luonnehtii myös bimodaalisuus eli ääripäiden korostuminen. Useimmat aikuiset miehet ovat joko selvästi homoja tai selvästi heteroita. Seksuaalisen orientaation "jäykkyys" kulkee suvuissa: homomiesten suvuissa on enemmän toisia homoja mutta myös enemmän selkeästi heteroseksuaalisia miehiä. (lähde: Anna Rotkirchin kirja-arvio teoksesta Juhani E. Lehto ja Camilla Kovero: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana)

Olen hämmästynyt, jos sosiaalinen paine voisi aiheuttaa yksistään noin suuren itsemurhien lisääntymisen. Ehkä homoseksuaalisuuteen liittyy tietynlainen persoonallisuustyyppi, joka on alttiimpi itsemurhille ?

On muodikasta väittää, että kysymys on pelkästään "itsensä hyväksymisestä". Mutta kuten tiedämme suomalainen homoseksuaalien tutkimus on suurimmalta osalta epätieteellistä puoskarointia, joten villejä kysymyksiä on syytä esittää:

Suomalaisessa seksuaalivähemmistöjen tutkimuksessa on tähän mennessä korostunut sosiologinen ja konstruktionistinen ote. Teoksen pääkirjoittaja Lehto kritisoi radikaalia konstruktionismia muiden tieteiden tulosten ohittamisesta ja vääristämisestä sekä ikävystyttävästä kehämäisyydestä.

Konstruktionistit esimerkiksi olettavat, että seksuaalinen identiteetti on alati muuttuva. Koska tätä ei testata, teoria on tyhjän päällä.

Lehto sen sijaan esittää, että juuri homomiehiä leimaa identiteetin muuttumattomuus. Tietyn kehitysvaiheen jälkeen juuri kukaan ei siirry homosta heteroksi.
(lähde sama).

Transseksuaalien itsemurha-alttius on erittäin korkea. Herää kysymys, onko esimerkiksi sukupuolenvaihtoleikkaus oikea ratkaisu näin epätasapainoisten ihmisten minän korjaamiseen. Olen kuullut, että ihmiset, joille sukupuolenvaihto on toteutettu ovat hyvin usein hyvin tyytymättömiä leikkauksen jälkeen.

perjantaina, marraskuuta 12, 2010

Nokian romahdus - halpapuhelinten markkinoilla ongelmia

Nokia on tähän mennessä ollut hyvin vahva halpapuhelinmarkkinoilla, vaikka älypuhelimien osalta se on kovaa vauhtia menettämässä mahdollisuutensa. Nokialle erityisen noloa on ollut se, miten Nokian pahin kilpailija Samsung onnistui tänä vuonna siinä mitä Nokia on yrittänyt kauan - saamaan vahvan jalansijan Amerikan markkinoilla.

Talouselämä-lehti raportoi eilen, että Nokia on nyt joutumassa ongelmiin myös halpapuhelinmarkkinoillla:

Pääsyyllinen Nokian ja muidenkin suurten kännykkäyhtiöiden markkinaosuuden heikkenemiseen ovat Gartnerin mukaan niin sanotut white box -kännykkävalmistajat. Niiden markkinaosuus on noussut vuoden takaisesta 16 prosentista peräti 33 prosenttiin.

Mitä ovat nämä white box -valmistajat? Ne ovat pieniä mutta nopeasti kasvavia aasialaisvalmistajia, jotka valtaavat nopeasti halpapuhelinten markkinoita. Puhelimia kutsutaan Shanzai-puhelimiksi.

Digitimes-lehti arvioi kesällä, että nämä halvat kopiopuhelimet ovat vallanneet jo kolmanneksen esimerkiksi Kiinan markkinoista.

Usein puhelimet ovat jopa räikeitä halpakopioita länsimaisista malleista, kuten RIM:n Blackberry-puhelinta matkiva Blueberry-puhelin.

Nokia puristuu väliin

Hämärämarkkinan kokoa on vaikea arvioida, mistä kertoo sekin, että Gartnerin ja muiden tutkimusyhtiöiden arviot poikkeavat niin paljon toisistaan.

Ongelma koskee eniten Nokiaa, koska juuri se on ollut vahva halpapuhelimissa.

keskiviikkona, marraskuuta 10, 2010

Obama kehuu Indonesiaa

Presidentti Obama kehuu Indonesiaa diversiteetin tukemisesta:

US President Barack Obama has held up Indonesia as an example of how a developing nation can embrace democracy and diversity.

Indonesia on siis sama maa joka miehitti Itä-Timoria ja murhasi siellä satoja tuhansia ihmisiä. Indonesia on sama maa joka terrorisoi edelleen Länsi-Papuan ja Molukkien kansaa.

USA on vastuussa Länsi-Papuan tapahtumista monella muullakin tapaa kuin tukemalla nykyistä Indonesian hallitusta. Kylmän sodan aikana USA pakotti Hollannin peruuttamaan jo valmiiksi sovittu Länsi-Papuan itsenäistyminen jotta Indonesia ei menisi Neuvostoliiton leiriin.

Indonesia ja USA tekivät Muenchenin sopimuksen kaltaisen sopimuksen Länsi Papuasta, mitä on seurannut laajat väestönsiirrot Javalta Länsi Papualle ja jatkuva alkuperäisasukkaiden terrorisointi.

Survival International on vaatinut Obamaa lopettamaan Indonesian aseistamisen:

Survival is asking President Obama, who is due to visit Indonesia next week, to suspend US military assistance to Jakarta until its forces stop killing and torturing the people of West Papua. Obama’s visit comes shortly after the emergence of shocking video footage showing Indonesian soldiers torturing two villagers in the West Papuan highlands. The Indonesian government has admitted that the torturers were its soldiers.">Survival International vaati Obamaa lopettamaan Indonesian hallituksen aseistamisen ennen kuin Indonesia lopettaa Länsi-Papuan alkuperäisväestön terrorisoimisen.

Minusta Obaman toinen vierailukohde - Intia - on paljon parempi esimerkki demokratiasta ja diversiteetistä kuin Indonesia.

sunnuntaina, marraskuuta 07, 2010

Yhteistyö ryhmän sisällä ja ne kaksi kirjaa

Yhteistyö ihmisryhmän sisällä kasvaa tietyissä oloissa lähelle sitä tasoa mitä kommunismin ja hutterismin idea edellyttää.

Pienessä yrityksessä joka kilpailee verisesti muiden yritysten kanssa jokainen tekee parhaansa, koska vapaamatkustajia halveksitaan, panetellaan ja painostetaan irtisanoutumaan. Yhteistyö ei perustu ainakaan pelkästään positiivisiin tunteisiin työtovereita kohtaan vaan pikemmin negatiivisiin - sosiaaliseen kontrolliin, rankaisuun jne. Puhun kokemuksesta. Positiiviset tunteet tulevat sitten jälkijunassa. ("Vittu, me tehtiin se, vaikka...". "Saatana, teit sä hyvän työn".)

Pienyritysten muodostama ekosysteemi on samanrakenteinen kuin se ympäristö, missä ihminen on kehittynyt. Keskenään verisesti kilpailevien heimojen ekosysteemi. Se on myös samanrakenteinen kuin se ympäristö, missä muurahaiset ja termiitit ovat kehittyneet.

Ensimmäinen kirja (Richard Dawkinsin Selfish Gene) samoin kuin koko varhainen sosiobiologian ja evoluutiopsykologinen perinne selittää ihmisen altruismin syntymisen lähinnä sukulaisuuden (sukulaisvalinnnan, Hamiltonin sääntö) kautta. (Toimiessaan yhteistyössä ei-sukulaisten kanssa nyky-yhteiskunnassa ihminen toimii tavallaan epäadaptiivisesti.)

Toinen kirja (Boydin ja Richersonin kirja The Origin and Evolution of Culture) tai sen rinnakkaisteokset taloustieteessä ja muurahaistutkimuksessa (Hölldoblerin ja Wilsonin The Superorganism) ei tietenkään kiellä sukulaisuuden merkitystä yhteistyön tärkeänä tekijänä.

Toinen kirja lähtee pikemmin siitä havainnosta, että vaikka sukulaisuus on kaikkialla läsnäoleva eläinmailmassa, vain muutamilla lajeilla (muurahainen, mehiläinen, termiitti, kaljurotta, ihminen) on syntynyt äärimmäinen yhteistyön taso.

Hölldoblerin ja Wilsonin kirja kertoo mm. monista muurahaislajeista, joilla yhteisön jäsenten sukulaisuus on lähes olematon ja yhteistyö toimii silti. Muurahaiset ovat itse asiassa kykeneviä tietyissä oloissa muodostamaan Suomen kokoisia muurahaisyhteisöjä.

Siinä missä sosiaalinen kontrolli on kaikkialla läsnäoleva ihmisyhteisössä, sosiaalinen kontrolli (worker policy, queen policy) on kaikkialla läsnäoleva myös muurahais- ja mehiläisyhteisöissä: Vastoin yleistä luuloa useimmilla muurahaislajeilla työläiset kykenevät synnnyttämään neitseellisesti urosjälkeläisiä, mutta tekevät näin vain harvoin, koska kuningatar tai muut työläiset tappavat tällaiset poikaset.

Muurahaistutkimuksessa on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana käänne. Siinä missä 80-luvulla suomalaiset muurahaistutkijat miettivät sukulaisuuden tasoa muurahaisyhteisössä samat tutkijat tutkivat nykyään sosiaalisen kontrollin määrää ja tehokkuutta eri lajeilla.

lauantaina, marraskuuta 06, 2010

Minä ja kaksi kirjaa

Katselin Forest Gumpin viime viikolla kolme kertaa (tai oikeastaan alun vain kerran yhdessä koko perheen kanssa, sitten vaimon kanssa loput kerran, pojan kanssa kerran ja tyttären kanssa kerran.)

En ole itsekään todellakaan mikään erityisen skarppi, mutta olen helvetin pitkäjänteinen. Älykkyyystutkija Jensen sanoi jotain että keskittymällä yhteen asiaan voi vähemmänkin älykäs pärjätä.

Luin erään biologin suosituksesta vuonna 1985 Richard Dawkinsin kirjan Selfish Gene (kolme kertaa) ja selitin sitä sitten vuosia kaikille vastaantuleville. Ketään ei juuri kiinnostunut, enkä ihmettele, koska olen sellainen kuin olen. Sanoin, että se on todella tärkeä kirja. (Luin tietysti monta muutakin kirjaa jossa toisteltiin samoja ajatuksia tai sen muunnelmia.)

Vuonna 2005 tai 2006 luin erään suomalaisen uskontotieteilijän suosituksesta Boydin ja Richersonin kirjan The Origin and Evolution of Culture (kolme kertaa). Olen nyt puhunut siitä koko ajan. Minusta se on todella tärkeä kirja. (Samoja asioita on käsitellyt toki myös Samuel Bowles, Peyton Young, Elinor Ostrom yms.) Eräs muukin suomalainen on samaa mieltä. (Tarkkaan ottaen hän puhuu samojen tekijöiden toisesta kirjasta.) En suosittele tätä kirjaa kenellekään, jolla ei ole suunilleen cumun tiedot matematiikassa.

Lisäksi olen sitten ohjelmoinut olematta mitenkään kummoinen ohjelmoija.

(No lisäksi olen lukenut myös mm. Vanhasen ja Lynnin kirjan IQ and Wealth of Nations. Sekin on minusta aika hyvä kirja ja siitäkin olen puhunut. Sain kuuntelijoitakin. Mutta siitä en nyt välitä puhua.)

Homojen öykkäröintiä Yrjönkadulla

Raflaavasta otsikosta huolimatta tämä kirjoitus on analyyttinen eikä sen kummemmin homokielteinen niin kuin ei myönteinenkään.

Yleinen sääntö on, että

Jos joku ryhmä saa kohtuulliset vaatimuksensa ajettua kovalla taistelulla läpi, ruokahalu lisääntyy aina ja ryhmä alkaa vaatia lisää. Jonkun ajan kuluttua kohtuulliset vaatimukset tasa-arvoisesta kohtelusta muuttuvat vaatimuksiksi ryhmän erityisoikeuksiksi. Samaan aikaan kaikki, jotka vastustavat näitä erityisoikeuksia, leimataan taantumukselliseksi.

Esimerkkinä naisten asema Suomessa. Alunperin naiskärjestöt vaativat sukupuolineutraalia lainsäädäntöä. Esimerkiksi kaikki virat oli avattava naisille sukupuolten tasa-arvon nimissä.

Nyt sukupuolten tasa-arvo on muuttunut merkitsemään sitä, että mikäli naiset ovat aliedustettuina missään edullisessa roolissa yhteiskunnassa - kuten yritysten johtoryhmissä - kyseessä on tasa-arvon puute, joka on korjattava.

Kun miehet ovat aliedustettuina vaikkapa lukioissa vastaavaa tasa-arvon puutetta ei ole. Asiantila on korkeintaan valitettava mutta mitään poliittista korjausliikettä ei tarvita, koska asialle ei oikeastaan voi mitään. Asiantila johtuu miehistä itsestään, ei yhteiskunnallisista rakenteista.

Homojen kohtuulliset vaatimukset saada ensin homoseksuaalisuus legalisoiduksi, saada homojen syrjintä kielletyksi ja suhde rekisteröityä tulee - tai on jo tullut - johtamaan vastaavaan ilmiöön. Tästä oli jo vaatimaton esimerkki tämän päivän Helsingin Sanomissa artikkelissa Seksi ja juominen ajoivat Yrjönkadun uimahallin kriisiin.

Helsingin liikuntavirasto yrittää ratkoa yhdessä homoyhteisön kanssa Yrjönkadun uimahallin sekavaa tilannetta. Neljä homomiestä sai tällä ja viime viikolla porttikiellon halliin, koska he harrastivat seksiä saunoissa. Lisäksi osa tiloista suljettiin vastaavien tapauksien varalta.

Henkilökunta on muutenkin stressaantunut, koska hallissa ryyppääminen on lisääntynyt ja narkomaanit parveilevat rakennuksen ulkopuolella. Näistä syistä halliin palkattiin vartija, joka puolestaan ärsyttää asiakkaita. "Miten tämä tilanne rauhoitetaan, siinä onkin haastetta", huokaa liikuntaviraston viestintäpäällikkö Mikko Juuti. Hän epäilee, että seksiaktien taustalla voi olla Ylen homoiltaan liittyvä protestihenki.

"Kun henkilöitä on poistettu, työntekijöitä on uhkailtu ja heille on huudeltu, että olette [kristillisdemokraattien Päivi] Räsäsen siskoja." Uimahalli on ollut iät ja ajat homoyhteisön suosiossa. Juuti painottaa, että yhtään ihmisryhmää ei syrjitä. Hänen mukaansa kyse on siitä, että yleisessä hallissa ei saa kukaan harrastaa seksiä.


Miksi ihminen toimii näin. Syy on se, että kun jokin moraalinen normi vaikkapa ajatus homojen tasavertaisuudesta tulee vallitsevaksi yhteisössä, ihmiselle on tyypillistä, että he alkavat puhtaasti itsekkäistä syistä kilpailla siitä kuka pistää parhaimmaksi. Kuka on moraalisesti paras.

Kukaan ei aluksi itsekkäistä syistä halua kritisoida ylilyöntejä eikä öykkäröintejä pelosta että leimautuu moraalittomaksi. (Sana moraalinen ei tosin ole enää poliittisesti korrekti, mutta moraalista tässä kuitenkin on kysymys.) Koska ylilyöntejä ei kritisoida, ylilyönnit lisääntyvät.

Mennään toiseen äärimmäisyyteen, kunnes joku uskalias taas sanoo, että "hei eihän keisarilla olekaan vaatteita". Tämäkin uskalias usein hyötyy pitkällä tähtäimellä siitä mitä sanoo. Kunhan hän on tarpeeksi vahva, älykäs, röyhkeä ja pitkäjänteinen, hän pääsee kyllä eduskuntaan, ministeriksi tai saa ainakin pillua.

Näin sen se vaan menee. Maailma on hyvä niin kuin se on tai ainakin Maailma on niin kuin se on.

Sama logiikka päti tietysti juutalaisiin holocaustin jälkeen, nuorisoon ja pätee tai ainakin päti maahanmuuttajiin vielä hetki sitten. Sama logiikka pätee oikeastaan negatiivisessa muodossaan myös amerikkalaisiin.

Ilmiö on tietysti yleisempikin. Tietyn ryhmän ja sen oikeuksien sijaan voidaan vastaavasti tarkastella poliittista liikettä ja liikkeen tavoitteita. Poliittinen liike (60-lukulaisuus, vihreät, maahanmuuttokriitttiset) saa ensin kohtuulliset vaatimuksensa toteutettua ja alkaa sitten vaatia kohtuuttomuuksia.