lauantaina, helmikuuta 28, 2015

HS: Seuraavana ehkä Mariupol

Vielä vähän aikaa sitten Suomessa kuviteltiin, että Venäjän päämäärät Ukrainassa ovat paikalliset. Ensin ajateltiin Venäjän rajoittavan valtauksensa Krimiin ja sitten venäläisenemmistöisiin alueisiin Itä-Ukrainassa. Naiveimmat uskoivat venäläiseen propagandaan, että Itä-Ukrainassa ei edes ole venäläisiä joukkoja ja vaikka olisikin Venäjä kuitenkin pyrkii tilanteen rauhoittamiseen.

Lokakuussa ulkoministeri Erkki Tuomioja analysoi tilannetta:

Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) arvioi lauantaina Ylen Ykkösaamun haastattelussa, että Venäjä haluaa tilanteen Itä-Ukrainassa rauhoittuvan.

Hän uskoo Venäjän kokevan saavuttaneensa Ukrainassa tavoitteensa ja haluaa tulitauon pitävän. 

Tuomioja tapaa maanantaina Moskovassa Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin. Tuomioja mukaan Suomikin voisi auttaa Venäjää ja Ukrainaa löytämään lopullisen ratkaisun kriisiin.

 – Täytyy katsoa, onko joitain asioita, joissa mekin voisimme auttaa kaikkia osapuolia, että tämä hyvin hauras tulitauko pitäisi ja johtaisi konfliktin ratkaisevaan sopimukseen, ulkoministeri sanoi.

Tuomioja on analysoinut Venäjän aikeita täysin väärin.  Yhä selvempää on, että Venäjän päämääränä on tuhota Ukrainan valtio ja sen jälkeen edetä muualle. Venäjän päämääränä on heikentää Euroopan yhtenäisyyttä bulvaaniensa avulla ja samalla nakertaa Rajamaiden suvereenisuutta. Naton viidennen artiklan musertaminen hyökkäämällä nopeasti Viroon tai Latviaan on Putinin märkä uni. Se uskaltaako hän näin vaarantaa maailmanrauhan jää nähtäväksi. Ehkä hän luottaa maineeseensa täytenä psykopaattina ja laskee, että Nato ei uskalla pelkän Baltian takia suorittaa vastaiskua, koska Putin ei psykopaattina välitä seurauksista. USA:n nykyisen presidentin heikkous myös vahvistaa Venäjän luottamusta Naton varovaisuuteen.

HS on selkeästi menettänyt uskonsa Minskin sopimukseen ja Venäjän päämäärien rajoittumiseen Itä-Ukrainaan:

Asiantuntija-arvioissa varaudutaan siihen, että seuraava Venäjän johtaman hyökkäyksen kohde voi olla ukrainalainen Mariupolin kaupunki Asovanmeren rannalla. Putinin edun mukaista voi olla myös hitaampi vaihe konfliktissa samalla, kun hän pyrkii heikentämään EU:n yhtenäisyyttä. EU:n pitää päättää Venäjään kohdistettujen talouspakotteiden mahdollisesta jatkosta viimeistään kesällä.

Tuomiojan väärät analyysit eivät ole rajoittunut Ukrainaan. Hän on toiminut tehokkaasti sekä Naton turvatakuita, että myös EU:n turvatkuita vastaan. Vuonna 2003 Suomi, joka nykyään ainoana maana puhuu EU:n turvatkuista, oli se joka Tuomiojan suulla pani hiekkaa rattaisiin EU:n turvatkuille.

perjantaina, helmikuuta 27, 2015

Homoista ja lesboista - osa 3

Poliittisesti korrektien mielestä lesbous on hyvin samanlainen ilmiö kuin miesten homous. Totuus on kuitenkin täysin erilainen. 

Olen aiemmin kertonut mm. HS:n tiedesivuja lainaten, miten homoseksuaalisuus ja lesbolaisuus ovat hyvin erilaisia ilmiöitä:

Lesbonaisia on paljon vähemmän kuin homomiehiä. Naisissa biseksuaalisuus on kuitenkin yleisempää kuin miehissä. Naisten seksuaalisuus on psykologisesti holistisempaa. Se tarkoittaa, että biseksuaalisuuteen taipuvaisilla naisilla kumppanin luonteenpiirteet vaikuttavat enemmän kuin sukupuoli. On toki olemassa naisia, jotka jo hyvin nuorena tuntevat olevansa kiinnostuneita vain naisista. Miesten seksuaalisuus on eräällä tapaa primitiivisempää: mies on joko homo tai hetero.

...
Suomalaisessa seksuaalivähemmistöjen tutkimuksessa on tähän mennessä korostunut sosiologinen ja konstruktionistinen ote. Konstruktionistit esimerkiksi olettavat, että seksuaalinen identiteetti on alati muuttuva. Koska tätä ei testata, teoria on tyhjän päällä.

Homomiehiä leimaa identiteetin muuttumattomuus. Tietyn kehitysvaiheen jälkeen juuri kukaan ei siirry homosta heteroksi.

Miesten seksuaalisuutta luonnehtii myös bimodaalisuus eli ääripäiden korostuminen. Useimmat aikuiset miehet ovat joko selvästi homoja tai selvästi heteroita. Seksuaalisen orientaation "jäykkyys" kulkee suvuissa: homomiesten suvuissa on enemmän toisia homoja mutta myös enemmän selkeästi heteroseksuaalisia miehiä.

Homous ja lesbous ovat hyvin erilaisia ilmiöitä. Myös niiden periytyvyys on hyvin erilainen. Psykologian tohtori Ilmari Määttänen kertoi Facebookin eräällä evopsyko-palstalla - referoiden tätä tutkimusta:

Miehillä homoseksuaalisuuden heritabiliteetti on 0.34-0.39 ja naisilla homoseksuallisuuden heritabiliteetti on 0.18-0.19. 

Miehillä suurin osa varianssista jäi "selittämättömäksi" eli "yksilöllisiksi ympäristötekijöiksi" ja naisilla 0.16-0.17 varianssista selitti perheympäristö eli "jaettu ympäristö", loput "yksilöllinen ympäristö". Mielenkiintoista kyllä, miehillä perheympäristö ei vaikuttanut.

torstaina, helmikuuta 26, 2015

Taistelut keskeytymässä Ukrainassa?

Vätiän, että jos Minskin "sopimuksen" määräämä aselepo alkaa pitää niin kuin HS esittää, syy voi olla se että a) USA on painostanut Venäjää tarpeeksi tai todennäköisemmin se että b) Venäjä on päättänyt välillä alkaa käyttää energia-asetta Ukrainan valtion murentamiseen ja jatkaa myöhemmin taas sotilaallista etenemistä.

Perustan spekulointini ainakin näihin HS:n lausuntoihin.

1. "Yhdysvallat painosti keskiviikkona Venäjää uhkaamalla laajentaa pakotteita. Itä-Ukrainan tulitauko näytti keskiviikkona pitävän ensimmäistä kertaa, mutta Yhdysvallat arvioi edistyksen olevan pientä. "Tähän mennessä Venäjä tai sitä tukevat joukot eivät ole läheskään täyttäneet sitoumuksiaan", Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan."

2. "Samaan aikaan Venäjän presidentti Vladimir Putin uhkasi katkaista kaasutoimitukset Ukrainaan, mikäli Venäjä ei saisi maksua kaasusta. Tämä tyrehdyttäisi kaasuntulon lopulta myös Euroopan unionin alueelle.

Ukrainan talous on suurissa vaikeuksissa, ja maan valuutan hryvnian arvo on pudonnut nopeasti. Ukrainan keskuspankki joutui keskiviikkona keskeyttämään valuuttakaupan.

Putin kommentoi myös Ukrainan aikeita lopettaa kaasuntoimitukset kapinallisten hallitsemille alueille.

"Ei riitä, että Donetskissa ja Luhanskissa on nälkä, että Etyj on todennut siellä vallitsevan humanitaarisen katastrofin. Mutta katkaista vielä kaasutoimitukset. Miksi sitä voi kutsua? Tämä haiskahtaa jo kansanmurhalta", Putin sanoi uutistoimisto Ria Novostin mukaan."


Ukrainan valtion tuhoamiseen Putinilla on monia keinoja.

Mutta aika näyttää olenko oikeassa vai väärässä. Kansankokonaisuudella on tapana esittää selkeitä ennustuksia kiertelevän spekuloinnin sijasta. Jälkikäteen kriittisellä lukijalla on sitten helpompi todeta "olit täysin väärässä" jos olin väärässä.

keskiviikkona, helmikuuta 25, 2015

Cameron: Seuraavana vuorossa Moldova tai Baltia

Kansankokonaisuus on noin vuoden verran arvellut, että Venäjän päämääränä on koko ajan laajentaa sotaa ja ehkä lopulta tuhota koko Ukraina ja jatkaa sen jälkeen muualle - ehkä jopa Suomeen. Minskin sopimukset ovat pelkkää hämäystä. (Suomi on valumassa samaan aikaan Venäjän vasallivaltioksi.)

Länsi on pyrkinyt näihin päiviin asti tukemaan aseleposomusten solmimista Venäjän kanssa, mutta viimeinenkin länsimainen johtaja alkaa tajuta, että Venäjään ei voi luottaa vähääkään ja jokainen "sopimus" Venäjän kanssa tekee Lännen naurunalaiseksi ja pelaa vain Venäjän pussiin.

Britannia onkin päättänyt lähettää sotilasneuvonantajia Ukrainaan.

"Ellemme vastaa Venäjän toimiin, seuraukset ovat vahingollisia meille kaikille, koska tulette näkemään lisää valtioiden horjuttamista. Seuraavaksi vuorossa on Moldova tai joku Baltian maista"

Puolususministerimme Haglund arveli hänkin eilen, että on hyvin mahdollista, että Venäjä jatkaa Ukrainan valtausta Mariupolin suunnalla. Haglund totesi:

"Venäjä on rikkonut kaikkia sopimuksia, kansainvälistä lakia ja oikeutta - se on fakta, josta ei päästä yli eikä ympäri".

Britannia tulee seuraavaksi harkitsemaan asetoimitusten aloittamista Ukrainaa.

Toistaiskeksi vielä myös Minskin "sopimuksen" pelastamisesta puhutaan. Uskoakseni nämä puheet eivät kauaa enää kestä. HS kertoo:

Ukrainan, Venäjän, Saksan ja Ranskan ulkoministerit vaativat tiistaina välitöntä tulitaukoa Itä-Ukrainaan. Ministerit kokoontuivat Pariisissa pelastaakseen Minskissä kaksi viikkoa sitten neuvotellun tulitaukosopimuksen.

Ukrainan armeija syyttää Venäjän tukemia kapinallisia tulitauon rikkomisesta. Kapinalliset valtasivat viime viikolla saarretun Debaltseven kaupungin ja ovat armeijan mukaan jatkaneet hyökkäyksiään myös sen jälkeen. Debaltseven valtauksen jälkeen tilanne Itä-Ukrainassa on rauhoittunut, mutta monin paikoin taistelut jatkuvat yhä.

Ukraina pelkää kapinallisten pyrkivän seuraavaksi valtaamaan Mariupolin kaupungin.

"Vaadimme kaikkien Minskin sopimusten kohtien noudattamista, alkaen täydellisellä tulitauolla ja raskaiden aseiden vetämisellä rintamalta", Ranskan ulkoministeri Laurent Fabius sanoi kolmen tunnin neuvottelujen päätteeksi uutistoimisto AFP:n mukaan.

Tämä on tietysti pelkkää teatteria Venäjän puolelta ja surkeaa luuseritoimintaa Lännen johtajilta.

Samaan aikaan venäläinen oppositiolehti Novaya Gazeta kertoo, että Venäjä on päättänyt Ukrainan jakamisesta jo noin vuosi sitten tai ainakin Putinin hallinnolle on esitetty jakamissuunnitelma silloin.

tiistaina, helmikuuta 24, 2015

HS käsittelee näennäiskysymystä: "Onnistuuko Minskin "sopimuksen" pelastaminen?"

HS kertoo tällä kertaa seuraavaa Ukrainan tilanteesta:

Saksa on hyvin huolestunut Minskin sopimuksen julistaman tulitauon rikkomisesta:

"Kattava tulitauko on ratkaiseva. Saksan hallitus on huolissaan siitä, että emme ole nähneet mitään siihen viittaavaakaan vielä",

toteaa Saksan hallituksen tiedottaja. Putin taas on HS:n mukaan optimistisempi:

Putin sanoi, ettei hän usko tilanteen kärjistyvän sodaksi Ukrainan ja Venäjän välillä. "Pidän sellaista apokalyptista tilannetta epätodennäköisenä ja toivon, ettei niin käy", Putin sanoi Reutersin mukaan.

On tietysti tärkeää HS:n myynnin kannalta kertoa tällaisista asioista, mutta kuten jo aiemmin totesin 

Minskin "sopimuksella" ei ole mitään merkitystä paitsi saada Lännelle tekosyy olla tekemättä lopullista päätöstä seuraavassa asiassa:

Puolustaako Länsi Ukrainaa antamalla vähintään laajaa ase- ja taloudellista apua ukrainalaisille vai tyytyykö Länsi vain jatkamaan nykyistä pakotepolitiikkaansa joka ei näytä Venäjää pysäyttävän. 

Venäjän kannalta taas "sopimuksien" päämääränä on hidastaa Lännen päätöksentekoa niin paljon, että Ukraina armeija ehtii romahtaa ennen kuin Länsi saa mitään aikaan.

Toki "sopimukselle" on myös propagandistinen merkitys: "sopimuksen" allekirjoitus Venäjän kanssa tekee Lännen naurettavaksi koko maailman silmissä ja alentaa näin Lännen moraalia.

On käynnissä suuri teatteriesitys, jossa Lännen johtajat ja media höpöttävät Minskin "sopimuksesta" - Putin hykertelee ja antaa lausuntoja asiasta lisätäkseen Lännen hämmennystä. Jokainen Lännen johtaja ja länsimainen lehti, joka puhuu Minskin "sopimuksesta" vakavasti on itse asiassa raukkamainen luuseri.

Venäjän allekirjoittama sopimus on samanlainen ilmiö kuin yksisarvinen. Ilmiö on tavallaan hyvin määritelty, mutta sitä ei ole olemassa.

maanantaina, helmikuuta 23, 2015

Haglund puhuu asioista niiden oikeilla nimillä

Päinvastoin kuin Tuomioja ja Niinistö, jotka antavat aamusta iltaan väärää todistusta asioista - tai vähintään jättämättä asiat sanomatta - mm. väittämällä että suomalaisilla ei ole mitään pelättävää ja puhumalla neljän jalan turvallisuuspolitiikasta, puolustusministeri Haglund puhuu asiaa:

"Venäjä on rikkonut kaikkia sopimuksia, kansainvälistä lakia ja oikeutta - se on fakta, josta ei päästä yli eikä ympäri".

– Venäjä on onnistunut rikkomaan kaiken luottamuksen, jota Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen rakennettiin. Sen luottamuksen jälleenrakentaminen tulee olemaan hyvin pitkä tie.

"Nato-optiosta" - eli turvatakuiden hankkimista siinä vaiheessa kun niitä ei enää voi saada, koska venäläinen on jo Lappeenrannassa - Haglund toteaa:

Haglundin mukaan näihin "vakuutusasioihin" ei tule suhtautua naivisti.

– Se on vähän kuin palovakuutus. Sitä ei kannata hankkia siinä vaiheessa, kun talo on jo syttynyt palamaan. Siksi vakuutusmaksujakin kannattaa maksaa hyvissä ajoin ja hoitaa vakuutusasioita suunnitelmallisesti, niin kustannuksetkin pysyvät kurissa, Carl Haglund sanoi

Puolustusministerin mukaan nykyinen kansainvälinen yhteistyö ei tarkoita, että voitaisiin laskea sen varaan, että "Nato tulee tänne meitä auttamaan kun jotain tapahtuu. Tähänkin pätee palovakuutuslogiikka. Meillä ei ole vakuutussopimusta tehtynä".

– Ei voida laskea myöskään, että se vakuutussopimus voidaan tehdä juuri kriisin alla.

Haglund päinvastoin kuin esimerkiksi Tuomioja ei kuvittele, että Venäjä on hakemassa vain rajoitettua jalansijaa itäisestä Ukrainasta:

Haglundin mukaan jää nähtäväksi, riittääkö nykyinen aluevaltaus Venäjälle vai pyrkivätkö he rakentamaan Krimille maakäytävää, josta on viitteitä.

lauantaina, helmikuuta 21, 2015

Minskin "sopimus" oli osoitus Lännen päättämättömyydestä ja on uhka maailman rauhalle

Länsi ja Ukraina - jälkimmäinen ilmeisesti Lännen painostamana - solmi aselepo-"sopimuksen" Venäjän ja ns. separatistien kanssa Minskissä, vaikka kaikille olisi pitänyt olla selvää että Venäjä ei ollut aikeissa pitää tätäkään "sopimusta".

"Sopimus" rikkoutuikin saman tien - venäläiset pyyhkivät ns. sopimuksella pöytää ja tekivät Lännen chamberlainit naurunalaiseksi. Nyt on vahvaa spekulaatiota siitä, että "sopimuksen" rikkomiset jatkuvat Mustan meren rannalla Mariupolin kaupunkia vastaan.

Minskin sopimus oli Venäjälle selkeä viesti:

Länsi ei uskalla katsoa totuutta silmiin ja myöntää sitä, että on vain kaksi vaihtoehtoa: a) antaa Ukrainalle tarpeeksi sotilaallista ja taloudellista apua Venäjän etenemisen pysäyttämiseen tai b) myöntää, että Ukrainan armeija romahtaa ennen vuoden vaihdetta. Sen sijaan Länsi osoittaa heikkoutta ja solmii sopimuksia maan kanssa, joka ei pidä mitään sopimuksia.

Jos Länsi nyt ei ryhdistäydy, ensin Venäjä valtaa Ukrainan ja haastaa sitten Naton Baltiassa. Lännen olisi ilmeisesti vietävä heti merkittävä määrä sotilaita Baltiaan ns. pantiksi.

Chamberlainilaisuus (apeasement, myöntyvyys) on omiaan nostamaan suursodan riskiä. Putin nimittäin jatkaa niin kauan, että hänet pysäytetään. Putin on valmis hyökkäämään Nato-alueelle, jos häntä ei ennen sitä pysäytetä. Eli jos häntä ei pysäytetä Ukrainassa. Mikäli Putin ylittää Naton rajan, kriisin eskaloituminen Euroopan tai maailman laajuiseksi kasvaa ja samalla kasvaa ydinsodan riski.

Myöntyvyys on kuin kutsu Putinille: tule raiskaamaan meidät, ei meistä ole panemaan vastaan.

torstaina, helmikuuta 19, 2015

Uskollisuus/promiskuiteetti-jatkumokin bimodaalinen

Kerroin aiemmin:
Väestöliiton tutkija Anna Rotkirch kirjoitti kirja-arviossaan teoksesta Juhani E. Lehto ja Camilla Kovero: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana näin:
Suomalaisessa seksuaalivähemmistöjen tutkimuksessa on tähän mennessä korostunut sosiologinen ja konstruktionistinen ote. Teoksen pääkirjoittaja Lehto kritisoi radikaalia konstruktionismia muiden tieteiden tulosten ohittamisesta ja vääristämisestä sekä ikävystyttävästä kehämäisyydestä.
Konstruktionistit esimerkiksi olettavat, että seksuaalinen identiteetti on alati muuttuva. Koska tätä ei testata, teoria on tyhjän päällä.
Lehto sen sijaan esittää, että juuri homomiehiä leimaa identiteetin muuttumattomuus. Tietyn kehitysvaiheen jälkeen juuri kukaan ei siirry homosta heteroksi.
Miesten seksuaalisuutta luonnehtii myös bimodaalisuus eli ääripäiden korostuminen. Useimmat aikuiset miehet ovat joko selvästi homoja tai selvästi heteroita. Seksuaalisen orientaation "jäykkyys" kulkee suvuissa: homomiesten suvuissa on enemmän toisia homoja mutta myös enemmän selkeästi heteroseksuaalisia miehiä.
Naisten seksuaalinen orientaatio muistuttaa jatkumoa, jossa heteroiden jälkeen on toiseksi eniten biseksuaaleja ja vähiten lesboja.

On siis vahvaa näyttöä siitä että miehillä heteroseksuaalisuus-homeseksuaalisuus jakauma ei ole normaalijakauma vaan bimodaalinen jakauma. Nyt on olemassa vahvaa näyttöä myös siitä, että ainakin miehillä uskollisuus-promiskuiteetti-jakauma on samalla lailla bimodaalinenToisin sanoen myös miesten uskollisuutta luonnehtii ääripäiden korostuminen. Useimmat aikuiset miehet ovat joko selvästi uskollisia tai selvästi ei-uskollisia.
Sitä onko uskollisuus perinnöllistä vai ei, tutkimus ei yritä avata. Ennustan, että uskollisuuden biologinen perinnöllisyys tullaan osoittamaan suhteellisen pian.




keskiviikkona, helmikuuta 18, 2015

Tapio Tuuri in memoriam

Isänmaallinen suomalainen bloggaaja Tapio Tuuri kuoli 17.2.2015. Esitän osanottoni Tapion sukulaisilla.

Tuurin sukulaiset ovat ilmeisesti päätyneet poistamaan blogin kirjoitukset viimeistä kirjoitusta lukuunottamatta. Julkaisen siksi yhden Tapion vahvimmista ja ajankohtaisimmista kirjoituksista tässä.

Isänmaalliset suomalaiset Putinin puolella?


Olen ollut viime aikoina hieman hämmentynyt ja jopa surullinen siitä julkisesta keskustelusta, jota olen seurannut blogeista ja sosiaalisesta mediasta.

Tuntuu, että monet isänmaallisetkin suomalaiset ovat Venäjän ja Putinin puolella, kunhan saavat olla Natoa ja USA:aa vastaan.

Vasurit ovat tietysti aina Venäjän puolella. Se on heillä verissä. Olihan Neuvostoliitto ihannevaltio, joka tosin ei ehtinyt kehittyä ihan täydelliseksi, koska USA:n juonima salaliitto kaatoi sen. He ovat ottaneet muslimit uusiksi aseveljikseen taistelussa USA:aa vastaan.

Mutta että isänmaallisetkin suomalaiset vihaavat Natoa ja USA:aa niin paljon, että asettuvat Putinin ja Venäjän puolelle. Sitä en saata ymmärtää. Enpä enää ihmettelisi sitäkään, vaikka isänmaalliset ja kansallismieliset suomalaiset alkaisivat tukeutua myös islamiin vasureiden tavoin.

Kenties nämä isänmaalliset ja kansallismieliset suomalaiset lopulta haluavatkin diktatuuria Suomeen. Ja nyt he ovat asettaneet toivonsa siihen, että Putin toisi sellaisen Suomeen.

Minulle isäntämaasopimus Naton kanssa on mieluinen. Olisi hienoa joskus nähdä Naton joukkojen saapuvan Vaasan satamaan tullessaan Suomeen harjoittelemaan. Ajaisin sinne heti Corollalla ja ottaisin Canonilla paljon kuvia. Minua ei sen sijaan ilahduttaisi yhtään, jos Venäjän joukot rantautuisivat Vaasaan.

No, onneksi sentään kaikki kansallismieliset eivät ole menettäneet järkeään: LINKKI
Ihmettelen nationalististen ihmisten suhtautumista Ukraina-Venäjä-asiaan. Joidenkin mielestä Venäjän toimet ovat oikeutettuja, koska Ukraina on lähentynyt EU:ta ja Natoa. Tässä ajattelussa tulee tehtyä melkoinen kuperkeikka, josta minulle tulee vain mieleen termi "kognitiivinen dissonanssi".
Ukraina on suvereeni valtio. Suvereniteetti tarkoittaa sitä, että valtiolla on oikeus päättää omista asioista. Ukrainan EU ja Nato lähestyminen on Ukrainan oma asia, eikä Venäjä voi siihen laillisesti vaikuttaa kuin informaatiopropagandalla.
Toisen valtion alueiden miehittäminen on YK:n peruskirjan toisen artiklan vastaista toimintaa. Venäjä on sitoutunut YK:n peruskirjaan, jota se on rikkonut aiemmin mm. Georgiassa ja nyt Krimillä sekä Itä-Ukrainassa. Toisen artiklan neljäs pykälä nimenomaan kieltää väkivallan käytön, tai edes sillä uhkaamisen, minkään valtion koskemattomuutta vastaan.
Venäjä on siis rikkonut YK:n peruskirjaa hyökkäämällä ja miehittämällä Ukrainaa. Ukrainalla on täysi oikeus tässä tilanteessa hakea apua länneltä. Puheet "imperialistisesta USA:sta" tms. on olkinukke, jolla ei ole mitään merkitystä tilanteessa. Ainoa mikä tässä tilanteessa on oleellista nationalistille on, että Ukraina on suvereeni valtio!
--
Marko Parkkola
Ensimmäinen varapuheenjohtaja
Suomen Sisu

Tuurinperä-konserni tukee Marko Parkkolan toimintaa. Sen poikkeuksen teemme, ettemme tue hänen mahdollista Nato-vastaista kantaansa.

Vuonna 2008 tuimme Nato-asiassa Liisa Jaakonsaarta. LINKKI. Enää emme ehkä tue Jaakonsaarta missään asiassa, vaikka hän jossain asiassa saattaakin olla yhä oikeassa.

Konserni ja minä henkilökohtaisesti samaistuimme voimakkaasti länsimaiseen elämänmuotoon ja länsimaiseen demokratiaan.

Tuskin kukaan silti epäilee minun suomalaismielisyyttäni. Epäilijät olen valmis tapaamaan tasaisella, vaikka kuntoni ei enää olekaan ihan huippua.

tiistaina, helmikuuta 17, 2015

Marine Le Pen: Krim on osa Venäjää

Ranskan Front National -puolueen johtaja Marine Le Pen toteaa haastattelussa puolalaiselle lehdelle, että Ranskan pitäisi tunnustaa Krim osaksi Venäjää. Le Penin mukaan Venäjä on Euroopan luonnollinen ystävä.

Marine Le Pen ja Ranskan Front National -puolue on suomalaisten isänmaan ystävien luonnollinen vihollinen. 

Ukrainan tulitauko kaatui heti - Suomen turvallisuuspolitiikka jatkaa vanhoilla laduilla

Kuten ennustin, Minsikin "sopimus" ei pitänyt vaan separatistit aikovat hävittää Debaltseven puolustajat.  Samaan aikaan Suomi jatkaa onnettomalla turvallisuuspolitiikan linjallaan. Suomen ulkopoliittinen linja voisi saada nimen "Kohtele psykopaattia kuin normaalia ihmistä niin hyvää tulee".

Tarja Halonen argumentoi Suomen linjan puolesta vuonna 2008:

"On Euroopan unionillekin hyväksi, että on olemassa maita, joilla ei ole ihan sellaista posttraumaattista tilannetta, ja maa, joka on suhteellisen viileä, asiallinen ja rakentava...

Olen samaa mieltä niiden arvioiden kanssa, että Suomi asettui suhteellisesti keskiviivalle tai ehkä vähän lähemmäksi Venäjää. Suomi ei ole pohjoisin Baltian maa, vaan itäisin pohjoismaa.


- Me emme ole koskaan ole olleet kommunistinen maa, vielä vähemmän Neuvostoliiton osa. Antaen täyden tunnustuksen niistä kärsimyksistä meidän ei kannata jälkikäteen omaksua samaa roolia, Halonen opasti."


No eihän se mikään synti ole että on väärässä. Synti on se että ei ymmärrä edes jälkeenpäin olleensa väärässä. Suomen Kuvalehti kirjoitti Halosen linjasta vuonna 2010 näin:

"Kansan enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä ja presidentti heijastelee sitä. Ja toisinpäin: presidentin kannan takia kansa on varuillaan. Historia osoittaa, oliko Halonen se presidentti, jonka aikana pää pantiin pensaaseen kohtalokkain seurauksin, vaikka tosi-asiat olivat ilmeiset. Panokset ovat siis kovat."

Erkki Toivanen kertoi jo vuonna 2008 miten Venäjään kannattaisi suhtautua:


"Putinin Venäjä on kuin haavoitettu karhu. Sen käsitteleminen edellyttää lujuutta siellä missä sitä tarvitaan. Selvin sanoin ilmaistu erottamisuhka Euroopan neuvoston ja G8:n jäsenyydestä, Ukrainan ja Georgian ottaminen NATO:n jäseniksi – ne ehkä panisivat Moskovan ajattelemaan. Se edellyttää toisaalta ymmärrystä - henkilösuhteita, opiskelijavaihtoa, tiivistyvää yhteistyötä kulttuurin ja talouden alalla. Ymmärrys voi silti perustua vain historian tuntemukseen ja kykyyn tehdä sen varassa oikeaan osunut diagnoosi Venäjäntaudista. Koska sen oireet ovat ristiriitaisia, pintatieto voi viedä pahan kerran harhaan."

lauantaina, helmikuuta 14, 2015

Minskin "sopimus"

Miniskissä solmittiin taas "sopimus" aselevostosta. "Sopimuksen" päämääränä näyttäisi olevan saada Lännelle tekosyy olla tekemättä lopullista päätöstä seuraavassa asiassa:

Puolustaako Länsi Ukrainaa antamalla vähintään laajaa ase- ja taloudellista apua ukrainalaisille vai tyytyykö Länsi vain jatkamaan nykyistä pakotepolitiikkaansa joka ei näytä Venäjää pysäyttävän.

"Sopimukset" ovat Venäjälle taas osa laajempaa strategiaa: "Sopimuksien" päämääränä on hidastaa Lännen päätöksentekoa niin paljon, että Ukraina armeija ehtii romahtamaan ennen kuin Länsi saa mitään aikaan.

"Sopimus" pelasti Lännen chamberlainilaisten johtajien kasvot lyhyellä tähtäimellä. Hyvin lyhyellä.
Yle ja muu suomalainen media on mukana kertomassa meille Minskin "sopimuksesta" - ikään kuin se olisi merkittävä historiallinen tapahtuma tai ainakin toivon pilkahdus. Tosiasiassa "sopimus" on minun käsittääkseni pelkkä oire Lännen johtajien kyvyttömyydestä katsoa totuutta silmiin ja toimia totuuden pohjalta.

Kun sopimus ennemmin tai myöhemmin lähes varmasti rikotaan ja Venäjä jatkaa projektiaan Ukrainan valtion lopulliseksi tuhoamiseksi, Lännen chamberlainit valittelevat tapahtumia ikään kuin "sopimuksen" rikkomisen ainoa syy ei olisi se, että ko. "sopimus" ylipäätään allekirjoitettiin ja lopullisen päätelmän tekoa taas siirrettiin:

Venäjä on valtio jonka kanssa ei voi tehdä sopmuksia, ellei Lännellä ole voimaa sanella sopimusta Venäjälle.

Kun "sopimus" on taas muka harmmillisesti rikottu, Lännen johtajat aloittavat uudet ja hitaat keskustelut Ukrainan auttamisesta ja pakotteiden jatkamisesta.

Lännessä on lisäksi poliitikkoja kuten Tuomioja, jotka alkavat välittömästi, kun taas yksi "sopimus" solmitaan, puhua pakotteiden romuttamisesta. Kreikan Syriza ja Ranskan FN haluavat estää kaikki pakotteet ja kaiken tuen Ukrainan kansalle. Mitä enemmän Länsi hidastelee, sitä suurempi merkitys näillä quislingilaisilla toimijoilla on Euroopan politiikassa ja sitä vaikeammaksi Ukrainan auttamis-päätösten teko tulee.

Moni haluaa nähdä Ukrainan kriisin paikallisena Venäjän ja Ukrainan välisenä konfliktina. Tästähän ei tietenkään ole kysymys. Konflikti koskee minimissään kaikki Rajamaita, joiden suvereniteettia Venäjä pyrkii eri tavoin supistamaan.

maanantaina, helmikuuta 09, 2015

Putinin puolue Euroopassa

Business Insider-lehti julkaisi joulukuussa tämän kuvan Jussi Halla-Ahon Putinin puolueeksi ristimästä putinistisesta puolueryppäästä.

Itävallan FPÖ-puolue tosin puuttuu kuvasta. Kuvasta puuttuvat kokonaan äärivasemmistolaiset putinistiset puolueet kuten Syriza.


Oikeastaan nykyaikana on mieletöntä puhua äärivasemmistosta ja äärivasemmistosta selkeästi toistensa vastaapooleina. Ne ovat toki vastapooleja joissain asioissa. 

Suomen kansan kohtalon kannalta keskeisimmässä kysymyksessä niiden toiminta on kuitenkin 100%:sti samanlinjaista. Ne ovat Venäjän puolella Rajamaita vastaan.


Kypros - piikki Euroopan lihassa

EU:n jäsenmaa Kypros aikoo antaa Venäjän muodostaa tukikohtia alueellaan. Tällainen toiminta on suoraa tukea Venäjälle, joka uhkailee muita EU-maita kuten Baltian maita ja Suomea ilmatilan loukkauksilla, disinformaatiolla ja puheilla vuoden 1914 rajojen palauttamisella. Kypros on siis samassa rintamassa Venäjän, Kreikan, Le Penin FN-puolueen, Syrizan, FPÖ:n ja Unkarin kanssa Baltiaa, Ukrainaa ja muita Rajamaita vastaan.

Unkarilla on todennäköisesti konkreettinen tavoite päästä apajille, jos Ukrainan valtio romahtaa. Ukrainan Transkarpatiassa on 200 000 unkarilaisen väestö ja Transkarpatian liittäminen Ukrainaan lisäisi entisestään Unkarin pääministerin Viktor Orbanin kansansuosiota. Kreikan ja Kyproksen tavoitteet ovat ilmeisesti taloudellisia. Neuvotteluissa muiden EU-maiden kanssa voidaan Venäjä-korttia käyttää uhkailun välineenä.

Päivitys klo 7.07:

Foreign Policy-lehti kirjoitti Unkarin laajentumispyrkimyksistä:

Although Orban does not intend to stir up real trouble, he frequently uses strongly nationalist messages in his speeches. For example, he encourages “autonomy” and talks about a nation that goes beyond current borders. One possible explanation for the mismatch is that he is preparing for a Russian-dominated Europe, in which Hungary might gain back (at least symbolically) some of its former territories. Orban might have some hopes that Putin will do what Adolf Hitler did in 1938: give Hungary back the territories that were lost at Trianon. ... 

Myönnän, että mielipiteeni on jonkun verran muuttunut EU-myönteisemmäksi. Mutta viime aikojen tapahtumien nojalla on vaikea täysjärkisen ihmisen olla ajattelematta, että Suomen etu on vahva Eurooppa, vahva Nato ja vahva Amerikka.

Monet ihmiset pitävät nyt kiinni vanhentuneista ajatuksistaan. Tuomioja vastustaa viimeisen asti Natoa ja USA:ta. Kepu jankuttaa liittoutumattomuudesta. Monet perussuomalaiset puhuvat vain maahanmuutosta ikään kuin nyt vuonna 2015 maahanmuutto muslimimaista olisi Suomen ainoa tai edes tärkein ongelma. Venäjän uhka on Suomen suurin ongelma. Siitä onko Nato-jäsenyys juuri tällä hetkellä mahdollista voi olla montaa mieltä. Mutta Venäjän uhan kieltäminen tai lausuntojen "Parempi Moskova kuin Bryssel" esittäminen on täysin naivia.

sunnuntaina, helmikuuta 08, 2015

Ukraina on romahtamassa ja Suomi pyrkii suomettumisella pelastamaan edes jotain?

Olen jonkun aikaa ollut havaitsevani, että Venäjä on satsaamassa Ukrainan murskaamiseen niin suuria joukkoja että sen päämääränä on nyt koko Ukrainan valtion likvidointi. Kyse ei ilmeisesti ole enää Itä-Ukrainasta - eikä ilmeisesti ole alunperin ollutkaan. 

Tähän mennessä on puhuttu siitä, että Venäjä haluaa ylläpitää Ukrainan alueella jatkuvaa konfliktia heikentääkseen Ukrainan valtiota. Mutta valtion heikentäminen ei tietenkään ole lopullinen tavoite vaan keino saavuttaa jotakin - esimerkiksi valtion haltuunotto.


USA:n presidentti jahkailee avun antamisella Ukrainan armeijalle. Ellei apua pian anneta, Ukrainan rintamalinjat romahtavat. Viron presidentti Toomas Henrik Ilves ilmaisi asian Muenchenin konferenssissa


Ilveksen mukaan Venäjä ottaa Ukrainan haltuunsa ylivertaisen aseistuksensa avulla.

– Venäjä käyttää erikoisjoukkoja, jotka on varustettu uusimmilla aseilla ja joiden harjaannuttaminen on vienyt jopa vuosia. Ukrainalla taas on vapaaehtoisia, jotka käyttävät 70-, 80- ja joskus jopa 60-luvun aseistusta. On selvää, mikä on lopputulos: Ukrainan armeija antautuu. Näin se menee, ellei Ukrainaa auteta, Ilves sanoi.

Lausuntonsa lopussa hän viittasi Valko-Venäjän pääkaupunkiin Minskiin ja arvioi samanlaisen kehityksen olevan edessä myös siellä.


Niinistö totesi samassa kokouksessa:


En ole varma tietääkö kukaan, mitä Venäjän presidentti Vladimir Putin ajaa takaa Ukrainassa. Näyttää siltä, että hänellä ei ole selkeää strategiaa mutta päätavoitteena on pitää tilanne epävakaana.


Niinistön lausunto on vanhan toistoa - turkin hän uskoo tuohon itsekään. Uskon, että Putinilla on hyvinkin vahva strategia. Venäjä pyrkii heikentämään EU:ta ja eurooppalaisia valtioita käyttäen luovasti erilaisia keinoja. Putinin lopullisena päämääränä on luoda uusi venäläinen imperiumi USA:n vastapainoksi. Ukrainan valtion haltuunotto on yksi askel tämän imperiumin luomisessa. Valko-Venäjän, Moldovan, Armenian, Georgian, Baltian ja Suomen haltuunottoon Venäjä todennäköisesti myös pyrkii. Ellei suora haltuunotto onnistu, vaihtoehtona on vasallivaltiojärjestelmä (Suomi, Armenia, Valko-Venäjä, Moldova) tai valtion heikentäminen destabilisoimisella (Baltia, Georgia). Tämän lisäksi Venäjä pyrkii liittolaisuuteen Unkarin, Bulgarian, Serbian, Kyproksen ja Kreikan kaltaisten maiden kanssa - Kreikan ja Unkarin suhteen Venäjä on jo onnistunut. Tulevaisuudessa ehkä myös Ranskan, mikäli Putinin luottopuolue FN vahvistaa edelleen asemaansa Ranskassa ja pääsee hallitukseen.


Apunaan Venäjä käyttää erilaisia liittolaisiaan kuten äärioikeistolaisisia ja -vasemmistolaisisia puolueita (FN, FPÖ ja Syriza) sekä Unkarin ja Kreikan hallituksia. 


Suomessa varsinaisia Venäjän vasallipuolueita ei taida olla kuin Muutos 2011 ja Itsenäisyyspuolue, mutta toisaalta Suomi valtiona on taas taipumassa suomettumisen tielle eli Venäjän vasallivaltioksi. Niinistön toive on, että myöntyvyyspolitiikalla pystytään estämään pahimman tapahtuminen. Suomettumisen perinteen mukaisesti tätä strategiaa ei saa sanoa ääneen. Kansa pitää pitää rauhallisina esittämällä kansalle Keisarin Uusia Vaatteita (=neljän jalan turvallisuuspolitiikka) ja hokemalla rauhoittavaa propagandaa ("ei ole mitään syytä pelätä").


Tosiasiassa Niinistön, Sipilän, Tuomiojan ja muun konsensuksen ääneen sanomaton strategia on selkeä ja tavallaan looginenkin:


Suomi on suurissa vaikeuksia, koska Suomi ei ole Naton jäsen. Suomi ei ole Naton jäsen, koska suomettumisen ajan poliitikot pääsivät vaikuttamaan Suomen politiikkaan kylmän sodan jälkeenkin. Kylmän sodan jälkeen Nato-jäsenyys olisi ollut helppo saada, mutta tilaisuutta ei käytetty hyväksi.


Nyt vain suomettumislinja voi pelastaa edes rippeet itsenäisyydestämme. On ryhdyttävä propagandakampanjaan niitä vastaan, jotka vastustavat uussuomettumista. Heidät on leimattava vastuuttomiksi.


Toisin sanoen suomettajat aiheuttivat ongelmat - tämänhän Niinistö on epäsuorasti myöntänyt - ja vain he voivat muka pelastaa Suomen. Suomi on tiellä, jonka päässä on parhaassakin tapauksessa Suomen itsenäisyyden supistuminen, luottamuksen alentuminen kansalaisten välillä, aivovuoto ja vallan pysyminen suurten ikäluokkien suomettajavanhuksilla ja heidän työnsä jatkajilla. 


On löydettävä vaihtoehtoinen tie, jota leimaa eurooppalainen vapausihanne ja aito ylpeys suomalaisuudesta. 


Parempi orjan elämää on kuolo hirsipuussa?


Siinä missä suomettajat/myöntyvyysmiehet etsivät ratkaisuja historiasta (70-luvulta mutta myös sortokaudelta), on meidänkin ainakin opiskeltava historiaa ja mietittävä mitä opittavaa passiivisen vastarinnan historiasta uussuomettumisen vastaisella liikkeellä on. Palaan aiheeseen myöhemmin. Yliopistolehden Myöntyvyys-myönteinen artikkeli myöntyvyyden historiasta kannattaa kuitenkin lukea kriittisesti mutta avoimin silmin.

keskiviikkona, helmikuuta 04, 2015

Haluaako Stubb uuden Srebrenican Eurooppaan?

Kun serbit teurastivat bosnialaisia 90-luvulla, Eurooppa vastasi serbien toimintaan asevientikiellolla. Seurauksena oli mm. Srebrenican miespuolisen väestön lähes täydellinen teurastaminen heinäkuussa 1995. Asevientikiellolla pyrittiin estämään konfliktin paheneminen, mutta käytännössä asevientikiellon ainoa vaikutus oli se, että serbit kykenivät valtaamaan - ja etnisesti puhdistamaan - alueita muilta kansanryhmiltä.

Nyt Stubb perustelee sitä, miksi Suomi ei anna aseapua Ukrainalle, samalla tavalla kuin eurooppalaiset asevientikieltoa Bosnian sodan osapuolille:


Pääministeri Alexander Stubb torjui jyrkästi virolaisehdotuksen aseellisen avun antamisesta Ukrainalle. Stubb painotti STT:lle, että sotilaallista konfliktia on vältettävä loppuun saakka.

Tajuan toki sen, että Suomi Venäjän uhkaamana Rajamaana, joka on ala-arvoisen heikkolaatuisen turvallisuuspolitiikkansa takia ilman turvatakuita, ei anna aseapua Ukrainalle, mutta perustelujen ei pitäisi perustua henkiseen epärehellisyyteen vaan todellisiin syihin tyyliin:

Ukraina tarvitsee aseita mutta me emme niitä heille anna syistä joita emme voi lähteä avaamaan.

HS kirjoitti edelleen:

Ilves sanoi olevansa huolissaan, ettei Euroopassa uskalleta myöntää Venäjän osallistumista sotimiseen Ukrainassa. Ilveksen mukaan Venäjä voittaa sodan, ellei Ukrainaa auteta. 

”Olen samaa mieltä Brookingsin ajatushautomon vasta julkaistun näkemyksen kanssa, jonka mukaan Yhdysvaltojen ja Naton on annettava Ukrainalle sotilaallista tukea, tai muuten Ukraina tuhotaan.”

Uusi Suomi taas kertoo:

Historioitsija Garton Ash listaa itäisen Ukrainan sodankäynnin uhreja: kuolonuhreja on noin viisi tuhatta, minkä lisäksi 500 000 ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan. Garton Ashin mielestä eurokriisin ja Kreikan tilanteen työllistämä Eurooppa ”antaa uuden Bosnian tapahtua etupihallaan”.

Professorin mukaan Ukraina tarvitsee modernia puolustuskalustoa vastatakseen separatistien ja Venäjän modernien hyökkäysaseiden uhkaan."

Entä jos Suomi joutuu Venäjän aggression kohteeksi? Mistä me saamme aseita? Sanooko Stubb, Sipilä, Niinistö, Tuomioja ja muut:

Konfliktia ei saa pahentaa antamalla Suomelle aseita, joilla puolustautua.

Aikooko Suomi antautua ja välttää sitä kautta konfliktin paheneminen?

tiistaina, helmikuuta 03, 2015

Rohkea pelkää Venäjää, raukka ei uskalla pelätä

Suomessa on toisteltu sitä, että venäläisiä ei ole tarvis pelätä. Että mikään ei meitä uhkaa lyhyellä tähtäimellä. Pääministeri Stubb jopa väitti, että suomalainen on niin FIKSU että ei siksi pelkää Venäjää.
Itsenäisyyspäivänä presidentti Niinistö totesi: 
"Ymmärrän, että Venäjä hämmentää... mutta ei meillä ole mitään syytä pelätä, me olemme aina tässä pärjänneet ja pärjäämme jatkossakin."
Suomessa suorastaan pidetään typeränä ihmistä joka pelkää Venäjää. Nykyihminen kuvittelee, että elämä ilman pelkoa on mahdollista. On suorastaan jollain lailla fiksuuden merkki että ei pelkää.
Tosiasia on tietysti päinvastainen:
Viisas osaa pelätä vaarallisia asioita joutumatta paniikkiin. Se on todellista tohkeutta että katsoo vaarallista asiaa silmiin ja pelkää sitä.
Janne Riiheläinen on esimerkki ihmisestä joka uskaltaa myöntää pelkäävänsä:
"Venäjän pelkoni harmittaa minua. Olen harmissani siitä, että olen pari vuosikymmentä puolustanut Venäjää ja venäläisiä lukemattomissa tilanteissa. Vuosien varrella kohtaamani epä- ja ennakkoluulot, jopa viha, ovat olleet yllättävän sitkeitä. Minua harmittaa, että nämä pikkusielut nyt ovat tyytyväisiä näennäisestä oikeassa olemistaan, vaikka heidän johtopäätöksensä Venäjästä syntyi vain typerien asenteiden pohjalta."
Itse kuulun niihin pikkusieluihin jotka ovat olleet "näennäisesti oikeassa" mitä se nyt sitten tarkoittaakin. Iloinen en tosin siitä ole, että olen ollut oikeassa. Olen järkyttynyt siitä, että olin oikeassa. Pelkään todella, että olen oikeassa siinäkin, että Suomi ehkä menettää itsenäisyytensä. Kunnioitan Riiheläistä siinä että hän on rehellisesti myöntänyt valtavan pettymyksensä.
Tarja Haloselta ei ole kuulunut mitään vastaavaa rehellisyyttä ja itsekritiikkiä. Yhä edelleen Niinistökin valehtelee, että mitään pelättävää ei ole. Tällaisia ihmisiä suomalaiset haluavat johtajikseen.

Mielenkiintoinen on Riiheläisen väite, että "meidän" johtopäätöksemme on perustunut vain ennakkoluuloihin. Osittain Riiheläinen on toki oikeassa. Toisaalta usko Venäjän nopeaan muutokseen 90-luvulla perustui pitkälti toiveajatteluun - ajatukseen että demokratia on voittamassa kaikkialla autoritarismin ja nationalismin. Francis Fukuyama teki saman virheen kuin Riiheläinen ja arvostan kyllä häntäkin, koska myönsi virheensä.

Olen käsitellyt omaa "ennakkoluuloista" Venäjä-käsitystäni kirjoituksessani Vaikka voissa paistais Sarastus-lehdessä. Kirjoitin mm.

Usko markkinatalouden, demokratian ja sananvapauden voittokulkuun aikaamme leimaavana prosessina ja usko Internetin ja globalisaation voimaan vääjäämättä muuttaa koko maailma on ollut tyypillistä suomalaisellekin liberaalille ajattelulle. Sumeilematta tätä periaatetta sovellettiin Suomessa myös Venäjään. Konservatiivinen filosofi Roger Scruton puhuu moving spirit fallacy’sta.

Nyt äärimmäisin optimistinen toiveikkuus on toki väistynyt, ja tajutaan että Venäjä on korruptoitunut ja autoritäärinen maa, jossa demokratia ja sananvapaus ovat varsin rajoittuneita. Mutta edelleen moderni suomalainen uskoo optimistisesti, että Venäjä on vääjäämättä muuttumassa ja osin jopa muuttunut...

Venäjän muuttumiseen uskovan teorian rinnalla elää perinteinen suomalainen teoria Venäjästä, jota voinee kutsua essentialistiseksi. Venäjä on alati samanlainen, muuttumaton ja ennen kaikkea Suomea uhkaava. Perinteisestä teoriasta puhutaan harvoin eksplisiittisesti, mutta se on iskostunut ihmisten mieliin.

Venäjää leimaa perinteisen teorian mukaan muuttumaton vapauden puute. Venäjällä ei ole koskaan ollutkaan demokratiaa. Toisaalta venäläinen talonpoika ei ole koskaan ollut vapaa, koska hän ei päinvastoin kuin suomalainen talonpoika ole itse hallinnut viljelemäänsä maatilkkua. Venäjä voi teoriassa kehittyä kohti demokratiaa, mutta siihen kuluu luultavammin vuosisata kuin vuosikymmen...

Perinteinen teoria Venäjästä ei tietenkään ole tieteellinen teoria. Esimerkiksi käsitys venäläisyydestä suomalaisuutta alempana kulttuurina ei tietenkään faktuaalisesti ole joka suhteessa totta. Venäläiset loivat erityisesti tsaarin vallan loppuaikoina ja neuvostoajan alkupuolella merkittävän osan maailman parhaasta kirjallisuudesta ja musiikista.

Suomalaisten teoriaa venäläisistä on syytä arvioida sen käyttökelpoisuuden perusteella. Optimistinen teoria on sekin tieteellinen vain siinä mielessä että se (yli)soveltaa yhtä kiistanalaista tieteellistä hypoteesia (modernisaatioteoriaa) Venäjään.

Optimistisen teorian käyttökelpoisuus on vähäinen. Voisi jopa väittää että optimistinen teorian ainoa vaikutus on ollut se, että osa suomalaisista on saatu sellaisen harhan valtaan, että meillä ei ole enää mitään suurta huolta Venäjästä.

Perinteinen teoria ei tietenkään korvaa tieteellistä tutkimusta Venäjästä. Se on kansan teoriaa tai heuristiikkaa, jonka tarkoituksena ei ole luoda tarkkaa kuvaa venäläisestä yhteiskunnasta. Perinteisen teorian etu on siinä että se antaa tarpeeksi toimivan, selkeän ja helposti muistettavan perustan Venäjän kanssa toimimiseen.

sunnuntaina, helmikuuta 01, 2015

Päivän lainaus - Iivi Anna Maasso

Iivi Anna Maasso:

"Suomalaiset kuvittelevat, että Ukrainan kriisi menee nopeasti ohi, Venäjä normalisoituu, ja voidaan jatkaa kuten ennenkin. Virolainen näkökulma on ajatella, että jos kansainvälisiä sääntöjä rikotaan, ollaan tilanteessa, jossa emme voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu."

Suomessa saa jopa lukea väitteitä, jonka mukaan ydinvoimalaitoksen hankkiminen Venäjältä ei ole ongelma, koska rakentaminen kestää niin kauan että poliittiset konstellaatiot ovat muuttuneet jo täysin toisiksi - ja nimenomaan suotuisammiksi - voimalaitoksen valmistuessa.

Projekti toteutuu joskus seuraavalla vuosikymmenellä, jolloin poliittinen tilanne on jo muuttunut paljon suotuisammaksi.

Toiveajattelun se muoto, että uskotaan pahan olevan vain väliaikainen tila ja siksi pahasta ei edes tarvitse kovin paljoa välittää, ei ole vain suomalainen ilmiö. Koko Eurooppa halusi 1920 uskoa, että bolshevikkihallinto kaatuu omaan mahdottomuutensa. Näyttihän hallinnon tilanne heikolta kun maata vaivasi sisällissota ja nälänhätä.

Putinin hallinto romahtamisen odottelijoita näkee nykyään kaikilla foorumeilla. Venäjän talous on romahtamassa ja sitä kautta kansa tai eliitti nousee Putinia vastaan.

Maasso totesi lisäksi:

"asenne siitä, että jos toimimme "oikein", Suomelle ei voi käydä huonosti, oli havaittavissa jo vuosi sitten Ukrainan konfliktin kärjistyessä.
– Hyvin varhaisessa vaiheessa tuli esiin argumentti, että koska me (Suomi) kohtelemme venäläisvähemmistöä hyvin, ja meillä se on riittävän pieni, ollaan turvassa. Ei Ukraina kohdellut venäläisvähemmistöä huonosti, ei se (Venäjän miehitys Krimillä) siitä johtunut.
– Syntyy myöskin väärä turvallisuuden tunne siinä mielessä, ettei Euroopan tilanne koske meitä, koska teemme kaiken oikein. Silloin ollaan jollain tavalla syyllistämässä uhria, Masso jatkaa.
Virolaiset puolestaan olettavat, että se mitä tapahtuu toisaalla maailmassa, voi tapahtua Virossakin.
– Me emme voi tietää, ja tämä otetaan Virossa itsestäänselvyytenä."