Kerroin aiemmin:
Väestöliiton tutkija Anna Rotkirch kirjoitti kirja-arviossaan teoksesta Juhani E. Lehto ja Camilla Kovero: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana näin:
Suomalaisessa seksuaalivähemmistöjen tutkimuksessa on tähän mennessä korostunut sosiologinen ja konstruktionistinen ote. Teoksen pääkirjoittaja Lehto kritisoi radikaalia konstruktionismia muiden tieteiden tulosten ohittamisesta ja vääristämisestä sekä ikävystyttävästä kehämäisyydestä.
Konstruktionistit esimerkiksi olettavat, että seksuaalinen identiteetti on alati muuttuva. Koska tätä ei testata, teoria on tyhjän päällä.
Lehto sen sijaan esittää, että juuri homomiehiä leimaa identiteetin muuttumattomuus. Tietyn kehitysvaiheen jälkeen juuri kukaan ei siirry homosta heteroksi.
Miesten seksuaalisuutta luonnehtii myös bimodaalisuus eli ääripäiden korostuminen. Useimmat aikuiset miehet ovat joko selvästi homoja tai selvästi heteroita. Seksuaalisen orientaation "jäykkyys" kulkee suvuissa: homomiesten suvuissa on enemmän toisia homoja mutta myös enemmän selkeästi heteroseksuaalisia miehiä.
Naisten seksuaalinen orientaatio muistuttaa jatkumoa, jossa heteroiden jälkeen on toiseksi eniten biseksuaaleja ja vähiten lesboja.
On siis vahvaa näyttöä siitä että miehillä heteroseksuaalisuus-homeseksuaalisuus jakauma ei ole normaalijakauma vaan bimodaalinen jakauma. Nyt on olemassa vahvaa näyttöä myös siitä, että ainakin miehillä uskollisuus-promiskuiteetti-jakauma on samalla lailla bimodaalinen. Toisin sanoen myös miesten uskollisuutta luonnehtii ääripäiden korostuminen. Useimmat aikuiset miehet ovat joko selvästi uskollisia tai selvästi ei-uskollisia.
Sitä onko uskollisuus perinnöllistä vai ei, tutkimus ei yritä avata. Ennustan, että uskollisuuden biologinen perinnöllisyys tullaan osoittamaan suhteellisen pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti