keskiviikkona, toukokuuta 26, 2010

Aleneva rajahyöty

Taloustieteen tärkeimpiä periaatteita on käsittääkseni alenevan rajahyödyn laki.

Lisähyöty (eli rajahyöty) jokaisesta yksiköstä tietynlaista panostusta laskee panostuksen noustessa, mikäli kaikki muut (muuntyyppiset) panostukset pysyvät samana.

Esimerkiksi työtuntien lisääminen peltohehtaaria kohden kasvattaa aluksi saatua satoa huomattavasti. Mutta rajahyöty pienenee työtuntien kasvaessa kohti nollaa ja voi muuttua lopulta negatiiviseksikin. Siis sillä oletuksella, että muiden panostusten (lannoitusaineiden, sateen yms.) määrä pysyy samana ja teknologia pysyy samana,

Kiinan riisinviljelyalueilla perinteisin menetelmin viljellyllä pellolla rajahyöty alkaa lähestyy nollaa kun työtuntien määrä on 1500-2000 tuntia per hehtaari. (Lähde: Joseph Tainterin Collapse of Complex Societies, kappale 4.)

Vastaavasti veroprosentin valtiolle antama rajahyöty laskee, koska nouseva veroprosentti vähentää yritteliäisyyttä sekä lisää veronkiertoa ja veropakolaisuutta. Jossain vaiheessa veroprosentin lähestyessä 100:aa, vääjäämättä rajahyöty muuttuu negativiseksi.

Joseph Tainterin väite on taas se, että valtioiden kompleksisuuden antama rajahyöty laskee ja saavuttaa tietyllä tasollla arvon nolla ja laskee sen jälkeen jopa nollan alle. Hyödyn kompleksisesta valtiosta alkaessa laskea, tyytymättömyys valtion alkaa kasvaa ja valtio tulee tehottomuutensa takia haavoittuvammaksi ulkoisille hyökkäyksille. Romahduksen todennäköisyys nousee.

Olen jo aikaisemmin väittänyt, että pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan tehokkuus on alkanut voimakkaasti laskea. Väite vaatisi kuitenkin lihaa luille. Missä määrin todellsuudessa pätee esimerkiksi se usein ainakin implisiittisesti esitetty väite, että lisäeuro ESIMERKIKSI maahanmuuttajien tukemiseen pikemmin passivoitttaa maahanmuuttajia kuin tekee heistä tuottavia asukkaita. Jos väite pitäisi paikkansa, ainakin tietyissä tapauksissa rajahyöty olisi jopa negatiivinen.

Tainterin teoriaa on sovellettu myös yritysmaailmaan. Internet-guru Clay Sirky puhuu blogipostauksessaan Collapse of Complex Business Models siitä, miten liiketoimintamallin kompleksisuuden rajahyödyn laskeminen johtaa lopulta yrityksen romahtamiseen.

Teknologian muuttuessa - esimerkiksi uutisten siirtyessä sanomalehdistä NET:iin tai liikkuvan kuvan TV:stä Youtubeen - aiemmin hyvin toimineet kompleksiset rakenteet eivät enää ole optimaalisia vaan aivan liian kompleksisia. Olemassaolevien yritysten on kuitenkin tällöin äärimmäisen vaikeaa yksinkertaistaa toimintaansa ja siirtyä optimaalisemmalle kompleksisuuden tasolle.

Mainitsin aikaisemmin Nokian esimerkkinä yrityksestä, joka on kiikissä monimutkaisen liiketoimintamallinsa kanssa. Nokia on päätynyt liiketoimintamalliin, jossa se tarjoaa kuluttajille sekä mobiililaitteita että siinä käytettäviä sovelluksia ja palveluita (OVI) sen sijaan että Samsung, LG, HTC ja Sony-Ericsson keskittyvät mobiililaitteiden tekemiseen ja niiden tietynasteiseen räätälöimiseen operaattorien toiveiden mukaisesti.

Nokia on ajautunut tällaiseen liiketoimintamalliin syistä, jotka eivät ole kovin suoraviivaisia. Nokia on pitkään vierastanut operaattoreiden merkittävää roolia sekä mobiilipalveluiden että mobiililaitteiden arvoketjussa. Nokia on pitkään uskonut että nimenomaan sen itsensä on oltava aktiivinen mobiilipalveluiden tuottaja yhteistyössä partnerien kanssa. Nokia on päätynyt tuottamaan sekä a) laitteita, b) niiden alustaohjelmistoja ja c) mobiilipalveluita ns. OVI-porttaalissa.

Ongelma tässä liiketoimintamallissa on se, että vaikka Nokia on ollut ylivertainen mobiililaitteiden kehittämisessä tai ainakin logistiikassa, sen alustaohjelmistot ja mobiilipalvelutarjonta eivät ole lähellekään samaa tasoa kuin vakkapa Googlella (Android ja Googlen App Store). Samsung ratkaisee saman ongelman sillä että se keskittyy ydinosaamiseensa (a) ja tukeutuu alustojen ja palveluiden osalta SUURELTA OSALTA Googleen.

Nokian jämähtäminen kompleksiseen liiketoimintamalliinsa ja not-invented-here-asenteeseen romuttaa nyt Nokian markkinaosuutta älypyhelimissa. Suunnan muuttamisesta ei ole mitään merkkejä.

tiistaina, toukokuuta 25, 2010

Nokian romahdus - osa 2

Talouselämä-lehti kirjoittaa tänään kahden altavastaajan liitosta:

Nokia ja Yahoo - taivaassa solmittu liitto? Ehkä se olisi ollut viisi vuotta sitten. Mutta kun yhtiöt maanantaina kertoivat syventävänsä yhteistyötään, uutinen ei herättänyt tunnetta, että nyt internet- ja mobiilimaailman mannerlaatat ryskyvät.

Yhteistyö on helppo nähdä kahden altavastaajan liittona. Yahoon asema internetmaailman edelläkävijänä on järkkynyt jo vuosia sitten. Nokia puolestaan on menettänyt mielikuvajohtajuutensa etenkin kalliimmissa älypuhelimissa, joissa paksuimmat katteet liikkuvat.

Maanantaina Nokia ja Yahoo kertoivat eräänlaisesta vaihtokauppayhteistyöstä. Nokia alkaa käyttää Ovi Mail -sähköpostipalvelussaan ja Ovi Chat -chattipalvelussaan Yahoon teknologiaa.

Viisi vuotta sitten tämä olisi ollut kova juttu.

... Eikä myöskään voi sanoa, että kuluttajalle yhteistyö tarjoaa mitään kovin uutta, herkullista palvelua. Pikemmin yhtiöt paikkaavat toistensa heikkouksia...

Analyytikot ja media suhtautuivat sopimukseen varauksella. "Tämä on yhteisbrändäys-sopimus, kun kumpikin yhtiö tarvitsisi rakenteellisia uudistuksia", sanoo Current Analysisin analyytikko Avi Greenhart Wall Street Journalissa.

Entäs tämä arvio PC Worldissa? "Jos olisin Google tai Apple, vapisisin kengissäni. Siis naurusta."


Lue aikaisempi juttuni siitä, miksi Nokia on todennäköisesti pelinsä pelannut.

sunnuntaina, toukokuuta 23, 2010

Romahdus voi edistää hyvinvointia ?

Olin varsin ahdistunut nuori, joka etsi totuutta ja elämän tarkoitusta. Nuoruuteni maailmankuva leimasi äärimmäinen kulttuuripessimismi ja kiinostuin siksi kaikenlaisista tuomiopäivän profetioista, Kuten Rooman Klubin raportista. Olin tietysti romantikko, joka uskoi historian kulta-aikaan. Ahdistus on aikuisuuden myötä vähentynyt, mutta ahdistuksen alunperin synnyttämä kiinnostus moneen asiaan on säilynyt ja vahvistunut. Kulttuuripessimisti on tietysti aina kiinnostunut muiden muassa Romahduksesta. Siis nykyisen elämäntavan tai nykyisten instituutioiden romahduksesta. Romahdus on siinä mielessä herkullinen aihe, että siitä on viime aikoinakin kirjoitetttu varsin runsaasti tieteellistäkin kirjallisuutta.

Romahduksen odotteluuun - tai siitä varoittelemiseen - keskittyvä kulttuuripessimismi ja usko edistykseen ovat tietenkin toistensa vastakohtia, Toisaalta ihmiskunnan historiaa ja tulevaisuutta voi tuskin ymmärtää yhdistämättä näitä kahta näkökulmaa.

Nykyinen Kreikan kriisi nähdään monessa monessa piirissä EU:n romahduksen, valtioiden romahduksen tai maailman rahajärjestelmän romahduksen alkusoittona. Romahduksen nähdään tällöin usein avaavan mahdollisuuden paremman maailman rakentamiseen.

Voinee yleisemmin sanoa että sanalle romahdus on viime aikoina syntynyt monen korvissa varsin positiivinen kaiku. Vaikka romahduksen uskotaan tapahtuvan pitkälti itsestään, sitä ollaan valmiita myös edistämään. Romahduksen odottajista suuri osa on tietysti yleisnarisiojoita, mutta on myös esitetty moielenkiintoisia caseja, joissa valtion romahtaminen vaikuttaisi johtavan positiiviseen tulokseen ja jossa valtion tai valtioliiton romahtaminen osikseen voidaan aiheesta nähdä tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi.

Länsi-Rooman tuhoutuminen on klassinen esimerkki romahduksesta ja sitä on yleensä käsitelty negatiivisena ilmiönä. Sisäiset (taloudelliset ja moraaliset) tai ulkoiset syyt johtivat valtion heikkenemiseen ja Länsi-Rooman tuhoon, mitä on pidetty lähinnä valtavana katastrofina. Toinen tapa nähdä asia on, että Länsi-Rooman valtion olemassaolon tuottama hyöty kansalaisilleen oli alkanut voimakkaasti laskea. Varsinkin talonpoikaisväestölle valtion synnyttämä haitta (veron kanto ja sotaväen otto) oli muuttunut etua (mm. valtion antama turva) huomattavasti suuremmmaksi,

Romahduksen edistäminen voidaan taloustieteellisessä katsannossa nähdä tällöin rationaalisena strategiana edistää omaa hyvinvointia - siis tapana edistää yhteiskunnan tehokkuutta. Edistäminen realisoitui Länsi-Roomassa lähinnä apatiana puolustautua ns. barbaareja kohtaan, mutta joissain tilanteissa aktiivisena barbaarien maahantunkeutumisen edistämisenä.

Afrikkalaisen valtion romahtaminen libertaarisessa diskurssissa

Libertaarien mukaan Somalian valtion (kesukushallinnon) romahtaminen johti hyvinvoinnin paranemiseen. Afrikassa yleensä siirtomaavaltaa edeltävät klaaneihin tai heimoihin perustuvat mallit toimivat heidän mukaansa paljon paremmin kuin siirtomaaherrojen luomat ja jälkeensä jättämät valtiot.

Somaliassa perinteinen klaaneihin perustuva järjestelmä (Xeer) määrittelee mm. lainkäytön järjestelmän, joka perustuu siihen että uhrille maksetaan kompensaatio. Mikäli syyllinen ei kykene maksamaan kompensaatiota, syyllisen suku tai klaani joutuu maksamaan uhrille. Klaanilla on näin insentiivi pitää omat jäsenensä kurissa. Mikäli joku jäsen alinomaa aiheuttaa klaanille ongelmia tekemällä rikoksia ja aiheuttamalla klaanille kompensaatiovelvoitteen, klaani voi julistaa jäsenen lainsuojattomaksi.

Samanlainen hajautettu lainkäytön järjestelmä oli myös irlantilaisilla ja skotlantilaisilla klaaneillla aikoinaan.

Somali-yhteiskuntaa pyrittiin kolonialismin päättymisen jälkeen muovaamaan suuntaan, joka ei ota huomioon somalien jakaantumista klaaneihin. Pyrittiin luomaan keskitetty hallinto perinteisen hajautetun klaanipohjaisen järjestelmän tilalle. Kun keskushallitukseen osallistumisesta on tullut keskeisin vallankäytön mahdollistaja, kukin klaani pyrkii saamaan - yksin tai yhdessä jonkun toisen klaanin kanssa - keskushallituksen haltuunsa aseellisella toiminnalla. Samalla klaanien sisällä perinteisten klaanijohtajien (vanhimpien) valta korvautui ainakin osin sotaherra-vallalla.

Silloinkin kun keskushallinto valitaan vaaleilla, keskushallinto on aina yhden tai muutaman klaanin valtaa toisten klaanien yli. Demokratia ei toimi Somaliassa eikä juuri muuallakaan Afrikassa, koska keskitetty valta ei koskaan ole puolueilla vaan joillain heimoilla tai klaaneilla.

Democracy is unworkable in Africa for several reasons. The first thing that voting does is to divide a population into two groups — a group that rules and a group that is ruled. This is completely at variance with Somali tradition. Second, if democracy is to work, it depends in theory, at least, upon a populace that will vote on issues. But in a kinship society such as Somalia, voting takes place not on the merit of issues but along group lines; one votes according to one's clan affiliation. Since the ethic of kinship requires loyalty to one's fellow clansmen, the winners use the power of government to benefit their own members, which means exploitation of the members of other clans. Consequently when there exists a governmental apparatus with its awesome powers of taxation and police and judicial monopoly, the interests of the clans conflict. Some clan will control that apparatus. To avoid being exploited by other clans, each must attempt to be that controlling clan.

Read more: The Rule of Law without the State - Spencer Heath MacCallum - Mises Institute


Libertaarit näkevät valtion ongelmalliseksi yleensäkin. Afrikassa tai sen ulkopuolella. Valtiossa nähdään lähinnä kaksi ongelmaa. Valtio rikkoo ihmisen vapaata sopimusoikeutta toisaalta (=periaatteellinen vastustus) ja toisaalta valtio on liberataarien mukaan yleensä tehoton (=pragmaattinen vastustus).

Valtion romahtaminen Joseph Tainterin mukaan

Arkeologi Joseph Tainterin kirja Collapse of Complex Societies taas käsittelee valtioiden romahtamista tieteellisesti yhdistäen arkeologisen ja talouustieteellisen näkökulman.

Tainterin näkökulma on yhdessä suhteessa samanlainen kuin libertaarien. Tainter ei näe valtion romahtamista välttämättä negatiivisena asiana, vaan pikemmin liian suureksi kasvaneen kompleksisuuden purkamiseksi.

Kun kompleksisuuden lisäämisen marginaalinen hyöty alkaa ainakin jonkin väestöryhmän näkökulmasta laskea ja muuttuu lopulta negatiiviseksi, kompleksisuus alkaa purkautua. Rooman valtakunnassa kompleksisuuden lisäämisen marginaalituotto oli positiivinen niin kauan kuin uusien alueiden valtaaminen oli edullista. Rooman talous perustui uusien resurssien valtaamiseen, mutta tietyssä vaiheessa uusien alueiden valtaamisen tuotto muuttui negatiiviseksi ja valtion ylläpito vaatii verojen jatkuvaa korottamista, mikä johti talonpoikien olojen jatkuvaan heikkenemiseen. Mitään etuja (lähinnä turvallisuutta) heikentynyt valtio ei talonpojille kyennyt enää antamaan. Länsi-Rooman omatkin sotilaat ryöstelivät usein talonpoikia.

Länsi-Rooman romahdus oli talonpoikaisväestön kannalta Tainerin mukaan edullista. Edulisuutta lisäsi se, että Länsi-Roomalle ei ollut kilpailijana toista kompleksista valtiota. Jos tällainen kilpailija olisi ollut olemassa, Länsi-Rooman romahdus olisi johtanut vain ja ainoastaan siihen että Länsi-Rooman talonpojan vero-orjuus olisi ainoastaan korvautunut kilpailijavaltion vero-orjuudella.

Maya-alueella tilanne oli juuri tämä. Alue oli jakautunut moneen hierarkkiseen valtioon, jotka kaikki erikseen riistivät talonpoikia veroilla ja sotaväenotolla. Romahduksen edistäminen ei ollut siis todellinen vaihtoehto talonpojalle. Kun yksi valtio romahti, toinen valtio korvasi sen välittömästi talonpojan orjuuttajana.

Tällä teorialla Tainter myös selittää sitä, miksi Itä-Rooma ei romahtanut kuin paljon myöhemmin. Itä-Rooman naapurissa oli kilpailevia kompleksisia valtioita kuten Partia.

perjantaina, toukokuuta 21, 2010

Nokian romahdus ?

Vuosi sitten oli selvää, että Nokia on hiukan helisemässä Applen kanssa.

Tilanne on kuitenkin viimeisen vuoden aikana dramaattisesti heikentynyt. Nokian markkinaosuus älypuhelimissa on jonkun verran laskenut, mutta pitkän aikavälin ongelma on käsittääkseni kuitenkin Nokian liiketoimintamalli.

Nokia haluaa panostaa palveluihin, eikä pelkkään laitemyyntiin. Tästä Nokia on tehnyt sen johtopäätöksen, että sen on kontrolloitava myös älypuhelimen alustaa (käyttöjärjestelmää). Siinä missä muut mobiililaitteiden valmistajat (Samsung, Sony-Ericsson, HTC, LG) julkaisevat laitteita mm. Googlen Android-alustalle pragmaattisella strategialla me tehdään mitä kuluttajat ja operaattorit haluavat, Nokia pitää kiinni omista alustoistaan ja palveluliiketoiminnastaan kynsin hampain.

Nokian OVI on verrattuna Applen App Storeen ja Androidin vastaavaan hyvin vaatimaton. Samoin Nokian alustat eivät ole kilpailukykyisiä Androidin ja Applen kanssa. Pörssi tajuaa missä mennään ja kurssi laskee koko ajan.

Nokia on valinnut po. liiketoimintamallin ehkä siksi, että suurena toimijana luulee kykenevänsä tuottamaan korkeatasoisia palveluita yhdessä partneriensa kanssa. Toinen vaihtoehtoinen syy lienee se, että Nokia on jo niin suuri ja kompleksinen, että se ei voi valita muunlaista liiketoimintamallia. Nokia ei ole attraktiivinen partneri esimerkiksi Googlelle toimittamaan alihankintana Android-puhelinta Googlelle - Googlen antamien toiveiden mukaan.

keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010

Onko maahanmuuttokriittinen rasisti ?

Nykyään keskustellaan paljon siitä, ovatko "maahanmuuttokriittiset" rasisteja. Tai pikemmin jotkut syyttelevät "maahanmuuttokriittisiä" rasisteiksi ja toiset puolustelevat että he eivät ole rasisteja.

Tällainen keskustelu on maahanmuuttopolitiikan kehittämisen este. Keskustelua voinee hyvällä syyllä kutsua ämmämäiseksi ininäksi.

Oleellista on minusta lopettaa tällainen keskustelu ja kaikkien myöntää, että maahanmuutto sinänsä ei ole ongelma vaan se että tänne otetaan ilmeisesti vääränlaista porukkaa. Siis keskimäärin.

sunnuntaina, toukokuuta 16, 2010

Luottamus markkinoiden tervehdyttävään vaikutukseen kasvaa

Luottamus pankkeihin ja (finanssi)markkinoihin laski talouskriisin aikana. Ehkäpä Kreikan kriisi on palauttamassa menetettyä luottamusta ?

Kreikka ja moni muu Euroopan maa on elänyt yli varojensa. Velkaa on otettu ja niillä on ylläpidetty hyvinvointiyhteiskuntaa. Talouslaman aikana velkaa on otettu elvytykseen.

Demokratia tai lehdistö eivät ole epätervettä kehitystä jarruttaneet. Pikemmin demokratia edistää yli varojen elämistä. Kansalle vaaleissa annetut lupaukset on rahoitettu velalla ja leikkauksia ei uskalleta äänten menettämisen pelossa tehdä.

Markkinavoimat ovat HS:n päätoimittajan Mikael Pentikäisen mukaan korvanneet lehdistön vallan vahtikoirana. Markkinavoimat nostavat löperösti johdetun valtion korot pilviin ja pakottaa hallitukset ja EU:n tervehdyttämään talouttaan.

markkinavoimista on tullut vallan todellinen vahtikoira, joka ei epäröi käyttää voimaansa. Media on sen rinnalla kovin säyseä ja hampaaton vallan vahti.

...mekin velkaannumme nyt erittäin nopeasti. Siksi tarvitaan tulojen lisäyksiä ja menojen leikkauksia.


Velanotto on verenimemistä tulevilta sukupolivilta:

Rahaa lainataan sittenkin ennen kaikkea tulevilta sukupolvilta koska käytämme rahaa omaan elämiseemme emmekä tulevia sukupolvia hyödyttävään uuden rakentamiseen

(Lainaukset artikkelista "Kriisissä on paljon opittavaa", HS 16.5., Mikael Pentikäinen.)

perjantaina, toukokuuta 14, 2010

Ongelma yhteisössä

Ongelma yhteisössä tai yrityksessä (työpaikka, taloyhtiö, yhdistys), jossa johtaja ei siedä arvostelua, ei ole välttämättä niinkään johtaja, vaan ne jotka öykkäriä lipovat.

Olen pitkän työkokemukseni nojalla tullut siihen tulokseen, että jos huomaan työpaikan tai taloyhtiön tms. muodostuvan öykkäristä ja öykkärin lipojista, poistun takavasemmalle. Lähden.

Muutoksen aikaansaaminen on raskasta - se vaatii yhteistyötä ja itsensä likoon laittamista. Siinä vaiheessa kun lipomisen kulttuuri on syntynyt, muutos on jo mahdoton ainakaan keskustelemalla.

Vastenmielisintä on katsoa niitä hihittelijöitä, jotka kutsuvat itseään diplomaattisiksi tai viisaiksi, jotka yrittävät samaan aikaan olla muutoksen puolella ja hyvää-pataa-kaikkien-kanssa.

sunnuntaina, toukokuuta 09, 2010

Missä se rasisti luuraa ?

Kukakohan on tämä Paljon puhuttu rasisti, joka uskoi tällä kertaa afrikkalaisten olevan lähempänä neandertaalin ihmisiä kuin eurooppalaiset, ja joka sai näpeilleen.

Onko kyseessä joku historiallinen hahmo, satuolento vai rasistin idea ? Joku der Ewige Raschist, joka on kaikkien moraalisten teeskentelijöiden sylkykuppi.

Integraatio vai disintegraatio ?

Nimerkki Valkea kirjoitti kommenttissaan: Libertaareille Kreikka on tietynlainen erävoitto. Kreikan tapauksessa useat valtioon liittyvät ongelmat konkretisoituvat, kuten korruptio, yleinen mismanagement ja sekaantuminen yksityisen sektorin liiketoimintaan, case Olympic Air

Libertaarit ja monet muut spekuloivat nyt valtion tai ainakin EU:n disintegraatiolla. Toinen todennäköisempi vaihtoehto kuitenkin on, että Kreikan kriisi johtaa Euroopan integraation voimakkaaseen vahvistamiseen. Kansallisvaltioiden suvereniteettia vähennetäään kaikissa asioissa, byrokratia lisääntyy ja sensuuri voimistuu. Verotkin todennäköisesti nousevat.

Euroopasta tulee integroitunut ja kompleksinen järjestelmä. Kasvu pysyy todennäköisesti suht alhaisena.

Lopullisen EU:n romahduksen aika ei vielä liene tullut. Tiukkenevaan integraatioon viittaa suuunnitelmat vakaussopimuksesta.

(Lisäys 10.5.:tämä on mielenkiintoinen esimerkki siitä, kuinka kriisien kautta EU kehittyy kohti syvempää integraatiota.... , totesi Etlan Sixten Korkman. Korkman arveli edelleen, että vakaussopimus laskee Euroopan maiden saamien lainojen korkoja ja osoittautuu ehkä taloudellisesti edulliseksi.

Korkmannin arvio oli toki optimistisin asiantuntija-arvio. Monet arviot olivat hyvin pessimistisiä vakaussopimuksen, jos sellainen nyt syntyy, hyödyllisyyden osalta.)

Ei Rooma (tai Maya-valtiotkaan) kaatunut ensimmäiseen pahaan kriisiin. Roomassa Diokletianus ja Konstantinus ratkaisivat 100-200-luvun todellla vaikean kriisin vahvistamalla valtiota, tekemällä kristinuskosta valtionuskonnon, kasvattamalla julkista sektoria ja nostamalla verotusta todella korkeaksi.

Rooma kaatui vasta kun korkeiden verojen riistämä maaseutu alkoi tyhjentyä ja asukkaiden lojaliteetti Roomaa kohtaan hiipui. Diokletianuksen ja Konstantinuksen ratkaisu ei ollut kestävä. Kun romahdus tuli, maaseudun väki huokaisi lopulta helpotuksesta.

Ainoa asia mikä EU:n ja rahaliiton osalta on käsittääkseni varmaa on, että integroitumisen tason on muututtava radikaalisti. Sen on joko alennuttava tai kasvettava. Nykytilanne on äärimmäisen tehoton, kun vastuut kasautuvat pohjoiseen.

Kasvava globaali kilpailu energiasta ja kilpailun muuttuminen yhä strategisemmaksi ja kovemmaksi panee Euroopan ehkä myös integroimaan energia- ja sitä kautta koko ulkopoltiikkansa. Tätä ajaa erityisesti Saksa, joka haluaa integroida myös Venäjän länteen.

lauantaina, toukokuuta 08, 2010

Naisten ja miesten äo:sta

Professori ja Englannin ylähuoneen jäsen Susan Adele Greenfieldin mukaan miesten äo on keskimäärin 5 pistettä naisten äo:ta korkeampi.

Kun miespuolinen taloustieteen professori ja Harvardin Yliopiston presidentti Lawrence Summers esitti saman väitteen vuonna 2005, hänet pakotettiin eroamaan vuonna 2006.

Naiset eivät siis ole aliedustettuja huipputiedemiesten joukossa:

For not only is the average man more intelligent than the average woman but also a clear and rather startling imbalance emerges between the sexes at the high levels of intelligence that the most demanding jobs require.

For instance, at the near-genius level (an IQ of 145), brilliant men outnumber brilliant women by 8 to one. That's statistics, not sexism.
In this context, Professor Greenfield's indignation that only one in ten science professors is female doesn't seem all that bad. It also goes some way to explaining why, in almost 110 years of Nobel Prize history, only two women have ever won the Prize for physics, only four have won the Prize for chemistry and why no women at all have ever won the coveted Fields Medal for mathematics in eight decades of trying.

Yhteisvaluutta on yhteisresurssi

Ottamatta kantaa siihen, oliko järkevää että Suomi liittyi yhteisvaluutta-järjestelmään, tai että Kreikka päästettiin mukaan ko. järjestelmään, yksi asia on selvä:

Yhteisvaluutan managerointiin pätee kaikki se, mikä on sanottu yhteisresurssin manageroinnista aiemmin.

Mm. se, että vapaamatkustamisen ongelma syntyy, ellei vapaamatkustajia rangaista.

Not quite so out of Africa, or ?

Se teoria (Out of Africa theory, Replacement theory, Single Origin theory), jonka mukaan Aasian ja Euroopan alkuperäiset ihmiset (mm. Homo Neanderthalensis), korvautuivat täydellisesti Afrikasta tulleilla ihmisillä, on käsittääkseni nyt romutettu.

Toisaalta, koska Neanderthalin ihminen ja Afrikasta tullut ihminen ovat risteytyneet, Neanderthalin ihminen on Homo Sapiensin alalaji, Homo Sapiens Neanderthalensis, eikä itsenäinen laji, Homo Neanderthalensis.

Tähän mennessä neandertaalin ihmisellä on ollut kaksi tieteellistä nimeä eli taksonomista synonyymiä - Homo Sapiens Neanderthalensis ja Homo Neanderthalensis. Jälkimmäinen on käsittääkseni nyt hylättävä.

Homo Sapiens -lajilla on nyt siis kolme alalajia Homo Sapiens Sapiens, Homo Sapiens Neanderthalensis ja Homo Sapiens Idaltu.

Enää ei voine oikeastaan edes sanoa, että "kaksi muuta alalajia on kuollut sukupuuttoon".

Lisäys kello 18:33

Financial Timesin jutussa neandertaalin ihmisen genomin selvittänyt professori Svante Pääbo ei ota kantaa siihen onko nykyihminen ja neandertaali eri lajeja:

Prof Pääbo would not be drawn on whether the traditional view of Homo sapiens and Homo neanderthalensis as separate species, based largely on anatomical differences between their skeletons, remains valid. “I would rather describe them as different forms of human and leave it to others to say whether they are different species,” he said.

Pääbo toteaa myös myös, että neandertaalit eivät ole kokonaan kuolleet sukupuuttoon:

“The results show that 1 to 4 per cent of the DNA in people of non-African ancestry is from the Neanderthals,” said Prof Pääbo. “The Neanderthals are not totally extinct. In some of us a little bit of them lives on.”

Keskustelu siitä, onko ihmisrotuja olemassa on tämän jälkeen tietysti vieläkin oudompaa kuin se on ennen ollut. Esimerkiksi me eurooppalaiset olemme hybridejä kahdesta ihmisen alalajista - afrikkalaiset taas eivät ole. Se ei tietenkään tee meistä erilajisia.

Tekeekö se eurooppalaisista ja afrkkalaisista erirotuisia riippuu sanan rotu määritelmästä. Keskustelu siitä olemmeko eri rotua on käytännössä pelkkää politiikkaa ennen kuin määrittelemme mitä rodulla tarkoitamme.

sunnuntaina, toukokuuta 02, 2010

Sivuhuomautus ilmastonlämpenemis-keskusteluun

Voiko olla sattumaa että ihmisen aiheuttamaan ilmastonlämpenemiseen suhtautuvat kriittisesti juuri ne - siis monet libertaarit ja kansallismieliset - jotka kokevat että globaalien yhteismaan ongelmien ratkaisu vaatii toimia, jotka ovat ristiriidassa heidän ideologiansa kanssa:

1. Monet libertaarit vierastavat sitä, että on edes olemassa yhteismaan ongelmia, jotka vaativat laajojen ihmisjoukkojen koordinoitua toimintaa. Jokaisessa yhteismaan ongelmassa, jota ei kyetä yksityistämällä ratkaisemaan, nähdään kollektiivisuuden uhka ja siksi koko ongelma usein kielletään.

2. Monet kansallismieliset taas vierastavat sitä, että ilmaston lämpeneminen vaatii globaalia toimintaa, koska globaali toiminta rajoittaa kansallisvaltioiden suvereniteettia.

Sanon tämän siitä huolimatta että suhtaudun kansallismielisyyteen ja libertarismiin pääsäntöisesti positiivisesti ja lasken itseni kansallismieliseksi.

Yhteismaa-käsitteen kehittäjä ekologi Garret Hardin kritisoi sitä, että esimerkiksi väestöräjähdys nähdään globaalina yhteismaan ongelmana, kun se ei sitä Hardinin mielestä oikeasti ole. Kuitenkin Garret Hardin tunnusti että globaalejakin yhteismaan ongelmia on olemassa:

Lastly, someone cries, "But the population problem is a global problem. We need global solutions!" Before panicking , let us look at the word global. Some problems are certainly global. Take acid rain. Take the green house effect. Both cases involve the atmosphere, which is forever distributed and redistributed over the entire globe. Admittedly, it will be difficult to produce the global cooperation that is needed to solve such global problems, but no lesser solutions will work. Now, let's look at the potholes in the streets. There are potholes all over the civilized world, but is that any reason for setting up a global pothole authority to fix our potholes? Would the pothole in your street be filled sooner if we globalized the problem?

The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.

We are not faced with a single global population problem but, rather, with about 180 separate national population problems. All population controls must be applied locally; local governments are the agents best prepared to choose local means. Means must fit local traditions. For one nation to attempt to impose its ethical principles on another is to violate national sovereignty and endanger international peace. The only legitimate demand that nations can make on one another is this: "Don't try to solve your population problem by exporting your excess people to us." All nations should take this position, and most do. Unfortunately, many Americans seem to believe that our nation can solve everyone else's population problems.