Suhtautuminen pakolaisten vastaanottoon muuttunut positiivisemmaksi? Miksi?

Oma kokemukseni on, että osa ihmisistä jotka aikaisemmin suhtautuivat pakolaisten vastaanottamiseen negatiivisesti, ovat alkaneet suhtautua siihen positiivisemmin. Hypoteesiani ei tietenkään ole vielä osoitettu todeksi. Eli tämä kirjoitus on suhteellisen spekulatiivinen. Hypoteesini perustuu keskusteluun ihmisten kanssa, eikä tilastolliseen tutkimukseen.

Oletan, että mielipidemuutos johtuu pitkälti siitä, että Immonengaten myötä maahanmuuttokriittisyyttä on voimakkaasti demonisoitu suomalaisessa keskustelussa. Meistä on tehty median silmissä todella pahoja ja/tai ahdasmielisiä ihmisiä. .

Antropologinen ja sosiaalipsykologinen tutkimus osoittaa, että ihmisen yhteistoiminta perustuu pitkälti vertaisrankaisuihin. Normeja ylläpidetään ihmisyhteisössä demonisoimalla normien rikkojia. Normien sisällöllä ei tässä kontekstissa ole niinkään suurta merkitystä - normit jotka vertaisrangaistuksen myötä muuttuvat vallitseviksi voivat olla yhteisön hyvinvoinnin kannalta hyviä tai huonoja.

Harva tietenkään myöntää itse muuttaneensa mieltä siksi, että ei kestä sitä että leimautuu muiden silmissä pahaksi. Mielipiteen muutos perustellaan tietysti muulla tavalla. Siksi on aivan turha mennä kyselemään ihmisiltä, miksi he ovat muuttaneet mieltään jossain asiassa. Ihmiset selittävät aina mielipiteen muodostuksensa itselleen parhain päin. Kukaan ei esimerkiksi sano:

Vastustan ydinvoimaa / en usko ilmaston lämpenemiseen ihmisten toiminnan tuloksena, koska en halua että kaverini hylkivät minua mielipiteeni takia. Olen konformisti eli laumasielu.

Toki muitakin mahdollisia selityksiä ilmiölle on.

Ilmiön toinen puoli on, että maahanmuuttokriittiset ovat uhan alla kääntyneet melkolailla siiliasentoon. Kaikki kritiikki esimerkiksi perussuomalaisia kohtaan koetaan pahantahtoisena hyökkäyksenä. Eli yritetäänpä nyt kaikki osallistua kansalaiskeskusteluun miehekkäästi - kuunnellaan mitä muut sanovat ja osallistutaan keskusteluun niiden kanssa jotka ovat valmiita keskustelemaan. Siiliasentoon meneminen ei hyödytä.

Sopimisen kulttuuri on kaatumassa

Antti Rinne kritisoi eilen hallitusta "sopimisen kulttuurin" tahallisesta murentamisesta:

"Tämä rakenne on outo. Se pistää miettimään, halutaanko sellaista yhteiskuntaa, jossa yritykset ja kansalaiset eivät voi olla pitkässä juoksussa varmoja siitä, mitä tulee tapahtumaan."
Rinteen mukaan suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut se, että se on hyvin ennakoitava.
"Kiitos sopimisen kulttuurin.""

Asia on on itse asiassa juuri toisin päin. Suomalainen yhteiskunta on "sopimisen kulttuurin" takia vetokratia (Osmo Soininvaaran termi). Uudistuksia ei saada aikaan koska tarvitaan konsensusta. Ruotsin ja Britannian voima on ollut blokkipolitiikassa ja siinä, että blokkihallitus on tähän mennessä kyennyt hyvin nopeasti tekemään uudistuksia enemmistöpäätöksellä. (Nyttemmin maahanmuuttokeskustelun sivutuotteena blokkipolitiikka on näissäkin maissa tosin murtumassa, mutta tarvittavia uudistuksia on onnistuttu toteuttamaan jo valmiiksi.)

Sopimisen kulttuuri toimi tehokkaasti vähemmän dynaamisessa maailmassa sodan jälkeen mutta ei taida toimia enää. Tosin Paasikiven ja Kekkosen aikaan ulkopolitiikka ei perustunut sopimisen kulttuuriin. Sopimisen kulttuuri olisi ollutkin liian hidas ulkopolitiikkaan suhteellisen dynaamisesti muuttuvan maailman tilanteen takia.

Rinne on haluton mihinkään uudistuksiin nykyisen hallituksen aikana. Uudistukset ovat Rinteelle ongelmallisia, koska Suomen edistyminen nykyisen hallituksen aikana murentaisi ay-liikkeen ja sen poliittisen siiven SDP:n kannatusta.

HS:n mukaan Rinne puhuu pitkään vientikilpailukyvyn tärkeydestä, mutta sanoo että kaikkiin kohdistuva palkanalennus tai työajan pidennys ei ole nyt oikea keino. "Varmaan joudutaan myöhemmin palaamaan työaikaan, kun tarvitaan väestön vanhetessa lisää käsiä, mutta sen aika ei ole nyt".

Rinne siis on sitä mieltä, että ei tarvita sisäistä devalvaatiota eikä työajan pidentämistä.

Nyt on todellakin aika murtaa ay-liikkeen rooli ylähuoneena. Sisäinen devalvaatio on välttämättömyys, jos olemme euro-järjestelmässä mukana. Voi tietysti kysyä, kuuluuko Suomen edes olla euro-järjestelmässä. Sen asian ratkaiseminen kuuluu kuitenkin demokraattiselle päätöksentekokoneistolle eikä ay-liikkeelle ja sen poliittiselle siivelle SDP:lle.

SDP on keskisuuri puolue, mutta käyttää yhdessä ay-liikkeen kanssa suurta valtaa, joka on ensi sijassa ulkoparlamentaarista.

SDP ei tietysti ole tarkkaan ottaen ainoa, joka käyttää ulkoparlamentaarista valtaa: globaalit markkinat vaikuttavat Suomen tilanteeseen, EU vaikuttaa, samoin Venäjän fasistihallinto ja jopa sää. Kaikkeen emme kykene itse vaikuttamaan, mutta siltä osin kuin pystymme meidän pitää tietysti aina kysyä, onko ulkoparlamentaarinen valta päässyt liian pitkälle saatuun hyötyyn verrattuna. Mutta markkinat, EU ja Venäjä eivät ole tämän postauksen aihe.

Jos SDP/ay-liike käyttäisi ulkoparlamentaarista valtaa sillä tavalla, että siitä saataisiin hyötyä yhteiskunnalle, en olisi varmaan sitä kritisoimassakaan, mutta vallan käyttö on pitkälti aiheuttamassa Suomen näivettymistä.

Syyria, Obama, ISIS ja Iran

Olen puolustanut Syyrian nykyhallintoa, koska se on tähän asti taannut vähemmistöjen olemassaolon Syyriassa. Toisenlaista näkökulmaa edustaa Foreign Policyn artikkeli: USA:n kykenemättömyys saada Assadin harjoittamat sunni-siviileihin kohdistuneet murhat loppumaan ja USA:n veljeily Iranin kanssa vahvistaa koko ajan ISIS:in asemaa Levantissa ja Mesopotamiassa. Helppoa ratkaisua ongelmaan ei ole.

Tatu Vanhanen on kuollut

Professori Tatu Vanhanen on kuollut. Minulla oli ilo kuulua samaan yhdistykseen tämän tinkimättömän totuuden etsijän kanssa. Vanhanen ei ollut kiinnostunut selkääntaputtelijoista tai mielistelijöistä - hän oli oman tiensä kulkija.

Hänen merkittävä työnsä demokraattisen ja taloudellisen kehityksen esteiden ja mahdollistajien ymmärtämiseksi sai suomalaisessa yhteiskunnassa monet inkvisiittorit innostumaan. Hänen työnsä puolustajiksi nousi kuitenkin heti alussa joitain vasemmistolaisiakin suomalaisia tutkijoita - Helsingin Yliopiston sosiaalipolitiikan professori JP Roos etunenässä.

Kansallisen äo:n merkitys kehityksen enabloijana on saanut sittemmin tukea maailmalla. Lainaan aiempaa kirjoitustani:

Maailmanpankin tutkimus toteaa, että koulutuksen kestoaikaa on yliarvostettu yhteiskunnan talouskehityksen moottorina.

Tärkeämpi moottori ovat ns. kognitiiviset taidot, joita voi Maailmanpankin mukaan mitata mm. Pisa-testillä. Maailmanpankki ei mainitse äo:ta - eikä Lynniä eikä Vanhasta. Mutta kun otamme huomioon, että Pisa-tulokset mittaavat pitkälti juuri äo:ta, johtopäätös on selvä:

Maailmanpankin raportti tukee Lynnin ja Vanhasen johtopäätöstä eli äo selittää suuren osan BKT-vaihteluista maitten välillä.

Mankind Quaterly toteaa Maailmanpankin tutkimuksen pohjalta:

Modernization theories propose that third world developing nations will eventually undergo a transformational process where they will go from traditional agrarian societies to industrialized ones, eventually reaching the development levels of Western, first world nations. It remains to be explained why industrialization has worked for only a small handful of European and Pacific Rim countries and has failed for most other nations of the world in South Asia, the Pacific Islands, Latin America, and sub-Saharan Africa. The 2007 World Bank Report Education Quality and Economic Growth demonstrates that education quality and cognitive skills, measured by international standardized test scores, are stronger predictors for national economic growth than educational quantity, measured by years of schooling and enrollment rates.

... the intelligence quotient (IQ) is highly correlated with international standardized test scores and other indices that complement income levels as indicators of national well-being. As IQ is substantially heritable, blunt strategies directed at simple resource expansions or institutional changes are unlikely to be effective at reducing disparities in international cognitive skills. Imminent workable solutions geared towards reducing global economic inequalities continue to remain elusive. Implications from the consequences of global inequality are discussed in the context of 21st century human migration in the West and Northeast Asia.

Maailmanpankin raportti on tässä.

Lisäys vanhaan kirjoitukseeni:

Aika on tietysti myös osoittanut Vanhasen mallin rajoitukset. Vaikka äo on tärkeä enabloija, myös markkinoiden toimivuus, yhteiskunnan instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan laatu sekä yhteiskunnan luottamuksen taso ovat tärkeitä. Olen käsitellyt Vanhasen mallin rajoituksia mutta myös ilmeisiä voittoja vuonna 2012.

Politikot yllättyvät pakolaisaallosta?

Sisäministeri Petteri Orpo väitti tänään HS:ssä:

Kukaan ei vielä kesken hallitusohjelmaväännön aavistanut, että vain muutamaa kuukautta myöhemmin oltaisiin tilanteessa, jossa Suomeen arvioidaan tulevan tänä vuonna yli 15 000 turvapaikanhakijaa. Se on 10 000 enemmän kuin keväällä ennakoitiin.

"Ei Smolnassa käyty vielä mitään tällaista keskustelua kuin mitä nyt nähdään."

Orpo on tietysti oikeassa siinä, että oli varmaankin yllätys että tilanne räjähti hallituksen silmille juuri nyt kesällä 2015, eikä esimerkiksi vasta alkuvuonna 2016. Mutta muuten tilanne ei voi olla ainakaan sisäministeriön virkamiehille yllätys.

Kuten olen aiemmin sanonut korttitalon romahtaminen tietyllä hetkellä t voidaan aina esittää yllätyksenä ja ulkoisten ilmiöiden seurauksena (tuli "yllättäen" tuuli). Tosiasiassa korttitalon romahdus on sisäsyntyinen asia - vain ajankohta on yllätys. Tuuli tulee aina ennemmin tai myöhemmin.

Samalla tavalla Euroopan korttitalo-rajan ja Suomen korttitalo-rajan romahtaminen - romahtaminen siinä mielessä että maahan tulee joukoittain pakolaisia halusi Suomen kansa vai ei - ei voi todellisuudessa tulla kenellekään yllätyksenä: Afrikan jatkuva väestöräjähdys, elintasokuilu Euroopan ja lähialueiden välillä, Syyrian sisällissota, Euroopan rajojen heikko vartiointi ja Eurooppaan levinnyt ajatus että meidän pitää auttaa kaikkia hädässä olevia ovat ilmiöinä olleet olemassa jo pitkään ja tekevät Euroopan rajoista korttitaloja. Kreikan rajavartioiden lahjottavuus on ollut pitkään tiedossa.

Pakolaisongelma on ollut Kreikassa ja Italiassa päällä jo pitkään. Oli tietenkin vain ajankysymys milloin tilanne räjähtää Suomenkin osalta. Suomalaisilla poliitikoilla ja kansallakin on tapana puhua kaikesta niin että "ei ole mitään merkkejä että tapahtuu X", vaikka jonkun ilmiön X tapahtumisen riski on selkeästi hyvin korkea. Se, että ilmiö X ei ole vielä tapahtunut tekee muka ilmiön  X tapahtumisesta yllätyksen. Venäjän politiikan aggressiivisuuden kasvu haluttiin samalla lailla kieltää vielä Georgian sodan jälkeenkin. Siksi Natoon menoon ei ollut "mitään syytä". Ja kun Venäjän painostus Suomea, Baltiaa, Ruotsia, Ukrainaa kohtaan alkoi, sekin oli muka yllätys. "Suomella ei kuitenkaan ole mitään pelättävää".

Vastaavia ilmiöitä X, jotka vielä eivät ole tapahtuneet, mutta joiden todennäköisyys on tuntuva haittaan suhteutettuna on ainakin:

1. Pakolaisuuden kiihtyminen tai ainakin pysyminen samalla tasolla vuodesta toiseen. Jos Eurooppaa vastaanottaa tänä vuonna suuren joukon maahanmuuttajia, ongelma ei mitenkään helpotu vaan venepakolaisuus kiihtyy. Joka kerta kun yksittäinen henkilö saa turvapaikan, Eurooppa lähettää Afrikkaan ja Syyriaan viestin, että Eurooppaan kannattaa yrittää.

2. ISIS:in tulo Suomeen ja islamilaisen radikalismin yleinen räjähtäminen käsiin kaikkialla Euroopassa. ISIS suorastaan lähettää taistelijoita Eurooppaan ja panee nämä tekeytymään pakolaisiksi. Moni muslimipakolainen radikalisoituu Suomessa.

3.  Perheenyhdistämiset kasvattavat pakolaisten määrää edelleen. Jos Suomi nyt ottaa 15000 turvapaikanhakijasta vastaan vaikkapa 8000, myös perheenyhdistämiset kiihtyvät, mikä nostaa pakolaisten määrän Suomessa edelleen.

4. Venäjän aggression kohdistuminen Suomeen ja/tai Baltiaan. (Tätä olen käsitellyt aiemmin moneen kertaan, enkä käsittele tätä nyt.)

Mitä riskeihin 1 - 3 tulee nämä tulevat kaikki - tai useimmat - olemaan Orpolle yllätyksiä, jos laukeavat. Tai niin hän tulee todennäköisesti väittämään.  Orpo on ehkä juuri varautuakseen pakolaisuuden kiihtymiseen alkanut hengenheimolaistensa kanssa perussuomalaisten ja muiden maahanmuuttokriittisten demonisoimisen.

No siinä suhteessa nostan kuitenkin Orpolle hattua, että hän puolittain myöntääkin riskin 1 ja 3:

"Ei kukaan voi luvata turvapaikanhakijoiden määrän laskevan."

Orpo on myös luvannut, että hallitus selvittää pitääkö perheenyhdistämisen sääntöjä tiukentaa:

"Olen sitä mieltä, että meidän on välttämättä oltava tiukkoja siinä, millä edellytyksillä perhettä yhdistetään." Hallitus voisi velvoittaa Suomessa asuvan perheenkokoajan vastaamaan aiempaa useammissa tapauksissa perheenjäsenten toimeentulosta. Nyt myös selvitetään, voitaisiinko perheenyhdistämisen edellytykseksi asettaa se, että Suomessa oleva perheenkokoaja on osallistunut kotouttamistoimenpiteisiin.

Voihan Orpo tietysti olla vilpitönkin. Mutta joka tapauksessa hän perustelee toimiaan moraalisten perusteiden lisäksi sillä, että Suomen pitää tehdä niin kuin EU:ssa on sovittu. Edelleen hän esittää ne, jotka eivät hänen perusteitaan hyväksy, moraalisesti pahoiksi.

Sipilä kaipaa neuvoa

"Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan. Nyt otamme vastuun kokonaan itsellemme. Tarvitsemme tähän aikaa"

Annan yhden. On ilo auttaa.

Helsingin Sanomien vaihtoehto viisi on käytännössä osin samanhenkinen:

Hallitus toteuttaa hallitusohjelman mukaisesti lainsäädännön, jolla se edistää paikallista sopimista. Se johtaisi siihen, että yrityksissä voitaisiin päättää monista asioista työehtosopimuksista poiketen.

Monen yrittäjän mielestä äärimmilleen vietynä lakimuutos lisäisi Suomen kilpailukykyä enemmän kuin yhteiskuntasopimus. Hallitus aikoo myös heikentää työttömyysturvaa. Palkansaajajärjestöt olisivat halunneet liittää nämä hankkeet yhteiskuntasopimukseen, jolloin ne olisivat voineet vaikuttaa niihin enemmän kuin normaalissa lakiprosessissa, jossa työmarkkinaosapuolia vain kuullaan.

Päätös voi vähentää työmarkkinajärjestöjen valtaa. Muutokset tulevat aiheuttamaan lähes varmasti jopa lakkoja, mutta hallitus on vapaampi toteuttamaan oman halunsa ilman yhteiskuntasopimusta.

Jos paikallisesti ei saada sopimusta aikaan, firmat joutuvat saneeraamaan, mutta haitta tulee sitten vain yhdelle alalle ja ihan ansion mukaan.

Aiheet

Uussuomettuminen etenee: Tosiasiaväitteet korvataan rituaaleilla

Presidentti Niinistö lausui Talouselämän mukaan jotain tyyliin

P: "Ahvenanmaan turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ei ole tapahtunut pienintäkään muutosta".

Lause P näyttää pintapuolisesti tarkasteltuna normaalilta tosiasia-väitteeltä, joka on joko tosi tai epä-tosi. Kyseessä ei kuitenkaan ole tosiasiaväite. Niinistön "väitteen" P voi tietysti asettaa kyseenalaiseksi ja sanoa että "väite" on epätosi, mutta Suomen poliittinen johto ei sellaista keskustelua halua eikä siihen osallistu, koska jokainen täysjärkinen tajuaa muutenkin, että tosiasia-väitteeksi ajateltuna lause ei tietenkään pidä paikkaansa.

70-luvulla puhuttiin "Suomen ja Venäjän luottamuksellisista suhteista". Ainakin vanhempi väki tajusi että kyseessä ei ollut tosiasiaväite vaan eräänlainen rituaali.

Pappi sanoo jumalanpalveluksessa, että ehtoollisviini on "Jeesuksen Kristuksen veri, sinun edestäsi vuodatettu". Harva sentään oikeasti uskoo että viinilasissa on verta. Jotkut kuitenkin uskovat väitteeseen P.

Suomi on taas kuin YYA-Suomi - julkisesti puhutaan muuta kuin minkä tiedetään olevan totta. Kuten 70-luvulla ihmiset jakaantuvat nytkin kahteen porukkaan:

a) niihin jotka tietävät, että oikeasti johtavien poliitikkojen puheet eivät ole edes tarkoitettu tosiasia-väitteiksi vaan ne ovat vain eräänlainen rituaali ja

b) niihin jotka luulevat että Niinistö esittää tosiasiaväitteen sanoessaan että Ahvenanmaan turvallisuustilanne ei ole muuttunut tai että Venäjä ei uhkaa Suomea.

Ryhmän a) ihmiset tiesivät 70-luvulla että Suomen ja Venäjän suhteet perustuvat muuhun kuin luottamukseen mutta osa - ryhmä b) - ei tiennyt. Tosiasioiden katsominen suoraan silmiin on ahdistavaa. Toisaalta moni ihminen on niin nuori ja kokematon, että luulee ylläolevan lauseen P oikeasti olevan tosiasia-väite. Näin ei kuitenkaan ole. 

Ukraina - Venäjän seuraava hyökkäysvaihe alkamassa

Venäjän masinoimat kapinalliset ovat siis aloittamasssa uuden hyökkäysvaiheen Ukrainaan. Minskin nykyinen "sopimus", jonka jokainen tiesi olevan vain silmänlumetta ja jonka Ukraina joutui allekirjoittamaan Lännen painostuksesta ja Lännen raukkamaisuuden takia, on ilmeisesti murenemassa näinä päivinä.

Euroopan Unioni esitti silmänlumeeksi julistuksen jossa todettiin:

"The Minsk Agreements must be implemented in good faith, starting with full observation of the ceasefire and genuine withdrawal of heavy weapons"

Jokainen todellisuustajuinen tietää, että sopimus, jossa on Venäjän hallituksen nimi alla, ei ole sopimus. Mutta kuten Hitlerin aikaankin, Lännellä ei ole munaa myöntää, että Venäjä ei pysähdy ennen kuin se pysäytetään.

"Kokonaistilanteen kehitys näyttää huolestuttavalta. Merkit ovat nyt sellaisia, että sodan puhkeaminen uudestaan on ajan kysymys. Tuntuu, että nyt tehdään tarkistusammuntoja", sanoo everstiluutnantti Pentti Forsström Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitokselta.

Taisteluiden kiihtyminen loppukesästä on ollut kaikkien tiedossa. Duuman puhemies Naryzhkin ennusti "aktiivista kansainvälistä syksyä".

Tosiasioita ei kuitenkaan Lännessä haluta tunnustaa ääneen niin kuin ei Hitlerinkään aikana. Tutkimuslaitos Carnegie Europen vieraileva tutkija Ulrich Speck arvioi tänään HS:n mukaan:  

"Minsk II on paras saatavilla oleva vaihtoehto, kun huomioidaan se tosiasia, ettei kukaan lännessä halua taistelua Venäjän kanssa Ukrainan vuoksi tai tilanteen päätymistä sijaissotaan, joka voisi laajentua."

Venäjä jatkaa sotaansa Ukrainan kansaa kohtaan vielä vuosia ja estää samalla Ukrainan taloudellisen kehityksen. Mikä tahansa Natoon kuulumaton Venäjän Rajamaa voi joutua saman kohtalon kohteeksi.  (Venäjällä SAATTAA kuitenkin olla myös kiire - seuraava USA:n presidentti saattaa olla selkeästi jämäkämpi kuin nykyinen.)

Myös Baltian maat saattavat toki joutua Venäjän valtaamaksi, mutta siinä vaiheessa tilanne tietysti muuttuu kokonaan toiseksi ja Lännen suhtautuminenkin muuttuu. Venäjän pysäyttämiseksi olisi minimissään luotava selkeä Red Line, jonka yli Venäjä ei voi mennä, tuomalla Baltian ja Puolaan kymmeniä tuhansia Nato-sotilaita. Ydinaseen käyttökynnys olisi alennettava niin, että hyökkäyksen kohteeksi joutuvan Nato-maan alueella olisi eversti-tasoinen Nato-upseeri joka hyökkäyksen tapahtuessa voisi laukaista ydinaseen. Tai Lännen olisi vaikkapa selkeästi ja ennakolta ilmoitettava, että johonkin Nato-maahan suoritettu hyökkäys johtaa automaattisesti Pietarin kaupungin hävittämiseen maailmankartalta.

Red Linen määrittelyssä on tietysti se ongelma, että faktisesti sen itäpuoliset alueet ovat Venäjälle vapaata riistaa. Mutta niinhän ne ovat pitkälti nytkin. Venäjä voi rauhassa vallata koko Ukrainan tai jopa Suomen - hintana on vain taloussuhteiden katkeaminen Länteen.

Kun Länsi pelaa Chicken Game Venäjän kanssa ja kun Putin on onnistunut vakuuttamaan Lännen johtajat omasta psykopaattisuudestaan, Länsi on tilanteessa heikoilla. Lännen on tavalla tai toisella kyettävä alentamaan ydinaseen käyttökynnystä nimenomaan siten, että uhkaus käyttää ydinasetta Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa vakuuttaa Venäjän. Kylmän sodan aikana Neuvostoliitolla oli selkeä konventionaalisen aseistuksen ylivoima Euroopassa kuten tällä hetkellä Venäjällä Itä-Euroopassa, mutta Neuvostoliitto oli vakuuttunut että salamasota Länsi-Saksaan olisi suurella todennäköisyydellä johtanut ydinsotaan eikä siksi tarttunut houkutukseen. Tällä hetkellä monet kommentaattorit pitävät salamasotaa Baltiaa vastaan kuitenkin täysin mahdollisena. Lännellä on petrattavaa.

Rasistien demonisointi - kirje hyville ihmisille

Tervehdys Hyvä Ihminen,

Yritän olla kirjeessäni vilpitön, vaikka aihe on hankala.

Immosgate näyttää näkökulmastanne onnistuneelta koko kansan tekemältä rasismin tuomitsemiselta. Melkein kaikki on saatu VR:n konduktööri mukaan lukien tuomitsemaan rasismi. 

Olette kokeneet lämmintä yhteisyyttä, kun olette osallistuneet rasismin vastaisiin talkoisiin. Olette saaneet jakaa yhteisen arvon "Rasismi on väärin."

Yhteiset arvot ovat eittämättä yhteiskunnan toimivuudelle tärkeää. Siinä olen kanssanne aivan samaa mieltä. Yhteisten arvojen ajaminen onnistuu usein tehokkaimmin kun löydetään yhteinen vihollinen. Nyt se yhteinen vihollinen on rasisti. Tai siis meidän näkökulmastamme maahanmuuttokriittinen, jota te kutsutte rasistiksi. Meistä on tietysti epämiellyttävää olla se vihollinen - mutta unohdetaan nyt se asia - ehkä olemme ansainneet sen.

Mutta eipä nyt kiistellä termeistä tai siitä onko viholliskuvanne oikeutettu. Teillä on toki pointtinne niin kuin meilläkin. Maahanmuuttokriittiset ovat syyllistyneet ylilyönteihin siinä missä te olette kieltäytyneet katsomasta vaikkapa islamilaisen maahanmuuton ongelmia silmiin. Mutta puhutaanpa nyt demonisoinnista sen vaikutusten näkökulmasta eikä siitä näkökulmasta, onko demonisointi oikeutettua.

Demonisointinne on eittämättä ollut onnistunutta. Ruotsin ja Ranskan esimerkki osoittavat kuitenkin, että maahanmuuttokriittisten onnistunutkaan demonisointi ei kanna pitkän päälle. Elätte nyt hetkellisessä yhteisyyden huumassa, mutta todellisuus tulee vielä eteenne kuin ruotsalaisille ja ranskalaisille hyvis-ystävillenne.

Kansan jakaantumisesta - johon demonisointinne johtaa - hyötyy lähinnä Putin. Jo nyt Euroopassa on syntynyt laaja EU- ja maanhanmuutto-kriittinen oppositio, joka veljeilee Putinin kanssa. Koko Euroopan tulevaisuus on vaarassa.

Teillä - tai oikeastaan myös meillä - on tässä iso ongelma.

Kekkonen onnistui 40-luvulla integroimaan Venäjän kanssa veljeilleet kommunistit yhteiskunnan osaksi ainakin jollain tavalla. Ns. saarislaisten osalta jopa niin hyvin, että Saarinen oli ainoa puoluejohtaja joka tuomitsi Tsekkoslovakian miehityksen. 

Onnistuisikohan sama nyt maahanmuuttokriittisten osalta? Vielä ei siltä näytä.

Terveisin, Jukka Aakula