perjantaina, toukokuuta 29, 2015

Fennomanian paluu - ja myöntyvyyden

"Suomessa on konservatiivisiin ja nationalistisin hallitus sitten 1930-luvun. Pitäisikö huolestua? Ei, sillä Sipilän hallituksen ideologiset juuret ovat pikemminkin 1800-luvun fennomaniassa kuin 1900-luvun kansallismielisyydessä. 

Fennomania ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Tai edistykselliseltä. On kuitenkin tärkeää tehdä ero 1800-luvun fennomanian ja maailmansotien välisen kansallismielisen kiihkoilun välillä. Juha Sipilän hallitus edustaa 1800-luvun rakentavaa ja eteenpäin katsovaa fennomaniaa, jonka keskeisiä ajattelijoita olivat J.V. Snellman, Z. Topelius, Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen ja J. L. Runeberg.

Suomi koki taloudellisen nousun 1800-luvun loppupuolella fennomaanisten arvojen aikakaudella. Keskeisiä arvoja olivat kansallinen yhtenäisyys, konservatismi ja usko vahvaan valtioon. Kansalaisyhteiskunta ei ollut irrallaan valtiosta vaan symbioottisessa suhteessa siihen: sen tuli tukea valtiota ja valtion sitä.
Insinööreillä oli keskeinen asema fennomaanien Suomessa. Heidän tehtävänsä yhdessä opettajien kanssa oli rakentaa parempaa tulevaisuutta koko kansalle. Juristien homma oli luoda moitteettomasti toimiva oikeusvaltio. Tuolloinkin visiona oli Suomi, joka oli yhdessä rakennettu."
Yksi asia on Penttilältä unohtunut - fennomanian voimakas liityntä suomettumiseen. Fennomania on kulkenut käsi kädessä suomettumisen ja myöntyvyyden kanssa. Snellman oli suuri suomettaja ja itsesensuuriin kannattaja. Kun Puola haki vapautta niin kuin Ukraina tänään Snellman vaati "malttia". 

Kirjoitin Lustraatio-referaatissani:

"Jukka Mallisen Asioiden pakosta yleisiin syihin avaa suomettumisen historiaa. Se osoittaa lukijalle selkeästi suomettumisen liittyvän pitkään perinteeseen Suomen ja suomalaisuuslikkeen historiassa. Jo kansallisfilosofimme J.V. Snellman vaati suomalaisilta suuta suppuun, jotta venäläisiä ei suututettaisi.
Niskuroiville kansalaisille Snellman saarnasi “realismia”. Liberaalit kuten Leo Mechelin pantiin ruotuun ja yksilöt asetettiin valtiota palvelemaan. Kansalliset projektit olivat ylhäältä ohjattuja ja kansa määrättiin niihin mukaan. Kansalaisten oma aktiivisuus ei ollut suotavaa.
Arvid Järnefelt kritisoi sata vuotta sitten fennomaaneja nöyriksi matelijoiksi. Kenraalikuvernööri Heidenin edessä he pokkuroivat ”fennomaanien ainaista tekonaurua nauraen.” Juho Kusti Paasikivi kritisoi aikoinaan Snellmania siitä, että tämä oli mennyt myöntyväisyydessään liian pitkälle. Paasikivi oli myös YYA-kaudella huolestunut kansan sielusta ja pelkäsi, että YYA-ajan valheet tukehduttavat suomalaisten sielun.
Suomi sai Snellmanin ja fennomaanien työn tuloksena autonomisen valtion, mutta torjui samalla kansalaisyhteiskunnan. Kansalaisyhteiskunta syntyi vasta sortokauden myötä, kun keisari ei ottanut suomalaisten manifestia vastaan ja suomalaisten lojaliteetti keisarin hyvätahtoisuutta kohtaan romahti.
Snellman ei tietenkään ollut pelkästään alistumisen profeetta vaan uskoi kansallisen itsetunnon kasvavan kulttuurista. Pieni kansa voi säilyä voimakkaampien uhan alla kunhan pitää kiinni omasta kulttuuristaan ja itsetunnostaan."


Fennomanian ja suomettumisen/myöntyvyyden yhteys luotiin uudelleen 40-luvulla kun Paasikivi valittiin presidentiksi ja moni AKS-velikin lähti rakentamaan uutta myöntyvyys-Suomea. Tänään, kun Venäjän uhka on päällä, kokoomuslainen presidentti on asettunut suomettajien johtoon.

Suomen Sisukaan ei ota kantaa myöntyvyyttä vastaan vaan häpäisee hiljaisuudella Elias Simojoen ja Elmo Kailan muiston.

lauantaina, toukokuuta 23, 2015

Demilitarisoitu Ahvenanmaa on uhka Suomelle

Aloitin syyskuussa kirjoitussarjan Ahvenanmaan turvatakuiden puuttumisesta. Totesin silloin, että Ahvenanmaa on todellisuudessa täysin vailla turvatakuita. 

Yhä selvemmältä näyttää että Ahvenanmaan demilitarisointi ei ole ainoastaan uhka Ahvenanmaan väestölle ja heidän elämäntavalleen vaan koko Suomen kansalle. Jos Venäjä valtaa Ahvenanmaan, se kykenee käyttämään Ahvenanmaata Suomen liikkumavaran minimointiin mm. kontrolloimalla lentoliikennettä.

Ahvenanmaan entinen kansanedustaja Elisabeth Nauclér on kirjoittanut ja puhunut lukuisia kertoja siitä, miten Ahvenanmaan demilitarisoinnilla on stabilisoiva vaikutus Itämeren alueelle ja miten ko. mallia voisi ajatella kopioitavan esimerkiksi Vuoristo-Karabahin konfliktiin. Todellisuudessa Ahvenanmaan demilitarisointi destabilisoi Itämeren alueen turvallisuutta samalla lailla kuin Suomen ja Ruotsin jääminen Naton ulkopuolelle tai Ruotsin armeijan faktinen alasajo destabiloi Itämeren alueen tilannetta. Valtatyhjiöllä on taipimus täyttyä.

Nauclérin pari päivää sitten HS:ään kirjoittaman artikkelin sanoma on edes pikkaisen muuttunut:

Ahvenanmaalaiset haluavat turvata saarten aseman. Ahvenanmaalla käydään jatkuvaa keskustelua demilitarisoidun aseman turvaamisesta. Tämä on luonnollista, koska elämme rauhan aikaa eikä näköpiirissä ole muutosta lähialueiden kiristyneestä turvallisuuspoliittisesta ilmapiiristä huolimatta.
Suomi ei suunnittele sotaa, mutta kriisitilanteiden varalle on olemassa valmiussuunnitelma. Suunnitelmassa täytyy arvioida, muodostaako demilitarisoitu alue uhan vai voiko se olla Suomelle jopa hyödyllinen.
Demilitarisointia pidettiin alun perin luottamusta herättävänä toimenpiteenä ja tärkeänä kriisien ratkaisemisessa. Ahvenanmaa on turvallisuuspoliittisessa keskustelussa usein ollut esimerkkinä hyvin toimivasta ratkaisusta
Jos perinteinen haloslainen bullshit siitä, että elämme muka rauhan aikaa, ohitetaan, tekstistä on löydettävissä realismin hiven: "täytyy arvioida, muodostaako demilitarisoitu alue uhan vai voiko se olla Suomelle jopa hyödyllinen".

Selvää lienee, että demilitarisointi on Suomellekin uhka. Ex-kansanedustaja jatkaakin samalla vanhalla bullshit-linjalla:
Nyt on aika keskustella Ahvenanmaan neutralisoinnin turvaamisesta. Jos haluamme edistää Itämeren alueen maiden rauhanomaista rinnakkaiseloa, rauhan aikana on tärkeää vahvistaa yleistä sitoutumista Ahvenanmaan asemaan ja sopimukseen siitä, ettei saaria saa käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin.
Joku varmasti toteaa, että sopimuksethan ovat vain paperia. Kyllä, mutta Suomessa kunnioitetaan sopimuksia. Luotamme EU-maiden tukeen ja Naton solidaarisuuteen. Samalla tavalla on vahvistettava uskoa, kunnioitusta ja solidaarisuutta Ahvenanmaan neutralisointisopimusta kohtaan.
Suomessa kunnioitetaan sopimuksia - Venäjä ei niitä kunnioita. Ulkopoliittisen insituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak toteaa, että Suomessa on keskusteltava Ahvenanmaan demilitarsoinnin Suomelle aiheuttamasta riskistä. Lainaan Uutta Suomea:

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak sanoo Uudelle Suomelle, että keskustelu pitäisi avata Ahvenanmaan demilitarisoidusta ja neutralisoidusta asemasta:

Nauclér kirjoittaa, että Suomen valmiussuunnitelmassa täytyy arvioida, ”muodostaako demilitarisoitu alue uhan vai voiko se olla Suomelle jopa hyödyllinen”. Salonius-Pasternak pohtii, onko demilitarisoidusta alueesta hyötyä tilanteessa, jossa joku maa päättäisi tunkeutua toisen maan alueelle. Viime aikoihin asti kokonaistilanne on Salonius-Pasternakin mielestä ollut sellainen, että Ahvenanmaan asema on voitu hyväksyä. Kylmän sodan aikana on ollut luonnollista, että keskustelua aiheesta ei ole käyty. Hän kuitenkin korostaa, että turvallisuustilanteen muutos on tapahtunut valtavan nopeasti.
- Helpoin ratkaisu olisi, että poistetaan se rajoitus [demilitarisoitu ja neutralisoitu asema]. Sitten ainakin puolustusvoimat voisi itse päättää [mitä tekee]. Eihän se tarkoita sitä, että Ahvenanmaan itsemääräämisoikeus tai muu asema poistuisi, hän sanoo.
Salonius-Pasternakin mukaan puolustusvoimat ei välttämättä edes tekisi mitään muutoksia nykytilanteeseen.
- Mutta jos tilanne kiristyy, niin sen sijaan että lähetään Hornet Helsinki–Vantaalle, lähetetään se Maarianhaminaan, hän antaa esimerkin.
- Ei Suomi tee talouspolitiikkaakaan sen perusteella, mitä joku päätti 1800-luvulla, Salonius-Pasternak huomauttaa.
...
[Pasternak toteaa:] Kansainvälisen sopimuksen piti suojella Ukrainaa. Ja Venäjä oli sen allekirjoittanut. Venäjä ei ole [Ahvenanmaan neutralisointia] hyväksynyt, joten miksi pitäisi luottaa siihen, että sopimus pitää? 
Salonius-Pasternak esitti viime vuoden lopulla skenaarion, jonka mukaan Venäjä voisi tunkeutua Suomeen Ahvenanmaan kautta. Hän kirjoitti HS:n Vieraskynä-palstalla, että ”ottamalla käyttöön vain vaikkapa pari Ahvenanmaan saarta Venäjä voisi nykyisillä asejärjestelmillä kontrolloida Itämeren ilmatilaa. Näin se pystyisi rajoittamaan tehokkaasti esimerkiksi Helsingin ja Tukholman välistä ilmaliikennettä”.
Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että näin voi tapahtua?
- Kyllä. En sanonut, että se on todennäköistä. Mutta on se mahdollista, Salonius-Pasternak sanoo nyt.
Lisäys klo 9.38:

Jos Ruotsi liittyy Natoon, Venäjällä on vielä vähemmän syytä olla sekaantumatta Suomen asioihin sotilaallisesti. Nykyään Venäjää sentään pidättää se, että jos Suomi joutuu törkeän loukkauksen kohteeksi, Ruotsi hakeutuu varmasti Natoon. Ruotsin liittyminen Natoon nostaisi Ahvenanmaan miehityksen riskiä oleellisesti.

lauantaina, toukokuuta 09, 2015

Pahisten hallitus

Hallitus muodostettiin siis pahisten kesken. Ehkä hyvä niin, vaikka en kepujohtoista halllitusta kannatakaan. Turvatakuut jäävät tältä hallitukselta todennäköisesti hankkimatta. Suomettuminen rulettaa.

Sipilä ajoi läpi linjan, että on oleellisinta, että ihmiset ovat valmiita tekemään yhteistyötä. Hallitus-puolueet ajavat tietysti omaa ja omien kannattajiensa etua hyvin ilkeästikin, mutta puolueilla on yhteisiäkin etuja. Siis esimerkiksi se, että Suomi saadaan taloudelliseen nousuun. Jos puolueet onnistuvat ylläpitämään yhteistyötä, he kykenevät ehkä ratkaisemaan Suomen taloudelliset ongelmat. Hallitustyöskentely ei ole nollasummapeliä, kuten se oli viime hallituksessa sen loppuvaiheessa.  Tämä on jo valtava edistysaskel.

Samalla kun korjataan ehkä Suomen talous, tehdään tietysti valitettavia päätöksiä kuten lakkautetaan ympäristöministeriö, torpataan enemmistöpäätöksellä Nato-jäsenyys ja siirretään resursseja maaseudulle asumiskelvottomille alueille.

Ay-liike ja sen poliittinen siipi SDP ei enää kykene tekemään yhteistyötä muiden pahisten kanssa. Johtuuko tämä siitä, että ay-liike ei näe tulevaisuuden Suomessa itsellään mitään asemaa ja asettuu taksiliiton yms. tavoin puolustamaan vanhoja asemiaan surkeaan loppuun saakka? Ehkä. Lakko-aseeseen kuitenkin luotetaan kehityksen jarruttajana.

Vihreät jäivät hallituksen ulkopuolelle, koska kukaan nyt ei vaan jaksa ihmisiä, jotka pitävät itseään muita parempana. Vihreiden sitoutuminen yhteistyöhön pahisten kanssa on hankalaa, koska he nostavat jatkuvasti esiin periaatekysymyksiä, joissa eivät voi tehdä kompromisseja. Yhteistyö on kompromissien taidetta.

Vasemmistoliitto jäi pois hallituksesta talouspoliittisista syistä - siis jotenkin kunnollisesta ja rationaalisesta syystä. Vasemmistoliitto uskoo, että talous nousee jotenkin, kunhan vaan velkaa otetaan edelleen.  Velka kulutukseen elvyttää Vasemmistoliiton mukaan Suomen taloudelliseen nousuun. Vellalla saadaan ylläpidettyä hyvinvointiyhteiskuntaa. En usko itse tähän teoriaan, koska Suomessa ei liene kyse vain pitkittyneestä laskukaudesta vaan rakenteellisista ongelmista. Tarvitaan rakenteellisia muutoksia ja kun ay-liike-SDP ei niihin suostu, mennään leikkaukset edellä.

Pahisten hallitus uskoakseni myös romuttaa jotain rakenteita.