sunnuntaina, toukokuuta 27, 2018

Naisten ja miesten eroista uusi artikkeli Sarastuksessa

Raportoin aikoinaan Sarastukseen tutkimuksesta, jonka mukaan naisryhmät toimivat tehottomammin kuin miesten muodostamat ryhmät, mutta toimiessaan yhdessä miehen kanssa, nainen tekee suuremman osan työstä.

Naisten ja miesten välisessä yhteistyössä on myös toinen selkeä ero. Naisryhmät toimivat huonommin kuin sekaryhmät ja puhtaat miesten ryhmät. ... Havainto tukee kokemusperäistä tietoa, jonka mukaan naiset naisvaltaisilla aloilla klikkiytyvät ja ovat joskus jopa jatkuvassa konfliktitilanteessa keskenään.

Uusi Timo Hännikäikäisen kääntämä artikkeli taas kuvaa naisten käyttäytymistä muita naisia kohtaan:

Niinpä Allison Gabriel, johtamisen ja organisaation tutkimuksen apulaisprofessori Arizonan yliopiston yritysjohtajacollegesta, on äskettäisessä miesten ja naisten työpaikkakäyttäytymistä koskevassa tutkimuksessaan ”löytänyt pätevää todistusaineistoa siitä, että naiset saavat osakseen enemmän epäkohteliaisuutta naispuolisilta kuin miespuolisilta työtovereiltaan. (…) [Naiset] ovat töykeämpiä toisilleen kuin miehille tai kuin miehet ovat heille.” Ja mitä itsevarmempia naiset ovat, sitä karkeammin muut naiset kohtelevat heitä...

Miesten ja naisten väliset moraaliset eroavaisuudet ovat hämmästyttäviä. On ilmeistä, että äidillisten vaistojensa takia naiset ovat epäitsekkäämpiä ja myötätuntoisempia kuin miehet. Ja kuten naisten myönteisempi suhtautuminen maahanmuuttoon antaa ymmärtää, naisten moraalikäsitykset ovat myös universaalimpia. Näyttää kuitenkin siltä, että henkilökohtaisissa suhteissa naiset ovat vähemmän reiluja kuin miehet. Miksei niin olisi? Moraaliset järjestelmät kaikessa abstraktissa ankaruudessaan ja velvollisuudentunnossaan ovat miesten keksintöä, ja koska naisten suuremmalla viekkaudella ja teennäisyydellä on todennäköisesti evolutiivinen perusta, kenties naisten suurempi epäreiluus yksilötasolla palvelee samaa tarkoitusta.

PS. Miehet toimivat tehokkaammin ryhmä-tilanteessa, kun ryhmä on konfliktissa toisen ryhmän kanssa:
Stanfordin Yliopiston tutkimuksen mukaan yhteistyökäyttäytymisessä on hyvin merkittävä ero sukupuolten välillä. Nimenomaan miehet tekevät tehokkaammin yhteistyötä ryhmässä, kun ryhmä on kilpailu- tai konfliktitilanteessa toisen ryhmän kanssa, verrattuna tilanteeseen missä konfliktia ei ole. Naisten yhteistyön määrä ei riipu konfliktin tasosta. Tulos antaa tukea evolutiiviseen ajatteluun perustuvalle ns. Male warrior -hypoteesille:
Mies on metsästäjä-keräilijäyhteisössä sopeutunut toimimaan metsästäjänä ja sotilaana. Metsästäjä-keräilijäyhteisössä metsästyksen ja sodan tehokkuus riippuu paljolti miesten kyvystä toimia konfliktitilanteessa sekä miesten keskinäisestä luottamuksesta ja uhrautumishalustakin. Mies yksilönä saattaa myös hyötyä sodasta. Voitokas taistelija valtaa resursseja (muiden heimojen maa-alueita ja naisia) itselleen. Toisaalta sodassa tai metsästyksessä kunnostautunut mies saa oman heimonsa naisten ja toisten miesten silmissä arvostusta ja siten myös etuja. Hävitty konflikti taas merkitsi metsästäjä-keräilijäyhteisön miehille hyvin todennäköisesti kuolemaa. Usein naiset sen sijaan otettiin voittaneen heimon jäseniksi. Miehelle oman yhteisön kukoistus oli elinehto, naiselle ei. 

keskiviikkona, toukokuuta 23, 2018

Vasemmistolainen akateeminen arvio Jordan Petersonista

Suosittelen.

I see him as part of a tradition of conservative political thought that’s deeply committed to trying to understand the fundamentals of what was classically called ‘the human condition.’ This is not the sort of conservativism that most Americans and Canadians think of when they hear the term ‘conservative.’ For example, it has no necessary connection to the sort of uncritical championing of corporate capitalism favored by conservatives today. Rather, it is concerned with issues such as the fragility of cultural norms that help provide individuals with a sense of purpose, and enable societies to remain relatively peaceful and functional.
Conservatives of this stripe mistrust radical movements that are ready to rip apart a cultural fabric that took generations to weave in pursuit of some idealistic vision of social justice. They believe that there is such a thing as ‘human nature,’ and that it’s highly fallible, and inevitably bedeviled by problems such as envy, corruption, and greed.
Consequently, such conservatives have no faith in leftist visions of a transformational ‘revolution’ that will definitively destroy oppression and establish a truly just society. Instead, they see them as dangerously naïve, and likely to produce violent anarchy and/or repressive authoritarianism. While acknowledging the realities of social injustice, they believe that political reforms need to be cautiously incremental—in a word, conservative.
Kirjoitus sisältää laajaa kritiikkiä niitä kohtaan vasemmalla, jotka leimaavat yksikantaan Petersonin rasistiksi tai muuten taantumukselliseksi. 
Kirjoittaja suree erityisesti siitä, että ne vasemmistolaiset jotka ajattelevat kuin kirjoittaja itse, usein eivät uskalla sanoa ajatuksiaan ääneen vaan pelkäävät joutumista suljetuksi ulos omasta sosiaalisesta verkostostaan, tai äärimäisessä tapauksessa siirtyvät oikeasti äärioikeiston leiriin.

perjantaina, toukokuuta 11, 2018

Lestadiolaisten ankkalampi?

Paljon on puhuttu suomenruotsalaisuudesta verkostona, joka luo jäsenilleen sosiaalista turvaa ja taloudellista varallisuutta. Suomenruotsalaisen verkoston ulkoisvaikutukset koko yhteiskunnalle ovat nekin todennäköisesti suurimmalta osin - mutta ei pelkästään - positiiviset.  Tänään HS raportoi Aina Linjakumpu nimisen tutkijan tutkimuksesta, jossa on selvitetty vanhoillislestadiolaisten taloudellisia verkostoja. Linjakumpu ei tee lopullista johtopäätöstä siitä, ovatko ulkoisvaikutukset muuhun yhteiskuntaan ensi sijassa positiivisia vai negatiivisia. Ilmiselvää lienee kuitenkin, että lestadiolaisuus aivan samalla tavalla kuin juutalaisuus tai Intian jainilaisuus ovat uskontoja, jotka edesauttavat voimakkaasti uskontokuntaan linkittyneiden taloudellisten toimijoiden verkostoitumista. 

Kansankokonaisuus näkee valistushenkisen uskontokritiikin olevan rajoittunutta painottaessaan ensi sijassa uskontojen epäfaktuaalisuudesta. Uskonnollisuuden vaikutukset ovat uskonnosta riippuvia ja hyvin heterogeenisia. Luottamusverkostojen luominen on kuitenkin tyypillinen uskonnon vaikutus - voisi jopa sanoa funktio. Kirjoitin aiemmin:

On mm. selvää kokeellista näyttöä siitä että uskonnolla on tärkeä rooli ryhmäkoheesion ylläpidossa. Israelin kibbutsien jouduttua 80-luvulla taloudellisiin vaikeuksiin, uskonnolliset kibbutsit selviytyvät ja säilyttivät yhteisöllisyytensä mutta muut kibbutsit joutuivat siirtymään yksityisomistukseen. Uskonnon on todettu lisäävän ryhmän jäsenten keskinäistä luottamusta.

HS kirjoittaa:



Herätysliikettä lähellä olevat yritykset tuovat elinvoimaa esimerkiksi Oulun seudulle, mutta verkostoista syntyy myös vääränlaisia sidonnaisuuksia. Lestadiolaisuus antaa yhtenäisen pohjan, josta se keskinäinen luottamus syntyy. Maailma jäsentyy samalla tavalla, ja verkostot limittyvät.
...


Vanhoillislestadiolaisuudessa arvostetaan yrittämistä ... Verkostojen paljouden lisäksi toinen yllätys tutkijalle oli se, miten voimakkaasti yrittäminen ja yritteliäisyys ovat läsnä vanhoillislestadiolaisuudessa. Yrittäjyyteen kasvetaan ja siihen kannustetaan. Yhteisö tukee sitä sanoin ja teoin. Liikkeen kolmessa kansanopistossa ei tutkailla pelkästään uskon kysymyksiä, vaan järjestetään myös yrittäjyyskursseja. Taustalla on työnteon kunnioittaminen, joka on olennainen osa liikettä. Työ nähdään palvelutehtäväksi, jossa palvellaan niin Jumalaa, toista ihmistä kuin myös yhteiskuntaa. Toisin kuin joissakin uskonnollisissa liikkeissä, lestadiolaisuudessa ei katsota pahalla, jos yrittämisellä menestyy.

...

OLENNAISTA on ymmärtää, että taloudellisissa verkostoissa on mukana lestadiolaisia, jotka eivät ole kovin vakaumuksellisia. He ovat sosiaalisesti lestadiolaisia ja pysyvät liikkeen piirissä, koska siitä on hyötyä ja iloa – myös yritystoiminnan näkökulmasta. Jotkut lestadiolaiset yritykset toimivat kuin start up -hengessä toisiaan tukevana verkostona, joka tuo elinvoimaisuutta esimerkiksi Oulun seudulle. ”Parhaimmillaan verkostoituminen edesauttaa asiakkaiden, työntekijöiden ja yrityskumppaneiden löytämistä. Aluetaloudelliselta kannalta verkostoituminen luo dynamiikkaa”, Linjakumpu sanoo.
...



Silti verkostomaisuus johtaa siihen, että välillä liikutaan arveluttavilla vesillä. Epäilyjä on esimerkiksi siitä, että hyvä veli -verkostot saavat asiat luistamaan yritysten kannalta etenkin kuntapolitiikassa kaava- ja kilpailutuspäätöksineen. Paikallispoliitikkojen lisäksi liikkeeseen kuuluu myös kuntien ja valtion viranomaisia.
”Sidonnaisuuksia on väistämättä. Uskonnollinen vakaumus ja siihen liittyvä toiminta ovat herkkä asia, joten siitä syntyvistä sidonnaisuuksista ei juuri puhuta. Mediakin on varovainen, varmaan syystäkin”

torstaina, toukokuuta 03, 2018

Economist: Afrikassa on runsaasti viljelyskelpoista maata käyttämättä

Afrikassa on runsaasti viljelyskelpoista maata käyttämättä - enemmän kuin koko USA:n nykyinen viljelyala. Tilanne on tämä vaikka Afrikan väestö kasvaa hallitsemattomasti ja Afrikasta odotetaan Eurooppaan laajaa maahanmuuttoa.



Maatalous on kuitenkin usein tehotonta. Maatalousmaa on usein korruptoituneen eliitin käsissä, joka pitää maita usein viljelemättä. Ko. maat ovat usein samoja, jotka on "palautettu" valkoisilta maanviljelijöiltä afrikkalaiseen omistukseen. Etelä-Afrikan tasavalta suunittelee juuri samanlaista "palautusta", mikä tehtiin Zimbabwessakin ja joka johti maataloustuotannon romahtamiseen. Maita ei jaettu Zimbabwessa suinkaan afrikkalaisille maatyöläisille maareformina, vaan useinkin vallassaolevan puolueen aktiiveille ja apartheidin vastaisen taistelun veteraaneille. Ihmisille, joilla ei ole useinkaan kiinnostusta tai taitoa harjoittaa maanviljelyä.

Uusin Economist kertoi artikkelissaan Farming in Africa:

SURROUNDED by tangled shrubland, Wisdom Mababe’s farm in central Zambia seems incongruously neat. “In 2002, when I started, it was bare bush,” he says. Each year since, he has bulldozed an area the size of 40 football pitches. Maize grows in ordered rows; cattle graze behind a fence. “The land, the water, it’s in abundance,” ...

For most of its history, sub-Saharan Africa has been short of people, not land. In 2011 the World Bank estimated that the region had 200m hectares of suitable land that was not being used for crops—almost half of the world’s total, and more than the cultivated area of America. That potential excites many. “Africa is the future breadbasket of the world,” says Ephraim Nkonya of the International Food Policy Research Institute, a think-tank in Washington, DC.

Yet such aggregate figures may deceive. Most of Africa’s spare land lies in just a few big countries, such as Sudan and the Democratic Republic of Congo. In densely populated places (with more than 100 people per square kilometre of farmland), average farm sizes have shrunk by a third since the 1970s. The continent is already a net importer of food; by 2050 it may have twice as many bellies to fill. In hotspots like central Nigeria, clashes between crop-growing farmers and herders have killed thousands. Doom-mongers see a larger crisis brewing.

From Mr Mababe’s tranquil farm, such fears seem distant. Only a fifth of land in his district is being used, reckons the council chairman. A German company has bought 40,000 hectares of private land to grow maize and soya beans. The government is trying to lure other commercial outfits to designated “farm blocks” ...

...

Perhaps a tenth of Africa’s cultivated land is now in the hands of big business, which uses most of it for biofuels, timber and other non-food crops. As significant is the rise of mid-size farms (those between five and 100 hectares), often owned by civil servants in the cities. “They have the political connections,” says Thomas Jayne of Michigan State University. Many are not serious farmers. Those who own more than 20 hectares often leave most of it idle.

...


Middling farms now cover more of Zambia than small ones. Meanwhile squeezed smallholders farm their shrinking plots too intensively, degrading already poor soils. This happens even in spacious countries because people are concentrated along roads and in towns.

This presents a conundrum. Better seeds and fertiliser, as well as niftier techniques, could send Africa’s farm yields soaring. But mechanised commercial farms do not provide as many jobs as subsistence agriculture. Most Africans still live in the countryside. That life there is so tough is why they are abandoning it faster than people on any other continent.

Muuten Economist-lehteä voi lukea ilmaiseksi ainakin pääkaupungin kirjastokortilla rbdigital-sovelluksella. Katso ohje.

tiistaina, toukokuuta 01, 2018

2000-luku - eugeniikan vuosisata?

Tiedetoimittaja Steve Sailer ennusti ehkä 10 vuotta sitten että 2000-luvusta tulee eugeniikan vuosisata. Spermapankin käyttäjät voivat tietysti jo nyt valita sperman luovuttajan, joka on korkeasti koulutettu, älykäs, komea ja terveSailer ennusti, että keinohedelmöitettyjä munasoluja tullaan valitsemaan DNA screeningin perusteella. Luonnollisen hedelmöityksen tapauksessa heikkolaatuiset sikiöt abortoidaan. Perinnöllisten sairauksen riski tulee olemaan yksi laadullinen valintaperusteKiinassa näitä menetelmiä tullaan varmasti käyttämään eugeenisissa tarkoituksissa valtionkin toimesta. Tuskin kestää kauaa kun Kiinassa tulee voimaan laki, jonka mukaan kaikki sikiöt on skannattava ainakin tiettyjen geenien osalta ja heikolaatuiset sikiöt on eliminoitava.
USA:ssa ja Australiassakin testejä jo suositellaan. Uusi eugeniikka ei tietysti tule olemaan samanlaista pakkosterilaatioon perustuvaa eugeniikkaa kuin 20-50-kuvun eugeniikka Saksassa tai Ruotsissa (kuuntele podcast Ylen Areenasta), vaan ainakin Lännessä vanhempien vapaaehtoisuuteen perustuvaa kelvottomien sikiöiden abortointia tai IVF:llä hedelmöitettyjen munasolujen valintaa.
Alla on New Scientistin juttu aiheesta.