Ihmisissä on hyvin raaasti yksinkertaistaen kahdenlaisia oppijoita:
1. Niitä jotka oppivat tutkimalla asioita itse.
2. Niitä jotka imitoivat enemmistön tai korkean statuksen ihmisten mielipiteitä (sosiaaliset oppijat, konformistit).
Tosiasiassa kaikissa ihmisissä on tietysti molempaa oppimistyyliä, mutta eri määrä. Molempia oppimistapoja tarvitaan monimutkaisessa maailmassa - kukaan ei voi oppia kaikkia asioita tutkimalla niitä syvällisesti.
Poliittisen liikkeen alkuvaiheessa suurin osa porukasta on tyyppiä 1. Kun liike kasvaa mukaan tulee paljon konformisteja, jotka hyväksyvät liikkeen sisäiset mielipiteet kyseenalaistamatta niitä juurikaan. Uudet tulijat eivät usein edes tiedä miksi tiettyihin johtopäätöksiin on tultu.
Konformismiin liittyy usein myös tietynlainen konformismia tukeva moralismi - kaikki yleisesti hyväksyttyjen mielipiteiden haastaminen koetaan petturuutena.
Konformismiin liittyy usein myös tendenssi "panna paremmaksi" - radikalisoidutaan koko ajan tai aletaan puhua asioista kaikkitietävän narisevalla äänellä toistamalla tiettyjä fraaseja.
Alkaa myös valtapeli. Jotkut nousevat profeetoiksi, joitten asemaa on vaikea kyseenalaistaa.
Näin käy useimmille poliittisille liikkeille.
Minusta opetus tästä ei ole mikään muu kuin se, että ilmiötä pitää seurata. Hälytyskellon pitäisi ehkä soida jos keskustelet vain ihmisten kanssa, jotka ovat samaa mieltä kuin sinä, ja joudut muiden kanssa aina riitaan.
Toisaalta on myös ymmärrettävä että on turha asettua vastustajan manipulaation kohteeksi - jos ei ole miettinyt asioita tarpeeksi hyvin on turha mennä väittelemään suuna päänä jonnekin mistä saa lopulta näpeilleen.
Jos taas liikkkeen konformismi tai mustavalkoisuus alkaa tuntua liian painostavalta, kannattaa puhua asiasta ääneen tai pitää hetken hiukan etäisyyttä eikä vain paeta ja irroittautua liikkeestä.
Väitän myös:
Liikkeen päämääriä on myös koko ajan kyseenalaistettava ja analysoitava.
Mutta sanottakoon, että tämä on pelkkä hypoteesi, jonka saa toki kyseenalaistaa. Liikkeen päämäärien jatkuva analysointi saattaa myös heikentää liikkeen fokusta. Kuten ihmisellä myös poliittisella liikkeellä on elinkaari. Nuoruudessa keskitytään oppimiseen, keski-iässä toimintaan. Vanhuudessa voi sitten miettiä menikö mäkeen.
Toisaalta nykyään puhutaan paljon jatkuvasta oppimisesta.
perjantaina, heinäkuuta 31, 2009
torstaina, heinäkuuta 30, 2009
Historian kokonaisselityksiä
Viime vuosina on kirjoitettu paljon kirjoja jotka yrittävät löytää jonkinlaista punaista lankaa historiasta.
Tiedekirjailija Robert Wrightin Nonzero teki optimismissaan minuun joskus viisi vuotta sitten syvän vaikutuksen. Hänen mukaansa historia kehittyy ja ihmisten yhteistyön sfääri kasvaa koko ajan. Välillä tulee toki takapakkia, mutta suunta on ylöspäin.
Se sfääri missä pelataan ei-nollasummapeliä kasvaa siis koko ajan. Kansainvälinen kauppa on esimerkki ei-nollasummapelin sfääristä.
Wrightin Nonzero teki syvän vaikutuksen mm. presidentti Clintoniin vuonna 2000:
There is an astonishing new book out, been out a few months, by a man named Robert Wright, called Nonzero--kind of a weird title unless you're familiar with game theory. ...
The more complex societies get and the more complex the networks of interdependence within and beyond community and national borders get, the more people are forced in their own interests to find non-zero-sum solutions. That is, win–win solutions instead of win–lose solutions.... Because we find as our interdependence increases that, on the whole, we do better when other people do better as well — so we have to find ways that we can all win, we have to accommodate each other....
Sinänsä hienon kirjan ongelma on minusta siinä, että se on hiukan ylioptimistinen.
Toinen hyvä historian kokonaisesitys on Michael Hartin Understanding Human History. Kirja edustaa samaa perinnettä kuin Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin IQ and Wealth of Nations. Vaikka aihe on poliittisesti epäkorrekti kirjoittajan tyyli on varsin nöyrä. Hän ei väitä äo-erojen selittävän kaikkea.
Hart osoittaa kuitenkin historiassa olevan mielenkiintoisia säännönmukaisuuksia. Professori J. P. Rushton hehkuttaa:
Michael Hart has written a powerful new book which provides an erudite biological explanation of human history. His data-filled book pulls together diverse events using a gene-based evolutionary theory that takes IQ differences into account. He frames his ideas boldly and provocatively and he explains why cold-selected northern peoples made most of the major advances in civilization. Hart's writing is beautifully concise and to the point, and he makes excellent use of tables and bulleted lists.
Hart also explains why invasions are much more frequent southwards than northwards He describes how the northern Mongols invaded China (twice) and how the Austronesian expansion out of China some 5,000 years ago led to the modern populations of the Philippines and Polynesia. He also describes the Indo-European invasion of the Indian sub-continent about 1500 BC and the beginning of the caste system there, as well as the Indo-European invasion of Greece and Italy and their founding of magnificent civilizations. Of interest, too, is the backwardness of the Arab world, relative to Europe, and the sparseness of its achievements, in part due to the low average Arab IQ of 88 compared to the average European IQ of 100. By contrast, Arabs were easily able to colonize and enlighten the East Coast of Africa with its average IQ of 70.
Suosikkikirjani - en väitä että paras näistä kolmesta - on Peter Turchinin War and Peace and War. Kerroin aiemmin:
Turchinin kirja edustaa historian tulkintaa, joka ammentaa voimakkaasti arabialaisen 1300-luvun sosiologin ibn Khaldunin asabiyah-teoriasta ja uudemmasta yhteisöllisyyden tutkimuksesta eli Boydin ja Richersonin kulttuurisen ryhmävalinnan teoriasta.
Turchinin pääteesi on että imperiumin nousu on rajaseutuolojen generoimaa. Esimerkiksi Rooman pohjoisrajan tuntumassa eläneet pienet germaaniheimot ja Rooman/Bysantin itärajalla eläneet arabiheimot elivät toisaalta konfliktissa suureen Roomaan/Bysanttiin mutta saivat myös runsaasti vaikutteita Rooman/Bysantin kulttuurista. Arabeilla oli toinenkin imperiumi naapurinaan - Kaksoisvirtainmaata hallitseva Partia ja sittemmin Persia.
Kyetäkseen haastamaan Rooman, germaaniheimot toisaalta ja arabiheimot toisaalta integroituivat suuremmiksi kokonaisuudeksi kuten Frankkien ja Alemannien heimokoalitioiksi ja islamilaiseksi yhteisöksi. Frankkien valtakunta ja Islamilainen kalifaatti syntyivät näiden yhteisöjen pohjalta.
Kaksi kirjaa, jotka myös pitänee lukea ovat Jared Diamondin, Tykit, taudit ja teräs sekä Romahdus.
Hartin kirja keskittyy itse asiassa varsin voimakkaasti Diamondin Tykit, taudit ja teräs kirjan kritiikkiin.
Diamond väite, että erot kansakuntien voimasuhteissa ja teknologisessa kehittyneisyydessä selittyvät niiden elinympäristöjen erovaisuuksilla eivät niinkään kulttuurillisilla tai rodullisilla eroilla, romuttuu käsittääkseni Hartin analyysissä.
Sailer referoi Hartia:
Unfortunately, Diamond's reasoning, while clever, was ad hoc. It was clearly whipped up to explain away a politically incorrect reality. A real contribution to our comprehension of history could only come from a set of insights that would apply more globally than Diamond's. And that's exactly what Hart attempts.
Diamond's celebrated factors are reasonably plausible for explaining the spectacular Spanish conquests of the Aztecs and Incas in the 16th century. But they fail to shed much light on famous subjugations within the Old World, such as the various invasions of India and China or the 19th century European imperialization of Africa. Refuting Diamond, Hart points out that sub-Saharan Africans, being part of the Old World, were more privileged than New World Indians in terms of the factors that Diamond emphasizes.
In contrast to Mesoamerican Indians, Sub-Saharan Africans had more disease-resistance than Europeans (for example, they had genetic adaptations for surviving malaria). Plus they could make iron; possessed domestic cattle, sheep, and goats; had been exposed to literacy on their northern edge in places like Timbuktu; and possessed a continent that is 4,500 miles wide from Senegal to Somalia—not that much narrower than Eurasia's 6,200 miles.
And yet, Africans didn't build anything close to comparable to the hidden city of Machu Picchu (Incan) or the pyramids of Chichen Itza (Mayan) and Teotihuacán (Central Mexican).
Olen samaa mieltä kuin Vanhanen, Lynn, Maailmanpankin koulutusraportti ja Hart: Kansallinen äo - kansan keskimääräinen äo - vaikuttaa talouskasvuun oleellisesti ja se on vaikuttanut varmasti myös historian kulkuun.
Pelkkään kansalliseen äo:hon tuijottaminen olisi kuitenkin älytöntä. Historiaan vaikuttaa monenlaisia voimia. Siinä missä kansallinen äo ja kansallinen luottamuksen taso ovat keskipitkällä aikavälillä varsin vakioisia, kaksi muuta ei-satunnaista voimaa tuo dynamiikkaa historiaan:
1. Tieteellinen edistys, demokratisoituminen, kaupan esteiden purkaminen yms. tuovat historiaan edistyksen.
2. Asabiyahin (=ryhmäkoheesion) muutokset tuovat syklisyyttä kehitykseen. Rauhan ja edistyksen oloissa asabiyah yleensä laskee - tietynasteiset kriisit kuten puolustussota yleensä kasvattavat sitä - toisenlaiset kriisit kuten talouslama ilmeisesti alentavat sitä.
Tiedekirjailija Robert Wrightin Nonzero teki optimismissaan minuun joskus viisi vuotta sitten syvän vaikutuksen. Hänen mukaansa historia kehittyy ja ihmisten yhteistyön sfääri kasvaa koko ajan. Välillä tulee toki takapakkia, mutta suunta on ylöspäin.
Se sfääri missä pelataan ei-nollasummapeliä kasvaa siis koko ajan. Kansainvälinen kauppa on esimerkki ei-nollasummapelin sfääristä.
Wrightin Nonzero teki syvän vaikutuksen mm. presidentti Clintoniin vuonna 2000:
There is an astonishing new book out, been out a few months, by a man named Robert Wright, called Nonzero--kind of a weird title unless you're familiar with game theory. ...
The more complex societies get and the more complex the networks of interdependence within and beyond community and national borders get, the more people are forced in their own interests to find non-zero-sum solutions. That is, win–win solutions instead of win–lose solutions.... Because we find as our interdependence increases that, on the whole, we do better when other people do better as well — so we have to find ways that we can all win, we have to accommodate each other....
Sinänsä hienon kirjan ongelma on minusta siinä, että se on hiukan ylioptimistinen.
Toinen hyvä historian kokonaisesitys on Michael Hartin Understanding Human History. Kirja edustaa samaa perinnettä kuin Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin IQ and Wealth of Nations. Vaikka aihe on poliittisesti epäkorrekti kirjoittajan tyyli on varsin nöyrä. Hän ei väitä äo-erojen selittävän kaikkea.
Hart osoittaa kuitenkin historiassa olevan mielenkiintoisia säännönmukaisuuksia. Professori J. P. Rushton hehkuttaa:
Michael Hart has written a powerful new book which provides an erudite biological explanation of human history. His data-filled book pulls together diverse events using a gene-based evolutionary theory that takes IQ differences into account. He frames his ideas boldly and provocatively and he explains why cold-selected northern peoples made most of the major advances in civilization. Hart's writing is beautifully concise and to the point, and he makes excellent use of tables and bulleted lists.
Hart also explains why invasions are much more frequent southwards than northwards He describes how the northern Mongols invaded China (twice) and how the Austronesian expansion out of China some 5,000 years ago led to the modern populations of the Philippines and Polynesia. He also describes the Indo-European invasion of the Indian sub-continent about 1500 BC and the beginning of the caste system there, as well as the Indo-European invasion of Greece and Italy and their founding of magnificent civilizations. Of interest, too, is the backwardness of the Arab world, relative to Europe, and the sparseness of its achievements, in part due to the low average Arab IQ of 88 compared to the average European IQ of 100. By contrast, Arabs were easily able to colonize and enlighten the East Coast of Africa with its average IQ of 70.
Suosikkikirjani - en väitä että paras näistä kolmesta - on Peter Turchinin War and Peace and War. Kerroin aiemmin:
Turchinin kirja edustaa historian tulkintaa, joka ammentaa voimakkaasti arabialaisen 1300-luvun sosiologin ibn Khaldunin asabiyah-teoriasta ja uudemmasta yhteisöllisyyden tutkimuksesta eli Boydin ja Richersonin kulttuurisen ryhmävalinnan teoriasta.
Turchinin pääteesi on että imperiumin nousu on rajaseutuolojen generoimaa. Esimerkiksi Rooman pohjoisrajan tuntumassa eläneet pienet germaaniheimot ja Rooman/Bysantin itärajalla eläneet arabiheimot elivät toisaalta konfliktissa suureen Roomaan/Bysanttiin mutta saivat myös runsaasti vaikutteita Rooman/Bysantin kulttuurista. Arabeilla oli toinenkin imperiumi naapurinaan - Kaksoisvirtainmaata hallitseva Partia ja sittemmin Persia.
Kyetäkseen haastamaan Rooman, germaaniheimot toisaalta ja arabiheimot toisaalta integroituivat suuremmiksi kokonaisuudeksi kuten Frankkien ja Alemannien heimokoalitioiksi ja islamilaiseksi yhteisöksi. Frankkien valtakunta ja Islamilainen kalifaatti syntyivät näiden yhteisöjen pohjalta.
Kaksi kirjaa, jotka myös pitänee lukea ovat Jared Diamondin, Tykit, taudit ja teräs sekä Romahdus.
Hartin kirja keskittyy itse asiassa varsin voimakkaasti Diamondin Tykit, taudit ja teräs kirjan kritiikkiin.
Diamond väite, että erot kansakuntien voimasuhteissa ja teknologisessa kehittyneisyydessä selittyvät niiden elinympäristöjen erovaisuuksilla eivät niinkään kulttuurillisilla tai rodullisilla eroilla, romuttuu käsittääkseni Hartin analyysissä.
Sailer referoi Hartia:
Unfortunately, Diamond's reasoning, while clever, was ad hoc. It was clearly whipped up to explain away a politically incorrect reality. A real contribution to our comprehension of history could only come from a set of insights that would apply more globally than Diamond's. And that's exactly what Hart attempts.
Diamond's celebrated factors are reasonably plausible for explaining the spectacular Spanish conquests of the Aztecs and Incas in the 16th century. But they fail to shed much light on famous subjugations within the Old World, such as the various invasions of India and China or the 19th century European imperialization of Africa. Refuting Diamond, Hart points out that sub-Saharan Africans, being part of the Old World, were more privileged than New World Indians in terms of the factors that Diamond emphasizes.
In contrast to Mesoamerican Indians, Sub-Saharan Africans had more disease-resistance than Europeans (for example, they had genetic adaptations for surviving malaria). Plus they could make iron; possessed domestic cattle, sheep, and goats; had been exposed to literacy on their northern edge in places like Timbuktu; and possessed a continent that is 4,500 miles wide from Senegal to Somalia—not that much narrower than Eurasia's 6,200 miles.
And yet, Africans didn't build anything close to comparable to the hidden city of Machu Picchu (Incan) or the pyramids of Chichen Itza (Mayan) and Teotihuacán (Central Mexican).
Olen samaa mieltä kuin Vanhanen, Lynn, Maailmanpankin koulutusraportti ja Hart: Kansallinen äo - kansan keskimääräinen äo - vaikuttaa talouskasvuun oleellisesti ja se on vaikuttanut varmasti myös historian kulkuun.
Pelkkään kansalliseen äo:hon tuijottaminen olisi kuitenkin älytöntä. Historiaan vaikuttaa monenlaisia voimia. Siinä missä kansallinen äo ja kansallinen luottamuksen taso ovat keskipitkällä aikavälillä varsin vakioisia, kaksi muuta ei-satunnaista voimaa tuo dynamiikkaa historiaan:
1. Tieteellinen edistys, demokratisoituminen, kaupan esteiden purkaminen yms. tuovat historiaan edistyksen.
2. Asabiyahin (=ryhmäkoheesion) muutokset tuovat syklisyyttä kehitykseen. Rauhan ja edistyksen oloissa asabiyah yleensä laskee - tietynasteiset kriisit kuten puolustussota yleensä kasvattavat sitä - toisenlaiset kriisit kuten talouslama ilmeisesti alentavat sitä.
NAM
Poliittinen korrektius kärsii aina joskus takaiskuja.
Amerikkalaiset oli opetettu käyttämään poliittisesti korrekteja termejä kuten afro-american ja minority problems.
Sitten joku "rasisti" tulee ja rikkoo hyvän konsensuksen:
New readers keep asking what the word NAM means, because it's thrown around here quite frequently, but when you Google it, nothing comes up.
So in order to correct this problem, I am devoting a post to the word.
NAM is an acronym for "non-Asian minority," and it's a significant distinction from just "minority" because Asians (including Indians) don't cause any social problems (except to make upper-middle-class white parents fret that their children's math classes are too hard because the Asian students are ruining the curve).
Voi tietysti kysyä eikö minority problem itse asiassa ole rasistinen termi aasialaisten näkökulmasta.
Amerikkalaiset oli opetettu käyttämään poliittisesti korrekteja termejä kuten afro-american ja minority problems.
Sitten joku "rasisti" tulee ja rikkoo hyvän konsensuksen:
New readers keep asking what the word NAM means, because it's thrown around here quite frequently, but when you Google it, nothing comes up.
So in order to correct this problem, I am devoting a post to the word.
NAM is an acronym for "non-Asian minority," and it's a significant distinction from just "minority" because Asians (including Indians) don't cause any social problems (except to make upper-middle-class white parents fret that their children's math classes are too hard because the Asian students are ruining the curve).
Voi tietysti kysyä eikö minority problem itse asiassa ole rasistinen termi aasialaisten näkökulmasta.
keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2009
Iranin johdon vaikeudet jatkuvat
Alkaa vaikuttaa siltä, että Iranin nykyjohto on menettämässä Kiinankin tuen.
Katso Uuden Suomen artikkeli Kiina ja USA yhdessä Irania vastaan.
Pidän tätä hieman hämmentävänä - onhan Kiina tukenut Iranin johtoa tähän mennessä.
Katso Uuden Suomen artikkeli Kiina ja USA yhdessä Irania vastaan.
Pidän tätä hieman hämmentävänä - onhan Kiina tukenut Iranin johtoa tähän mennessä.
Kuka luo kansallisvarallisuuden vuonna 2019 ?
Suomessa puhutaan paljon työvoimapulasta ja siitä kuka hoitaa vanhuksemme vuonna 2019.
Minusta oleellisempi kysymys on kuka luo kansallisvarallisuuden vuonna 2019. Suurten teollisten yritysten aika Suomessa alkaa olla ohi. Suomalaiset yritykset kuivuvat tai siirtyvät muihin maihin. Joku väittää että syynä on se, että Suomessa palkkakustannukset ovat liian suuret. Toiset saanovat että raaka-ainekustannukset (puu) ovat liian suuret. Kolmannet sanovat että markkinat ovat kaukana. Luulen itse että myös suomalaisten kyky toimia yhteistyössä toistensa kanssa suurissa organisaatioissa on laskenut.
Olkoon syy suurten yritysten kuihtumiseen tai maasta pakoon mikä tahansa, kysymys on edelleen sama: Kuka luo kansallisvarallisuuden vuonna 2019 tai 2029 ?
Syntyykö Suomeen uusia yrityksiä ja yritysryppäitä - piilaaksoja - innovaation pohjalta. Mitä merkkejä tällaisesta kehityksestä on ?
Kun Nokia on dumpannut kaikki partnerinsa, voisivatko nämä yritykset irrottauduttuaan Nokian lakeijan roolista saada aikaan jotain uutta ? Tuskin - siihen ne ovat liian spesialisoituneita.
En ole kuitenkaan pessimisti. Joku keksii vielä jotain.
Ehkä visio liittyy jotenkin venäläisten hyysäämiseen. Koska Venäjä on alhaisen luottamustason ja heikon osaamisen maa, Suomi voi tarjota pietarilaisille ja pohjoisvenäläisille erilaisia palveluita.
Suomella on myös poliittisesti pitkät perinteet venäläisten mielistelystystä. Erityisesti nykyiseltä presidentiltämme ja pääministeriltämme lakeijamainen käytös venäläisiä kohtaan onnistuu. Tällaisella pokkuroinnilla on tärkeä merkitys kun luodaan kauppasuhteita Venäjään.
Toisaalta rajansa siinäkin - kukaan - tuskin edes Putin - todellisuudessa arvostaa matelevia mielistelijöitä.
Minusta oleellisempi kysymys on kuka luo kansallisvarallisuuden vuonna 2019. Suurten teollisten yritysten aika Suomessa alkaa olla ohi. Suomalaiset yritykset kuivuvat tai siirtyvät muihin maihin. Joku väittää että syynä on se, että Suomessa palkkakustannukset ovat liian suuret. Toiset saanovat että raaka-ainekustannukset (puu) ovat liian suuret. Kolmannet sanovat että markkinat ovat kaukana. Luulen itse että myös suomalaisten kyky toimia yhteistyössä toistensa kanssa suurissa organisaatioissa on laskenut.
Olkoon syy suurten yritysten kuihtumiseen tai maasta pakoon mikä tahansa, kysymys on edelleen sama: Kuka luo kansallisvarallisuuden vuonna 2019 tai 2029 ?
Syntyykö Suomeen uusia yrityksiä ja yritysryppäitä - piilaaksoja - innovaation pohjalta. Mitä merkkejä tällaisesta kehityksestä on ?
Kun Nokia on dumpannut kaikki partnerinsa, voisivatko nämä yritykset irrottauduttuaan Nokian lakeijan roolista saada aikaan jotain uutta ? Tuskin - siihen ne ovat liian spesialisoituneita.
En ole kuitenkaan pessimisti. Joku keksii vielä jotain.
Ehkä visio liittyy jotenkin venäläisten hyysäämiseen. Koska Venäjä on alhaisen luottamustason ja heikon osaamisen maa, Suomi voi tarjota pietarilaisille ja pohjoisvenäläisille erilaisia palveluita.
Suomella on myös poliittisesti pitkät perinteet venäläisten mielistelystystä. Erityisesti nykyiseltä presidentiltämme ja pääministeriltämme lakeijamainen käytös venäläisiä kohtaan onnistuu. Tällaisella pokkuroinnilla on tärkeä merkitys kun luodaan kauppasuhteita Venäjään.
Toisaalta rajansa siinäkin - kukaan - tuskin edes Putin - todellisuudessa arvostaa matelevia mielistelijöitä.
sunnuntaina, heinäkuuta 26, 2009
Sunila 1938-1969 - orgaaninen tehdasyhdyskunta
Kävimme sunnuntaina Sunilassa - kotkalaisessa lähiössä.
Tavallaan Sunila näyttää samanlaiselta hiukan rappeutuneelta metsään rakennetulta lähiöltä kuin moni 60/70-luvulla rakennettu helsinkiläislähiö. Sunilan historia on kuitenkin hohdokkaampi kuin vaikkapa Pihlajamäen. Sunila ei ollut alunperin lähiö vaan Sunila Oy:n tehdasyhdyskunta. Yhdyskunnan rakennukset ovat Alvar Aallon suunnittelemia ja alunperin kaikki rakennukset olivat Sunila Oy:n omaisuutta. Sunilan rakennuskanta heijastelee Sunilan tehdasyhdyskunnan orgaanista rakennetta - on työläisten, työnjohdan, insinöörien ja johtajien rakennukset. On sauna, posti ja pesula. Kaikki rakennukset muodostavat harmoonisen kokonaisuuden.
Vuoteen 1969 saakka yhdyskunta ja teollisuuslaitos muodostivat varsin orgaanisen kokonaisuuden - yritys oli superorganismi. Yritys tarjosi yhdyskunnan jäsenille työpaikan mutta myös hyvinvointipalvelut. Yhdyskunta syntyi varsinkin kahden ystävyksen - Harry Gullichsenin ja Alvar Aallon yhteistyön pohjalta:
"Eräs Sunila Oy:n omistajayhtiö oli A. Ahlström Oy. Sen toimitusjohtaja ja Sunila Oy:n johtokunnan puheenjohtaja, Harry Gullichsen, tunsi Alvar Aallon ja esitti hänet hankkeen arkkitehdiksi. Aaltoa ja Gullichsenia yhdisti kiinnostus moderneihin ajatuksiin taiteesta, arkkitehtuurista ja yhteiskunnallisesta edistyksestä. Lauri Kanto, läheisen Hallan sellutehtaan tekninen johtaja, kutsuttiin rakennushankken vetäjäksi ja Aulis Kairamo sen tekniseksi johtajaksi. Nämä neljä miestä puhalsivat yhteen hiileen luodakseen teknisesti, arkkitehtonisesti ja sosiaalisesti korkeatasoisen tuotantolaitoksen ja yhdyskunnan.
Asuinalueen rakentaminen edistyi rinnan tehtaan rakentamisen kanssa, alkaen etelästä, ns. Valliniemen alueesta. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin johtajan talo Kantola, insinöörien ja työnjohtajien rivitalot sekä ensimmäiset työläisten asuintalot huoltorakennuksineen. Nämä valmistuivat 1937. Toinen vaihe valmistui 1938-39 ja käsitti mm. kuuluisat terassitalot Päivölä ja Karhu. Osa sahayhdyskunnan vanhoista taloista muutettiin uuteen käyttöön, kuten esimerkiksi entinen palokunnantalo, josta tuli selluyhdyskunnan yhteisöllisiä tarpeita palveleva "Sunilan Pirtti", joka tänään yksinään edustaa sahayhdyskunnan rakennuskantaa. " (Lähde: http://momoneco.kotka.fi/sunila_fi.html)
Kaksi muuta henkilöä hankkeen takana olivat Hallan sellutehtaan johtaja Lauri Kanto ja hankkeen tekninen johtaja Aulis Kairamo. Neljä miestä puhalsivat yhteen hiileen ja loivat teknisesti, arkkitehtoonisesti ja sosiaalisesti korkeatasoisen tuotantolaitoksen ja yhdyskunnnan.
Sunila oli kiinteä teollisuusyhdyskunta - samntyyppinen kuin vaikkapa Verla tai Ahlströmin monet ruukit.
Minulla on itselläni ollut lapsena suuri ilo asua kesät Kauttuan ruukin liepeillä ja tutustua Kauttuan ruukin elämään. Ahlström Oy omisti Kauttualla lähes kaiken. Virkamiehet asuivat Varkaudenmäellä - työläisillä oli omat asuntonsa. Yhtiö huolehti työntekijöistään - järjesti asunnon, leikkasi nurmikot, järjesti päiväkotipalveluja. Vaikka virkailijoiden talot Varkaudenmäellä olivat kukin hiukan erilaisia, tyyli oli sama. Kukaan ei tehnyt häiritseviä muutoksia arkkitehtuuriin.
Lauantaina käytiin yhtiön saunassa, sunnuntaina Kauttuan Klubilla. Uuten Vuotena mentiin kuuntelemaan tehtaanjohtajan puhetta. Ahlströmin kulttuuriin kuului outojakin tapoja - täysin suomenkieliselle paikkakunnalle tuotiin ruotsinkielisiä insinöörejä ja suomenkielisetkin lapset pantiin ruotsinkieliseen päiväkotiin. Tennistä pelattiin Ahlströmin kentällä. Kaikkialla oli siistiä.
Aika tietysti kultaa muistot. Uskon että tehdasyhteiskunnan homogeenisuudella oli myös epämiellyttävät puolensa. Jonkinlainen sisäänpäinkääntyneisyys.
Sunilan tehdasyhdyskuntaa ei ole ollut olemassa alkuperäisessä muodossaan sen jälkeen kun asunnot myytiin asukkaille 1969. Sunilasta on tullut tavallinen lähiö - yhteisöllisyys on laskenut tavallisen lähiön tasolle:
"Tehdas on vuodesta 1969 lähtien myynyt asuinrakennuksia, joista on muodostettu tavallisia asunto-osakeyhtiöitä. Myös huoltorakennukset ovat vaihtaneet omistajaa. Alkuperäisen tuotantoyhdyskunnan hajoaminen yhteiskunnan muutosten myötä on merkinnyt vaikeita aikoja asuinalueelle." (Lähde: sama)
Sama ilmiö on surukseni tapahtunut myös Kauttualla - Varkaudenmäki on edelleen hieno kokonaisuus mutta rappion merkkejä (=joku vaihtaa ovensa vääränlaiseksi) on jo nähtävissä. Keski-ikäinen naispuolinen turisti joka kävelee Varkaudenmäellä näkee tietysti kauniit rakennukset ja ihailee niitä ja syystä. Mutta nuo rakennukset ovat tavallaan vain Kauttuan tehdasyhdyskunnan rauniot. Tehdasyhdyskuntaa ei enää ole - talot on yksityistetty ja yhdyskunta purettu. Talot ovat tallella kuin neutronipommin jäljiltä, taloissa asuu ihmisiä, mutta yhdyskuntaa ei enää ole.
Jos Sunilan merkitys olisi puhtaasti paikallinen - tai rajoittuisi vain arkkitehtuurin (funktionalismin) historiaan - Sunila ei ansaitsisi ehkä kommenttia tässä blogissa. Mutta Sunilan merkitys on ollut laajempi.
Aikalaisten tulkintoja Sunilasta
Aikanaan (60-luvvulla) Sunila tulkittiin onnistuneeksi kokeiluksi. Se otettiin jopa malliksi, jolla perusteltiin lähiöiden rakentamista metsään. Puhuttiin metsäkaupungeista. Metsäkaupunkeja toteutettiin sitten 60- ja 70-luvulla moninpaikoin. Kokeilun voinee todeta olleen epäonnistuminen.
Epäonnistuminen syynä oli tietysti se, että ei tajuttu että Sunila ei ollut vain joukko parasta suomalaista arkkitehtuuria edustavia metsässä olevia rakennuksia vaan nimenomaan kiinteä yhteisö.
Nykyajan tulkintoja Sunilasta
Viime aikoina Sunilan rakennusten rappeutuminen on herättänyt halun kehittää Sunilaa. On perustettu mm. Pro Sunila seura Sunilan rakennusten ja koko asuinalueen ehostamiseksi.
Toiminta on tietysti sinänsä kannatettavaa, mutta on selvää että sitä Sunilaa minkä Aalto ja Gullichsen loivat ei koskaan luoda uudelleen ainakaan minkään yhdistyksen avulla. Yhdyskunnan raunioita (rakennuksia) voi pitää kunnossa, mutta siinä kaikki.
Haluan kuitenkin kiinnittää hyvin kriittistä huomiota yhteen väitteeseen Pro Sunila seuran ja Kotkan kaupungin turisteille jakamassa sinänsä oivassa lehdykässä Alvar Aallon Sunila:
"Sunila oli vuodesta 1938 alkaen 60-luvulle saakka toisaalta peinteinen patruunavetoinen ruukkiyhteiskunta, toisaalta moderni hyvinvointiyhteisö. Yhtiö huolehti väestään monin tavoin sairauskassasta urheiluharrastuksiin, lasten päivähoidosta joulu- ja äitienpäiväjuhliin...."
En tiedä tulkitsenko tekstiä oikein mutta mielestäni tuossa implisiittisesti todetaan että "vaikka Sunila oli perinteinen patruunavetoinen yhteisö, se oli siitä huolimatta myös hyvinvointiyhteisö".
Hyvinvointiyhteiskunta toisaalta ja patruunaperinne tai homogeenisuus toisaalta eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa. Päinvastoin. Homogeenisuus on pikemmin peruedellytys hyvinvointiyhteiskunnalle.
Erillisten yksilöiden muodostama monikulttuurinen ja moniarvoinen yhteiskunta saattaa kyetä jonkin aikaa ylläpitämään aiemman homogeenisen yhteiskunnan/yhteisön luomaa hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta se tuskin kykenee luomaan sitä itse.
No tämä on hypoteesi jota saa kritisoida !
Hyvinvointiyhteiskunta on luotu useaan kertaan ihmiskunnan historiassa. Hyvinvointiyhteiskunnan idea liittyy vahvasti orgaaniseen yhteiskuntakäsitykseen, eikä niinkään liberaaliin yhteiskuntaan. Bismarckin Preussi, Natsi-Saksan Volksgemeinschaft ja ruotsalainen kansankoti ovat hyvinvointiyhteiskunnan virstanpylväitä.
Nobel-palkittu ruotsalainen taloustieteiljä Gunnar Myrdal - eräs merkittävimpiä 20/30-luvun ruotsalaisen kansankodin teoreetikkoja - totesikin että hyvinvointiyhteiskunta onnistuu parhaiten juuri maassa joka on etnisesti homogeeninen kuten sen ajan Ruotsi. Ruotsalainen kansankoti olikin eräänlainen kevennetty versio Natsi-Saksasta: Yhtä homogeeninen kuin Saksa mutta ei niin anti-semitistinen. Yhtä innostunut eugeniikasta kuin Saksa mutta eugeniiikkaa harjoitettiin huomattavasti inhimillisemmin menetelmin.
Kun puhun hyvinvointiyhteiskunnasta tarkoitan siis nimenomaan ns. sosiaalidemokraattista hyvinvointiyhteiskuntaa. (Katso hyvinvointiyhteiskuntien klassifiointi wikipediassa.)
Lukijalle ei liene epäselvää, että tämä blogi haluaa ammentaa myös ruotsalaisen kansankodin ideasta.
Tavallaan Sunila näyttää samanlaiselta hiukan rappeutuneelta metsään rakennetulta lähiöltä kuin moni 60/70-luvulla rakennettu helsinkiläislähiö. Sunilan historia on kuitenkin hohdokkaampi kuin vaikkapa Pihlajamäen. Sunila ei ollut alunperin lähiö vaan Sunila Oy:n tehdasyhdyskunta. Yhdyskunnan rakennukset ovat Alvar Aallon suunnittelemia ja alunperin kaikki rakennukset olivat Sunila Oy:n omaisuutta. Sunilan rakennuskanta heijastelee Sunilan tehdasyhdyskunnan orgaanista rakennetta - on työläisten, työnjohdan, insinöörien ja johtajien rakennukset. On sauna, posti ja pesula. Kaikki rakennukset muodostavat harmoonisen kokonaisuuden.
Vuoteen 1969 saakka yhdyskunta ja teollisuuslaitos muodostivat varsin orgaanisen kokonaisuuden - yritys oli superorganismi. Yritys tarjosi yhdyskunnan jäsenille työpaikan mutta myös hyvinvointipalvelut. Yhdyskunta syntyi varsinkin kahden ystävyksen - Harry Gullichsenin ja Alvar Aallon yhteistyön pohjalta:
"Eräs Sunila Oy:n omistajayhtiö oli A. Ahlström Oy. Sen toimitusjohtaja ja Sunila Oy:n johtokunnan puheenjohtaja, Harry Gullichsen, tunsi Alvar Aallon ja esitti hänet hankkeen arkkitehdiksi. Aaltoa ja Gullichsenia yhdisti kiinnostus moderneihin ajatuksiin taiteesta, arkkitehtuurista ja yhteiskunnallisesta edistyksestä. Lauri Kanto, läheisen Hallan sellutehtaan tekninen johtaja, kutsuttiin rakennushankken vetäjäksi ja Aulis Kairamo sen tekniseksi johtajaksi. Nämä neljä miestä puhalsivat yhteen hiileen luodakseen teknisesti, arkkitehtonisesti ja sosiaalisesti korkeatasoisen tuotantolaitoksen ja yhdyskunnan.
Asuinalueen rakentaminen edistyi rinnan tehtaan rakentamisen kanssa, alkaen etelästä, ns. Valliniemen alueesta. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin johtajan talo Kantola, insinöörien ja työnjohtajien rivitalot sekä ensimmäiset työläisten asuintalot huoltorakennuksineen. Nämä valmistuivat 1937. Toinen vaihe valmistui 1938-39 ja käsitti mm. kuuluisat terassitalot Päivölä ja Karhu. Osa sahayhdyskunnan vanhoista taloista muutettiin uuteen käyttöön, kuten esimerkiksi entinen palokunnantalo, josta tuli selluyhdyskunnan yhteisöllisiä tarpeita palveleva "Sunilan Pirtti", joka tänään yksinään edustaa sahayhdyskunnan rakennuskantaa. " (Lähde: http://momoneco.kotka.fi/sunila_fi.html)
Kaksi muuta henkilöä hankkeen takana olivat Hallan sellutehtaan johtaja Lauri Kanto ja hankkeen tekninen johtaja Aulis Kairamo. Neljä miestä puhalsivat yhteen hiileen ja loivat teknisesti, arkkitehtoonisesti ja sosiaalisesti korkeatasoisen tuotantolaitoksen ja yhdyskunnnan.
Sunila oli kiinteä teollisuusyhdyskunta - samntyyppinen kuin vaikkapa Verla tai Ahlströmin monet ruukit.
Minulla on itselläni ollut lapsena suuri ilo asua kesät Kauttuan ruukin liepeillä ja tutustua Kauttuan ruukin elämään. Ahlström Oy omisti Kauttualla lähes kaiken. Virkamiehet asuivat Varkaudenmäellä - työläisillä oli omat asuntonsa. Yhtiö huolehti työntekijöistään - järjesti asunnon, leikkasi nurmikot, järjesti päiväkotipalveluja. Vaikka virkailijoiden talot Varkaudenmäellä olivat kukin hiukan erilaisia, tyyli oli sama. Kukaan ei tehnyt häiritseviä muutoksia arkkitehtuuriin.
Lauantaina käytiin yhtiön saunassa, sunnuntaina Kauttuan Klubilla. Uuten Vuotena mentiin kuuntelemaan tehtaanjohtajan puhetta. Ahlströmin kulttuuriin kuului outojakin tapoja - täysin suomenkieliselle paikkakunnalle tuotiin ruotsinkielisiä insinöörejä ja suomenkielisetkin lapset pantiin ruotsinkieliseen päiväkotiin. Tennistä pelattiin Ahlströmin kentällä. Kaikkialla oli siistiä.
Aika tietysti kultaa muistot. Uskon että tehdasyhteiskunnan homogeenisuudella oli myös epämiellyttävät puolensa. Jonkinlainen sisäänpäinkääntyneisyys.
Sunilan tehdasyhdyskuntaa ei ole ollut olemassa alkuperäisessä muodossaan sen jälkeen kun asunnot myytiin asukkaille 1969. Sunilasta on tullut tavallinen lähiö - yhteisöllisyys on laskenut tavallisen lähiön tasolle:
"Tehdas on vuodesta 1969 lähtien myynyt asuinrakennuksia, joista on muodostettu tavallisia asunto-osakeyhtiöitä. Myös huoltorakennukset ovat vaihtaneet omistajaa. Alkuperäisen tuotantoyhdyskunnan hajoaminen yhteiskunnan muutosten myötä on merkinnyt vaikeita aikoja asuinalueelle." (Lähde: sama)
Sama ilmiö on surukseni tapahtunut myös Kauttualla - Varkaudenmäki on edelleen hieno kokonaisuus mutta rappion merkkejä (=joku vaihtaa ovensa vääränlaiseksi) on jo nähtävissä. Keski-ikäinen naispuolinen turisti joka kävelee Varkaudenmäellä näkee tietysti kauniit rakennukset ja ihailee niitä ja syystä. Mutta nuo rakennukset ovat tavallaan vain Kauttuan tehdasyhdyskunnan rauniot. Tehdasyhdyskuntaa ei enää ole - talot on yksityistetty ja yhdyskunta purettu. Talot ovat tallella kuin neutronipommin jäljiltä, taloissa asuu ihmisiä, mutta yhdyskuntaa ei enää ole.
Jos Sunilan merkitys olisi puhtaasti paikallinen - tai rajoittuisi vain arkkitehtuurin (funktionalismin) historiaan - Sunila ei ansaitsisi ehkä kommenttia tässä blogissa. Mutta Sunilan merkitys on ollut laajempi.
Aikalaisten tulkintoja Sunilasta
Aikanaan (60-luvvulla) Sunila tulkittiin onnistuneeksi kokeiluksi. Se otettiin jopa malliksi, jolla perusteltiin lähiöiden rakentamista metsään. Puhuttiin metsäkaupungeista. Metsäkaupunkeja toteutettiin sitten 60- ja 70-luvulla moninpaikoin. Kokeilun voinee todeta olleen epäonnistuminen.
Epäonnistuminen syynä oli tietysti se, että ei tajuttu että Sunila ei ollut vain joukko parasta suomalaista arkkitehtuuria edustavia metsässä olevia rakennuksia vaan nimenomaan kiinteä yhteisö.
Nykyajan tulkintoja Sunilasta
Viime aikoina Sunilan rakennusten rappeutuminen on herättänyt halun kehittää Sunilaa. On perustettu mm. Pro Sunila seura Sunilan rakennusten ja koko asuinalueen ehostamiseksi.
Toiminta on tietysti sinänsä kannatettavaa, mutta on selvää että sitä Sunilaa minkä Aalto ja Gullichsen loivat ei koskaan luoda uudelleen ainakaan minkään yhdistyksen avulla. Yhdyskunnan raunioita (rakennuksia) voi pitää kunnossa, mutta siinä kaikki.
Haluan kuitenkin kiinnittää hyvin kriittistä huomiota yhteen väitteeseen Pro Sunila seuran ja Kotkan kaupungin turisteille jakamassa sinänsä oivassa lehdykässä Alvar Aallon Sunila:
"Sunila oli vuodesta 1938 alkaen 60-luvulle saakka toisaalta peinteinen patruunavetoinen ruukkiyhteiskunta, toisaalta moderni hyvinvointiyhteisö. Yhtiö huolehti väestään monin tavoin sairauskassasta urheiluharrastuksiin, lasten päivähoidosta joulu- ja äitienpäiväjuhliin...."
En tiedä tulkitsenko tekstiä oikein mutta mielestäni tuossa implisiittisesti todetaan että "vaikka Sunila oli perinteinen patruunavetoinen yhteisö, se oli siitä huolimatta myös hyvinvointiyhteisö".
Hyvinvointiyhteiskunta toisaalta ja patruunaperinne tai homogeenisuus toisaalta eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa. Päinvastoin. Homogeenisuus on pikemmin peruedellytys hyvinvointiyhteiskunnalle.
Erillisten yksilöiden muodostama monikulttuurinen ja moniarvoinen yhteiskunta saattaa kyetä jonkin aikaa ylläpitämään aiemman homogeenisen yhteiskunnan/yhteisön luomaa hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta se tuskin kykenee luomaan sitä itse.
No tämä on hypoteesi jota saa kritisoida !
Hyvinvointiyhteiskunta on luotu useaan kertaan ihmiskunnan historiassa. Hyvinvointiyhteiskunnan idea liittyy vahvasti orgaaniseen yhteiskuntakäsitykseen, eikä niinkään liberaaliin yhteiskuntaan. Bismarckin Preussi, Natsi-Saksan Volksgemeinschaft ja ruotsalainen kansankoti ovat hyvinvointiyhteiskunnan virstanpylväitä.
Nobel-palkittu ruotsalainen taloustieteiljä Gunnar Myrdal - eräs merkittävimpiä 20/30-luvun ruotsalaisen kansankodin teoreetikkoja - totesikin että hyvinvointiyhteiskunta onnistuu parhaiten juuri maassa joka on etnisesti homogeeninen kuten sen ajan Ruotsi. Ruotsalainen kansankoti olikin eräänlainen kevennetty versio Natsi-Saksasta: Yhtä homogeeninen kuin Saksa mutta ei niin anti-semitistinen. Yhtä innostunut eugeniikasta kuin Saksa mutta eugeniiikkaa harjoitettiin huomattavasti inhimillisemmin menetelmin.
Kun puhun hyvinvointiyhteiskunnasta tarkoitan siis nimenomaan ns. sosiaalidemokraattista hyvinvointiyhteiskuntaa. (Katso hyvinvointiyhteiskuntien klassifiointi wikipediassa.)
Lukijalle ei liene epäselvää, että tämä blogi haluaa ammentaa myös ruotsalaisen kansankodin ideasta.
perjantaina, heinäkuuta 24, 2009
Spekulaatiota kulttuurisodasta
Olen uumoillut jo aiemmin, että USA:ssa käytävä kulttuurisota "konservatiivien" ja "liberaalien" välillä on ehkä osin turha.
Nyt alkaa olla jo tiettyjä merkkejä siitä, että kulttuurisodan ytimessäkin olevasta aborttikysymyksestä on ehkä mahdollista saavuttaa kompromissi.
USA:ssa on suuria kysymyksiä ratkaistavana eikä ikuiseen riitelyyn ole varaa. USA:ssa sopuun on myös tiettyä hakua.
Kompromissin rakentaminen perustavin edellytys on, että molemmilla osapuolilla on vahva itseymmärrys. Mihin me konservatiivit/liberaalit haluamme tätä yhteiskuntaa viedä. Missä asioissa voimme tehdä kompromisseja - missä emme.
Jos keskustelun ainoa päämäärä on vastapuolen murjominen ja keskustelu nähdään nollasummapelinä, kompromissi on tietysti mahdoton. Mutta jos molemmilla on muitakin päämääriä, kompromissia voi yrittää.
Nyt alkaa olla jo tiettyjä merkkejä siitä, että kulttuurisodan ytimessäkin olevasta aborttikysymyksestä on ehkä mahdollista saavuttaa kompromissi.
USA:ssa on suuria kysymyksiä ratkaistavana eikä ikuiseen riitelyyn ole varaa. USA:ssa sopuun on myös tiettyä hakua.
Kompromissin rakentaminen perustavin edellytys on, että molemmilla osapuolilla on vahva itseymmärrys. Mihin me konservatiivit/liberaalit haluamme tätä yhteiskuntaa viedä. Missä asioissa voimme tehdä kompromisseja - missä emme.
Jos keskustelun ainoa päämäärä on vastapuolen murjominen ja keskustelu nähdään nollasummapelinä, kompromissi on tietysti mahdoton. Mutta jos molemmilla on muitakin päämääriä, kompromissia voi yrittää.
Afrikan ongelmat - muitten vika ?
Afrikan taloudellisten ja yhteiskunnallisten ongelmien on aina väitetty olevan muiden - lähinnä valkoisten - vika. Ensin syynä oli kolonialismi, sitten apartheid, nyt kuulemma kehitysapu.
Uskon itse että tärkein talouden moottori ovat väestön kognitiiviset taidot. Perustan käsitykseni sekä Lynnin ja Vanhasen tutkimukseen että Maailmanpankin selvityksiin. En arvailuihin.
Maailmanpankin raportti, johon viittaan, on tässä.
Kognitiivisia taitoja voi Maailmanpankin mukaan mitata Pisa-testillä ja Vanhasen ja Lynnin mukaan äo-testeillä. Koska Pisa-tulokset ja äo-mittaukset mittaavat pitkälti samaa asiaa, sillä kumpaa mittaria käytetään ei ole juuri väliä.
Mankind Quaterly toteaa Maailmanpankin tutkimuksen pohjalta:
Modernization theories propose that third world developing nations will eventually undergo a transformational process where they will go from traditional agrarian societies to industrialized ones, eventually reaching the development levels of Western, first world nations. It remains to be explained why industrialization has worked for only a small handful of European and Pacific Rim countries and has failed for most other nations of the world in South Asia, the Pacific Islands, Latin America, and sub-Saharan Africa. The 2007 World Bank Report Education Quality and Economic Growth demonstrates that education quality and cognitive skills, measured by international standardized test scores, are stronger predictors for national economic growth than educational quantity, measured by years of schooling and enrollment rates.
... the intelligence quotient (IQ) is highly correlated with international standardized test scores and other indices that complement income levels as indicators of national well-being. As IQ is substantially heritable, blunt strategies directed at simple resource expansions or institutional changes are unlikely to be effective at reducing disparities in international cognitive skills. Imminent workable solutions geared towards reducing global economic inequalities continue to remain elusive. Implications from the consequences of global inequality are discussed in the context of 21st century human migration in the West and Northeast Asia.
Virheellisten, vaikkakin "edistyksellisten", selitysten viljely tulee usein kalliiksi. Esimerkkinä vaikkapa WHO:n itsensä myöntämät virheinvestoinnit AIDS:in vastaisessa työssä.
Uskon itse että tärkein talouden moottori ovat väestön kognitiiviset taidot. Perustan käsitykseni sekä Lynnin ja Vanhasen tutkimukseen että Maailmanpankin selvityksiin. En arvailuihin.
Maailmanpankin raportti, johon viittaan, on tässä.
Kognitiivisia taitoja voi Maailmanpankin mukaan mitata Pisa-testillä ja Vanhasen ja Lynnin mukaan äo-testeillä. Koska Pisa-tulokset ja äo-mittaukset mittaavat pitkälti samaa asiaa, sillä kumpaa mittaria käytetään ei ole juuri väliä.
Mankind Quaterly toteaa Maailmanpankin tutkimuksen pohjalta:
Modernization theories propose that third world developing nations will eventually undergo a transformational process where they will go from traditional agrarian societies to industrialized ones, eventually reaching the development levels of Western, first world nations. It remains to be explained why industrialization has worked for only a small handful of European and Pacific Rim countries and has failed for most other nations of the world in South Asia, the Pacific Islands, Latin America, and sub-Saharan Africa. The 2007 World Bank Report Education Quality and Economic Growth demonstrates that education quality and cognitive skills, measured by international standardized test scores, are stronger predictors for national economic growth than educational quantity, measured by years of schooling and enrollment rates.
... the intelligence quotient (IQ) is highly correlated with international standardized test scores and other indices that complement income levels as indicators of national well-being. As IQ is substantially heritable, blunt strategies directed at simple resource expansions or institutional changes are unlikely to be effective at reducing disparities in international cognitive skills. Imminent workable solutions geared towards reducing global economic inequalities continue to remain elusive. Implications from the consequences of global inequality are discussed in the context of 21st century human migration in the West and Northeast Asia.
Virheellisten, vaikkakin "edistyksellisten", selitysten viljely tulee usein kalliiksi. Esimerkkinä vaikkapa WHO:n itsensä myöntämät virheinvestoinnit AIDS:in vastaisessa työssä.
torstaina, heinäkuuta 23, 2009
Murrejatkumo
Alue, jolla jokaisen kylän asukas ymmärtää vaikeuksitta naapurikylän murretta, on murrejatkumo.
Kyläketjussa A - B - C - ... - Ä - Ö kylän A asukas ymmärtää kylän B asukasta, kylän B asukas kylän C asukasta, mutta kylän A asukas ei mahdollisesti ymmärrä kylän Ö asukasta.
Murrejatkumoa voisi tietysti kutsua kieleksi. Käytännössä murrejatkumo jaetaan usein useampaan kieleen.
Murrejatkumoja on mm. skandinaavinen murrejatkumo. Skandinaavinen murrejatkumo jaetaan useampaan kieleen - siis ruotsiin, norjaan ja tanskaan. (Norja tosin jaetaan vielä nynorskaan ja bokmåliin.)
Kun murrejatkumo jaetaan eri kieliin, se tapahtuu useimmiten siten että kun kahden kylän K ja L välillä kulkee maiden 1 ja 2 raja, K:ssä määritellään puhuttavan kieltä 1 ja L:ssä kieltä 2. Siksipä Norjan ja Ruotsin raja on myös norjan kielen ja ruotsin kielen kieliraja, vaikka rajan molemmin puolin puhutaan aivan samalla tavalla.
Toinen tunnettu esimerkki murrejatkumosta on alasaksin murrejatkumo, joka jakaantuu kahteen kieleen hollantiin ja alasaksiin. Jälkimmäisen on sittemmin puhuttuna kielenä korvannut nykysaksa.
Suomen raja sen sijaan ei historiallisesti ole kieliraja. Molemmin puolin rajaa on puhuttu samaa kieltä - suomea Tornionjokilaakossa, saamea Tunturilapissa, livviä ja lyydiä Rajakarjalassa, inkeroista ja suomea Kannaksella. Tosin joku voi sanoa että livviä, lyydiä ja inkeroista ei ole oikein pidetty kielinä Suomessa eikä Venäjällä.
Sittemmin Ruotsin vähemmistövihamielinen hallitus on myös luonut Suomen ja Ruotsin rajalle kielirajan - Övertorneån suomi on nyt muka meäkieltä mutta Ylitorniossa puhutaan suomea.
Kyläketjussa A - B - C - ... - Ä - Ö kylän A asukas ymmärtää kylän B asukasta, kylän B asukas kylän C asukasta, mutta kylän A asukas ei mahdollisesti ymmärrä kylän Ö asukasta.
Murrejatkumoa voisi tietysti kutsua kieleksi. Käytännössä murrejatkumo jaetaan usein useampaan kieleen.
Murrejatkumoja on mm. skandinaavinen murrejatkumo. Skandinaavinen murrejatkumo jaetaan useampaan kieleen - siis ruotsiin, norjaan ja tanskaan. (Norja tosin jaetaan vielä nynorskaan ja bokmåliin.)
Kun murrejatkumo jaetaan eri kieliin, se tapahtuu useimmiten siten että kun kahden kylän K ja L välillä kulkee maiden 1 ja 2 raja, K:ssä määritellään puhuttavan kieltä 1 ja L:ssä kieltä 2. Siksipä Norjan ja Ruotsin raja on myös norjan kielen ja ruotsin kielen kieliraja, vaikka rajan molemmin puolin puhutaan aivan samalla tavalla.
Toinen tunnettu esimerkki murrejatkumosta on alasaksin murrejatkumo, joka jakaantuu kahteen kieleen hollantiin ja alasaksiin. Jälkimmäisen on sittemmin puhuttuna kielenä korvannut nykysaksa.
Suomen raja sen sijaan ei historiallisesti ole kieliraja. Molemmin puolin rajaa on puhuttu samaa kieltä - suomea Tornionjokilaakossa, saamea Tunturilapissa, livviä ja lyydiä Rajakarjalassa, inkeroista ja suomea Kannaksella. Tosin joku voi sanoa että livviä, lyydiä ja inkeroista ei ole oikein pidetty kielinä Suomessa eikä Venäjällä.
Sittemmin Ruotsin vähemmistövihamielinen hallitus on myös luonut Suomen ja Ruotsin rajalle kielirajan - Övertorneån suomi on nyt muka meäkieltä mutta Ylitorniossa puhutaan suomea.
sunnuntaina, heinäkuuta 19, 2009
Feminismin ja natsismin lakeijat
Yleltä tuli loistava kolmiosainen elokuva Kirsikkakungitar, joka kertoi juutalaisen naisen elämästä 1900-luvun Saksassa. Kyseessä oli hieno kasvu- ja rakkaustarina saksalaiseen yläluokkaan naitetusta juutalaisnaisesta, joka integroitui saksalaisen kylän elämään selviten miten kuten natsismin ja kommunisminkin ajasta.
Elokuvassa kuvattiin sivujuonteena natsien perustaman juutalaisen kulttuurijärjestön toimintaa. Järjestön päämääränä oli ainoastaan palvella Natsi-Saksan taloudellisia ja propagandistisia päämääriä Kristalliyön jälkeisessä Saksassa. Kun järjestöä ei enää tarvittu, toimihenkilöt kaasutettiin.
Tuollainen lakeijamaisuus - siis "järkevä" kompromissikyky - hirvittää minua aina.
Mieleen tuli jotenkin eräiden suomalaisten feministipuolueiden piirissä toimivat heteromiehet.
Anteeksi nyt vaan, mutta kun mielenliikkeilleen ei aina voi mitään.
Elokuvassa kuvattiin sivujuonteena natsien perustaman juutalaisen kulttuurijärjestön toimintaa. Järjestön päämääränä oli ainoastaan palvella Natsi-Saksan taloudellisia ja propagandistisia päämääriä Kristalliyön jälkeisessä Saksassa. Kun järjestöä ei enää tarvittu, toimihenkilöt kaasutettiin.
Tuollainen lakeijamaisuus - siis "järkevä" kompromissikyky - hirvittää minua aina.
Mieleen tuli jotenkin eräiden suomalaisten feministipuolueiden piirissä toimivat heteromiehet.
Anteeksi nyt vaan, mutta kun mielenliikkeilleen ei aina voi mitään.
Uskonnon irrationaalisuudesta - osa 5
Erilaiset vapaaehtoiset yhteisöt (urheilujärjestöt, osuustoiminnalliset järjestöt, eläinsuojelu- ja lastensuojeluyhdistykset, Punainen Risti, etniset järjesöt,...) tuottavat suuren osan ihmisten tarvitsemista hyödykkeistä.
Kaikki ihmisten välinen yhteistyö hyödykkeiden tuottamiseksi ei tietenkään ole yleisinhimillisesti tarkasteltuna positiivista. Rikollisjärjestöt ja kartellit tuottavat kyllä pääsääntöisesti taloudellisia etuja jäsenilleen (sisäryhmälle), mutta haittaavat samalla muuta yhteiskuntaa.
Erityisesti alhaisen luottamuksen yhteiskunnissa rikollisjärjestöt ovat merkittävimpiä ja vahvimpia "kansalaisjärjestöjä". Etelä-Italia on usein mainittu malliesimerkkinä alhaisen luottamuksen yhteiskunnasta (Putnam). Meksiko on toinen esimerkki. Meksikolainen kirjailija B.S. Traven on kirjoissaan (Vankkurit, Hallitus, Marssi Moterialle) kuvannut meksikolaisen yhteiskunnan täydellistä korruptoituneisuutta ja mielivaltaa loistavasti. Virkamiesten täydellisen mädännäisyyden kuvaaja Traven löytää sankaruutta ja rehellisyyttä ainoastaan yksinkertaisten intiaanien vilpittömyydestä.
Jo viime vuosisadan alussa yhteiskuntatieteilijät ihmettelivät, miksi Meksiko laajoista raaka-ainevaroistaan ja edistyksellisestä perustuslaistaan huolimatta kehittyy aivan eri suuntaan kuin Yhdysvallat. Itse asiassa kun talouskasvu oli vuosisadan alkupuolella varsin voimakasta, monet ulkopuoliset tarkkailijat harhautuivat hetkeksi uskomaan Meksikon loistavaan tulevaisuuteen. Mutta talouskehitys ei kyennyt lopettamaan maassa rehottavaa rikollisuutta, korruptiota ja mielivaltaa. Orastava kehitys lopahti.
Viime aikojenkaan uudelleen alkanut nopea talouskasvu, jota on edistänyt Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus, ei ole juuri muuttanut tilannetta. Meksikoa tai pikemmin meksikolaisia leimaa alhainen luottamustaso. Steve Sailer on tehnyt havainnon, että muuttaessaan USA:han meksikolaiset perustuvat harvinaisen vähän etnisiä yhteisöjä tai instituutioita päinvastoin kuin monet muut maahanmuuttajaryhmät - ääriesimerkkeinä tamilit ja irakilaiskristityt.
Fukuyaman mukaan keskinäinen luottamus on yksi merkittävimpiä taloudellisen menestyksen tekijöitä. Meksikolaisen yhteiskunnan heikko menestys selittyykin siis ilmeisesti juuri alhaisella luottamustasolla. Vanhasen ja Lynnin osoittama toinen menestystekijä (kansallinen äo) tai sen puute ei uskoakseni selitä Meksikon heikkoa menestystä. Sailerin mukaan myöskään yritteliäisyyden puute ei ole leimallista meksikolaisille.
Huumekartelli on Meksikolle tyypillinen rikollisjärjestö. Vahvoja yhteisöjä Meksikossa ei Sailerin mukaan oikeastaan olekaan kuin perhe ja rikollisjärjestöt.
Mielenkiintoista on havaita, että myös rikollisjärjestöt ovat tiedostaneet uskonnon merkityksen yhteisön koheesiota ylläpitävänä voimana. Time kertoo artikkelissaan Drug Dealing for Jesus: Mexico's Evangelical Narcos, miten meksikolainen huumekartelli on luonut mafiamaisen organisaation La Familia. La Familian toiminta rakentuu omaperäisen ideologian varaan, joka painottaa solidaarisuutta omia kohtaan, perhearvoja, Meksikon vallankumouksen perinnettä ja evankelikaalista kristiuskoa. Onpa La Familialla jopa oma versio Raamatusta.
Sinänsä vahva uskontoon perustuva solidaarisuus omia kohtaan yhdistettynä ulkoryhmän törkeäänkin hyväksikäyttöön herättää hämmennystä korkeintaan länsimaisen universalistin silmissä. Partikularistinen etiikka on ihmiselle lajityypillinen etiikan muoto. Partikularistisen etiikan oikeutuksen kieltäminen ja universalistisen etiikan edellyttäminen minimivaatimuksena kaikilta ideologioilta on ehkä kaunis ajatus. Kristuksen oppi perustuu puhtaimmillaan universalismiin.
Mutta universalistien ei pitäisi erehtyä kuitenkaan luulemaan että kaikki ihmiset pitävät universalismia kauniina ajatuksena. Monille ihmisille universalismi näyttäytyy pelkästään kunniattomuutena ja omien pettämisenä.
Kaikki ihmisten välinen yhteistyö hyödykkeiden tuottamiseksi ei tietenkään ole yleisinhimillisesti tarkasteltuna positiivista. Rikollisjärjestöt ja kartellit tuottavat kyllä pääsääntöisesti taloudellisia etuja jäsenilleen (sisäryhmälle), mutta haittaavat samalla muuta yhteiskuntaa.
Erityisesti alhaisen luottamuksen yhteiskunnissa rikollisjärjestöt ovat merkittävimpiä ja vahvimpia "kansalaisjärjestöjä". Etelä-Italia on usein mainittu malliesimerkkinä alhaisen luottamuksen yhteiskunnasta (Putnam). Meksiko on toinen esimerkki. Meksikolainen kirjailija B.S. Traven on kirjoissaan (Vankkurit, Hallitus, Marssi Moterialle) kuvannut meksikolaisen yhteiskunnan täydellistä korruptoituneisuutta ja mielivaltaa loistavasti. Virkamiesten täydellisen mädännäisyyden kuvaaja Traven löytää sankaruutta ja rehellisyyttä ainoastaan yksinkertaisten intiaanien vilpittömyydestä.
Jo viime vuosisadan alussa yhteiskuntatieteilijät ihmettelivät, miksi Meksiko laajoista raaka-ainevaroistaan ja edistyksellisestä perustuslaistaan huolimatta kehittyy aivan eri suuntaan kuin Yhdysvallat. Itse asiassa kun talouskasvu oli vuosisadan alkupuolella varsin voimakasta, monet ulkopuoliset tarkkailijat harhautuivat hetkeksi uskomaan Meksikon loistavaan tulevaisuuteen. Mutta talouskehitys ei kyennyt lopettamaan maassa rehottavaa rikollisuutta, korruptiota ja mielivaltaa. Orastava kehitys lopahti.
Viime aikojenkaan uudelleen alkanut nopea talouskasvu, jota on edistänyt Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus, ei ole juuri muuttanut tilannetta. Meksikoa tai pikemmin meksikolaisia leimaa alhainen luottamustaso. Steve Sailer on tehnyt havainnon, että muuttaessaan USA:han meksikolaiset perustuvat harvinaisen vähän etnisiä yhteisöjä tai instituutioita päinvastoin kuin monet muut maahanmuuttajaryhmät - ääriesimerkkeinä tamilit ja irakilaiskristityt.
Fukuyaman mukaan keskinäinen luottamus on yksi merkittävimpiä taloudellisen menestyksen tekijöitä. Meksikolaisen yhteiskunnan heikko menestys selittyykin siis ilmeisesti juuri alhaisella luottamustasolla. Vanhasen ja Lynnin osoittama toinen menestystekijä (kansallinen äo) tai sen puute ei uskoakseni selitä Meksikon heikkoa menestystä. Sailerin mukaan myöskään yritteliäisyyden puute ei ole leimallista meksikolaisille.
Huumekartelli on Meksikolle tyypillinen rikollisjärjestö. Vahvoja yhteisöjä Meksikossa ei Sailerin mukaan oikeastaan olekaan kuin perhe ja rikollisjärjestöt.
Mielenkiintoista on havaita, että myös rikollisjärjestöt ovat tiedostaneet uskonnon merkityksen yhteisön koheesiota ylläpitävänä voimana. Time kertoo artikkelissaan Drug Dealing for Jesus: Mexico's Evangelical Narcos, miten meksikolainen huumekartelli on luonut mafiamaisen organisaation La Familia. La Familian toiminta rakentuu omaperäisen ideologian varaan, joka painottaa solidaarisuutta omia kohtaan, perhearvoja, Meksikon vallankumouksen perinnettä ja evankelikaalista kristiuskoa. Onpa La Familialla jopa oma versio Raamatusta.
Sinänsä vahva uskontoon perustuva solidaarisuus omia kohtaan yhdistettynä ulkoryhmän törkeäänkin hyväksikäyttöön herättää hämmennystä korkeintaan länsimaisen universalistin silmissä. Partikularistinen etiikka on ihmiselle lajityypillinen etiikan muoto. Partikularistisen etiikan oikeutuksen kieltäminen ja universalistisen etiikan edellyttäminen minimivaatimuksena kaikilta ideologioilta on ehkä kaunis ajatus. Kristuksen oppi perustuu puhtaimmillaan universalismiin.
Mutta universalistien ei pitäisi erehtyä kuitenkaan luulemaan että kaikki ihmiset pitävät universalismia kauniina ajatuksena. Monille ihmisille universalismi näyttäytyy pelkästään kunniattomuutena ja omien pettämisenä.
lauantaina, heinäkuuta 18, 2009
Iranin kansan taistelu jatkuu
Iranin reformistien vastarinta ei siis ole sammunut.
Rafsanjanin perjantairukous Teheranin Yliopistolla sai reformistit taas kaduille. Rafsanjani kiisti taas Valvojien neuvoston auktoriteetin ja syytti Valvojien neuvostoa "islamilaisten periaatteiden pettämisestä", millä hän tarkoitti kansan äänen hylkäämistä.
Tällä kertaa mielenosoituksissa nousi esiin mielenkiintoinen uusi teema. Mielenosoittajat huusivat Kiinan ja Venäjän vastaisia iskulauseita.
Kiinan ja Iranin johto elävät tietynlaisessa symbiosissa. Kiina saa Iranilta öljyä ja Iranin johto lupauksen kiinalaisten kaikkinaisesta tuesta esim. YK:n turvallisuusneuvostossa. Kiinan tuki Iranin johdolle estää kaikki tehokkaat Iranin vastaiset pakotteet ja mahdollistaa Iranin ydinpommiohjelman jatkumisen.
Epäpyhä allianssi on nyt johtanut siihen mielenkiintoiseen tilanteeseen että presidentti Ahmadinejad ei ole tukenut Sinkiangin muslimeja millään tavalla, vaan on vaiennut Sinkiangin tapahtumista.
Iranilaiset reformistit ovat nyt havainneet että Ahmadinejad ei ole hylännyt pelkästään demokratiaa vaan myös islamin. Iranin nyky-johto ei siis ole ainoastaan totalitäärinen despotia vaan myös moraalisesti mätä ulkovallan (Kiina) käsikassara.
Iranin reformin onnistumisella olisi valtava merkitys maailmanrauhalle. Merkityksen laajuutta on vaikea edes kuvitella. Iranin nyky-johto tukee terrorismia ja vallanvaihto saattaisi lopettaa tämän tuen. Iranin nyky-johto tukee öljynviennillään Kiinan nykyjohtoa ja vallanvaihto saattaisi jopa heikentää Kiinan johtoa.
Yhden islamilaisen maan demokratisoituminen saattaisi jopa tukea demokratiaa muissakin islamilaisisa maissa. Tähän en kuitenkaan juuri usko. Arabit ja iranilaiset ovat monin tavoin kuin eri planeetalta.
Rafsanjanin perjantairukous Teheranin Yliopistolla sai reformistit taas kaduille. Rafsanjani kiisti taas Valvojien neuvoston auktoriteetin ja syytti Valvojien neuvostoa "islamilaisten periaatteiden pettämisestä", millä hän tarkoitti kansan äänen hylkäämistä.
Tällä kertaa mielenosoituksissa nousi esiin mielenkiintoinen uusi teema. Mielenosoittajat huusivat Kiinan ja Venäjän vastaisia iskulauseita.
Kiinan ja Iranin johto elävät tietynlaisessa symbiosissa. Kiina saa Iranilta öljyä ja Iranin johto lupauksen kiinalaisten kaikkinaisesta tuesta esim. YK:n turvallisuusneuvostossa. Kiinan tuki Iranin johdolle estää kaikki tehokkaat Iranin vastaiset pakotteet ja mahdollistaa Iranin ydinpommiohjelman jatkumisen.
Epäpyhä allianssi on nyt johtanut siihen mielenkiintoiseen tilanteeseen että presidentti Ahmadinejad ei ole tukenut Sinkiangin muslimeja millään tavalla, vaan on vaiennut Sinkiangin tapahtumista.
Iranilaiset reformistit ovat nyt havainneet että Ahmadinejad ei ole hylännyt pelkästään demokratiaa vaan myös islamin. Iranin nyky-johto ei siis ole ainoastaan totalitäärinen despotia vaan myös moraalisesti mätä ulkovallan (Kiina) käsikassara.
Iranin reformin onnistumisella olisi valtava merkitys maailmanrauhalle. Merkityksen laajuutta on vaikea edes kuvitella. Iranin nyky-johto tukee terrorismia ja vallanvaihto saattaisi lopettaa tämän tuen. Iranin nyky-johto tukee öljynviennillään Kiinan nykyjohtoa ja vallanvaihto saattaisi jopa heikentää Kiinan johtoa.
Yhden islamilaisen maan demokratisoituminen saattaisi jopa tukea demokratiaa muissakin islamilaisisa maissa. Tähän en kuitenkaan juuri usko. Arabit ja iranilaiset ovat monin tavoin kuin eri planeetalta.
perjantaina, heinäkuuta 17, 2009
Rotu ja Obama
Obama vaatii afromerikkalaisia ottamaan vastuun omasta ja erityisesti lastensa elämästä, ryhtymään tiedemiehiksi ja muihin korkean statuksen ammatteihin jne.
Vaikkakin syrjintää Obaman mukaan vieläkin esiintyy, afroamerikkalaisten on Obaman mukaan ymmärrettävä, että vastuu on ensi sijassa yksilöillä itsellään eikä esimerkiksi hallituksella.
Kunnioitan Obaman kannanottoa ja olen ainakin osin samaa mieltä. Haluan kuitenkin huomauttaa/kysyä seuraavaa:
1. Jos kerran mustien äo on suurella todennäköisyydellä selkeästi alempi kuin valkoisten ja mongolien, onko Obaman vaatimus kohtuuton ?
Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Afroamerikkalaisten alaryhmien menestyserot - karibialaisperäiset menestyvät käsittääkseni muita afroamerikkalaisia huomattavasti paremmin - ovat ilmeisesti suht suuria. Äo:n lisäksi muutkin tekijät - kuten yritteliäisyys ja työn arvostaminen - vaikuttavat siis menestykseen.
Toisaalta, vaikka yritteliäisyys ja muut asenne- ja kulttuuriset tekijät ovat helpommin muutettavissa kuin genotyyppi, kulttuurikin muuttuu hyvin hitaasti. Afroamerikkalaista kultturia leimaa työn alhainen arvostus miesten keskuudessa, miesten heikko vastuunotto perheestään ja miesten suhteellisen korkea rikollisuus. Kierteen katkaiseminen on hyvin vaikeaa.
2. Amerikkalaisessa yhteiskunnanssa on sekä positiivista että negatiivista syjintää afroamerikkalaisia kohtaan. Positiivinen syrjintä on hyvin laajaa: Erilaisilla kiintiöillä on synnytetty tilanne, jossa afroamerikkalaiset ovat yliedustettuja mm. lääkärin ja juristin ammateissa. Saman äo:n omaavalla afroamerikkalaisella on kiintiöitten takia moninkertainen todennäköisyys päästä lääkäriksi tai juristiksi valkoiseen amerikkalaiseen verrattuna. (Lähde: Herrnstein ja Murray, Bell Curve)
Vaikkakin syrjintää Obaman mukaan vieläkin esiintyy, afroamerikkalaisten on Obaman mukaan ymmärrettävä, että vastuu on ensi sijassa yksilöillä itsellään eikä esimerkiksi hallituksella.
Kunnioitan Obaman kannanottoa ja olen ainakin osin samaa mieltä. Haluan kuitenkin huomauttaa/kysyä seuraavaa:
1. Jos kerran mustien äo on suurella todennäköisyydellä selkeästi alempi kuin valkoisten ja mongolien, onko Obaman vaatimus kohtuuton ?
Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Afroamerikkalaisten alaryhmien menestyserot - karibialaisperäiset menestyvät käsittääkseni muita afroamerikkalaisia huomattavasti paremmin - ovat ilmeisesti suht suuria. Äo:n lisäksi muutkin tekijät - kuten yritteliäisyys ja työn arvostaminen - vaikuttavat siis menestykseen.
Toisaalta, vaikka yritteliäisyys ja muut asenne- ja kulttuuriset tekijät ovat helpommin muutettavissa kuin genotyyppi, kulttuurikin muuttuu hyvin hitaasti. Afroamerikkalaista kultturia leimaa työn alhainen arvostus miesten keskuudessa, miesten heikko vastuunotto perheestään ja miesten suhteellisen korkea rikollisuus. Kierteen katkaiseminen on hyvin vaikeaa.
2. Amerikkalaisessa yhteiskunnanssa on sekä positiivista että negatiivista syjintää afroamerikkalaisia kohtaan. Positiivinen syrjintä on hyvin laajaa: Erilaisilla kiintiöillä on synnytetty tilanne, jossa afroamerikkalaiset ovat yliedustettuja mm. lääkärin ja juristin ammateissa. Saman äo:n omaavalla afroamerikkalaisella on kiintiöitten takia moninkertainen todennäköisyys päästä lääkäriksi tai juristiksi valkoiseen amerikkalaiseen verrattuna. (Lähde: Herrnstein ja Murray, Bell Curve)
tiistaina, heinäkuuta 14, 2009
IAET:n uhrit
Ihmettelenpä vaan, että kun on olemassa kaikenlaisia uskontojen uhrit ry:itä ja vapaa-ajattelijoita, eikö ole esimerkiksi työttömyyskassojen uhreille mitään järjestöä.
IAET-työttömyyskassa kerää rahaa maksuina, mutta kun korvauksia pitäisi maksaa, rahoja saa osottaa neljä kuukautta. Suurtyöttömyys on tullut IAET:lle kai yllätyksenä.
Eikö näitä kassoja mitenkään valvota. Vakuutusyhtiöitä valvotaan ja tarkkaan.
IAET-työttömyyskassa kerää rahaa maksuina, mutta kun korvauksia pitäisi maksaa, rahoja saa osottaa neljä kuukautta. Suurtyöttömyys on tullut IAET:lle kai yllätyksenä.
Eikö näitä kassoja mitenkään valvota. Vakuutusyhtiöitä valvotaan ja tarkkaan.
sunnuntaina, heinäkuuta 12, 2009
Jumala loi ihmiset - Samuel Colt teki ihmisistä tasa-arvoisia
Tasa-arvo on asia, joka on noussut esiin useita kertoja ihmisen historian aikana, vaikkakin viimeisten 150 vuoden aikana vaikuttaneet sosialistiset, feministiset ja sosialidemokraattiset liikkeet joskus tuntuvat luulevan että tasa-arvo on oleellisesti heidän innovaationsa. Totuuden nimessä on tosin myönnettävä, että Friedrich Engels ammensi vahvasti myös historiasta ja jopa antropolgiasta kirjassaan Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä. Toisaalta on todettava että äärioikeiston kontribuutio tasa-arvon saralla usein unohdetaan - katso tämä ja tämä.
Aseiden kehityksen tarkastelu luo yhden näkökulman ihmisten tasa-arvoon. Varoituksen sanana todettakoon että tietämykseni aseista on suppeaa - en harrasta esimerkiksi ammuntaa. Tämä postaus perustuu aivan viimeaikaisen kiinnostuksen heräämiseen. Tasa-arvosta sen sijaan uskon tietäväni paljonkin.
Jumalan sanotaan luoneen ihmisen mutta Samuel Coltin tehneen ihmisistä tasa-arvoisen. Samuel Coltin keksijän työn tuloksena revolveri kehittyi tehokkaaksi jokamiehen konfliktinratkaisukeinoksi. Fyysinen voima ei enää ollut oleellista, vaan heikkokin mies kykeni voittamaan kamppailun.
Tosiasiassa aseiden kehitys loi tasa-arvoa jo kymmeniätuhansia vuosia ennen Coltia.
Simpansseilla fyysisesti vahvin yksilö dominoi yleensä kaikkia muita simpansseja. Dominanssi saavutetaan raaalla voimalla ja alfa-uros voi halutessaan ottaa haltuunsa minkä tahansa resurssin. Mm. de Waalin Arnheimin eläintarhassa tarkkailemat simpanssit saattavat tosin joskus onnistua tekemään vallankaappauksen. Arnheimin eläintarhan naaraat liittoutuivat vanhaa despoottista alfa-urosta vastaan nuoremman uroksen puolesta ja onnistuivat vaihtamaan alfa-uroksen mieleisemmäkseen.
Ihmisellä tällainen käännetty dominanssi - rahvaan harjoittama alfa-uroksen kontrolloiminen - on simpansseja oleellisesti kehittyneempää. Varhaiset metsästäjä-keräilijät kykenivät jopa kokonaan hävittämään päällikkyyden. Mbuti-metsästäjäkeräilijä on eräänlainen asiantuntijaorganisaatio, missä metsästykseen ja sotimiseen liittyvät päätökset tehdään konsensuksen kautta.
Aseiden kehitys paleoliittisella kivikaudella oli todennäköisesti yksi oleellinen tasa-arvon mahdollistaja. Yksilö, joka pyrkii metsästäjä-keräilijä-yhteisössä nousemaan muiden yläpuolelle vaikkapa ottamalla haltuunsa ylimäärän resursseja, yritetään ensin saada puhuttelulla, pilkalla ja sosiaalisella eristämiselle ruotuun. Äärimmäisenä keinona yhteisö päättää yhdessä teloittaa nousukkaan. Tehtävä annetaan yleensä jollekin teloitettavan lähisukulaisille, jotta verikoston riski minimoidaan. (lähde: Boehm, Hierarchy in Forest)
Fyysisesti voimakkaankin yksilön teloitus onnistuu bushmanni-yhteisössäkin suhteellisen helposti myrkytettyjä jousia käyttämällä.
Jotkut innovaatiot päivastoin lisäävät epätasa-arvoa. Raskaan ratsuväen synty pimeällä keskiajalla vaati, että sotilas varustettiin hevosella, haarniskalla, keihäällä yms. varustuksella, jonka hankkiminen ja ylläpito oli kallista. Pimeän keskiajan kuninkaat ratkaisivat kustannusongelman läänittämällä maat vasalleilleen, joiden tehtävä oli varustaa raskas ratsuväki. Syntyi äärimmäisen epätasa-arvoinen yhteiskunta, jonka huipulla oli kuningas, tämän vasallit, seuraavan tason vasallit, varustetut ratsumiehet (ritarit) ja alimpana maaorjuuteen tuomitut talonpojat. (lähde: Hart, Understanding Human History, kappale 42)
Raskaan ratsuväen - ja feodalismin - valtakausi kesti lähes tuhat vuotta. Varsijousen ja varsinkin pitkäjousen keksiminen heikensi raskaan ratsuväen merkitystä.
Pitkäjousen kehitys johti ritarien ja feodaaliaateliston arvon laskuun kuninkaan silmissä. Yhteiskunta demokratisoitui. Taitava jousen käyttö vaati taitoa ja hyvin pitkää harjoitusta. Englannin maaseudulla rahvas harjoitteli 1300-luvulla pitkäjousen käyttöä - taitavimmista jousien käyttäjistä tuli kylänsä sankareita - ehkä jopa Robin Hoodin kaltaisia vallanpitäjien haastajia. (Robin Hood toki oli fiktiivinen hahmo ja eli jo ennen näitä aikoja. Parempi esimerkki kuuluisasta (varsi)jousen käyttäjästä onkin sveitsiläinen Wilhelm Tell, vaikka hänenkin todenperäisyytensä on kiistetty.)
Feodaaliaatelisto ymmärsi varsijousen ja pitkäjousen vallankumouksellisen luonteen ja niiden leviäminen pyrittiin estämään illegalisoimalla. Rent seekingiä pahimmillaan siis !
Ranskalaisilta meni käytännöllisempiä englantilaisia kauemmin hyväksyä maailman muuttuminen. Englantilaisten piti antaa ranskalaisille opetus jousiaseiden ylivoimaisuudessa kolme kertaa Crecyn (1346), Poitiersin (1356) ja Agincourtin (1415) taistelussa ennen kuin ranskalaiset uskoivat.
Palaan aiheeseen kunhan ymmärrykseni lisääntyy
Aseiden kehityksen tarkastelu luo yhden näkökulman ihmisten tasa-arvoon. Varoituksen sanana todettakoon että tietämykseni aseista on suppeaa - en harrasta esimerkiksi ammuntaa. Tämä postaus perustuu aivan viimeaikaisen kiinnostuksen heräämiseen. Tasa-arvosta sen sijaan uskon tietäväni paljonkin.
Jumalan sanotaan luoneen ihmisen mutta Samuel Coltin tehneen ihmisistä tasa-arvoisen. Samuel Coltin keksijän työn tuloksena revolveri kehittyi tehokkaaksi jokamiehen konfliktinratkaisukeinoksi. Fyysinen voima ei enää ollut oleellista, vaan heikkokin mies kykeni voittamaan kamppailun.
Tosiasiassa aseiden kehitys loi tasa-arvoa jo kymmeniätuhansia vuosia ennen Coltia.
Simpansseilla fyysisesti vahvin yksilö dominoi yleensä kaikkia muita simpansseja. Dominanssi saavutetaan raaalla voimalla ja alfa-uros voi halutessaan ottaa haltuunsa minkä tahansa resurssin. Mm. de Waalin Arnheimin eläintarhassa tarkkailemat simpanssit saattavat tosin joskus onnistua tekemään vallankaappauksen. Arnheimin eläintarhan naaraat liittoutuivat vanhaa despoottista alfa-urosta vastaan nuoremman uroksen puolesta ja onnistuivat vaihtamaan alfa-uroksen mieleisemmäkseen.
Ihmisellä tällainen käännetty dominanssi - rahvaan harjoittama alfa-uroksen kontrolloiminen - on simpansseja oleellisesti kehittyneempää. Varhaiset metsästäjä-keräilijät kykenivät jopa kokonaan hävittämään päällikkyyden. Mbuti-metsästäjäkeräilijä on eräänlainen asiantuntijaorganisaatio, missä metsästykseen ja sotimiseen liittyvät päätökset tehdään konsensuksen kautta.
Aseiden kehitys paleoliittisella kivikaudella oli todennäköisesti yksi oleellinen tasa-arvon mahdollistaja. Yksilö, joka pyrkii metsästäjä-keräilijä-yhteisössä nousemaan muiden yläpuolelle vaikkapa ottamalla haltuunsa ylimäärän resursseja, yritetään ensin saada puhuttelulla, pilkalla ja sosiaalisella eristämiselle ruotuun. Äärimmäisenä keinona yhteisö päättää yhdessä teloittaa nousukkaan. Tehtävä annetaan yleensä jollekin teloitettavan lähisukulaisille, jotta verikoston riski minimoidaan. (lähde: Boehm, Hierarchy in Forest)
Fyysisesti voimakkaankin yksilön teloitus onnistuu bushmanni-yhteisössäkin suhteellisen helposti myrkytettyjä jousia käyttämällä.
Jotkut innovaatiot päivastoin lisäävät epätasa-arvoa. Raskaan ratsuväen synty pimeällä keskiajalla vaati, että sotilas varustettiin hevosella, haarniskalla, keihäällä yms. varustuksella, jonka hankkiminen ja ylläpito oli kallista. Pimeän keskiajan kuninkaat ratkaisivat kustannusongelman läänittämällä maat vasalleilleen, joiden tehtävä oli varustaa raskas ratsuväki. Syntyi äärimmäisen epätasa-arvoinen yhteiskunta, jonka huipulla oli kuningas, tämän vasallit, seuraavan tason vasallit, varustetut ratsumiehet (ritarit) ja alimpana maaorjuuteen tuomitut talonpojat. (lähde: Hart, Understanding Human History, kappale 42)
Raskaan ratsuväen - ja feodalismin - valtakausi kesti lähes tuhat vuotta. Varsijousen ja varsinkin pitkäjousen keksiminen heikensi raskaan ratsuväen merkitystä.
Pitkäjousen kehitys johti ritarien ja feodaaliaateliston arvon laskuun kuninkaan silmissä. Yhteiskunta demokratisoitui. Taitava jousen käyttö vaati taitoa ja hyvin pitkää harjoitusta. Englannin maaseudulla rahvas harjoitteli 1300-luvulla pitkäjousen käyttöä - taitavimmista jousien käyttäjistä tuli kylänsä sankareita - ehkä jopa Robin Hoodin kaltaisia vallanpitäjien haastajia. (Robin Hood toki oli fiktiivinen hahmo ja eli jo ennen näitä aikoja. Parempi esimerkki kuuluisasta (varsi)jousen käyttäjästä onkin sveitsiläinen Wilhelm Tell, vaikka hänenkin todenperäisyytensä on kiistetty.)
Feodaaliaatelisto ymmärsi varsijousen ja pitkäjousen vallankumouksellisen luonteen ja niiden leviäminen pyrittiin estämään illegalisoimalla. Rent seekingiä pahimmillaan siis !
Ranskalaisilta meni käytännöllisempiä englantilaisia kauemmin hyväksyä maailman muuttuminen. Englantilaisten piti antaa ranskalaisille opetus jousiaseiden ylivoimaisuudessa kolme kertaa Crecyn (1346), Poitiersin (1356) ja Agincourtin (1415) taistelussa ennen kuin ranskalaiset uskoivat.
Palaan aiheeseen kunhan ymmärrykseni lisääntyy
perjantaina, heinäkuuta 10, 2009
Nokian ongelmat
Nokia taitaa todella olla helisemässä. Myynnin arvellaan laskevan melkein 20% samaan aikaan kun Samsung ja Apple kasvattavat lamasta huolimatta myyntiään.
Nokian yksi ongelma on heikko asema USA:n markkinoilla. Kun suurin osa mobiilialan innovaatiosta tapahtuu tätä nykyä USA:ssa ja Kanadassa, Nokia ei pääse osalliseksi innovaatiosta. Innovatiiviset sovellukset rakennetaan ensi sijassa Applen iPhoneen ja Googlen Android-platformiin. Kun Nokialla ei omien sanojensa mukaan ole edes suunnitelmia julkaista Android-puhelinta Nokia ei todellakaan pääse osalliseksi innovaatiosta.
Nokian suurin ongelma on sen sisäänpäinlämpiävyys ja öykkärimäinen usko siihen että Nokia osaa tehdä kaiken itse. Nokia ei siis julkaise Android-puhelinta vaan luottaa omaan Symbian-platformiinsa. Nokian viestinnästä on suoraan todettu Arvopaperit-lehdelle, että
"Nokian älypuhelimissa käyttämä käyttöjärjestelmä on Symbian OS."
Evli Pankin Nokiaa seuraavan analyytikon Mikko Ervastin mielestä Nokian ongelma on nimenomaan omiin näkemyksiin rajoittunut kehitystyö. Nokian pitäisi edes tunnustaa että, että kilpailijoiden teknologiatkin voivat olla kokeilemisen arvoisia.
Nokian Ovi tarjoaa toki sovelluskehittäjille paikan myydä sovelluksiaan, mutta kuinka moni Nokian asiakas todella ostaa sovelluksia Ovesta ? Nokian puhelimien ostajat lienevät lopulta varsin konservatiivisia kuluttajia. Vaikka Nokian Symbianin käyttäjiä on edelleen paljon enemmän kuin Applen iPhonen, Symbian-ympäristöä ei sovelluskehittäjien keskuudessa pidetä kovin mielenkiintoisena platformina. Tilanne ei ehkä edes ole muuttumassa nopeasti.
Nokian yksi ongelma on heikko asema USA:n markkinoilla. Kun suurin osa mobiilialan innovaatiosta tapahtuu tätä nykyä USA:ssa ja Kanadassa, Nokia ei pääse osalliseksi innovaatiosta. Innovatiiviset sovellukset rakennetaan ensi sijassa Applen iPhoneen ja Googlen Android-platformiin. Kun Nokialla ei omien sanojensa mukaan ole edes suunnitelmia julkaista Android-puhelinta Nokia ei todellakaan pääse osalliseksi innovaatiosta.
Nokian suurin ongelma on sen sisäänpäinlämpiävyys ja öykkärimäinen usko siihen että Nokia osaa tehdä kaiken itse. Nokia ei siis julkaise Android-puhelinta vaan luottaa omaan Symbian-platformiinsa. Nokian viestinnästä on suoraan todettu Arvopaperit-lehdelle, että
"Nokian älypuhelimissa käyttämä käyttöjärjestelmä on Symbian OS."
Evli Pankin Nokiaa seuraavan analyytikon Mikko Ervastin mielestä Nokian ongelma on nimenomaan omiin näkemyksiin rajoittunut kehitystyö. Nokian pitäisi edes tunnustaa että, että kilpailijoiden teknologiatkin voivat olla kokeilemisen arvoisia.
Nokian Ovi tarjoaa toki sovelluskehittäjille paikan myydä sovelluksiaan, mutta kuinka moni Nokian asiakas todella ostaa sovelluksia Ovesta ? Nokian puhelimien ostajat lienevät lopulta varsin konservatiivisia kuluttajia. Vaikka Nokian Symbianin käyttäjiä on edelleen paljon enemmän kuin Applen iPhonen, Symbian-ympäristöä ei sovelluskehittäjien keskuudessa pidetä kovin mielenkiintoisena platformina. Tilanne ei ehkä edes ole muuttumassa nopeasti.
keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009
Äärikonservatismi, dysgenia ja rasismi
Nimimerkki Tiedemies on kritisoinut konservatiiveja siitä, että nämä puolustavat insituutioita, moraalisääntöjä, normeja, poliittisia käytäntöjä ja lakeja pelkästä halusta säilyttää vanha. Esimerkkinä vaikkapa adoptio-oikeuden rajoittaminen heterosuhteessa eläviin pariskuntiin.
Kritiikki on osin aiheellista. Toisaalta on huomattava että olemassaolevilla instituutioilla ja normeilla voi olla jopa erittäin huomattavia piilotettuja etuja, joita emme tietyn hetken tietämyksellä tajua. Olen käsitellyt piilotettuja etuja mm. postauksissani "Uskonnon irrationaalisuudesta - osa x" (x=1,...).
Toisaalta on ymmättettävä, että on olemassa hyvin geneerisiä mekanismeja, jotka joskus ylläpitävät täysin tehottomia ja suorastaan äärimmäisen haitallisia käytäntöjä. Tärkein esimerkki tällaisesta mekanismista on vertaisrangaistus:
Kun yhteisö harjoittaa vertaisrankaisua vallitsevien normien rikkojia kohtaan, mikä tahansa normi - kuinka haitallinen tahansa - voi säilyä hyvin pitkään vakaana. (Boyd & Richerson). Näin oli jo metsästäjä-keräilijöillä, joilla ei ollut mitään muodollista oikeusjärjestelmää väkivaltainstituutioineen.
Joskus yhteisö saattaa heiketä haitallisen normin vaikutuksesta niin runsaasti, että yhteisö joutuu esimerkiksi ulkopuolisen hyökkäyksen kohteeksi ja tuhoutuu. Normi muuttuu tällöin ulkoisen tekijän (kilpailun) vaikutuksesta. Joskus yhteisö saattaa muuttaa normejaan tai instituutioitaan myös sisäisen tekijän vaikutuksesta. Kerroin aiemmin tyttöjen ympärileikkausnormin väistymisestä Senegalissa: Ensin tietyn alueen nuorten tyttöjen vanhemmat tekivät yhteispäätöksen luopua ympärileikkauksesta. Tapa levisi muille alueille ja lopulta valtio illegalisoi ympärileikkauksen.
Mutta kuten sanottua, usein vallitsevaksi päässyt haitallinenkin normi säilyy pitkään. Normin rikkominen saatetaan jopa illegalisoida. Tyttöjen ympärileikkaus säilyy, koska moralistit tuomitsevat ympärileikkaamattomat tytöt huoriksi, jolloin nämä eivät pääse naimisiin. Dysgeeninen ja muu haitallinen maahanmuutto säilyy, koska moralistit tuomitsevat rasisteiksi ne, jotka julkisesti vastustavat haitallista maahanmuuttoa.
("Moralisti" on tässä yhteydessä ajateltava täysin teknisenä terminä. Moralistilla tarkoitetaan sitä, joka toteuttaa vertaisrangaistuksen esimerkiksi panettelemalla normin rikkojan. Moralisti ei ole sinänsä hyvä tai paha - vaan hänen tekoaan on arvioitava sitä vasten, onko hänen edistämänsä normi hyvä vai huono - Tiedemies käyttäisi termiä "tehokas" termin "hyvä" sijasta.)
Moralisti uskoo itse toimivansa puhtaista motiiveista - ja saattaa joskus toimiakin. Haitallisen maahanmuuton edistäjä saattaa olla vilpitön mutta naivi moralistinen anti-rasisti tai hysteerikko. Todennäköisemmin hän on yksinkertaisesti viran puolesta "rasisteja" vainoava ja egoistisista motiiveista toimiva virkamies-mullah tai keltaisen lehdistön moraaliton toimittaja.
Moraalisääntöihin ja -normeihin pitäisi suhtautua rationaalisemmin. Normien tulisi ajatella työkaluiksi, jotka palvelevat koko kansankokonaisuuden ja/tai yksilöiden etua ja onnea. On äärikonservatiivista pitää kiinni jostain satunnaisista normeista ja perustella näitä epämääräisin viittauksin vaikkapa homoseksualismin vastemielisyyteen, "rasismiin" tai "velkaamme" Afrikkaa kohtaan.
Kritiikki on osin aiheellista. Toisaalta on huomattava että olemassaolevilla instituutioilla ja normeilla voi olla jopa erittäin huomattavia piilotettuja etuja, joita emme tietyn hetken tietämyksellä tajua. Olen käsitellyt piilotettuja etuja mm. postauksissani "Uskonnon irrationaalisuudesta - osa x" (x=1,...).
Toisaalta on ymmättettävä, että on olemassa hyvin geneerisiä mekanismeja, jotka joskus ylläpitävät täysin tehottomia ja suorastaan äärimmäisen haitallisia käytäntöjä. Tärkein esimerkki tällaisesta mekanismista on vertaisrangaistus:
Kun yhteisö harjoittaa vertaisrankaisua vallitsevien normien rikkojia kohtaan, mikä tahansa normi - kuinka haitallinen tahansa - voi säilyä hyvin pitkään vakaana. (Boyd & Richerson). Näin oli jo metsästäjä-keräilijöillä, joilla ei ollut mitään muodollista oikeusjärjestelmää väkivaltainstituutioineen.
Joskus yhteisö saattaa heiketä haitallisen normin vaikutuksesta niin runsaasti, että yhteisö joutuu esimerkiksi ulkopuolisen hyökkäyksen kohteeksi ja tuhoutuu. Normi muuttuu tällöin ulkoisen tekijän (kilpailun) vaikutuksesta. Joskus yhteisö saattaa muuttaa normejaan tai instituutioitaan myös sisäisen tekijän vaikutuksesta. Kerroin aiemmin tyttöjen ympärileikkausnormin väistymisestä Senegalissa: Ensin tietyn alueen nuorten tyttöjen vanhemmat tekivät yhteispäätöksen luopua ympärileikkauksesta. Tapa levisi muille alueille ja lopulta valtio illegalisoi ympärileikkauksen.
Mutta kuten sanottua, usein vallitsevaksi päässyt haitallinenkin normi säilyy pitkään. Normin rikkominen saatetaan jopa illegalisoida. Tyttöjen ympärileikkaus säilyy, koska moralistit tuomitsevat ympärileikkaamattomat tytöt huoriksi, jolloin nämä eivät pääse naimisiin. Dysgeeninen ja muu haitallinen maahanmuutto säilyy, koska moralistit tuomitsevat rasisteiksi ne, jotka julkisesti vastustavat haitallista maahanmuuttoa.
("Moralisti" on tässä yhteydessä ajateltava täysin teknisenä terminä. Moralistilla tarkoitetaan sitä, joka toteuttaa vertaisrangaistuksen esimerkiksi panettelemalla normin rikkojan. Moralisti ei ole sinänsä hyvä tai paha - vaan hänen tekoaan on arvioitava sitä vasten, onko hänen edistämänsä normi hyvä vai huono - Tiedemies käyttäisi termiä "tehokas" termin "hyvä" sijasta.)
Moralisti uskoo itse toimivansa puhtaista motiiveista - ja saattaa joskus toimiakin. Haitallisen maahanmuuton edistäjä saattaa olla vilpitön mutta naivi moralistinen anti-rasisti tai hysteerikko. Todennäköisemmin hän on yksinkertaisesti viran puolesta "rasisteja" vainoava ja egoistisista motiiveista toimiva virkamies-mullah tai keltaisen lehdistön moraaliton toimittaja.
Moraalisääntöihin ja -normeihin pitäisi suhtautua rationaalisemmin. Normien tulisi ajatella työkaluiksi, jotka palvelevat koko kansankokonaisuuden ja/tai yksilöiden etua ja onnea. On äärikonservatiivista pitää kiinni jostain satunnaisista normeista ja perustella näitä epämääräisin viittauksin vaikkapa homoseksualismin vastemielisyyteen, "rasismiin" tai "velkaamme" Afrikkaa kohtaan.
tiistaina, heinäkuuta 07, 2009
Pohjalaisuus, kunnia ja tasa-arvo
Ylen aamu-tv:ssä käsiteltiin Pohjanmaata. Vanhoja dokumentteja esitettiin joissa todettiin mm. että Pohjanmaan kulttuuriin on kuulunut suhteellinen tasa-arvoisuus ja laaja yhteistoiminta ihmisten kesken. Tasa-arvoisuutta edellytettiin myös valtion virkamiehiltä, mikä aiheutti usein ristiriitoja kansan ja vallesmannien välillä.
Pohjanmaalta sai alkunsa Nuijasota aatelistoa vastaan, Körttiliike kirkkoa vastaan, Vapaussota venäläisiä vastaan ja Lapuanliike kommunisteja vastaan.
Nykydokumentit ja nyky-yhteiskuntatiede eivät puhu kansanluonteesta, koska aihe ei ole poliittisesti korrekti. Nykyaikaisessa tv-dokumentissa tai maantieteen oppikirjassa ei sanota että "pohjalaiseen kansanluonteeseen kuuluu tasa-arvo ja omasta kunniasta kiinnipitäminen" tai että "maan X asukkaiden moraalisuus on alhaisella tasolla".
Tästä syystä nyky-yhteiskuntatiede tarjoaakin usein vain vääristynyttä tai väljähtänyttä totuutta.
Suomalainen nyky-yhteiskuntatiede ei esimerkiksi tarjoa vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
Miksi pohjalaiset perustavat muita suomalaisia useammin yrityksiå ? Vallitseeko Pohjanmaalla kunniankulttuuri ? Miten esimerkiksi laajojen Pohjanmaan soiden kuivatus talkoina on vaikuttanut pohjalalaiseen kulttuuriin ja pohjalaisten tasa-arvoisuuteen ? Miksi pohjalainen ei siinä missä muut suomalaiset nöyrry herrojen edessä ? Miksi Pohjanmaalla tehdään vähän itsemurhia ?
Viimeiseen kysymykseen kehitin itse leikkimielisen selityksen, jota ainakin muutama pohjalainen tuttavani on arvellut päteväksi:
Pohjalainen ei tee itsemurhaa etteivät naapurit pääsisi nauramaan että "se oli sitten teidänkin poika luuseri".
Pohjalaisten rehellisyys/suoruus jaksaa aina myös naurattaa. Helsinkiläinen tuttuni oli sukuloimassa Pohjanmaalla ja aikoi mennä paikalliseen E-liikeeseen. Sukulaiset sanoivat yksikantaan: "Älä mene sinne. Se on roskaväen kauppa."
Täytyy myöntää että satakuntalaisena koen itse asiassa pientä kateutta pohjalaisia kohtaan. .
Pohjanmaalta sai alkunsa Nuijasota aatelistoa vastaan, Körttiliike kirkkoa vastaan, Vapaussota venäläisiä vastaan ja Lapuanliike kommunisteja vastaan.
Nykydokumentit ja nyky-yhteiskuntatiede eivät puhu kansanluonteesta, koska aihe ei ole poliittisesti korrekti. Nykyaikaisessa tv-dokumentissa tai maantieteen oppikirjassa ei sanota että "pohjalaiseen kansanluonteeseen kuuluu tasa-arvo ja omasta kunniasta kiinnipitäminen" tai että "maan X asukkaiden moraalisuus on alhaisella tasolla".
Tästä syystä nyky-yhteiskuntatiede tarjoaakin usein vain vääristynyttä tai väljähtänyttä totuutta.
Suomalainen nyky-yhteiskuntatiede ei esimerkiksi tarjoa vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
Miksi pohjalaiset perustavat muita suomalaisia useammin yrityksiå ? Vallitseeko Pohjanmaalla kunniankulttuuri ? Miten esimerkiksi laajojen Pohjanmaan soiden kuivatus talkoina on vaikuttanut pohjalalaiseen kulttuuriin ja pohjalaisten tasa-arvoisuuteen ? Miksi pohjalainen ei siinä missä muut suomalaiset nöyrry herrojen edessä ? Miksi Pohjanmaalla tehdään vähän itsemurhia ?
Viimeiseen kysymykseen kehitin itse leikkimielisen selityksen, jota ainakin muutama pohjalainen tuttavani on arvellut päteväksi:
Pohjalainen ei tee itsemurhaa etteivät naapurit pääsisi nauramaan että "se oli sitten teidänkin poika luuseri".
Pohjalaisten rehellisyys/suoruus jaksaa aina myös naurattaa. Helsinkiläinen tuttuni oli sukuloimassa Pohjanmaalla ja aikoi mennä paikalliseen E-liikeeseen. Sukulaiset sanoivat yksikantaan: "Älä mene sinne. Se on roskaväen kauppa."
Täytyy myöntää että satakuntalaisena koen itse asiassa pientä kateutta pohjalaisia kohtaan. .
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)