perjantaina, marraskuuta 28, 2014

Tyly kannanotto lakiin tasa-arvoisesta avioliitosta, mutta onnittelut homoille

Olen kannattanut ns. tasa-arvoista avioliittolakia vastoin konservatiivista valtavirtaa. En kuitenkaan koe mitään yhteyttä siihen sakkiin, joka kannatti lakia. Esimerkkinä Tarja Haloseen, joka on muka kova ihmisoikeuksien suojelija mutta suorastaan lipoo homonpotkija Vladimir Putinia.

Hänelle ihmisoikeudet ovat suurta teatteria, jolla hän esittää olevansa hyvä ihminen vaikka todellisuudessa ei ole. Tuskin kukaan näistä homoavioliittoa ajaneista ihmisistä on kritisoinut Halosta siitä että hän on homonpotkija-Putinin kaveri. Siksi en usko näihin ihmisiin.

Kannatin itse homoavioliittoa siksi, että homoilla on minusta oikeus avioliittoon. Onnittelen nyt homoja siitä, että saivat tämän oikeuden. Kaikilla ihmisillä on minusta oikeus solmia avioliitto.

En kuitenkaan kykene olemaan asiasta varsinaisesti iloinen. Nato-keskustelun myötä olen vieraantunut suomalaisista sen verran että en osallistu suomalaisten - varsinkaan punaviher-piipertäjä-pellejen - iloon. Kuuntelen mieluummin vaikka omaatuntoani.

Eli onnea homoille tai ainakin niille homoille, jotka ovat valmiita puolustamaan oikeuksiaan ja kannattavat myös Natoa.

torstaina, marraskuuta 27, 2014

Kaupunki saa rikkoa taksimonopolia mutta Uber ei

Helsingin Sanomat uutisoi innostuneesti Kutsuplus-palvelun menestyksestä.

Kutsuplus on Helsingissä julkisesti ylläpidetty taksipalvelun tyyppinen toiminta, jossa voi tilata taksin paikalle, mutta kyytiin otetaan myös muita ihmisiä matkan varrelta. Uber ei sen sijaan ole saanut lupaa vastaavan toiminnan ylläpitoon eikä mikään muukaan yksityinen taksifirma.

En sinällään kritisoi Kutsuplussaa - ihmettelen vain miksi taksipalvelua halutaan Suomessa ryhtyä sosialisoimaan, kun Virossa ja Ruotsissa näin ei tehdä. Julkisella toimijoilla voi minun puolestani olla tilaa taksimarkkinoilla. Kannatan taksilupa-järjestelmän purkamista ja Kutsuplus toki tavallaan nakertaa taksilupa-järjestelmää. En myöskään ymmärrä miksi Kutsuplus muka olisi laillinen palvelu, jos yksityisiä kilpailevia taksipalveluita ei hyväksytä lakiin vedoten. Onko laillisuutta edes testattu oikeudessa.

Kutsuplussa on toistaiseksi kokeilu, jota ylläpidetään 80%:sti julkisella rahalla. Tuen osuuden on luvattu laskevan, jos palvelun kannattavuus nousee. Bloomberg Business Week väittää hinnan kuluttajalle olevan neljännes taksin hinnasta. Joten jos julkinen taho maksaa 80% hinnasta, hinta on oikeasti samaa luokkaa kuin taksimatkan hinta.

Uber, Sidecar, Gett, Lyft ja vaikkapa virolainen Taxify ovat monessa maailman kaupungissa (esimerkkinä Tukholma, Dubai, Manila, San Francisco ja Etelä-Afrikan Durbai) tarjonneet melko halpoja taksipalveluita ilman julkista rahaa. Hintojen lasku perustuu kilpailuun ja siihen, että uusi tekniikka alentaa markkinoille tulemisen kustannuksia yksittäiselle autoilijalle voimakkaasti. Innovaatio luo markkinataloudessa uusia palveluja ja alentaa kustannuksia.

Innovaation tulo taksitoimintaan nostaa samaan aikaan taksitoiminnan statusta. Taksitoiminnan vapautuksesta seuraa tietysti kuitenkin myös se, että hinnat saattavat pikkujoulu- tms. aikaan nousta korkeiksi. Kysynnän ja tarjonnan laki toimii.

During rush hour and other times of peak ridership, Uber jacks up its rates. On a recent Thursday in New York, for example, the Uber app indicated that because of demand, fares would be doubled. They can go a lot higher than that. The company doesn’t divulge exactly how it calculates these surges, other than to say that they are determined algorithmically when demand in a neighborhood exceeds supply. To passengers, it can come across as gouging. Over the holidays, Jessica Seinfeld, wife of the comedian, posted to Instagram a screen shot of her $415 Uber bill to send her children to nighttime social events with a caption that read in part, “#OMG #neverforget #neveragain #real.” Others piled on, sharing similar experiences and accusing Uber of exploiting its customers.

[Uberin omistaja] Kalanick sounds like a patient if slightly exasperated parent when explaining his company’s pricing policy. Raising rates during peak times, he says, is simple economics: It persuades more drivers to get on the road and ensures an availability of cars to meet demand. Out of a $10 Uber fare during nonpeak times, a driver gets about $8, excluding taxes. During a surge when prices are quadrupled—which can easily happen during holidays or bad weather—the total fare is $40 and the driver keeps $32. “We’re in a situation where we have hundreds of years of fixed prices in transportation, going back to horses,” he says. “People would love to have 100 percent reliability at a fixed price all the time. I get it. That is not possible.”

Koko idea nykyisessä taksijärjestelmessä on, että kuluttaja ottaa jonossa ensimmäisen taksin, eikä hintaa voi neuvotella. Hinnan on oltava kiinteä. Uudessa mallissa hinta voidaan neuvotella ennen ajoa helposti valmiiksi - kuten voidaan tarkistaa kuljettajan maine ja hänen autonsa laatu.  Hintojen nousu kysynnän mukaan nostaa palvelun tarjontaa.

Uber ja muut uudet taksiyritykset eivät tietenkään ole moitteettomia. Niiden toiminta on suurennuslasin alla ja jokainen virhe, jonka ne tekevät tulee varmasti esille mediassa. Kilpailu on välillä veristä. Uberia on mm. kritisoitu siitä, että kuljettajien taustoja ei tarkisteta kunnolla. Kritiikki on lisännyt kuljettajien taustojen selvittämistä.

Tulevaisuuden haaveena taksiyrityksillä on, että tulevaisuudessa ihmiset eivät välttämättä edes tarvitse omaa autoa.



maanantaina, marraskuuta 24, 2014

Suomen romahdus - osa 4 - ulkopoliittinen liikkumavara on romahtanut

On ollut hienoa seurata miten Nokia on romahduksen jälkeen koonnut itsensä ja lähtenyt uuteen nousuun. Suomessa romahdus sen sijaan on päällä. Taloudellinen romahdus. Ulkopoliittinen romahdus. Henkinen romahdus.

Natoa-keskustelua seuratessa olen huomannut selkeästi yhden ilmiön: se osa poliittisesta johdosta, joka on ajanut Nato-jäsenyyttä, on yksi toisensa jälkeen hiljentynyt. Ilmiö johtuu lähes varmasti siitä, että Venäjältä on tullut selkeät uhkaukset Suomeen, että Natoon ei ole lupa mennä. Suomen liikkumavara - mahdollisuus itse päättää Natoon menemisestä ja muista ulkopoliittisista linjauksista - näyttäisi olevan supistunut voimakkaasti. Vaikuttaa Niinistön kommentteja kuunnellessa, että mies suorastaan pelkää Venäjää. Eikä siinä mitään. Venäjää on varmasti syytäkin pelätä.

Suomi ei ole täysivaltainen pystypäinen maa vaan valtio jota leimaa a) pelko tai ainakin vitutus niiden ihmisten keskuudessa jotka suostuvat katsomaan totuutta silmiin ja b) tosiasioiden kieltäminen muiden keskuudessa. Tosiasioiden kieltäminen voi materialisoitua hedonistisena elämäntapa eli ajatuksena että "olen ikuinen nuori" - tai vaikkapa luottamuksena siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi kunhan vain keskusta vie meidät takaisin kultaiselle 70-luvulle.  Tai kaikki muuttuu hyväksi, kunhan homoseksuaaliset saavat / eivät saa oikeutta solmia avioliittoon  - eli keskitytään poliittisen näpertelyyn ja uskotellaan itselle että ollaan tekemässä tärkeää työtä.

Tilanne on tietysti pitkälti itse aiheutettua - olen puhunut asiasta ja Vasarahammer on selittänyt asian paremminkin: Suomettuminen ei koskaan päättynyt, mikä on estänyt normaalin kansalaiskeskustelun turvallisuuspolitiikasta. Vanhempi väki on uskonut, että Venäjän uhka torjutaan samanlaisella nöyristelypolitiikalla kuin Kekkosen aikaan. Nöyristelyä kutsutaan tosin viisaudeksi - asia ei termin vaihtamisen takia muuksi muutu. Toisaalta nuorisolle on selitetty vuosia, että Venäjässä ei ole mitään pelättävää - vain vanhat körmyt pelkäävät Venäjää, koska ovat niin ennakkoluuloisia.

No näillä nyt tietysti mennään. Yksilötasolla tilannetta ei kannata kuitenkaan hyväksyä - vaihtoehtona tilanteen hyväksymiselle on sama kuin aina tällaisissa tilanteissa:

a) vieraantuminen, henkinen irtiotto muusta kansasta ja ystävyyssuhteiden kuihtuminen tosella tavalla ajattelijoihin. "Suomi on asuinmaa - ei kotimaa".

b) henkinen tai muu vastarinta

c) oman edun hillitön ajaminen tyyliin "jaetaan perhehopeat ennen kuin kaikki romahtaa"

d) maastamuutto

e) välinpitämättömyys

Nokiallakin kaikki viisi ratkaisumallia olivat käytössä. Hyvin monet tekivät työtään kuten ennenkin vaikka olivat vieraantuneet firmasta. Odottelivat pakettia. Itse lähdin ilman pakettia ja totesin vielä lähtiessä, että tästä on tullut huono firma. Suomesta tuskin lähden - olen 58 vuotias - ja teen ainakin työurani loppuun täällä. Lapsilleni kerron asian niin kuin yllä selitin. Tehkööt omat johtopäätöksensä.

Suomi ei tietysti lopeta olemasta tämän romahduksen jälkeen niin kuin ei lopettanut Nokiakaan olemasta - Suomi saattaa jopa joskus myöhemmin lähteä Nokian tapaan puoli-itsenäisenä maana vahvaan taloudelliseen uuteen nousuun. Sortokauden aikakin oli taloudellisesti vahvan nousun aikaa, vaikka sitä leimasi samalla myös kansalaisten välinen kyräily ja kansan ja poliittisen johdon jakautuminen myöntyvyyden kannattajiin ja passiivisen tai aktiivisen vastarinnan kannattajiin.

sunnuntai, marraskuuta 23, 2014

Halonen sai Putinilta palveluksistaan kissan, LePen riihikuivaa rahaa?

Ranskalaislehtien mukaan Front National on hankkinut 10 miljoonan "lainan" euron venäläiseltä pankilta. Lehdet spekuloivat sillä, onko tämä Putinin palkkio LePenin puolueen Venäjälle tarjoamista monista palveluista.

Pravda kehuikin Front Nationalia elokuussa:

The National Front in France is the rising alternative force aimed to resist imposed European austerity and integration and NATO-run lunatic diplomacy. More Frenchmen are also sensitized by the sound of boots and Russophobia that grows here following  American commandments. And the same ones who have supported the war effort by Islamist terrorists also promote the last war against Russia in Europe.

Front National on tukenut Venäjää tämän Ukrainan politiikassa. Jussi Halla-aho onkin todennut, että Front National ajaa EU-parlamentissa Putinin etua. Kirjoitin jo aiemmin Sarastuksessa:

Alliance of European National Movements, jonka jäseniä ovat mm. Ranskan Front National ja Unkarin Jobbik, julkaisivat jonkin aikaa sitten julkilausuman Ukrainan tilanteesta.

Julkilausuman nimi on siis Ukraine – Official Statement eli se edustaa ilmeisesti ko. puolueiden virallista kantaa Ukrainan tilanteeseen. Vai pitäisikö sanoa, että järjestö julkaisi virallisen julkilausuman Ukrainan kansaa vastaan. Julkilausuma ilmaisee mm. seuraavia ajatuksia:

1. Se, että Venäjä otti Krimin haltuunsa, on oikeutettua.
2. Stalinin ajan hirmutöiden osalta venäläiset ovat syyttömiä, koska bolshevikkihallinnossa muut etniset ryhmät kuin venäläiset suorittivat hirmutyöt.
3. Ukrainalaiset ovat sen sijaan syyllisiä törkeisiin toisen maailmansodan ajan hirmutöihin.
4. Venäläiset olivat bolshevikkihallinnon aikana suurimpia uhreja.
5. Ukrainalaisia toki tapettiin heitäkin 30-luvulla miljoonittain, mutta siitä ei voi venäläisiä syyttää mitenkään.
6. Ukrainalaiset nationalistit ovat eurooppalaisten ja amerikkalaisten uuskonservatiivien liittolaisia, mikä on järjestön mukaan paha asia. Tai pikemmin ukrainalaisten nationalisti-järjestöjen johto on amerikkalaisten uuskonservatiivien sätkynukkeja eli kollaboratöörejä. Erityisen pahaa on ukrainalaisten nationalistien yhteistyö Israelin ja Puolan kanssa.
7. Ulkomaalaisten – paitsi venäläisten – ei kuulu sekaantua Ukrainan asioihin. Venäjällä on oikeus sekaantua Ukrainan asioihin, koska Ukrainassa asuu venäläisiä ja koska Ukraina kuuluu Venäjän etupiiriin.

Mikäli Front National voittaa Ranskan tulevat vaalit ja pääsee hallitukseen, voimme odottaa lisää puukoniskuja Ukrainan selkään. Päätellen siitä, että LePenin avustaja Aymeric Chauprade kritisoi Pravdassa voimakkaasti Venäjän ja Ranskan Mistral-kaupan jäädyttämistä, voimme olettaa että hallitus, jossa FN olisi edustettuna purkaisi päätöksen: 
This decision would be disastrous in many ways. For the contract itself of course, which weighs 1.2 billion euros and which conditions a thousand jobs in Saint-Nazaire. It would return the money already paid (half), refer the stern of the ship (built in Russia) and pay substantial damages. Also the France would lose its rights in terms of the Mistral, already given to Russia, which could then build itself. Such a decision will also close the door on any future contracts with Russia and especially its huge naval rearmament program (civil and military), estimated at more than $ 50 billion. Our competitors are just waiting for that! In this area as in others, France must regain its independence, defend its strategic interests, thinking in geopolitical terms, in the long term and not based on emotions raised by the news.

Marine LePenin suhde Putiniin on kuin peilikuva vasemmistolaisesta ihmisoikeuksia muualla paitsi Venäjällä kannattavasta entisestä presidenttistämme Tarja HalosestaHalonen ottaa kantaa Venäjän agressioon Ukrainaa vastaan vain ja ainoastaan vaatimalla, että Venäjää ei saa eristää porukasta. Maata, joka toimii kansainvälisten lakien ja kansojen itsemääräämisoikeuden periaatteen vastaisesti, ei saisi eristää. Halonen syyttää länttä Venäjän "tönimisestä", mutta ei koskaan kritisoi Venäjää ihmisoikeusloukkauksista tai hyökkäyksestä Ukrainaan. Halosen puheenvuoro oli toisinto jo maaliskuussa esitetystä kannanotosta, että Venäjää ei saa eristää.

tiistaina, marraskuuta 18, 2014

Vieläkö joku väittää vastajihadismia salaliittoteoriaksi?

Teorialle, että islamilainen jihad uhkaa koko Eurooppa, on tähän saakka naureskeltu ja se on leimattu puhtaaksi äärioikeistolaisuudeksi.

Tosiasia on vuonna 2014, että terroristijärjestö ISIS:illä on arvioista riippuen 30 000 - 200 000 miestä aseissa ja se valvoo Britannian kokoista aluetta Syyrian ja Irakin valtioiden alueella. Euroopasta on lähtenyt satoja ja ehkä tuhansia muslimeja taistelemaan Lähi-Itään ja siinä määrin kun he palaavat Eurooppaan, he ovat väistämättä uhka Euroopalle. Euroopassa on ilmeisesti ollut jo jonkun aikaa nukkuvia ISIS:in soluja.

Liberaalikin media alkaa tajuata, että hyvin suuri osa muslimeista haluaa, että uskonnolla on merkittävä osa siinä miten yhteiskunta järjestetään.

This is why the well-intentioned discourse of “they bleed just like us; they want to eat sandwiches and raise their children just like we do” is a red herring. After all, one can like sandwiches and want peace, or whatever else, while also supporting the death penalty for apostasy, as 88 percent of Egyptian Muslims and 83 percent of Jordanian Muslims did in a 2011 Pew poll. (In the same survey, 80 percent of Egyptian respondents said they favored stoning adulterers while 70 percent supported cutting off the hands of thieves). Polling in the Arab world is an inexact science. But even assuming that these results significantly overstate support for religiously derived criminal punishments—let’s say support was closer to 65 or 45 percent instead—that would still probably give us pause (I discuss these and other polling results in greater detail in my new book on Islamist movements).

Suuri osa muslimeista kannattaa siis jonkintasoista islamilaista valtiota - loputkaan eivät omiensa edessä uskalla sitä voimakkaasti vastustaa. Maallistunut muslimi, joka julkisesti ilmaisee vastustavansa uskonnollista valtiota, leimautuu helposti omiensa silmissä luopioksi.

Enemmistö muslimeista Euroopassa ei varmasti kannata aseellista taistelua ei-muslimeja vastaan islamilaisen valtion luomiseksi, mutta ISIS:in menestys osoittaa sen, että suurella osalla Euroopan muslimi-nuorisosta on suhteellisen matala kynnys lähteä taistelemaan ISIS:in riveissä. Taisteluun lähtijöitä seurataan sosiaalisessa mediassa ja heitä ihaillaan.

Kirjoitin 2008 näin - analyysi on taloustieteellisen tekninen mutta vastannee melko hyvin todellisuutta:

"Liberaali Islam-kritiikki luottaa usein siihen että järjen ääni saa Jihadin loppumaan: Jihadisti haaskaa tästä näkökulmasta tarkasteltuna nuoren elämänsä hukkaan mielettömän asian hyväksi ja aiheuttaa ongelmia koko ympäristölleen. Monet Euroopan muslimeista ovatkin maltillistuneet, hylänneet Jihadin tai he eivät ainakaan aktiivisesti osallistu siihen. Jihadin hylänneet maltillistuneet tai maallistuneet muslimit edustavat Islam-kritiikin näkökulmasta valistusta ja siis hyvää. Islam-kritiikki suhtautuu toiveikkaasti maltillistumisen ja/tai maallistumisen etenemiseen Euroopan muslimiväestön keskuudessa. 

Islamin näkökulma on erilainen. Jihadisti on usein yhteisönsä kunnioitettu jäsen - nuori mies tai nainen, joka taistelee oman yhteisönsä puolensa. Islamin valta (Ummah) on Islamin näkökulmasta julkishyödyke. Jihadisti on ihminen, joka osallistuu julkishyödykkeen tuottamiseen. Ne, jota eivät osallistu vaikka ikänsä puolesta siihen kykenisivät, ovat vapaamatkustajia."

Siinä määrin kuin mitään liberaalia islam-kritiikkiä nykyään on olemassa, näyttäisi heidän modernisaatio-teoriaan perustuva maallistumis-arvauksensa osoittautuneen virheelliseksi. Ehkä oma analyysinikin ampui hieman yli - osa muslimeista näyttäisi olevan hyvin huolissaan radikalisoitumiskehityksestä.

Toivoa tietysti pitää, että olen väärässä. Mikäli muslimiyhteisö maallistumisen sijasta edelleen radikalisoituu, Eurooppa on ongelmissa. Tärkeää on, että asiaa tarkastellaan avoimin silmin ja toiveajattelu hylätään.

On myös ymmärrettävä, että salafismi ei ole ainoa islamistinen liike. Muslimiveljeskunta ja salafismi ovat islamismistaan huolimatta hyvin erilaisia liikkeitä ja toistensa kilpailijoita.



sunnuntai, marraskuuta 16, 2014

Ruotsin romanit ja poliittinen korrektius

Olen käsitellyt Suomen romanien tilannetta lukuisissa artikkeleissa. Referoin mm. pitkän päivätyön tehnyttä romaniasiamiestä Raimo Nikkistä:

Reima Nikkinen on pitkän elämänsä aikana toiminut romani-aktiivina ja flamenco-tanssin uranuurtajana Suomessa. Hänen tarinansa romanien elämästä sodan jälkeisessä Suomessa menee tiivistettynä näin: 

 1. 70-luvun puoleen väliin saakka romanien olot olivat Suomessa äärimmäisen huonot ja avointa rasismia ja jopa fyysistä väkivaltaa esiintyi paljon. Mm. Hankasalmella satapäinen miesjoukko hyökkäsi seipäin romanien koteihin ja tuhosi nämä. Romanikulttuuri oli kuitenkin vahvaa, vanhuksia arvostettiin ja romanit olivat toimeliaita mm. hevoskaupassa ja sittemmin raviurheilussa. 

 2. Progressiivisten aatteiden ansiosta romaanien asunto-olot paranivat Suomessa oleellisesti 70-luvulta alkaen ja syrjintä väheni. Samalla romanikulttuuri on menettänyt vahvuutensa, romanien toimeliaisuus on lopahtanut, romanit elävät lähinnä sosiaalituen varassa, vanhuksia ei enää todellisuudessa arvosteta, eletään epäsosiaalista ja usein jopa rikollista elämää. Nikkinen kutsuu näitä nykyajan romaneja vale-mustalaisiksi. 

Kyseessä lienee koko vasemmistolaisen "60-lukulaisen" progressiivisuuden dilemma yhden esimerkin kautta nähtynä. Paljon yritettiin ja saatiin hetkellisesti paljon aikaakin. Koska aate perustui täysin vääriin premisseihin - huonossa asemassa olevien ihmisten näkemiseen pelkästään ulkopuolisten sorron uhreina toisaalta ja toisaalta kaiken tradition, velvollisuudentunteen ja moraalin halveksimiseen - aatten kokonaisvaikutus jäi lähes puhtaasti negatiiviseksi.

Ruotsin romanien tilannetta käsitellään tänään Dispatch Internationalissä. Lehti kertoo, että vaikka asuntotilanne on jo ajat sitten parantunut dramaattisesti ja lapset on periaatteessa saatu koulutuksen piiriin, sosiaaliset ongelmat vain pahenevat:

situationen inte förbättras utan att de blir alltmer beroende av socialhjälp, arbetslösheten ökar, kriminalitet och asocialitet breder ut sig, alkohol och narkotikamissbruk tilltar

Monikulttuuri-idealogien mukaan kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä ja ongelmat johtuvat vain ja ainostaan yhteiskunnasta - ei romaneista itsestään:

Romerna betecknas med rätta som förtryckta, och offer. Med det följer att vi ser dem som goda – och samhället som skyldigt. Det är där felet ligger. Att romerna ofta själva ställer till det för sig, att mycket är självförvållat, det går knappast att säga högt

Etnologian emeritus professori Karl O. Arntsberg, joka on tuonut romanien ongelmat esiin ja jota Dispatch International pitkälti referoi, on leimattu ääroikeistolaiseksi niin kuin Ruotsissa on tapana.

professor emeritus Karl Olov Arnstberg, född 1943, som var en respekterad etnologisk forskare och eftersökt föredragshållare ända tills han skrev boken Svenskar och zigenare (Carlssons förlag) 1998. Med denna blev han, trots en mycket positiv recension som denna i Folket i Bild/Kulturfront 1/1999, i stort sett ansedd som persona non grata i den politiska korrekthetens ögon.

No kirjapa pitää laittaa tilaukseen. Jos sitä nyt mistään enää saa.

Ukrainan kansakunta syntyy - osa 2 - mutta mikä on Suomen maanpuolustustahdon tila?


Vuonna 2013 ja vuoden 2014 alussa Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovits olivat läheisiä liittolaisia. Ukraina kärsi laajasta korruptiosta, ja maan armeijan toimintakyky oli iso kysymysmerkki. 

... Rutgers Universityn valtio-opin professorin Aleksander Motylin mukaan ukrainalaiset ovat onnistuneet luomaan itselleen identiteetin, joka pitää sisällään solidaarisuuden ja isänmaallisuuden tunteen. 

– Ukrainalaisilla ei ole ollut tällaista kansallistunnetta viimeisen 25 vuoden aikana lukuun ottamatta lyhyeksi jäänyttä oranssia vallankumousta. Ihmiset ovat valmiita tekemään uhrauksia maansa eteen. Tämä näkyy selviten suurina määrinä vapaaehtoisia, jotka liittyvät itsepuolustusjoukkoihin ja muihin vastaaviin kansallisiin yksiköihin, Motyl sanoo. 

 – Kansalaiset osallistuvat taisteluihin ja monet ovat menettäneet henkensä. Heillä on tietty kohde. Ihmiset ymmärtävät, että ongelmat eivät johdu enää Janukovitsista. Uusi kohde on Venäjä. Motyl katsoo, että Putinin Itä-Ukrainaan kohdistaman aggression seurauksena Ukrainan armeija on pakotettu toimimaan todellisen armeijan tavoin 

 – Tämä ei tietenkään riitä, mutta se on tärkeä osa yhteisöllisyyden ja kansallisen identiteetin luomisessa. 

 – Kukaan ei odottanut näiden ihmisten taistelevan. Yleinen oletus sekä Ukrainassa että lännessä oli, että nämä ihmiset ovat epäpäteviä, he eivät suostu taistelemaan eivätkä he pysty palauttamaan lakia ja järjestystä. Me olimme väärässä näissä kaikissa olettamuksissa.

Ukrainalaiset nuoret miehet tietävät, että heidän tuhansiin noussut uhrinsa on kansakunnan selviytymisen kannalta välttämättömyys, koska kukaan ei heitä auta. He myös tietävät, että heidän oma valtiojohtonsa veisi - muista puutteistaan huolimatta - heidät heti Natoon, jos Nato vain ottaisi heidät vastaan. 
Ukraina on ilman turvatakuita ja liittolaisia, koska Nato ei ole vielä valmis Ukrainaa jäseneksi ottamaan. Me tiedämme että Suomi on ilman turvatakuita ja ilman liittolaista  vain ja ainoastaan siksi, että valtiojohtomme on mielettömällä politiikallaan sen aiheuttanut. Jos sota syttyisi, tuhansia nuoria miehiä kaatuisi rajalle. Faktisesti täysin itseaiheutetusti. Poliitikkojen vastuulle jäisi poikiemme veri.
Ukrainassa nuorten sotilaiden maanpuolustustahto on kova. Miten olisi laita vastaavassa tilanteessa Suomessa? Jokainen nuori mies, joka joutuisi sotaan tietäisi, että siellä ollaan vain koska valtiojohto ei ole turvatakuita hankkinut.
Mielestäni Suomi tarvitsee kansallisen yhtenäisyyden hallituksen, jossa on puoluelaisten lisäksi talouselämän ja puolustusvoimien edustus. Puoluelaisten täydellinen kykenemättömyys ratkaista Suomen taloudellisia ja turvallisuuspoliittisia ongelmia on aivan liian ilmeinen.
Ei ole häpeä että epäonnistuu täydellisesti, mutta on häpeä olla myöntämättä epäonnistumista. Vaalit eivät maamme ongelmia ratkaise, kuten ei ratkaissut viimeksikään. Vaalien jälkeenkin muodostetaan hallitus, joka todennäköisimmin vie Suomea vain ja ainoastaan kohti syvempää henkistä, taloudellista ja turvallisuuspoliittista konkurssia.

maanantaina, marraskuuta 03, 2014

Pahinta oli se, että väärät ihmiset olivat oikeassa

90-luvun alun jälkeen monet suomalaiset uskoivat Venäjän muuttuneen. Pettymys on ollut suurta, kun uusstalinismi nyt etenee Venäjällä. Vielä on toki niitä, jotka uskovat, että Suomea Venäjä ei uhkaa, että olemme Venäjän lempinaapuri.

Pettymys on toki luonnollista ja tervettä, mutta pari päivää sitten pettymyksen käsittely alkoi saada jo suoranaisen tragikomedian muodon. Turvallisuuspoliittiseksi bloggariksi tituleerattu Janne Riiheläinen saa Helsingin Sanomissa laajasti tilaa. Venäjän ystäväksi julistautunut Riiheläinen sanoo pelkäävänsä Venäjää, vaikka ei haluaisi.

Nyt pelko on palannut, ainakin minulle. Kuulemani ja lukemani mukaan myös monelle muulle. Pitkään ajattelimme Venäjän olevan vain se vähän kummallinen ja pikkuisen toimimaton maa tuossa vieressä, jonka edesottamuksista ei tosin aina tolkkua saanut. Venäjä oli myös monella tapaa huikea asia: äärimmäisen nopea siirtymä talousjärjestelmässä ja teknologioissa, Pietarin uudelleen syttyvä maailmanmetropolin hehku ja monet muut muut kiehtovat asiat vetivät rajan yli. Sekä tietysti kuilu tavaroiden ja palveluiden hintatasossa. Hankalakaan raja ei pidellyt suuntaan tai toiseen, kun ihmiset kokivat saavansa itselleen tärkeitä asioita naapurin puolelta. Raja ei enää railona auennut, vaan naapuruus alkoi asettua uomiinsa.
Sitten Putin päätti hyökätä Ukrainaan.  Kun laskee yhteen Tšetšenian, Georgian ja Ukrainan sodat, naapurimaiden kansalaisten kidnappaukset, Putinin puheet ja tunnottoman propagandan, syntyy kuva voimankäyttöön ja häikäilemättömyyteen valmiista roistovaltiosta. Se ei ole koko totuus Venäjästä, mutta voiko tämä ikävä puoli olla tulevaisuudessa totta muuallakin kuin nyt Ukrainassa. 
Tähän saakka teksti kuullostaa järkevältä. Mutta sitten Riiheläinen keroo, että eniten ärsyttää että väärät ihmiset olivat oikeassa ja se että Putin on pettänyt hänet.
Venäjän pelkoni harmittaa minua. Olen harmissani siitä, että olen pari vuosikymmentä puolustanut Venäjää ja venäläisiä lukemattomissa tilanteissa. Vuosien varrella kohtaamani epä- ja ennakkoluulot, jopa viha, ovat olleet yllättävän sitkeitä. Minua harmittaa, että nämä pikkusielut nyt ovat tyytyväisiä näennäisestä oikeassa olemistaan, vaikka heidän johtopäätöksensä Venäjästä syntyi vain typerien asenteiden pohjalta. Putin onkin tavallaan pettänyt myös minut ja lukemattomat muut Venäjän ystävät. 
En itse ainakaan koe olevani pikkusieluinen. Arvostan monia piirteitä venäläisessä kulttuurissa. Sen sijaan ymmärrän mainiosti - ja olen aina ymmärtänyt - sen, että Venäjä on Suomelle uhka.

Riiheläinen on pettynyt Putiniin samalla tavalla kuin vuonna 1899 suomalaiset hyvään keisariin uskoneet olivat pettyneitä Nikolai II:een. Ehkä ongelma ei todelisuudessa ole Putin tai Nikolai II vaan lopulta Riiheläisen kaltaiset naivit ihmiset. Mutta ehkä kyseessä ei ole naivius vaan omahyväisyys. Suomalaisten olisi kyllä 1800-luvulla pitänyt nähdä miten Venäjä toimi Puolassa. Samalla tavalla nykysuomalaisten olisi jo Georgian tapahtumien myötä pitänyt nähdä millainen mies Putin on. Mutta usko oli kova, että Suomi on erikoistapaus. Tunkkaisuutta ja pikkusieluisuutta jos jokin.