Pragmaattisuus vai moraalisuus

Ajatellaanpa hetken että jokaisen maan moraalinen velvollisuus on ottaa hädänalaiset ihmiset vastaan sotaakäyvistä maista. 

Pragmaatikko kuitenkin sanoo, että emme voi ottaa kaikkia hädänalaisia ihmisiä vastaan, vaikka moraalisesti meidän pitäisikin, vaan päinvastoin pakolaisten vastaanottoa pitää rajoittaa. Pragmaatikko siis hylkää moraalisuuden (osittain), vaikka ei oikeastaan sano sitä ääneen.

1. Entinen demokraattien presidenttiehdokas Hillary Clinton herätti monessa hämmästystä kun hän englantilaisen The Guardian -lehden haastattelussa marraskuussa suositteli Euroopan poliittisia johtoa vähentämään maahanmuuttoa.

“Arvostan niitä anteliaita ja armollisia toimia, joita tekivät ensi sijassa Angela Merkelin kaltaiset johtajat, mutta uskoakseni on kohtuullista sanoa, että Eurooppa on tehnyt osansa ja Euroopan on aika viestittää selvästi: ‘Emme voi jatkaa turvan ja tuen antamista’, sillä mikäli emme ota maahanmuutto-ongelmaa haltuumme, se tulee aiheuttamaan äänestäjäkunnassa suuttumusta”

Kaikki Donald Trumpin presidentinvaaleissa saamasta voitosta Brexitiin saakka johtuu Clintonin mukaan ihmisten tyytymättömyydestä maahanmuuttoon. Ja siitä seuraa, että maahanmuuton on vähennyttävä, jos populismi halutaan pysäyttää. 

2. Ilkka Suominen - Kokoomuksen kunniapuheeenjohtaja valitsi myös pragmaattisuuden:

"Ministeri Ilkka Suomisen mukaan muiden puolueiden tulisi pohtia suhdettaan perussuomalaisiin hyvin pragmaattiselta pohjalta. Hän on havainnut, että sosiaalisessa [mediassa] kiivaillaan siitä, pitäisikö PS ottaa hallitukseen vai jättää ilman neuvotteluja oppositioon.

”Molemmilla näkökohdilla on puolensa. Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon lausunnoista voi epäillä puoleen olevan avoimen rasistinen ja että puolue on toisilla linjoilla kuin Suomen nykyinen, suhteellisen avoimet rajat ylläpitävä maahantulopolitiikka. Mutta ei tohtorismies voi tyhmä ja kompromissikyvytön olla”, Suominen kirjoittaa Nykypäivä-lehden kolumnissaan.

Hänen mukaansa mahdollista on, että nurkkaan jättämisellä on jälkensä.

”Muut puolueet voivat tietysti hylätä perussuomalaiset oppositioon – ja samalla ehkä vielä korkoa kasvamaan. Jos näin käy, se tarkoittaa, että elämme perussuomalaisten kanssa vielä vähintään kahdeksan vuotta ja hallituksessa he ovat viimeistään vuoden 2023 vaalien jälkeen”, Suominen arvioi.

Hän pohtii sitäkin, miten maahanmuuttoon tulisi suhtautua, kun ympärillä olevat avoimet valtiot tiukentavat politiikkaansa, kuten Tanska.

”Kun Tanska tiukensi huomattavasti maahansa tulon pelisääntöjä, niin tuliko siitä kansainvälisesti hylkiövaltio? Ei tullut. Entäpä jos muut puolueet antaisivat hieman periksi ja tiukennettaisiin maahantuloa? Kun seuraava hyökyaalto Pohjois-Afrikasta nousee – ja se nousee varmasti – joudumme joka tapauksessa niin tekemään”, Suominen kirjoittaa."

Eli Suomisen mielestä voimme seurata Tanskan mallia, koska emme kuitenkaan saisi mitään oleellista tuomiota kansainväliseltä yhteisöltä. 

Pragmaattisuuden ja moraalisuuden välillä on tietysti ristiriita. Miten se ratkaistaan kulloisessakin tilanteessa on avoin kysymys.

Homoista ja lesboista - sen näkee naamasta?

Olen viime aikoina opiskellut työnantajan ajalla tekoälyä tai pikemmin aihetta data-analyysi - voimme käyttää 10% ajasta vapaasti itsemme kehittämiseen. Data-analyysin tyypillinen sovellus on automatisoida pankin lainapäätös, kun tiedämme tarpeeksi dataa asiakkaasta. Data-analyysiä voi toki käyttää moneen muuhunkin - tämän blogin kannnalta ehkä kiintoisampaan aiheeseen. 

Seksuaalisen orientaation pystyy vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan melko hyvin selvittämään kasvokuvien perusteella. Vastaavia teknologioita voi käyttää varmasti laajemmin missä tahansa "Orwell 1984 2.0 -hankkeessa" eli yksityisyyden nakertamisessa. Teknologiasta saattavat hyötyä vaikkapa pankit ja vakuutusyhtiöt, jotka haluavat arvioida asiakkaansa riskitasoa jättää laina maksamatta tai joutua onnettomuuten, tai ihmiset, jotka haluavat arvioida potentiaalista aviopuolisoaan vaikkapa sen suhteen onko tämä luotettava kumppani.

Lainaan Economist-lehteä: 

MODERN artificial intelligence is much feted. But its talents boil down to a superhuman ability to spot patterns in large volumes of data. Facebook has used this ability to produce maps of poor regions in unprecedented detail, with an AI system that has learned what human settlements look like from satellite pictures. Medical researchers have trained AI in smartphones to detect cancerous lesions; a Google system can make precise guesses about the year a photograph was taken, simply because it has seen more photos than a human could ever inspect, and has spotted patterns that no human could.

AI’s power to pick out patterns is now turning to more intimate matters. Research at Stanford University by Michal Kosinski and Yilun Wang has shown that machine vision can infer sexual orientation by analysing people’s faces. The researchers suggest the software does this by picking up on subtle differences in facial structure. With the right data sets, Dr Kosinski says, similar AI systems might be trained to spot other intimate traits, such as IQ or political views. Just because humans are unable to see the signs in faces does not mean that machines cannot do so. 

The researchers’ program, details of which are soon to be published in the Journal of Personality and Social Psychology, relied on 130,741 images of 36,630 men and 170,360 images of 38,593 women downloaded from a popular American dating website, which makes its profiles public. Basic facial-detection technology was used to select all images which showed a single face of sufficient size and clarity to subject to analysis. This left 35,326 pictures of 14,776 people, with gay and straight, male and female, all represented evenly 

The images were then fed into a different piece of software called VGG-Face, which spits out a long string of numbers to represent each person; their “faceprint”. The next step was to use a simple predictive model, known as logistic regression, to find correlations between the features of those faceprints and their owners’ sexuality (as declared on the dating website). When the resulting model was run on data which it had not seen before, it far outperformed humans at distinguishing between gay and straight faces.

When shown one photo each of a gay and straight man, both chosen at random, the model distinguished between them correctly 81% of the time. When shown five photos of each man, it attributed sexuality correctly 91% of the time. The model performed worse with women, telling gay and straight apart with 71% accuracy after looking at one photo, and 83% accuracy after five. In both cases the level of performance far outstrips human ability to make this distinction. Using the same images, people could tell gay from straight 61% of the time for men, and 54% of the time for women. This aligns with research which suggests humans can determine sexuality from faces at only just better than chance.

... The study has limitations. Firstly, images from a dating site are likely to be particularly revealing of sexual orientation. The 91% accuracy rate only applies when one of the two men whose images are shown is known to be gay. Outside the lab the accuracy rate would be much lower... 

However, when asked to pick out the ten faces it was most confident about, nine of the chosen were in fact gay. If the goal is to pick a small number of people who are very likely to be gay out of a large group, the system appears able to do so. The point is not that Dr Kosinski and Mr Wang have created software which can reliably determine gay from straight. That was not their goal. Rather, they have demonstrated that such software is possible.

Muita artikkeleita Economist-lehdestä kasvojen tunnistukseen yms. liittyen alla:

1. What machines can tell from your face

2. Researchers produce images of people’s faces from their genomes

3. Ever better and cheaper, face-recognition technology is spreading

Tasa-arvo julkishyödykkeenä - ja maanpuolustus

Vanhempainvapaa halutaan jakaa isien ja äitien välillä, jotta naisten ja miesten asema työmarkkinoilla olisi tasa-arvoisempi. Monet haluavat tehdä jaosta pakollista.

Pakollisuus on tavallaan aivan loogista. Kun nuori mies tai nuori nainen hakevat työtä, halutaan että työnantaja ei näe naisen työhönottoa vanhempainvapauden takia ongelmallisempana kuin miehen työhönottoa. Kun sanon että pakollisuusvaatimus on aivan loogista, en ota kantaa siihen painaako pakollisuuden hyödyt enemmän tai vähemmän kuin haitat. Jokainen voi arvioida sen itse.

Kun tasa-arvo nähdään julkishyödykkeenä - koko yhteiskunnan laatua parantavana asiana - pakollisuuden vaatimus palautuu vapaamatkustajan ongelmaan. Pakollisuus on sen estämistä, että vain osa perheistä osallistuu tasa-arvon tuottamiseen.

Kyse on samanlaisesta asiasta kuin asevelvollisuudessa. Asevelvollisuus on julkishyödykkeen itsenäisyys tuottamista. Tilanteessa, missä Venäjän uhka kasvaa, asevelvollisuudesta lipeminen vaikkapa "vakaumuksellisista syistä" on ongelma.

Moraalisäännöt muuttuvat. Niiden pitää palvella kansakunnan tarpeita. Se mikä joskus oli ehkä "vakaumuksellisista syistä" sallittavaa (siviilipalvelus) tai taloudellisista syistä perusteltua (vanhempain vapaiden käyttö niin että perheen tulotaso maksimoituu), ei välttämättä ole enää hyväksyttävää.

Niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita tuottamaan yhdessä sovittua julkishyödykettä (maanpuolustus, tasa-arvo) on julkisuudessa vähintäänkin ylistettävä ja niitä, jotka vapaamatkustavat (siviilipalvelusmiehet, vanhempainvapaiden jaosta kieltäytyvät), on määriteltävä moraalisesti alamittaisiksi. Pakollisuus on vielä rankempi keino, jota sitäkään ei välttämättä kannata kaihtaa.

Vastaavasti Väestöliiton tutkimusjohtaja Anna Rotkirch edellytti, että niitä jotka ovat valmiita tuottamaan julkishyödykettä väestönlaatu, on vähintäänkin ylistettävä.

Sukupuolenvaihtoleikkauksen kokenut ruotsalaisnuori SVT:llä: "Ruotsi tekee ihmiskokeita nuorilla ihmisillä"

Jatkoa aiheeseen "rapid onset of gender dysphoria". 

Ruotsissa on Svenska Dagbladetissa julkaistun mielipidekirjoituksen jälkeen (kts. Seitsemän ruotsalaisprofessoria; "Ruotsi tekee ihmiskokeita nuorilla aikuisilla") alkanut laaja keskustelu siitä, miksi tytöt ja nuoret naiset ovat alkaneet hakeutua sukupuolenvaihtoon suurin joukoin. Hoitoon hakeutuminen on kiihtynyt eksponentiaalisesti. Onko osassa tapauksista kyse jostain aivan muusta kuin todellisesta dysforiasta, Ruotsin TV kysyy tunnin raportissa.

Ongelman suuruusluokka Ruotsissa näkyy dokumentin kuvasta.

On kysymys aivan erilaisesta keskustelusta, kuin silloin kun joukko rokotekriittisiä tai homeopatian kannattajia alkaa levitellä valheitaan - ja marginaalinen ryhmä lääkäreitä rahanhimossaan tai julkisuudenkipeyttään lähtee mukaan näihin tunkkaisiin liikkeisiin. SVT:n dokumentissa haastatellaan alan johtavia ylilääkäreitä Ruotsista ja Norjasta,  norjalaisia transaktivisteja, sukupuolenvaihtoleikkauksen läpikäyneitä ihmisiä Suomesta ja Ruotsista ja sukupuolenvaihtoa haluavien nuorten vanhempia.

Dokumentin mukaan 60% norjalaisista sukupuolen vaihtoa hakevista tytöistä on vaikeasti mielenterveysongelmaisia - masentuneita, psykoottisia, suisidaalisia, anorektikkoja, autisteja jne. Luku Ruotsissa on samaa luokkaa. On nostettu esiin kysymys, moniko kärsii primääristi pitkäaikaisesta dysforiasta ja monelleko todellisuudessa dysforia on kuviteltu vaiva, vaikka todellinen vaiva on muu psykiatrinen ongelma. Mitään lopullista ei asiasta tiedetä, koska tutkimus on tehty varsin vähän.  Vaikuttaa siltä, että tutkimus koetaan jopa poliittisesti epäkorrektiksi ja yliopistot ja yliopistolliset keskussairaalat välttävät aloittamasta tutkimuksia.  

Tarkemmin sanoen tutkimusta on toki transsukupuolisuudesta tehty paljon, mutta ei tästä viimeikojen uudeksi koetusta ilmiöstä, jossa nimenomaan nuoret naiset ja tytöt hakeutuvat hoitoihin. Perinteisesti sukupolen vaihtoa katuneita on ollut hyvin vähän, mutta nyt on herännyt - ilman tilastotietoa - kysymys, onko katuvien määrä kasvussa. 

Ohjelmassa ei väitetä sinällään mitään. Asetetaan vain kysymys onko osa hoitoon hakeutuneista saanut väärän diagnoosin. Saman kysymyksen esittävät itselleen jopa alan ylilääkärit. Haastatellaan myös muutamia transsukupuolisia, jotka syyttävät hoidon antajia hätiköidyistä päätöksistä silloin, kun he ovat vielä olleet nuoria tyttöjä. 

Ruotsin sosiaalihallituksen hoitosuositus myöntää, että hoito (rintojen poisto) ei perustu tieteelliseen näyttöön. (Kuva dokumentista.)

Oma arvaukseni on, että osalle nuorista sukupuolenvaihdon haluaminen on samanlainen asia kuin anoreksia, jossa nuori kuvittelee olevansa liian laiha. Jokainen ymmärtää, että anorektikolle ei pidä antaa hoitoina laihdutuspillereitä. Mutta onko aikamme yksilökeskeisessä yhteiskunssa jotain, joka luo kiihtyvällä vauhdilla autismia, anoreksiaa ja sukupuolidysforiaa? Leviääkö anoreksia ja dysforia epidemian tavoin ystäväpiireissä ja valmennusryhmissä niin kuin on väitetty? Tällä hetkellä kaikki tällainen on kuitenkin vielä arvailua, mutta voidaan kuitenkin kysyä:

Hoitaako Suomen, Ruotsin ja Norjan valtio vaikeasti mielenterveysongelmaisia silpomalla heidän rintansa ja antamalla heille hormooneja jotka muuttavat heidän mielensä, äänensä jne. lopullisesti?

SVT:n raportti toteaa myös, että kyse ei ole vain hoidosta vaan myös politiikasta. Hoitopäätöksiä halutaan nopeennuttaa, sukupuolenvaihdon juridista puolta halutaan myös nopeennutta ja alaikärajoja halutaan laskea. 15 vuotiaan pitäisi Ruotsin hallituksen valmisteleman uuden lakimuutoksen mukaan voida hakeutua hoitoon ilman vanhempien lupaa.

Minusta kysymys kuuluu:

Tekeekö Ruotsin hallitus politiikkaa moniongelmaisten ihmisten kustannuksella? Haluaako Ruotsin hallitus nakertaa vanhempien asemaa lastensa holhoajina?