Jatkoa aiheeseen "rapid onset of gender dysphoria".
Ruotsissa on Svenska Dagbladetissa julkaistun mielipidekirjoituksen jälkeen (kts. Seitsemän ruotsalaisprofessoria; "Ruotsi tekee ihmiskokeita nuorilla aikuisilla") alkanut laaja keskustelu siitä, miksi tytöt ja nuoret naiset ovat alkaneet hakeutua sukupuolenvaihtoon suurin joukoin. Hoitoon hakeutuminen on kiihtynyt eksponentiaalisesti. Onko osassa tapauksista kyse jostain aivan muusta kuin todellisesta dysforiasta, Ruotsin TV kysyy tunnin raportissa.
Ongelman suuruusluokka Ruotsissa näkyy dokumentin kuvasta.
On kysymys aivan erilaisesta keskustelusta, kuin silloin kun joukko rokotekriittisiä tai homeopatian kannattajia alkaa levitellä valheitaan - ja marginaalinen ryhmä lääkäreitä rahanhimossaan tai julkisuudenkipeyttään lähtee mukaan näihin tunkkaisiin liikkeisiin. SVT:n dokumentissa haastatellaan alan johtavia ylilääkäreitä Ruotsista ja Norjasta, norjalaisia transaktivisteja, sukupuolenvaihtoleikkauksen läpikäyneitä ihmisiä Suomesta ja Ruotsista ja sukupuolenvaihtoa haluavien nuorten vanhempia.
Dokumentin mukaan 60% norjalaisista sukupuolen vaihtoa hakevista tytöistä on vaikeasti mielenterveysongelmaisia - masentuneita, psykoottisia, suisidaalisia, anorektikkoja, autisteja jne. Luku Ruotsissa on samaa luokkaa. On nostettu esiin kysymys, moniko kärsii primääristi pitkäaikaisesta dysforiasta ja monelleko todellisuudessa dysforia on kuviteltu vaiva, vaikka todellinen vaiva on muu psykiatrinen ongelma. Mitään lopullista ei asiasta tiedetä, koska tutkimus on tehty varsin vähän. Vaikuttaa siltä, että tutkimus koetaan jopa poliittisesti epäkorrektiksi ja yliopistot ja yliopistolliset keskussairaalat välttävät aloittamasta tutkimuksia.
Tarkemmin sanoen tutkimusta on toki transsukupuolisuudesta tehty paljon, mutta ei tästä viimeikojen uudeksi koetusta ilmiöstä, jossa nimenomaan nuoret naiset ja tytöt hakeutuvat hoitoihin. Perinteisesti sukupolen vaihtoa katuneita on ollut hyvin vähän, mutta nyt on herännyt - ilman tilastotietoa - kysymys, onko katuvien määrä kasvussa.
Ohjelmassa ei väitetä sinällään mitään. Asetetaan vain kysymys onko osa hoitoon hakeutuneista saanut väärän diagnoosin. Saman kysymyksen esittävät itselleen jopa alan ylilääkärit. Haastatellaan myös muutamia transsukupuolisia, jotka syyttävät hoidon antajia hätiköidyistä päätöksistä silloin, kun he ovat vielä olleet nuoria tyttöjä.
Ruotsin sosiaalihallituksen hoitosuositus myöntää, että hoito (rintojen poisto) ei perustu tieteelliseen näyttöön. (Kuva dokumentista.)
Oma arvaukseni on, että osalle nuorista sukupuolenvaihdon haluaminen on samanlainen asia kuin anoreksia, jossa nuori kuvittelee olevansa liian laiha. Jokainen ymmärtää, että anorektikolle ei pidä antaa hoitoina laihdutuspillereitä. Mutta onko aikamme yksilökeskeisessä yhteiskunssa jotain, joka luo kiihtyvällä vauhdilla autismia, anoreksiaa ja sukupuolidysforiaa? Leviääkö anoreksia ja dysforia epidemian tavoin ystäväpiireissä ja valmennusryhmissä niin kuin on väitetty? Tällä hetkellä kaikki tällainen on kuitenkin vielä arvailua, mutta voidaan kuitenkin kysyä:
Hoitaako Suomen, Ruotsin ja Norjan valtio vaikeasti mielenterveysongelmaisia silpomalla heidän rintansa ja antamalla heille hormooneja jotka muuttavat heidän mielensä, äänensä jne. lopullisesti?
Ruotsissa on Svenska Dagbladetissa julkaistun mielipidekirjoituksen jälkeen (kts. Seitsemän ruotsalaisprofessoria; "Ruotsi tekee ihmiskokeita nuorilla aikuisilla") alkanut laaja keskustelu siitä, miksi tytöt ja nuoret naiset ovat alkaneet hakeutua sukupuolenvaihtoon suurin joukoin. Hoitoon hakeutuminen on kiihtynyt eksponentiaalisesti. Onko osassa tapauksista kyse jostain aivan muusta kuin todellisesta dysforiasta, Ruotsin TV kysyy tunnin raportissa.
Ongelman suuruusluokka Ruotsissa näkyy dokumentin kuvasta.
On kysymys aivan erilaisesta keskustelusta, kuin silloin kun joukko rokotekriittisiä tai homeopatian kannattajia alkaa levitellä valheitaan - ja marginaalinen ryhmä lääkäreitä rahanhimossaan tai julkisuudenkipeyttään lähtee mukaan näihin tunkkaisiin liikkeisiin. SVT:n dokumentissa haastatellaan alan johtavia ylilääkäreitä Ruotsista ja Norjasta, norjalaisia transaktivisteja, sukupuolenvaihtoleikkauksen läpikäyneitä ihmisiä Suomesta ja Ruotsista ja sukupuolenvaihtoa haluavien nuorten vanhempia.
Dokumentin mukaan 60% norjalaisista sukupuolen vaihtoa hakevista tytöistä on vaikeasti mielenterveysongelmaisia - masentuneita, psykoottisia, suisidaalisia, anorektikkoja, autisteja jne. Luku Ruotsissa on samaa luokkaa. On nostettu esiin kysymys, moniko kärsii primääristi pitkäaikaisesta dysforiasta ja monelleko todellisuudessa dysforia on kuviteltu vaiva, vaikka todellinen vaiva on muu psykiatrinen ongelma. Mitään lopullista ei asiasta tiedetä, koska tutkimus on tehty varsin vähän. Vaikuttaa siltä, että tutkimus koetaan jopa poliittisesti epäkorrektiksi ja yliopistot ja yliopistolliset keskussairaalat välttävät aloittamasta tutkimuksia.
Tarkemmin sanoen tutkimusta on toki transsukupuolisuudesta tehty paljon, mutta ei tästä viimeikojen uudeksi koetusta ilmiöstä, jossa nimenomaan nuoret naiset ja tytöt hakeutuvat hoitoihin. Perinteisesti sukupolen vaihtoa katuneita on ollut hyvin vähän, mutta nyt on herännyt - ilman tilastotietoa - kysymys, onko katuvien määrä kasvussa.
Ohjelmassa ei väitetä sinällään mitään. Asetetaan vain kysymys onko osa hoitoon hakeutuneista saanut väärän diagnoosin. Saman kysymyksen esittävät itselleen jopa alan ylilääkärit. Haastatellaan myös muutamia transsukupuolisia, jotka syyttävät hoidon antajia hätiköidyistä päätöksistä silloin, kun he ovat vielä olleet nuoria tyttöjä.
Ruotsin sosiaalihallituksen hoitosuositus myöntää, että hoito (rintojen poisto) ei perustu tieteelliseen näyttöön. (Kuva dokumentista.)
Oma arvaukseni on, että osalle nuorista sukupuolenvaihdon haluaminen on samanlainen asia kuin anoreksia, jossa nuori kuvittelee olevansa liian laiha. Jokainen ymmärtää, että anorektikolle ei pidä antaa hoitoina laihdutuspillereitä. Mutta onko aikamme yksilökeskeisessä yhteiskunssa jotain, joka luo kiihtyvällä vauhdilla autismia, anoreksiaa ja sukupuolidysforiaa? Leviääkö anoreksia ja dysforia epidemian tavoin ystäväpiireissä ja valmennusryhmissä niin kuin on väitetty? Tällä hetkellä kaikki tällainen on kuitenkin vielä arvailua, mutta voidaan kuitenkin kysyä:
Hoitaako Suomen, Ruotsin ja Norjan valtio vaikeasti mielenterveysongelmaisia silpomalla heidän rintansa ja antamalla heille hormooneja jotka muuttavat heidän mielensä, äänensä jne. lopullisesti?
SVT:n raportti toteaa myös, että kyse ei ole vain hoidosta vaan myös politiikasta. Hoitopäätöksiä halutaan nopeennuttaa, sukupuolenvaihdon juridista puolta halutaan myös nopeennutta ja alaikärajoja halutaan laskea. 15 vuotiaan pitäisi Ruotsin hallituksen valmisteleman uuden lakimuutoksen mukaan voida hakeutua hoitoon ilman vanhempien lupaa.
Minusta kysymys kuuluu:
Tekeekö Ruotsin hallitus politiikkaa moniongelmaisten ihmisten kustannuksella? Haluaako Ruotsin hallitus nakertaa vanhempien asemaa lastensa holhoajina?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti