lauantaina, joulukuuta 26, 2020

Ruotsi - parempien ihmisten maa

Ennen Ruotsissakin Helsingissä sattuneen 16-vuotiaan murhan tapainen tapaus olisi herättänyt kauhua. Asiaa olisi käsitelty viikkokausia. Nyt asia tuskin ylittäisi uutiskunnystä - tuo on niin tavallista. Toki, jos samanlainen hirvittävä teko tapahtuu jossain Ruotsin ulkopuolella ruotsalaiset kauhistelevat asiaa suuresti. "Ruotsissa tuollaista ei voi tapahtua".

Ruotsin uusi oikeistolehti Bulletin, jota päätoimittaa Ruotsin todennäköisesti fiksuin toimittaja Paulina Neuding, joka on myös Quilletten Eurooppa-toimittaja, kuvaa tilannetta.

Förr granskades varje skakande nyhetshändelse i detalj. Numera har det svenska folket sakta men säkert blivit avtrubbat. Men att reagera i tid och inte normalisera ohyggligheter är helt avgörande för vår framtid, skriver författaren Per Brinkemo.

KRÖNIKA ”Man vänjer sig”, sjöng Kjell Höglund. 

Det är precis det vi håller på att göra. 

Nu för tiden läser vi nyheter av samma dignitet som dessa två händelser i princip varje dag... Men utan att stanna upp och reagera på ett sunt sätt. 

Vi har vant oss.

Ändå är det så ofattbara nyheter att de knappt går att ta in. Som den om de två tonårspojkarna som i Solna under tio timmar utsattes för rån, tortyr, förnedring, våldtäkt… Notera: i tio timmar.

Jaha.

Eller den om missförhållanden på HVB-hem med ofattbara övergrepp och misshandel, där flickor prostituerar sig utan att personal ingriper eller informerar socialtjänsten. Där personalen utövar kollektiv bestraffning och arrangerar slagsmål mellan HVB-placerade pojkar – för sin egen underhållning.

Ojdå.

Det kan handla om de 18 svenska kommuner som för Ekot uppger att personer med kopplingar till organiserad brottslighet genom hot och påtryckningar försöker påverka de beslut som tjänstemän i kommunerna ska fatta.

Se där.

Eller att gängkriminaliteten även drabbat småstäder, som tidigare fridfulla lilla Värnamo, där man på några år har haft 16 skjutningar varav bara en är uppklarad. 

Suck.

Var och en av dessa nyheter är oerhörda. Och då är de bara några få nyheter i mängden av nästan dagliga skjutningar, mord, sprängningar och våldtäkter runt om i landet, vilka vi knappt reagerar över. 

“Det går sakta men till slut är både journalister och mediakonsumenter avtrubbade och blasé.”

Det är nyheter om handlingar som genom sin omfattning och kontinuitet borde få varje tänkande människa att inse deras systemhotande verkan. Men svensken har blivit så inlindad i uppfattningen om vår oberörbarhet och överlägsenhet att inga katastrofala händelser i världen tycks kunna beröra oss. Så länge det inte handlar om utlandet. Då oroas vi. Här i Sverige är vi trygga. 

Ruotsi on Paulina Neudingin mukaan maailman ehkä kiihkosovinistisin maa. Kaikessa Ruotsi on niin paljon parempi kuin muut maat, että eliitin ei kannata edes kysyä ulkomaanpelleiltä neuvoa.

Olkoon kyse Koronasta, maahanmuutosta tai turvallisuuspolitiikasta, ruotsalaiset vaan ovat fiksumpia.

lauantaina, joulukuuta 19, 2020

Miksi Japani on onnistunut koronan torjunnassa (ainakin toistaiseksi)?

Japanissa onnistuttiin koronan suhteen paljon paremmin kuin jopa Suomessa. Japanissa ei ihmisiä ole juurikaan testattu eikä eristetty. Sen sijaan selvitettiin mm. mallittamista hyväksikäyttäen että mitkä ovat parhaat keinot välttää koronaa, määriteltiin ohjeet ja sitten ihmiset noudattivat niitä ohjeita. Esimerkiksi ilmastoinnin merkitys selvisi.

Economist kertoo:

Mr Oshitani’s team concluded that the virus spread through the air. As early as March, Japanese officials began warning citizens to avoid the san-mitsu or “3cs”: closed spaces, crowded places and close-contact settings. The phrase was blasted across traditional and social media. Surveys conducted in the spring found that a big majority were avoiding 3c settings. The publishing house Jiyukokuminsha recently declared it “buzzword of the year” for 2020.

...

Of course, these insights would have been for naught if ordinary people had ignored them. But Japanese heeded the government’s advice to stay home and to quarantine if showing any symptoms of the coronavirus, even though these admonitions carried no legal force. “Sometimes we are criticised for being an overly homogeneous society, but I think it played a positive role this time,” Mr Nishimura says. And already spick-and-span Japan became even more punctilious about hygiene. While Americans argued over whether face coverings were an assault on personal freedom, Japanese lined up outside Uniqlo for the release of its new line of masks. During the first ten weeks of flu season this autumn, Japan saw just 148 cases of common influenza, or less than 1% of the five-year average for the same period (17,000).

Tässä asiassa japanilainen yhteiskunta vaan on paljon parempi. Tietysti samat japanilaisen yhteiskunnan piirteet saivat japanilaiset 1900-luvulla noudattamaan kaikenlaisia muitakin "ohjeita" mistä kiinalaiset ja korealaiset ovat heille edelleen näreissään. Sivistyneen kiinalaisen näkökulmasta ongelma ei niinkään ole se mitä japanilaiset tekivät vaan se että he eivät edelleenkään tunnusta tekojaan.
Toisaalta tämä on hyvä esimerkki siitä, että mikä toimii yhdessä maassa ei vaan toimi kaikkialla koska maat on erilaisia. Ajatukset joiden mukaan "pelkät ohjeet riittävät Japanissa, kyllä se toimii meilläkin" tai "suora demokratia toimii Sveitsissä, joten otetaan se käyttöön meilläkin" eivät välttämättä ole toimivia.

Path dependence. Institutions and culture matter.

perjantaina, joulukuuta 18, 2020

Tieteellinen tutkimus: Vanhempien uupumusta aiheuttaa yksilökeskeinen kulttuuri

Vanhempien uupumusta aiheuttaa yksilökeskeinen kulttuuri. Olenkin ihmetellyt, miksi keskiluokkaisten maahanmuuttajaperheiden kertomuksessa vastaava uupumus ei tule esiin. Työpaikallani on paljon maahanmuuttajaäitejä - ja isiä. Suomalainen yhteiskunta on heidän kertomuksessaan erittäin lapsiystävällinen ja Suomessa on hyvä kasvattaa lapsia.

TUTKIMUKSESSA löytyi myös syy, joka altistaa vanhemmat uupumukselle. Se on kulttuurin yksilökeskeisyys, joka tarkoittaa väljiä sosiaalisia verkkoja ja oletusta siitä, että ihminen pärjää yksin ja pitää huolta itse itsestään.

”Tuloksista näkyy selvästi, että uupuneita vanhempia on keskimäärin enemmän yksilökeskeisissä maissa”, Sorkkila sanoo.

Yksilökeskeisyyden vaikutus uupumiseen on huomattavasti suurempi kuin muiden kulttuuristen arvojen, maiden välisten taloudellisten erojen tai yksilöön ja perheeseen liittyvien taustatekijöiden.

Länsimaissa vanhemmuus voidaan kokea suorituksena tai kilpailuna. Tämä näkyy Sorkkilan mukaan myös Suomessa.

Sorkkilan ja Aunolan aiemmissa tutkimuksissa on noussut esille vanhemmuuteen liittyvä paine ja stressi. Viime aikoina on alettu puhua paljon intensiivisen vanhemmuuden ja jatkuvan läsnäolon vaatimuksesta, Sorkkila kertoo.

VARSINAISSUOMALAINEN kahden lapsen äiti Hanna, 33, tunnistaa vanhemmuuteen liittyvän suorittamisen ja kilpailemisen kulttuurin.

Hän ei esiinny jutussa omalla nimellään aiheen henkilökohtaisuuden vuoksi.

Hanna on kokenut, kuinka äidit kilpailevat keskenään siitä, kenen lapsi saa syödäkseen luomuvihanneksista tehtyjä soseita ja kuinka tärkeää on harjoitella sormiruokailua.

”Näitä ohjeita on lukuisia. Ties mitä pitää mukamas tehdä, että lapsesta tulee normaali. Yksi tuttavani kertoi, että hänelle oli jo synnytysosastolla kauhisteltu, ettei tuttia saa käyttää, kun se on niin huonoksi lapselle.”

Ensimmäisen, nyt viisivuotiaan lapsensa kohdalla Hannasta tuntui, että muut äidit olivat välillä todella syyllistäviä toisia äitejä kohtaan. Mieleen ovat jääneet etenkin kohtaamiset musiikkileikkikoulussa ja leikkikentillä.

”Kun kerroin muille äideille, että olen palaamassa äitiysvapaalta 80-prosenttisesti töihin, sain osakseni kauhunsekaisia reaktioita. Yksi sanoi suoraan: ’Miten sinä pystyt palaamaan töihin – eihän lasta voi jättää hoitoon, kun tulisi niin kova ikävä!’”

Lasten isä ei ole Hannan mukaan saanut vastaavia kommentteja.

Lopulta siis nämä keskenkasvuiset naiset tietysti syyttävät miehiä tai yhteskuntaa tai kulttuuria. Miehissä on varmasti syytä jonkun verran, mutta pääongelma on naisten suorituskeskeisyys ja se että naiset tietoisesti tekevät lapsista omaa omaisuuttaan ja isiä vieraannutetaan lapsista. Olen hoitanut lapsia (omiani ja jonkun verran muitakin lapsia) vaikka kuinka paljon. Samoin eläimiä. Voin kertoa salaisuuden: Ei se mitään vaikeaa ole.

perjantaina, joulukuuta 11, 2020

Ajatuksia Suomen ja Neuvostoliiton kansojen ystävyydestä ja sukupuolten lukumäärästä

Sodan jälkeen Suomen kouluissa ja sanomalehdistössä alettiin kertoa, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallitsee ystävyyden ja luottamuksen ilmapiiri. Suuri osa kansasta - tai koulujen oppilaista - ei uskonut puheisiin vaan rivien välistä ymmärsi, että kyseessä on propaganda. Kun valhetta oli jatkettu tarpeeksi kauan, osa nuorista ja nuorista aikuisista alkoi kuitenkin uskoa. Äärimmäisenä esimerkkinä syntyi taistolaisuus ja ajatus rauhanlaista eli vaatimus "sotapropagandan" ja "neuvostovastaisuuden" kieltämisestä.

Sukupolvi menetettiin suurelta osin. Evan tutkimus osoittaa kirkkaasti että omalle sukupolvelleni usko Venäjän hyväntahtoisuuteen meni osin perille. 

Yli 65-vuotiaista suomalaisista Venäjään suhtautuu kielteisesti vain 29 prosenttia. Toiseksi myönteisimpiä Venäjää kohtaan ovat 56-65-vuotiaat. Heistä 40 prosentilla on kielteisiä Venäjä-asenteita. 
Asenteet muuttuvat sitä kielteisemmiksi, mitä nuorempiin sukupolviin tarkastelussa siirrytään. 26-35-vuotiaista 60 prosenttia ja 18-25-vuotiaista 58 prosenttia on eri mieltä esitetyn väittämän kanssa. He siis suhtautuvat kielteisesti Venäjään. 

EVAn tutkimuspäällikkö Sami Metelinen totesi Iltalehdessä

Näin suuri ero sukupolvien Venäjä-asenteiden välillä edellyttää vahvaa selitystä. Pidän hyvin uskottavana sitä, että kouluopetuksella on ollut iso vaikutus. Useamman vuosikymmenen ajan historiakertomus Neuvostoliitosta ja itäblokista järjestelmänä oli hyvin toisenlainen kuin nykyään. Kuva, joka oppikirjojen ja opetuksen kautta välittyi, muuttui radikaalilla tavalla, kun siirryttiin 1980-luvulta 1990-luvulle.


Päiväkirjassaan Paasikivi kertoo tapaamisistaan suomalaisten päätoimittajien kanssa. Hän joutui kertomaan näille, että Suomessa ei enää vallinnut lehdistönvapautta siinä mielessä kuin se demokratioissa ymmärrettiin. Samalla Paasikivi oli huolissaan siitä, että uudet sukupolvet eivät osaisi lukea asioita rivien väleistä. 

Toistan: Paasikivi oli huolissaan siitä, että uudet sukupolvet eivät osaisi lukea asioita rivien väleistä. 

Kutsuttakoon tätä vaikka Paasikiven dilemmaksi.

Riski toteutui - uusi sukupolvi ei osannut lukea rivien väleistä. Tuo "uusi sukupolvi" on nyt päättävissä asemissa ja se on omalta osaltaan jatkanut propagandan levittämistä. Venäjä ei ole Suomelle enää uhka eikä NATOoon ole tarve mennä. Propaganda sisäistettiin Suomessa itse asiassa paremmin kuin kommunistimaissa.

Kouluissa opetetaan tietysti aina laskuopin, äidinkielen ja maantieteen lisäksi muitakin totuuksia. Nykyään selitetään koululaisille vaikkapa että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja näennäisen ristiriitaisesti että sukupuolta ei ole. Se miten yhteiskunta suhtautuu transseksuaaleihin, on keskeisin yhteiskunnallinen kysymys. Tämä sukupolvi, joka nyt on kouluissa, on uuden propagandan uhri. 

Suomen kohtalon kannalta nykyinen propaganda ei uskoakseni ole yhtä vaarallista kuin vanha.

Yleisemmin voi todeta:

Jokaisella aikakaudella on omat älyttömyytensä. Koulussa ja mainstreammediassa kerrotaan tarinaa T joka muodostuu kahdesta osasta T1 ja T2. T1 sisältää tietoa kuten derivointi- ja integraalisäännöt ja evoluutioteoria. T2 muodostuu "tiedosta" kuten "tieto" sukupuolesta, "tieto" Neuvostoliiton ja Suomen kansojen ystävyydestä ja rauhanomaisesta rinnakkainelosta ja natsien teoriat juutalaisuuden luonteesta. 

Raja T1:n ja T2:n välillä ei ole tietysti täysin selvä, mutta tämän postauksen osalta oletetaan, että näin on. Ei mietitä suhteellisuusteoriaa juutalaisena teoriana niin kuin Helsingin yliopiston konsistori 30-luvulla. 

Kun filosofit puhuvat vaikka popperilaisesta tietoteoriasta (falsifioitavuudesta) he puhuvat luokasta T1, mutta politiikan ymmärtämisen kannalta T2:n ymmärtäminen on tärkeämpää. T2 muuttuu siis koko ajan - sukupolvi sukupolvelta. Koulussa opetetaan sekä luokkien T1 että T2 totuuksia. Mainstreammedia kuten HS jatkaa siitä mihin koulu jäi. Se, miten ihminen suhtautuu näihin luokkiin T1 ja T2 kertoo, millainen koululainen tai kansalainen hän on. Allaolevat kuvaukset ovat osin liioittelevia:

1. Mallioppilas (kympin tyttö) uskoo ja opettelee kaiken luokissa T1 ja T2, eikä oikein erota niitä toisistaan. Muuttuessaan myöhemmin ehkä tiedostavaksi älyköksi hän tosin haluaa vaihtaa edellisen sukupolven tiedon sisällön lähinnä T2 osalta. Hän alkaa kuvitella ymmärtävänsä tiedettä ja on varma vaikkapa sukupuolierojen tutkimuksen olevan rasismia.

2. Seiskan poikaa T1 tai varsinkaan T2 ei kiinnostaa ollenkaan. Sen sijaan ei olla kiinnostuneita yhtään mistään mitä koulussa opetetaan, vaan esimerkiksi siitä onko ruoka tänään hyvää. Jos tällainen henkilö tulee myöhemmin tiedostavaksi yksilöksi, hän "ymmärtää" ehkä millaisen valheen kohteeksi hän on koko ajan joutunut sekä koulussa että mainstreammediassa - naisopettajien ja naistoimittajien propagandan kohteeksi. Hän alkaa  kuvitella ymmärtävänsä asioita ja on varma vaikkapa ilmastotieteen saliittoluonteesta.

3. Kolmas ihmistyyppi on kiinnostunut asioista T1 ja T2 flegmaattisesti ja käy koulua koska muutkin niin tekevät. Luetaan kokeisiin eikä juuri huomata eroa T1:n ja T2:n välillä. Kun heiltä vuosien jälkeen kysyy mistä koulussa puhuttiin, he eivät oikein muista koko Neuvostoliiton ja Suomen ystävyyttä, sukupuolten lukumäärää sen enempää kuin derivointisääntöjäkään. Hänestä ei tule tiedostavaa yksilöä.

Muunkinlaisia ihmisiä tietysti on. Mm. älykäs miespuolinen puoliautisti, joka muodostaa omat käsityksensä totuudesta sekä T1:n että T2:n osalta. Mutta eipä libertaareista tällä kertaa enempää. 

Kun koulutuksen merkitys yhteiskunnassa kasvaa näiden ihmistyyppien 1 ja 2 merkitys todennäköisesti kasvaa. Myös haitat satujen uskomisesta luultavasti kasvavat.