perjantaina, joulukuuta 18, 2020

Tieteellinen tutkimus: Vanhempien uupumusta aiheuttaa yksilökeskeinen kulttuuri

Vanhempien uupumusta aiheuttaa yksilökeskeinen kulttuuri. Olenkin ihmetellyt, miksi keskiluokkaisten maahanmuuttajaperheiden kertomuksessa vastaava uupumus ei tule esiin. Työpaikallani on paljon maahanmuuttajaäitejä - ja isiä. Suomalainen yhteiskunta on heidän kertomuksessaan erittäin lapsiystävällinen ja Suomessa on hyvä kasvattaa lapsia.

TUTKIMUKSESSA löytyi myös syy, joka altistaa vanhemmat uupumukselle. Se on kulttuurin yksilökeskeisyys, joka tarkoittaa väljiä sosiaalisia verkkoja ja oletusta siitä, että ihminen pärjää yksin ja pitää huolta itse itsestään.

”Tuloksista näkyy selvästi, että uupuneita vanhempia on keskimäärin enemmän yksilökeskeisissä maissa”, Sorkkila sanoo.

Yksilökeskeisyyden vaikutus uupumiseen on huomattavasti suurempi kuin muiden kulttuuristen arvojen, maiden välisten taloudellisten erojen tai yksilöön ja perheeseen liittyvien taustatekijöiden.

Länsimaissa vanhemmuus voidaan kokea suorituksena tai kilpailuna. Tämä näkyy Sorkkilan mukaan myös Suomessa.

Sorkkilan ja Aunolan aiemmissa tutkimuksissa on noussut esille vanhemmuuteen liittyvä paine ja stressi. Viime aikoina on alettu puhua paljon intensiivisen vanhemmuuden ja jatkuvan läsnäolon vaatimuksesta, Sorkkila kertoo.

VARSINAISSUOMALAINEN kahden lapsen äiti Hanna, 33, tunnistaa vanhemmuuteen liittyvän suorittamisen ja kilpailemisen kulttuurin.

Hän ei esiinny jutussa omalla nimellään aiheen henkilökohtaisuuden vuoksi.

Hanna on kokenut, kuinka äidit kilpailevat keskenään siitä, kenen lapsi saa syödäkseen luomuvihanneksista tehtyjä soseita ja kuinka tärkeää on harjoitella sormiruokailua.

”Näitä ohjeita on lukuisia. Ties mitä pitää mukamas tehdä, että lapsesta tulee normaali. Yksi tuttavani kertoi, että hänelle oli jo synnytysosastolla kauhisteltu, ettei tuttia saa käyttää, kun se on niin huonoksi lapselle.”

Ensimmäisen, nyt viisivuotiaan lapsensa kohdalla Hannasta tuntui, että muut äidit olivat välillä todella syyllistäviä toisia äitejä kohtaan. Mieleen ovat jääneet etenkin kohtaamiset musiikkileikkikoulussa ja leikkikentillä.

”Kun kerroin muille äideille, että olen palaamassa äitiysvapaalta 80-prosenttisesti töihin, sain osakseni kauhunsekaisia reaktioita. Yksi sanoi suoraan: ’Miten sinä pystyt palaamaan töihin – eihän lasta voi jättää hoitoon, kun tulisi niin kova ikävä!’”

Lasten isä ei ole Hannan mukaan saanut vastaavia kommentteja.

Lopulta siis nämä keskenkasvuiset naiset tietysti syyttävät miehiä tai yhteskuntaa tai kulttuuria. Miehissä on varmasti syytä jonkun verran, mutta pääongelma on naisten suorituskeskeisyys ja se että naiset tietoisesti tekevät lapsista omaa omaisuuttaan ja isiä vieraannutetaan lapsista. Olen hoitanut lapsia (omiani ja jonkun verran muitakin lapsia) vaikka kuinka paljon. Samoin eläimiä. Voin kertoa salaisuuden: Ei se mitään vaikeaa ole.

Ei kommentteja: