keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008

Blogin aktiivinen toiminta päättyy

Tämän blogin aktiivinen toiminta päättyy tänään. Blogin postauksia voi toki lukea edelleen. Kommentointi on enabloitu toistaiseksi mutta vain toistaiseksi.

Olen pitänyt tätä blogia nyt puolitoista vuotta. Projekti on ollut mielenkiintoinen ja olen oppinut matkan varrella paljon, mutta kaikkien tällaisten projektien aika on joskus päättyä.

Tulen toki käsittelemään kaikkia blogilla käsiteltyjä aiheita muualla. Aika näyttää missä muodossa.

Kiitän kaikkia lukijoita ja melkein kaikkia kommentoijia !

tiistaina, huhtikuuta 22, 2008

Debatoijan postaus ilmastonmuutoksesta, öljyn riittävyydestä yms.

Debatoijan jo vuoden vanha analyysi ilmastonmuutoksesta, öljyn riittävyydestä ja väestöräjähdyksestä kannattaa lukea. Teksti on vasta päivitetty viime viikkojen ruokamellakoiden ja muitten tapahtumien takia.

Debatoijan johtopäätös on erilainen kuin minun johtopäätökseni: Debatoijan mukaan ilmastonmuutos saadaan pika puoliin hallintaan, kun öljyn ja ruuan tuotanto alkaa nopeasti huveta. Hiilidioksidipäästöt vähenevät kahta kautta.

Octavius käsittelee samaa aihetta hiukan samassa hengessä kuin Debatoija.

Esimerkki yhteisöllisyyden voimasta Nigeristä ?

HS kertoo siitä, miten Nigerissä on onnistuttu pysäyttämään aavikoituminen, kun maanviljelijät ovat alkaneet noudattaa vanhaa perinteistä tapaansa istuttaa puita:

"Maanviljelijät estivät aavikoitumisen Nigerissä

Sahara leviää eteläisessä Afrikassa ja aavikoituminen etenee rajusti. Näin kertoo media meille toistuvasti.

Tunnettu Afrikan maankäytön tutkija Chris Reij on eri mieltä. Kun hän palasi Nigeriin kymmenen vuoden tauon jälkeen, hän hämmästyi.

Paikalliset maanviljelijät olivat kaikkialla vallanneet hiekkaerämaata istutuksin.

Reij ajoi autiomaassa 800 kilometriä itään pääkaupunki Niameystä ja hämmästeli.

Puita riitti koko matkalla. Dan Sagan kylä oli aavikolla 1990-luvun alussa puuton, mutta nyt puita on siellä arviolta satakunta kappaletta hehtaarilla.

Reij arvioi, että Nigerissä on istutettu sata miljoonaa puuta 20 vuoden aikana. Hän kyseli syitä muutokseen. Viljelijät ovat kylä kylältä ottaneet puiden istutuksen osaksi arkista maataloutta.

Puita on Nigerissa osattu istuttaa aina. Kolonialismin aikaan suosittiin vain pähkinäviljelmiä.

Valtio omisti välillä viljelymaat. Se häivytti tunteen siitä, että maista ja metsistä täytyy pitää huolta. Siksi kuivina aikoina Nigerin eri heimot hakkasivat surutta puita.
"

Vaikuttaa siltä, että Nigerissä on onnistuttu uudelleenaktivoimaan perinteiset yhteisölliset instituutiot julkishyödykkeen (=metsä) tuottamisessa. Asiaa on käsitelty laajemmin tässä. Julkishyödykkeen tuottamisen mahdollistavien instituutioiden luonne ei tosin selvinnyt minulle ainakaan vielä. Selvältä ainakin vaikuttaa, että se että valtio aikoinaan otti maan haltuunsa, katkaisi puun istutuksen perinteen.

sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008

Päivän havainto

Kekkosen aikana suomalaiset poliitikot tekivät kaikkensa jotta Suomi ei olisi leimautunut samanlaiseksi maaksi kuin Puola, Unkari ja Tsekkoslovakia.

Tällä hetkellä alkaa olla selvää, että Puola, Tsekki, Slovakkia, Unkari ja Baltian maat kuuluvat länteen ja Suomi on leimautunut samaan kastiin kuin Ukraina ja Gruusia.

Kiitos kuuluu maamme ulkopoliittiselle johdolle. Jos maamme johdossa olisi valtiomies, tähän ei olisi jouduttu.

lauantaina, huhtikuuta 19, 2008

Uskonto meemipleksinä - esimerkkinä islam

Kunkin kulttuurin - myös uskonnon - voi ajatella muodostuvan joukosta ihmiseltä ihmiselle leviäviä kulttuuripiirteitä eli meemejä. Toki uskontoa voi mallintaa myös monella muullakin tavalla. Siitä, onko meemi-metafoora parempi vai huonompi kuin jokin muu tapa mallintaa uskontoa, on väitelty paljon. Väittely on osoittautunut melko hedelmättömäksi. Meemiteoria on joka tapauksessa yksi tapa mallintaa uskontoa.

Se mikä on ehdottomasti hylättävää on tapa jolla meemiteoria useimmiten sovelletaan: Meemiteoriaa käytetään yleensä hyvin löysästi - todetaan esimerkiksi että "islamin meemi leviää nopeasti". Väite ei lisää ymmärrystämme islamista tai sen leviämisestä millään lailla. On pyrittävä ehdottomasti syvällisempään analyysin tai hylättävä koko meemiteoria.

Meemiteoria on darwinilainen teoria, koska geenien tavoin

1. meemeissä on muuntelua (variation) ja uutta muuntelua syntyy koko ajan (mutation)
2. meemit siirtyvät ihmiseltä toiselle puheen, kirjoitusten ja rituaalien kautta (heritability)
3. meemien kelpoisuus (fitness) vaihtelee - meemi on sitä kelpoisempi mitä enemmän kopioita se kykenee tekemään itsestään

Voimme siis olettaa että ne meemit, jotka kopioituvat parhaiten ja säilyvät myös pitkään ihmisen mielessä, täyttävät maailman.

Sen sijaan meemin ei tarvitse lisätä kantajansa (yksilön) elämänlaatua eikä edes hänen biologista kelpoisuuttaan. Monet uskontomeemit päin vastoin alentavat kantajansa elämänlaatua aiheuttamalla esimerkiksi ahdistusta. Uskontomeemit saattavat myös alentaa kantajansa biologista kelpoisuutta vaatimalla papeilta ja munkeilta selibaattia.

Useat uskonnot - esimerkiksi lestadiolaisuus, hutterismi, fundamentalistinen islam ja hasidismi - nostavat kuitenkin ihmisen biologista kelpoisuutta erittäin oleellisesti kieltämällä ehkäisyn. Katolisuus ei sen sijaan enää oikein kykene estämään jäseniään ehkäisemästä.

Uskonto lienee ihmiselle yleensä biologisesti edullista, mutta se onko uskonnollisuus varsinainen evolutiivinen sopeuma on kiistanalaista.

Meemit leviävät meemiryppäinä - meemiplekseinä:

Tiettyyn uskontoon kuuluu paljon pelkästään teologisesti kiinnostavia meemejä kuten kolminaisuusoppi. Toiset meemit vaikuttavat voimakkaasti ihmisen arkipäiväiseen elämään kuten normit ("Älä tee huorin"). Kolmannet uskontomeemit vaikuttavat moraalin tunteisiin ja normien sisäistämiseen ("synnissä siinnyt, syntisestä sukukunnasta", "elämä on murhehuone", "Pieni syntinen ihminen pelastuu suuren Jumalan edessä yksin Kristuksen armosta" ).

Puhdasoppisuus-meemit

On olemassa myös uskontomeemejä, jotka parantavat meemipleksinsä konsistenssia, eli parantavat meemipleksinsä säilymistä yhtenäisenä kokonaisuutena. Esimerkkinä puhdasoppisuuden meemi ("yhdenkin sanan muutos, poistaminen tai lisääminen tuo väärän merkin karttaan – karttaan, jonka tarkoituksena on näyttää tie turvallisesti perille").

Ilman puhdasoppisuus-meemejä ei oikeastaan voisi edes puhua erillisistä uskonnoista. Olisi olemassa vain yksittäisiä uskonnollisia ilmiöitä - ilman että uskonnot "lajiutuisivat" erillisiksi uskonnoiksi. Tämä havainto on oleellinen ja on minusta tärkein anti mikä meemiteorialla tai yleensä evolutiivisella lähestymistavalla voi olla uskonnon tutkimukseen. Havainto liittää uskonnon biologiaan ja evolutiiviseen kulttuurin tutkimukseen:

1. Uskonnollisista ilmiöistä tulee uskontoja vasta kun syntyy muitten meemien vapaata vaihtumista kontrolloivia meemejä - puhdasoppisuusmeemejä.

2. Ekologi Richard Michodin mukaan soluryhmästä tuli eliö silloin ja vasta silloin kun syntyi sopeumia, jotka estivät yksittäisiä soluja hyötymästä muitten solujen kustannuksella.

3. Samoin Richard Michodin mukaan ihmisjoukosta tulee yhteisö vasta kun ihmiset kehittävät tavan kontrolloida ja rangaista ihmisiä jotka rikkovat yhteisön normeja. (Vrt. Boydin ja Richersonin teoria altruistisesta rangaistuksesta.)

4. Muurahaisten ja termiittien yhteisöllisyys perustuu mm. siihen että työläiset kontrolloivat toisia työläisiä. Joukko muurahaisia muodostaa työläiskontrollin avulla yhteisön, jota usein jopa kutsutaan superorganismiksi.

Uskonnon levittäminen ja Islam

Merkittäviä ovat myös meemit jotka lisäävät uskonnon leviämistä (lähetyskäsky, käsky "lisääntyä ja täyttää maa", ehkäisykielto). Islamin innovaatio liittyy erityisesti uskonnon levittämiseen:

1. Koraanissa käsketään taistelemaan vääräuskoisia vastaan, kunnes nämä kääntyvät islamiin. Kirjan kansoilla (juutalaiset ja kristityt) on myös toinen vaihtoehto: he tunnustavat islamin vallan ja alistuvat maksamaan veroa.

2. Pyhässä sodassa vääräuskoisia vastaan kuolevat pääsevät paratiisin iloihin.

3. Islamiin liittyminen on helppoa, mutta islamista eroava tuomitaan kuolemaan. Musliminainen ei saa yleensä avioitua vääräuskoisen kanssa.

4. Muslimin ei pidä alistua asumaan vääräuskoisten hallitsemassa maassa vaan on pyrittävä saamaan valta vaihdettua.

Kaikissa merkittävissä uskonnoissa on toki levittämistä tukevat meeminsä. Islamin meemipleksi tuntuu kuitenkin olevan tehokkaimmasta päästä. Islam lienee nimenomaan tehokas leviämään. Se ei todennäköisesti luo yhteiskuntaa, joka olisi tekonologisesti, tieteellisesti ja ihmisoikeuksien näkökulmasta kovinkaan edistyksellinen vaan pikemmin yhteiskunnan jota leimaa nepotismi, korruptio, kansalaisyhteiskunnan puute, uskonnon ylivalta, tieteen vastaisuus jne.

maanantaina, huhtikuuta 14, 2008

Miksi otsonikadon ratkaisu onnistui, mutta ilmaston muutoksen ratkaisu ei onnistu ?

Nykyään puhutaan paljon ilmaston lämpenemisestä ja puhun siitä paljon itsekin. Ilmaston lämpeneminen on hankala ongelma, koska se vaatii koko kansainvälisen yhteisön yhteistyötä. Ilmaston lämpeneminen on taloustieteen termein globaali yhteismaan ongelma.

Ei ole kauaa aikaa siitä kun otsonikadosta puhuttiin paljon. Otsonikato on periaatteessa samanlainen globaali yhteismaan ongelma kuin ilmaston lämpeneminen.

Otsonikadosta puhuminen on loppunut siksi, että otsonikato on jo saatu hallintaan. Sen jälkeen kun ongelma 1980-luvulla todella myönnettiin, on edistytty varsin nopeasti:

1. Montrealin sopimus solmittiin vuonna 1987. Sopimus loi puitteet ratkaista ongelma. Sopimusta on myöhemmin jonkin verran paranneltu.

2. Vuoteen 2005 mennessä ihmisperäisten otsonia tuhoavien kaasujen määrä troposfäärissä oli laskenut jo 8–9 % 1990-luvun alussa havaittuihin huippulukemiin verrattuna.

3. Otsonikato stabilisoituu (=ei enää kasva) nykyarvioiden mukaan vuonna 2020.

4. Otsonikerroksen arvellaan palautuvan ennalleen aikaisintaan vuoden 2050 tienoilla.

Ero otsonikadon ja ilmaston lämpenemisen välillä on toisaalta huutaava: Ilmaston lämpenemisestä on siitäkin puhuttu kauan - Osmo Soininvaarakin kirjoitti aiheesta
aineen ylioppilaskirjoituksissa jo 70-luvun alkupuolella. Ilmaston lämpenemiselle ei kuitenkaan ole tehty juuri mitään, vaikka ongelman dramaattisuus on tiedetty jo varsin kauan. Ilmeisesti suurin ero on siinä, että ilmaston lämpenemisen ratkaiseminen maksaa huomattavasti enemmän kuin otsonikadon ratkaiseminen: Ilmaston lämpenemisen ratkaisu vaatisi ekonomi Nicholas Sternin mukaan seuraavan 40 vuoden ajan satsauksen, jonka vaikutus maailman bruttokansantuotteeseen olisi karkeasti arvioiden -1 % joka vuosi.

Optimisti voisi väittää että ilmaston lämpeneminenkin voidaan ratkaista, jos ilmaston lämpenemisen ratkaisussa otettaan oppia otsonikadon ratkaisusta. Palaan otsonikadon ratkaisuun ja muitten yhteismaan ongelmien ratkaisuun pikapuoliin.

sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008

Persoonallisuustyyppi, maahanmuutto ja Nato

Wikipedia määrittelee personallisuustyypin Agreeable:

Agreeableness is a tendency to be pleasant and accommodating in social situations. In contemporary personality psychology, agreeableness is one of the five major dimensions of personality structure, reflecting individual differences in concern for cooperation and social harmony. People who score high on this dimension are empathetic, considerate, friendly, generous, and helpful. They also have an optimistic view of human nature. They tend to believe that most people are honest, decent, and trustworthy.

On positiivinen, empaattinen ja kiva. On hyvä äiti, miellyttävä kumppani ja helppo alainen. Ajattelee, että ihmiset ovat pääsääntöisesti mukavia. Haluaa välttää ristiriitoja. Uskoo, että rikollisen maahanmuuttajan tai suomalaisen ongelmanuoren sopeutumattomuus johtuu henkilön vaikeasta menneisyydestä.

Ajattelee, että maahanmuuton vastustaminen vaikkapa Afrikasta siksi, että yhteiskunta koostuu ihmisistä, on rasismia, joka taas on todella paha asia. Uskoo, että työpaikan projektin tavoitteet on hyvin määritelty ja järkeviä.

People scoring low on agreeableness place self-interest above getting along with others. They are generally less concerned with others' well-being, report less empathy, and are therefore less likely to go out of their way to help others. Their skepticism about other people's motives may cause them to be suspicious and unfriendly. People very low on agreeableness have a tendency to be manipulative in their social relationships. They are more likely to compete than to cooperate.

Vastakohtana on siis ihminen joka mielellään väittelee, on skeptinen ja ehkä riidanhaluinen. On hankala. Viis veisaa onko yksin oman mielipiteensä kanssa. Sanoo vaikkapa, että afrikkalaisten ongelmat johtuvat ensi sijassa afrikkalaisista itsestään. Pitää henkilöä, joka on eri mieltä kanssaan, tyhmänä ja sanoo sen myös reippaasti ääneen.

Herää kysymys, millaisia ihmisiä politiikassa (ja työpaikalla) tarvitaan. Oliko Juho Kusti Paasikivi positiivinen ja kiva, kun ajoi läpi ulkopolitiikan muutoksen, jota kansan enemmistö vastusti. Onko ihanteellinen poliitikko särmätön ja positiivinen mukavikko. Onko keski-ikäisten körmyjen aika politiikassa ohi? Miksi miespoliitikkojen pitäisi olla kivoja, mutta naispoliitikkojen vihaisia nuoria naisia?

Vastaus ei ole helppo.

Luulen, että ristiriitoja rakastavia ihmisiä tarvitaan erityisesti herättämään keskustelua. Herättämään kansaa, kun "painuvi päät muun kansan maan" tai kun kansa ihastelee keisarin uusia ihania vaatteita.

Ristiriitoja kestäviä - mutta ei välttämättä rakastavia - tarvitaan silloin kun koko valtiolaivan suunta on muutettava kansan enemmistön vastakkaisesta mielipiteestä huolimatta.

Ristiriitoja vierastavia yhteen hiileen puhaltajia tarvitaan aivan varmasti myös. Jokainen töissä käyvä tietää, miten hankalia sellaiset projektit ovat, joissa kaikki ovat "kriittisiä". Toisaalta hyvä ei ole sekään, jos kukaan ei uskalla asettaa itseään peliin ja sanoa että nyt tämä homma kusee.

Sen sijaan voi kysyä, tarvitaanko koskaan poliitikkoa jonka mukaan Suomen ei pidä liittyä Natoon koska kansan enemmistö vierastaa sitä. Suomen Kuvalehti kirjoitti aikoinaan:

Kansan enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä ja presidentti heijastelee sitä.

Toisaalta voi itse asiassa olla niin, että Tarja Halonen ei todellisuudessa kunnioita kansanmielipidettä ollenkaan. Hän on ehkä vain taitava manipulaattori, joka ajaa tietoisesti tai tiedostamattaan Venäjän edun mukaista ja Suomen edun vastaista politiikkaa. Suomen Kuvalehden teksti kuuluu pidemmässä muodossaan näin:

Kansan enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä ja presidentti heijastelee sitä. Ja toisinpäin: presidentin kannan takia kansa on varuillaan. Historia osoittaa, oliko Halonen se presidentti, jonka aikana pää pantiin pensaaseen kohtalokkain seurauksin, vaikka tosi-asiat olivat ilmeiset. Panokset ovat siis kovat.

Halonen viestittää voimakkaasti olevansa persoonallisuustyyppiä "Agreeable" - todellisuudessa hän lienee aivan muuta. HS:n haastattelemat poliitikkojen kanssa tekemisiin joutuvat ihmiset pitivät Halosta suunnilleen yhtä sosiaalisena kuin Tuomiojaa.

lauantaina, huhtikuuta 12, 2008

"Median arvostus on nyt historiallisen alhaalla"

Kanervan tekstiviesteistä ja Vanhasen tyttöystävistä keskusteltiin taas - tällä kertaa mediapäivillä:

- Pääministeri: "Vastausta antaessani en ottanut kantaa siihen miten olen tutustunut...".

- Arkkipiispa: "Kanervan tekstiviestit tekivät kiinnostavaksi se...".

- Kulttuuriyrittäjä: "Kun Ilkka Kanerva ja Johanna Tukiainen puhuvat mediasta ..."

- Journalistiliiton puheenjohtaja: "Ja jos kuusikymppinen ulkoministeri lähettää tekstiviestejä ..."

- Ylen toimitusjohtaja: "... Kanervan tekstiviestikohun kaltaiset inhimillisesti kohtuuttomat tapahtumat"

Washington Postin toimituspäällikkö totesikin, että median arvostus on nyt historiallisen alhaalla.

(Lähde: Helsingin Sanomat 12.4.)

Andrew Keen ja tiedonvälityksen amatöörimäisyys

Toissa päivänä oli sentään mielenkiintoinen esitys. Uusmediatutkija Andrew Keen puhui ammattilaisuuden uudesta noususta uusmediassa.

Andrew Keen herätti muutama vuosi sitten suuttumustakin, kun kirjassaan The Cult Of Amateur : How Today's Internet is Killing our Culture väitti Internetin alentavan median jakaman tiedon tasoa ja tuhoavan ammattimaisen tiedonvälityksen.

Nyt Keen myönsi olleensa liian pessimistinen. Ammatimaisuus on Internetissä nousussa. Monet perinteiset lehdet kuten The Guardian, New York Times ja The Independence ovat siirtyneet Internetin.

Jotkut Internetistä alkunsa saaneet lehdet, kuten Huffington Post, joka aloitti joukkona blogeja ja on edelleenkin ensi sijassa amatöörien tekemä, luottavat yhä enemmän ammattilaisuuteen. Keen myöntää itsekin olevansa kaikkea mitä kirjassaan kritisoi - media-alan amatööri, joka on vuosien myötä sitten kuitenkin kehittynyt ammattilaiseksi.

Keenin aiempi pessimismi on minusta tyypillistä tilanteessa jossa uusi disruptiivinen teknologia alkaa kilpailla vanhan, ammattimaisen mutta hiukan luutuneen teknologian kanssa. Vallitsevan teknologian edustajat kauhistelevat aina uusien nousukkaiden epäammattimaisuutta.

Telealalla kauhisteltiin myös Internetiä - esimerkiksi Internet-puhelinta - samalla tavalla. Internetin amatöörimäisyyttä haluttiin parantaa rakentamalla erilaisia "Multimedia Systeemejä" Internetin päälle.

Ero tosin oli Keenin tapauksessa se, että harrastelijamaisuuden kritisoija edusti itse uusmediaa. Tämä teki kritiikin myös uskottavammaksi.

Epäammattimaisuus on kuitenkin samanlainen asia kuin nuoruus - vuosien mittaan se väistyy. Toki Internet tulee säilyttämään tiedottamisen tietyn demokraattisuuden ja sitä kautta amatöörimäisyyden, mutta ei ammattimainen, korkealaatuinen tiedottaminen Internetin takia häviä.

Korkealaatuista tiedottamista uhkaavat aivan muut asiat. Typeryys, moraalittomuus, tirkistely, elitismi ja narsistinen lukijoiden mielistely toisaalta ja valtaapitävien harjoittama sensuuri toisaalta.

perjantaina, huhtikuuta 11, 2008

Suomalaisesta negatiivisuudesta

Ulkoministeri Stubbin mukaan suomalaiset ovat varsin rasistisia verrattuna mm. amerikkalaisiin, belgialaisiin ja ranskalaisiin.

Olen samaa mieltä, että suomalaiset ovat ylipäätään varsin negatiivisia. Ko. negatiivisuus materialisoituu mm. varsin varautuneena suhtautumisena ulkomaalaisiin ja vieraisiin.

Negatiivisuusta ei pitäisi kuitenkaan demonisoida. Negatiivisuus tai varautuneisuus ei ole paha tai hyvä asia sinänsä vaan negatiivisuuden arvo riippuu olosuhteista.
Negatiivisuus voi olla voimavara esimerkiksi silloin kun pitää estää vihamielisen vieraan kansan, valtion tai kulttuurin maahantunkeutuminen. Tällöin nimenomaan positiivisuus ja suvaitsevaisuus ovat ongelmia. Suomalaiset pärjäävät muita eurooppalaisia paremmin juuri sellaisissa tilanteissa, joissa suomalaisten luontainen negatiivisuus on voimavara.

Negatiivisuus kontra positiivisuus on samanlainen kysymys kuin aktiivisuus kontra passiivisuus. Jos aktiivisuudella kykenee saamaan parannuksia aikaan, aktiivisuus on siinä kontekstissa hyvä asia. Mutta, jos yhteiskunnallinen tilanne on sellainen että on parempi hyväksyä elämä sellaisena kuin se tulee, on parempi olla passiivinen.

Positiivisuudella / negatiivisuudella tai aktiivisuudella / passiivisuudella on siis tietyssä yhteiskunnallisessa tilanteessa tietty optimaalinen taso. Jos ihminen / kansa aina tuon optimaalisen tason mukaan valitsisi omalle positiivisuudelleen ja aktiivisuudelleen oikean arvon, niin se olisi toki adaptiivista eli johtaisi parhaaseen lopputulokseen.

Todellisuudessa positiivisuus (ja aktiivisuus) on ihmistyyppikysymys. Ihmisen positiivisuus on toisaalta synnynnäisten seikkojen ja toisaalta kulttuuristen seikkojen summa. Suomalaiset ovat yleensä negatiivisia ja varautuneita ulkomaalaisia kohtaan. Samoin ovat kai japanilaiset, kiinalaiset ja saksalaiset.

Jotkut ihmiset ovat patologisen negatiivisia ja ulkomaalaisvihamielisiä - jotkut patologisen positiivisia ja sinisilmäisiä. Patoloogista negatiivisuutta edustaa myös oman kansan vihaaminen - esimerkkinä Katja Martelius ja monet muut.

Tutkimustietoa kaivataan

En tiedä löytyykö negatiivisuuden syistä kattavaa tutkimustietoa. Luulen, että varautuneisuus vieraisiin liittyy yhteistyöhön ja moraaliin. Jos varautuneisuus vieraita kohtaan on kansan historian aikana parantanut yksilön mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä muiden ihmisten kanssa, varautuneisuus on ollut adaptiivista:

1. Jos vieraat ovat yleensä olleet epäluotettavia "kulkumiehiä" tai naapurimaan ryösteleviä sotilaita, vieraisiin on alettu suhtautua varautuneesti.

Varautuneisuus vieraisiin voidaan sitten rationalisoida selittämällä vieraiden olevan saastaisia (japanilaiset), vääräuskoisia (muslimit), ryssiä (suomalaiset).

2. Jos vieraat ovat olleet säännöllisesti samoja reittiä kulkevia kauppamiehiä, vieraisiin on voitu suhtautua ainakin valkoivan myönteisesti.

Esimerkiksi on suhtauduttu positiivisesti "meidän laukkuryssä" Ivaniin mutta ei muihin "ryssiin".

3. Jos oma kulttuuri on sellainen, että oman kansan jäseniin ei voi luottaa elleivät he kuulu samaan perheeseen, vieraisiin ei ole syytä suhtautua sen varautuneemmin kuin omiin.

Kabulin kirjakauppiaassa kerrottiin että pataanit eivät luota omiinsa, vaan ajattelevat että ihminen voi saada ystävän vain ulkomaalaisesta. Tässä suhteessa pataanien ei luulisi suhtautuvan negatiivisesti vieraisiin. Toisaalta omiin kohdistuvasta epäluulosta huolimatta pataaneilla on voimakas heimoidentiteetti.

4. Jos vieraiden kanssa veljeilijöitä on demonisoitu - erityisesti kulkumiesten kanssa tekemisissä olevia naisia - vieraisiin on kannattanut suhtautua varautuneesti tai ainakin teeskennellä omien nähden varautuneisuutta.

5. Useilla vähemmistöillä kuten mustalaisilla ja juutalaisilla on sisäryhmämoraali, jossa omaan kansaan kuulumattomat on parhaimmassa tapauksessa esineellistetty - asetettu moraalin ulkopuolelle. Pahimmassa tapauksessa heidän pettämisensä ja jopa tappamisensa on nähty moraalisesti arvokkaana.

Kun moraalia on näin höllönnetty ja vierailta on esimerkiksi voinut huoletta varastaa, on saatu materiaalista etua. Vieraiden taitavia huijaajia on arvostettu.

tiistaina, huhtikuuta 08, 2008

Fossiiliset polttoaineet eivät lopu koskaan

--- Korjaus 9.4. Hiilidioksidipitoisuuksissa menivät prosentit ja promillet sekaisin. Korjasin lisämäällä yhden nollan pilkun jälkeen. Kiitos Kumitontulle. ---

Maailmanpankin ex-pääekonomisti professori Sir Nicholas Stern on tehnyt ehkä tähän mennessä mittavimman selvityksen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta talouteen.

Oleellisin johtopäätös on, että ilmakehän hiilidioksidi-pitoisuuden stabilisoiminen tasolle 0,050 - 0,055 prosenttia (ja sen jälkeen tapahtuva hiilidioksidipitoisuuden lasku) vaatii seuraavan 40 vuoden ajan satsauksen jonka vaikutus maailman bruttokansantuotteeseen on karkeasti arvioiden -1 % joka vuosi.

Nykyinen ilmakehän hiilidioksidi-pitoisuushan on 0,045 %. Tällä hetkellä kasvu ei ole edes lineaarista vaan kiihtyvää. Joten stabilisoiminen alle 0,050 prosenttiin on epärealistista. Hiilidioksidi-pitoisuuden stabilisoiminen tasolle 0,050 - 0,055 % edellyttää, että energiatuotannosta 60 - 75 % tapahtuu ilman hiilidioksidipäästöjä vuonna 2050.

Vaihtoehtoinen "business as usual" -malli taas johtaa Sternin mukaan sadassa vuodessa tilanteeseen, jossa ilmastonmuutoksen vaikutus bruttokansantuotteeseen on -5 - -20 % joka vuosi. Inhimilliset vaikutukset ovat tietysti siinä vaiheessa jo erittäin dramaattiset. Ilmaston lämpötila nousisi 2 - 3 astetta jo seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana, mikä aiheuttaisi mm. tarpeen siirtää 200 miljoonaa ihmistä muualle pelkän merenpinnan nousun takia. Maataloustuotanto esimerkiksi Afrikassa romahtaisi.

Tavallaan Sternin paperi kuitenkin herättää optimismia. Periaatteessa ilmastonlämpenemisen pahimmat seuraukset ovat estettävissä ilman että maailmantalouden kasvu estyy.

Fossiilisten polttoaineiden loppumisriskin voi pyyhkiä pois ihmiskunnan ongelmien listalta kokonaan. Nykyisillä fossiilisten polttoaineiden varannoilla maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden voi nimittäin nostaa 0,075 prosenttiin, mikä merkitsee jo erittäin pahaa ekokatastrofia. Fossiilisten polttoaineiden loppuminen olisi pikemmin mahdollisuus kuin riski.

Suurin huoli on miten Sternin esittämä stabilisoimismalli onnistutaan toteuttamaan. Kysymys ei ole ensi sijassa tekninen. Kysymys on siitä, miten kansainvälinen yhteisö kykenee sopimaan, kuinka paljon kukin maa rajoittaa päästöjä. Ilmastonmutos on globaali yhteismaan ongelma, jonka ratkaiseminen on oleellisesti vaikeampaa kuin lokaalien ongelmien ratkaisu.

maanantaina, huhtikuuta 07, 2008

Tiibet-myytti

Itsenäisestä Tiibetistä on ollut lännessä tapana puhua kuin jostain maanpäällisestä taivaasta, jossa kansa oli köyhää mutta onnellista. Maata hallitsi hyväntahtoinen Dalai Lama. Amerikkalaisen vasemmistolaisen toimittajan Michael Parentin Friendly Feudalism -- The Tibet Myth kertoo aika erilaisen kertomuksen itsenäisestä Tiibetistä kuin media yleensä. Referoin tekstiä lyhyesti:

Tiibet oli feodaaliyhteiskunta, jossa maa oli muutaman sadan aristokraatin ja rikkaitten luostarien hallussa samalla tavalla kuin feodaaliajan Euroopassa. Keskiluokka oli pieni, ainakin puolet kansasta eli maaorjuudessa. Kuten feodaalisessa yhteiskunnissa yleensä Tiibetissäkin oli mielivaltaa, orjuutta, maaorjuutta, kidutusta, ihmisten nöyryyttämistä ja naisten hyväksikäyttöä. Dalai Laman hallitsemassa Tiibetissä ei ollut sairaaloita, ei kansakouluja, ei demokratiaa eikä oikein ihmisoikeuksiakaan.

Tämä ei Parentin mukaan muuksi muuta sitä, että tiibettiläiset ovat äärimmäisen uskonnollista kansaa ja kunnioittavat ja rakastavat Dalai Lamaa. Mutta äärimmäinen uskonnollisuus ei merkitse sitä, että tiibettiläiset haluaisivat vanhan feodaalisen Tiibetin paluuta sellaisenaan.

Dalai Lamasta tuli demokratian ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden esitaistelija vasta kun Kiinan miehitys avasi hänen silmänsä maailman realiteeteille. Hänen asennemuutoksensa aitoutta Parenti ei pyri kiistämään.

Myös myytti buddhalaisuudesta poikkeuksellisena väkivallattomana uskontona on Parentin mukaan väärä tai ainakin liioiteltu. Buddhalaisuuteen kuten yleensä uskontoon liittyy aika ajoin väkivaltaa.

Kiinan valta Tiibetissä on merkinnyt Han-kiinalaista kulttuuri-imperialismia ja Han-kiinalaisen väestön määrän nopeaa kasvua Tiibetissä varsinkin 90-luvulta alkaen. Kiinalainen hallinto ei ole kuitenkaan ilmeisesti merkinnyt laajaa tiibettiläisten kansanmurhaa niin kuin pakolais-tiibettiläisissä piireissä on joskus väitetty.


Parentin analyysi ei oikeastaan yllätä - maanpäällisiä paratiiseja ei ole olemassa. Olisi erityisen outoa jos maanpäällinen paratiisi olisi feodaalivaltio. Parentin johtopäätökset eivät kuitenkaan muuksi muuttaa sitä, että Tiibetin kansalla on ainakin minusta oikeus itsenäisyyteen ja oikeus demokratiaan.

Joku tässä mättää ?

Kaksi suht tylyä väitettä on esitetty:

1. Afrikkalaisten mielestä tappaminen on normaalia toimintaa. ("Afrikkalaisten mielestä ... hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat ovat normaalia meininkiä.")

2. Suomalaiset miehet tappavat naisia rutiininomaisesti. ("…naisia, joita miehet täällä rutiininomaisesti tappavat ja hakkaavat…")

Väitteet ovat rakenteeltaan melkein symmetrisiä. Lauseiden semantiikkakin on varsin sama - toisessa vain puhutaan suomalaisista miehistä ja toisessa afrikkalaisista (miehistä).

Väitteitten esittäjien kohtalo ei sen sijaan ole kovin symmetrinen:

1. Edellisen väitteen esittäjä haastettiin oikeuteen ja alempi oikeusaste antoi hänelle 60 päiväsakkoa. Esittäjää on myös demonisoitu sosiaalisesti - siis parjattu eri keskustelupalstoilla.

2. Jälkimmäisen väitteen esittäjä saa Helsingin Sanomista palkkaa toimittajana ja palstatilaa väitteen esittämiseen. (No toki tätäkin henkilöä on parjattu.)

Kyllä tässä nyt joku minusta mättää. Ymmärrän toki sen, että vähemmistöjä suojellaan. Tällainen syrjivä käytäntö aiheuttaa kuitenkin luottamuksen laskua suomalaiseen yhteiskuntaan.

lauantaina, huhtikuuta 05, 2008

Uskonto ja Ihmismieli ( ja yhteistyö )

Suosittelen uskontotieteilijöiden Kimmo Ketolan, Ilkka Pyysiäisen ja Tom Sjöblomin toimittamaa kirjaa kognitiivisesta uskontotieteestä. Kirjan nimi on Uskonto ja Ihmismieli.

Tämän blogin aiheen kannalta mielenkiintoisin kirjan osa on Kimmo Ketolan kirjoittama artikkeli Uskonto ja Yhteisöllisyys, joka kuvaa erinomaisesti eturivin tutkimusta uskonnon ja yhteisöllisyyden suhteesta:

Ketola käsittelee Robert Boydin ja Peter Richersonin kulttuurievoluution teoriaa jopa paremmin, joskin toki lyhyemmin, kuin Boydin ja Richersonin oma suomennettu kirja Ei ainoastaan geeneistä. Ketola käsittelee myös DS Wilsonin ryhmävalintaan perustuvaa uskontoteoriaa ja Wilsonin kirjaa Darwin's Cathedral. Utopististen uskonnollisten yhteisöjen - kuten hutteriittien - tutkimusta käsitellään mm. uskontotieteilijä Richard Sosiksen teoriaa ja kenttätutkimuksia referoiden.

Kaikki neljä referoitua tutkijaa näkevät uskonnon roolin oleellisesti ryhmän konsistenssia vahvistavana tekijänä:

1. Richard Sosis painottaa erityisesti rankkoihin rituaaleihin osallistumista kalliina signaalina, joka rehellisesti kertoo muille ryhmän jäsenille että tämä mies on valmis ja kykenevä sitoutumaan ryhmän yhteisiin päämääriin.

2. Boyd ja Richerson painottavat taas uskontoon usein kuuluvien normien ja rangaistusten merkitystä ryhmäkoheesion ylläpidossa - toisaalta taas uskonnon merkitystä eräänlaisena markkerina (merkkinä, symbolina) tiettyyn ryhmään kuulumisesta. Boyd ja Richerson eivät ole varsinaisia uskontotieteilijöitä vaan näkevät uskonnon yhtenä kulttuurin muotona.

3. DS Wilsonin mukaan uskonnon merkitys on siinä, että se motivoi käyttäytymismalleja, jotka ovat adaptiivisia todellisessa maailmassa. Wilson käyttää termiä praktinen tieto (=hyödyllinen tieto) vastakohtana faktuaaliselle tiedolle (=tieteellinen tieto). Jos esimerkiksi usko helvettiin panee ihmisen toimimaan moraalisesti oikein (=tavalla joka hyödyttää yhteisöä), helvetin olemassaolo on totta praktisen tiedon mielessä.

On huomattava, että Ketolan mukaan yhteisöllisyys on vain yksi uskonnon monista komponenteista. Käsittelinkin vain tätä komponenttia vain siitä syystä että se on blogin aiheen kannalta oleellisin.

perjantaina, huhtikuuta 04, 2008

Obama ja kristillinen vasemmisto

Pohjois-Amerikan kirkkohistorian dosentti Markku Ruotsila, joka on aiemminkin Kanavassa ja HS:ssä tulkinnut Pohjois-Amerikan fundamentalistisia liikkeitä suomalaisesta valtavirrasta poikkeavalla tavalla, kuvaa USA:n uutta kristillistä vasemmistoa tänään HS:n vieraskynässä.

Ruotsilan tulkinta siis on että Obaman takana oleva kristillinen vasemmisto edustaa pitkälti samanlaista fundamentalistista kristinuskoa kuin Bushin takana oleva kristillinen oikeisto. Homoja karsastetaan ja aborttia vastustetaan.

Toisaalta kristillinen vasemmisto ei rajoitu moraalin vartijan rooliin vaan kannattaa kehitysyhteistyötä, valtion harjoittamaa sosiaalipolitiikkaa, vastuullista ilmastopolitiikkaa ja sukupuolten ja rotujen tasa-arvoa.

Tuntematta taustoja voikin kysyä, onko tässä USA:n kolmas tie. Tuntematta taustoja voisi myös kysyä olisiko tällä kertaa aika valita USA:n presidentiksi musta kristitty demokraatti. Vai aiheuttaisiko Obaman valinta sen että USA:ssa alkaisi totaalisen isolaatiopolitiikan aika. USA ehkä poistuisi sekä Irakista että Euroopasta, jolloin Vanha Manner jäisi todella omilleen. Onko Obama edes tarpeeksi kokenut ja vahva USA:n presidentiksi.

Lue myös Ruotsilan aiempi vieraskynä-artikkeli suomalaisten Amerikan vastaisuudesta.

torstaina, huhtikuuta 03, 2008

Missä Somalia, siellä ongelma ?

Somalia on eräs maailman etnisesti homogeenisimpia maita. Kuitenkin Somalia on jakautunut käytännössä useampaan erilliseen itsenäiseen alueeseen: Maan pohjoisosa julistautui itsenäiseksi nimellä Somalimaa, kun Somalian valtio vuonna 1991 romahti. Vuonna 1998 maan keskiosat julistautuivat autonomiseksi alueeksi nimellä Puntmaa.

Somalit ovat käytännössä soveltaneet ohjetta, että ongelmat on helpompi ratkaista kun ne lokalisoi: Somalian kaaos on helpompi ratkaista, kun Somalian kaaoksen jakaa Somalimaan kaaokseksi, Puntlandin kaaokseksi ja Etelä-Somalian kaaokseksi. Somalimaa kykenikin ratkaisemaan pahimman kaaoksensa jo 90-luvun puolessa välissä.

Yhteismaa-käsitteen kehittäjän ekologi Garrett Hardinin yleispätevä opetus onkin, että ongelmat on lokalisoitava jos se on mahdollista.

Aina lokalisointi ei ole mahdollista - esimerkkinä ilmaston lämpeneminen. Mutta melkein kaikki ongelmat ovat lokalisoitavissa. Esimerkkinä väestöräjähdys, terrorismi, sodat ja köyhyys. Typerintä mitä voi Garret Hardinin mukaan tehdä on yrittää ratkaista ihmiskunnan kurjuutta avaamalla rajat laajoille väestönliikkeille. Sen sijaan, että kurjuus näin ratkeaisi se leviää helposti kaikkialle.

Suomen itsenäistyminen vuonna 1917 tai Viron uudelleenitsenäistyminen vuonna 1991 merkitsi ongelmien lokalisoimista. Vaikka itsenäisyyttä toki ensi sijassa perusteltiin Suomen ja Viron kansojen oikeudella itsemääräämisoikeuteen, oli Venäjä vuonna 1917 ja 1991 siinä tilassa että Venäjästä irtautuminen tuntui hyvin houkuttelevalta muillekin kuin itsenäisyysmielisille. Nekin jotka vastustivat itsenäisyyttä - kuten Viron venäläiset tai Suomen vasemmisto - ymmärsivät varsin pian että itsenäisyys oli käytännössä kakkien etu.

Ongelmien lokalisointi merkitsee ulossulkemista - ongelmien ulossulkemista. Ongelmien ulossulkeminen ei tarkoita välttämättä että muitten ihmisten ongelmista ei välitetä. Afrikka tarvitsee vuosikymmeniä kehittyneitten maitten apua. Kehitysapu on myös kehittyneitten maitten etu: Kun lokaalit ongelmat ratkaistaan siellä missä ne esiintyvät, niistä ei tule globaaleja ongelmia.

Kun nainen ottaa lapsensa ja jättää juopon - tai väkivaltaisen - miehensä, nainen lokalisoi päihdeongelman. Sen sijaan että päihdeongelma olisi koko perheen ongelma, siitä tulee yhden ihmisen ongelma. Kuullostaa pahalta, mutta ongelmien lokalisointi on välttämätöntä, jotta ongelmat olisi helpompi ratkaista ja jotta ongelmien aiheuttama kärsimys minimoituisi.

keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2008

Tampereen vapautus 3.4. - 6.4. 1918



Ensi yönä 3.4. kello 2.30 tulee kuluneeksi 90 vuotta Tampereen vapautuksen lopullisen taistelun alkamisesta.

Mannerheimin johtama Suomen Valkoinen Armeija vapautti Tampereen keskustan suurimmaksi osaksi jo seuraavana päivänä mutta Pyynikki ja Pispala antautuivat vasta 6.4.

Vapautustaistelussa kaatui melkein 1000 suojeluskuntalaista ja yli 1000 punakaartilaista.

Oheinen kartta esittää taistelun ensimmäisen päivän kulkua.

Tampereen taistelu oli hyvin verinen - taistelu traumatisoi ja katkeroitti monia ihmisiä vuosikymmeniksi. Kaupungin vapautuksella oli kuitenkin oleellinen merkitys sen kannalta että Suomen itsenäisyysjulistus toteutui eikä jäänyt vain historiallisesti mielenkiintoiseksi asiakirjaksi.