Debatoijan postaus ilmastonmuutoksesta, öljyn riittävyydestä yms.

Debatoijan jo vuoden vanha analyysi ilmastonmuutoksesta, öljyn riittävyydestä ja väestöräjähdyksestä kannattaa lukea. Teksti on vasta päivitetty viime viikkojen ruokamellakoiden ja muitten tapahtumien takia.

Debatoijan johtopäätös on erilainen kuin minun johtopäätökseni: Debatoijan mukaan ilmastonmuutos saadaan pika puoliin hallintaan, kun öljyn ja ruuan tuotanto alkaa nopeasti huveta. Hiilidioksidipäästöt vähenevät kahta kautta.

Octavius käsittelee samaa aihetta hiukan samassa hengessä kuin Debatoija.

Miksi otsonikadon ratkaisu onnistui, mutta ilmaston muutoksen ratkaisu ei onnistu ?

Nykyään puhutaan paljon ilmaston lämpenemisestä ja puhun siitä paljon itsekin. Ilmaston lämpeneminen on hankala ongelma, koska se vaatii koko kansainvälisen yhteisön yhteistyötä. Ilmaston lämpeneminen on taloustieteen termein globaali yhteismaan ongelma.

Ei ole kauaa aikaa siitä kun otsonikadosta puhuttiin paljon. Otsonikato on periaatteessa samanlainen globaali yhteismaan ongelma kuin ilmaston lämpeneminen.

Otsonikadosta puhuminen on loppunut siksi, että otsonikato on jo saatu hallintaan. Sen jälkeen kun ongelma 1980-luvulla todella myönnettiin, on edistytty varsin nopeasti:

1. Montrealin sopimus solmittiin vuonna 1987. Sopimus loi puitteet ratkaista ongelma. Sopimusta on myöhemmin jonkin verran paranneltu.

2. Vuoteen 2005 mennessä ihmisperäisten otsonia tuhoavien kaasujen määrä troposfäärissä oli laskenut jo 8–9 % 1990-luvun alussa havaittuihin huippulukemiin verrattuna.

3. Otsonikato stabilisoituu (=ei enää kasva) nykyarvioiden mukaan vuonna 2020.

4. Otsonikerroksen arvellaan palautuvan ennalleen aikaisintaan vuoden 2050 tienoilla.

Ero otsonikadon ja ilmaston lämpenemisen välillä on toisaalta huutaava: Ilmaston lämpenemisestä on siitäkin puhuttu kauan - Osmo Soininvaarakin kirjoitti aiheesta
aineen ylioppilaskirjoituksissa jo 70-luvun alkupuolella. Ilmaston lämpenemiselle ei kuitenkaan ole tehty juuri mitään, vaikka ongelman dramaattisuus on tiedetty jo varsin kauan. Ilmeisesti suurin ero on siinä, että ilmaston lämpenemisen ratkaiseminen maksaa huomattavasti enemmän kuin otsonikadon ratkaiseminen: Ilmaston lämpenemisen ratkaisu vaatisi ekonomi Nicholas Sternin mukaan seuraavan 40 vuoden ajan satsauksen, jonka vaikutus maailman bruttokansantuotteeseen olisi karkeasti arvioiden -1 % joka vuosi.

Optimisti voisi väittää että ilmaston lämpeneminenkin voidaan ratkaista, jos ilmaston lämpenemisen ratkaisussa otettaan oppia otsonikadon ratkaisusta. Palaan otsonikadon ratkaisuun ja muitten yhteismaan ongelmien ratkaisuun pikapuoliin.

Fossiiliset polttoaineet eivät lopu koskaan

--- Korjaus 9.4. Hiilidioksidipitoisuuksissa menivät prosentit ja promillet sekaisin. Korjasin lisämäällä yhden nollan pilkun jälkeen. Kiitos Kumitontulle. ---

Maailmanpankin ex-pääekonomisti professori Sir Nicholas Stern on tehnyt ehkä tähän mennessä mittavimman selvityksen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta talouteen.

Oleellisin johtopäätös on, että ilmakehän hiilidioksidi-pitoisuuden stabilisoiminen tasolle 0,050 - 0,055 prosenttia (ja sen jälkeen tapahtuva hiilidioksidipitoisuuden lasku) vaatii seuraavan 40 vuoden ajan satsauksen jonka vaikutus maailman bruttokansantuotteeseen on karkeasti arvioiden -1 % joka vuosi.

Nykyinen ilmakehän hiilidioksidi-pitoisuushan on 0,045 %. Tällä hetkellä kasvu ei ole edes lineaarista vaan kiihtyvää. Joten stabilisoiminen alle 0,050 prosenttiin on epärealistista. Hiilidioksidi-pitoisuuden stabilisoiminen tasolle 0,050 - 0,055 % edellyttää, että energiatuotannosta 60 - 75 % tapahtuu ilman hiilidioksidipäästöjä vuonna 2050.

Vaihtoehtoinen "business as usual" -malli taas johtaa Sternin mukaan sadassa vuodessa tilanteeseen, jossa ilmastonmuutoksen vaikutus bruttokansantuotteeseen on -5 - -20 % joka vuosi. Inhimilliset vaikutukset ovat tietysti siinä vaiheessa jo erittäin dramaattiset. Ilmaston lämpötila nousisi 2 - 3 astetta jo seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana, mikä aiheuttaisi mm. tarpeen siirtää 200 miljoonaa ihmistä muualle pelkän merenpinnan nousun takia. Maataloustuotanto esimerkiksi Afrikassa romahtaisi.

Tavallaan Sternin paperi kuitenkin herättää optimismia. Periaatteessa ilmastonlämpenemisen pahimmat seuraukset ovat estettävissä ilman että maailmantalouden kasvu estyy.

Fossiilisten polttoaineiden loppumisriskin voi pyyhkiä pois ihmiskunnan ongelmien listalta kokonaan. Nykyisillä fossiilisten polttoaineiden varannoilla maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden voi nimittäin nostaa 0,075 prosenttiin, mikä merkitsee jo erittäin pahaa ekokatastrofia. Fossiilisten polttoaineiden loppuminen olisi pikemmin mahdollisuus kuin riski.

Suurin huoli on miten Sternin esittämä stabilisoimismalli onnistutaan toteuttamaan. Kysymys ei ole ensi sijassa tekninen. Kysymys on siitä, miten kansainvälinen yhteisö kykenee sopimaan, kuinka paljon kukin maa rajoittaa päästöjä. Ilmastonmutos on globaali yhteismaan ongelma, jonka ratkaiseminen on oleellisesti vaikeampaa kuin lokaalien ongelmien ratkaisu.

Ilmastonmuutos ja Kiina

Kiina tuottaa jo enemmän kasvihuonekaasuja kuin USA. 30 vuoden päästä Kiina tuottaa ehkä jo puolet kasvihuonekaasuista.

Kuulen usein lauseen että miksei kiinalaisilla olisi samat oikeudet jääkaappeihin ja autoihin kuin meillä. Tai intialaisilla.

Kysymys on täysin älytön, kun se käännetään toiseen muotoon:

Eikö kiinalaisilla ja intialaisilla ole sama oikeus tuhota biosfääri kuin eurooppalaisilla ja amerikkalaisilla ?

Kaksi ongelmaa

Ainakin Euroopan näkökulmasta on olemassa kaksi hyvin suurta ongelmaa - globaali ekologinen ongelma ja Eurooppa koskeva demografinen ongelma.

Kun mies kiertää herättelemässä ihmisiä ymmärtämään maailmaa uhkaava ekologinen ongelma, hän saa siitä ansaitusti Nobelin rauhan palkinnon. Kun toinen mies herättelee suomalaisia ymmärtämään Eurooppaa uhkaava demografinen ongelma, hänet haastetaan oikeuteen.

Talouselämä ja arvokeskustelu (versio 2)

HS:n yliössä on HS:n pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfieldin arvostelu mm. Cultorin toimitusjohtajana toimineen Gustav von Hertzenin kirjasta Demokratian Haaste.

Kirja vaikuttaa kinnostavalta. Siinä käsitellään nollasumma- ja ei-nollasumma-pelejä, arvoja, yhteiskuntaa, sosiaalihuoltoa, Jumalaa, ihmisten välistä yhteistyötä ja vapaamatkustamista talouselämän silmin.

von Hertzenin hyvästä yrityksestä huolimatta Blåfield näkee kirjan hyvin yksipuolisena. Kirja näkee muitten puutteet mutta ei omia puutteita. Itseäni pistivät silmään mm. seuraavat von Hertzenin väitteet:

1. Globalisaation vastustajat - joihin von Hertzen varmaankin laskee myös maahanmuuton rajoittamisen kannattajat - ovat vaivainen B-joukkue joka ei ole mitään mistään oppinut.

2. Kasvihuoneilmiö on ratkaistavissa yksinkertaisesti sopimalla maailmanlaajuisesta hiilidioksidiverosta.

Se että kasvihuoneilmiö on ratkaistavissa hiilidioksidiverolla on tietysti trivialiteetti. Sen mm. Osmo Soininvaara kertoi meille jossain kirjassaan jo 80-luvulla. Se että ulkomaalaisten maahantuonti on edullista työnantajalle, koska palkkakustannukset laskevat, kilpailukyky paranee ja yritysten voitot kasvavat, on myös trivialiteetti.

Jos von Hertzen luulee, ettei B-joukkue ymmärrä näitä trivialiteetteja, niin hän erehtyy. von Hertzen ei ehkä itse ymmärrä sitä, että todellisuudessa sekä globalisaatio että ilmaston lämpeneminen ovat monimutkaisempia ilmiöitä kuin hän kuvittelee:

1. Ilmaston lämpenemisen estämisen vaikea kysymys ei ole se, minkätasoinen hiilidioksidiveron pitäisi olla, vaan se miten verosta onnistutaan ylipäätään sopimaan globaalisti. Jos sopimusta ei voida saada aikaan, vero ei silloin ole mikään ratkaisu ollenkaan.

2. Jo 1700-luvulla valkoiset USA:n etelävaltioiden plantaasinomistajat todistivat, että palkkakustannukset laskevat ja kannattavuus nousee, kun maahan tuodaan ulkomaista työvoimaa. Kyllä B-joukkue senkin tietää.



Mutta päinvastoin kuin von Hertzen B-joukkue tietää senkin, että kokonaiskustannusarvioon olisi pitänyt ottaa mukaan kaikki neekeriorjien jälkeläisten aiheuttama suunnaton rikollisuus ja sosiaaliset ongelmat.

Miksi kapitalisti ei ota tällaisia kustannuksia huomioon ? Siihenkin B-joukkue tietää myös vastauksen: Kapitalisti maksattaa kustannukset yhteiskunnalla, joten kustannukset voi jättää kapitalistin omista kustannusarvioista pois.

Jos yhteiskunta ei kykene ratkaisemaan talouselämän aiheuttamaa ongelmaa, yritys toteaa että investointiympäristö on Suomessa heikentynyt ja yritys siirtyy muualle.

Lisäys kello 19.20

Lukekaapa ihmeessä Mikko Ellilän postaus aiheeseen liittyen - Mikon mukaan rajoittamaton maahanmuutto ei ole vapaata markkinataloutta (liberalismia).

Olen samaa mieltä Mikon kanssa.

Valitettavasti talouselämä ei tässä kysymyksessä toimi niin kuin opettaa. Kustannukset kaatuvat yhteiskunnalle ja vapaa markkinatalous ei toteudu. Mutta sama ongelmahan oli aiemmin saastumisenkin suhteen: saastuttaja ei maksanut esimerkiksi järven pilaantumista. Mutta tilanne muuttui - kiitos siitä kuuluu mm. ympäristöliikkeelle.

Bushin ilmastopolitiikka

Herald Tribune -lehden eilisessä numerossa oli artikkeli ilmastopolitiikasta. Bushin hallinnon ajatus on, että hiilidioksiidipäästöjä vähennetään niin että kukin maa asettaa omat tavoitteensa hiilidioksipäästöjen vähentämiselle ja sitten sitoutuu niihin. En usko että onnistuu.

Kuullostaa hiukan wikipedia-projektilta: kaikki tekevät sen verran kuin itse haluavat.

Vaikka olen kirjoittanut paljon talkoohengen merkityksestä julkishyödykkeiden tuottamisessa, jokin panee minut vahvasti uskomaan, että mikä toimii wikipedialle ei toimi ilmastomuutoksen hidastamiselle. Uskon, että ilmastomuutoksen rajoittaminen ei esimerkiksi tuo samalla tavalla statusta politikoille kuin wikipediaan artikkelien kirjoittaminen kirjoittajille. Päinvastoin politikon status omien äänestäjiensä silmissä laskee jos tämä alkaa laittamaan resursseja ilmastonmuutoksen estämiseen.

Ruuan polttamisesta

Bioenergiasta on odotettu yhtä ratkaisua energiaongelmiin. Varsinkin ydinvoiman vastustajilla on ollut suuri tarve löytää ns. vaihtoehtoisia energialähteitä esimerkiksi tuuli-, aurinko- ja bioenergiasta.

Bioenergian käyttö esimerkiksi autojen polttoaineena aiheuttaa kuitenkin maataloustuotantoon varatun peltoalan vähenemistä, ruuan tuotannon vähenemistä ja ruuan hinnan nousua. Ruuan maailmanmarkkinahinnan nousu onkin ollut voimakasta. Esimerkiksi USA:ssa vehnän, maissin ja soijan hinnannousu on ollut puolessatoista vuodessa 50 % luokkaa.

Ruuan hinnan nousuun on toki monia muitakin syitä kuten väestönkasvu. Kiinalaisten ja intialaisten vaurastuminen aiheuttaa eläintuotteiden käytön kasvua. Koska eläintuotteista saa saman ravinto- ja energiamäärän huonommalla hyötysuhteella kuin kasveista, ruuan tuottamiseen tarvitaan enemmän peltoalaa.

Ruuan puute ratkeaa kysynnän ja tarjonnan lailla: Hinnat nousevat, jolloin kaikkein köyhimmät vähentävät syömistä. Bioenergiankäytön voinee väittää siis aiheuttavan nälänhätää. Jos on ilkeä, voi sanoa myös että Pentti Linkolan visio ylijäämäväestön hävittämisestä toteutuu ainakin osittain.

Toisaalta biopolttoaineen käyttö nostaa myös peltoalan kysyntää. Peltoalan kasvu aiheuttaa metsien - esimerkiksi Amazonasin sademetsien - raivaamista pelloksi. Metsäalan väheneminen kiihdyttää ilmaston muutosta.

Lähde: HS talous 12.9. "Autoilijoiden ja köyhien juoksukilpailu".

Ilmastonmuutos, turvallisuus ja suvereniteetti

HS:n Vieraskynässä tänään kirjoittava amerikkalainen tutkija Bryan K. Mignone toteaa, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen voisi sivuvaikutuksena parantaa USA:n kansallista turvallisuutta, koska riippuvuus vihamielisistä öljyntuottajamaista laskisi.

 

Sama logiiikka pätee Euroopallekin. Mitä enemmän olemme riippuvaisia ilmastonmuutosta aiheuttavasta öljystä, sitä enemmän olemme riippuvaisia länsivihamielisistä valtioista kuten arabimaista ja Venäjästä.

 

En toki halua väittää että yksipuolinen riippuvuus ydinvoimastakaan olisi hyvä ratkaisu - tai että Suomen pitäisi siirtyä kansallisen suvereniteetin nimessä pelkkään halkojen ja turpeen käyttööön. Oleellista on ottaa kaikki seikat huomioon kansallista energiapolitiikkaa ja ilmastopolitiikka suunniteltaessa - siis sekä turvallisuus, suvereniteetti että ilmaston lämpenemisen välttäminen.