tiistaina, heinäkuuta 31, 2007

Heinänteosta

Aikoinaan heinänteko oli Suomessa yksi kesän kohokohta. Talon väki - mukana oli usein myös muita kyläläisiä - teki yhdessä heinän. Yhteistä tekemistä juhlistettiin jopa pukeutumalla parhaimpiin.

Yhteinen tekeminen lähentää ihmisiä - lisää ihmisten välistä solidaarisuutta ja empatiaa. Suomessa puhuttiin aikoinaan talvisodan hengestä. Yhteinen tekeminen - neuvostouhan torjuminen - lisäsi ihmisten välistä solidaarisuutta voimakkaasti.

Taloustieteessä puhutaan julkishyödykkeen tuottamisesta. Julkishyödyke voi olla vaikkapa maantie tai kansallinen itsenäisyys, josta kaikki hyötyvät yhtä lailla. Julkishyödykkeen tuottamisen onnistuu parhaiten, jos kyetään luomaan yhteishenki ja vapaamatkustaminen kyetään rajoittamaan minimiin.

Toisaalta julkishyödykkeen tuottaminen ei pekästään edellytä yhteishenkeä vaan se myös tuottaa yhteishenkeä. Ihmiset, jotka osallistuvat talkoisiin, kokevat ainakin hetkellistä veljeyttä ja tasa-arvoisuutta.

Spartan miespuolisten kansalaisten koko elämä oli yhteistä tekemistä Spartan hyväksi. Kansalaiset olivat kaikki sotilaita ja heidän tehtävänään oli puolustaa Spartaa ulkoisilta vihollisilta ja pitää alistetut heimot kurissa. Spartan kansalaiset olivat keskenään tasa-arvoisia - heitä kutsuttiin nimellä Homoioi mikä merkitsee suomeksi tasa-arvoista. Spartalainen yhteiskunta kokonaisuutena ei ollut tasa-arvoinen vaan kansalaiset alistivat muita.

Spartalaiset siis alistivat talkoilla muita ihmisiä. Toisaalta he olivat itse vain osa spartalaista kansankokonaisuutta ja heidän tarpeensa oli alistettu Spartalle. Heikot poikavauvat jopa tapettiin - päätöksen teki Sparta.

Eteläafrikkalaiset alistivat yhdessä mustia. Kun apartheid (talkoot) loppui, Etelä-Afrikan valkoisen väestön yhteisyys alkoi karista. Apartheidin loppumiseen vaikutti ilmisesti voimakkaasti eräitten valkoisten vapaamatkustaminen ja petturuus.

Kerroin aiemmin siitä miten Puolan aatelisto alisti kansaa mutta oli sisäisesti varsin tasa-arvoinen melkein samaan tapaan kuin spartalaiset.

Paradoksaalista tässä on tietysti se että ylläpitääkseen epätasa-arvoa ja omaa asemaansa hierarkkian huipulla (asema on johtavan luokan julkishyödyke !) johtava luokka joutuu tekemään yhteistyötä (tuottamaan julkishyödykettä) joka sitten lisää yhteisyyden tunnetta johtavan luokan sisällä.

Samaan tapaa sota ja kansanmurha lisää siihen osallistuvan ihmisryhmän yhteisyyttä. Kyseessä on eräänlainen anomalia ihmisen altruismissa: ollakseen altruistinen ihmisen on ehkä järjestäydyttävä heimoiksi, jotka ovat antagonistisia toisia heimoja kohtaan. Kulttuurin tutkijat Boyd ja Richerson jopa väittävät että ihmismielessä on synnynnäinen "ryhmäjakomoduuli", joka jakaa ihmiskunnan kahteen osaan - ulkoryhmään (ne) ja sisäryhmään (me).

2 kommenttia:

sdasfafasd kirjoitti...

Täälläpäin on itse asiassa talkoot menossa, noin 30% ajasta tappelen isäni kanssa nauloista ja rakennustekniikoista. Se vaikuttaa negatiivisesti koko talkooväkeen, kun minä otan isäni jatkuvat neuvot henkilökohtaisesti. Toisaalta minua kyllä närkästyttää kun tuumat muuttuu senteiksi ilman ennakkovaroitusta jne.. Mutta kyllä hommat aina edistyy.

Pistää miettimään mitä tapahtuu kun sotkee eri kulttuurit ja lisää erilaisia toimintatapoja keskenään . Eikä se skaalakaan pienene.

Siinä muuttuu vähän muutkin kuin tuumat ja sentit lennosta.

Jukka Aakula kirjoitti...

Tsemppiä talkoisiin, Russ !