Venäjän Maarianhaminan konsulaatti on suljettava ja demilitarisointi on lopetettava

Yle kertoo: Nyt olisi oikea aika sille, että Suomi sulkisi Maarianhaminassa sijaitsevan Venäjän konsulaatin, sanoo entinen Moskovan-suurlähettiläs, diplomaatti Hannu Himanen. 

 – Minusta Venäjä on suorastaan syöttänyt Suomelle lapaan tämän mahdollisuuden, ja tätä asiaa pitäisi nyt harkita, Himanen sanoo. 

Venäjä on pitkin kevättä tehnyt Suomelle monennäköistä kiusaa, esimerkiksi jäädyttänyt Suomen Moskovan- ja Pietarin-edustustojen pankkitilit. Tuorein esimerkki on Suomen Pietarin-konsulaatin Murmanskissa ja Petroskoissa sijaitsevien toimipisteiden sulkeminen. Maarianhaminan-konsulaatin sulkeminen on tullut Suomelle ajankohtaiseksi Himasen mukaan juuri sen seurauksena, että Venäjä on ilmoittanut Suomen toimipisteiden sulkemisesta.

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) ja toinen ex-suurlähettiläs René Nyberg hyssyttelevät. 

Vetoan, että Kansankokonaisuuden lukijat allekirjoittaisivat kansalaisaloitteen Maarianhaminan konsulaatin sulkemisesta.

Toinen kumottava asia on Ahvenanmaan demilitarisointi ja neutralisointi, joita Venäjä ei tulisi kriisitilanteessa kuitenkaan kunnioittamaan. Suomalaiset joutuisivat pahimmassa tapauksessa tekemään saarelle maihinnousun ja valtaamaan sen takaisin - ja menettämään lukuisia nuoria miehiä. Yksi hidaste demilitarisoinnin purkamiselle on ahvenanmaalaisten asenteet ja ennakkoluulot. Niiden muuttaminen on välttämätöntä, mutta ei helppoa.

Ahvenanmaan demilitarisoinnista ja sen purkamisen hidasteista

Ahvenamaalaisten identiteetti muodostuu kahdesta asiasta - ruotsin kielestä ja demilitarisoinnista. Tämä asian identitaarinen puoli pitää ottaa huomioon. Ei demilitarisointi ole mikään pelkkä mielipide ahvenanmaalaisille. Se osa identiteettiä on kuitenkin erittäin destruktiiivinen tässä maailmanajassa ja siitä pitää päästä eroon.

Ahvenanmaan demilitarisointi saadaan purettua helpommin, jos taataan että Ahvenanmaan puolustuksesta huolehtii koko Nato eivätkä suomenkieliset joukot. Niin naurettavalta kuin se suomalaisesta saattaa tuntua, ahvenanmaalaiset eivät kestä ajatusta että Ahvenanmaalle tulisi suomalaisia joukkoja - varsinkaan pysyvästi.

Jos toinen puoli ahvenanmaalaisten identiteetistä murtuu, pitää muistaa kunnioittaa sitten toista. Vaikka pitkin hampain.

Hyvä vaan, että Pride potkaisi Kokoomuksen ulos

Priden päätös sulkea Kokoomus on tietysti Kokoomukselle vähintään yhtä noloa kuin jos Kokoomusta ei olisi päästetty 70-luvulla Suomi-Neuvostoliitto-seuraan tai 1973 Berliinin Imperialismin vastaisen solidaarisuuden rauhan ja ystävyyden festivaaliin. 😀

Pride-liike on lähtenyt sellaiseen suuntaan että vaaditaan että alaikäisillä on "oikeus" "korjata" sukupuoltaan koska he kyllä "tietävät" - ja biologisilla miehillä on oikeus naisten tiloihin.

Kaksi keskustasta vasemmalle olevaa Oxfordin yliopiston taloustieteen professoria Paul Collier ja John Kay totesivat 2021 kirjassaan näin:

"Nykypäivänä saattaa tuntua oudolta, että pedofiilijärjestö Paedophile Information Exchange (PIE) teki vuodesta 1974 vuoteen 1984 Britanniassa julkisesti propagandaa sen puolesta, että lapsilla pitää olla oikeus seksiin – mukaan lukien seksiin paljon itseään vanhempien miesten kanssa. PIE oli jäsenjärjestö ihmisoikeusjärjestössä National Council for Civil Liberties, johon kuului monia organisaatioita jotka edistivät sosiaalisia pyrkimyksiä ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi. ...

Sama päättely, joka oikeuttaa epäilyn sitä kohtaan että lapsilla pitää muka olla “oikeus” seksiin, oikeuttaa epäilyn sitä kohtaan että lapsilla pitää olla “oikeus” valita oma sukupuolensa."

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien on syytä suojella lapsia tällaisilta "oikeuksilta".

Nuorten kuvitelma sukupuolidysforiasta leviää Lisa Littmanin tutkimuksen mukaan sosiaalisena epidemiana nuorten naisten vertaisryhmissä – ystäväpiireissä, collegeissa ja sosiaalisen median foorumeilla – samaan tapaan kuin aikoinaan anoreksia. Littman toteaa tutkimuksessaan:

"Sukupuolidysforian puhkeaminen näytti tapahtuvan vertaisryhmän piirissä, ryhmän jossa yksi, useampi tai jopa kaikki ystävät olivat muuttuneet sukupuolidysforisiksi ja transsukupuolisiksi saman ajanjakson aikana." (Littman menetti toisen työpaikkansa tämän tutkimuksen takia, koska transliike painosti hänen työnantajaansa.) Erona anoreksiaepidemiaan on se, että kun anoreksia aikoinaan levisi, sen epidemian patologinen luonne oli silloisille lääketieteen ammattilaisille selvä. Kun puberteetti-ikäinen laiha tyttö tai nuori aikuinen ilmoitti olevansa liian lihava, lääketieteen ammattilaiset pyrkivät tukemaan lasta ja lasten vanhempia anoreksian hoidossa. Jo ennestään hyvin laihan nuoren tytön tai naisen itsediagnoosia liikalihavuudesta ei hyväksytty, vaan se ymmärrettiin harhaisen mielen tuotokseksi. Nyt poliittinen paine on hyväksyä mielenterveysongelmaisen ja suisidaalisen tytön itsediagnoosi ja leimata psykologinen hoito eheytyshoidoksi. Myös suomalaiset psykiatrit ovat todenneet että poliittinen paine hyväksyä nämä itsediagnoosit on kova. Toisaalta on tietysti myös totta, että jos sukupuolidysforia on varma, korjaushoitoa ei pidä myöskään hidastaa. Parasta olisi jos poliitikot eivät sekaantuisi asiaan, kun kysymys on niin kuumentunut.

Kommentti Thomas Wallgrenille ja ns. rauhanjärjestöille

Ydinaseiden olemassalo aiheuttaa tietyntasoisen riskin p että tulee globaali ydinsota. (Minun subjektiivinen arvioni on p=5,0%). Ehkä Suomen pääseminen Naton ydinasepelotteen alle nostaa globaalia riskiä vaikkapa 0,5%-yksikköä eli q = 5,5% > p.

Filosofian professori Thomas Wallgren tekee johtopäätöksen, että Suomen pitää kieltäytyä ydinasepelotteesta ja Nato-jäsenyydestä, koska ”on aina parempi, että osa meistä kuolee kuin että me kaikki kuolemme” – uhan edessä on parempi antautua ja myötäillä kuin taistella toteaa Wallgren.

Eli suomeksi: parempi on että meidän maamme joutuisi Ukrainan jälkeen Venäjän hyökkäyksen kohteeksi vaikkapa todennäköisyydellä 20% kuin että ottaisimme 0,5%:n lisäriskin globaalisesta tuhosta ja laskisimme näin Venäjän Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen todennäköisyyden vaikkapa 2%:iin. Wallgrenin ajattelutapa on loogisesti täysin konsistentti. Olen kuitenkin 100-prosenttisesti eri mieltä hänen kanssaan siitä, että "on parempi että suomalaiset kuolevat kuin että ydinsodan todennäköisyys nousee vaikka 0,5%-yksikköä". "Rauhanjärjestöjen" ((Suomen Rauhanliitto , 18 rauhanjärjestön kattojärjestö, Lääkärin sosiaalinen vastuu LSV, Tekniikka elämää palvelemaan TEP ja Pugwash Conferences on Science and World Affairs järjestöinä) "Tuore raportti" edusti samanlaista ajattelua kuin Wallgrenkin. Tällaisia ihmisiä Yliopiston filosofian laitokset ja suomalaiset rauhanjärjestöt tuottavat. En ehdota filosofian laitosten lopettamista. Siellä on järkeviäkin moraalin tutkijoita kuten professori Sami Pihlström vaan totean vaan asian. Mutta jos Yle esittää tällaisia raportteja objektiivisiksi tieteellisiksi arvioiksi niin suosittelen kuitenkin Ylen määrärahojen koon uudelleen arviointia. Suosittelen myös tällaisten "kansalaisjärjestöjen" määrärajojen lopettamista. Ei Ano Turtiainenkaan saane mitään avustuksia valtiolta lättänän maan teorioiden edistämiseen.

Tuukka Kurusta, etnonationalismista ja integraatiosta

Näkökulma 1 - aate

Minulta on kysytty useampaan kertaan mitä ajattelen Sinimustista ja heidän ideologiastaan etnonationalismista ja mikä on tämän blogin suhde Sinimustiin.

Etnonationalismi eli etninen nationalismi on nationalismin muoto, missä kansakunnat määritellään yhteisen perinnön perusteella, mikä yleensä tarkoittaa yhteistä kieltä, yhteistä uskontoa ja yhteistä etnistä perimää. (Lähde: Wikipedia)

Sinimustan liikkeen versio etnonationalismista korostaa puolueohjelman mukaan veren [eli etnisen perimän ja rodun] merkitystä kansallisen identiteetin synnyssä ja katsoo, että Suomen kansalaisuutta ei tule myöntää vieraille etnisyyksille. Liike ilmoittaa myös kannattavansa etnisen rekisterin käyttöönottoa, jossa käyvät ilmi maassamme asuvien ihmisten etniset, kielelliset ja uskonnolliset taustat.

Kysymys blogin suhteesta Sinimustiin on ymmärrettävä, koska tämä blogi on käsitellyt positiivisessa mielessä erilaisia poliittisen, uskonnollisen ja etnisen yhteisöllisyyden muotoja. Olen esittänyt väitteen, että liberalismin yltiöindividualismi ei ole älyllisesti kestävällä pohjalla ja olen kritisoinut monikultturismia. Olen myös puolustanut Tatu Vanhasen teoriaa kansallisen äo:n vaikutuksesta kansalliseen menestykseen ja sitä, että keskimääräinen äo vaihtelee populaatiosta toiseen.

Blogin nimi on lainattu Saksan kansalliselta vallankumoukselta ja termiä käyttivät myös natsit ja IKL. Totesin disclaimerissä kuitenkin että termi on tahallaan poliittisesti epäkorrekti, mutta ei pyri demonostroimaan, että olisin (kokonaan) samaa mieltä Saksan konservatiivisen vallankumouksen kanssa. Saksan kansallinen konservatismi edustaa yltiöyhteisöllisyyttä, missä yksilö on kokonaan alistettu Kansankokonaisuudelle.

Näkökulma 2 - pragmatismi

Suomen ollessa koko Itä-Euroopan ohessa pitkäaikaisen Venäjän uhan alaisena, pragmaattisesta näkökulmasta Suomen ongelma on aivan eri kuin mihin Sinimustien puolueohjelma tarjoaa lääkkeitä. Sinimustat vastustavat Natoa ja he vastustavat vieraiden etnisten ryhmien integroimista osaksi Kansankokonaisuutta. Vastustus on ideologista.

Tämä blogi ja minä blogin kirjoittajana olen viime aikoina aktiivisesti kannattanut Suomen osalta lähinnä integratiivista nationalismia tai integratiivista militarismia. Samalla olen tehnyt aktiivista työtä monella tavalla ajattelevien isänmaallisten suomalaisten kanssa. Suomen vihollinen on Venäjä eikä meillä ole varaa siihen, että maan sisälle syntyy etnisiä tai ideologisia Venäjän viidensiä kolonnia tai että puoluelaiset riitelevät ja repivät kansakuntaa toissijaisilla asioilla. Pragmaattisista syistä uskon, että tehokkainta olisi pyrkiää integroimaan myös maahanmuuttajat, varsinkin kun kantaväestön syntyvyys on alhainen. 

Ja jos totta puhutaan minulla ei ole oikein mitään syytä olla kunnioittamatta enemmän 20-vuotiasta somalia, joka käy armeijan, kuin jotain libertaarifundamentalistia, joka selittää että yleinen asevelvollisuus on orjuutta eli väärin tai pasfistifundamentalistia joka väittää että hänen haluttomuuttaan ("vakaumustaan") ottaa ase käteensä pitää kunnioittaa tai niitä "patriootteja", jotka polttavat sotilaspassinsa, koska Suomi liittoutuu sotilaallisesti.

Pasifismi, etnonationalismi tai klassinen liberalismi ei taida auttaa käytännöllisestä näkökumasta meitä juuri ollenkaan siinä tilanteessa missä Suomi Rajamaana on? Siinä mielessä ne ovat samanlaisia. Sinimustien Naton vastustus on äärimmäisen ideologista ja mustavalkoista. 

Näkökulma 3 - perussuomalaiset

Nostan kyllä Tuukalle hattua siinä mielessä, että hän on rehellisesti mitä on, eli etnonationalisti. En päinvastoin kuin punaviher-väki syytä häntä rasismista. Tuukka sanoo rehellisesti sen, mitä perussuomalaisten monet äänestäjät ajattelevat, mutta eivät uskalla sanoa ääneen. 

Perussuomalaisten pitäisikin miettiä, kumpi tie palvelee Suomea paremmin, integratiivinen nationalismi vai etnonationalismi ja tehdä valinta. Integratiivisella nationalismilla tarkoitan jotain sellaista, mitä esimerkiksi Preussin kuningas Frekdrik II Suuri loi.

Toivon keskustelua asiasta kommentti-osioon.

Individualismi ja ihmisoikeuspuhe

Kahden brittiprofessorin Paul Collierin ja John Kayn kirja Greed is Death : Politics After Individualism on lähes täysin linjassa sen ajattelun kanssa, mitä olen blogissani yli 15 vuotta esittänyt. Collier on kirjoittanut monia muitakin erinomaisia kirjoja mm. kansallisvaltion merkityksestä ja olen referoinut sen tässä.

Tämän kertaisen kirjan referointi on nyt tässä. Yksi näyte referaatista alla.

Oikeuksista kiihkoilevat sekä vasemmistolaiset että oikeistolaiset. Omistusoikeutta uhkaa verotus ja verotus on oikeiston fundamentalisteille varkautta. Libertaarifundamentalistit näkevät yleisen asevelvollisuuden rikkovan kansalaisten vapautta – yleinen asevelvollisuus on heille orjuutta. Vasemmalla ihmisen oikeus saada kunnioitusta vakaumukselleen edellyttää, että kansalaisella on muka oikeus kieltäytyä asepalveluksesta jopa Suomen kaltaisessa Rajamaassa. 

Collier ja Key osoittavat millaisiin äärimmäisyyksiin ihmisoikeuspuhe voi mennä:

Nykypäivänä saattaa tuntua oudolta, että pedofiilijärjestö Paedophile Information Exchange (PIE) teki vuodesta 1974 vuoteen 1984 Britanniassa julkisesti propagandaa sen puolesta, että lapsilla pitää olla oikeus seksiin – mukaan lukien seksiin paljon itseään vanhempien miesten kanssa. PIE oli jäsenjärjestö ihmisoikeusjärjestössä National Council for Civil Liberties, johon kuului monia organisaatioita jotka edistivät sosiaalisia pyrkimyksiä ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi.

(…)

Sama päättely, joka oikeuttaa epäilyn sitä kohtaan että lapsilla pitää muka olla “oikeus” seksiin, oikeuttaa epäilyn sitä kohtaan että lapsilla pitää olla “oikeus” valita oma sukupuolensa.

Demokratiafundamentalismi

En koskaan vaaleissa äänestä ihmistä, joka sanoo jotain niin älytöntä kuin että "äänestäjä on aina oikeassa". Vaikka tietysti lause on tarkoitettu kertomaan jotain tyyliin "ihmisillä on oikeus äänestää mitä äänestää ja sitä pitää kunnioittaa", mikä on sentään hiukan parempi, koska se ei ole faktuaalinen väite vaan pelkkä mielipide. 

Kovin fiksu mielipide sekään ei ole. Demokraattiset vaalit tuottavat välillä täysin mielettömiä asioita kuten Saksan Weimarin tasavallan parlamentti ja sen luoma natsi-Saksa. Tai USA:n nykyinen poliittinen polarisaatio, jonka hedelmä oli demokratiaa halveksivan kapinajohtajan ja talousrikollisen D. Trumpin valinta presidentiksi.

Aina demokratia ei ole itseään korjaavaa. 30-luvulla eräät keskilinjan poliitikot havaitessaan oman maansa olevan menossa Saksan suuntaan tekivätkin vallankaappauksen ja lopettivat vaalit väliaikaisesti (mm. Viro, Itävalta, Puola).

Suomalainen poliitikko ja myöhempi presidentti Urho Kekkonen, joka pyrki oikeusministerinä IKL:n kieltämiseen, kritisoi demokratiafundamentalismia vuonna 1934 kaksi vuotta Mätsälän kapinan jälkeen:

Hyvin tavallinen ja demokratialle hyvin vahingollinen on se käsitys, että kaikkein demokraattisinta on aina ja kaikkialla, kaikissa olosuhteissa, suosia sellaista toimintaa, joka pyrkii enentämään kansalaisten poliittisia vapauksia. Ei liene näet vaikeata huomata, että tällainen teorian sanelema, dogmaattinen pyrkimys saattaa monessakin tapauksessa koitua suorastaan kohtalokkaaksi kansanvallan säilymiselle. Inhimillinen toimintahan on vajavaista, ja demokratian vallitessa voi esiintyä väärinkäytöksiä, jotka kansalaismielipide - syystä tai syyttä - panee demokratian tai jonkin sille oleellisen toimintamuodon viaksi. Demokratia itse voi suorastaan synnyttää ja kehittää vaikeita valtiollisia epäkohtia. Sellaisissa oloissa demokratian puoltajien on oltava valmiit juuri kansanvallan säilymiseksi tarpeen tullen luopumaan jostakin demokratialle vähemmän, tai ehkä enemmänkin, oleellisesta, voidakseen pelastaa sen, minkä turvin kansanvalta voi sitä vastaan kohonneen myrskyn ajan säilyä ja sitten olosuhteitten rauhoituttua puhdistuneena ja selkeentyneenä taas kehittyä demokratian sisäistä olemusta enemmän vastaaviin muotoihin. Tällaisissa vaikeissa tilanteissa tekevät demokratialle eniten vahinkoa sen kamariviisaat puolustajat ja ne ihanteittensa huikaisemina henkisesti sokeat poliitikot, jotka eivät uskalla tunnustaa terveen kehityksen vaativan joskus taka-askeleitakin. 

Kekkonen kritisoi erityisesti nykyäänkin libertaarien keskuudessa suosittua teoreetikkoa . itävaltalaisen taloustieteen kirkkainta tähteä - Ludwig von Misesiä, joka lausui tällaisen mielettämyyden:

Liberaalisen hengen syvin perustietoisuus on siinä, että yhteiskunnan tulee rakentua liberaalisille opeille ja että vastakkaisten aatteiden pohjalle ei voida jatkuvaa yhteiskuntaelämää rakentaa. Elleivät ihmiset vapaaehtoisesti yhteiskunnallisesta tietoisuudesta tee, mitä heidän yhteiskunnan säilymisen ja hyvinvoinnin edistymisen nimessä olisi tehtävä, ei heitä voida viekkaudella eikä keinokkuudella viedä oikealle tielle. Jos he erehtyvät, heidät on opettamalla valistettava. Jos he eivät voi valistua, jos he pysyvät erehdyksessään, silloin ei ole mitään tehtävänä perikadon välttämiseksi. Liberalismille ei jää muuta tietä kuin saada kansalaiset vakuuttuneiksi vapaamielisen politiikan välttämättömyydestä. Tämä valistustyö on ainoa, mitä liberalismi voi suorittaa ja mitä sen täytyy suorittaa, jotta, sikäli kuin se sille kuuluu, voitaisiin vastustaa sitä perikatoa, mikä tänään yhteiskuntaa uhkaa.

Päinvastoin kuin USA:ssa Suomessa demokratian tilanne on onneksi varsin hyvä vielä tällä hetkellä. Siitä saamme kiittää ainakin Venäjän uhkaa. joka pakotti suomalaiset poliitikot yhteistyöhän turvallisuuspolitiikassa. Toivoa sopii että samanlainen yhteistyö onnistuu hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisenkin osalta.

Venäjän joukot Suomen rajalla

Shoigun puhuu sotilaiden tuomisesta Suomen rajalle. Venäjällä ei ole IS:n haastatteleman tutkijan mukaan kuitenkaan joukkoja lähiaikoina tänne tuoda.

En koe kuitenkaan tuota vihollisen joukkojen ryhmittämistä rajalle minään ongelmana. Siellähän ovat demonstroimassa ja signaloimassa sitä, että Venäjä on - ja on aina ollut - enemmän tai vähemmän meidän vihollisemme. 

Suomi on - ja on aina ollut - enemmän tai vähemmän Rajamaa riippumatta siitä olemmeko olleet itsenäinen, puoli-itsenäinen autonominen valtio, Pietari Suuren terrorihallinnon miehittämä maa, tai osa Ruotsia. Tilanne tulee jatkumaan vielä pitkään. 

Ei Natoon meno tee Suomesta Täysin Turvallista Rauhan Tyyssijaa, jossa voimme vain vittuilla toisillemme jostain jonnin joutavista asioista ja unohtaa kokonaan sen Uhan, jonka Raja luo. Suomea ei kuvaa tyhjentävästi liberaalien illuusio valtiosta, jossa jokaisella yksilöllä on oma käsitys hyvästä elämästä, jossa valtio antaa vain puitteet ja turvan yksilöiden toimia ja jossa valtio verottaa kohtuullisesti kansalaisiaan ja muita maassa sattumalta asustavia tämän tehtävänsä hoitamiseksi. 

Suomi on myös moraalinen yhteisö, joka tuottaa yhdessä muille yhteisön jäsenille hyvää elämää eli Turvaa Vihollisen Uhalta. Valtio ehkä tarjoaa materiaaliset puitteet Maanpuolustukselle ja koordinoi toimintaa, mutta Maanpuolustus on kuitenkin yhteinen tehtävä, jota Suomi yhteisönä harjoittaa tuottaakseen hyvää elämää Suomi-yhteisön jäsenille.

Tietysti jonain päivänä Venäjän Uhkakin loppuu. Sitä minä en ole näkemässä. Se on traagista siinä mielessä, että eräs hieno vaihe maan historiassa silloin päättyy.