Thomas Mann yhteisöllisyydestä 40-luvulta

Kirjoitin eräänlaisen arvostelun suuren saksalaisen 1800/1900-luvun vaihteen kirjailijan Thomas Mannin kirjasta Tohtori Faustus. Tämän  blogin osalta lainaan oleellisimman pointin tähän:

Mm. tällainen varsin terävä ajatus Mannilla oli: 

Saksalaisessa kansalaisyyhteiskunnassa levisi 1900-1933 käsitykset,  jotka olivat totaalista humpuukia. Vaikka tieteellinen todistusaineisto siitä että nämä ajatukset olivat humpuukia, olivat erittäin vahvoja, todistusaineisto ei herättänyt mitään vastakaikua ihmisissä - ei oikein edes eliitissä. Oli kuin ihmiset olisivat kuuroja. Humpuukin ei annettu hävitä, koska sillä oli "yhteisöä muodostava merkitys". Sillä oli valtava arvo "yhteisöjen muodostajille". Yhteisöllä tarkoitettiin kai esimerkiksi saksalaista kansaa (Volksgemeinscaft) tai jotain tulkintaa siitä mitä sen pitäisi olla ja kuka siihen ei saa kuulua. Siis tässä tapauksessa kyse oli yhteisöllisyydestä, joka sitten ajoi Saksan sotaan, kansanmurhaan ja täyteen henkiseen ja taloudelliseen konkurssiin. 

(Ei siis esimerkiksi sellaisesta Rajamaan yhteisöllisyydestä, mikä Suomessa ajoi suomalaiset yhdessä pelastamaan itsenäisyytensä ja demokratiansa. Tai ruotsalaisesta Folkhemmistä joka sekin oli kansa-yhteisö ja joka olisi sekin voinut ajautua paljon lähemmäksi natsien versiota yhteisöllisyydestä, mutta ei sitten lopulta ajautunut. (Katso Mika Keräsen erinomainen kuvaus Ruotsin kansankodin varjopuolista.) Venäläinen yhteisö muistuttaa jo paljon enemmän 30-luvun saksalaista. Sehän perustuu ajatukseen me olemme viattomia uhreja, joita Lännestä päin aina kiusataan ja vaikka raiskaisimme ukrainalaisen naisen, me olemme uhri ja nainen fasisti. Olivathan saksalaisetkin samanlaisia uhreja - juutalaisten toisaalta ja anglosaksien toisaalta. )

Nyky-Suomessa ja kaikkialla muuallakin humpuukilla nimenomaan on yhteisöä muodostava vaikutus.
Sukupuolia on enemmän kuin kaksi, ilmasto ei lämpene, rokotteet ovat tapa myrkyttää ihmisiä jne. Kaikki humpuukia johon mikään asia-argumentti ei pure. Massojen nauru vaan kaikaa.

"Yhteisöä muodostavan humpuukin sijasta" puhutaan nykyään hyve-signaloinnista, mutta todellisuudessa kyse on siitä, että signaloidaan että "minä olen tämän ja tämän yhteisön lojaali jäsen, kun sanon näin p". Missään muussa yhteisössähän tullaista p ei voisi edes sanoa koska leimautuisi idiootiksi ja pahaksi. Mitä epäfaktuaalisempi ja typerämpi väite p on, sitä tehokkaammin se itse asiassa toimii "yhteisöä muodostavana humpuukina".

Vaikka en usko puhtaan individualistisiin malleihin ihmisen käyttäytymisen selittäjinä tai yksilökeskeisyyden ylivertaiseen arvoon yhteisöllisyyteen verrattuna, pitäisi tietysti ymmärtää että totuutta ei koskaan pidä alistaa yhteisön muodostamiselle. Jokainen ihminen on vastuussa omasta ajattelustaan. Olkoot tarkoitus kuinka hyvä tahansa muodostaa tärkeitä yhteisöjä.

Mutta luulen että Mann ajatteli, että Weimarin tasavalta ei ehkä olisi edes voinut päättyä muulla tavalla. Vaikka osa ihmisistä viljeli valistushenkeä tai yksilövastuuta, lopulta tasavalta voimaannutti nimenomaan humpuukimaakareita joka taas puhutteli massoja. Näin on tänään USA:ssakin.