Suomessa on naureskeltu sille miten juristit sekaantuvat joka asiaan USA:ssa.
Olemme nyt saaneet oman versiomme tästä ilmiöstä. Ns. ihmisoikeusjuristit. Åbo Akademin kansainvälisen oikeuden professori Elina Pirjatanniemi esimerkkinä viittaa ns. käännytyslakiin: "Suomi ei voi kansallisessa lainsäädännössään edes poikkeuslain nojalla jättää noudattamatta kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteitaan". Ja monet muut juristit sanovat samaa.
Jos oikeusvaltio on tätä että eduskunta ei enää voi tehdä päätöksiä, niin oikeusvaltio on uhka demokratialle.
Tosiasiassa oikeusvaltio ei ehkä olisi uhka demokratialle ilman näitä juristeja.
Mutta oletetaan rakentavasti että Pirjatanniemen tulkinta on oikea, Suomen on siinä tapauksessa irtisanottava ihmisoikeus- ja pakolaissopimukset. Arvaan että Pirjatanniemi sanoisi siihen että näin ei saa tehdä koska ihmisoikeudet ovat ylempänä eduskuntaa.
Jukka Korpela, oikeushistorian ja Venäjän historian professori totesi Kanavassa:
Historioitsijan mukaan lakeja pitää tulkita historiallisessa kontekstissaan, koska historia kattaa kaiken ajan ja maailman. Historia muuttuu ja siten kaikki historian ilmiötkin, mukaan lukien moraali, totuus ja käsitys oikeudesta. Kun historian konteksti muuttuu, poistuu myös toisen ajan antama legitiimisyys väitteiltä, vaikka niiden muoto säilyisikin. Kuinka siis ihmis- ja perusoikeuksista on tullut osa oikeusjärjestelmän normistoa niin, että ne nähdään joskus universaalina totuutena? ...
Eduskunnan pitää voida säätää lakeja, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia. Tämän pitää tapahtua laillisten muotojen puitteissa eikä nollaamalla lainvalvojia. Jos laki on perustuslain vastainen, se pitää säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Jos laki loukkaa kansainvälistä sopimusta, pitää sopimus sanoa irti. Jos laki on vastoin EU:n perussääntöjä ja EU-lakia, pitää erota EU:sta. Kuitenkin laki on muutettava, kun yhteiskunnallinen tilanne niin vaatii: mennään yhteiskunta eikä laki edellä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti