Referoin aiemmin taloustieteilijä Marglinia siitä, miten nykytaloustiede vähättelee perinteisen yhteisöllisyyden merkitystä ja aiheuttaa taloudellista kurjistumista esimerkiksi Afrikassa.
Marglin puhuu myös amisheista - anabaptistisesta uskonnolllisesta yhteisöstä joka on hylännyt nykyteknologian, mutta pärjää kuitenkin varsin mainiosti USA:n itäosissa maata viljellen. Amishi-viljelijä omistaa yksityisesti maansa, mutta talkoiden osuus taloudellisessa toiminnassa on hyvin oleellinen.
Marglin kuvaa amishien vahvaa yhteisöllisyyttä mm. näin:
"Amish-yhteisön jäseniltä vakuutusten ottaminen on kielletty, koska heidän ymmärryksensä mukaan vakuutuksen ottajan ja vakuutusyhtiön välinen kaupallinen suhde rapauttaa yksilöiden välistä riippuvuutta"
Kun amishiperhe menettää vaikkapa tulipalossa talonsa tai navettansa, hän on riippuvainen yhteisönsä jäsenten avusta, jotta saa korvattua menetyksensä. Uusi koti rakennetaan talkoilla joihin yhteisön kynnelle kykenevät jäsenet osallistuvat.
Yksilöiden välinen voimakas riippuvuus pakottaa parhaassa tapauksessa yksilöt ratkaisemaan kaikki ne ongelmat, jotka ovat keskinäisen yhteistyön esteenä. Vaikka riippuvuus tavallaan onkin painolasti, joka estää amishia toimimasta itsellisesti vain omaa etuaan ajaen, riippuvuus on myös voimavara.
Kun amishiyhteisö on kerran historiansa alkuhämärissä valinnut riippuvuuden, sen on ollut pakko ratkaista kaikki yhteistyöhön liittyvät ongelmat kuten vapaamatkustamisen. Muuten amishi-yhteisöt olisivat kuollleet kulttuurievoluution aikana "sukupuuttoon". Nuo ratkaisut ovat ensin löydyttyään aina amishien käytettävissä siinä missä mitkä tahansa evoluution luomat ratkaisut kuten gasellin nopeus.
Voimme sanoa että riippuvuus on amishien strategia, joka on osoittautunut tehokkaaksi olemassaolon taistelussa.
Nykyihminen helposti ajattelee että on parasta olla itsellinen - että avioliitossakin on parasta pitää omat rahat. Amishi ei ole itsellinen. Vaikka tiettty amishiperhe taloudellisena yksikkönä saattaakin kyetä tekemään hyvää taloudellista tulosta, amishi on kuitenkin hädän sattuessa aina riippuvainen toisista amisheista.
Amishi ei ole taloustieteen mielessä Homo Economicus, joka maksimoi vain omaa taloudellista tulostaan (utiliteettiaan) u. Taloudellisesti pärjätäkseen amishin on optimoitava utiliteettia u*U, jossa U on yhteisön taloudellinen tulos. Vaikka amishi saavuttaiskin korkean henkilökohtaisen tuoton u, mutta yhteisön tuotto U on hyvin alhainen, yksilön kokonaisutiliteetti on auttamatta alhainen.
Yhteisen tuloksen tuottaminen U on eittämättä julkishyödykkeen tuottamista, johon liittyy kaikki mahdolliset vapaamatkustajan ongelmat. Amishit ovat kuitenkin ratkaisseet vapaamatkustajan ongelmat. Vapaamatkustaminen on julistettu synniksi. Amishi on kuin muurahainen, jonka on mahdoton (kulttuuri)evoluution tässä vaiheessa enää tulla toimeen yksinään. Amishiyhteisö on siis superorganismi niin kuin muuurahaisyhteisö. Hyvässä ja pahassa.
Yhteisölliset hyönteiset kuten muurahaiset ovat pärjänneet loistavasti luonnossa ja niitten osuus biomassasta on viimeisten kymmenien miljoonien vuosien aikana ollut koko ajan nousussa. Eurooppalainen ihminen kuvittelee helposti että itsellisyys on aina vahvuus ja riippuvuus haitta. Ihminen pärjää esimerkiksi muka parhaiten kun säilyttää omat rahansa avioliitossa.
Nyky-suomalaista avioliittoa leimaa alhainen luottamus. Nainen ja mies pyrkivät maksimoimaan pikemmin omaa taloudellista tuottoaan kuin yhteistä. Itsellisyys maksaa todennäköisesti usein riihikuivaa rahaa tai ainakin itsellisyydestä seuraa alentunut elämisen taso. Kun nainen ei voi luottaa mieheensä, hän ei uskalla jäädä moneksi vuodeksi hoitamaan lapsia vaan pelkää alentunutta tulotasoa. Itsellisyys merkitsee että alentunut tulotasoa tulee usein pelkästään naisen kannettavaksi. Mieskään ei luota naiseen, vaan tietää että ongelmat johtavat usein avioeroon, jossa mies helposti menettää kosketuksensa lapsiin. Luottamuksen puute johtaa usein siihen, että mies ei sitoudu perheeseensä.
Riippuvuus ei tietenkään aina ole hyvä asia. Jos riippuvuuteen ei liity mitään moraalia ja yhteisiä normeja kuten nykyaikaisessa hyvinvointivaltiossa on asianlaita, riippuvuus on pikemmin loisimista ja hyväksikäyttöä. Jos riippuvuuteen taas liittyy se, että osa yhteisön jäsenistä alistaa toisia yhteisön jäseniä, riippuvuus on vallankäyttöä ja sortoa.
Riippuvuus on parhaimmillaan täydellistä itsellisyydestä luopumista ja täydellistä alistumista Jumallalle, joka on tavallaan sama asia kuin seurakunta-yhteisö. Ei erillinen oleva eikä edes yhteisön symboli, vaan pikemmin itse yhteisö. Seurakunta on Jumalan ruumis ja Jumala on seurakunnan henki.
Kuten muurahainen on evoluution myötä muuttunut organismista superorganismin soluksi myös amishi ja hutteriitti on parhaimmillaan muuttunut yksilöstä Jumalalle alistuneeksi serurakunnan soluksi.
Saksalainen konservatiivinen vallankumus pyrki vastaavaan ihanteeseen maallisuuden kautta, mutta epäonnistui karkeasti. Ihanne oli kuitenkin selkeästi sama kuin amisheilla ja hutteriiteilla. Konservatiivisen vallankumouksen johtohahmo Arvid Mohler totesi:
Ottakaamme esimerkiksi yksilö. Konservatiivisessa vallankumouksessa yksilö menettää erityisarvonsa ja tulee osaksi jotain kokonaisuutta - tosin osaksi jolla on erityinen arvonsa sen kautta että se on osa tätä kokonaisuutta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taloustiede. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taloustiede. Näytä kaikki tekstit
torstaina, maaliskuuta 26, 2009
maanantaina, maaliskuuta 16, 2009
Taloustiede rapauttaa yhteisön ja antaa väärän kuvan finanssimarkkinoista
HS:ssä on ollut viikon sisään kaksi mielenkiintoista artikkelia taloustieteestä:
1. Olavi Koistisen artikkeli Taloustiede rapauttaa yhteisöjä Harvard-professori Stephen Marglinista ja
2. Olli Rehnin artikkeli Kuka hidastaisi vauhtia keynesiläisestä taloustieteestä.
Rehn kritisoi taloustieteen väittämää että finanssimarkkinat, osakemarkkinat ja työmarkkinat ovat samanlaisia markkinoita kuin hyödykemarkkinat ja ajautuvat muka kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti tasapainoon.
Kansantaloustieteen piiristä on alkanut ilmestyä kriittisiä puheenvuoroja. Parhaita niistä ovat George Cooperin tuore teos finanssikriisien yleisistä syistä ("The Origin of Financial Crises. Central Banks, Credit Bubbles and the Efficient Market Fallacy. First Vintage Books") ja uusintapainos Hyman Minskyn alun perin 1975 ilmestyneestä klassikosta "John Maynard Keynes. McGraw-Hill".
Kumpikin nojaa John Maynard Keynesin pääteokseen "Työllisyyden, koron ja rahan yleinen teoria" (1936) ja tulkitsee sitä uudelleen.
...
Minskyn pääteesi on, että vakaus itsessään sisältää epävakauden siemenen. Pitkään jatkunut talouskasvu luo niin suuria odotuksia tulevasta kasvusta, että se houkuttelee luotonannon liian nopeaan kasvattamiseen.
Ongelma syntyy Minskyn mukaan siitä, että finanssimarkkinat poikkeavat hyödykemarkkinoista eivätkä löydä oikeaa tasapainoa. Tavaramarkkinoilla on taipumus hakeutua tasapainoon, kun taas finanssimarkkinoilla on taipumus synnyttää rajuja nousuja ja yhtä rajuja romahduksia.
...
Cooper istuu tukevasti Keynesin ja Minskyn harteilla.
Finanssikapitalismin kriitikkona Cooper ei ole mikään katumielenosoitusten kuningas tai marxilaisten opintopiirien tuulihattu, vaan menestynyt rahoitusalan ammattilainen - lontoolainen investointipankkiiri, joka on työskennellyt Goldman Sachsin ja Deutsche Bankin palveluksessa.
Cooperin tulilinjalla on oletus tehokkaista markkinoista, jonka vaihtoehdoksi hän esittää Minskyn hengessä teorian epävakaista finanssimarkkinoista. Väärästä politiikasta Cooper siirtää syyllisyyden taakan laajemmalle eli vain rahapolitiikan päättäjien harteilta myös taloustieteen akateemiselle yhteisölle:
"Jos syyllisiä pitää etsiä, vastuu on pantava kollektiivisesti kansantaloustieteen akateemisen tutkijayhteisön jalkojen juureen, koska se on jatkanut sellaisten virheellisten teorioiden kuten tehokkaiden ja itseään sääntelevien markkinoiden pönkittämistä huolimatta valtavasta tätä vastaan käyvästä todistusaineistosta."
Cooper kaataa tästä vastuuta kansantaloustieteen Nobel-voittajan Paul Samuelsonin niskaan. 1940-luvulla kirjoittamassaan taloustieteen perusteoksessa tämä rinnastaa rahamarkkinoiden toiminnan suoraan hyödykemarkkinoihin:
"Mikä pätee kulutushyödykkeiden markkinoihin, pätee myös tuotannontekijöiden markkinoihin, kuten työvoimaan, maahan ja pääomaan".
Minustakin on selvää että finanssimarkkinat ovat sisäsyntyisesti epävakaat.
Osakemarkkinoiden romahtaminen tuskin johtuu mistään satunnaisesta markkinahäiriöstä vaan epävakaus on uudelleen ja uudelleen toistuva markkinatalouden rakenteellinen ilmiö. On lapsellista väittää että ainakaan pankiirien ahneus olisi ainoa syy finanssilamaan. Ainahan taloudelliset toimijat ovat ahneita.
Kuvittelen että ainakin osasyy finanssimarkkinoiden epävakauteen on ihmisen konformismista:
Ihminen oppii usein sosiaalisesti - imitoimalla muita ihmisiä - erityisesti niitä jotka pärjäävät muita paremmin.
Imitointi on usein järkevääkin, mutta osakemarkkinoiden tapauksessa se johtaa säännöllisesti toistuviin nopeisiin osakkeitten hintojen nousuihin. Jos ihminen oppisi itse kokeilemalla eikä suht sokeasti imitoisi hyvin pärjääviä, tällaisia nopeita osakekurssien vaihteluita ei tapahtuisi.
Homo Economicus -oletus on tässäkin kohtaa epärealistinen, kun se ei ota huomioon ihmisen konformismia.
Stephen Marglin taas kritisoi taloustiedettä yhteisöllisyyden rapauttamisesta. HS kirjoittaa:
Viime vuonna ilmestynyt "Dismal Science" -teos kertoo, kuinka markkinatalous on vaurioittanut perinteisiä yhteisöjä tai jopa syrjäyttänyt ne.
Kirja on Marglinille tietynlainen elämäntyö. Siinä kiteytyvät ajatukset, joita kehitystaloustieteen saralla ansioitunut professori on pyöritellyt 1960-luvulta lähtien. Hän vieraili tällöin Intiassa ja tutustui sikäläiseen perinteiseen elämäntapaan. "Se jätti lähtemättömän jäljen", Marglin kertoo.
Helsingin yliopiston filosofian laitos ja Helsingin kauppakorkeakoulu innostuivat kirjasta. Ne järjestivät maaliskuun alussa siitä seminaarin, ja tällöin Marglin vieraili Helsingissä luennoimassa.
Kirjassa kuvataan muun muassa entisaikojen barn raising -perinnettä. Kun joltakulta paloi navetta, naapurusto yhdisti voimansa ja rakensi talkoilla uuden navetan sille, jota epäonni oli kohdannut.
Tämä sitoi ihmisiä toisiinsa ja lukitti yhteisöä. Nykyisin vakuutusyhtiöt ovat syrjäyttäneet perinteen, mutta esimerkiksi kristillisissä Amish-yhteisöissä se elää vieläkin.
Maininta amisheista on mielenkiintoinen:
"Amish-yhteisön jäseniltä vakuutusten ottaminen on kielletty, koska heidän ymmärryksensä mukaan vakuutuksen ottajan ja vakuutusyhtiön välinen kaupallinen suhde rapauttaa yksilöiden välistä riippuvuutta", Marglin sanoo.
HS kirjoitti Marglinin ajatuksien soveltamisesta Afrikkaan viime syyskuussa.
1. Olavi Koistisen artikkeli Taloustiede rapauttaa yhteisöjä Harvard-professori Stephen Marglinista ja
2. Olli Rehnin artikkeli Kuka hidastaisi vauhtia keynesiläisestä taloustieteestä.
Rehn kritisoi taloustieteen väittämää että finanssimarkkinat, osakemarkkinat ja työmarkkinat ovat samanlaisia markkinoita kuin hyödykemarkkinat ja ajautuvat muka kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti tasapainoon.
Kansantaloustieteen piiristä on alkanut ilmestyä kriittisiä puheenvuoroja. Parhaita niistä ovat George Cooperin tuore teos finanssikriisien yleisistä syistä ("The Origin of Financial Crises. Central Banks, Credit Bubbles and the Efficient Market Fallacy. First Vintage Books") ja uusintapainos Hyman Minskyn alun perin 1975 ilmestyneestä klassikosta "John Maynard Keynes. McGraw-Hill".
Kumpikin nojaa John Maynard Keynesin pääteokseen "Työllisyyden, koron ja rahan yleinen teoria" (1936) ja tulkitsee sitä uudelleen.
...
Minskyn pääteesi on, että vakaus itsessään sisältää epävakauden siemenen. Pitkään jatkunut talouskasvu luo niin suuria odotuksia tulevasta kasvusta, että se houkuttelee luotonannon liian nopeaan kasvattamiseen.
Ongelma syntyy Minskyn mukaan siitä, että finanssimarkkinat poikkeavat hyödykemarkkinoista eivätkä löydä oikeaa tasapainoa. Tavaramarkkinoilla on taipumus hakeutua tasapainoon, kun taas finanssimarkkinoilla on taipumus synnyttää rajuja nousuja ja yhtä rajuja romahduksia.
...
Cooper istuu tukevasti Keynesin ja Minskyn harteilla.
Finanssikapitalismin kriitikkona Cooper ei ole mikään katumielenosoitusten kuningas tai marxilaisten opintopiirien tuulihattu, vaan menestynyt rahoitusalan ammattilainen - lontoolainen investointipankkiiri, joka on työskennellyt Goldman Sachsin ja Deutsche Bankin palveluksessa.
Cooperin tulilinjalla on oletus tehokkaista markkinoista, jonka vaihtoehdoksi hän esittää Minskyn hengessä teorian epävakaista finanssimarkkinoista. Väärästä politiikasta Cooper siirtää syyllisyyden taakan laajemmalle eli vain rahapolitiikan päättäjien harteilta myös taloustieteen akateemiselle yhteisölle:
"Jos syyllisiä pitää etsiä, vastuu on pantava kollektiivisesti kansantaloustieteen akateemisen tutkijayhteisön jalkojen juureen, koska se on jatkanut sellaisten virheellisten teorioiden kuten tehokkaiden ja itseään sääntelevien markkinoiden pönkittämistä huolimatta valtavasta tätä vastaan käyvästä todistusaineistosta."
Cooper kaataa tästä vastuuta kansantaloustieteen Nobel-voittajan Paul Samuelsonin niskaan. 1940-luvulla kirjoittamassaan taloustieteen perusteoksessa tämä rinnastaa rahamarkkinoiden toiminnan suoraan hyödykemarkkinoihin:
"Mikä pätee kulutushyödykkeiden markkinoihin, pätee myös tuotannontekijöiden markkinoihin, kuten työvoimaan, maahan ja pääomaan".
Minustakin on selvää että finanssimarkkinat ovat sisäsyntyisesti epävakaat.
Osakemarkkinoiden romahtaminen tuskin johtuu mistään satunnaisesta markkinahäiriöstä vaan epävakaus on uudelleen ja uudelleen toistuva markkinatalouden rakenteellinen ilmiö. On lapsellista väittää että ainakaan pankiirien ahneus olisi ainoa syy finanssilamaan. Ainahan taloudelliset toimijat ovat ahneita.
Kuvittelen että ainakin osasyy finanssimarkkinoiden epävakauteen on ihmisen konformismista:
Ihminen oppii usein sosiaalisesti - imitoimalla muita ihmisiä - erityisesti niitä jotka pärjäävät muita paremmin.
Imitointi on usein järkevääkin, mutta osakemarkkinoiden tapauksessa se johtaa säännöllisesti toistuviin nopeisiin osakkeitten hintojen nousuihin. Jos ihminen oppisi itse kokeilemalla eikä suht sokeasti imitoisi hyvin pärjääviä, tällaisia nopeita osakekurssien vaihteluita ei tapahtuisi.
Homo Economicus -oletus on tässäkin kohtaa epärealistinen, kun se ei ota huomioon ihmisen konformismia.
Stephen Marglin taas kritisoi taloustiedettä yhteisöllisyyden rapauttamisesta. HS kirjoittaa:
Viime vuonna ilmestynyt "Dismal Science" -teos kertoo, kuinka markkinatalous on vaurioittanut perinteisiä yhteisöjä tai jopa syrjäyttänyt ne.
Kirja on Marglinille tietynlainen elämäntyö. Siinä kiteytyvät ajatukset, joita kehitystaloustieteen saralla ansioitunut professori on pyöritellyt 1960-luvulta lähtien. Hän vieraili tällöin Intiassa ja tutustui sikäläiseen perinteiseen elämäntapaan. "Se jätti lähtemättömän jäljen", Marglin kertoo.
Helsingin yliopiston filosofian laitos ja Helsingin kauppakorkeakoulu innostuivat kirjasta. Ne järjestivät maaliskuun alussa siitä seminaarin, ja tällöin Marglin vieraili Helsingissä luennoimassa.
Kirjassa kuvataan muun muassa entisaikojen barn raising -perinnettä. Kun joltakulta paloi navetta, naapurusto yhdisti voimansa ja rakensi talkoilla uuden navetan sille, jota epäonni oli kohdannut.
Tämä sitoi ihmisiä toisiinsa ja lukitti yhteisöä. Nykyisin vakuutusyhtiöt ovat syrjäyttäneet perinteen, mutta esimerkiksi kristillisissä Amish-yhteisöissä se elää vieläkin.
Maininta amisheista on mielenkiintoinen:
"Amish-yhteisön jäseniltä vakuutusten ottaminen on kielletty, koska heidän ymmärryksensä mukaan vakuutuksen ottajan ja vakuutusyhtiön välinen kaupallinen suhde rapauttaa yksilöiden välistä riippuvuutta", Marglin sanoo.
HS kirjoitti Marglinin ajatuksien soveltamisesta Afrikkaan viime syyskuussa.
perjantaina, helmikuuta 01, 2008
IQ and Wealth of States
London School of Economicsin tutkija Satoshi Kanazawa on tutkinut USA:n osavaltioiden keskimääräisen äo:n ja BKT:n suhdetta.
Äo selittää Kanazawan mukaan 25% BKT-eroista osavaltioiden välillä.
Äo selittää Kanazawan mukaan 25% BKT-eroista osavaltioiden välillä.
perjantaina, marraskuuta 30, 2007
Vaaliminen
Suomi on taas onnistunut hyvin Pisa-testeissä. Pisa-testit mittaavat koulutuksen tuloksia, mutta PISA-testien tulokset korreloivat vahvasti myös äo:n kanssa.
Osmo Soininvaara mm. toteaa:
Pisa-tutkimus mittaa jokseenkin samaa kuin nuo älykkyystutkimukset...
Yksilön korkea äo edistää oppimista voimakkaasti.
Maailmanpankin jo aiemmin referoidun raportin mukaan PISA-testin tulokset ennustavat erittäin hyvin talouskasvua: jos PISA-tulos nousee yhden keskihajonnan verran, BKT:n vuosikasvu nousee 2 %-yksikköä.
Suomalaista koululaitosta on vaalittava. Koska PISA-tulokset eivät synny vain koulussa, vaan myös yhteiskunnassa, suomalaista elämäntapaa on yleisesti vaalittava. Suomalaisen yhteiskunnan huonot puolet on kuitenkin samalla nöyrästi tunnustettava - se on osa suomalaisuuden vaalimista.
Mitä vaaliminen merkitsee ? Se on monisyinen kysymys ja kysymykseen vastaaminen vaatii mm. tutkimusta ja avointa keskustelua.
Tiedämme jo ainakin sen että alhainen äo lisää rikollisuutta, alentaa koulutustuloksia ja heikentää talouskasvua. Vaaliminen merkitsee siis dysgeenisen maahanmuuton torjumista.
Tiedämme myös sen, että yhteiskunnan vahva diversiteetti heikentää kansalaisten keskinäistä luottamusta, mikä taas osaltaan heikentää kansalaisten välistä yhteistyötä. Maahanmuuttoa maista, joissa valitsee joko hyvin erilainen kulttuuri kuin Suomessa tai joissa vallitsee ns. epäluottamuksen kulttuuri, on rajoitettava - ei välttämättä kokonaan torjuttava.
Yhteisöllisiä asioita kuten perhettä, avioliittoa, yhdistystoimintaa, naapuriyhteistyötä ja omistusasumista on vaalittava.
Suomalaisen elämäntavan vaaliminen ei aina ole siistiä sisätyötä. Ei se ollut sitä talvisodassa, eikä se ole sitä Mikko Ellilän tapauksessa. Sen sijaan että suomalaisen elämänmuodon vaalija saisi työstään kiitosta, hän saattaa saada syytteen oikeudessa.
Vaalimisen vastustajat - destruktorit - sen sijaan saavat jos eivät nyt sentään kunnioitusta niin ainakin hyvää palkkaa "työstään". Destruktorien vaatimus, että Suomen on matkittava muita Euroopan maita esimerkiksi maahanmuuton suhteen, tulee erityisen outoon valoon. Miksi Suomen olisi esimerkiksi matkittava Ruotsia - maata joka jäi hyvin pitkälle jälkeen Suomea PISA-testeissä ? Maata, jossa kouluja poltetaan.
On luontevaa ottaa oppia muilta voittajilta - ei häviäjiltä.
Osmo Soininvaara mm. toteaa:
Pisa-tutkimus mittaa jokseenkin samaa kuin nuo älykkyystutkimukset...
Yksilön korkea äo edistää oppimista voimakkaasti.
Maailmanpankin jo aiemmin referoidun raportin mukaan PISA-testin tulokset ennustavat erittäin hyvin talouskasvua: jos PISA-tulos nousee yhden keskihajonnan verran, BKT:n vuosikasvu nousee 2 %-yksikköä.
Suomalaista koululaitosta on vaalittava. Koska PISA-tulokset eivät synny vain koulussa, vaan myös yhteiskunnassa, suomalaista elämäntapaa on yleisesti vaalittava. Suomalaisen yhteiskunnan huonot puolet on kuitenkin samalla nöyrästi tunnustettava - se on osa suomalaisuuden vaalimista.
Mitä vaaliminen merkitsee ? Se on monisyinen kysymys ja kysymykseen vastaaminen vaatii mm. tutkimusta ja avointa keskustelua.
Tiedämme jo ainakin sen että alhainen äo lisää rikollisuutta, alentaa koulutustuloksia ja heikentää talouskasvua. Vaaliminen merkitsee siis dysgeenisen maahanmuuton torjumista.
Tiedämme myös sen, että yhteiskunnan vahva diversiteetti heikentää kansalaisten keskinäistä luottamusta, mikä taas osaltaan heikentää kansalaisten välistä yhteistyötä. Maahanmuuttoa maista, joissa valitsee joko hyvin erilainen kulttuuri kuin Suomessa tai joissa vallitsee ns. epäluottamuksen kulttuuri, on rajoitettava - ei välttämättä kokonaan torjuttava.
Yhteisöllisiä asioita kuten perhettä, avioliittoa, yhdistystoimintaa, naapuriyhteistyötä ja omistusasumista on vaalittava.
Suomalaisen elämäntavan vaaliminen ei aina ole siistiä sisätyötä. Ei se ollut sitä talvisodassa, eikä se ole sitä Mikko Ellilän tapauksessa. Sen sijaan että suomalaisen elämänmuodon vaalija saisi työstään kiitosta, hän saattaa saada syytteen oikeudessa.
Vaalimisen vastustajat - destruktorit - sen sijaan saavat jos eivät nyt sentään kunnioitusta niin ainakin hyvää palkkaa "työstään". Destruktorien vaatimus, että Suomen on matkittava muita Euroopan maita esimerkiksi maahanmuuton suhteen, tulee erityisen outoon valoon. Miksi Suomen olisi esimerkiksi matkittava Ruotsia - maata joka jäi hyvin pitkälle jälkeen Suomea PISA-testeissä ? Maata, jossa kouluja poltetaan.
On luontevaa ottaa oppia muilta voittajilta - ei häviäjiltä.
tiistaina, marraskuuta 20, 2007
Maailmanpankin raportti kognitiivisten taitojen vaikutuksesta BKT:hen
Maailmanpankin tutkimus toteaa, että koulutuksen kestoaikaa on yliarvostettu yhteiskunnan talouskehityksen moottorina.
Tärkeämpi moottori ovat ns. kognitiiviset taidot, joita voi Maailmanpankin mukaan mitata mm. Pisa-testillä. Maailmanpankki ei mainitse äo:ta - eikä Lynniä eikä Vanhasta. Mutta kun otamme huomioon, että Pisa-tulokset korreloivat voimakkaasti äo-mittausten tulosten kanssa, johtopäätös on selvä:
Maailmanpankin raportti tukee Lynnin ja Vanhasen johtopäätöstä eli äo selittää suuren osan BKT-vaihteluista maitten välillä.
Mankind Quaterly toteaa Maailmanpankin tutkimuksen pohjalta:
Modernization theories propose that third world developing nations will eventually undergo a transformational process where they will go from traditional agrarian societies to industrialized ones, eventually reaching the development levels of Western, first world nations. It remains to be explained why industrialization has worked for only a small handful of European and Pacific Rim countries and has failed for most other nations of the world in South Asia, the Pacific Islands, Latin America, and sub-Saharan Africa. The 2007 World Bank Report Education Quality and Economic Growth demonstrates that education quality and cognitive skills, measured by international standardized test scores, are stronger predictors for national economic growth than educational quantity, measured by years of schooling and enrollment rates.
... the intelligence quotient (IQ) is highly correlated with international standardized test scores and other indices that complement income levels as indicators of national well-being. As IQ is substantially heritable, blunt strategies directed at simple resource expansions or institutional changes are unlikely to be effective at reducing disparities in international cognitive skills. Imminent workable solutions geared towards reducing global economic inequalities continue to remain elusive. Implications from the consequences of global inequality are discussed in the context of 21st century human migration in the West and Northeast Asia.
Maailmanpankin raportti on tässä.
Tärkeämpi moottori ovat ns. kognitiiviset taidot, joita voi Maailmanpankin mukaan mitata mm. Pisa-testillä. Maailmanpankki ei mainitse äo:ta - eikä Lynniä eikä Vanhasta. Mutta kun otamme huomioon, että Pisa-tulokset korreloivat voimakkaasti äo-mittausten tulosten kanssa, johtopäätös on selvä:
Maailmanpankin raportti tukee Lynnin ja Vanhasen johtopäätöstä eli äo selittää suuren osan BKT-vaihteluista maitten välillä.
Mankind Quaterly toteaa Maailmanpankin tutkimuksen pohjalta:
Modernization theories propose that third world developing nations will eventually undergo a transformational process where they will go from traditional agrarian societies to industrialized ones, eventually reaching the development levels of Western, first world nations. It remains to be explained why industrialization has worked for only a small handful of European and Pacific Rim countries and has failed for most other nations of the world in South Asia, the Pacific Islands, Latin America, and sub-Saharan Africa. The 2007 World Bank Report Education Quality and Economic Growth demonstrates that education quality and cognitive skills, measured by international standardized test scores, are stronger predictors for national economic growth than educational quantity, measured by years of schooling and enrollment rates.
... the intelligence quotient (IQ) is highly correlated with international standardized test scores and other indices that complement income levels as indicators of national well-being. As IQ is substantially heritable, blunt strategies directed at simple resource expansions or institutional changes are unlikely to be effective at reducing disparities in international cognitive skills. Imminent workable solutions geared towards reducing global economic inequalities continue to remain elusive. Implications from the consequences of global inequality are discussed in the context of 21st century human migration in the West and Northeast Asia.
Maailmanpankin raportti on tässä.
keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007
Ruuan polttamisesta
Bioenergiasta on odotettu yhtä ratkaisua energiaongelmiin. Varsinkin ydinvoiman vastustajilla on ollut suuri tarve löytää ns. vaihtoehtoisia energialähteitä esimerkiksi tuuli-, aurinko- ja bioenergiasta.
Bioenergian käyttö esimerkiksi autojen polttoaineena aiheuttaa kuitenkin maataloustuotantoon varatun peltoalan vähenemistä, ruuan tuotannon vähenemistä ja ruuan hinnan nousua. Ruuan maailmanmarkkinahinnan nousu onkin ollut voimakasta. Esimerkiksi USA:ssa vehnän, maissin ja soijan hinnannousu on ollut puolessatoista vuodessa 50 % luokkaa.
Ruuan hinnan nousuun on toki monia muitakin syitä kuten väestönkasvu. Kiinalaisten ja intialaisten vaurastuminen aiheuttaa eläintuotteiden käytön kasvua. Koska eläintuotteista saa saman ravinto- ja energiamäärän huonommalla hyötysuhteella kuin kasveista, ruuan tuottamiseen tarvitaan enemmän peltoalaa.
Ruuan puute ratkeaa kysynnän ja tarjonnan lailla: Hinnat nousevat, jolloin kaikkein köyhimmät vähentävät syömistä. Bioenergiankäytön voinee väittää siis aiheuttavan nälänhätää. Jos on ilkeä, voi sanoa myös että Pentti Linkolan visio ylijäämäväestön hävittämisestä toteutuu ainakin osittain.
Toisaalta biopolttoaineen käyttö nostaa myös peltoalan kysyntää. Peltoalan kasvu aiheuttaa metsien - esimerkiksi Amazonasin sademetsien - raivaamista pelloksi. Metsäalan väheneminen kiihdyttää ilmaston muutosta.
Lähde: HS talous 12.9. "Autoilijoiden ja köyhien juoksukilpailu".
Bioenergian käyttö esimerkiksi autojen polttoaineena aiheuttaa kuitenkin maataloustuotantoon varatun peltoalan vähenemistä, ruuan tuotannon vähenemistä ja ruuan hinnan nousua. Ruuan maailmanmarkkinahinnan nousu onkin ollut voimakasta. Esimerkiksi USA:ssa vehnän, maissin ja soijan hinnannousu on ollut puolessatoista vuodessa 50 % luokkaa.
Ruuan hinnan nousuun on toki monia muitakin syitä kuten väestönkasvu. Kiinalaisten ja intialaisten vaurastuminen aiheuttaa eläintuotteiden käytön kasvua. Koska eläintuotteista saa saman ravinto- ja energiamäärän huonommalla hyötysuhteella kuin kasveista, ruuan tuottamiseen tarvitaan enemmän peltoalaa.
Ruuan puute ratkeaa kysynnän ja tarjonnan lailla: Hinnat nousevat, jolloin kaikkein köyhimmät vähentävät syömistä. Bioenergiankäytön voinee väittää siis aiheuttavan nälänhätää. Jos on ilkeä, voi sanoa myös että Pentti Linkolan visio ylijäämäväestön hävittämisestä toteutuu ainakin osittain.
Toisaalta biopolttoaineen käyttö nostaa myös peltoalan kysyntää. Peltoalan kasvu aiheuttaa metsien - esimerkiksi Amazonasin sademetsien - raivaamista pelloksi. Metsäalan väheneminen kiihdyttää ilmaston muutosta.
Lähde: HS talous 12.9. "Autoilijoiden ja köyhien juoksukilpailu".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)