Vaaliminen

Suomi on taas onnistunut hyvin Pisa-testeissä. Pisa-testit mittaavat koulutuksen tuloksia, mutta PISA-testien tulokset korreloivat vahvasti myös äo:n kanssa.

Osmo Soininvaara mm. toteaa:

Pisa-tutkimus mittaa jokseenkin samaa kuin nuo älykkyystutkimukset...

Yksilön korkea äo edistää oppimista voimakkaasti.

Maailmanpankin jo aiemmin referoidun raportin mukaan PISA-testin tulokset ennustavat erittäin hyvin talouskasvua: jos PISA-tulos nousee yhden keskihajonnan verran, BKT:n vuosikasvu nousee 2 %-yksikköä.

Suomalaista koululaitosta on vaalittava. Koska PISA-tulokset eivät synny vain koulussa, vaan myös yhteiskunnassa, suomalaista elämäntapaa on yleisesti vaalittava. Suomalaisen yhteiskunnan huonot puolet on kuitenkin samalla nöyrästi tunnustettava - se on osa suomalaisuuden vaalimista.

Mitä vaaliminen merkitsee ? Se on monisyinen kysymys ja kysymykseen vastaaminen vaatii mm. tutkimusta ja avointa keskustelua.

Tiedämme jo ainakin sen että alhainen äo lisää rikollisuutta, alentaa koulutustuloksia ja heikentää talouskasvua. Vaaliminen merkitsee siis dysgeenisen maahanmuuton torjumista.

Tiedämme myös sen, että yhteiskunnan vahva diversiteetti heikentää kansalaisten keskinäistä luottamusta, mikä taas osaltaan heikentää kansalaisten välistä yhteistyötä. Maahanmuuttoa maista, joissa valitsee joko hyvin erilainen kulttuuri kuin Suomessa tai joissa vallitsee ns. epäluottamuksen kulttuuri, on rajoitettava - ei välttämättä kokonaan torjuttava.

Yhteisöllisiä asioita kuten perhettä, avioliittoa, yhdistystoimintaa, naapuriyhteistyötä ja omistusasumista on vaalittava.

Suomalaisen elämäntavan vaaliminen ei aina ole siistiä sisätyötä. Ei se ollut sitä talvisodassa, eikä se ole sitä Mikko Ellilän tapauksessa. Sen sijaan että suomalaisen elämänmuodon vaalija saisi työstään kiitosta, hän saattaa saada syytteen oikeudessa.

Vaalimisen vastustajat - destruktorit - sen sijaan saavat jos eivät nyt sentään kunnioitusta niin ainakin hyvää palkkaa "työstään". Destruktorien vaatimus, että Suomen on matkittava muita Euroopan maita esimerkiksi maahanmuuton suhteen, tulee erityisen outoon valoon. Miksi Suomen olisi esimerkiksi matkittava Ruotsia - maata joka jäi hyvin pitkälle jälkeen Suomea PISA-testeissä ? Maata, jossa kouluja poltetaan.

On luontevaa ottaa oppia muilta voittajilta - ei häviäjiltä.

Rotujen segregaatio

Steve Sailer tutki segregaatiota USA:ssa ja UK:ssa ja havaitsi mustien ja valkoisten segregaation olevan paljon voimakkaampaa USA:ssa kuin UK:ssa. Myös Gene expression raportoi asiasta.

Britannia on tavallaan onnistunut maahanmuttopolitiikassaan paremmin kuin esimerkiksi Ranska, jossa mustat ja arabit elävät erillisissä ghetoissa.

Sailerin mukaan USA:n - tai Ranskan - korkea segregaatio ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia:

Sailerin mukaan valkoisen alaluokan rikollisuus on USA:ssa vähenemään päin, kun taas UK:ssa valkoisen alaluokan rikollisuus on kasvussa - valkoisen alaluokan rikollisuus lähenee mustien rikollisuuden tasoa.

Syynä lienee Sailerin mukaan se, että USA:ssa valkoinen alaluokka elää täysin erillään mustasta alaluokasta. Valkoinen alaluokka haluaa USA:ssa tehdä pesäeron kaikkeen mikä on "neekerintouhua" - erityisesti siis mustia leimaavaan rikollisuuteen.

UK:ssa valkoinen alaluokka taas on paljon enemmän tekemisissä mustien kanssa ja siksi usein imitoi afrikkalaisperäisten tapoja - esimerkiksi korkeaa rikollisuutta ja alhaista koulutusta.

En väitä, että asia näin varmasti on. Sailerin teoriaa on tässä vaiheessa pidettävä hypoteesina. Toisaalta Sailerin ajatus on kuitenkin täysin linjassa kulttuurievoluution kanssa: Ihmiset imitoivat nimenomaan oman ryhmänsä jäseniä. Mitä suurempi ero kahden kulttuurisen ryhmän A ja B välillä on, sitä vähemmän ryhmän A jäsenet imitoivat ryhmän B jäseniä. Koska UK:ssa musta ja valkoinen alaluokka elävät useammin samoila alueilla ja seurustelevat keskenään, valkoinen alaluokka imitoi mustan alaluokan tapoja.

Sääli vain, että imitointi ainakin ulkopuolisen tarkkailijan silmissä tuntuu nimenomaan kohdistuvan mustiin, eikä niinkään intialaisiin tai kiinalaisiin !

Segregaatio saattaa siis olla positiivinen asia ryhmän A kannalta, jos:

1. segregaatio luo ryhmälle A identiteetin "emme ole samanlaisia kuin ryhmä B"
2. ryhmä B on rikollisuuteen taipuvainen ryhmä.

Segregaatiosta on toki muutakin hyötyä - toki myös paljon haittaa:

1. Jos ulkopuoliset käsittelevät ryhmän A jäseniä ensi sijassa ryhmän A jäseninä eikä yksilöinä, ryhmän A kannattaa huolehtia siitä, että yksittäinen ryhmän A jäsen ei pilaa ryhmän A mainetta ryhmän C silmissä. Jolloin ryhmä ratkaisee sisäiset ongelmansa itse.

Kääntöpuoli on se, että vaikka haluaisitkin nousta oman (alhaisen statuksen) ryhmäsi yläpuolelle - esimerkkinä mustalainen joka haluaa opiskella - sinua käsitellään edelleen vain ryhmäsi jäsenenä.

2. Luottamustaso lähiön sisällä on suurempi kun lähiö on etnisesti puhdas kuten Putnam osoitti.

Tämän postauksen innnoitti tämä kalina.

Taloustiede ja poikkitieteellisyys

Taloustieteellä on oma ihmiskuvansa (Homo Economicus) - tavallaan siis oma yksinkertaistettu psykologiansa - jonka perusajatuksena on että

a) ihminen maksimoi omaa utiliteettiaan (esimerkiksi rahan määrää, onnellisuutta) rationaalisesti
b) ihminen olettaa että jokainen muu ihminen toimii samalla tavalla kuin hän itse.

Ihmiskuva on luonnollisesti yksinkertaistettu, mutta taloustieteilijät ovat perinteisesti ajatelleet että Homo Economicus kuvaa tarpeeksi hyvin ihmisen toimintaa. Ko. hyvin määritellyssä ihmiskuvassa on se hyvin suuri etu että sen pohjalta voi tehdä ennusteita ihmisen taloudellisesta käyttäytymisestä.

Ongelma käsittääkseni on että taloustieeteen ennusteet ovat varsin usein osoittautuneet virheellisiksi. Ns. uusklassinen taloustiede ei ole kyennyt esimerkiksi ymmärtämään sitä miten ihmiset onnistuvat usein ratkaisemaan ns. yhteismaan ongelman tai miten ihmiset onnistuvat tuottamaan ns. julkishyödykkeitä (hyvinvointiyhteiskunta, maanpuolustus, talkoot).

Taloustiede on aiemmin ollut varsin erillinen tieteenalansa mutta viime aikoina poikkitieteellisyys on tullut taloustieteeseen:

1. Psykologi Daniel Kahneman asetti taloustieteen ihmiskuvan kyseenalaiseksi. Kahneman on ns. behavioristisen taloustieteen uranuurtajia. Behavioristiset taloustieteilijät - kuten Ernst Fehr - ovat parantaneet taloustieteen ymmärrystä esimerkiksi palkkatason vaikutuksesta tehdyn työn määrään.

2. Behavioristiset taloustieteilijät puhuvat paljon reiluudesta ja muista moraalisista tunteista. Siinä miten reiluus ja moraaliset tunteet ovat muodostuneet taloustiede on ammentanut paljon evolutiivisesta kulttuurin tutkimuksesta - erityisesti Boydin ja Richersonin tutkimuksista.

Monet behavioristiset taloustieteilijät ovat samaa mieltä Boydin ja Richersonin kanssa siitä, että moraalisten tunteiden syntyminen perustuu ryhmävalintaan (=ihmisryhmien kilpailuun ja ryhmätason valintaan).

Moraalintunteilla on oleellinen merkitys esimerkiksi siihen miten palkkataso vaikuttaa työntekijän sitoutumiseen yrityksen tavoitteisiin.

3. Jo pitkään biologialla ja taloustieteellä on ollut yhteistyötä matemaattisten menetelmien osalta. Peliteorian käyttö alkoi alunperin taloustieteessä, mutta teoreettinen biologi John Maynard Smith kehitti ns. evolutiivisen peliteorian, jota nyttemmin käytetään laajasti myös taloustieteessä.

4. Enemmän kiistanalainen on rotututkimuksen vaikutus taloustieteeseen. Mutta yhä kiistattomammalta vaikuttaa se että että kansakunnan BKT ei johdu ainoastaan talousjärjestelmästä (omistuslainsäädännnöstä, markkinoiden toimivuudesta) ja muista yhteiskunnalista syistä (esimerkiksi koulutustasosta), vaan siihen vaikuttaa myös väestön älykkyystaso ja sitä kautta rodullinen jakauma. Vanhasen ja Lynnin kirja IQ and Wealth of Nations aloitti tämän tutkimusperinteen. Se joutui aluksi kovan kritiikin kohteeksi, mutta myöhemmät arviot ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia.

5. Sosiologit puhuvat yhä enemmän luottamuksen merkityksestä yhteiskunnan ehkä oleellisimpana piirteenä. Yhteiskunta, jossa ihmiset luottavat toisiinsa ja viranomaisiin toimii oleellisesti paremmin kuin muut yhteiskunnat. Luottamuksella on myös oleellinen merkitys kansantaloudelle. Katso poliittisen taloustieteilijän Francis Fukuyaman teesit luottamuksesta.

Kulttuurin tutkimuksella on paljon annettavaa myös luottamuksen tutkimukseen. Putnamin havainto siitä, että monikulttuurisuus vähentää luottamusta on oleellinen myös kansantalouden kannalta.

Luottamus 2

Kun web luotiin ajatuksena oli tavallaan rakentaa jonkinlainen iso tietokanta, johon kuka vain saattoi luoda sisältöä toisten (kenen tahansa) hyödyksi ja iloksi. Myöhemmin tulivat mukaan tavaran myynti, bloggaus, vertaisverkot jne.

Luottamuksen mahdollistaminen tuntuu olevan yksi merkittävimpiä webin uusia kehityspolkuja. Luottamusta tarvitaan kaikessa, mutta webissä sitä alettiin käsittääkseni ensimmäiseksi soveltaa eBayn ja huuto.net:in kaltaisissa sivustoissa, joissa ihmiset käyvät kauppaa toisten ihmisten kanssa joita eivät ole koskaan tavanneet.



Luottamus perustuu esimerkiksi maineenhallintaan: jokaisen kaupan yhteydessä huuto.net:issä ostaja ja myyjä antavat toisistaan arvion. Henkilö jolla on suhteellisen moitteeton maine on ostajaehdokkaiden silmissä luotettava myyjä. Moitteettoman maineen omaavalle ostajalle on taas hyvä myydä tavaraa, koska riski että tavaraa ei koskaan makseta on pieni.

Webissä on siis olemassa pieniä luottamuksen saarekkeita keskellä suhteellisen anarkistista ja villiä webbiä. (Samalla tavalla yhteiskunnassa on luottamuksen saarekkeita - saarekkeen voi muodostaa vaikka naapuruston lapsiperheet, saman yhdistyksen jäsenet tms.)

Koko web (tai koko maailma) ei tule koskaan olemaan yksi suuri luottamuksen saareke. Mailmassa tulee aina olemaan useita luottamuksen saarekkeita, joitten välillä ei kyetä luomaan luottamuksen siltaa. Luottamuksen saarekkeitten ulkopuolella tulee myös aina olemaan ihmisiä joihin ei kukaan voi luottaa.

Mutta luottamuksen saarekkeita voidaan kyllä rajoitetusti yhdistää. Tähän webissä nyt ollaan kovasti pyrkimyssä - ja se on erittäin kannatettava asia. Puhutaan sosiaalisesta webistä (tai augmented social networkingistä). Ajatus on yksinkertainen: Sitä luottamusta jota Pekka on hankkinut yhdessä sosiaalisessa verkossa pitäisi voida käyttää myös muissa sosiaalisissa verkoissa.

Nythän luottamusverkot ovat webissä pitkälti jonkin yrityksen (esimerkiksi huuto.net, Amazon, eBay) hallussa. Kukin yritys pitää kiinni omistuksestaan.

Sosiaalisen webin tarkoituksena on mahdollistaa luottamusverkot koko webin tasolla - ja lopulta siirtää sosiaaliset verkot ihmisten itsensä ja kansalaisyhteiskunnan haltuun sen sijaan että ne nykyään palvelevat ensi sijassa markkinoita.

Esimerkki: Pekka myy huuto.net:issä tavaraa. Hänellä on siellä hyvä maine, koska hän on myynyt 10 000 euron edestä tavaroita 50:ssä erillisessä transaktiossa, ja ostajat ovat antaneet hänestä hyvän arvion. Pekalle olisi edullista, jos hän voisi hyödyntää kyseessä olevaa sosiaalista pääomaansa myös muualla kuin huuto.net:issä. Myös Pekan kanssa tekemisiin joutuvat ihmiset hyötyvät, jos he voivat tietää, että Pekka on luotettavaksi havaittu.

Tällaisilla ratkaisuilla on tietysti aina sudenkuoppansa: Pekka on luonut luottamuksensa lukuisilla pienillä kaupoilla. Sitten hän saattaa käyttää luottamusta hyväkseen ja suorittaa 1000 000 euron petollisen kaupan ja poistua niin sanotusti paikkakunnalta. Sosiaalisen webin ohjelmistot voivat kuitenkin automaattisesti hälyttää tällaisista riskeistä.

Luottamus

Pohjoismaiselle ihmiselle on aika itsestään selvää että esimerkiksi poliisiin voi luottaa. On tietysti muodikasta punaviher-piireissä sanoa että "kyllä Suomessakin on korruptiota". Ja tottakai onkin - Suomessa vain on huomattavasti vähemmän korruptiota kuin esimerkiksi Meksikossa.

Pumpulissa kasvaneet ihmiset vähättelevät kahta asiaa:

a) suomalaisen yhteiskunnan hyviä puolia
b) korruptoituneissa kulttuureissa elävien ihmisten kärsimystä.

Ystäväni kertoi miten he olivat olleet taksin kyydissä Meksikon kaupungissa. Taksi oli ajanut kolarin ison yrityksen rekan kanssa. Syy oli rekassa, mutta taksikuski katsottiin syylliseksi ja häntä odottaa vuosien tuomio.

Kun esimerkiksi Suomessa on onnistuttu saavuttamaan varsin korkea luottamuksen taso, siitä pitäisi pitää kiinni. Kaiken poliittisen toiminnan päämääriksi pitäisi ottaa luottamuksen kasvattaminen sekä viranomaisten ja kansalaisten välillä että kansalaisten kesken. Luottamuksen kasvua pitäisi edistää myös yritysmaailmassa - esimerkiksi rakennusalalla. Internetissä on paljon malleja - esim huuto.net:issä - joita voisi soveltaa esimerkiksi juuri rakennusalalle.

Luottamus on Suomessa viime aikoina ollut minusta laskussa. Esimerkiksi luottamus avioliiton pysyvyyteen on laskenut vahvasti. Pidetään jopa ihanteena että naisella ja miehellä on avioliitossa oma sukunimi, erilliset rahat jne. - ja että nainen omistaa lapset.

Onnellisuudesta

Tieteessä Tapahtuu-lehdessä on Palkansaajien tutkimuskeskuksen johtajan Jaakko Kianderin mielenkiintoinen kirja-arvostelu Tatu Hirvosen ja Esa Mangelojan kirjasta "Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi", joka käsittelee taloustieteen onnellisuustutkimusta:

kiander0307.pdf

Onnellisuustutkimus kuuluu behavioristisen taloustieteen piiriin. Kirjassa tulee esille täälläkin aiemmin esilletulleita teemoja: Ihmisten onnellisuutta lisää rahan lisäksi moni ei-taloudellinen seikka kuten perhe, seksi, hyvä avioliitto, osallistuminen seurakunnan toimintaan ja yleensä uskonnollisuus. Onnellisuutta lisää selvästi myös:

1. yhteiskunnallinen tasa-arvo, ja
2. yhteiskunnan etninen homogeenisuus

Onnellisuustutkimus tukee näin ollen Kianderin mukaan useita sosiaalidemokraattien, konservatiivien ja kansallismielisten esille nostamia keskeisiä teemoja. Kiander tosin puhuu ksenofobiasta eikä kansallismielisyydestä. Ehkä se pelastaa hänen kirjoituksensa poliittisesti korrektien ihmisten silmissä.

Onnellisuustutkimus on siis myös linjassa amerikkalaisen sosiologin Robert D. Putnamin tutkimuksen kanssa:

yhteisön diversiteetti vähentää ihmisten luottamusta toisiinsa.

Samassa lehdessä on todellinen herkkupala: Anne Ollila niminen dosentti kertoo, että joku (toinen nainen) on arvostellut hänen tutkimuksensa vähemmän arvokkaaksi kuin toisen henkilön B, joka on mies. Tämä osoittaa Annen mukaan että kyseessä on stereotypia: naisia pidetään huonompina tutkijoina kuin miehiä. Anne myös kauhistelee sitä, että kyseessä oleva naisarvioija ei ole kouluttautunut huomaamaan sukupuolittuneita malleja ja diskursseja. Lukekaa ja kommentoikaa !

Vastuuta omasta elämästä ei voi ulkoistaa

Vastuuta omasta elämästä ei voi ulkoistaa, sanoo Kokoomuksen mainos. Tämä on periaatteessa totta, mutta väite ei koske vain yksilöä niin kuin Kokoomus ehkä ajattelee, vaan myös kansakuntaa.

Kansakunta ei voi esimerkiksi ulkoistaa vastuutaan syntyvyydestä. Jos ulkoistamme syntyvyyden esimerkiksi muslimimaihin lakkaamme olematta kansakunta, lakkaamme olemasta demokratia ja lakkaamme olemasta sukupuolien tasa-arvoisuutta kunnioittava oikeusvaltio.

Tosin tästä ulkoistamisen välttämisestä on muutama oleellinen poikkeus:

1. Lapsi, vammainen ja vanhus ulkoistaa väistämättä vastuun omasta elämästään ainakin osittain muille. Perheenäiti voi ulkoistaa vastuun toimeentulostaan miehelleen tai päinvastoin.

2. Vanhanen ja Lynn ovat todenneet että koska afrikkalaisten äo on varsin alhainen, muiden maiden on pitkään - ehkä ikuisesti - otettava osavastuu Afrikan kehityksestä.

Olemme riippuvaisia toisistamme ja meidän on kyettävä luottamaan toisiin ihmisiin. Kun olemme heikkoja meidän on kyettävä luottamaan, että voimme ulkoistaa osan vastuusta itsestämme ainakin hetkeksi. Kun muodostamme perheen meidän pitäisi voida luottaa siihen ettemme koko ajan joudu miettimään huijaako siippa meitä raha-asioissa. Ja luottaa siihen, että, jos minä otan vastuun lasten hoidosta, sinä otat vastuun taloudellisesta turvallisuudesta.

Vastuu itsestä ja vastuu muista on tärkeää - ja mahdollisuus voida luottaa ainakin joihinkin ihmisiin.

Katso myös aiempi postaukseni luottamuksesta.