Etnisen diversiteetin tutkimus

Laiva on täynnä -blogi kertoo miten professori Robert Putnamin tutkimus maalaa etnisestä diversiteetistä kolkon kuvan:

Harvardin yliopiston professori Robert Putnam - eräs maailman vaikutusvaltaisimmista politiikan tutkijoista - paljastaa tutkimuksessaan etnisen diversiteetin yhteiskuntaa syövyttävän, kolkon vaikutuksen. Mitä voimakkaampi etninen diversiteetti yhteisössä vallitsee, sen vähemmän yhteistön jäsenet muihin luottavat, tutkimus toteaa.

Yritysten managereille koulutusta antavat "management schoolit" ovat tienneet ongelman myös jo jonkin aikaa: Etninen diversiteetti on tiettyyn rajaan asti hyvä. Jos esimerkiksi 100:n suomalaisen joukossa on 10 ulkomaalaista työntekijää yrityksen toimintakyky usein paranee koska erilaiset näkemykset tulevat paremmin esiin. Mutta diversiteetin kasvaessa yrityksen toimintakyky laskee.

Yhteiskuntatieteilijät ovat usein paljon haluttomampia kuin mikrotaloustieteilijät edes tutkimaan etnisen diversiteetin tai ns. monikultturismin etuja ja haittoja objektiivisesti. Tällaiset aiheet ovat yhteiskuntatieteiljöille usein tabuja.

Evolutiivinen yhteiskuntatieteilijä Heikki Sarmaja antoi Yhteiskuntapolitiikka-lehden numerossa 4/2006 (artikkelissa Kärsimys ja syntien sovitus) hyvän selityksen tälle yhteiskuntatieteilijöiden haluttomuudelle tarttua tiettyihin aiheisiin. Harmaja puhui tosin sen tutkimisesta miten rankaisut vaikuttavat rikosten määrään, mutta selitys on sovellettavissa monikultturismin etujen ja haittojen tutkimiseen:

Vastaus löytyy siitä, että kulttuurissamme on suuri joukko ihmisiä, jotka hyväksyvät tietynlaisen maailmasta irrallaan olevan pyhyyden ja hurskauden. Monet hyväksyvät ajatuksen erityisestä kulttuurisesta säädystä, jolle henkilökohtainen osallistuminen väkivaltaan, kärsimyksen aiheuttamiseen, verenvuodatukseen, rankaisemiseen tai sotaan on sopimatonta. Vastaava ilmiö tunnetaan monista muista kulttuureista: Intiassa on bramiinikasti, on buddhalaisia munkkeja jne. Eurooppalaisen perinteen piirissä on hengellinen sääty ollut tällainen yhteisen rangaistuksen vapaamatkustaja. Nykyisin tämän hurskaan säädyn perinnettä jatkamme, papiston ohella, paljolti me – sosiaalitieteilijöiden ammattikunta.

Sosiaalitieteilijät uskovat pyhyydessään siihen että etniset ongelmat ovat ratkeavia eivätkä väistämättömiä kuten epäpyhä pragmaattinen taloustieteilijä. Sosiaalitieteilijöiden ei sovikaan liata käsiään etsimällä konfliktien syitä esimerkiksi ihmiskunnan evoluutisesta menneisyydestä ja todeta ne näin ollen luonnollisiksi ja väistämättömiksi. Sen sijaan he toteavat hengellisen säädyn parhaitten perinteitten mukaan konfliktit ihmisen typeryydeksi eli siis synniksi.

Hienoa että Putnam on tehnyt poikkeuksen ja ollut valmis tonkimaan totuutta. Hänkin on kuitenkin pakotettu lausumaan tutkimuksen lopussa "hengellisen säädyn" virallisen loitsun:

Professori Putnam kuitenkin painotti, että maahanmuutto merkittävissä määrin hyödyttää sekä maahanmuuton lähettäviä sekä vastaanottavia päitä. Lisäksi hänen mukaansa sellaiset trendit, jotka on sosiaalisesti rakennettu (trends that have been socially constructed), voidaan myös sosiaalisesti uudelleenrakentaa (can be socially reconstructed).

Putnam siis väittää - tai on ainakin väittävinään - että epäluottamus muita ryhmiä (ulkoryhmiä) kohtaan on sosiaalisesti konstruoitu. On kuitenkin syytä suhtatutua väitteeseen hyvin varauksellisesti. Kuten jo aiemmin kerroin

Antropologit Robert Boyd ja Peter Richerson arvelevat että ihmisellä on synnynnäinen (biologinen) tendenssi jakaa ihmiskunta kahteen osaan - ulkoryhmään (muut) ja sisäryhmään (me). Sisäryhmän jäseniä kohtaan toteutetaan erilaista moraalia kuin ulkoryhmän jäseniä kohtaan.

On siis varsin todennäköistä että ihminen mieltää ulkoryhmän jäsenet vähemmän luotettaviksi kuin sisäryhmän jäsenet ja kokee näin lukuisten ulkoryhmän jäsenten läsnäolon uhkaavaksi.