Mainos

Suosittelen kaikille blogin lukijoille klassista tutkimusta metsästäjäkeräilijöiden egalitarismista. Boehmin kirja on vaikuttanut voimakkaasti koko viimeaikaiseen evolutiiviseen kulttuurintutkimuksen ja kultturisen ryhmävalinnan teoriaan.



My argument also followed [Richard] Lee's insights, but in an evolutionary direction. The premise was that humans are innately disposed to form social dominance hierarchies similar to those of the African great apes, but that prehistoric hunter-gatherers, acting as moral communities, were largely able to neutralize such tendencies--just as extant hunter-gatherers do. The ethnographic basis for that hypothesis was that present-day foragers apply techniques of social control in suppressing both dominant leadership and undue competitiveness. . . In 1993 I published the principal results of my continuing survey of forager and tribal egalitarians. With respect to both the hunter-gathers and the tribesmen in my sample, the hypothesis was straightforward: such people are guided by a love of personal freedom. For that reason they manage to make egalitarianism happen, and do so in spite of human competitiveness--and in spite of innate human tendencies to dominance and submission that easily lead to the formation of social dominance hierarchies. People can arrest this process by reacting collectively, often preemptively, to curb individuals who show signs of wanting to dominate their fellows. Their reactions involve fear (of domination), angry defiance, and a collective commitment to dominate, which is based on a fear of being individually dominated. As potential subordinates, they are able to express dominance because they find collective security in a large, group-wide political coalition.

Tasa-arvoon pyrkiminen ihmisen vaikuttimena

Tasa-arvoon pyrkiminen tuntuu olevan varsin voimakas vaikutin ihmismielessä. Useimmille ihmisille tasa-arvo merkitsee nimenomaan sääntöä

"jokaiselle ansionsa mukaan"

Ihmisiä ärsyttää tyypillisesti johtajien tolkuttomat optiot ja sosiaalihuollon väärinkäyttäjät, ei niinkään se että hyvä johtaja tyyliin Jorma Ollila saa todella suurta palkkaa todella hyvästä työstä.

Tasa-arvo ei useimmille ihmisille merkitse myöskään mitään haloslais-tuomiojalaista maailman syleilyä. Oleellista kuitenkin on, että ihmiset eroavat dramaattisesti tässä suhteessa. Katso aiempi kirjoitukseni aiheesta.

Nature-lehdessä käsitellään tasa-arvoa ihmisen vaikuttimena lehden numerossa 446. Linkki artikkeliin tässä.

Onnellisuudesta

Tieteessä Tapahtuu-lehdessä on Palkansaajien tutkimuskeskuksen johtajan Jaakko Kianderin mielenkiintoinen kirja-arvostelu Tatu Hirvosen ja Esa Mangelojan kirjasta "Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi", joka käsittelee taloustieteen onnellisuustutkimusta:

kiander0307.pdf

Onnellisuustutkimus kuuluu behavioristisen taloustieteen piiriin. Kirjassa tulee esille täälläkin aiemmin esilletulleita teemoja: Ihmisten onnellisuutta lisää rahan lisäksi moni ei-taloudellinen seikka kuten perhe, seksi, hyvä avioliitto, osallistuminen seurakunnan toimintaan ja yleensä uskonnollisuus. Onnellisuutta lisää selvästi myös:

1. yhteiskunnallinen tasa-arvo, ja
2. yhteiskunnan etninen homogeenisuus

Onnellisuustutkimus tukee näin ollen Kianderin mukaan useita sosiaalidemokraattien, konservatiivien ja kansallismielisten esille nostamia keskeisiä teemoja. Kiander tosin puhuu ksenofobiasta eikä kansallismielisyydestä. Ehkä se pelastaa hänen kirjoituksensa poliittisesti korrektien ihmisten silmissä.

Onnellisuustutkimus on siis myös linjassa amerikkalaisen sosiologin Robert D. Putnamin tutkimuksen kanssa:

yhteisön diversiteetti vähentää ihmisten luottamusta toisiinsa.

Samassa lehdessä on todellinen herkkupala: Anne Ollila niminen dosentti kertoo, että joku (toinen nainen) on arvostellut hänen tutkimuksensa vähemmän arvokkaaksi kuin toisen henkilön B, joka on mies. Tämä osoittaa Annen mukaan että kyseessä on stereotypia: naisia pidetään huonompina tutkijoina kuin miehiä. Anne myös kauhistelee sitä, että kyseessä oleva naisarvioija ei ole kouluttautunut huomaamaan sukupuolittuneita malleja ja diskursseja. Lukekaa ja kommentoikaa !

Vastuuta omasta elämästä ei voi ulkoistaa

Vastuuta omasta elämästä ei voi ulkoistaa, sanoo Kokoomuksen mainos. Tämä on periaatteessa totta, mutta väite ei koske vain yksilöä niin kuin Kokoomus ehkä ajattelee, vaan myös kansakuntaa.

Kansakunta ei voi esimerkiksi ulkoistaa vastuutaan syntyvyydestä. Jos ulkoistamme syntyvyyden esimerkiksi muslimimaihin lakkaamme olematta kansakunta, lakkaamme olemasta demokratia ja lakkaamme olemasta sukupuolien tasa-arvoisuutta kunnioittava oikeusvaltio.

Tosin tästä ulkoistamisen välttämisestä on muutama oleellinen poikkeus:

1. Lapsi, vammainen ja vanhus ulkoistaa väistämättä vastuun omasta elämästään ainakin osittain muille. Perheenäiti voi ulkoistaa vastuun toimeentulostaan miehelleen tai päinvastoin.

2. Vanhanen ja Lynn ovat todenneet että koska afrikkalaisten äo on varsin alhainen, muiden maiden on pitkään - ehkä ikuisesti - otettava osavastuu Afrikan kehityksestä.

Olemme riippuvaisia toisistamme ja meidän on kyettävä luottamaan toisiin ihmisiin. Kun olemme heikkoja meidän on kyettävä luottamaan, että voimme ulkoistaa osan vastuusta itsestämme ainakin hetkeksi. Kun muodostamme perheen meidän pitäisi voida luottaa siihen ettemme koko ajan joudu miettimään huijaako siippa meitä raha-asioissa. Ja luottaa siihen, että, jos minä otan vastuun lasten hoidosta, sinä otat vastuun taloudellisesta turvallisuudesta.

Vastuu itsestä ja vastuu muista on tärkeää - ja mahdollisuus voida luottaa ainakin joihinkin ihmisiin.

Katso myös aiempi postaukseni luottamuksesta.

Tasa-arvo ja kansallinen liike

Ihmisten (taloudellinen) tasa-arvo on tärkeä asia sekä vasemmistolle että kansalliselle liikkeille. Kansalliselle liikkeelle tasa-arvo on tärkeää, koska tasa-arvo vähentää sosiaalisia ristiriitoja ja näin ollen vahvistaa kansankokonaisuuden ryhmäkoheesiota.



Bismarckin politiikka 1800-luvun Saksassa tarjoaa käytännön esimerkin ns. integratiivisen nationalismin hengessä toteutetusta sosiaalisesta ohjelmasta. 1870-luvun Saksan laaja sosiaalivakuutusohjelma oli tähdätty yhteiskunnallisten luokkaristiriitojen vähentämiseen ja sitä kautta työväestön vallankumouksellisuuden neutralisoimiseen. (Lähde: Jyrki Smolanderin artikkeli Historian Tietosanomissa vuonna 2001).

Kun nyky-Suomessa raha yhä enemmän kasautuu yksiin käsiin, ei voi olla huomaamatta miten kansallinen koheesio laskee - rahalla ei tunnetusti ole isänmaata eikä tunnu olevan kapitalistillakaan. Ihmisiä irtisanotaan varsinkin teollisuudesta jatkuvasti ja työpaikat siirretään mm. Intiaan ja Kiinaan.

Kun talouselämä ei ole kansankokonaisuuden asialla, myös kansa menettää helposti kansallistunteensa. Kekkosen aikana asia oli vielä toisin - sen ajan vuorineuvokset olivat todennäköisesti yhtä ahneita kuin nykyisetkin rahamiehet, mutta heidän rahansa olivat kiinni suomalaisessa omaisuudessa, metsissä ja tehtaissa. Heidän pääomansa oli ainakin jollain lailla kansallista.

Vasemmistolainen taloustieteilijä Samuel Bowles käsittelee artikkelissaan tasa-arvon esihistoriaa ja tasa-arvon edistämisen mahdollisuuksia nykypäivän yhteiskunnassa.

Tasa-arvon asema ihmiskunnan historiassa on Bowlesin mukaan vaihdellut voimakkaasti. Heimoyhteiskunnissa tasa-arvo (ruuan jako, yksiavioisuus) oli sääntö. Ryhmäkoheesio vaati tasa-arvoa. Markkinataloudessa tasa-arvo on pääsääntöisesti vähentynyt pääomien kasaantumisen myötä. Nykyajan turnajaistalous ja globalisaation mahdollistama pääoman vapaa liikkuminen on taas kääntänyt tasa-arvon ainakin valtioitten sisällä laskuun. (Valtioitten välillä tasa-arvo ehkä on jopa noussut, kun kehitysmaat ovat rikastuneet.)

Bowlesin mukaan poikkeukset, joissa tasa-arvo on noussut, ovat tilanteita jossa yhteiskunta on sodan, laman tms. ansiosta uhan alaisena. Valtaapitävät haluavat edistää tasa-arvoa, jotta yhteiskuntarauha säilyisi. Bowlesin mukaan toinen maailmansota ja 30-luvun lama edistivät tasa-arvoa kaikkialla. Suomessa Kekkosen aikana kommunismin uhkaa pyrittiin vähentämään integroimalla kommunisteja yhteiskuntaan ja tasa-arvoa edistämällä.

Tasa-arvon tulevaisuus voi näyttää synkältä - mutta esimerkiksi islamin ja ekokatastrofin uhka saattavat laukaista tasa-arvon renesanssin.