Kunkin kulttuurin - myös uskonnon - voi ajatella muodostuvan joukosta ihmiseltä ihmiselle leviäviä kulttuuripiirteitä eli meemejä. Toki uskontoa voi mallintaa myös monella muullakin tavalla. Siitä, onko meemi-metafoora parempi vai huonompi kuin jokin muu tapa mallintaa uskontoa, on väitelty paljon. Väittely on osoittautunut melko hedelmättömäksi. Meemiteoria on joka tapauksessa yksi tapa mallintaa uskontoa.
Se mikä on ehdottomasti hylättävää on tapa jolla meemiteoria useimmiten sovelletaan: Meemiteoriaa käytetään yleensä hyvin löysästi - todetaan esimerkiksi että "islamin meemi leviää nopeasti". Väite ei lisää ymmärrystämme islamista tai sen leviämisestä millään lailla. On pyrittävä ehdottomasti syvällisempään analyysin tai hylättävä koko meemiteoria.
Meemiteoria on darwinilainen teoria, koska geenien tavoin
1. meemeissä on muuntelua (variation) ja uutta muuntelua syntyy koko ajan (mutation)
2. meemit siirtyvät ihmiseltä toiselle puheen, kirjoitusten ja rituaalien kautta (heritability)
3. meemien kelpoisuus (fitness) vaihtelee - meemi on sitä kelpoisempi mitä enemmän kopioita se kykenee tekemään itsestään
Voimme siis olettaa että ne meemit, jotka kopioituvat parhaiten ja säilyvät myös pitkään ihmisen mielessä, täyttävät maailman.
Sen sijaan meemin ei tarvitse lisätä kantajansa (yksilön) elämänlaatua eikä edes hänen biologista kelpoisuuttaan. Monet uskontomeemit päin vastoin alentavat kantajansa elämänlaatua aiheuttamalla esimerkiksi ahdistusta. Uskontomeemit saattavat myös alentaa kantajansa biologista kelpoisuutta vaatimalla papeilta ja munkeilta selibaattia.
Useat uskonnot - esimerkiksi lestadiolaisuus, hutterismi, fundamentalistinen islam ja hasidismi - nostavat kuitenkin ihmisen biologista kelpoisuutta erittäin oleellisesti kieltämällä ehkäisyn. Katolisuus ei sen sijaan enää oikein kykene estämään jäseniään ehkäisemästä.
Uskonto lienee ihmiselle yleensä biologisesti edullista, mutta se onko uskonnollisuus varsinainen evolutiivinen sopeuma on kiistanalaista.
Meemit leviävät meemiryppäinä - meemiplekseinä:
Tiettyyn uskontoon kuuluu paljon pelkästään teologisesti kiinnostavia meemejä kuten kolminaisuusoppi. Toiset meemit vaikuttavat voimakkaasti ihmisen arkipäiväiseen elämään kuten normit ("Älä tee huorin"). Kolmannet uskontomeemit vaikuttavat moraalin tunteisiin ja normien sisäistämiseen ("synnissä siinnyt, syntisestä sukukunnasta", "elämä on murhehuone", "Pieni syntinen ihminen pelastuu suuren Jumalan edessä yksin Kristuksen armosta" ).
Puhdasoppisuus-meemit
On olemassa myös uskontomeemejä, jotka parantavat meemipleksinsä konsistenssia, eli parantavat meemipleksinsä säilymistä yhtenäisenä kokonaisuutena. Esimerkkinä puhdasoppisuuden meemi ("yhdenkin sanan muutos, poistaminen tai lisääminen tuo väärän merkin karttaan – karttaan, jonka tarkoituksena on näyttää tie turvallisesti perille").
Ilman puhdasoppisuus-meemejä ei oikeastaan voisi edes puhua erillisistä uskonnoista. Olisi olemassa vain yksittäisiä uskonnollisia ilmiöitä - ilman että uskonnot "lajiutuisivat" erillisiksi uskonnoiksi. Tämä havainto on oleellinen ja on minusta tärkein anti mikä meemiteorialla tai yleensä evolutiivisella lähestymistavalla voi olla uskonnon tutkimukseen. Havainto liittää uskonnon biologiaan ja evolutiiviseen kulttuurin tutkimukseen:
1. Uskonnollisista ilmiöistä tulee uskontoja vasta kun syntyy muitten meemien vapaata vaihtumista kontrolloivia meemejä - puhdasoppisuusmeemejä.
2. Ekologi Richard Michodin mukaan soluryhmästä tuli eliö silloin ja vasta silloin kun syntyi sopeumia, jotka estivät yksittäisiä soluja hyötymästä muitten solujen kustannuksella.
3. Samoin Richard Michodin mukaan ihmisjoukosta tulee yhteisö vasta kun ihmiset kehittävät tavan kontrolloida ja rangaista ihmisiä jotka rikkovat yhteisön normeja. (Vrt. Boydin ja Richersonin teoria altruistisesta rangaistuksesta.)
4. Muurahaisten ja termiittien yhteisöllisyys perustuu mm. siihen että työläiset kontrolloivat toisia työläisiä. Joukko muurahaisia muodostaa työläiskontrollin avulla yhteisön, jota usein jopa kutsutaan superorganismiksi.
Uskonnon levittäminen ja Islam
Merkittäviä ovat myös meemit jotka lisäävät uskonnon leviämistä (lähetyskäsky, käsky "lisääntyä ja täyttää maa", ehkäisykielto). Islamin innovaatio liittyy erityisesti uskonnon levittämiseen:
1. Koraanissa käsketään taistelemaan vääräuskoisia vastaan, kunnes nämä kääntyvät islamiin. Kirjan kansoilla (juutalaiset ja kristityt) on myös toinen vaihtoehto: he tunnustavat islamin vallan ja alistuvat maksamaan veroa.
2. Pyhässä sodassa vääräuskoisia vastaan kuolevat pääsevät paratiisin iloihin.
3. Islamiin liittyminen on helppoa, mutta islamista eroava tuomitaan kuolemaan. Musliminainen ei saa yleensä avioitua vääräuskoisen kanssa.
4. Muslimin ei pidä alistua asumaan vääräuskoisten hallitsemassa maassa vaan on pyrittävä saamaan valta vaihdettua.
Kaikissa merkittävissä uskonnoissa on toki levittämistä tukevat meeminsä. Islamin meemipleksi tuntuu kuitenkin olevan tehokkaimmasta päästä. Islam lienee nimenomaan tehokas leviämään. Se ei todennäköisesti luo yhteiskuntaa, joka olisi tekonologisesti, tieteellisesti ja ihmisoikeuksien näkökulmasta kovinkaan edistyksellinen vaan pikemmin yhteiskunnan jota leimaa nepotismi, korruptio, kansalaisyhteiskunnan puute, uskonnon ylivalta, tieteen vastaisuus jne.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulttuurievoluutio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulttuurievoluutio. Näytä kaikki tekstit
lauantaina, huhtikuuta 19, 2008
tiistaina, maaliskuuta 04, 2008
Cavalli-Sforza, rotu ja populaatioklusteri
Moni voi joutua harhateille ja uskoa että italialainen populaatiotutkija Luigi Luca Cavalli-Sforza on tosissaan kun sanoo, että rodun käsite on tyhjä ja haitallinen. Että pitää puhua klustereista.
Lainaan rotu-blogia:
Italialainen populaatiotutkija (rotututkija) Luca Cavalli-Sforza sekoittaa asiaa käyttäessään välillä termiä rotu, mutta välillä ilmoittaessaan, että termi rotu on vanhentunut ja että hänestä pitää käyttää teknistä termiä (populaatio)klusteri.
Sitä mikä ero käsitteitten klusteri ja rotu välillä Cavalli-Sforzan mielestä on, ei selviä kenellekään. Katso Steve Sailerin artikkeli Cavalli-Sforzan yrityksestä miellyttää poliittisesti korrekteja tutkimusmäärärahojen jakajia.
On lopulta tietysti samantekevää mitä termiä käytetään, kun itse asiasta ei ole oikeasti erimielisyyttä. Cavalli-Sforza toteaa itse geneettisen eron tanskalaisten ja englantilaisten välillä olevan sadasosa tanskalaisten ja bantujen välisestä erosta.
Tanskalaiset ja englantilaiset siis muistuttavat paljon enemmän toisiaan kuin bantuja [- syy on tietysti sukulaisuus]. Siksi voidaan hyvin kategorisoida englantilaiset ja tanskalaiset kuulumaan samaan kategoriaan, jota voidaan kutsua vaikkapa valkoiseksi roduksi. Koska rodut voida risteytyä, kategorien välinen raja on sumea, mutta siinä suhteessa kategoria rotu on samanlainen kuin kategoria väri.
En ole vielä kuullut kenenkään kieltävän värin käsitteen tieteellisyyttä - vaikka en sitäkään ihmettelisi.
Onkin myös äärimmäisen outoa että ehkä selkein paperi joka koskaan on kirjoitettu rodun käsitteen perustelemiseksi - A.W.F. Edwardsin 4-sivuinen artikkeli "Human genetic diversity, Lewontin’s fallacy" - on oikeastaan vain Cavalli-Sforzan laajan tutkimustyön selittämistä äärimmäisen kompaktissa muodossa kenelle tahansa tilastotieteen perusteet tuntevalle.
Ei kannata luulla että tämä lievä Cavalli-Sforzan kritiikki tarkoittaisi etten arvosta häntä. Päinvastoin. Cavalli-Sforza on erittäin merkittävä tutkija.
Hän ei ole tutkinut erittäin ansiokkaasti vain populaatioita genetiikan näkökulmasta vaan hänellä on ollut myös merkittävä rooli kulttuurievoluution tutkimuksen alkuun potkaisemisessa. Hänen kirjansa "Cultural transmission and evolution: a quantitative approach. Princeton University Press, Princeton." polkaisi koko tutkimuksen käyntiin.
Richard Dawkinsin meemiteoria sai popularisoivan tyylinsä takia paljon enemmän julkisuutta, mutta yllä oleva kirja loi suuren osan siitä matemaattisesta formalismista ja käsitteistöstä joita nyt kulttuurievoluution suuret nimet Boyd, Richerson, Henrich ja McElreath käyttävät.
Lainaan rotu-blogia:
Italialainen populaatiotutkija (rotututkija) Luca Cavalli-Sforza sekoittaa asiaa käyttäessään välillä termiä rotu, mutta välillä ilmoittaessaan, että termi rotu on vanhentunut ja että hänestä pitää käyttää teknistä termiä (populaatio)klusteri.
Sitä mikä ero käsitteitten klusteri ja rotu välillä Cavalli-Sforzan mielestä on, ei selviä kenellekään. Katso Steve Sailerin artikkeli Cavalli-Sforzan yrityksestä miellyttää poliittisesti korrekteja tutkimusmäärärahojen jakajia.
On lopulta tietysti samantekevää mitä termiä käytetään, kun itse asiasta ei ole oikeasti erimielisyyttä. Cavalli-Sforza toteaa itse geneettisen eron tanskalaisten ja englantilaisten välillä olevan sadasosa tanskalaisten ja bantujen välisestä erosta.
Tanskalaiset ja englantilaiset siis muistuttavat paljon enemmän toisiaan kuin bantuja [- syy on tietysti sukulaisuus]. Siksi voidaan hyvin kategorisoida englantilaiset ja tanskalaiset kuulumaan samaan kategoriaan, jota voidaan kutsua vaikkapa valkoiseksi roduksi. Koska rodut voida risteytyä, kategorien välinen raja on sumea, mutta siinä suhteessa kategoria rotu on samanlainen kuin kategoria väri.
En ole vielä kuullut kenenkään kieltävän värin käsitteen tieteellisyyttä - vaikka en sitäkään ihmettelisi.
Onkin myös äärimmäisen outoa että ehkä selkein paperi joka koskaan on kirjoitettu rodun käsitteen perustelemiseksi - A.W.F. Edwardsin 4-sivuinen artikkeli "Human genetic diversity, Lewontin’s fallacy" - on oikeastaan vain Cavalli-Sforzan laajan tutkimustyön selittämistä äärimmäisen kompaktissa muodossa kenelle tahansa tilastotieteen perusteet tuntevalle.
Ei kannata luulla että tämä lievä Cavalli-Sforzan kritiikki tarkoittaisi etten arvosta häntä. Päinvastoin. Cavalli-Sforza on erittäin merkittävä tutkija.
Hän ei ole tutkinut erittäin ansiokkaasti vain populaatioita genetiikan näkökulmasta vaan hänellä on ollut myös merkittävä rooli kulttuurievoluution tutkimuksen alkuun potkaisemisessa. Hänen kirjansa "Cultural transmission and evolution: a quantitative approach. Princeton University Press, Princeton." polkaisi koko tutkimuksen käyntiin.
Richard Dawkinsin meemiteoria sai popularisoivan tyylinsä takia paljon enemmän julkisuutta, mutta yllä oleva kirja loi suuren osan siitä matemaattisesta formalismista ja käsitteistöstä joita nyt kulttuurievoluution suuret nimet Boyd, Richerson, Henrich ja McElreath käyttävät.
tiistaina, marraskuuta 13, 2007
Suomenruotsalaiset : osa 2
Linkkauksesta Kevin MacDonaldin blogiin kehkeytyi erittäin mielenkiintoinen keskustelu juutalaisuudesta. Juutalaisuus on kiinnostanut, suututtanut ja ihastuttanut ihmisiä vuosituhansia. Juutalaisuus on nostanut vihan, inhon ja kateuden tunteita. Toisaalta juutalaisten säilyminen vuosituhansia erillisenä ryhmänä vainoista ja ajoittaisesta assimilaatiosta huolimatta herättää monissa ihmisissä suurta ihailua tai ainakin kiinnostusta.
Suomenruotsalaiset ovat hekin kyenneet säilymään ehkä tuhat vuotta erillisenä ryhmänä. Pitkään säilyminen perustui erillisiin asuinalueisiin toisaalta - ja ylempien yhteiskuntaluokkien identifioitumiseen ruotsin kieleen toisaalta.
Kun varsinkin Uudenmaan ja Turunmaan ruotsinkieliset alueet joutuivat voimakkaan suomenkielisen muuttoaallon kohteeksi 50-luvulta alkaen - ja ainakin Helsinki jo 1800-luvulta alkaen - jopa Hufvudstadsbladetissa keskusteltiin suomenruotsalaisuuden häviämisriskistä. Toisaalta yhteiskunnan demokratisoitumisen ja suomenkielisen sivistyneistön ja keskiluokan syntyminen heikensi ruotsin kielen valta-asemaa eliitin kielenä jo 1800-luvulta alkaen. Kaksikieliset avioliitot koettiin myös riskiksi.
Toisin kuitenkin kävi. Suomenruotsalaisuus elää ja voi hyvin. Tiettyjä puolikielisyysongelmia on - kaikki ruotsinkielisiin kouluihin tulevat lapset eivät osaa kunnolla ruotsia - mutta ongelmat ovat suhteellisen pieniä. Vaikka Etelä-Suomessa suurin osa suomenruotsalaisista osaa sujuvasti suomea ja suuri osa solmii seka-avioliiton, suomenruotsalaisuuden asema on hyvä.
Varsinkin keskiluokkaisissa kaksikielisissä perheissä lapset oppivat ruotsia ja menevät usein ruotsinkieliseen kouluun. Ruotsin kielellä on vetovoimaa - kieli avaa monta ovea suomalaisessa yhteiskunnassa.
Yksiviivaista olisi väittää että ruotsin kielen vetovoima johtuu ensi sijassa joistain suomenruotsalaisia suosivista säännöistä kuten kiintiöistä yliopistoihin. Näin ei ole, vaan LISÄKSI ruotsin kieli määrittelee sosiaalisen verkon jonka sisäänpääsyehtona on ruotsin kielen taito - tarkemmin sanoen ruotsin puhuminen suomenruotsalaisella aksentilla. Ruotsin ruotsalainen työtoverini ei pääse puheisiin suomenruotsalaisten tyttöjen kanssa ravintolassa ellei puhu englantia.
Suomenruotsalaisuus on kulttuurievoluution teorian mukaan kallis signaali tai vaikeasti väärennettävissä oleva (hard-to-fake) symboli joka määrittelee sosiaalisen verkon tai ryhmän, jolla on etninen luonne.
Hasidi-juutalaisuus on samalla tavalla sosiaalisen verkko. Symboli joka määrittelee hasidi-verkon on osin uskonto vaikeasti opittavine rituaaleineen, osin jiddischin kieli ja osin tietyt pukeutumissäännöt.
Sinänsä ryhmän määrittelevät symbolit ovat mielivaltaisia - ei suomenruotsin taidolla ole juuri muuta funktiota kuin sosiaalisen ryhmän symbolinen merkitseminen. Tämä ei tietenkään tee suomenruotsista mitään turhaa ilmiötä - se määrittelee sosiaalisen verkon (a symbolically marked group) josta on selvää sosiaalista hyötyä jäsenilleen.
Ankkalampi (Den finladssvenska ankdammen) on paljon vahvempi tapa linkkiytyä kuin facebook tai linkedin.
Lähteet
Tämä postaus perustuu omaan havaintoon ja Boydin ja Richersonin teoriaan symbolisesti merkittyjen ryhmien evoluutiosta, joka ensi kertaa esitettiin artikkelissa The Evolution of Ethnic Markers. Katso aiempi postaukseni ko. teoriasta ja sen soveltamisesta nykypäivään.
Katso aiempi lyhyt postaukseni suomenruotsalaisista.
Suomenruotsalaiset ovat hekin kyenneet säilymään ehkä tuhat vuotta erillisenä ryhmänä. Pitkään säilyminen perustui erillisiin asuinalueisiin toisaalta - ja ylempien yhteiskuntaluokkien identifioitumiseen ruotsin kieleen toisaalta.
Kun varsinkin Uudenmaan ja Turunmaan ruotsinkieliset alueet joutuivat voimakkaan suomenkielisen muuttoaallon kohteeksi 50-luvulta alkaen - ja ainakin Helsinki jo 1800-luvulta alkaen - jopa Hufvudstadsbladetissa keskusteltiin suomenruotsalaisuuden häviämisriskistä. Toisaalta yhteiskunnan demokratisoitumisen ja suomenkielisen sivistyneistön ja keskiluokan syntyminen heikensi ruotsin kielen valta-asemaa eliitin kielenä jo 1800-luvulta alkaen. Kaksikieliset avioliitot koettiin myös riskiksi.
Toisin kuitenkin kävi. Suomenruotsalaisuus elää ja voi hyvin. Tiettyjä puolikielisyysongelmia on - kaikki ruotsinkielisiin kouluihin tulevat lapset eivät osaa kunnolla ruotsia - mutta ongelmat ovat suhteellisen pieniä. Vaikka Etelä-Suomessa suurin osa suomenruotsalaisista osaa sujuvasti suomea ja suuri osa solmii seka-avioliiton, suomenruotsalaisuuden asema on hyvä.
Varsinkin keskiluokkaisissa kaksikielisissä perheissä lapset oppivat ruotsia ja menevät usein ruotsinkieliseen kouluun. Ruotsin kielellä on vetovoimaa - kieli avaa monta ovea suomalaisessa yhteiskunnassa.
Yksiviivaista olisi väittää että ruotsin kielen vetovoima johtuu ensi sijassa joistain suomenruotsalaisia suosivista säännöistä kuten kiintiöistä yliopistoihin. Näin ei ole, vaan LISÄKSI ruotsin kieli määrittelee sosiaalisen verkon jonka sisäänpääsyehtona on ruotsin kielen taito - tarkemmin sanoen ruotsin puhuminen suomenruotsalaisella aksentilla. Ruotsin ruotsalainen työtoverini ei pääse puheisiin suomenruotsalaisten tyttöjen kanssa ravintolassa ellei puhu englantia.
Suomenruotsalaisuus on kulttuurievoluution teorian mukaan kallis signaali tai vaikeasti väärennettävissä oleva (hard-to-fake) symboli joka määrittelee sosiaalisen verkon tai ryhmän, jolla on etninen luonne.
Hasidi-juutalaisuus on samalla tavalla sosiaalisen verkko. Symboli joka määrittelee hasidi-verkon on osin uskonto vaikeasti opittavine rituaaleineen, osin jiddischin kieli ja osin tietyt pukeutumissäännöt.
Sinänsä ryhmän määrittelevät symbolit ovat mielivaltaisia - ei suomenruotsin taidolla ole juuri muuta funktiota kuin sosiaalisen ryhmän symbolinen merkitseminen. Tämä ei tietenkään tee suomenruotsista mitään turhaa ilmiötä - se määrittelee sosiaalisen verkon (a symbolically marked group) josta on selvää sosiaalista hyötyä jäsenilleen.
Ankkalampi (Den finladssvenska ankdammen) on paljon vahvempi tapa linkkiytyä kuin facebook tai linkedin.
Lähteet
Tämä postaus perustuu omaan havaintoon ja Boydin ja Richersonin teoriaan symbolisesti merkittyjen ryhmien evoluutiosta, joka ensi kertaa esitettiin artikkelissa The Evolution of Ethnic Markers. Katso aiempi postaukseni ko. teoriasta ja sen soveltamisesta nykypäivään.
Katso aiempi lyhyt postaukseni suomenruotsalaisista.
lauantaina, lokakuuta 20, 2007
Rotujen segregaatio
Steve Sailer tutki segregaatiota USA:ssa ja UK:ssa ja havaitsi mustien ja valkoisten segregaation olevan paljon voimakkaampaa USA:ssa kuin UK:ssa. Myös Gene expression raportoi asiasta.
Britannia on tavallaan onnistunut maahanmuttopolitiikassaan paremmin kuin esimerkiksi Ranska, jossa mustat ja arabit elävät erillisissä ghetoissa.
Sailerin mukaan USA:n - tai Ranskan - korkea segregaatio ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia:
Sailerin mukaan valkoisen alaluokan rikollisuus on USA:ssa vähenemään päin, kun taas UK:ssa valkoisen alaluokan rikollisuus on kasvussa - valkoisen alaluokan rikollisuus lähenee mustien rikollisuuden tasoa.
Syynä lienee Sailerin mukaan se, että USA:ssa valkoinen alaluokka elää täysin erillään mustasta alaluokasta. Valkoinen alaluokka haluaa USA:ssa tehdä pesäeron kaikkeen mikä on "neekerintouhua" - erityisesti siis mustia leimaavaan rikollisuuteen.
UK:ssa valkoinen alaluokka taas on paljon enemmän tekemisissä mustien kanssa ja siksi usein imitoi afrikkalaisperäisten tapoja - esimerkiksi korkeaa rikollisuutta ja alhaista koulutusta.
En väitä, että asia näin varmasti on. Sailerin teoriaa on tässä vaiheessa pidettävä hypoteesina. Toisaalta Sailerin ajatus on kuitenkin täysin linjassa kulttuurievoluution kanssa: Ihmiset imitoivat nimenomaan oman ryhmänsä jäseniä. Mitä suurempi ero kahden kulttuurisen ryhmän A ja B välillä on, sitä vähemmän ryhmän A jäsenet imitoivat ryhmän B jäseniä. Koska UK:ssa musta ja valkoinen alaluokka elävät useammin samoila alueilla ja seurustelevat keskenään, valkoinen alaluokka imitoi mustan alaluokan tapoja.
Sääli vain, että imitointi ainakin ulkopuolisen tarkkailijan silmissä tuntuu nimenomaan kohdistuvan mustiin, eikä niinkään intialaisiin tai kiinalaisiin !
Segregaatio saattaa siis olla positiivinen asia ryhmän A kannalta, jos:
1. segregaatio luo ryhmälle A identiteetin "emme ole samanlaisia kuin ryhmä B"
2. ryhmä B on rikollisuuteen taipuvainen ryhmä.
Segregaatiosta on toki muutakin hyötyä - toki myös paljon haittaa:
1. Jos ulkopuoliset käsittelevät ryhmän A jäseniä ensi sijassa ryhmän A jäseninä eikä yksilöinä, ryhmän A kannattaa huolehtia siitä, että yksittäinen ryhmän A jäsen ei pilaa ryhmän A mainetta ryhmän C silmissä. Jolloin ryhmä ratkaisee sisäiset ongelmansa itse.
Kääntöpuoli on se, että vaikka haluaisitkin nousta oman (alhaisen statuksen) ryhmäsi yläpuolelle - esimerkkinä mustalainen joka haluaa opiskella - sinua käsitellään edelleen vain ryhmäsi jäsenenä.
2. Luottamustaso lähiön sisällä on suurempi kun lähiö on etnisesti puhdas kuten Putnam osoitti.
Tämän postauksen innnoitti tämä kalina.
Britannia on tavallaan onnistunut maahanmuttopolitiikassaan paremmin kuin esimerkiksi Ranska, jossa mustat ja arabit elävät erillisissä ghetoissa.
Sailerin mukaan USA:n - tai Ranskan - korkea segregaatio ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia:
Sailerin mukaan valkoisen alaluokan rikollisuus on USA:ssa vähenemään päin, kun taas UK:ssa valkoisen alaluokan rikollisuus on kasvussa - valkoisen alaluokan rikollisuus lähenee mustien rikollisuuden tasoa.
Syynä lienee Sailerin mukaan se, että USA:ssa valkoinen alaluokka elää täysin erillään mustasta alaluokasta. Valkoinen alaluokka haluaa USA:ssa tehdä pesäeron kaikkeen mikä on "neekerintouhua" - erityisesti siis mustia leimaavaan rikollisuuteen.
UK:ssa valkoinen alaluokka taas on paljon enemmän tekemisissä mustien kanssa ja siksi usein imitoi afrikkalaisperäisten tapoja - esimerkiksi korkeaa rikollisuutta ja alhaista koulutusta.
En väitä, että asia näin varmasti on. Sailerin teoriaa on tässä vaiheessa pidettävä hypoteesina. Toisaalta Sailerin ajatus on kuitenkin täysin linjassa kulttuurievoluution kanssa: Ihmiset imitoivat nimenomaan oman ryhmänsä jäseniä. Mitä suurempi ero kahden kulttuurisen ryhmän A ja B välillä on, sitä vähemmän ryhmän A jäsenet imitoivat ryhmän B jäseniä. Koska UK:ssa musta ja valkoinen alaluokka elävät useammin samoila alueilla ja seurustelevat keskenään, valkoinen alaluokka imitoi mustan alaluokan tapoja.
Sääli vain, että imitointi ainakin ulkopuolisen tarkkailijan silmissä tuntuu nimenomaan kohdistuvan mustiin, eikä niinkään intialaisiin tai kiinalaisiin !
Segregaatio saattaa siis olla positiivinen asia ryhmän A kannalta, jos:
1. segregaatio luo ryhmälle A identiteetin "emme ole samanlaisia kuin ryhmä B"
2. ryhmä B on rikollisuuteen taipuvainen ryhmä.
Segregaatiosta on toki muutakin hyötyä - toki myös paljon haittaa:
1. Jos ulkopuoliset käsittelevät ryhmän A jäseniä ensi sijassa ryhmän A jäseninä eikä yksilöinä, ryhmän A kannattaa huolehtia siitä, että yksittäinen ryhmän A jäsen ei pilaa ryhmän A mainetta ryhmän C silmissä. Jolloin ryhmä ratkaisee sisäiset ongelmansa itse.
Kääntöpuoli on se, että vaikka haluaisitkin nousta oman (alhaisen statuksen) ryhmäsi yläpuolelle - esimerkkinä mustalainen joka haluaa opiskella - sinua käsitellään edelleen vain ryhmäsi jäsenenä.
2. Luottamustaso lähiön sisällä on suurempi kun lähiö on etnisesti puhdas kuten Putnam osoitti.
Tämän postauksen innnoitti tämä kalina.
maanantaina, syyskuuta 17, 2007
Kulttuurien eriytymisestä
Nykyaikana puhutaan paljon monikultturismista - siitä miten johonkin maahan esimerkiksi maahanmuuton takia syntyy erilaisia kulttuureita. Ilmiö on kuitenkin hyvin vanha.
Juutalaiset ovat eläneet satoja vuosia Euroopassa hyvin erillisenä uskonnollisena ja etnisenä ryhmänä. Juutalaiset ovat eriytyneet myös ammatillisesti: he ovat valikoituneet esimerkiksi kauppiaiksi, rahanlainaajiksi ja veronkantajiksi.
Intiassa jainilaisilla on ollut hyvin samanlainen rooli kuin juutalaisilla Euroopassa. Toisaalta he ovat eläneet tuhansia vuosia Intiassa uskonnollisena vähemmistönä - mutta he ovat eriytyneet myös ammatillisesti kauppiaiksi.
Suomen tataareilla on ollut vahva asema mm. itämaisten mattojen kaupassa, vaikkakin he ensi sijassa ovat etninen ja uskonnollinen vähemmistö. Tataarivähemmistöjä on ollut kaikkialla itäisessä Euroopassa.
Euroopassa on aikojen kuluessa ollut valtava määrä uskonnollisia vähemmistöjä, jotka ovat samalla eriytyneet ammatillisesti - mm. erilaisia pieniä protestanttisia lahkoja.
Korrelaatio ammatin ja uskonnon / kulttuurin välillä on voinut syntyä niin, että tietty uskonnollinen tai etninen ryhmä on ajautunut tiettyyn ammattiin esimerkiksi ammatinharjoitusrajoitusten takia. Juutalaisten sanotaan ajautuneen pankkitoimintaan koska kristinusko kielsi koron ottamisen.
Toisaalta samaan ammattiin ajautuminen on voinut olla satunnaista. Kun esimerkiksi tarpeeksi suuri joukko tietyn uskontokunnan jäseniä on sattumalta ryhtynyt vaikkapa hopeasepiksi muittenkin on kannattanut ryhtyä samaan ammattiin. Uskonnollinen ja etninen konsistenssi on silloin lisännyt ammattikunnan ryhmäkonsistenssia. Hintakartellien muodostaminen on esimerkiksi helpottunut kun kaikki hopeaesineiden myyjät ovat kuuluneet samaan uskontokuntaan tai etniseen vähemmistöön. Juutalaiset ovat tällä tavoin kyenneet muodostamaan vahvoja monopoleja ja kartelleja vuosisatojen mittaan.
Vahva korrelaatio ammatin ja kulttuurin/uskonnon välillä voi syntyä toisellakin tavalla. Esimerkiksi uskonpuhdistuksen aikaan tietyt ammattiryhmät vaihtoivat huomattavasti todennäköisemmin uskontoa kuin toiset. Saattoi syntyä tilanne jossa kauppiaat olivat protestantteja ja talonpojat katolisia, koska kauppiaat olivat ryhtyneet protestanteiksi eikä niinkään siksi että protestantit olisivat ryhtyneet kauppiaiksi.
Jakoa eri ammattiryhmiin vahvistettiin siis niin, että ammattiryhmät alkoivat harjoittaa eri uskontoa. Edelleen jakoa saatettiin vahvistaa niin, että eri uskonnolliset ryhmät alkoivat eriyttää kieltään. Juutalaiset alkoivat kirjoittaa saksaa erilaisin kirjaimin kuin muut jolloin kieli muuttui jiddischiksi. Muslimit alkoivat Bosniassa kirjoittaa serbokroatiaa arabialaisin kirjaimin, katoliset latinalaisin ja serbit kyyrisin. Katolilaiset alkoivat lisäksi kutsua itseään kroaateiksi vaikka alunperin he olivat olleet etnisesti samaa ryhmää kuin muslimit. Kieliäkin alettiin kutsua kroatiaksi, serbiksi ja bosniaksi. Muslimit lainasivat sanoja persiasta ja turkista - kielen eriytyminen voimistui.
Assimilaatiopaineen lisäksi on ollut vahvaa eriytymispainetta. Nykyäänkin jotkut vähemmistöt sulautuvat valtaväestöön, toiset sen sijaan eriytyvät koko ajan valtaväestöstä.
Evolutiivinen selitys eriytymiseen
Boydin ja Richersonin eräs ensimmäisiä kantavia innovaatioita oli po. eriytymisilmiön selittäminen ja selityksen toimivaksi osoittaminen matemaattisin mallein:
Tietyn alueen väestön jakaantuminen erilaisiin symbolisesti merkittyihin kulttuureihin on Boydin ja Richersonin mukaan adaptiivista esimerkiksi tilanteessa, jossa väestö on jakaantunut erilaisiin ammattiryhmiin. Symboli voi olla kieli, uskonto tai vaikkapa pukeutuminen. Toisin sanoen että yksilölle on edullista että hänen ammatiryhmällään on muusta väestöstä osittain erillinen kulttuuri, kieli ja/tai uskonto:
Ihmisille on evoluution myötä kehittynyt taipumus matkia niitä ihmisiä, jotka ovat samanlaisia kuin he itse. Tämä on tietysti adaptiivista siinä mielessä, että kalastajan kannnattaa mieluummin matkia kalastajaa kuin maanviljelijää ja päinvastoin. Jotta samanlaisuuden havaitseminen olisi mahdollisimman helppoa ihmiset ovat kehittäneet symboleja joilla he merkitsevät oman ryhmänsä. Mitä erottavampia symbolit ovat sitä paremmin ne erottavat omat muista. Osittain tästä syystä ammattiryhmät ovat eriytyneet toisista ammattiryhmistä esimerkiksi uskonnoltaan. Mitä selkeämmin kauppiaitten uskonto on eronnut talonpoikien uskonnosta, sitä parempi.
Tämä asiantila - se että mitä voimakkaammin symbolit eroavat toisten ryhmien symboleista sitä tehokkaampia ne ovat osoittamaan kuulumista tiettyyn ryhmään - on johtanut myös ylilyönteihin. Eräs vaarattomimpia ylilyöntejä on juutalaisten talmudin tutkimiseen ja filosofointiin käyttämä aika.
Sovellus nykypäivään
Kun nykyään seuraa esimerkiksi maahanmuuttokeskustelua, hämmästelee sitä miten osalla ihmisistä on voimakas tarve maksimoida mielipide-erot erityisesti joissain ns. avainkysymyksissä kuten maahanmuutto- tai rotukysymyksessä. Olisiko tässäkin kysymys symbolista jolla oma ryhmä halutaan maksimaalisen selkeästi eriyttää toisesta ryhmästä. Sinänsä se, että kysymykseksi on tällä kertaa valittu maahanmuutto, kun 60-luvulla vastaava kysymys oli suhtautuminen Neuvostoliittoon ja sosialismiin, on osittain satunnaista.
Ongelma on se, että kun symboliksi on valittu maahanmuutto, mielipiteet ajautuvat väistämättä hyvin mustavalkeiksi. Esimerkiksi täysin vapaan maahanmuuton kannattaminen on symbolina vahvempi kuin maltillisen maahanmuuton kannattaminen. Siksi ihmiset ajautuvat kannattamaan täysin mielettömiä ajatuksia kuten täysin vapaata maahanmuuttoa.
Juutalaiset ovat eläneet satoja vuosia Euroopassa hyvin erillisenä uskonnollisena ja etnisenä ryhmänä. Juutalaiset ovat eriytyneet myös ammatillisesti: he ovat valikoituneet esimerkiksi kauppiaiksi, rahanlainaajiksi ja veronkantajiksi.
Intiassa jainilaisilla on ollut hyvin samanlainen rooli kuin juutalaisilla Euroopassa. Toisaalta he ovat eläneet tuhansia vuosia Intiassa uskonnollisena vähemmistönä - mutta he ovat eriytyneet myös ammatillisesti kauppiaiksi.
Suomen tataareilla on ollut vahva asema mm. itämaisten mattojen kaupassa, vaikkakin he ensi sijassa ovat etninen ja uskonnollinen vähemmistö. Tataarivähemmistöjä on ollut kaikkialla itäisessä Euroopassa.
Euroopassa on aikojen kuluessa ollut valtava määrä uskonnollisia vähemmistöjä, jotka ovat samalla eriytyneet ammatillisesti - mm. erilaisia pieniä protestanttisia lahkoja.
Korrelaatio ammatin ja uskonnon / kulttuurin välillä on voinut syntyä niin, että tietty uskonnollinen tai etninen ryhmä on ajautunut tiettyyn ammattiin esimerkiksi ammatinharjoitusrajoitusten takia. Juutalaisten sanotaan ajautuneen pankkitoimintaan koska kristinusko kielsi koron ottamisen.
Toisaalta samaan ammattiin ajautuminen on voinut olla satunnaista. Kun esimerkiksi tarpeeksi suuri joukko tietyn uskontokunnan jäseniä on sattumalta ryhtynyt vaikkapa hopeasepiksi muittenkin on kannattanut ryhtyä samaan ammattiin. Uskonnollinen ja etninen konsistenssi on silloin lisännyt ammattikunnan ryhmäkonsistenssia. Hintakartellien muodostaminen on esimerkiksi helpottunut kun kaikki hopeaesineiden myyjät ovat kuuluneet samaan uskontokuntaan tai etniseen vähemmistöön. Juutalaiset ovat tällä tavoin kyenneet muodostamaan vahvoja monopoleja ja kartelleja vuosisatojen mittaan.
Vahva korrelaatio ammatin ja kulttuurin/uskonnon välillä voi syntyä toisellakin tavalla. Esimerkiksi uskonpuhdistuksen aikaan tietyt ammattiryhmät vaihtoivat huomattavasti todennäköisemmin uskontoa kuin toiset. Saattoi syntyä tilanne jossa kauppiaat olivat protestantteja ja talonpojat katolisia, koska kauppiaat olivat ryhtyneet protestanteiksi eikä niinkään siksi että protestantit olisivat ryhtyneet kauppiaiksi.
Jakoa eri ammattiryhmiin vahvistettiin siis niin, että ammattiryhmät alkoivat harjoittaa eri uskontoa. Edelleen jakoa saatettiin vahvistaa niin, että eri uskonnolliset ryhmät alkoivat eriyttää kieltään. Juutalaiset alkoivat kirjoittaa saksaa erilaisin kirjaimin kuin muut jolloin kieli muuttui jiddischiksi. Muslimit alkoivat Bosniassa kirjoittaa serbokroatiaa arabialaisin kirjaimin, katoliset latinalaisin ja serbit kyyrisin. Katolilaiset alkoivat lisäksi kutsua itseään kroaateiksi vaikka alunperin he olivat olleet etnisesti samaa ryhmää kuin muslimit. Kieliäkin alettiin kutsua kroatiaksi, serbiksi ja bosniaksi. Muslimit lainasivat sanoja persiasta ja turkista - kielen eriytyminen voimistui.
Assimilaatiopaineen lisäksi on ollut vahvaa eriytymispainetta. Nykyäänkin jotkut vähemmistöt sulautuvat valtaväestöön, toiset sen sijaan eriytyvät koko ajan valtaväestöstä.
Evolutiivinen selitys eriytymiseen
Boydin ja Richersonin eräs ensimmäisiä kantavia innovaatioita oli po. eriytymisilmiön selittäminen ja selityksen toimivaksi osoittaminen matemaattisin mallein:
Tietyn alueen väestön jakaantuminen erilaisiin symbolisesti merkittyihin kulttuureihin on Boydin ja Richersonin mukaan adaptiivista esimerkiksi tilanteessa, jossa väestö on jakaantunut erilaisiin ammattiryhmiin. Symboli voi olla kieli, uskonto tai vaikkapa pukeutuminen. Toisin sanoen että yksilölle on edullista että hänen ammatiryhmällään on muusta väestöstä osittain erillinen kulttuuri, kieli ja/tai uskonto:
Ihmisille on evoluution myötä kehittynyt taipumus matkia niitä ihmisiä, jotka ovat samanlaisia kuin he itse. Tämä on tietysti adaptiivista siinä mielessä, että kalastajan kannnattaa mieluummin matkia kalastajaa kuin maanviljelijää ja päinvastoin. Jotta samanlaisuuden havaitseminen olisi mahdollisimman helppoa ihmiset ovat kehittäneet symboleja joilla he merkitsevät oman ryhmänsä. Mitä erottavampia symbolit ovat sitä paremmin ne erottavat omat muista. Osittain tästä syystä ammattiryhmät ovat eriytyneet toisista ammattiryhmistä esimerkiksi uskonnoltaan. Mitä selkeämmin kauppiaitten uskonto on eronnut talonpoikien uskonnosta, sitä parempi.
Tämä asiantila - se että mitä voimakkaammin symbolit eroavat toisten ryhmien symboleista sitä tehokkaampia ne ovat osoittamaan kuulumista tiettyyn ryhmään - on johtanut myös ylilyönteihin. Eräs vaarattomimpia ylilyöntejä on juutalaisten talmudin tutkimiseen ja filosofointiin käyttämä aika.
Sovellus nykypäivään
Kun nykyään seuraa esimerkiksi maahanmuuttokeskustelua, hämmästelee sitä miten osalla ihmisistä on voimakas tarve maksimoida mielipide-erot erityisesti joissain ns. avainkysymyksissä kuten maahanmuutto- tai rotukysymyksessä. Olisiko tässäkin kysymys symbolista jolla oma ryhmä halutaan maksimaalisen selkeästi eriyttää toisesta ryhmästä. Sinänsä se, että kysymykseksi on tällä kertaa valittu maahanmuutto, kun 60-luvulla vastaava kysymys oli suhtautuminen Neuvostoliittoon ja sosialismiin, on osittain satunnaista.
Ongelma on se, että kun symboliksi on valittu maahanmuutto, mielipiteet ajautuvat väistämättä hyvin mustavalkeiksi. Esimerkiksi täysin vapaan maahanmuuton kannattaminen on symbolina vahvempi kuin maltillisen maahanmuuton kannattaminen. Siksi ihmiset ajautuvat kannattamaan täysin mielettömiä ajatuksia kuten täysin vapaata maahanmuuttoa.
sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007
JP Roosin arvostelu Boydin ja Richersonin kirjasta
Professori JP Roosin arvostelu Robert Boydin ja Peter Richersonin kirjasta "Ei ainoastaan geeneistä. Miten kulttuuri muunsi ihmisen evoluution." on minusta hyvä.
Yhdyn Roosiin siinä, että on hienoa että näiden kahden evoluutioteorian tämän hetken huippunimen kirja on käännetty (TerraCognitan ja Kimmo Pietiläisen toimesta) suomeksi ennen kuin sitä on ehditty esimerkiksi kääntää ranskaksi.
Kansankokonaisuus on käsitellyt Boydin ja Richersonin tutkimusta neljännestä postauksesta alkaen jo vuoden ajan.
Yhdyn Roosiin siinä, että on hienoa että näiden kahden evoluutioteorian tämän hetken huippunimen kirja on käännetty (TerraCognitan ja Kimmo Pietiläisen toimesta) suomeksi ennen kuin sitä on ehditty esimerkiksi kääntää ranskaksi.
Kansankokonaisuus on käsitellyt Boydin ja Richersonin tutkimusta neljännestä postauksesta alkaen jo vuoden ajan.
lauantaina, toukokuuta 12, 2007
Kulttuurin romahdus (vai kukoistus ?) 2
Jatkona edelliseen postaukseeni kulttuurin romahduksesta suosittelen amerikkalaisen historioitsijan Walter Laqueurin artikkelia Euroopan kulttuurin alasajosta:
Mielenkiintoista on mm. se että demografinen ongelma - Euroopan väestön vanheneminen ja sitä myötä länsimaisuuden merkityksen laskeminen - tunnistettiin tutkijoiden piirissä jo 80-luvun puolessa välissä. Tutkijoiden ennustus on toteutunut hyvin - mm. Brysselissä jo 55 % prosenttia lapsista syntyy maahanmuuttajille.
Maahanmuuttajien integraatio on vähentynyt Walter Laqueurin mukaan voimakkaasti: 1900-luvun alun maahanmuutto Länsi-Eurooppaan oli suppeaa - mahaanmuuttajat olivat mm. Itä-Euroopan juutalaisia. 50-luvulla ja 60-luvulla maahanmuutto - vaikkakin oli laajaa - muodostui pääosin eurooppalaisista. Nyttemmin maahanmuuttajat ovat pääosin muslimeja joilla ei ole halua integroitua ollenkaan.
Vielä vuonna 2005 kuitenkin jopa USA:ssa moni tutkija ja vasemmistolainen ajattelija väitti että 2000-lukua tulee leimaamaan koko maailman eurooppalaistuminen (=muuttuminen Euroopan kaltaiseksi) ja hyvinvointiyhteiskunnan, rationalismin ja demokratian voitto. Eräskin Mark Leonard kirjoitti vuonna 2005 kirjassaan Why Europe Will Run the 21st Century näin:
"As this process continues we will see the emergence of a 'New European Century.' Not because Europe will run the world as an empire but because the European way of doing things will have become the world's."
Uskomatonta.
Toinen mielenkiintoinen artikkeli, jota suosittelen on Fjordman raportin artikkeli monikultturismista, jossa pohditaan mm. kysymystä miksi nykyihmiset usein harhautuvat ajattelemaan että kulttuuri on vain marginaalinen ilmiö, jossa on kyse ruokakulttuurista yms. pikanteista pikkuasioista.
Artikkelin mukaan syy lienee 60- ja 70-lukujen marksilaisen vasemmiston vaikutus:
Marxin mukaanhan taloudelliset rakenteet määräävät kulttuurin:
"Karl Marxin näkemys todellisuudesta on materialistinen. Sen mukaan aineellinen perusta eli ns. "alarakenne" määrää ihmistä, yhteikuntaa ja historiaa. Aineelliselle perustalle rakentuvat muut asiat esimerkiksi kulttuuri ja sivistys (ylärakenne)."
Kulttuuri on siis Marxin mukaan toissijainen talouteen verrattuna. Monikultturistit ovat kopioineet marksismista tämän kulttuurin toissijaisuutta talouteen painottavan ajatuksen. (Evoluutiopsykologit taas usein painottavat kulttuurin toissijaisuutta biologiaan nähden.)
Usko kulttuurin toissijaisuuteen on herättänyt ajatuksen, että kulttuurilla ei ole juuri merkitystä. Esimerkiksi naisten heikko asema arabimaissa johtuu köyhyydestä ja siitä aiheutuvasta tietämättömyydestä, eikä primääristi siitä että islamilainen kulttuuri on naisia sortava.
Mielenkiintoista on havaita, että talouden ensisijaisuuteen uskominen on vahvasti murenemassa juuri siellä, missä se alunperin syntyi - marksilaisessa taloustieteessä. Marksilainen behavioristinen taloustieteilijä Samuel Bowles painottaa kulttuurin, luottamuksen ja moraalin merkitystä taloudelle: Luottamuksen kulttuuri ja moraalin tunteet mahdollistavat yhteistyön ihmisten kesken. Yhteistyökyvyllä, moraalilla ja luottamuksella on suuri merkitys taloudelliselle toiminnallisuudelle: Esimerkiksi osuuskunnat ja muu yhteistyöhön perustuva taloudellinen toiminta on vaikeaa epäluottamuksen kulttuurissa.
Mielenkiintoista on mm. se että demografinen ongelma - Euroopan väestön vanheneminen ja sitä myötä länsimaisuuden merkityksen laskeminen - tunnistettiin tutkijoiden piirissä jo 80-luvun puolessa välissä. Tutkijoiden ennustus on toteutunut hyvin - mm. Brysselissä jo 55 % prosenttia lapsista syntyy maahanmuuttajille.
Maahanmuuttajien integraatio on vähentynyt Walter Laqueurin mukaan voimakkaasti: 1900-luvun alun maahanmuutto Länsi-Eurooppaan oli suppeaa - mahaanmuuttajat olivat mm. Itä-Euroopan juutalaisia. 50-luvulla ja 60-luvulla maahanmuutto - vaikkakin oli laajaa - muodostui pääosin eurooppalaisista. Nyttemmin maahanmuuttajat ovat pääosin muslimeja joilla ei ole halua integroitua ollenkaan.
Vielä vuonna 2005 kuitenkin jopa USA:ssa moni tutkija ja vasemmistolainen ajattelija väitti että 2000-lukua tulee leimaamaan koko maailman eurooppalaistuminen (=muuttuminen Euroopan kaltaiseksi) ja hyvinvointiyhteiskunnan, rationalismin ja demokratian voitto. Eräskin Mark Leonard kirjoitti vuonna 2005 kirjassaan Why Europe Will Run the 21st Century näin:
"As this process continues we will see the emergence of a 'New European Century.' Not because Europe will run the world as an empire but because the European way of doing things will have become the world's."
Uskomatonta.
Toinen mielenkiintoinen artikkeli, jota suosittelen on Fjordman raportin artikkeli monikultturismista, jossa pohditaan mm. kysymystä miksi nykyihmiset usein harhautuvat ajattelemaan että kulttuuri on vain marginaalinen ilmiö, jossa on kyse ruokakulttuurista yms. pikanteista pikkuasioista.
Artikkelin mukaan syy lienee 60- ja 70-lukujen marksilaisen vasemmiston vaikutus:
Marxin mukaanhan taloudelliset rakenteet määräävät kulttuurin:
"Karl Marxin näkemys todellisuudesta on materialistinen. Sen mukaan aineellinen perusta eli ns. "alarakenne" määrää ihmistä, yhteikuntaa ja historiaa. Aineelliselle perustalle rakentuvat muut asiat esimerkiksi kulttuuri ja sivistys (ylärakenne)."
Kulttuuri on siis Marxin mukaan toissijainen talouteen verrattuna. Monikultturistit ovat kopioineet marksismista tämän kulttuurin toissijaisuutta talouteen painottavan ajatuksen. (Evoluutiopsykologit taas usein painottavat kulttuurin toissijaisuutta biologiaan nähden.)
Usko kulttuurin toissijaisuuteen on herättänyt ajatuksen, että kulttuurilla ei ole juuri merkitystä. Esimerkiksi naisten heikko asema arabimaissa johtuu köyhyydestä ja siitä aiheutuvasta tietämättömyydestä, eikä primääristi siitä että islamilainen kulttuuri on naisia sortava.
Mielenkiintoista on havaita, että talouden ensisijaisuuteen uskominen on vahvasti murenemassa juuri siellä, missä se alunperin syntyi - marksilaisessa taloustieteessä. Marksilainen behavioristinen taloustieteilijä Samuel Bowles painottaa kulttuurin, luottamuksen ja moraalin merkitystä taloudelle: Luottamuksen kulttuuri ja moraalin tunteet mahdollistavat yhteistyön ihmisten kesken. Yhteistyökyvyllä, moraalilla ja luottamuksella on suuri merkitys taloudelliselle toiminnallisuudelle: Esimerkiksi osuuskunnat ja muu yhteistyöhön perustuva taloudellinen toiminta on vaikeaa epäluottamuksen kulttuurissa.
Kulttuurin romahdus
Eräs 1900-luvun alun kuuluisin kulttuuriantropologi Margaret Mead kuvaa kiistellyssä kirjassaan Sex and Temperament in Three Primitive Societies kolmea uusguinealaista heimoa. Yhdessä Meadin kuvaamassa heimossa (Tchambuli eli Chambri) sukupuoliroolit ovat perinteiseen roolijakoon verrattuna vastakkaiset: Tchambuleilla naiset tekevät päätökset ja huolehtivat käytännön töistä, miehet ovat emotionaalisia ja kuluttavat aikansa juoruiluun ja itsensä ehostamiseen.
Feministit ja sosiaaliset konstruktivistit ovat pitäneet Tchambuli-heimoa todisteena siitä että miesten johtava rooli ihmisyhteisöissä ei ole mikään sääntö, vaan sukupouoliroolit ovat kokonaan kulttuurista riippuvaisia sosiaalisia konstruktioita.
Meadin tutkimus ja feministien tulkinta siitä on joutunut varsin voimakkaan kritiikin kohteeksi. Tchambulit eivät nimittäin kauaa ole eläneet Meadin kuvaamalla tavalla. Alunperin miehet olivat pääkallonmetsästäjiä ja kävivät jatkuvia sotia muita heimoja vastaan. Siirtomaavalta kielsi sotimisen ja pääkallonmetsästyksen ja Tchambuli-miesten elämäntapa degeneroitui pelkäksi sotamaalausten teoksi, juoruiluksi ja laiskotteluksi.
Tchambuli-miehet harrastivat Meadin tutkimuksen aikaan 20-30-luvulla edelleen pääkallojen hankintaa mutta tavalla, joka oli pääkallonmetsästyksen irvikuvaa: Naapuriheimoista ostettiin vammaisia, jotka tapettiin ja joilta sitten otettiin pääkallo. Onnistuneita "pääkallonmetsästyksiä" juhlittiin entisaikain tapaan.
Tchambulit eivät varmasti ole ainoa ihmisryhmä, jonka kulttuuri on romahtanut äkkinäisen ympäristön muutoksen takia. Toinen antropologi Colin Turnbull kuvaa kirjassaan Mountain People ugandalaista heimoa Ik, jonka paimentolaisuuteen perustuva elämäntapa romahti, kun uusien itsenäisten valtioiden rajat estivät vapaan liikkumisen. Ikien kulttuuri romahti niin tyystin, että käytännössä kaikki yhteistyö heimon jäsenten välillä loppui ja lapset ajettiin jo kolme vuotiaana kotoa pois. Ikien naapurit masait sanoivat Turnbullille että ainoa syy miksi he eivät valtaa Ikien maita on etteivät he pidä näitä ihmisinä. Masait ylpeänä kansana eivät halunneet käydä sotia epäinhimillisiä ikejä vastaan.
Kuvaavaa Ik-kulttuurille oli 60-luvulla, että Turnbull ei havainnut mitään tervehdysmuotoa ikien kielessä ellei sellaiseksi laske keskustelua, jolla kaksi toisensa kohtaavaa ikiä yleensä kävi. Ensimmäinen kysyi "Annatko ruokaa", johon toinen vastasi "En anna".
Kulttuurin romahduksena voi minusta pitää myös nyky-eurooppalaisuutta, jolle on leimaa antavaa mm. äärimmäisen alhainen syntyvyys, avioerojen korkea määrä ja itsetuhoinen tapa ottaa Eurooppaan länsimaiselle elämäntavalle vihamielisiä maahanmuuttajia.
Pienimuotoisempi kulttuurin romahtaminen voi tapahtua myös yritysmaailmassa. Esimerkiksi telealalla - voittojen romahdettua ja Internet-liiketoimintamallien ja Internet-palveluntarjoajien hiljalleen korvatessa operaattorien olemassa olevan palveluliiketoimintan - on syntynyt outo tapa: teeskennellään että liiketoiminta jatkuu samanlaisena kuin ennenkin, teeskennellään että pian on syntymässä vastaavanlaisia rahasampoja kuin mobiilipuhelut ja tekstiviestit olivat.
Todellisuudessa kaikki tietävät sydämessään että ei sellaisia rahasampoja ole enää tulossa. Uusien 3G-palveluiden standardoinnista ja rakentamista on tullut samanlaista toimintaa kuin tchambulien "pääkallonmetsästyksestä". Verkkotoimittajat markkinoivat uusia 3G-palveluja mutta pyrkivät minimoimaan turhat investointinsa ko. palveluiden toteuttamiseen. Asiakkaat teeskentelevät olevansa kiiinnostuneita, mutta minimoivat investointinsa ko. järjestelmiin.
Feministit ja sosiaaliset konstruktivistit ovat pitäneet Tchambuli-heimoa todisteena siitä että miesten johtava rooli ihmisyhteisöissä ei ole mikään sääntö, vaan sukupouoliroolit ovat kokonaan kulttuurista riippuvaisia sosiaalisia konstruktioita.
Meadin tutkimus ja feministien tulkinta siitä on joutunut varsin voimakkaan kritiikin kohteeksi. Tchambulit eivät nimittäin kauaa ole eläneet Meadin kuvaamalla tavalla. Alunperin miehet olivat pääkallonmetsästäjiä ja kävivät jatkuvia sotia muita heimoja vastaan. Siirtomaavalta kielsi sotimisen ja pääkallonmetsästyksen ja Tchambuli-miesten elämäntapa degeneroitui pelkäksi sotamaalausten teoksi, juoruiluksi ja laiskotteluksi.
Tchambuli-miehet harrastivat Meadin tutkimuksen aikaan 20-30-luvulla edelleen pääkallojen hankintaa mutta tavalla, joka oli pääkallonmetsästyksen irvikuvaa: Naapuriheimoista ostettiin vammaisia, jotka tapettiin ja joilta sitten otettiin pääkallo. Onnistuneita "pääkallonmetsästyksiä" juhlittiin entisaikain tapaan.
Tchambulit eivät varmasti ole ainoa ihmisryhmä, jonka kulttuuri on romahtanut äkkinäisen ympäristön muutoksen takia. Toinen antropologi Colin Turnbull kuvaa kirjassaan Mountain People ugandalaista heimoa Ik, jonka paimentolaisuuteen perustuva elämäntapa romahti, kun uusien itsenäisten valtioiden rajat estivät vapaan liikkumisen. Ikien kulttuuri romahti niin tyystin, että käytännössä kaikki yhteistyö heimon jäsenten välillä loppui ja lapset ajettiin jo kolme vuotiaana kotoa pois. Ikien naapurit masait sanoivat Turnbullille että ainoa syy miksi he eivät valtaa Ikien maita on etteivät he pidä näitä ihmisinä. Masait ylpeänä kansana eivät halunneet käydä sotia epäinhimillisiä ikejä vastaan.
Kuvaavaa Ik-kulttuurille oli 60-luvulla, että Turnbull ei havainnut mitään tervehdysmuotoa ikien kielessä ellei sellaiseksi laske keskustelua, jolla kaksi toisensa kohtaavaa ikiä yleensä kävi. Ensimmäinen kysyi "Annatko ruokaa", johon toinen vastasi "En anna".
Kulttuurin romahduksena voi minusta pitää myös nyky-eurooppalaisuutta, jolle on leimaa antavaa mm. äärimmäisen alhainen syntyvyys, avioerojen korkea määrä ja itsetuhoinen tapa ottaa Eurooppaan länsimaiselle elämäntavalle vihamielisiä maahanmuuttajia.
Pienimuotoisempi kulttuurin romahtaminen voi tapahtua myös yritysmaailmassa. Esimerkiksi telealalla - voittojen romahdettua ja Internet-liiketoimintamallien ja Internet-palveluntarjoajien hiljalleen korvatessa operaattorien olemassa olevan palveluliiketoimintan - on syntynyt outo tapa: teeskennellään että liiketoiminta jatkuu samanlaisena kuin ennenkin, teeskennellään että pian on syntymässä vastaavanlaisia rahasampoja kuin mobiilipuhelut ja tekstiviestit olivat.
Todellisuudessa kaikki tietävät sydämessään että ei sellaisia rahasampoja ole enää tulossa. Uusien 3G-palveluiden standardoinnista ja rakentamista on tullut samanlaista toimintaa kuin tchambulien "pääkallonmetsästyksestä". Verkkotoimittajat markkinoivat uusia 3G-palveluja mutta pyrkivät minimoimaan turhat investointinsa ko. palveluiden toteuttamiseen. Asiakkaat teeskentelevät olevansa kiiinnostuneita, mutta minimoivat investointinsa ko. järjestelmiin.
sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007
Kunniankulttuuri osa 2
Tämä postaus on jatkoa eiliselle postaukselleni.
Puhuin aimemmin mekanismeista, jotka mahdollistavat ihmisen yhteisöllisyyden. Erityisesti puhuin moraalisuudesta yhteisöllisyyden mahdollistajana:
Moraalistisessa yhteisössä rangaistaan kaikkea poikkeamista. Hyviä esimerkkejä moraalistisesta yhteisöstä ovat ortodoksijuutalaiset, hutteriitit ja amishit. Esim. hutteriitit ja amishit ovat säilyneet moralistisina ryhminä 450 vuotta.
Kunniankulttuuria noudattava yhteisö on käsittääkseni moraalinen yhteisö siinä mielessä, että yhteisössä rangaistaan kaikkea poikkeamista moraalista. Moraali on vain tässä tapauksessa sama kuin kunnia:
1. Jos annat kunniaasi loukattavan, syyllistyt yhteisön sääntöjen rikkomiseen, ja olet kunniaton yksilö.
2. Jos seurustelet kunniattomien ihmisten kanssa, olet itsekin kunniaton.
Kunniattomuudesta rangaistaan siis äärettömiin:
Seuraus: Jokainen joka ei rankaise kunniatonta, on itse kunniaton.
Kunniankulttuuri on siis erikoistapaus moralistisesta kulttuurista. Moraaliselle kulttuurille on ominaista, että siinä pätee jokin normisto n, ja sen lisäksi kaksi erityssääntöä:
1. Jos syyllistyt yhteisön normien rikkomiseen, olet moraaliton yksilö.
2. Jos seurustelet moraalittomien ihmisten kanssa, olet itsekin moraaliton.
Moraalisessa kulttuurille on ominaista, että siitä on sääntöjen 1 ja 2 takia vaikea poiketa. Kulttuuri säilyy pitkään sen jälkeenkin kun yhteisön säännöistä on enää mitään hyötyä yhteisölle.
Vaikka arabimuslimi muuttaa pohjoismaiseen yhteiskuntaan, jossa valtio huolehtii rangaistuksista, kunniankulttuuri säilyy pitkään. Jos muslimit säilyttävät erillisen yhteisöllisyytensä pohjoismaisessa yhteiskunnassa, kunniankulttuuri voi säilyä hyvin pitkään. Varsinkin koska pohjoismaisilta "monikulttuuri"-yhteiskunnilta tuntuu puuttuvan keinot sanktioida esimerkiksi kunniankulttuurin ilmenemismuotoja.
Puhuin aimemmin mekanismeista, jotka mahdollistavat ihmisen yhteisöllisyyden. Erityisesti puhuin moraalisuudesta yhteisöllisyyden mahdollistajana:
Moraalistisessa yhteisössä rangaistaan kaikkea poikkeamista. Hyviä esimerkkejä moraalistisesta yhteisöstä ovat ortodoksijuutalaiset, hutteriitit ja amishit. Esim. hutteriitit ja amishit ovat säilyneet moralistisina ryhminä 450 vuotta.
Kunniankulttuuria noudattava yhteisö on käsittääkseni moraalinen yhteisö siinä mielessä, että yhteisössä rangaistaan kaikkea poikkeamista moraalista. Moraali on vain tässä tapauksessa sama kuin kunnia:
1. Jos annat kunniaasi loukattavan, syyllistyt yhteisön sääntöjen rikkomiseen, ja olet kunniaton yksilö.
2. Jos seurustelet kunniattomien ihmisten kanssa, olet itsekin kunniaton.
Kunniattomuudesta rangaistaan siis äärettömiin:
Seuraus: Jokainen joka ei rankaise kunniatonta, on itse kunniaton.
Kunniankulttuuri on siis erikoistapaus moralistisesta kulttuurista. Moraaliselle kulttuurille on ominaista, että siinä pätee jokin normisto n, ja sen lisäksi kaksi erityssääntöä:
1. Jos syyllistyt yhteisön normien rikkomiseen, olet moraaliton yksilö.
2. Jos seurustelet moraalittomien ihmisten kanssa, olet itsekin moraaliton.
Moraalisessa kulttuurille on ominaista, että siitä on sääntöjen 1 ja 2 takia vaikea poiketa. Kulttuuri säilyy pitkään sen jälkeenkin kun yhteisön säännöistä on enää mitään hyötyä yhteisölle.
Vaikka arabimuslimi muuttaa pohjoismaiseen yhteiskuntaan, jossa valtio huolehtii rangaistuksista, kunniankulttuuri säilyy pitkään. Jos muslimit säilyttävät erillisen yhteisöllisyytensä pohjoismaisessa yhteiskunnassa, kunniankulttuuri voi säilyä hyvin pitkään. Varsinkin koska pohjoismaisilta "monikulttuuri"-yhteiskunnilta tuntuu puuttuvan keinot sanktioida esimerkiksi kunniankulttuurin ilmenemismuotoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)