Cavalli-Sforza, rotu ja populaatioklusteri

Moni voi joutua harhateille ja uskoa että italialainen populaatiotutkija Luigi Luca Cavalli-Sforza on tosissaan kun sanoo, että rodun käsite on tyhjä ja haitallinen. Että pitää puhua klustereista.

Lainaan rotu-blogia:

Italialainen populaatiotutkija (rotututkija) Luca Cavalli-Sforza sekoittaa asiaa käyttäessään välillä termiä rotu, mutta välillä ilmoittaessaan, että termi rotu on vanhentunut ja että hänestä pitää käyttää teknistä termiä (populaatio)klusteri.

Sitä mikä ero käsitteitten klusteri ja rotu välillä Cavalli-Sforzan mielestä on, ei selviä kenellekään. Katso Steve Sailerin artikkeli Cavalli-Sforzan yrityksestä miellyttää poliittisesti korrekteja tutkimusmäärärahojen jakajia.

On lopulta tietysti samantekevää mitä termiä käytetään, kun itse asiasta ei ole oikeasti erimielisyyttä. Cavalli-Sforza toteaa itse geneettisen eron tanskalaisten ja englantilaisten välillä olevan sadasosa tanskalaisten ja bantujen välisestä erosta.

Tanskalaiset ja englantilaiset siis muistuttavat paljon enemmän toisiaan kuin bantuja [- syy on tietysti sukulaisuus]. Siksi voidaan hyvin kategorisoida englantilaiset ja tanskalaiset kuulumaan samaan kategoriaan, jota voidaan kutsua vaikkapa valkoiseksi roduksi. Koska rodut voida risteytyä, kategorien välinen raja on sumea, mutta siinä suhteessa kategoria rotu on samanlainen kuin kategoria väri.

En ole vielä kuullut kenenkään kieltävän värin käsitteen tieteellisyyttä - vaikka en sitäkään ihmettelisi.

Onkin myös äärimmäisen outoa että ehkä selkein paperi joka koskaan on kirjoitettu rodun käsitteen perustelemiseksi - A.W.F. Edwardsin 4-sivuinen artikkeli "Human genetic diversity, Lewontin’s fallacy" - on oikeastaan vain Cavalli-Sforzan laajan tutkimustyön selittämistä äärimmäisen kompaktissa muodossa kenelle tahansa tilastotieteen perusteet tuntevalle.

Ei kannata luulla että tämä lievä Cavalli-Sforzan kritiikki tarkoittaisi etten arvosta häntä. Päinvastoin. Cavalli-Sforza on erittäin merkittävä tutkija.

Hän ei ole tutkinut erittäin ansiokkaasti vain populaatioita genetiikan näkökulmasta vaan hänellä on ollut myös merkittävä rooli kulttuurievoluution tutkimuksen alkuun potkaisemisessa. Hänen kirjansa "Cultural transmission and evolution: a quantitative approach. Princeton University Press, Princeton." polkaisi koko tutkimuksen käyntiin.

Richard Dawkinsin meemiteoria sai popularisoivan tyylinsä takia paljon enemmän julkisuutta, mutta yllä oleva kirja loi suuren osan siitä matemaattisesta formalismista ja käsitteistöstä joita nyt kulttuurievoluution suuret nimet Boyd, Richerson, Henrich ja McElreath käyttävät.