Mistä väestön laatu muodostuu ?

Käsittelen vielä kerran väestön laatua - siirryn sitten muihin aiheisiin.

Väestönlaatu on monisyinen mutta tärkeä asia. Väestön laadun voi ehkä ajatella olevan kahden termin summa:

1. Toisaalta väestön laatu on suoraan yksilöiden laadun summa tai keskiarvo. Tätä termiä voisi kutsua summatermiksi.

a) väestön äo on yksilöiden äo:n keskiarvo
b) väestön lainkuuliaisuus on yksilöiden lainkuuliaisuuden keskiarvo
c) väestön asenteet esimerkiksi demokratiaa ja naisten tasa-arvoa kohtaan on yksilöiden asenteitten keskiarvo

2. Todellisuudessa väestön laatu ei ole pelkästään yksilöiden laadun summa, vaan riippuu myös väestön jakautumasta tiettyjen ominaisuuksien suhteen:

a) Hyvin suuri diversiteetti yksilöiden välillä alentaa väestön kykyä tehdä yhteistyötä keskenään. Luottamus yksilöiden välillä laskee. (Katso referaatti sosiologi Robert Putnamin tutkimuksesta.)

Vaarallisin tilanne on jos väestö muodostuu kahdesta hyvin määritellystä ja suhteellisen samanvahvuisesta etnisestä ryhmästä. Vaarana on yhteiskunnan bipolarisaatio, mikä voi johtaa lopulta kansanmurhaan kuten kävi Ruandassa 90-luvulla. (Katso aikaisempi postaukseni Genocidewatchin toiminnasta kansanmurhien ehkäisemiksi.)

b) Hyvin matalakin diversiteetti yksilöiden välillä voi toki alentaa väestön laatua. Esimerkkinä tiettyjen ammatillisesti tai kognitiivisesti erikoistuneiden etnisten vähemmistöjen karkotus, jota on seurannut talouden lamaantuminen. (Esimerkkinä aasialaisten karkotus Tansaniasta ja Ugandasta.)

Kaikki tutkimukset osoittavat että yksilön laatu (äo ja lainkuuliaisuus) on suurelta osin periytyviä.

(Katso:

Philip Rushtonin Race, Evolution and Behaviours

Richard Lynn, Race Differences in Intelligence.

Katso myös Gene expressionin arvostelu Lynnin kirjasta.

Richard Lynnin vanhempi versio samasta teemasta vuodelta 1991.

Charles Murrayn The Inequality Taboo vuodelta 2005.)

Asenteitten osalta voinee sanoa, että asenteet demokratiaa ja naisten tasa-arvoa kohtaan vaihtelevat voimakkaasti kulttuurista toiseen. Islamilaisissa maissa ja Afrikassa asenteet naisten tasa-arvoa kohtaan ovat huomattavasti nihkeämmät kuin Euroopassa.

Asenteet eivät toki ole geneettisesti periytyviä mutta kuitenkin kulttuurisesti periytyviä - ihmisen asenteet muodostuvat sosialisaation kautta nuoruudessa ja varhaisessa aikuisiässä. Aikuiset ihmiset tuovat esimerkiksi maahanmuuton myötä omat asenteensa mukanaan kohdemaahan.

Maahanmuuttoa seuraavat sukupolvet sosiaalistuvat sitten kohdemaassa. Mikäli kuitenkin maahanmuuttajat elävät vahvoissa suht suljetuissa yhteisöissä, jotka muodostuvat aikaisemman kotimaan yksilöistä, sosiaalistuminen tapahtuu näissä yhteisöissä ja asenteet periytyvät edelleen vanhasta kotimaasta.

Näin on pitkälti käynyt Euroopan islamilaisille maahanmuuttajille. On jopa käynyt niin että seuraavat sukupolvet etääntyvät vielä kauemmas länsimaisesta kulttuurista kuin vanhempansa - pikemmin kuin integroituvat. (Katso referaatti uskontotieteilijä Richard Sosiksen teoriasta, että monikultturismi generoi islamilaista terrorismia.)

Mitä taas diversiteettiin tulee, voinemme todeta että laaja maahanmuutto maista, joissa on hyvin erilainen kulttuuri kuin kohdemaassa, nostaa yhteiskunnan diversiteetin usein liian korkeaksi. Robert Putnam onkin tutkimuksissaan havainnut luottamuksen laskevan ns. monikulttuurilähiöissä.

Johtopäätös

Maahanmuuttoa säätelemällä kykenemme varsin tehokkaasti vaikuttamaan väestönlaatuun. Ei ole kyse siitä että pitäisi ylläpitää puhdasta rotua tai täysin homogeenista kulttuuria tai sulkea Suomi kokonaan ns. humanitääriseltä maahanmuutolta. Todennäköisesti riittäisi ensi alkuun kun väestönlaadun parantaminen otettaisiin kiihkottoman yhteiskuntatutkimuksen kohteeksi. Asioista keskusteltaisiin ja analyysin jälkeen tehtäisiin rationaalisia päätöksiä suomalaisen maahanmuuttopolitiikan suunnasta.