Mistä väestön laatu muodostuu ?

Käsittelen vielä kerran väestön laatua - siirryn sitten muihin aiheisiin.

Väestönlaatu on monisyinen mutta tärkeä asia. Väestön laadun voi ehkä ajatella olevan kahden termin summa:

1. Toisaalta väestön laatu on suoraan yksilöiden laadun summa tai keskiarvo. Tätä termiä voisi kutsua summatermiksi.

a) väestön äo on yksilöiden äo:n keskiarvo
b) väestön lainkuuliaisuus on yksilöiden lainkuuliaisuuden keskiarvo
c) väestön asenteet esimerkiksi demokratiaa ja naisten tasa-arvoa kohtaan on yksilöiden asenteitten keskiarvo

2. Todellisuudessa väestön laatu ei ole pelkästään yksilöiden laadun summa, vaan riippuu myös väestön jakautumasta tiettyjen ominaisuuksien suhteen:

a) Hyvin suuri diversiteetti yksilöiden välillä alentaa väestön kykyä tehdä yhteistyötä keskenään. Luottamus yksilöiden välillä laskee. (Katso referaatti sosiologi Robert Putnamin tutkimuksesta.)

Vaarallisin tilanne on jos väestö muodostuu kahdesta hyvin määritellystä ja suhteellisen samanvahvuisesta etnisestä ryhmästä. Vaarana on yhteiskunnan bipolarisaatio, mikä voi johtaa lopulta kansanmurhaan kuten kävi Ruandassa 90-luvulla. (Katso aikaisempi postaukseni Genocidewatchin toiminnasta kansanmurhien ehkäisemiksi.)

b) Hyvin matalakin diversiteetti yksilöiden välillä voi toki alentaa väestön laatua. Esimerkkinä tiettyjen ammatillisesti tai kognitiivisesti erikoistuneiden etnisten vähemmistöjen karkotus, jota on seurannut talouden lamaantuminen. (Esimerkkinä aasialaisten karkotus Tansaniasta ja Ugandasta.)

Kaikki tutkimukset osoittavat että yksilön laatu (äo ja lainkuuliaisuus) on suurelta osin periytyviä.

(Katso:

Philip Rushtonin Race, Evolution and Behaviours

Richard Lynn, Race Differences in Intelligence.

Katso myös Gene expressionin arvostelu Lynnin kirjasta.

Richard Lynnin vanhempi versio samasta teemasta vuodelta 1991.

Charles Murrayn The Inequality Taboo vuodelta 2005.)

Asenteitten osalta voinee sanoa, että asenteet demokratiaa ja naisten tasa-arvoa kohtaan vaihtelevat voimakkaasti kulttuurista toiseen. Islamilaisissa maissa ja Afrikassa asenteet naisten tasa-arvoa kohtaan ovat huomattavasti nihkeämmät kuin Euroopassa.

Asenteet eivät toki ole geneettisesti periytyviä mutta kuitenkin kulttuurisesti periytyviä - ihmisen asenteet muodostuvat sosialisaation kautta nuoruudessa ja varhaisessa aikuisiässä. Aikuiset ihmiset tuovat esimerkiksi maahanmuuton myötä omat asenteensa mukanaan kohdemaahan.

Maahanmuuttoa seuraavat sukupolvet sosiaalistuvat sitten kohdemaassa. Mikäli kuitenkin maahanmuuttajat elävät vahvoissa suht suljetuissa yhteisöissä, jotka muodostuvat aikaisemman kotimaan yksilöistä, sosiaalistuminen tapahtuu näissä yhteisöissä ja asenteet periytyvät edelleen vanhasta kotimaasta.

Näin on pitkälti käynyt Euroopan islamilaisille maahanmuuttajille. On jopa käynyt niin että seuraavat sukupolvet etääntyvät vielä kauemmas länsimaisesta kulttuurista kuin vanhempansa - pikemmin kuin integroituvat. (Katso referaatti uskontotieteilijä Richard Sosiksen teoriasta, että monikultturismi generoi islamilaista terrorismia.)

Mitä taas diversiteettiin tulee, voinemme todeta että laaja maahanmuutto maista, joissa on hyvin erilainen kulttuuri kuin kohdemaassa, nostaa yhteiskunnan diversiteetin usein liian korkeaksi. Robert Putnam onkin tutkimuksissaan havainnut luottamuksen laskevan ns. monikulttuurilähiöissä.

Johtopäätös

Maahanmuuttoa säätelemällä kykenemme varsin tehokkaasti vaikuttamaan väestönlaatuun. Ei ole kyse siitä että pitäisi ylläpitää puhdasta rotua tai täysin homogeenista kulttuuria tai sulkea Suomi kokonaan ns. humanitääriseltä maahanmuutolta. Todennäköisesti riittäisi ensi alkuun kun väestönlaadun parantaminen otettaisiin kiihkottoman yhteiskuntatutkimuksen kohteeksi. Asioista keskusteltaisiin ja analyysin jälkeen tehtäisiin rationaalisia päätöksiä suomalaisen maahanmuuttopolitiikan suunnasta.

Karl Pearson - humanisti, sosialisti ja roturealisti

Tämä tarina on päivitetty versio aikaisemmasta jutustani. Otan sen nyt uudelleen esiin, koska tarina on tavallaan aktuelli liittyen keskusteluun väestönlaadusta.

Lueskelin aikoinaan Samuel Bowlesin Microeconomics kirjaa. Bowles - vaikka onkin marksilainen ja Martin Luther Kingin entinen työtoveri - lainasi positiivisessa hengessä Karl Pearsonia, jota useimmat punavihreät pitävät kauheana rasistina.

Rasisti Pearson ehkä olikin mutta myös eräs matemaattisen tilastotieteen uranuurtaja ja Sir Francis Galtonin merkittävin oppilas. Nämä miehet loivat perustan nykyaikaiselle tilastotieteelle, älykkyystutkimukselle ja tieteelliselle rotututkimukselle.

Pearson oli myös poliittisesti aktiivinen - hän oli eugeenikko ja sosialisti. Artikkelissaan Socialism and Natural Selection hän painottaa tasa-arvon merkitystä kansankokonaisuudelle. Hän toteaa, että kansojen ja valtioiden välisissä konflikteissa se valtio, jossa on laaja köyhälistö, häviää sille valtiolle jonka väestö on tasa-arvoisempi.

Tasa-arvon puute vähentää kansallishenkeä ja vahvistaa luokkataistelua. (Katso aiempi artikkelini tasa-arvosta.) Epätasa-arvo ja diversiteetti ovat tässä suhteessa samanlaisia ilmiöitä - ne molemmat heikentävät ryhmäkoheesiota. On siksi ymmärrettävää että Pearsonin kaltainen ihmiskunnan - ja oman kansansa - hyvää ajava ihminen etsi sosialismista vastausta oman aikansa epätasa-arvoon.

Äärimmäinen globaali kapitalismi jättää nykyäänkin jälkeensä epätasa-arvoa ja diversiteettiä, mikä heikentää kansankokonaisuutta. Useimmat talousliberaalit puhuvat diversiteetin puolesta todennäköisesti vain siksi, että maahanmuutto ja globalisaatio lisäävät työvoiman tarjontaa ja parantavat rikkaiden taloudellista tilannetta.

Samaan tapaan kuin taloudellinen toiminta synnyttää saasteita, taloudellinen toiminnallisuus aiheuttaa auttamatta sosiaalisia ongelmia - siis kulttuurista ja rodullista diversiteettiä, rikollisuutta, alentunutta kansallishenkeä ja epätasa-arvoa.

Luonnon saastuminen otetaan nykyään huomioon taloudellisen toiminnan kannattavuutta arvioitaessa. Yritykset joutuvat maksamaan päästöveroja ja joutuvat puhdistamaan jätevetensä. Saastumista ei tietenkään kokonaan voida välttää, mutta saastumisen huomioiminen kustannuksia laskettaessa on osoittanut tärkeäksi innovaatioksi luonnonsuojelussa.

Sosiaalisesta "saastumisesta" ja väestönlaadun laskusta yritykset eivät joudu maksamaan mitään:

Kun pienehkö joukko plantaasin omistajia toi neekeriorjia Afrikasta, hyöty halvasta työvoimasta oli lyhytaikainen ja hyöty kohdistui pienehkölle rikkaiden joukolle. Haitat sen sijaan ovat pitkäaikaisia ja kohdistuvat koko väestölle. Sama toistuu myös
nykyään.

Karl Pearsonin kaltaiselle sosialistille oman kansan puolelle asettuminen, eugeniikan kannattaminen ja äärimmäisen kapitalismin vastustaminen oli luonnollinen ratkaisu. Sen sijaan useimmat nyky-vasemmistolaiset ja vihreät ovat asettuneet kapitalistien rengeiksi omaa kansaansa vastaan: Vihreitäkään ei tunnu kiinnostavan enää muu kuin suurpääoman työvoimakustannukset.

Diversiteetti

Työpaikalla isot herrat puhuivat tänään työpaikan diversiteetin tärkeydestä.

Pari päivää sitten yksi akateemisesti koulutettu työkaverini kirosi että hän saa arabin esimieheksi. Toinen akateemisesti koulutettu työkaverini sanoi, että hän aikoo hakea työhön vähemmän globaaliin ympäristöön, koska ei jaksa jatkuvia väärinkäsityksiä.

Amerikkalainen sosiologi Robert Putnam taas sanoi että diversiteetti vähentää luottamusta ihmisten kesken.

Marksilainen taloustieteilijä Samuel Bowles toteaa Microeconomics-kirjassaan, että yhteinen arvopohja antaa paremmat mahdollisuudet ratkaista esimerkiksi ns. Yhteismaan ongelman (Tragedy of Commons).

Diversiteetissä on eittämättä myös etuja - esimerkiksi työyhteisöissä erilaisen taustan omaavat ihmiset tuovat esille uusia näkökulmia. Mutta esimerkiksi työpaikan diversiteetistä puhuvat business schoolien edustajat väittävät että etu rajoittuu tilanteeseen jossa muuten suht homogeenisessa ryhmässä on muutamia vieraan kulttuurin edustajia. Samantaustaiset ihmiset luottavat helpommin toisiinsa ja kykenevät näin helpommin ryhmätyöhön, mutta ripaus uusia ideoita pitää työyhteisön vireänä.

Mielenkiintoisia mielipiteitä kaikki tyynni. Luulisi että tässä olisi kaikki ainekset rakentavalle keskustelulle !