Bipolarisaatio

Genocidewatch varoittaa että yhteiskunnan (bi)polarisaatio kahteen selkeästi erilliseen ryhmään on kansanmurhaan luisumisen ensimmäinen aste:

"All cultures have categories to distinguish people into “us and them” by ethnicity, race, religion, or nationality: German and Jew, Hutu and Tutsi. Bipolar societies that lack mixed categories, such as Rwanda and Burundi, are the most likely to have genocide."

Genocidewatchin mukaan kansanmurhan välttämiseksi bipolarisaatiota pitäisi viimeiseen asti pyrkiä välttämään. Esimerkkinä keinoista Genocidewatch mainitsee kansallisen kielen luominen Tansaniassa:

"The main preventive measure at this early stage is to develop universalistic institutions that transcend ethnic or racial divisions, that actively promote tolerance and understanding, and that promote classifications that transcend the divisions. The Catholic church could have played this role in Rwanda, had it not been riven by the same ethnic cleavages as Rwandan society. Promotion of a common language in countries like Tanzania has also promoted transcendent national identity. "

Heimoidentiteettien rinnalle syntyi Tansaniassa kansallinen identiteetti ja polarisaatio heimojen välillä väheni. (Kokonaan toinen juttu on että samalla kulttuuridiversiteetti maan sisällä vähenee, mikä on tietysti surullista.)

Genocidewatch on ottanut ainoaksi tehtäväkseen estää kansanmurhat. Bipolarisaation madaltaminen on näin ollen kaikissa tilanteissa ehdottoman tärkeää Genocidewatchin näkökulmasta.

Mutta me voimme myös kysyä, mikä on optimaalinen strategia ryhmän B kannalta, kun bipolarisaatio on jo syntynyt ryhmien A ja B välille ? Jos ryhmällä A on jo vahva sosiaalinen identiteetti ja ryhmän A jäsenet ovat demonisoineet ryhmän B jäsenet, mikä on ryhmän B jäsenten kannalta paras strategia ?

Jos bipolarisaatio on ajautunut jo niin pahaksi että yhtentörmäystä ei voi enää realistisesti välttää, vastaus on helppo: Ryhmän B on varustauduttava sekä aseellisesti että moraalisesti. Ryhmän B on luotava vahva sosiaalinen (sisäryhmä)identiteetti ja demonisoitava vihollinen sekä rankaistava pettureita. (Katso aiempi postaukseni sosiaalisesta identiteetistä.)

Jos sen sijaan bipolarisaatio on vielä todennäköisyydellä p vältettävissä, strategian valitseminen on vaikeampaa, koska on varauduttava kahteen mahdollisuuteen. Selvää lienee että jos p on selvästi alle 100 %, jonkinasteinen sosiaalisen identiteetin kasvattaminen on järkevää aloittaa. (Käytännössä sosiaalisen identiteetin kasvattaminen ei tietysti ole helppoa.) Kun p laskee vielä alemmas, ryhmän A demonisoiminen kannattaa aloittaa samoin kuin pettureiden rankaiseminen.

No jokainen varmaan jo arvasi että esimerkki-instantiointi A:lle ja B:lle voisi olla:

A = Euroopan / Suomen muslimit
B = Euroopan / Suomen kantaväestö

Suomessa yhteentörmäyksen todennäköisyys (=1-p) on hyvin pieni. Varmasti paljon pienempi kuin esimerkiksi Belgiassa. Mikäli Suomen muslimiväestö integroituu ja/tai pysyy suhteellisen pienenä, yhteentörmäyksen riski pysyykin pienenä. Bipolarisaation vähentäminen on todennäköisesti paras mahdollinen strategia Suomessa.

On kuitenkin merkkejä siitä että Suomen johto - puhumattakaan Ranskan, Ruotsin ja Belgian hallituksista - on passiivisesti hyväksymässä tilanteen jossa muslimiväestö koko ajan kasvaa ja integroituminen on heikkoa. Se on erittäin huolestuttavaa. Toivoisi, että Suomessa asiaa voitaisiin käsitellä rationaalisemmin, humaanimmin ja analyyttisemmin kuin esimerkiksi Ranskassa. Kun ottaa huomioon, millainen sinisilmäinen ja naivi presidentti Suomella tällä hetkellä on, ainakaan sieltä taholta analyyttisyyttä on turha odottaa.

Jukka

Ps. Huomautettakoon, että kun yllä puhun kansanmurhasta, se voi tarkoittaa fyysistä kansanmurhaa tai kulttuurista kansanmurhaa. Jälkimmäisessä kansanmurhan kohdetta ei fyysisesti tuhota vaan ainoastaan alistetaan vieraaseen kulttuuriin.

Huomautetakoon myös, että bipolarisaatio ei ole pekästään paha asia. Bipolarisaatio saattaa vahvistaessaan sosiaalista identitettiä vahvistaa yhteistyötä ryhmien A ja B sisällä.