Oppikaamme juutalaisten kohtalosta

Puolan juutalainen psykologi Henri Tajfel menetti monen muun uskonveljensä tavoin koko perheensä toisen maailmansodan aikana. Hän ei kuitenkaan antanut periksi vaan loi sosiaalisen identiteetin teorian ymmärtääkseen tapahtunutta.

Sosiaalisen identiteetin teoria loi pohjan realistiselle ja kiihkottomalle sisäryhmä/ulkoryhmä-dynamiikan ymmärtämiselle. Tajfel kuvasi miten ihmisillä on tapana kategorisoida toiset ihmiset - ja itsensä - kuuluvaksi erilaisiin ryhmiin eli antaa ihmisille sosiaalinen identiteetti. Sosiaalinen identiteetti voi olla esimerkiksi saksalainen, mustalainen tai juutalainen. Sosiaalisella identiteetillä on oleellinen merkitys ihmisen oman arvon tunteelle. Ihminen vertaa omaa ryhmäänsä (sisäryhmää) muihin ryhmiin (ulkoryhmiin). Sisäryhmä nähdään tavalla tai toisella paremmaksi kuin ulkoryhmä.

Suomennan wikipedian artikelia vapaasti:

Identiteetti ei ole jotakin mikä pakotetaan ihmiselle. Se on todellista ja oleellinen osa persoonaamme.

On oleellista tajuta että sisäryhmä on se ryhmä johon identifioidumme ja ulkoryhmä se ryhmä jota vastaan identifioidumme. Miellämme olevamme jollain tavalla samankaltaisia kuin sisäryhmän jäsenet ja erilaisia kuin ulkoryhmän jäsenet.

Äärimmäisessä tapauksessa - väkivaltaisesssa konfliktissa - ulkoryhmän jäsenet nähdään keskenään identtisinä ja täysin erilaisina kuin sisäryhmän jäsenet - näin siinä määrin että ulkoryhmän jäsenet ansaitsevat kuolla. Mutta tässä ei ole kyse mistään psykologisesta persoonallisuushäiriöstä vaan rationaalisesta käyttäytymisestä.

Joissakin tilanteissa ajattelemme itsemme ensi sijassa ryhmän jäseniksi ja jossain toisissa tilanteissa ensi sijassa yksilöiksi. Tämä vaihtelee tilanteesta riippuen. Mutta sekä sosiaalinen identiteetti että persoonallinen identiteetti ovat oleellinen osa käsitystämme itsestä.

Mitä vaikeampaan konfliktiin ryhmä joutuu sitä voimakkaammin ryhmän jäsenet identifiotuvat sosiaalisesti persoonallisen identiteetin kustannuksella. Sitä enemmän ihmiset myös demonisoivat vihollisen (ulkoryhmän jäsenet). Demonisoiminen ei ole fanaattisuutta tai henkistä typeryyttä - päinvastoin se on väistämätöntä taistelun voittamisen kannalta.

Tajfelin "tarve" kehittää sosiaalisen identiteetin teoria liittyi siis häneen haluunsa ymmärtää miten oli mahdollista että Saksan kansa sai yhtäkkiä päähänsä hävittää kaikki Tajfelin sukulaiset. Meidän tarpeemme ymmärtää asiaa voi olla esimerkiksi halu käsittää Ruandan kansanmurhaa tai Bosnian muslimien kansanmurhaa.

Itse haluan ymmärtää sosiaalista identiteettiteoria käsittääkseni miten me suomalaiset voimme varautua jo alkaneeseen kulttuurien väliseen taisteluun länsimaisuuden ja islamin välillä. Tällöin en näe länsimaisuutta pelkästään jonkinlaisena aatteena - esim. valistuksen perinteenä - vaan tarkoitan länsimaisuudella ja suomalaisuudella nimenomaan länsimaisia ja suomalaisia ihmisiä - meidän sisäryhmäämme. En näe että taistelemme ensi sijassa valistuksen puolesta vaan taistelemme nimenomaan länsimaisen ja suomalaisen sisäryhmän puolesta islamilaista ulkoryhmää vastaan. Taistelu ei ole kahden aatteen vaan kahden fyysisen "heimon" välinen taistelu.

Meidän on mm. tässä taistelutilanteessa ymmärrettävä miten suomalaiset saadaan (emootion tasolla) ymmärtämään että konflikti on niin paha, että meidän on identifioiduttava ensi sijassa sosiaalisesti sen sijaan että identifioituisimme vain yksilöinä, ja että meidän on kyettävä (emootion tasolla) demonisoimaan ulkoryhmä eli näkemään muslimit vihollisinamme.

Tässä taistelussa ne ihmiset jotka yrittävät määritellä länsimaisuuden pelkkänä yleishumaanisuutena toimivat objektiivisesti omaa ryhmäänsä vastaan.