Kansamme onnistui 1939-1944 pelastamaan itsenäisyytensä aseellisen maanpuolustuksen kautta. Välttämätön ehto maanpuolustuksen onnistumiselle oli se normi, että jokaisen miehen on puolustettava maataan ase kädessä ja se, että normin rikkojia oltiin valmiita rankaisemaan hyvin tylystikin.
Väite, että vapaamatkustajia on niin vähän, ettei heitä kannata rangaista, on tieteellisesti (sekä teoreettisesti että empiirisesti) heikko. Yhteistyö ei siis synny vapaudesta, vaan vapaus syntyy yhteistyöstä — ja yhteistyö syntyy vasta, kun yhteisö on valmis puolustamaan normejaan. Tämä on se mekanismi, jonka varaan ihmislajin sosiaalinen menestys on rakentunut.
Olen kirjoittanut substackiin pidemmän tieteellisen postauksen asiasta. Katso myös postaukseni professori emeritus Vesa Kanniaisen väitöskirjasta liittyen siihen, miksi Suomen kaltaisessa maassa yleinen asevelvollisuus on palkka-armeijaa tehokkaampi ratkaisu maanpuolustukseen.
lauantaina, toukokuuta 16, 2026
Oliko Arndt Pekurisen teloittaja altruistinen rankaisija?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti