Tasa-arvo ja kansallinen liike

Ihmisten (taloudellinen) tasa-arvo on tärkeä asia sekä vasemmistolle että kansalliselle liikkeille. Kansalliselle liikkeelle tasa-arvo on tärkeää, koska tasa-arvo vähentää sosiaalisia ristiriitoja ja näin ollen vahvistaa kansankokonaisuuden ryhmäkoheesiota.



Bismarckin politiikka 1800-luvun Saksassa tarjoaa käytännön esimerkin ns. integratiivisen nationalismin hengessä toteutetusta sosiaalisesta ohjelmasta. 1870-luvun Saksan laaja sosiaalivakuutusohjelma oli tähdätty yhteiskunnallisten luokkaristiriitojen vähentämiseen ja sitä kautta työväestön vallankumouksellisuuden neutralisoimiseen. (Lähde: Jyrki Smolanderin artikkeli Historian Tietosanomissa vuonna 2001).

Kun nyky-Suomessa raha yhä enemmän kasautuu yksiin käsiin, ei voi olla huomaamatta miten kansallinen koheesio laskee - rahalla ei tunnetusti ole isänmaata eikä tunnu olevan kapitalistillakaan. Ihmisiä irtisanotaan varsinkin teollisuudesta jatkuvasti ja työpaikat siirretään mm. Intiaan ja Kiinaan.

Kun talouselämä ei ole kansankokonaisuuden asialla, myös kansa menettää helposti kansallistunteensa. Kekkosen aikana asia oli vielä toisin - sen ajan vuorineuvokset olivat todennäköisesti yhtä ahneita kuin nykyisetkin rahamiehet, mutta heidän rahansa olivat kiinni suomalaisessa omaisuudessa, metsissä ja tehtaissa. Heidän pääomansa oli ainakin jollain lailla kansallista.

Vasemmistolainen taloustieteilijä Samuel Bowles käsittelee artikkelissaan tasa-arvon esihistoriaa ja tasa-arvon edistämisen mahdollisuuksia nykypäivän yhteiskunnassa.

Tasa-arvon asema ihmiskunnan historiassa on Bowlesin mukaan vaihdellut voimakkaasti. Heimoyhteiskunnissa tasa-arvo (ruuan jako, yksiavioisuus) oli sääntö. Ryhmäkoheesio vaati tasa-arvoa. Markkinataloudessa tasa-arvo on pääsääntöisesti vähentynyt pääomien kasaantumisen myötä. Nykyajan turnajaistalous ja globalisaation mahdollistama pääoman vapaa liikkuminen on taas kääntänyt tasa-arvon ainakin valtioitten sisällä laskuun. (Valtioitten välillä tasa-arvo ehkä on jopa noussut, kun kehitysmaat ovat rikastuneet.)

Bowlesin mukaan poikkeukset, joissa tasa-arvo on noussut, ovat tilanteita jossa yhteiskunta on sodan, laman tms. ansiosta uhan alaisena. Valtaapitävät haluavat edistää tasa-arvoa, jotta yhteiskuntarauha säilyisi. Bowlesin mukaan toinen maailmansota ja 30-luvun lama edistivät tasa-arvoa kaikkialla. Suomessa Kekkosen aikana kommunismin uhkaa pyrittiin vähentämään integroimalla kommunisteja yhteiskuntaan ja tasa-arvoa edistämällä.

Tasa-arvon tulevaisuus voi näyttää synkältä - mutta esimerkiksi islamin ja ekokatastrofin uhka saattavat laukaista tasa-arvon renesanssin.