Ihmisten pituus ja äo noudattaa suunnilleen normaalijakautumaa. Ihmisten mielipiteidenkin jakaantuma noudattaa usein normaalijakautumaa. Voisi esimerkiksi ajatella että naisten vastaus kysymykseen mikä on ihanneaviomiehen pituus on normaalijakautunut.
Loogista olisi ajatella että ihmisten mielipiteet maahanmuuttajien optimaalisesta määrästä olisi myös normaalijakautunut. Näin voi teoriassa ehkä ollakin - mutta siinä tapauksessa ainakin lähellä keskiarvoa olevat ilmaisevat mielipiteitään hyvin hyvin paljon harvemmin kuin muut.
Loogista olisi siis ajatella että hyvin pieni osa vastustaisi kaikkea maahanmuuttoa, hyvin pieni osa kannattaisi rajatonta maahanmuuttoa, useimmat kannattaisivat joko
a) maahanmuuton määrällistä rajoittamista tiettyyn määrään vuodessa
b) maahanmuuton laadullista rajoittamista
c) maahanmuuton rajoittamista muilla kriteereillä (esimerkiksi työpaikka hankittu)
Joskus tuntuu että maahanmuuttokeskustelussa mielipiteitten jakauma on pikemmin kuin normaalijakautuma tällainen:
Maahanmuuttokeskustelussa mielipidejakaantumassa on kaksi lokaalia maksimia.
Ne jotka kannattavat maahanmuuton laadullista rajoittamista leimataan tässä keskustelussa usein rasisteiksi, koska
laadullisten rajoitusten vaatijoiden on pakko määritellä mitä tarkoittaa väestön / yksilön laatu
Keskustelu tehdään leimaamisella kuitenkin melko vaikeaksi.
Mutta mikä on syy siihen että maahanmuuttokeskustelussa mielipidejakaantumassa on kaksi lokaalia maksimia ?
Syy on minusta ilmiselvä - tästä nimenomaisesta asiasta (=mitä mieltä olet maahanmuutosta) on tehty markkeri jolla ihmiset jaetaan meihin (sisäryhmään) ja muihin (ulkoryhmään). Jotta markkeri olisi mahdollisimman tehokas, mielipidejakautuma on saatava kaikin keinoin näyttämään kuvan 2 mukaiselta. Se on tavallaan sekä maahanmuuttomyönteisten että maahanmuuttokriittisten etu.
Ainoa kärsijä on sitten Suomen kansankokonaisuus.
Lainaan aiempaa tekstiäni Henri Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoriasta:
...sisäryhmä on se ryhmä johon identifioidumme ja ulkoryhmä se ryhmä jota vastaan identifioidumme. Miellämme olevamme jollain tavalla samankaltaisia kuin sisäryhmän jäsenet ja erilaisia kuin ulkoryhmän jäsenet.
Äärimmäisessä tapauksessa ... ulkoryhmän jäsenet nähdään keskenään identtisinä ja täysin erilaisina kuin sisäryhmän jäsenet - näin siinä määrin että ulkoryhmän jäsenet ansaitsevat kuolla...
Joissakin tilanteissa ajattelemme itsemme ensi sijassa ryhmän jäseniksi ja jossain toisissa tilanteissa ensi sijassa yksilöiksi. Tämä vaihtelee tilanteesta riippuen. Mutta sekä sosiaalinen identiteetti että persoonallinen identiteetti ovat oleellinen osa käsitystämme itsestä.
Sosiaalinen identifioituminen ei ole yksiviivaisesti huono eikä hyvä asia - se voi joskus johtaa konfliktiin mutta toisaalta se mahdollistaa yhteistyön sisäryhmän sisällä.
Esimerkiksi suomenruotsalaiset identifioituvat kielen kautta sisäryhmäksi - sosiaaliseksi verkoksi ("Ankdammen") - joka hyödyttää jäseniään. Toisaalta suomenruotsalaisten ja suomalaisten välillä on harvoin ollut mitään oleellista konfliktia.
Suomenruotsalaisilla ryhmän määrittelevä markkeri - ruotsin kieli - on melko harmiton asia. Vaikka suomenkieliset usein harmittelevat ruotsinkielisten hyvää asemaa, pakkoruotsia tms. niin ne ovat loppujen lopuksi melko merkityksettömiä asioita vaikkapa terroristien suorittamiin Lontoon, New Yorkin ja Madridin massamurhiin verrrattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti