Jokaiseen yhteistyön mahdollistavaan mekanismiin liittyy aina jokin rajoitus tai anomalia:
1. Sukulaisuuteen (sukulaisvalintaan) liittyy se ongelma, että se synnyttää yhteistyötä vain sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä. Tämän mm. muslimit ja juutalaiset ovat jo aikaa ymmärtäneet. He suosivat serkusavioliittoja - juutalaiset jopa enon ja sisarentyttären välistä avioliittoa.
2. Vastavuoroisuus taas edellyttää että ryhmän jäsenet tuntevat toisensa.
3. Ryhmävalintaan ja altruistiseen rangaistukseen liittyy kaksi vaihtoehtoista ongelmaa:
3.1 Ihmisyhteisöt rapautuvat (=muuttuvat individualistisiksi) pääsääntöisesti vuosien mittaan - yhteisöt hajoavat tai joutuvat naapuriyhteisöjen tuhoamaksi. Uusia yhteisöjä syntyy ja kierros alkaa alusta. Arabialainen sosiologi ibn Khaldun kuvasi tätä kiertokulkua jo 1300-luvulla.
Evolutiivisten kulttuurintutkijoitten Boydin ja Richersonin matemaattiset mallit osoittavat myös, että ryhmien on välillä hajottava jotta yhteistyö säilyisi ollenkaan.
Evoluutiobiologi DS Wilson väittää kirjassaan Darwins Cathedral että uskontojen ajoittainen lahkoutuminen selittyy nimenomaan sillä että eniten yhteisöllisyyttä kaipaavat jäsenet irtautuvat omaksi ryhmäkseen vuosien mittaan rapautuneesta kirkosta. Tämä selittää myös sen miksi maallistunut protestanttinen kirkko menettää esimerkiksi Hollannissa runsaasti jäseniä katolisille samaan aikaan kuin elitistinen katolinen kirkko menettää Etelä-Amerikassa köyhiä jäseniä protestanteille.
Kansallisvaltion, hyvinvointivaltion tai EU:n pitkäkestoisuudelle tämä ei oikein ennusta hyvää.
3.2 Poikkeuksen hajoamisvaatimukselle tekevät ns. moraalistiset yhteisöt - niissä yhteistyö voi olla stabiilia hyvin pitkään.
Moraalistisessa yhteisössä rangaistaan kaikkea poikkeamista. Hyviä esimerkkejä moraalistisesta yhteisöstä ovat ortodoksijuutalaiset, hutteriitit ja amishit. Esim. hutteriitit ja amishit ovat säilyneet moralistisina ryhminä 450 vuotta. Tarkkaan ottaen amishitkaan eivät ole yksi moralistinen ryhmä vaan kukin amishiyhteisö on itsenäinen. Jos yksi amishiyhteisö rapautuu ja tuhoutuu, uskonto säilyy. Vaihtelua ryhmien kulttuureissa on mm. kärryjen katoissa. Kulttuurievoluutio on mahdollista mutta se on useimmiten hidasta.
Moralistisessa ryhmässä on se ongelma että ryhmän muuttuessa tavallaan superorganismiksi, ryhmän kulttuuri on usein varsin staattinen. En tosin ole aivan varma, onko tämä mikään luonnonlaki. Poikkeamista saatetaan suvaita jossain asioissa, jolla ei ole yhteistyön kanssa mitään tekemistä, ja sama pitkäkestoinen yhteistyö pystytään säilyttämään: Teknologinen innovaatio on esimerkiksi hutteriiteilla sallittua, vaikka amisheilla ei.
Kansallisvaltion tai hyvinvointivaltion säilymiselle jyrkkä moralismi voisi olla ratkaisu - juutalaisethan ovat kyenneet ylläpitämään esimerkiksi hyvinvointivaltiota satoja vuosia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti