torstaina, maaliskuuta 26, 2009

Amishit ja taloustiede

Referoin aiemmin taloustieteilijä Marglinia siitä, miten nykytaloustiede vähättelee perinteisen yhteisöllisyyden merkitystä ja aiheuttaa taloudellista kurjistumista esimerkiksi Afrikassa.

Marglin puhuu myös amisheista - anabaptistisesta uskonnolllisesta yhteisöstä joka on hylännyt nykyteknologian, mutta pärjää kuitenkin varsin mainiosti USA:n itäosissa maata viljellen. Amishi-viljelijä omistaa yksityisesti maansa, mutta talkoiden osuus taloudellisessa toiminnassa on hyvin oleellinen.

Marglin kuvaa amishien vahvaa yhteisöllisyyttä mm. näin:

"Amish-yhteisön jäseniltä vakuutusten ottaminen on kielletty, koska heidän ymmärryksensä mukaan vakuutuksen ottajan ja vakuutusyhtiön välinen kaupallinen suhde rapauttaa yksilöiden välistä riippuvuutta"

Kun amishiperhe menettää vaikkapa tulipalossa talonsa tai navettansa, hän on riippuvainen yhteisönsä jäsenten avusta, jotta saa korvattua menetyksensä. Uusi koti rakennetaan talkoilla joihin yhteisön kynnelle kykenevät jäsenet osallistuvat.

Yksilöiden välinen voimakas riippuvuus pakottaa parhaassa tapauksessa yksilöt ratkaisemaan kaikki ne ongelmat, jotka ovat keskinäisen yhteistyön esteenä. Vaikka riippuvuus tavallaan onkin painolasti, joka estää amishia toimimasta itsellisesti vain omaa etuaan ajaen, riippuvuus on myös voimavara.

Kun amishiyhteisö on kerran historiansa alkuhämärissä valinnut riippuvuuden, sen on ollut pakko ratkaista kaikki yhteistyöhön liittyvät ongelmat kuten vapaamatkustamisen. Muuten amishi-yhteisöt olisivat kuollleet kulttuurievoluution aikana "sukupuuttoon". Nuo ratkaisut ovat ensin löydyttyään aina amishien käytettävissä siinä missä mitkä tahansa evoluution luomat ratkaisut kuten gasellin nopeus.

Voimme sanoa että riippuvuus on amishien strategia, joka on osoittautunut tehokkaaksi olemassaolon taistelussa.

Nykyihminen helposti ajattelee että on parasta olla itsellinen - että avioliitossakin on parasta pitää omat rahat. Amishi ei ole itsellinen. Vaikka tiettty amishiperhe taloudellisena yksikkönä saattaakin kyetä tekemään hyvää taloudellista tulosta, amishi on kuitenkin hädän sattuessa aina riippuvainen toisista amisheista.

Amishi ei ole taloustieteen mielessä Homo Economicus, joka maksimoi vain omaa taloudellista tulostaan (utiliteettiaan) u. Taloudellisesti pärjätäkseen amishin on optimoitava utiliteettia u*U, jossa U on yhteisön taloudellinen tulos. Vaikka amishi saavuttaiskin korkean henkilökohtaisen tuoton u, mutta yhteisön tuotto U on hyvin alhainen, yksilön kokonaisutiliteetti on auttamatta alhainen.

Yhteisen tuloksen tuottaminen U on eittämättä julkishyödykkeen tuottamista, johon liittyy kaikki mahdolliset vapaamatkustajan ongelmat. Amishit ovat kuitenkin ratkaisseet vapaamatkustajan ongelmat. Vapaamatkustaminen on julistettu synniksi. Amishi on kuin muurahainen, jonka on mahdoton (kulttuuri)evoluution tässä vaiheessa enää tulla toimeen yksinään. Amishiyhteisö on siis superorganismi niin kuin muuurahaisyhteisö. Hyvässä ja pahassa.

Yhteisölliset hyönteiset kuten muurahaiset ovat pärjänneet loistavasti luonnossa ja niitten osuus biomassasta on viimeisten kymmenien miljoonien vuosien aikana ollut koko ajan nousussa. Eurooppalainen ihminen kuvittelee helposti että itsellisyys on aina vahvuus ja riippuvuus haitta. Ihminen pärjää esimerkiksi muka parhaiten kun säilyttää omat rahansa avioliitossa.

Nyky-suomalaista avioliittoa leimaa alhainen luottamus. Nainen ja mies pyrkivät maksimoimaan pikemmin omaa taloudellista tuottoaan kuin yhteistä. Itsellisyys maksaa todennäköisesti usein riihikuivaa rahaa tai ainakin itsellisyydestä seuraa alentunut elämisen taso. Kun nainen ei voi luottaa mieheensä, hän ei uskalla jäädä moneksi vuodeksi hoitamaan lapsia vaan pelkää alentunutta tulotasoa. Itsellisyys merkitsee että alentunut tulotasoa tulee usein pelkästään naisen kannettavaksi. Mieskään ei luota naiseen, vaan tietää että ongelmat johtavat usein avioeroon, jossa mies helposti menettää kosketuksensa lapsiin. Luottamuksen puute johtaa usein siihen, että mies ei sitoudu perheeseensä.

Riippuvuus ei tietenkään aina ole hyvä asia. Jos riippuvuuteen ei liity mitään moraalia ja yhteisiä normeja kuten nykyaikaisessa hyvinvointivaltiossa on asianlaita, riippuvuus on pikemmin loisimista ja hyväksikäyttöä. Jos riippuvuuteen taas liittyy se, että osa yhteisön jäsenistä alistaa toisia yhteisön jäseniä, riippuvuus on vallankäyttöä ja sortoa.

Riippuvuus on parhaimmillaan täydellistä itsellisyydestä luopumista ja täydellistä alistumista Jumallalle, joka on tavallaan sama asia kuin seurakunta-yhteisö. Ei erillinen oleva eikä edes yhteisön symboli, vaan pikemmin itse yhteisö. Seurakunta on Jumalan ruumis ja Jumala on seurakunnan henki.

Kuten muurahainen on evoluution myötä muuttunut organismista superorganismin soluksi myös amishi ja hutteriitti on parhaimmillaan muuttunut yksilöstä Jumalalle alistuneeksi serurakunnan soluksi.

Saksalainen konservatiivinen vallankumus pyrki vastaavaan ihanteeseen maallisuuden kautta, mutta epäonnistui karkeasti. Ihanne oli kuitenkin selkeästi sama kuin amisheilla ja hutteriiteilla. Konservatiivisen vallankumouksen johtohahmo Arvid Mohler totesi:

Ottakaamme esimerkiksi yksilö. Konservatiivisessa vallankumouksessa yksilö menettää erityisarvonsa ja tulee osaksi jotain kokonaisuutta - tosin osaksi jolla on erityinen arvonsa sen kautta että se on osa tätä kokonaisuutta.

2 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Tähän sopiikin seuraava kommenttini:

Uskonnoissa on vaikeita, epäloogisia ja järjettömiä rituaaleja ja uskomuksia mukana tietyistä syistä. Niillä on useita tehtäviä.

* Ne toimivat uskonnon jäsenien jäsenyyden koodeina, joita ulkopuolisten on vaikeaa murtaa. Se toimii siis rajana jäsenien ja ulkopuolisten välillä. Tämä pitää osaltaan ei -toivotut pääsyvaatimuksia täyttämättömät poissa joukosta.

* Ne toimivat usein vaikeana rituaalisena pääsyvaatimuksena uskonnon jäseneksi ja jäsenyyden säilyttämisen edellytyksenä. Tämä karsii vapaamatkustajat, jotka eivät ole valmiita käyttämään energiaansa niiden opiskeluun ja säännölliseen suorittamiseen (lue: tekemään työtä uskonnon puolesta). Tämä taas lisää jäsenten luottamusta toisiinsa ja heidän välisten siteidensä vahvuutta; heidän luottamustaan siihen, että muut jäsenet noudattavat vastavuoroisuutta ja ovat valmiita tekemään uhrauksia muiden puolesta. Ne saattavat lisätä myös muulla tavalla jäsenten laatua, esim. älyllisesti vaikeat rituaalit karsivat vähemmän älykkäitä ja lisäävät näin jäsenten keskimääräistä älykkyyttä. Mitä enemmän henkilö käyttää energiaa ja aikaa vaikeiden rituaalien suorittamiseen, sitä arvokkaampana hän alkaa psykologisen continuity and commitment -periaatteen mukaisesti pitää ryhmäänsä ja omaa jäsenyyttään siinä. Ihmisen minäkuvaa muokkaavat ja muuttavat seuraavat asiat seuraavassa voimakkuusjärjestyksessä (jos voimakkaampi joutuu ristiritaan heikomman kanssa, useimmiten vahvempi voittaa): 1. teot 2. tunteet 3. rationaaliset ajatukset.

Rituaalit voivat olla myös vaarallisia ja/tai inhottavia, vaikeus on yhteinen piirre tehokkaille rituaaleille.

Anonyymi kirjoitti...

On totta, että monissa kristinuskon opetuksissa korostuu yhteisöllisyys. Esimerkkinä vaikka tämä käsky:

"Älä varasta"
Jos yhteisössä joku varastaa jotain, ja pystyy salaamaan varkauden, niin varkauden kärsineen henkilön luottamus yhteisöön alenee. Epäluottamus kohdistuu yleensä useampaan henkilöön (epäillyt) määrältään, kuin mitä varkauden suorittamiseen on tarvittu. Toimiakseen tehokkaasti, yhteisö tarvitsee luottamusta jäsentensä välille.

Ei ole hyvästä, jos sinun pitää kaikissa toimissa ottaa huomioon se riski, että toinen voi varastaa sinulta jotain.