Maahanmuuton faktoista

Mervi Virtanen, sisäministeriön maahanmuuttojohtaja, toteaa tänään yleisöosastokirjoituksessaan Maahanmuuton faktat tiedettävä, että "väestörakenteellisia vaikutuksia maahanmuutolla ei näillä määrillä ole."

Kyseenalaistan tämän väitteen ainakin osittain. Vaikka väestörakenne ei muuttuisikaan sanotaanko enempää kuin niin että 10% väestöstä olisi maahanmuuttajia vuonna X, seuraus VOI OLLA dramaattinen. Kun USA:n etelävaltioiden plantaasinomistajat muuttivat USA:n väestörakennetta suhteellisen lievästi (10%), seuraukset olivat varsin dramaattiset.

En sinänsä vastusta maahanmuuttoa, kunhan se on selkeästi valikoivaa ja muutenkin hallittua. Suomen etu ei ole olla pakolaisia generoivien kulttuurien muuttoliikkeen kohde.

Perussomalaiset ja maahanmuuttokritiikki - osa 2

Soinin käsitys maahanmuuttokriittisten merkityksestä perussuomalaisissa on (HS:n mukaan) selkeä:

Maahanmuuttopolitiikan kritiikin merkitykseen Soini ei perusta. Hän arvioi sen osuuden gallupkannatuksesta olevan prosentin luokkaa.

Soini ilmaisi siis taas kerran halveksuntansa "propelihatuille" ja mikä ettei tekisi. Maahanmuuttokriittiset tekevät itsestään pellen toimiessaan perussuomalaisissa sen jälkeen kun heitä on nöyryytetty kuin vierasta sikaa.

Ensin Halla-ahoa ei otettu ehdokkaaksi, sitten Soini solvasi puoluettaan kannattavia halla-aholaisia avoimesti ja nyt väitti maahanmuuttokriittisten merkityksen olevan täysin marginaalinen.

Olisiko aika jo ryhdistäytyä ?

Perussuomalaiset ja Halla-aho

Olen tukenut kaksissa vaaleissa Jussi Halla-ahoa omalla nimelläni ja äänelläni ja äänestänyt näin ollen perussuomalaisten listaa. Tällä kertaa Jussi suosittelee tukijoitaan äänestämään perussuomalaisten ehdokasta Sampo Terhoa.

En aio näissä vaaleissa äänestää perussuomalaisia - lainaan perusteiksi Vasarahammeria:

Perussuomalaiset on Timo Soiniin henkilöityneenä puolueena osoittanut olevansa pelkkä paperitiikeri ja Soinin henkilökohtainen populismiprojekti ihan riippumatta siitä, mitä RKP ja Vihreät naiset tekevät tai haluavat. Mikään ei takaa, että Halla-ahon tie perussuomalaisten ehdokkaaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa on yhtään helpompi kuin tie ehdokkaaksi ensi kesän eurovaaleissa.

Aioin kyllä äänestää Halla-ahoa, koska olen pitkälti samoilla linjoilla hänen kanssaan maahanmuutosta. Koska maahanmuuttokriittisyys vesitettiin perussuomalaisissa, eikä perussuomalaisissa ole juurikaan mitään muuta mikä minua puhuttelisi, en näe syytä äänestä heitä. Perussuomalaiset on kuten Vasarahammer totesi populistinen puolue, joka ei niinkään painota vastuunottoa vaan suunsoittoa ja helppoa äänten keruuta.

Vaikka maahanmuuttopolitiikassa olen oppositiossa vakiintuneitten puolueiden linjaa vastaan, arvostan joidenkin vakiintuneiden puolueiden tapaa tehdä työtä Suomen hyväksi suunsoiton sijasta.

Ääneni menee todennäköisesti kokoomukselle tai kristillisdemokraateille, mutta mietintä on kesken.

Astrid Thorsin poliittinen ohjelma vastatuulessa

Kansankokonaisuus-blogi on melkein alusta asti puhunut dysgeenistä maahanmuuttoa vastaan. Siksi olenkin tyytyväinen, että Astrid Thorsin - dysgeenisen maahanmuuton pääarkkitehdin - poliittinen ohjelma on ajautumassa karille.

Kokoomuksen kritiikki Thorsia kohtaan ei tosin kohdistu asian ytimeen - siis dysgeenisen maahanmuuton edistämiseen sinänsä - vaan sen toteutukseen.

Mutta niinhän instituutioden kritiikki aina menee: Ensin todetaan että instituutio (sosialismi, katolinen kirkko) sinänsä on ok, mutta ylilyöntejä pitää voida kritisoida. Esimerkkeinä Alexander Dubcekin vaatimus ihmiskasvoisesta sosialismista (Prahan kevät), Mihail Gorbatshovin Perestroika tai Martin Lutherin teesit katolisen kirkon puhdistamisesta.

Seuraava askel on, että havaitaan koko instituution olevan mätä. Vaarana on toki aina se, että ajaudutaan toiseen äärimmäisyyteen ja hyväkin instituutio heitetään pesuveden mukana.

Mitä kieltä talkoissa puhutaan ?

Mainitsin aikaisemmin että meidän pohjoishelsinkiläisen taloyhtiömme talkoissa puhutaan usein ruotsia: Talon perhekunnista noin joka kymmenes on ruotsinkielinen mutta talkoissa keskimäärin noin puolet on ruotsinkielisiä. Väitin että tämä on luonnonlaki:

Suomenruotsalaiset osallistuvat suomenkielisiä useammin erilaiseen yhteistoimintaan.

Olen viime aikoina osallistunut erinäisten lasten harrastuksiin liittyvien urheilujärjestöjen talkoisiin lähinnä työrukkasena. Olen huomannut että harrastustoimintaan osallistuu aika paljon maahanmuuttajalapsia, ainakin arabeja mutta varsinkin venäläisiä.

Suomalaislasten vanhemmat osallistuvat vaihtelevasti näitten yhdistysten toimintaan ja erilaisiin toiminnan vaatimiin talkoisiin kuten kilpailujen järjestämisiin.

Olen ollut havaitsevinani että ne harvat arabit, joitten lapset harrastavat suomalaisissa urheilujärjestöissä, saattavat hyvinkin osallistua yhdistysten toimintaan. Erityisen mielellään arabit ottavat hoitaakseen järjestön johtotehtäviä. Arabien yhteisöllisyys on sukukeskeistä ja siksi melko klikkiytyvää. Sukulaisia suositaan, mutta yleisesti omia (=urheilujärjestön jäseniä) kohtaan ollaan lojaaleja jos nämäkin ovat lojaaleja johtajalle. Arabit toimivat samoin myös työpaikalla - arabiesimies hankkii alaisiksiin omia sukulaisiaan, suhtautuu varsin lojaalisti omiin suomalaisiinkin alaisiinsa mutta vaatii kuuliaisuutta.

Olen myös ollut huomaavinani että venäläiset eivät juuri osallistu urheilujärjestöjen toimintaan. Heillä ei ilmeisesti ole omasta maastaan mitään kokemusta luottamukseen perustuvasta kansalaistoiminnasta. Heille urheilujärjestö lienee palvelu, jonka joku muu heille tuottaa.

Kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksista.

Attityden gentemot svenska språket

SFP-politikerna klagar över, att efter Lipponens avgång från den finska politiken har det inte funnits stor förståelse för svenskan bland de finska politikerna.

Jag har förståelse för SFP-politikikerna i den saken. Tvåspråkigheten - och de tvåspråkiga eller svenskspråkiga institutionerna - värdesättes mindre och mindre av finnarna.

Man kan kanske säga att attityden mot svenskan har hårdnat.

Problemet är emellertid också, att SFP-politikerna gör allt för att göra attityderna även hårdare. SFP-politikerna kan sägas stå i spetsen för en immigrationspolitik, som uppfattas som mycket problematisk av många finnar.

Se mina tidigare postingar om svenska språket på finska.

Maahanmuuttajien sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan

Usein ajatellaan, että kun maahanmuuttaja muuttaa uuteen maahan, on "luonnollista" että hän sopeutuu uuden maan kulttuuriin. Esimerkiksi suomalaiset sopeutuivat ja sulautuivat angloamerikkalaiseen kulttuuriin muutamassa sukupolvessa muuttaessaan USA:han.

Ajatus sopeutumisen luonnolisuudesta on nyky-Suomessa vallalla sekä maahanmuuttokriittisten että maahanmuuttomyönteisten keskuudessa. Ero on vain siinä että maahanmuuttokriittiset yleensä ajattelevat että eräät maahanmuuttajaryhmät eivät kykene sopeutumaan länsimaiseen/suomalaiseen elämäntapaan vaikka heidän pitäisi ja maahanmuuttomyönteiset ajattelevat että he kykenevät.

Länsimaisella elämäntavalla tarkoitettakoon tällä kerralla vain seuraavia asioita:

1. naisten autonomiaa ja aktiivista osallistumista yhteiskuntaan
2. ihmisten mieltämistä yksilöinä eikä ryhmän jäseninä
3. urakeskeisyyttä

Kysymys kuuluu miksi on luonnollista että maahanmuuttaja sopeutuisi länsimaiseen elämäntapaan? En tarkoita luonnollisella nyt niinkään toivottavaa vaan todennäköistä.

Sopeutuminen kohdemaan kulttuuriin merkitsee sosiaalisen oppimisen teorian näkökulmasta, että maahanmuuttaja imitoi uuden kohdemaan ihmisten tapoja ja arvoja.

Maahanmuuttajien sopeutuminen sosiaalisen oppimisen teorian näkökulmasta

Sosiaalisen oppimisen teoria tutkii sitä, miten imitaatio eli sosiaalinen oppiminen toimii. Karkeasti yksinkertaistaen voi sanoa että ihmiset oppivat sosiaalisesti lähinnä seuraavilla tavoilla:

1. Imitoidaan oman etnisen ryhmän tai muun viiteryhmän jäseniä.
2. Imitoidaan muiden viiteryhmien jäseniä, jos näillä on korkea status.
3. Sisäistetään vallitsevan yhteiskunnan normeja varsinkin jos normien rikkomista rangaistaan.

Väitän, että suurimmalle osalle islamilaisista maista tuleville kouluttamattomille maahanmuuttajille oppimistapa 1 on ilman muuta vallitseva suomalaisessa yhteiskunnassa:

Oppimistapa 2 ei ole todennäköinen, koska kouluttamaton maahanmuuttajamies kohtaa enimmäkseen sellaisia suomalaisia, jotka ovat keskimääräistä useammin eronneita, vaimonsa tossun alla, työn uuvuttamia, yksinäisiä, alkoholisoituneita tai kykenemättömiä saamaan lapsiltaan kunnioitusta. Maahanmuuttajanainen kohtaa usein suomalaisia naisia, jotka ova eronneita, yksinhuoltajia, alkoholisoituneita työn uuvuttamia tai kykenemättömiä pitämään lapsiaan kurissa.

Maahanmuuttajamiehellä ei juuri mitään insentiiviä imitoida suomalaisten normeja ja arvoja. Ne ovat hänen kannaltaan lisäksi erittäin epäedullisia - heikentäähän naisen (ja nuorten) autonomia suhteessa mieheen miehen sosiaalista asemaa. Maahanmuuttajanaisella on tiettyä insentiiviä imitoida suomalaisten elämäntapaa, mutta suomalaiseksi ryhtyminen vaatii riuhtautumista irti patriarkaalisesta yhteisöstä. Oppimistapa 2 ei siis tule kysymykseen. Oppimistapa 3:kaan ei tunnu Suomessa toimivan.

Mielenkiintoinen kysymys on voidaanko maahanmuuttajien sopeutumista helpottaa. Kysymys palautuu minusta kysymykseen, onko oppimistavan 2 merkitystä mahdollista vahvistaa.

Esitän hypoteesiin siitä miten oppimistavan 2 merkitystä voitaisiin vahvistaa:

Maahanmuuttajat sopeutuisivat paremmin, mikäli suomalaisessa yhteiskunnassa palattaisiin patriarkaalisempaan ja perhekeskeisempään kulttuuriin. Tämä olisi suomalaistenkin oma etu. Tarvitsemme suomalaisessa yhteiskunanassa eräänlaista konservatiivista (moraalista) vallankumousta.

Mikäli tässä epäonnistutaan maahanmuuttajien sopeutuminen voi tapahtua vain oppimistavalla 3 jos silläkään. Se merkitsee jatkuvaa konfrontaatiota maahanmuuttajien ja valtakulttuurin välillä.

Maahanmuuttokeskustelu

Maahanmuuttoa tarvitaan varmasti. Jotta maahanmuutto rikastaisi suomalaista yhteiskuntaa, eikä rapauttaisi sitä, maahanmuuton laadullisista ja määrällisistä seikoista pitää voida avoimesti keskustella. Jos asioista ei saa keskustella, vaan keskustelu demonisoidaan ja illegalisoidaan, viesti on selvä:

maahanmuuttopolitiikassamme on jotakin mikä ei siedä päivänvaloa.

Maahanmuuttokeskustelun korvikkeeksi käydään mm. Skeptikko-yhdistyksen ympärillä laajaa näennäiskeskustelua esimerkiksi islamista. Vaaditaan islam-kritiikkiä. Ne keinot, joita tässä keskustelussa esitetään fundamentalistisen islamin leviämisen estämiseksi, ovat todellisuudessa akateemisia, vesitettyjä ja elämälle vieraita. Näennäiskeskustelussa on monia todellisen (ongelmiin pureutuvan) keskustelun ulkoisia muotoja, kuten vaatimus että kaikkia osapuolia pitää kuunnella.

Näennäiskeskustelun ainoa funktio keskustelijoille itselleen on kerätä mainetta ja irtopisteitä. Keskustelujen ainoa yhteiskunnallinen funktio on palvella valtaapitäviä, antaa mielikuva että maahanmuuton sivuvaikutuksista (esim. fundamentalistisen islamin leviämisestä tai joidenkin maahanmuuttajaryhmien korkeasta rikollisuudesta) voi keskustella ja että ongelmiin on ns. sivistyneitä ratkaisuja.

Referoin aikaisemmassa postauksessani Ruukinmatruunan ja Jussi K. Niemelän postauksia länsimaisen liberalismin itsepuolustuksesta fundamentalismia vastaan ottamatta itse kantaa asiaan. Tämänkertainen postaus esittää siis oman kannanottoni asiaan.

Haluan ilmaista samalla solidaarisuuteni Mikko Ellilälle, joka on osallistunut maahanmuuttokeskusteluun erittäin ansiokkaasti ja joutunut sen takia valtaapitävien vainon kohteeksi.

Osmo Soininvaara ja maahanmuutto

Osmo Soininvaaralla on rohkeutta ottaa vaikeita asioita esiin - nostan hattua.

Pisti silmään yksi Soininvaaran kommentti maahanmuuttajien laadusta:

Seuraavasta tiedosta en ole aivan varma, mutta noin oletan käyneen. Kun Suomi aikanaan otti pakolaisleireiltä hävettävän vähän kiintiöpakolaisia, virkamiehet kompensoivat tämän kelpuuttamalla Suomeen muiden maiden hylkäämiä pakolaisia. USA esimerkiksi valitsi omansa älykkyystestien pohjalta.

Tämä korkeaeettinen humanitaarinen pyrkimys kääntyi itseään vastaan, koska ”pioneeriulkomaalaisiksi” valikoitiin väkeä, joiden oli vaikea muodostaa omaa yhteisöään yksinään ilman pystyvämpien maanmiestensä ja naistensa tukea. Näin vaikeutettiin pakolaisten sopeutumista. Huonosti on tämä joukko Suomeen kotoutunutkin.

Ps. Laitoin erään uhkailu-blogin pdf-muodossa talteen. Hankin myös kolme todistajaa jotka ovat valmiit todistamaan pdf-muodon autenttisuuden eilisen postauksen osalta. Kiitos teille !

Repivä keskustelu maahanmuutosta

Siihen repivään keskusteluun ja syyttelyyn mikä tällä hetkellä käydään maahanmuutosta ja rasismista haluan omalta osaltani sanoa:

1. Itse olen joissain tapauksissa syksyllä 2006 käyttänyt ilmaisuja jotka ovat loukkaavia ja omasta mielestäni turhia. Olen siitä pahoillani ja pyydän anteeksi jo toisen kerran. Jos minut halutaan siitä haastaa oikeuteen, niin vastaan puheistani sitten siellä. (Yhteydenotto osoitteeseen kansankokonaisuus@gmail.com niin ei tarvitse käyttää aikaa identiteetin arvaamiseen.)

2. Kohta 2 ei millään tavalla muuta muuksi sitä että Suomen on todella valittava maahanmuuttajansa tarkasti. En näe miten Suomea hyödyttäisi ottaa suuria määriä maahanmuuttajia esimerkiksi islamilaisista maista tai Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta - päinvastoin.

3. Ne ihmiset, jotka kiistävät kohdassa 2 esitetyn valikoimisen oikeutuksen tai sen järkevyyden, esittävät usein itsensä suurina humanisteina. Itse uskon, että monessa tapauksessa on kyse moraalisesta mädännäisyydestä: Oma hetkellinen etu voittaa keskustelussa ja loistaa moralistina menee kansakunnan kokonaisedun edelle. Pikemmin kuin humanismista on kyse äärimmäisestä narsismista ja/tai älyllisestä epärehellisyydestä.

4. Väestönlaatu on julkishyödyke ja näihin talkoisiin osallistuminen on melko kallista. Talkoolaisia syytetään oikeudessa ja demonisoidaan webissä. Vapaa-matkustajat saavat moraalisia irtopisteitä.

Maahanmuuttajat ja politiikka

Astrid Thors haluaisi kieltää islamistisen puolueen toiminnan, oikeusministeri Tuija Brax ei ota kantaa asiaan, mutta vaatii että tilannetta on seurattava.

"Yhdistymisvapaus on keskeinen oikeus, joka on taattu myös perustuslaissa. Yhdistyslaki ja puoluelaki asettavat rajoituksia puolueen toiminnalle, mutta lakeja täytyy tulkita äärimmäisen väljästi. Kaikkea muuta pitää suvaita paitsi suvaitsemattomuutta.", toteaa taas oikeusministeriön julkisoikeusyksikön johtaja Sami Manninen.

Esimerkkinä suvaitsemattomuudesta mainitaan sharia-laki.

Ihmettelen hiukan tätä logiikkaa:

Noin kaksi kolmasosaa muslimeista kannattaa shariaa. (Lähde World Values Survey. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemän suuren muslimimaan asukkaita.) Thorsin logiikalla kai voi sanoa että kaksi kolmesta islamilaisesta maahanmuuttajasta on suvaitsemattomia ? Jos suvaitsemattomuus koetaan tällaiseksi ongelmaksi, miksi suvaitsemattomia yleensä otetaan maahan ?

Jos suuri osa tietystä maahanmuuttajaryhmästä leimataan tällä tavalla suvaitsematomiksi, he auttamatta myös vieraantuvat suomalaisesta yhteiskunnasta:

Teidän tapanne ajatella ei ole pelkästään väärä vaan myös laiton.

Itse en tietenkään kannata shariaa. Kannatan myös suurta malttia muslimien maahanmuuttoon. Mutta siinä määrin kuin muslimeja päästetään tänne, he tuovat vääjäämättä tänne myös omat arvonsa ja mielipiteensä mukanaan. Sitä on hyvin vaikea välttää. On jopa merkkejä siitä että toisen ja kolmannen polven muslimimaahanmuuttajat ovat fundamentalistisempia kuin muut.

Parhaassa tapauksessa nämä fundamentalistimuslimit ajavat omia joskus jyrkkiäkin mielipiteitään demokraattisesti ja kansalaistoiminnan kautta.

PS. Kumpi muuten nyt on suvaitsevaisempi Thors vai minä ? Kumman mielipiteet pitäisi illegalisoida ?

Sen toteaminen että

a) kulttuurien välinen taistelu on käynnissä islamin ja lännen välillä,
b) lännen on varauduttava siihen jotta säilymme,
c) yksi tapa varautua taisteluun on rajoittaa muslimien maahanmuuttoa Suomeen (Eurooppaan)

on arkista ajattelua eikä mitään muukalaisvihamielisyyttä. Ei kai Mannerheimkaan ollut muukalaisvihamielinen kun 30-luvulla vaati maanpuolustusmäärärahojen nostamista?

Sen sijaan Manninen ja Thors kiistävät muslimeilta oikeuden ajatella omalla päällään. He sanovat faktisesti että olette ihmisinä ihan ok, mutta mielipiteenne ja kulttuurinne ovat vääriä ja pahoja. Voitte tulla tänne Suomeen työhön, mutta se edellyttää että luovutte typeristä mielipiteistänne ja arvoistanne.

Maahanmuuttajille pisteytysjärjestelmä ?

Aamulehti esittää että maahanmuuttajia voisi alkaa pisteyttää kuten Uusi Seelanti ja muut maahanmuuttajia paljon ottaneet maat tekevät. Suomeen otettaisiin sitten vain sellaisia maahanmuuttajia joilla on korkeat pisteet.

Ehdotus saa jonkin verran positiivista vastakaikua eduskunnastakin:

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satonen (kok) on yllättäen pisteytysmallin lämmin kannattaja. Hän kehittäisi pistejärjestelmän rinnalle vahvan markkinointi- ja rekrytointikoneiston, jonka kohteeksi otettaisiin vain muutama maa.

Sen sijaan Astrid Thors ei kommentoi ja hänen avustajansa haluaa että järjestelmän pitää perustua "tarpeeseen" eikä pisteytykseen:

Jotain Suomen maahanmuuttopoliittisesta keskustelusta kertonee se, että maahanmuuttoasioista vastaavalta ministeriltä Astrid Thorsilta (rkp) ei löydy aikaa pisteytysjärjestelmän kommentointiin.

- Suomessa järjestelmä halutaan pitää sellaisena, että työntekijälle pitää olla tarve ennen kuin hän pääsee maahan. Pistejärjestelmässähän työpaikka ei ole taattu, vaikka saisi hyvätkin pisteet, kommentoi ministerin erityisavustaja Thomas Bergman

Jos pelkästään työnantaja saisi valita kuka tänne otetaan, maahan todennäköisesti vyöryisi siivoojiksi ammattitaidotonta työväkeä Afrikasta.

Työnantajan lyhyen tähtäimen tarpeen perusteella maahan ei kannata ottaa ketään. Jos maahanmuuttajia otetaan, pisteytys koulutuksen, ammattitaidon ja älykkyysosamäärän perustella on paljon parempi kriteeri kuin työnantajien "tarve". Jos maahanmuuttoa harjoitetaan, maahanmuuton on edistettävä väestönlatua eikä alennettava sitä. Maahanmuuttajan on oltava pitkän aikavälin sijoitus eikä jonkun kvarttaalitaloudessa elävän yrityksen tapa haalia voittoja.

Catilina, nationalismi ja bipolarisaatio

Catilina kirjoitti aikoinaan ummehtuneesta nationalismista:

Jokaisen itseään kunnioittavan älykön tulee aina tilaisuuden salliessa kuuluvasti esittää inhonsa "ummehtunutta ja nurkkakuntaista nationalismia" kohtaan. Tällöin hän valkoiselle liberaalille tyypilliseen tapaan kuvittelee edustavansa universaalia normia, ja hänen mihinkään kuulumattoman sirpalemaisen henkisen atomisminsa olevan asioiden lopullisen tilan, johon ihmiskunta luonnonlainomaisesti päätyy lähes termodynaamisella väistämättömyydellä. "Ummehtuneen nationalismin" voimakkain reaalinen vaihtoehto ei kuitenkaan ole hänen tiedostava individualisminsa, vaan heimo- ja klaaniyhteiskunta, jossa etninen nepotismi ja sen luonut sukulaisuuksille alisteinen moraalikäsitys vallitsevat. Itse asiassa "ummehtunut nationalismi" onkin tähän verrattuna monia asteita lähempänä hänen omaa ideaaliaan, mutta tätä hän ei tietenkään voi myöntää, sillä hän ei pysty kuvittelemaankaan voivansa olla lojaali millekään muulle kuin omalle erinomaisuudentunteelleen.

Tuo tuli mieleeni Kenian tämän hetken tapahtumista. Kenia on tyypillinen esimerkki epäonnistumisesta luoda kansallinen identiteetti eli toteuttaa nationalismia. Irak on toinen esimerkki.

Kansanmurhien estämiseen erikoistunut instituutti Genocidewatch mainitsee Tansanian esimerkkinä valtiosta, jossa kansallisen identiteetin luomisella yhteiskunnan tribalisoituminen on saatu kuriin. Keino on Tansanian tapauksessa ollut kansallisen kielen luominen.

Bipolaarit yhteiskunnat kuten Ruanda ja Burundi ovat pahimmin vaarassa ajautua heimosotaan. Ruandan tapauksessa katolisella kirkolla olisi ollut mahdollisuus jarruttaa bipolarisaatiota, mutta kirkko ei kyennyt siihen koska oli itsekin etnisesti polarisoitunut.

Ummehtunut eurooppalainen älykkö on kiihkoisella maahanmuuton kannattamisellaan tuomassa heimoyhteiskuntaa myös Eurooppaan. Joten tutustumme aiheeseen muutenkin kuin paperilla.

Aiempi postaukseni bipolarisaatiosta tässä.

Identiteetti

Apassimies määritteli identiteettinsä sodan kautta. Sana mies ja sana sotilas olivat synonyymejä. Nainen identifioi itsensä vaimoksi.

Juutalaismiehen identiteetti taas liittyi uskontoon - talmudin osaamiseen - mutta myös tietynlaiseen pukeutumiseen, ruokiin, sääntöihin ja kieliin (jiddisch, ladino). Nainen identifioitui ainakin ashkenazi-kulttuurissa kielen ja uskonnon lisäksi käsitteeseen Die Judische Frau, jolle oli tunnusmerkillistä uhrautuminen perheelle ja erityisesti lasten henkisen kehityksen tukemiseen.

Ihmisillä on eri puolilla maailmaa mitä erilaisempia tapoja määritellä identiteettinsä. Määritellä itsensä jokin tunnistettavan markkerin (leiman, symbolin) kautta. Markkerin - ollakseen luotettava signaali tiettyyn ryhmään kuulumisesta - pitää olla kallis. Markkerin ilmaisemisen pitää siis vaatia uhrauksia (asettaa henkilön vaaralle tai muulle haitalle alttiiksi) tai ainakin olla vaikeasti teeskenneltävissä. Juutalaisten ja apassien markkerit epäilemättä täyttyvät nämä ehdot.

Ihmiset tosin eivät itse yleensä puhu identiteetistä tai sen määrittelystä, vaan rationalisoivat markkerin olemassaolon mitä erilaisimmalla tavoilla:

Suomalainen mies saattaa identifioida itsensä ja muut miehet sen kautta minkälainen auto hänellä on. Kun mieheltä kysytään julkisesti miksi hänellä on auto tai tietynlainen auto, asia rationalisoidaan puhumalla lasten harrastuksista, pitkistä työmatkoista tms. Todellisuudessa auto ja automerkki on merkittävä identiteettiä luova markkeri, mikä miesporukassa toki tavallaan myönnetäänkin.

Perinteisemmin identiteettiä luovaksi markkeriksi mielletään asioita kuten uskonto ja kieli. Näittenkin osalta "syyllistytään" rationalisointiin: suomenruotsin hyödyllisyyttä rationalisoidaan esimerkiksi pohjoismaisten yhteyksien tärkeydellä. pakkoruotsia rationalisoidaan sillä että näin turvataan muka jonkun ihmisen palvelut ruotsin kielellä. Todellisuudessa suomenruotsin funktio on määritellä erään sosiaalisen ryhmän identiteetti. Oleellista on, että ko. markkeria on varsin vaikea teeskennellä.

Edistykselliseksi identifioidutaan nykyään maahanmuuton kannattamisella. Maahanmuuttoa rationalisoidaan niin, että tarvitsemme maahanmuuttajia työvoimapulan ratkaisuun tai Suomen muuttamiseksi suvaitsevaisemmaksi ja avarakatseisemmaksi maaksi. Todellinen syy maahanmuuton kannattamiselle on se että maahanmuuton kannatus määrittelee ihmisen kuuluvaksi tiettyyn joukkoon. Maahanmuuton kannatus markkerina on kuitenkin siinä mielessä huono, että markkeria on helppo teeskennellä ja se ei vaadi mitään uhrauksia.

Kun kansallismieliset määrittelevät tällä hetkellä identiteettinsä pitkälti maahanmuuton vastustamisella, se markkeri on siinä mielessä paljon parempi että ainakin julkinen maahanmuuton vastustus vaatii ihmiseltä uhrauksia.

Identiteetit ovat tärkeitä asioita, mutta joskus identiteetin määrittelystä on pahoja sivuvaikutuksia. Siksi on tärkeää analysoida identiteettimäärittelyjä, jotta ongelmat voitaisiin identifioida ja ratkaista ennen kuin on liian myöhäistä.

Jos esimerkiksi Suomeen tuodaan maahanmuuttajia vaikkapa islamilaisista maista vain siksi, että joillekin ihmisille maahanmuuton kannattaminen on edistyksellistä identiteettiä luova markkeri, ollaan pahasti hakoteillä.

Eristymisestä

Maahanmuuttajilla on kuulemma omia uimahallivuoroja. Termi "maahanmuuttajien uimahallivuoro" kuullostaa vähän samanlaiselta termiltä kuin amerikkalaisten "minority problem".

Siis yleistävältä.

Vain joillain vähemmistöillä on Amerikassa "minority problems" ja vain jotkut maahanmuuttajat haluavat Suomessa omia uimahallivuoroja. Ei kai virolainen tai venäläinen nainen edes PÄÄSE näille uimahallivuoroille ?

Eikö yleistäminen olekaan väärin ?

Sinänsä ymmärrän somalien halua eristää esimerkiksi tyttärensä suomalaisista. He eivät halua omien tyttäriensä joutuvan esimerkiksi suomalaisen kanssa naimisiin. Useimmat suomalaiset miehetkään eivät halua tytärtään naimisiin afrikkalaisen tai muslimin kanssa.

Uskon että monikultturismin ja Euroopan integroitumisen myötä eristyminen etnisiksi ryhmiksi tulee voimistumaan. Se eristyminen tulee olemaan kuitenkin hyvin erilaista kuin tähän mennessä nähty suomenruotsalaisten ja tataarien hyvin rajoitettu eristyminen. Tataareilla ja suomenruotsalaisilla on omat yhteisönsä, mutta he ovat samalla aktiivisia Suomen yhteiskunnan jäseniä, joilla on runsaasti ihmissuhteita enemmistöön.

Eristymiseen liittyy etnisen identiteetin määrittely - oman etnisyyden dramatisointi Halosen termiä käyttääkseni. Identiteetit tulevat vahvistumaan - suomalaistenkin on alettava määritellä kuka on suomalainen ja kuka ei. Suomalainen ei jatkossa ole kuka tahansa Suomen kansalainen tai suomea sujuvasti puhuva suomalaisten vanhempien lapsi - vaan ihminen joka on sitoutunut omaan etniseen identiteettiinsä.

Suomalaisuutta on dramatisoitava.

Suomessa edellytykset kansalliselle identiteetille ovat paremmat kuin esimerkiksi Englannissa, koska Englanti on luokkayhteiskunta, jossa rikkaat halveksivat köyhiä, käyvät eri kouluja kuin köyhät jne. Toki Suomessakin on vastaava tendenssiä, mutta Suomessa on enemmän toivoa että kansallinen identiteetti voisi vahvistua edelleen.

Luokkayhteiskunta laskee kansankokonaisuuden konsistenssia ja on siksi paha asia.

Moraali ja yhteismaan ongelma

Evoluutiopsykologi ja kielentutkija Steven Pinker on kirjoittanut varsin hyvän esityksen moraalista ja moraalin biologiasta New York Timesiin.

Artikkeli on pitkä ja käsittelee monia mielenkiintoisia asioita - mm. moraalisia universaaleja eli sitä mikä ihmisten moraalissa on lajityypillistä mikä kulttuurin synnyttämää.

Pinker käsittelee myös tämän blogin kannalta oleellista kysymystä - moraalin merkitystä yhteismaan ongelmien ratkaisussa. Opetus on lyhykäisyydessään se että asioiden moralisointi voi joskus olla este tai ainakin hidaste yhteismaan ongelman ratkaisuun.

Ensin Pinker käsittelee mielenkiintoista kysymystä miten asioita jotka aiemmin ovat olleet moraalin piirissä siirretään pois moraalin piiristä - amoralisoidaan: Siinä missä sukupuolitaudin saaminen, homoseksuaalisuus tai eroaminen (avioero) olivat aiemmin osoitus moraalisesta mädännäisyydestä, niitä pidetään nykyään pikemminkin onnettomuutena, epäonnistumisena tai normaalina elämän osana.

At the same time, many behaviors have been amoralized, switched from moral failings to lifestyle choices. They include divorce, illegitimacy, being a working mother, marijuana use and homosexuality. Many afflictions have been reassigned from payback for bad choices to unlucky misfortunes. There used to be people called “bums” and “tramps”; today they are “homeless.” Drug addiction is a “disease”; syphilis was rebranded from the price of wanton behavior to a “sexually transmitted disease” and more recently a “sexually transmitted infection.”

Toisaalta joitain asioita taas siirretään moraalin piiriin - moralisoidaan - vaikka ne aiemmin eivät ole siihen kuuluneet - esimerkiksi tupakanpoltto.

... smoking has lately been moralized. Until recently, it was understood that some people didn’t enjoy smoking or avoided it because it was hazardous to their health. But with the discovery of the harmful effects of secondhand smoke, smoking is now treated as immoral. Smokers are ostracized; images of people smoking are censored; and entities touched by smoke are felt to be contaminated (so hotels have not only nonsmoking rooms but nonsmoking floors). The desire for retribution has been visited on tobacco companies, who have been slapped with staggering “punitive damages.”

Joskus asioiden moralisointi voi kuitenkin olla suorastaan haitallista.

Ihmisille on esimerkiksi tapana moralisoida saastuttamista ja uskoa että henkilökohtaisilla moraalisilla ratkaisuilla saastuminen ja ilmaston lämpeneminen saadaan kuriin. Kun ajatus haittaverosta alunperin esitettiin se aiheutti moraalista tyrmistystä: antaako raha jollekin teollisuuslaitokselle oikeuden saastuttaa.

Ihmiset kysyvät uudelleen ja uudelleen henkilökohtaisten ja moraalisten ratkaisujen perään: mitä minä henkilökohtaisesti voisin tehdä ilmaston lämpenemisen estämiseksi. Se ajatus on vahva, että kunhan me suomalaiset tai EU-maitten kansalaiset näytämme moraalista esimerkkiä, muut ihmiset seuraavat perässä ja ilmasto-ongelma saadaan ratkaisua.

Valitettavasti ilmasto-ongelma ei ratkea niin että ihmiset yksi kerrallaan moraalisen ekologisen heräämisen kautta muuttavat elintapoja. Sen sijaan ongelman ratkaisuksi tarvitaan haittaveroja, talouspakotteita jne.

Yet the experts agree that these numbers don’t add up: even if every last American became conscientious about his or her carbon emissions, the effects on climate change would be trifling, if for no other reason than that two billion Indians and Chinese are unlikely to copy our born-again abstemiousness. Though voluntary conservation may be one wedge in an effective carbon-reduction pie, the other wedges will have to be morally boring, like a carbon tax and new energy technologies, or even taboo, like nuclear power and deliberate manipulation of the ocean and atmosphere. Our habit of moralizing problems, merging them with intuitions of purity and contamination, and resting content when we feel the right feelings, can get in the way of doing the right thing.

Oma tulkintani on, että moraalin suhde yhteismaan ongelmien ratkaisuun on monimutkainen:

Eittämättä on selvää että asioiden moralisointi (näkeminen yksipuolisesti moraalisena kysymyksenä) saattaa haitata ilmaston lämpenemisen ratkaisua, mutta se varmasti myös auttaa joittenkin yhteismaan ongelmien ratkaisussa: veronkierron, häiriökäyttäytymisen, roskaamisen, rintamakarkuruuden, talkoisiin osallistumattomuuden yms. Osalta asioitten moralisoiminen auttaa vapaamatkustajan ongelman ratkaisemisessa.

Voisi jopa sanoa että moraali syntyi, jotta yhteismaan ongelmia ja vapaamatkustajan ongelmia voitiin ratkaista ihmisen evolutiivisessa menneisyydessä. Moraalia tarvitaan edelleen yhteismaan ja vapaamatkustajan ongelman ratkaisuun.

Oleellista on kuitenkin että

moraalisääntöjen sisällön pitää olla sellaista että se tukee yhteismaan ongelmien ja vapaamatkustajan ongelmien ratkaisua.

Joskus moraalisäännöt ovat suorastaan esteenä yhteismaan ongelman ratkaisussa. Tai moraalisia syitä käytetään perustelemaan vapaamatkustamista. Useimmat ihmiset nimittäin pitävät vakuuttavampana perustelua

mielestäni on väärin tappaa edes sodassa

kuin perustelua

omien tutkimuksieni tekeminen yliopistolla (siviilipalveluna) hyödyttää minua henkilökohtaisesti enemmän kuin armeijassa käyminen.

Ihmiset kehittävätkin kaikenlaisia moralisointeja ja rationalisointeja vapaamatkustamiselle, joskus laskelmoivasti joskus täysin vilpittömästi.

Puhuin aiemmin rokottamisesta ja yhteisön immuniteetista julkishyödykkeenä. Homeopatia on eräs tapa perustella itselleen (rationalisoida) omaa faktista vapaamatkustamistaan.

Väestönlaatu on hyvin tärkeä julkishyödyke ja dysgeeninen maahanmuutto oleellinen yhteismaan ongelma. Vapaamatkustajat perustelevat usein osallistumattomuuttaan moraalisilla seikoilla. Maahanmuuton estäminen Afrikasta on muka moraalisesti väärin.

Sovellan Pinkerin opetusta tässä tapauksessa niin että, jotta maahanmuuttoon liittyvä yhteismaan ongelma voidaan ratkaista, tietyt asiat on pakko amoralisoida.

En hae mitään yleistä "tarkoitus pyhittää keinot"-ajattelua, mutta koska maailma muuttuu nopeasti, uusia yhteismaan ongelmia syntyy ja kykenemättömyys ratkaista näitä ongelmia voi Hardinin sanoja lainatakseni johtaa kansalliseen tragediaan ja jopa globaaliin tragediaan, on ehkä pakko moralisoida asioita jotka eivät ennen ole olleet moraalin piirissä (fossiilisten polttoaineiden kulutus yksityisautoiluun) ja amoralisoitava asioita jotka ovat ennen olleet moraalisesti tuomittavia (maahanmuuttajien valikoiminen äo:n tai etnisten seikkojen perusteella).

Suomenruotsalaiset - osa 5 - avointa keskustelua

Suomenruotsalaisuus herättää ihmisissä tunteita.

Useimpien koululaisten mielestä suomenruotsin opettaminen koulussa pakollisina aineena on varmaankin turhaa. Monien mielestä suomenruotsalaiset ovat elitistisiä ja ärsyttäviä erikoisuuden tavoittelijoita, joilla on rahaa ja valtaa koska ovat sitä perineet ja erityisoikeuksia enemmän kuin ansaitsevat. Monia ärsyttää myös heidän duurivoittoiset juomalaulunsa ja muu positiivisuutensa.

Toisten mielestä taas suomenruotsalaisuus on harmiton marginaali-ilmiö. Suomenruotsalaisuus on sisäänpäinlämpiävä Ankkalampi.

Ärsyttäviä suomenruotsalaiset voivat tietysti olla mutta suomenruotsalaisuus ei todellakaan olla merkityksetön marginaali-ilmiö. Vaikka suomenruotsalaiset eivät ilmeisesti ole sen älykkäämpiä eivätkä pärjää sen paremmin koulussa kuin suomalaisetkaan, on ilmiselvää että

suomenruotsalaiset ovat yksi Euroopan menestyksekkäimmistä etnisistä ryhmistä

Tämä tuli taas mieleen kun luin Mårten Mickosin johtaman MySQL:n myymisestä Sunille. MySQL on eittämättä yksi suuri suomalais-ruotsalainen menestystarina, jossa suomenruotsalaisilla on taas ollut näppinsä pelissä.

Kuten aiemmin osoitin, suomenruotsalaisuuden menestystarinan salaisuus ei ole pelkästään peritty raha ja peritty asema, vaan se että Ankkalampi on vahva sosiaalinen verkko.

Ko. sosiaalisen verkon merkitsee symbolisesti vaikeasti opittava etninen markkeri - eli selkokielellä:

Sosiaalisen verkon, jonka nimi on Ankdammen, jäsenyys edellyttää sisänpääsyehtona ruotsin kielen puhumista tietyllä aksentilla

Norjalainen Nobel-kirjailija ja natsi-sympatisoija Knut Hamsun sanoi tarinan mukaan Hitlerille, että on hölmöä hävittää kaikki juutalaiset, koska he ovat taloudellinen voimavara. Minusta suomenruotsalaisuus on Suomelle myös erittäin suuri taloudellinen ja kulttuurinen voimavara.

Pitää kuitenkin muistaa että myös Astrid Thors on suomenruotsalainen: Vaikka suomenruotsalaiset ovat juutalaisten tavoin suuri voimavara, heillä tuntuu olevan myös samanlainen tendenssi tukea lähes vapaata maahanmuuttoa. En tiedä onko hypoteesini oikea. Onko perussyy (ultimaattinen syy) sille että Thors ja muut liberaalit suomenruotsalaiset ajavat voimakasta maahanmuuttoa se että

a) he haluavat halpaa työvoimaa suomenruotsalaiselle rahalle

b) he haluavat vähentää suomalaisuuden mahtiasemaa Suomessa muutamalla Suomen etnisesti heterogeenisemmaksi, vai

c) he vilpittömästi uskovat että esimerkiksi afrikkalainen ja islamilainen maahanmuutto parantaa Suomea

Kohtaan b) voi lisätä, että suomenruotsalaisia koulujen ja yhteiskunnan monikultturistuminen ei muutenkaan niin paljoa haittaa, koska Ankkalammella on omat sisäänpääsyehtonsa joihin maahanmuuttovirasto ei kykene vaikuttamaan.

Peräänkuulutan siis kaikin tavoin pragmaattisuutta suomenruotsalaisuutta kohtaan. Kun asioista puhutaan avoimesti, vältytään monelta riidalta ja typeryydeltä. Suomenruotsalaiset ansaitsevat kunnioituksemme mutta heitä saa ja pitää myös kritisoida.

Maahanmuutto yhteismaan ongelmana

Käsittelin aiemmassa postauksessani ajatusta että väestönlaatu on julkishyödyke. Toinen mahdollisuus on mallintaa väestönlaadun laskua - esimerkiksi alhaisen äo:n omaavan väestön maahanmuuton (=dysgeenisen maahanmuuton) seurauksena - yhteismaan ongelmana:

Yhteismaan ongelma (myös Yhteismaan tragedia, engl. Tragedy of the Commons) on William Forster Lloydin vuonna 1833 ensimmäisen kerran esittämä ja vuonna 1968 Garrett Hardinin Science-lehden esseessään tunnetuksi tekemä tilanne, joka kuvaa kuinka resurssien yhteiskäyttö johtaa niiden ylikulutukseen ja taloudellisesti epätehokkaaseen lopputulokseen kaikkien resurssin käyttäjien näkökulmasta. Yhteismaan ongelman ratkaiseminen on erityisesti poliittisessa filosofiassa laajalti tutkittu alue. Yhteismaan ongelma on voimakkaasti esillä myös evoluutiobiologiassa.

Taloustieteessä mm. ilmaston lämpenemistä ja vesistöjen saastumista on mallinnettu yhteismaan ongelmana. Ilmasto tai meri on yhteisresurssi, jota ei kukaan omista ja jota siksi helposti "ylilaidunnetaan", jolloin kaikki osapuolet pitkällä tähtäimellä kärsivät. Lyhyellä tähtäimellä ylilaiduntajat toki hyötyvät. Ongelma on erityisen suuri kun yritykset noudattavat ns. kvartaalitaloutta, jolloin yritykset toimivat hyvin lyhyellä tähtäimellä.

Yhteisresurssin ylilaiduntamista pyritään rajoittamaan esimerkiksi verottamalla laiduntamista niin paljon että laiduntaminen vähenee, jolloin ylilaiduntaminen saadaan kuriin.

Yhteiskuntaa, jossa on korkea väestönlaatu, voi myös tarkastella yhteisresurssina. Yritykset hyödyntävät yhteiskuntaa joka muodostuu korkealaatuisesta väestöstä. Laatua voi mitata mm. äo-mittauksin, PISA-testein, lukutaitoisuusprosentilla, työn tuottavuudella, sairauspoissaolojen määrällä jne.

Mutta kun monet yritykset investoivat korkean väestönlaadun maihin, työvoimakustannukset nousevat. Yritykset alkavat tuoda maahan työvoimaa maan ulkopuolelta työvoimakustannusten laskemiseksi.

Tällöin kuitenkin maan väestönlaatu saattaa laskea, mikäli maahanmuutossa ei painoteta mahanmuuttajien korkeaa laatua. Yritykset hyötyvät halvasta työvoimasta mutta heikentävät samalla väestönlaatua. Yhteismaan laatu siis laskee ilman että yritykset joutuvat korvaamaan laadun laskua.

Taloustieteen tarjoama ratkaisu on verotus: ulkomaisen alhaisen äo:n väen työllistäminen ja maahantuonti on asetettava veronalaiseksi. Valtion ei omaehtoisesti pidä ottaa alhaisen äo:n maahanmuuttajia ollenkaan.

Katso myös Mikko Ellilän taloustieteellinen analyysi maahanmuutosta.

Katso myös postaukseni Maailmanpankin raportista joka kuvaa väestön äo:n vaikutusta maan talouskehitykseen.

"Opiskelijoita" Nigeriasta Suomeen

On hienoa että HS on alkanut viimein puhua maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista.

Ilmeisesti erityisesti Nigeriasta yritetään päästä Suomeen kaikin mahdollisin keinoin: hakemalla valeopiskelijaksi Suomeen oppilaitoksiin, tulemalla valeliikematkoille suomalaisiin yrityksiin ja solmimalla valeihmissuhteita suomalaisten naisten kanssa.

Optimismia herättää sekin että viranomaiset lienevät pääsääntöisesti torjuneet viisumihakemukset.

Eliitin paratiisi, maahanmuuttajan taivas ja eurooppalaisen helvetti ?

Jussi Halla-ahon itsenäisyyspäivän "puhe" kannattaa lukea.

Halla-aho osoittaa vääjäämättömällä logiikalla miten eliitti on luomassa itsestään uuttaa aatelistoa - ja vaatiessaan kansallisvaltion alasajoa tekemässä vielä valtioista omia nautinta-alueitaan.

Samaan tapaan kuin saksalaisella pienellä ruhtinaskunnalla ei ollut muuta funktiota kuin ylläpitää pikkuruhtinaan ylellistä elämää ja ja tarjota pikkuruhtinaalle status suvereenin valtion hallitsijana, ei erillisellä valtiollakaan kansallisvaltion romuttamisen jälkeen ole muuta funktioita kuin toimia eliitin nautinta-alueena.

Vaikka eliitin projekti suomalaisuuden dedramatisoimiseksi ja kansallisvaltion likvidoimiseksi on vielä kesken, nautintaoikeus-ajatus on jo realisoitunut mm. Suomen Pankin tapauksessa. Markan likvidoiminen teki aikoinaan jo Suomen pankista käytännössä hyödyttömän - paitsi siis eliitin nautinta-alueena.

Kun - tai pikemminkin jos - integroituminen ja globalisaatio etenevät, yhä useampi suomalainen instituutio ja lopulta koko valtio muuttuu vain eliitin nautinta-alueeksi.

Pietarissa asui vuonna 1917 suuri joukko aatelisia joilla oli tyypillisesti N:n kuvernementissa maatila ja siellä vaikkapa 100 sielua. Maatilan ja sielujen funktiona oli ylläpitää eliitin elämää Pietarissa. Eliitti ei tuntenut mitään mielenkiintoa maatilan asukkaiden elämään - ainoastaan toisia aatelisia ja heidän vastaanottojaan kohtaan.

Venäläistä aatelistoa vieläkin laajempi oli Puolan aatelisto. Puolan aatelisto ylläpiti venäläisen aateliston tavoin rikasta elämäänsä maaorjilla. Eliitin solidaarisuus toisiaan kohtaan oli vankka - aateli kutsui toisiaan veljiksi (pan). Kansaa (talonpoikia) aatelisto piti maaorjinaan. Kansan kurissa pitäminen oli Puolan aateliston kannalta julkishyödykeen tuottamista (talkoot), joka vaati vahvaa yhteenkuuluvuutta (veljeyttä) aateliston sisällä.

Kansan kurissa pitäminen ei onnistunut pelkkänä aateliston omana yhteistyönä. Puolan aatelistasavalta oli monikulttuurinen maa - uskonnonvapaus toi Puolaan juutalaisia, mennoniitteja, armenialaisia, muslimeja jne. Maassa oli viisi virallista kieltä, mm. turkki ja jiddisch. Aatelisto käytti tehokkaasti näitä vähemmistöjä hyväkseen pitämään kansan kurissa. Vähemmistö oli kiitollisuuden velassa oikeuksistaan eliitille ja osallistui mielellään aateliston talkoisiin. Toimiessaan veronkantajina ja muissa välimiestehtävissä aateliston palveluksessa varsinkin juutalaiset onnistuivat taloudellisesti erittäin hyvin. Heidän Heidän sisäryhmämoraalinsa teki aateliston talkoisiin osallistumisesta heille moraalisesti täysin ongelmattoman - suorastaan kunniallisen - asian.

Euroopan eliitin integraatio- ja dedramatisointi-projektille - talkoille - ainoa este tuntuu olevan enää Euroopan kansat. Noihinkaan talkoisiin - julkishyödykkeen tuottamiseen - eliitti ei voi lähteä ilman liittolaisia. Vasemmistoälymystön lisäksi tarvitaan muutakin talkooväkeä - vaikkakin esimerkiksi Peter von Baghin suomalaisuuden dedramisointilausunto olikin hienosti linjassa Halosen dedramatisointi-lausuntojen kanssa. Kuten Puolan aatelistasavallassa eliitti hakee talkoolaisia tälläkin kertaa ulkomailta.

Uskonnon vapaus oli Puolan aatelistasavallan tapa saada ulkomailta miehiä talkoisiin - uudella eurooppalaisella eliitillä on omat keinonsa saada maahan talkoolaisia.

On muistettava että nämä talkoot eivät muistuta talon rakentamista niin kuin suomalaisten talkoot yleensä - näitten talkoiden ajatuksena on saada eurooppalaiset kansat alistettua. Talkoisiin osallistuminen on vieläpä erittäin helppoa - talkoolaisen ei tarvitse kuin saapua maahan, hankkia Suomen kansalaisuus ja ehkä käydä vielä äänestämässä.

Puolasta sanottiin aikoinaan että se oli aateliston paratiisi, juutalaisten taivas ja talonpojan helvetti.

EU:sta sanotaan varmaan pian että se on eliitin paratiisi, maahanmuuttajan taivas ja eurooppalaisten helvetti.