Teorialle, että islamilainen jihad uhkaa koko Eurooppa, on tähän saakka naureskeltu ja se on leimattu puhtaaksi äärioikeistolaisuudeksi.
Tosiasia on vuonna 2014, että terroristijärjestö ISIS:illä on arvioista riippuen 30 000 - 200 000 miestä aseissa ja se valvoo Britannian kokoista aluetta Syyrian ja Irakin valtioiden alueella. Euroopasta on lähtenyt satoja ja ehkä tuhansia muslimeja taistelemaan Lähi-Itään ja siinä määrin kun he palaavat Eurooppaan, he ovat väistämättä uhka Euroopalle. Euroopassa on ilmeisesti ollut jo jonkun aikaa nukkuvia ISIS:in soluja.
Liberaalikin media alkaa tajuata, että hyvin suuri osa muslimeista haluaa, että uskonnolla on merkittävä osa siinä miten yhteiskunta järjestetään.
This is why the well-intentioned discourse of “they bleed just like us; they want to eat sandwiches and raise their children just like we do” is a red herring. After all, one can like sandwiches and want peace, or whatever else, while also supporting the death penalty for apostasy, as 88 percent of Egyptian Muslims and 83 percent of Jordanian Muslims did in a 2011 Pew poll. (In the same survey, 80 percent of Egyptian respondents said they favored stoning adulterers while 70 percent supported cutting off the hands of thieves). Polling in the Arab world is an inexact science. But even assuming that these results significantly overstate support for religiously derived criminal punishments—let’s say support was closer to 65 or 45 percent instead—that would still probably give us pause (I discuss these and other polling results in greater detail in my new book on Islamist movements).
Suuri osa muslimeista kannattaa siis jonkintasoista islamilaista valtiota - loputkaan eivät omiensa edessä uskalla sitä voimakkaasti vastustaa. Maallistunut muslimi, joka julkisesti ilmaisee vastustavansa uskonnollista valtiota, leimautuu helposti omiensa silmissä luopioksi.
Enemmistö muslimeista Euroopassa ei varmasti kannata aseellista taistelua ei-muslimeja vastaan islamilaisen valtion luomiseksi, mutta ISIS:in menestys osoittaa sen, että suurella osalla Euroopan muslimi-nuorisosta on suhteellisen matala kynnys lähteä taistelemaan ISIS:in riveissä. Taisteluun lähtijöitä seurataan sosiaalisessa mediassa ja heitä ihaillaan.
Kirjoitin 2008 näin - analyysi on taloustieteellisen tekninen mutta vastannee melko hyvin todellisuutta:
"Liberaali Islam-kritiikki luottaa usein siihen että järjen ääni saa Jihadin loppumaan: Jihadisti haaskaa tästä näkökulmasta tarkasteltuna nuoren elämänsä hukkaan mielettömän asian hyväksi ja aiheuttaa ongelmia koko ympäristölleen. Monet Euroopan muslimeista ovatkin maltillistuneet, hylänneet Jihadin tai he eivät ainakaan aktiivisesti osallistu siihen. Jihadin hylänneet maltillistuneet tai maallistuneet muslimit edustavat Islam-kritiikin näkökulmasta valistusta ja siis hyvää. Islam-kritiikki suhtautuu toiveikkaasti maltillistumisen ja/tai maallistumisen etenemiseen Euroopan muslimiväestön keskuudessa.
Islamin näkökulma on erilainen. Jihadisti on usein yhteisönsä kunnioitettu jäsen - nuori mies tai nainen, joka taistelee oman yhteisönsä puolensa. Islamin valta (Ummah) on Islamin näkökulmasta julkishyödyke. Jihadisti on ihminen, joka osallistuu julkishyödykkeen tuottamiseen. Ne, jota eivät osallistu vaikka ikänsä puolesta siihen kykenisivät, ovat vapaamatkustajia."
Siinä määrin kuin mitään liberaalia islam-kritiikkiä nykyään on olemassa, näyttäisi heidän modernisaatio-teoriaan perustuva maallistumis-arvauksensa osoittautuneen virheelliseksi. Ehkä oma analyysinikin ampui hieman yli - osa muslimeista näyttäisi olevan hyvin huolissaan radikalisoitumiskehityksestä.
Toivoa tietysti pitää, että olen väärässä. Mikäli muslimiyhteisö maallistumisen sijasta edelleen radikalisoituu, Eurooppa on ongelmissa. Tärkeää on, että asiaa tarkastellaan avoimin silmin ja toiveajattelu hylätään.
On myös ymmärrettävä, että salafismi ei ole ainoa islamistinen liike. Muslimiveljeskunta ja salafismi ovat islamismistaan huolimatta hyvin erilaisia liikkeitä ja toistensa kilpailijoita.
Tosiasia on vuonna 2014, että terroristijärjestö ISIS:illä on arvioista riippuen 30 000 - 200 000 miestä aseissa ja se valvoo Britannian kokoista aluetta Syyrian ja Irakin valtioiden alueella. Euroopasta on lähtenyt satoja ja ehkä tuhansia muslimeja taistelemaan Lähi-Itään ja siinä määrin kun he palaavat Eurooppaan, he ovat väistämättä uhka Euroopalle. Euroopassa on ilmeisesti ollut jo jonkun aikaa nukkuvia ISIS:in soluja.
Liberaalikin media alkaa tajuata, että hyvin suuri osa muslimeista haluaa, että uskonnolla on merkittävä osa siinä miten yhteiskunta järjestetään.
This is why the well-intentioned discourse of “they bleed just like us; they want to eat sandwiches and raise their children just like we do” is a red herring. After all, one can like sandwiches and want peace, or whatever else, while also supporting the death penalty for apostasy, as 88 percent of Egyptian Muslims and 83 percent of Jordanian Muslims did in a 2011 Pew poll. (In the same survey, 80 percent of Egyptian respondents said they favored stoning adulterers while 70 percent supported cutting off the hands of thieves). Polling in the Arab world is an inexact science. But even assuming that these results significantly overstate support for religiously derived criminal punishments—let’s say support was closer to 65 or 45 percent instead—that would still probably give us pause (I discuss these and other polling results in greater detail in my new book on Islamist movements).
Suuri osa muslimeista kannattaa siis jonkintasoista islamilaista valtiota - loputkaan eivät omiensa edessä uskalla sitä voimakkaasti vastustaa. Maallistunut muslimi, joka julkisesti ilmaisee vastustavansa uskonnollista valtiota, leimautuu helposti omiensa silmissä luopioksi.
Enemmistö muslimeista Euroopassa ei varmasti kannata aseellista taistelua ei-muslimeja vastaan islamilaisen valtion luomiseksi, mutta ISIS:in menestys osoittaa sen, että suurella osalla Euroopan muslimi-nuorisosta on suhteellisen matala kynnys lähteä taistelemaan ISIS:in riveissä. Taisteluun lähtijöitä seurataan sosiaalisessa mediassa ja heitä ihaillaan.
Kirjoitin 2008 näin - analyysi on taloustieteellisen tekninen mutta vastannee melko hyvin todellisuutta:
"Liberaali Islam-kritiikki luottaa usein siihen että järjen ääni saa Jihadin loppumaan: Jihadisti haaskaa tästä näkökulmasta tarkasteltuna nuoren elämänsä hukkaan mielettömän asian hyväksi ja aiheuttaa ongelmia koko ympäristölleen. Monet Euroopan muslimeista ovatkin maltillistuneet, hylänneet Jihadin tai he eivät ainakaan aktiivisesti osallistu siihen. Jihadin hylänneet maltillistuneet tai maallistuneet muslimit edustavat Islam-kritiikin näkökulmasta valistusta ja siis hyvää. Islam-kritiikki suhtautuu toiveikkaasti maltillistumisen ja/tai maallistumisen etenemiseen Euroopan muslimiväestön keskuudessa.
Islamin näkökulma on erilainen. Jihadisti on usein yhteisönsä kunnioitettu jäsen - nuori mies tai nainen, joka taistelee oman yhteisönsä puolensa. Islamin valta (Ummah) on Islamin näkökulmasta julkishyödyke. Jihadisti on ihminen, joka osallistuu julkishyödykkeen tuottamiseen. Ne, jota eivät osallistu vaikka ikänsä puolesta siihen kykenisivät, ovat vapaamatkustajia."
Siinä määrin kuin mitään liberaalia islam-kritiikkiä nykyään on olemassa, näyttäisi heidän modernisaatio-teoriaan perustuva maallistumis-arvauksensa osoittautuneen virheelliseksi. Ehkä oma analyysinikin ampui hieman yli - osa muslimeista näyttäisi olevan hyvin huolissaan radikalisoitumiskehityksestä.
Toivoa tietysti pitää, että olen väärässä. Mikäli muslimiyhteisö maallistumisen sijasta edelleen radikalisoituu, Eurooppa on ongelmissa. Tärkeää on, että asiaa tarkastellaan avoimin silmin ja toiveajattelu hylätään.
On myös ymmärrettävä, että salafismi ei ole ainoa islamistinen liike. Muslimiveljeskunta ja salafismi ovat islamismistaan huolimatta hyvin erilaisia liikkeitä ja toistensa kilpailijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti