Collins Family Foundationin rahoittaa projektia Cultural Evolution in Business, jossa on mukana täällä useaan kertaan mainittu kulttuurintutkija Peter J. Richerson. Projektissa sovelletaan evolutiivista kulttuurintutkimusta yritysmaailmaan.
Richerson ja kumppanit kritisoivat varsin voimakkaasti rationaalisen valinnan teoriaa joka mallittaa ihmistä omaa etuaan (utiliteettiaan) maksimoivana toimijana - Homo Economicuksena. Rationaalisen valinnan teoriaa sovelletaan yritysmaailmassa usein niin että oletetaan jokaisen työntekijän ajavan yksinomaan omaa etuaan. Yrityksen ainoa mahdollisuus on erilaisilla palkitsemismenetelmillä - esimerkiksi optioilla - ohjata työntekijää toimimaan yrityksen edun mukaisesti.
Tosiasiassa työntekijän mallittaminen puhtaasti itsekkäänä toimijana kuvaa huonosti työntekijän toimintaa yrityksessä. Yleensä työntekijät eivät toimi kovinkaan itsekkäästi vaan tekevät yhteistyötä keskenään. Yhteistyön edellytyksenä on kuitenkin yhteisyyttä edistävä "moraalinen yritys". Jos yrityksen johto olettaa työntekijöiden olevan yksinomaan itsekkäitä ja jopa tukee tällaista itsekkyyttä, yritys saa mitä pyytää.
Tosiasiassa itsekkään toimijan metafoora kuvaa paljon paremmin simpansseja kuin ihmisiä. Ihminen on ultrasoosiaalinen eläin joka tekee (yleensä) yhteistyötä jos muutkin tekevät. Yhteistyön aktivoituminen vaatii kuitenkin että yritys tukee yhteistyötä - äärimmäisessä tapauksessa myös ns. kepillä. Jos ihmisyksilö todella olisi yhtä itsekäs kuin simpanssi ei keskisuurikaan yritys voisi toimia ollenkaan.
Ihminen ei muistuta sosiaalisena toimijana juurikaan lähimpiä sukulaisiaan vaan pikemmin ns. eusosiaalisia hyönteisiä eli muurahaisia ja mehiläisiä. Ihminen eroaa muurahaisista lähinnä siinä että ihmisten yhteistyö on ehdollista. Ihminen harjoittaa yhteistyötä jos hän elää "moraalisessa yhteisössä", eli yhteisössä joka tavalla tai toisella rankaisee yhteisten normien rikkojia, mutta toimii muuten melko itsekkäästi tai rajoittaa yhteistyön lähimpiin sukulaisiinsa ja ystäviinsä. Ihminen on toki aina sekä itsekäs että yhteisöllinen toimija mutta yhteistyön määrä vaihtelee voimakkaasti olosuhteista riippuen.
Yritykset maksavat kalliin hinnan elleivät ymmärrä ihmisen todellista luontoa vaan tarrautuvat rationaalisen valinnan teorian yksinkertaistettuun ihmiskuvaan. Kokeelliset taloustieteilijät ovatkin havainneet että rationaalisen valinnan teoriaa uskomaan ehdollistetut taloustieteilijät ovat keskimääräistä huonompia yhteistyön tekijöitä kuin muut ihmiset.
Uusklassiset ekonomistit uskovat että taloudellinen yhteisö toimii parhaiten kun yksilöt toimivat itsekkäästi mutta "markkinoiden näkymätön käsi" ohjaa yhteisön kuitenkin parhaaseen kokonaistuloksen. Richerson ja kumppanit puhuvat markkinoiden näkymättömän käden sijasta moraalisesta näkymättömästä kädestä, joka ohjaa yrityksen työntekijät yhteistyöhön yrityksen parhaaksi. Tuota kättä ei saa antaa kenenkään individualistisuuden ihannoijan tai virheellisen ihmiskuvan viljelijän katkaista. Parhaimmassa tapauksessa yritys onkin superorganismi joka toimii koordinoidusti yhteisen päämäärän hyväksi:
Yritykset, kuten mitkä tahansa keskisuuret ihmisyhteisöt, ovat superorganismeja jotka ovat monella tavalla samanlaisia kuin heimot joissa esi-isämmme elivät.
Nämä ajatukset pätevät tietysti soveltaen yritysten ohella myös yhteiskuntaan - ja taloustieteen ohella sosiaalitieteisiin - mutta siitä toisella kertaa. Sosiaalitieteiden ongelma ei ole niinkään sokea usko ihmisen itsekkyyteen vaan sokea usko ihmisen hyvyyteen - hyvyyteen jonka voi rikkoa vain vaikea lapsuus, kolonialismi tms.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti