Aloitin syyskuussa kirjoitussarjan Ahvenanmaan turvatakuiden puuttumisesta. Totesin silloin, että Ahvenanmaa on todellisuudessa täysin vailla turvatakuita.
Yhä selvemmältä näyttää että Ahvenanmaan demilitarisointi ei ole ainoastaan uhka Ahvenanmaan väestölle ja heidän elämäntavalleen vaan koko Suomen kansalle. Jos Venäjä valtaa Ahvenanmaan, se kykenee käyttämään Ahvenanmaata Suomen liikkumavaran minimointiin mm. kontrolloimalla lentoliikennettä.
Ahvenanmaan entinen kansanedustaja Elisabeth Nauclér on kirjoittanut ja puhunut lukuisia kertoja siitä, miten Ahvenanmaan demilitarisoinnilla on stabilisoiva vaikutus Itämeren alueelle ja miten ko. mallia voisi ajatella kopioitavan esimerkiksi Vuoristo-Karabahin konfliktiin. Todellisuudessa Ahvenanmaan demilitarisointi destabilisoi Itämeren alueen turvallisuutta samalla lailla kuin Suomen ja Ruotsin jääminen Naton ulkopuolelle tai Ruotsin armeijan faktinen alasajo destabiloi Itämeren alueen tilannetta. Valtatyhjiöllä on taipimus täyttyä.
Nauclérin pari päivää sitten HS:ään kirjoittaman artikkelin sanoma on edes pikkaisen muuttunut:
Ahvenanmaalaiset haluavat turvata saarten aseman. Ahvenanmaalla käydään jatkuvaa keskustelua demilitarisoidun aseman turvaamisesta. Tämä on luonnollista, koska elämme rauhan aikaa eikä näköpiirissä ole muutosta lähialueiden kiristyneestä turvallisuuspoliittisesta ilmapiiristä huolimatta.
Suomi ei suunnittele sotaa, mutta kriisitilanteiden varalle on olemassa valmiussuunnitelma. Suunnitelmassa täytyy arvioida, muodostaako demilitarisoitu alue uhan vai voiko se olla Suomelle jopa hyödyllinen.
Demilitarisointia pidettiin alun perin luottamusta herättävänä toimenpiteenä ja tärkeänä kriisien ratkaisemisessa. Ahvenanmaa on turvallisuuspoliittisessa keskustelussa usein ollut esimerkkinä hyvin toimivasta ratkaisusta
Jos perinteinen haloslainen bullshit siitä, että elämme muka rauhan aikaa, ohitetaan, tekstistä on löydettävissä realismin hiven: "täytyy arvioida, muodostaako demilitarisoitu alue uhan vai voiko se olla Suomelle jopa hyödyllinen".
Selvää lienee, että demilitarisointi on Suomellekin uhka. Ex-kansanedustaja jatkaakin samalla vanhalla bullshit-linjalla:
Nyt on aika keskustella Ahvenanmaan neutralisoinnin turvaamisesta. Jos haluamme edistää Itämeren alueen maiden rauhanomaista rinnakkaiseloa, rauhan aikana on tärkeää vahvistaa yleistä sitoutumista Ahvenanmaan asemaan ja sopimukseen siitä, ettei saaria saa käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin.
Joku varmasti toteaa, että sopimuksethan ovat vain paperia. Kyllä, mutta Suomessa kunnioitetaan sopimuksia. Luotamme EU-maiden tukeen ja Naton solidaarisuuteen. Samalla tavalla on vahvistettava uskoa, kunnioitusta ja solidaarisuutta Ahvenanmaan neutralisointisopimusta kohtaan.
Suomessa kunnioitetaan sopimuksia - Venäjä ei niitä kunnioita. Ulkopoliittisen insituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak toteaa, että Suomessa on keskusteltava Ahvenanmaan demilitarsoinnin Suomelle aiheuttamasta riskistä. Lainaan Uutta Suomea:
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak sanoo Uudelle Suomelle, että keskustelu pitäisi avata Ahvenanmaan demilitarisoidusta ja neutralisoidusta asemasta:
Nauclér kirjoittaa, että Suomen valmiussuunnitelmassa täytyy arvioida, ”muodostaako demilitarisoitu alue uhan vai voiko se olla Suomelle jopa hyödyllinen”. Salonius-Pasternak pohtii, onko demilitarisoidusta alueesta hyötyä tilanteessa, jossa joku maa päättäisi tunkeutua toisen maan alueelle. Viime aikoihin asti kokonaistilanne on Salonius-Pasternakin mielestä ollut sellainen, että Ahvenanmaan asema on voitu hyväksyä. Kylmän sodan aikana on ollut luonnollista, että keskustelua aiheesta ei ole käyty. Hän kuitenkin korostaa, että turvallisuustilanteen muutos on tapahtunut valtavan nopeasti.
- Helpoin ratkaisu olisi, että poistetaan se rajoitus [demilitarisoitu ja neutralisoitu asema]. Sitten ainakin puolustusvoimat voisi itse päättää [mitä tekee]. Eihän se tarkoita sitä, että Ahvenanmaan itsemääräämisoikeus tai muu asema poistuisi, hän sanoo.
Salonius-Pasternakin mukaan puolustusvoimat ei välttämättä edes tekisi mitään muutoksia nykytilanteeseen.
- Mutta jos tilanne kiristyy, niin sen sijaan että lähetään Hornet Helsinki–Vantaalle, lähetetään se Maarianhaminaan, hän antaa esimerkin.
- Ei Suomi tee talouspolitiikkaakaan sen perusteella, mitä joku päätti 1800-luvulla, Salonius-Pasternak huomauttaa.
...
[Pasternak toteaa:] Kansainvälisen sopimuksen piti suojella Ukrainaa. Ja Venäjä oli sen allekirjoittanut. Venäjä ei ole [Ahvenanmaan neutralisointia] hyväksynyt, joten miksi pitäisi luottaa siihen, että sopimus pitää?
Salonius-Pasternak esitti viime vuoden lopulla skenaarion, jonka mukaan Venäjä voisi tunkeutua Suomeen Ahvenanmaan kautta. Hän kirjoitti HS:n Vieraskynä-palstalla, että ”ottamalla käyttöön vain vaikkapa pari Ahvenanmaan saarta Venäjä voisi nykyisillä asejärjestelmillä kontrolloida Itämeren ilmatilaa. Näin se pystyisi rajoittamaan tehokkaasti esimerkiksi Helsingin ja Tukholman välistä ilmaliikennettä”.
Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että näin voi tapahtua?
- Kyllä. En sanonut, että se on todennäköistä. Mutta on se mahdollista, Salonius-Pasternak sanoo nyt.
Lisäys klo 9.38:
Jos Ruotsi liittyy Natoon, Venäjällä on vielä vähemmän syytä olla sekaantumatta Suomen asioihin sotilaallisesti. Nykyään Venäjää sentään pidättää se, että jos Suomi joutuu törkeän loukkauksen kohteeksi, Ruotsi hakeutuu varmasti Natoon. Ruotsin liittyminen Natoon nostaisi Ahvenanmaan miehityksen riskiä oleellisesti.
Jos Ruotsi liittyy Natoon, Venäjällä on vielä vähemmän syytä olla sekaantumatta Suomen asioihin sotilaallisesti. Nykyään Venäjää sentään pidättää se, että jos Suomi joutuu törkeän loukkauksen kohteeksi, Ruotsi hakeutuu varmasti Natoon. Ruotsin liittyminen Natoon nostaisi Ahvenanmaan miehityksen riskiä oleellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti