Olen jonkun aikaa ollut havaitsevani, että Venäjä on satsaamassa Ukrainan murskaamiseen niin suuria joukkoja että sen päämääränä on nyt koko Ukrainan valtion likvidointi. Kyse ei ilmeisesti ole enää Itä-Ukrainasta - eikä ilmeisesti ole alunperin ollutkaan.
Tähän mennessä on puhuttu siitä, että Venäjä haluaa ylläpitää Ukrainan alueella jatkuvaa konfliktia heikentääkseen Ukrainan valtiota. Mutta valtion heikentäminen ei tietenkään ole lopullinen tavoite vaan keino saavuttaa jotakin - esimerkiksi valtion haltuunotto.
USA:n presidentti jahkailee avun antamisella Ukrainan armeijalle. Ellei apua pian anneta, Ukrainan rintamalinjat romahtavat. Viron presidentti Toomas Henrik Ilves ilmaisi asian Muenchenin konferenssissa:
Ilveksen mukaan Venäjä ottaa Ukrainan haltuunsa ylivertaisen aseistuksensa avulla.
– Venäjä käyttää erikoisjoukkoja, jotka on varustettu uusimmilla aseilla ja joiden harjaannuttaminen on vienyt jopa vuosia. Ukrainalla taas on vapaaehtoisia, jotka käyttävät 70-, 80- ja joskus jopa 60-luvun aseistusta. On selvää, mikä on lopputulos: Ukrainan armeija antautuu. Näin se menee, ellei Ukrainaa auteta, Ilves sanoi.
Lausuntonsa lopussa hän viittasi Valko-Venäjän pääkaupunkiin Minskiin ja arvioi samanlaisen kehityksen olevan edessä myös siellä.
Niinistö totesi samassa kokouksessa:
En ole varma tietääkö kukaan, mitä Venäjän presidentti Vladimir Putin ajaa takaa Ukrainassa. Näyttää siltä, että hänellä ei ole selkeää strategiaa mutta päätavoitteena on pitää tilanne epävakaana.
Niinistön lausunto on vanhan toistoa - turkin hän uskoo tuohon itsekään. Uskon, että Putinilla on hyvinkin vahva strategia. Venäjä pyrkii heikentämään EU:ta ja eurooppalaisia valtioita käyttäen luovasti erilaisia keinoja. Putinin lopullisena päämääränä on luoda uusi venäläinen imperiumi USA:n vastapainoksi. Ukrainan valtion haltuunotto on yksi askel tämän imperiumin luomisessa. Valko-Venäjän, Moldovan, Armenian, Georgian, Baltian ja Suomen haltuunottoon Venäjä todennäköisesti myös pyrkii. Ellei suora haltuunotto onnistu, vaihtoehtona on vasallivaltiojärjestelmä (Suomi, Armenia, Valko-Venäjä, Moldova) tai valtion heikentäminen destabilisoimisella (Baltia, Georgia). Tämän lisäksi Venäjä pyrkii liittolaisuuteen Unkarin, Bulgarian, Serbian, Kyproksen ja Kreikan kaltaisten maiden kanssa - Kreikan ja Unkarin suhteen Venäjä on jo onnistunut. Tulevaisuudessa ehkä myös Ranskan, mikäli Putinin luottopuolue FN vahvistaa edelleen asemaansa Ranskassa ja pääsee hallitukseen.
Apunaan Venäjä käyttää erilaisia liittolaisiaan kuten äärioikeistolaisisia ja -vasemmistolaisisia puolueita (FN, FPÖ ja Syriza) sekä Unkarin ja Kreikan hallituksia.
Suomessa varsinaisia Venäjän vasallipuolueita ei taida olla kuin Muutos 2011 ja Itsenäisyyspuolue, mutta toisaalta Suomi valtiona on taas taipumassa suomettumisen tielle eli Venäjän vasallivaltioksi. Niinistön toive on, että myöntyvyyspolitiikalla pystytään estämään pahimman tapahtuminen. Suomettumisen perinteen mukaisesti tätä strategiaa ei saa sanoa ääneen. Kansa pitää pitää rauhallisina esittämällä kansalle Keisarin Uusia Vaatteita (=neljän jalan turvallisuuspolitiikka) ja hokemalla rauhoittavaa propagandaa ("ei ole mitään syytä pelätä").
Tosiasiassa Niinistön, Sipilän, Tuomiojan ja muun konsensuksen ääneen sanomaton strategia on selkeä ja tavallaan looginenkin:
Suomi on suurissa vaikeuksia, koska Suomi ei ole Naton jäsen. Suomi ei ole Naton jäsen, koska suomettumisen ajan poliitikot pääsivät vaikuttamaan Suomen politiikkaan kylmän sodan jälkeenkin. Kylmän sodan jälkeen Nato-jäsenyys olisi ollut helppo saada, mutta tilaisuutta ei käytetty hyväksi.
Nyt vain suomettumislinja voi pelastaa edes rippeet itsenäisyydestämme. On ryhdyttävä propagandakampanjaan niitä vastaan, jotka vastustavat uussuomettumista. Heidät on leimattava vastuuttomiksi.
Toisin sanoen suomettajat aiheuttivat ongelmat - tämänhän Niinistö on epäsuorasti myöntänyt - ja vain he voivat muka pelastaa Suomen. Suomi on tiellä, jonka päässä on parhaassakin tapauksessa Suomen itsenäisyyden supistuminen, luottamuksen alentuminen kansalaisten välillä, aivovuoto ja vallan pysyminen suurten ikäluokkien suomettajavanhuksilla ja heidän työnsä jatkajilla.
On löydettävä vaihtoehtoinen tie, jota leimaa eurooppalainen vapausihanne ja aito ylpeys suomalaisuudesta.
Parempi orjan elämää on kuolo hirsipuussa?
Siinä missä suomettajat/myöntyvyysmiehet etsivät ratkaisuja historiasta (70-luvulta mutta myös sortokaudelta), on meidänkin ainakin opiskeltava historiaa ja mietittävä mitä opittavaa passiivisen vastarinnan historiasta uussuomettumisen vastaisella liikkeellä on. Palaan aiheeseen myöhemmin. Yliopistolehden Myöntyvyys-myönteinen artikkeli myöntyvyyden historiasta kannattaa kuitenkin lukea kriittisesti mutta avoimin silmin.
Tähän mennessä on puhuttu siitä, että Venäjä haluaa ylläpitää Ukrainan alueella jatkuvaa konfliktia heikentääkseen Ukrainan valtiota. Mutta valtion heikentäminen ei tietenkään ole lopullinen tavoite vaan keino saavuttaa jotakin - esimerkiksi valtion haltuunotto.
USA:n presidentti jahkailee avun antamisella Ukrainan armeijalle. Ellei apua pian anneta, Ukrainan rintamalinjat romahtavat. Viron presidentti Toomas Henrik Ilves ilmaisi asian Muenchenin konferenssissa:
Ilveksen mukaan Venäjä ottaa Ukrainan haltuunsa ylivertaisen aseistuksensa avulla.
– Venäjä käyttää erikoisjoukkoja, jotka on varustettu uusimmilla aseilla ja joiden harjaannuttaminen on vienyt jopa vuosia. Ukrainalla taas on vapaaehtoisia, jotka käyttävät 70-, 80- ja joskus jopa 60-luvun aseistusta. On selvää, mikä on lopputulos: Ukrainan armeija antautuu. Näin se menee, ellei Ukrainaa auteta, Ilves sanoi.
Lausuntonsa lopussa hän viittasi Valko-Venäjän pääkaupunkiin Minskiin ja arvioi samanlaisen kehityksen olevan edessä myös siellä.
Niinistö totesi samassa kokouksessa:
En ole varma tietääkö kukaan, mitä Venäjän presidentti Vladimir Putin ajaa takaa Ukrainassa. Näyttää siltä, että hänellä ei ole selkeää strategiaa mutta päätavoitteena on pitää tilanne epävakaana.
Niinistön lausunto on vanhan toistoa - turkin hän uskoo tuohon itsekään. Uskon, että Putinilla on hyvinkin vahva strategia. Venäjä pyrkii heikentämään EU:ta ja eurooppalaisia valtioita käyttäen luovasti erilaisia keinoja. Putinin lopullisena päämääränä on luoda uusi venäläinen imperiumi USA:n vastapainoksi. Ukrainan valtion haltuunotto on yksi askel tämän imperiumin luomisessa. Valko-Venäjän, Moldovan, Armenian, Georgian, Baltian ja Suomen haltuunottoon Venäjä todennäköisesti myös pyrkii. Ellei suora haltuunotto onnistu, vaihtoehtona on vasallivaltiojärjestelmä (Suomi, Armenia, Valko-Venäjä, Moldova) tai valtion heikentäminen destabilisoimisella (Baltia, Georgia). Tämän lisäksi Venäjä pyrkii liittolaisuuteen Unkarin, Bulgarian, Serbian, Kyproksen ja Kreikan kaltaisten maiden kanssa - Kreikan ja Unkarin suhteen Venäjä on jo onnistunut. Tulevaisuudessa ehkä myös Ranskan, mikäli Putinin luottopuolue FN vahvistaa edelleen asemaansa Ranskassa ja pääsee hallitukseen.
Apunaan Venäjä käyttää erilaisia liittolaisiaan kuten äärioikeistolaisisia ja -vasemmistolaisisia puolueita (FN, FPÖ ja Syriza) sekä Unkarin ja Kreikan hallituksia.
Suomessa varsinaisia Venäjän vasallipuolueita ei taida olla kuin Muutos 2011 ja Itsenäisyyspuolue, mutta toisaalta Suomi valtiona on taas taipumassa suomettumisen tielle eli Venäjän vasallivaltioksi. Niinistön toive on, että myöntyvyyspolitiikalla pystytään estämään pahimman tapahtuminen. Suomettumisen perinteen mukaisesti tätä strategiaa ei saa sanoa ääneen. Kansa pitää pitää rauhallisina esittämällä kansalle Keisarin Uusia Vaatteita (=neljän jalan turvallisuuspolitiikka) ja hokemalla rauhoittavaa propagandaa ("ei ole mitään syytä pelätä").
Tosiasiassa Niinistön, Sipilän, Tuomiojan ja muun konsensuksen ääneen sanomaton strategia on selkeä ja tavallaan looginenkin:
Suomi on suurissa vaikeuksia, koska Suomi ei ole Naton jäsen. Suomi ei ole Naton jäsen, koska suomettumisen ajan poliitikot pääsivät vaikuttamaan Suomen politiikkaan kylmän sodan jälkeenkin. Kylmän sodan jälkeen Nato-jäsenyys olisi ollut helppo saada, mutta tilaisuutta ei käytetty hyväksi.
Nyt vain suomettumislinja voi pelastaa edes rippeet itsenäisyydestämme. On ryhdyttävä propagandakampanjaan niitä vastaan, jotka vastustavat uussuomettumista. Heidät on leimattava vastuuttomiksi.
Toisin sanoen suomettajat aiheuttivat ongelmat - tämänhän Niinistö on epäsuorasti myöntänyt - ja vain he voivat muka pelastaa Suomen. Suomi on tiellä, jonka päässä on parhaassakin tapauksessa Suomen itsenäisyyden supistuminen, luottamuksen alentuminen kansalaisten välillä, aivovuoto ja vallan pysyminen suurten ikäluokkien suomettajavanhuksilla ja heidän työnsä jatkajilla.
On löydettävä vaihtoehtoinen tie, jota leimaa eurooppalainen vapausihanne ja aito ylpeys suomalaisuudesta.
Parempi orjan elämää on kuolo hirsipuussa?
Siinä missä suomettajat/myöntyvyysmiehet etsivät ratkaisuja historiasta (70-luvulta mutta myös sortokaudelta), on meidänkin ainakin opiskeltava historiaa ja mietittävä mitä opittavaa passiivisen vastarinnan historiasta uussuomettumisen vastaisella liikkeellä on. Palaan aiheeseen myöhemmin. Yliopistolehden Myöntyvyys-myönteinen artikkeli myöntyvyyden historiasta kannattaa kuitenkin lukea kriittisesti mutta avoimin silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti