Miniskissä solmittiin taas "sopimus" aselevostosta. "Sopimuksen" päämääränä näyttäisi olevan saada Lännelle tekosyy olla tekemättä lopullista päätöstä seuraavassa asiassa:
Puolustaako Länsi Ukrainaa antamalla vähintään laajaa ase- ja taloudellista apua ukrainalaisille vai tyytyykö Länsi vain jatkamaan nykyistä pakotepolitiikkaansa joka ei näytä Venäjää pysäyttävän.
"Sopimukset" ovat Venäjälle taas osa laajempaa strategiaa: "Sopimuksien" päämääränä on hidastaa Lännen päätöksentekoa niin paljon, että Ukraina armeija ehtii romahtamaan ennen kuin Länsi saa mitään aikaan.
"Sopimus" pelasti Lännen chamberlainilaisten johtajien kasvot lyhyellä tähtäimellä. Hyvin lyhyellä.
Yle ja muu suomalainen media on mukana kertomassa meille Minskin "sopimuksesta" - ikään kuin se olisi merkittävä historiallinen tapahtuma tai ainakin toivon pilkahdus. Tosiasiassa "sopimus" on minun käsittääkseni pelkkä oire Lännen johtajien kyvyttömyydestä katsoa totuutta silmiin ja toimia totuuden pohjalta.
Kun sopimus ennemmin tai myöhemmin lähes varmasti rikotaan ja Venäjä jatkaa projektiaan Ukrainan valtion lopulliseksi tuhoamiseksi, Lännen chamberlainit valittelevat tapahtumia ikään kuin "sopimuksen" rikkomisen ainoa syy ei olisi se, että ko. "sopimus" ylipäätään allekirjoitettiin ja lopullisen päätelmän tekoa taas siirrettiin:
Venäjä on valtio jonka kanssa ei voi tehdä sopmuksia, ellei Lännellä ole voimaa sanella sopimusta Venäjälle.
Kun "sopimus" on taas muka harmmillisesti rikottu, Lännen johtajat aloittavat uudet ja hitaat keskustelut Ukrainan auttamisesta ja pakotteiden jatkamisesta.
Lännessä on lisäksi poliitikkoja kuten Tuomioja, jotka alkavat välittömästi, kun taas yksi "sopimus" solmitaan, puhua pakotteiden romuttamisesta. Kreikan Syriza ja Ranskan FN haluavat estää kaikki pakotteet ja kaiken tuen Ukrainan kansalle. Mitä enemmän Länsi hidastelee, sitä suurempi merkitys näillä quislingilaisilla toimijoilla on Euroopan politiikassa ja sitä vaikeammaksi Ukrainan auttamis-päätösten teko tulee.
Moni haluaa nähdä Ukrainan kriisin paikallisena Venäjän ja Ukrainan välisenä konfliktina. Tästähän ei tietenkään ole kysymys. Konflikti koskee minimissään kaikki Rajamaita, joiden suvereniteettia Venäjä pyrkii eri tavoin supistamaan.
Puolustaako Länsi Ukrainaa antamalla vähintään laajaa ase- ja taloudellista apua ukrainalaisille vai tyytyykö Länsi vain jatkamaan nykyistä pakotepolitiikkaansa joka ei näytä Venäjää pysäyttävän.
"Sopimukset" ovat Venäjälle taas osa laajempaa strategiaa: "Sopimuksien" päämääränä on hidastaa Lännen päätöksentekoa niin paljon, että Ukraina armeija ehtii romahtamaan ennen kuin Länsi saa mitään aikaan.
Yle ja muu suomalainen media on mukana kertomassa meille Minskin "sopimuksesta" - ikään kuin se olisi merkittävä historiallinen tapahtuma tai ainakin toivon pilkahdus. Tosiasiassa "sopimus" on minun käsittääkseni pelkkä oire Lännen johtajien kyvyttömyydestä katsoa totuutta silmiin ja toimia totuuden pohjalta.
Kun sopimus ennemmin tai myöhemmin lähes varmasti rikotaan ja Venäjä jatkaa projektiaan Ukrainan valtion lopulliseksi tuhoamiseksi, Lännen chamberlainit valittelevat tapahtumia ikään kuin "sopimuksen" rikkomisen ainoa syy ei olisi se, että ko. "sopimus" ylipäätään allekirjoitettiin ja lopullisen päätelmän tekoa taas siirrettiin:
Venäjä on valtio jonka kanssa ei voi tehdä sopmuksia, ellei Lännellä ole voimaa sanella sopimusta Venäjälle.
Kun "sopimus" on taas muka harmmillisesti rikottu, Lännen johtajat aloittavat uudet ja hitaat keskustelut Ukrainan auttamisesta ja pakotteiden jatkamisesta.
Lännessä on lisäksi poliitikkoja kuten Tuomioja, jotka alkavat välittömästi, kun taas yksi "sopimus" solmitaan, puhua pakotteiden romuttamisesta. Kreikan Syriza ja Ranskan FN haluavat estää kaikki pakotteet ja kaiken tuen Ukrainan kansalle. Mitä enemmän Länsi hidastelee, sitä suurempi merkitys näillä quislingilaisilla toimijoilla on Euroopan politiikassa ja sitä vaikeammaksi Ukrainan auttamis-päätösten teko tulee.
Moni haluaa nähdä Ukrainan kriisin paikallisena Venäjän ja Ukrainan välisenä konfliktina. Tästähän ei tietenkään ole kysymys. Konflikti koskee minimissään kaikki Rajamaita, joiden suvereniteettia Venäjä pyrkii eri tavoin supistamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti