lauantaina, huhtikuuta 10, 2010

Romahduksesta vielä kerran

Wikipedia esittelee kahdeksantoista vaihtoehtoista teoriaa Rooman valtakunnan noususta ja tuhosta.

Takkirauta käsitteli Rooman tuhoa teorian 8 hengessä lokakuussa
:

Varmaa on, että sekä Ludwig von Mises että Arnold Toynbee olivat täysin oikeassa tarkastellessaan Rooman taloutta. Rooma oli raubwirtschaft puhtaimmassa muodossaan - se ei tuottanut mitään, se vain kulutti. Täsmälleen samaa muuten voidaan sanoa arabien imperiumista - joka romahti vielä nopeammin - ja Ottomaanien Turkista, joka sekin rojahti aika nopeasti. Rooman valtakunnassa ei ollut minkäänlaista teollisuustuotantoa päivittäistavaroiden ja välttämättömyyshyödykkeiden ohella. Se ei tuottanut mitään vientiin, mutta toi valtavan määrän ylellisyystuotteita ulkomailta. Kassavirta siis virtasi kassasta pois. Se kaikki piti rahoittaa jollakin. Millä? Vastaus oli jatkuva sodankäynti ja ryöstäminen. Koska valtakunnan talous perustui orjuudelle ja orjille ei makseta palkkaa, mitään ostovoimaista palkansaajaluokkaa, yritteliäisyyttä ja keskiluokkaa ei koskaan syntynyt - talous jäi basaaritalouden asteelle. Ainoa tapa oli rosvoaminen. Rooma ei periaatteellisella tasolla eronnut mongoleista tai assyrialaisista mitenkään - ainoa ero hunneihin, skyytteihin ja muihin kansoihin, jotka osasivat vain tuhota - on että roomalaiset sentään rakensivatkin jotain.

Roomassa kaikki meni hyvin niin kauan kun valtakunta laajeni ja ryöstettävää riitti.


Minulla ei ole vahvaa mielipidettä Rooman romahduksen syystä enkä ala sellaista tässäkään esittää. Kansankokonaisuuden "nimikkoteoria" on kuitenkin tavallaan Peter Turchinin kirjassa War and Peace and War esitetty teoriaa kansakuntien noususta ja tuhosta. Turchinperustaa teoriansa 1300-luvulla eläneen arabisosiologin ibn Khaldunin teoriaan ryhmäkoheesion merkityksestä kaupunkivaltioiden nousulle ja tuholle.

ibn-Khaldunin teorian mukaan koheesio syntyy spontaanisti pienissä sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä - ja sitä vahvistaa uskonnollinen ideologia. Khaldunin analyysi selittää miten koheesio vie ryhmän valtaan mutta sisältää samalla ryhmän (psykologisen, sosiologisen, taloudellisen ja poliittisen) rappion siemenen, joka johtaa ryhmän korvautumiseen toisella ryhmällä.

...

Yhteisöstä tulee suuri sivilisaatio, mutta sen suuruuden päiviä seuraa rappion kausi ja ryhmäkoheesion aleneminen. Tästä seuraa että uusi ryhmä, joka valtaa heikentyneen sivilisaatioon alueet on käytännössä barbaariryhmä joka on alemmalla sivilisaation tasolla kuin aiempi ryhmä. Barbaariryhmän asabiyah on myös vahvempi kuin aiemman ryhmän asabiyah. Kun barbaarit vahvistavat valtansa, he kuitenkin alkavat kiinnostua sivilisaation hienostuneemmista piirteistä kuten lukutaidosta ja taiteesta ja ottavat ne osaksi omaa kulttuuriaan. Hiljalleen prosessi alkaa alusta ja seuraavat barbaarit valtaavat sivilisaation alueen.


Joskus vuosi sitten tutustuin wikipedian teorian 13. Joseph Tainterin teoria perustuu ajatukseen, että aikaa myöten organisaatio (valtio, yritys) muuttuu yhä kompleksisemmaksi pyrkiessään ratkaisemaan eteen tulevia ongelmiaan.

According to Tainter's Collapse of Complex Societies, societies become more complex as they try to solve problems. Social complexity can be recognized by differentiated social and economic roles and many mechanisms through which they are coordinated, and by reliance on symbolic and abstract communication, and the existence of a class of information producers and analysts who are not involved in primary resource production.

Such complexity requires a substantial "energy" subsidy (meaning the consumption of resources, or other forms of wealth). When a society confronts a "problem," such as a shortage of energy, or difficulty in gaining access to it, it tends to create new layers of bureaucracy, infrastructure, or social class to address the challenge. Tainter applies his model to three case studies: The Western Roman Empire, the Maya civilization, and the Chaco culture.


Lopputulema kuitenkin on, että marginaalituotto kompleksisuuden lisäämiseksi tehdyistä investoinneista jossain vaiheessa menee nollaksi ja sen allekin:

In Tainter's view, while invasions, crop failures, disease or environmental degradation may be the apparent causes of societal collapse, the ultimate cause is an economic one, inherent in the structure of society rather than in external shocks which may batter them: diminishing returns on investments in social complexity.

Finally, Tainter musters modern statistics to show that marginal returns on investments in energy, education and technological innovation are diminishing today. The globalised modern world is subject to many of the same stresses that brought older societies to ruin.


Teoria jotenkin iski minuun siksi, että olin isossa yrityksessä nähnyt miten yrityksen toiminta jatkuvasti kompleksisoitui. Siinä missä ensin Telenokialla (myöh. Nokia Telecommunications, NSN) oli lähinnä tuotekehitysihmisiä, tuotantoa ja myyntimiehiä, roolien määrä kasvoi räjähdysmäisesti, kun kaikki toiminta määritettiin noudattamaan erilaisia prosesseja.

Syntyi erikoistuneet linjaesimiehet, erikoistuneet projektin johtajat ja projektisihteerit, tuotepäälliköt, laatuhenkilöt, vaatimusmäärittelyprosessin kehittäjät jne. jne. Yhä harvempi ymmärsi kuin oman alueensa. Aiemmin yritys oli muodostunut joukosta kiinteää yhteistyötä keskenään tekevistä yksilöistä, joitten toimintaa toki rajoitti voimakas ryhmäpaine. Yritys oli kuin joukko suht eriytymättömiä soluja joista useimmat kykenivät korvaamaan toisensa. Myöhemmin solut erikoistuivat. Samalla tavalla kuin ihmisruumissa on elimet (korva, silmä, maksa,...), roolit eriytyivät ja kukin ymmärsi vain pienen pienen osan kokonaisuudesta.

Työn jako kasvatti aluksi yrityksen tehokkuutta, mutta samalla yritys kompleksisoitui.

Kun teleala muuttui voimakkaasti - Internet tuli mobiilimaailmaankin - kompleksinen yritys ei enää ollut uusiutumiskykyinen. Työntekijät olivat rooliensa vankeja. Uudessa maailmassa ihmiset tekivät vanhoja töitä ja ajattelivat vanhoja ajatuksia. Uusi tekniikka ymmärrettiin ehkä teknisesti, mutta ei uusia liiketoimintamalleja. Kuvien jakamisen ja videoiden jakamisen uskottiin olevan samanlainen rahasampo - ja suurempikin - kuin tekstiviestit. Todellisuudessa palvelut siirtyivät webbiin ja operaattorista tuli pelkän bittiputken tarjoaja.

Tainterin teorian nyt löytänyt Internet guru Clay Shirky kirjoituksessaan Collapse of Complex business Models:

...Tainter’s thesis is that when society’s elite members add one layer of bureaucracy or demand one tribute too many, they end up extracting all the value from their environment it is possible to extract and then some.

The ‘and them some’ is what causes the trouble. Complex societies collapse because, when some stress comes, those societies have become too inflexible to respond. In retrospect, this can seem mystifying. Why didn’t these societies just re-tool in less complex ways? The answer Tainter gives is the simplest one: When societies fail to respond to reduced circumstances through orderly downsizing, it isn’t because they don’t want to, it’s because they can’t.

In such systems, there is no way to make things a little bit simpler – the whole edifice becomes a huge, interlocking system not readily amenable to change. Tainter doesn’t regard the sudden decoherence of these societies as either a tragedy or a mistake—”[U]nder a situation of declining marginal returns collapse may be the most appropriate response”, to use his pitiless phrase. Furthermore, even when moderate adjustments could be made, they tend to be resisted, because any simplification discomfits elites.

When the value of complexity turns negative, a society plagued by an inability to react remains as complex as ever, right up to the moment where it becomes suddenly and dramatically simpler, which is to say right up to the moment of collapse. Collapse is simply the last remaining method of simplification.


Yritys ja yrityksen liiketoimintamallit toimivat samalla tavalla kuin yhteiskunnat. Kompleksisen yrityksen on äärimmäisen vaikeaa uudistua muuttumalla yksinkertaiseksi.

Kun suuret teleyritykset nyt heikkenevät ne irtisanovat suuren joukon äärimmäisen erikoistuneita ihmisiä joiden on vaikea läytää uusia työtehtäviä.
Yrityksen työntekijöidenkin on vaikea muuttua itsenäiseksi yksilöiksi oltuaan aiemmin yrityksen korvia, silmiä ja maksoja. Vastaavien erittäin eriytyneitten työtehtävien löytäminen oman yrityksen ulkopuolelta on myös vaikeaa. Älykäs ihminen oppii tietysti mihin tahansa tehtäviin, mutta kaikille se ei ole helppoa.

Samoin kuin yhteistyötä tekevien solujen muuttuminen evoluution kautta yhdeksi organismiksi eriytyneine elimineen on irreversiibeli prosessi, jota John Maynard Smith kutsuu nimellä Major Transition, kompleksisen yrityksen muuttuminen yksinkertaisemmaksi yritykseksi tai yrityksen äärimmäisen erikoistuneiden työntekijäiden muuttuminen itsenäiseksi yksilöiksi on äärimmäisen vaikeaa.

Nokia ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ovat hyviä ehdokkaita seuraaviksi romahtajiksi.

17 kommenttia:

Ironmistress kirjoitti...

Tuo teoria ei selitä sitä, miksi Länsi-Rooma tuhoutui mutta Itä-Rooma porskutti vielä tuhat vuotta eteenpäin.

Ja tämä on lähes kaikkien Roomaa ja sen rojahdusta käsittelevien teorioiden ongelma. Ne eivät selitä Itä-Roomaa ja sitä, miksi Bysantti oli huikaiseva menestystarina.

Aakke kirjoitti...

Nokia ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ovat hyviä ehdokkaita seuraaviksi romahtajiksi.

Hyvinvointiyhteiskuntaan liittyviä ongelmia en kiistä, mutta Nokiasta olen toista mieltä. Nokialla on hyvät mahdollisuudet menestymiseen yrityksenä, koska:

1) Kehittyvissä talouksissa paljon potentiaalia matkaviestintä- ja verkkotuotteille.

2) Nokialla on myös strategia sähköisten sisältöjen tarjoamiseen (Ovi.com). Kun fyysisten laitteiden myynti joskus romahtaa markkinoiden kyllästyessä, sisällöt tuovat kassavirtaa.

3) Nokia johtaa markkinaosuuksissa useilla alueilla, poislukien kuitenkin esim. USA.

4) Nokia osaa hyödyntää globaalitaloutta ja verkostorakennettaan. Ostaa sieltä mistä edullisimmin saa.

5) Applen iPad:in ja Amazon Kindlen kaltaisista lukulaitteista tulee ENNENNÄKEMÄTTÖMÄN SUURI hitti 2010-luvun aikana. Ja Nokialta on tulossa oma lukulaite.

6) Nokia on hajautunut useille alueille. Paikallisten riskien realisoituminen ei kaada Nokiaa "päivässä".

Suurimmat uhkat Nokialle näkisin näin:

-Piraattipuhelimet syövät markkinaosuuksia Nokialta.

-Ydinosaamisalueen ulkopuoliset "seikkailut", kuten Nokian miniläppäri. Nokia siis halusi kilpailla PC-valmistajien kanssa vain siksi, että kun "miniläppäreissä on 3G-yhteys". Uskon, että miniläppäriseikkailussa tuli takkiin.

-Aasialaiset valmistajat, joilla paremmat sidokset valtionhallintoon/aluehallintoon. Saattavat saada valtion subventoimaa kilpailuetua Nokiaan verrattuna.

-Kyvyttömyys "haistaa" trendejä, kuten iPhone ja iPad. Nokia ei ole innovaatiojohtaja.

-Suuren organisaation koordinointiin liittyvät ongelmat.

NOKIA SUOMESSA

Pidän epätodennäköisenä Nokian pysymistä Suomessa, koska:

1) Suomella erittäin syrjäinen sijainti siihen verrattuna, missä kauppa kasvaa rajuimmin. Toimintojen siirtymisessä on nähtävissä trendi Aasiaan päin. Itse asiassa on ollut nähtävissä jo kauan.

2) Työvoimakustannukset jokaisessa taitotasoryhmässä, low-skilled, semi-skilled, skilled ovat korkeita Suomessa.

3) Yritysverotuksen taso korkea verrattuna muihin talouksiin.

Nokia siis tulee menestymään, mutta se miten "suomalaisena" se pysyy, on toinen juttu.

Valkea kirjoitti...

Parhaimpia ja tärkeimpiä kirjoituksiasi.

Tästä olemme tietysti tavalla tai toisella säännöllisesti puhuneet, eli kaikenlaisista hyödyttömästi ja haitallisesti paisuvista monimutkaisista organisaatioista; globaaleista yrityksistä, valtiobyrokratioista, kansainvälisistä byrokratioista, kansainvälisestä ngo busineksestä jne., ja näiden keinoista hankkia itselleen keinotekoisesti lisää vahingollista työtä esim. maahanmuuton avulla.

Onko odotettavissa että esim. byrokraatti vapaaehtoisesti myöntäisi olevansa ei pelkästään hyödytön, vaan haitallinen? Ei. On siis edistettävä siirtymää pois kompleksisista organisaatioista (tarjottava vaihtoehtoisia työ, organisaatio ja yhteisömalleja); edistettävä systeemin mahdollisimman nopeaa romahtamista, jotta vauriot jäävät vähäisemmiksi ja helpommin korjattaviksi; tarjottava vaihtoehtoisia ja rakentavia poliittisia vaikutuskeinoja hyödyttömäksi käyneen demokraattisen vaikuttamisen tilalle; delegitimoitava nykyinen kulttuuri, politiikka, talous ja ideologia; jne.

Demokratia ohjausmekanismina on hyödytön jo pelkästään rationaalisen irrationaalisuuden takia. Yhden äänen vaikutus miljoonien joukossa henkilön X elämään on minimaalinen verrattuna niihin toimiin, joita X tekee henkilökohtaisessa elämässään; työ, perhe, opiskelu, valinnat jne. Keskivertoihmiselle ei ole kannattavaa kuluttaa paljoa aikaa ja energiaa politiikan seuraamiseen. Jos henkilö harrastusmielessä seuraa tiiviisti politiikkaa, ja hankkii siten paljon tietoa siitä, on silti todennäköistä ettei hän käytä hankkimaansa tietoa tehokkaasti, vaan menee vain kannattamansa "joukkueen" virran mukana, samaan tapaan kuin urheilujoukkueiden kannattajat. Poliittinen puolueellisuus, sitoutuneisuus ja idiosynkraattisuus kasvaa sitä mukaa kun henkilö panostaa enemmän aikaa ja energiaa puolueensa seuraamiseen ja kannattamiseen (jatkuvuus ja sitoutuminen psykologisena periaatteena). Hänen käyttämänsä energia valuisi pitkälti hukkaan, jos hän äänestäisi jotain muuta puoluetta kuin sitä johon hän energiansa panosti.

Heuristiset päätöksentekoa helpottavat informaatio-oikotiet, kuten auktoriteettien matkiminen, post facto poliitikon ja puolueen toiminnan arviointi, oman viiteryhmän nykyisen keskimääräisen politiikan matkiminen; jne., eivät toimi. Tähän on monia syitä; auktoriteetit ovat pitkälti sidottuja puolueidensa linjaan tai seuraavat muuten niitä; auktoriteettien kyky ennustaa tulevaisuutta on heikko, eikä eroa juuri ollenkaan keskivertokansalaisesta ja häviää selvästi yksinkertaisille ennustusmalleille (Tetlock, 2005); yksittäisen poliitikon tai puolueen toiminnan vaikutusta on vaikea arvioida politiikan monimutkaisten yhteistyökuvioiden takia; poliitikon tai puolueen toiminnan arviointi viime vaalikaudella käsitellyissä asioissa vaatii valtavaa tiedonhankintaa; politiikka ei ole ainoa yhteikuntaan vaikuttava asia, muita ovat esim. lobbaus, yritykset, kulttuuri, muodit, eturyhmät ja organisaatiot, perheiden päätökset, kuluttajien päätökset, jne., edelliset nivoutuvat politiikkaan monimutkaisilla tavoilla; oma viiteryhmä juoksee useimmiten välittömien ja lyhyen tähtäimen etujensa perässä, joten sen toiminta ei sisällä suurta ymmärrystä; laumojen ja joukkojen logiikka ja ymmärrys on aina yksinkertaista oikullista; jne.

Poliitikot eriytyvät kompleksisessa yhteiskunnassa intresseiltään muista kansalaisista kasvavasti erottuvaksi ryhmäksi, joiden intressit lähentyvät toisiaan puoluekannasta riippumatta. Siksi nykyisin lähes kaikki puolueet ja poliitikot ovat liberaaleja. Tämä poliitikkojen ja puolueiden de facto käytännöllinen samanlaisuus vähentää entisestään äänestämisen merkitystä.

Kun tähän lisää median, poliitikkojen, asiantuntijoiden, auktoriteettien eli "eliitin" hyväksynnän tuottamisen (manufactured consent) eli kansalaisten mielipiteiden ja ajattelun manipuloinnin ja muokkaamisen, demokratia menettää viimeisenkin mahdollisuutensa toimia järkevänä ja tehokkaana yhteiskunnan ohjausmekanismina.

Valkea kirjoitti...

Aakke demonstroi miten Jukan artikkelin sisältö meni häneltä täysin ohi. Voimme odottaa samanlaista suhtautumista ja kapeaan omaan sektoriin rajoittuneisuutta kompleksisten organisaatioiden jäseniltä yleensäkin.

Valkea kirjoitti...

Roskan seasta löytyy joskus hyviä artikkeleita:

http://www.toqonline.com/2010/04/sexual-liberation-and-racial-suicide/

Jukka kirjoitti...

Aakke,

Sanoin "ovat hyviä ehdokkaita...". Tällaisia romahduksia on turha lähteä ennustamaan. Nokialla on etunsa, vaikka ei se mikään avoin ja innovatiivinen yritys olekaan vaan sitä vaivaa vahva "not invented here"-mentaliteetti.

Ovi.com on ollut melkoinen floppy.

valkea,

Tämä ei ollut periaatteellinen kannanotto, että kompleksiset yritykset (tai Rooma), ovat paha asia. Mutta tietyn sisäänrakennetun heikkouden ne kyllä omaavat, mikä tekee niistä auttamatta väliaikaisia konstruktioita. Mutta onhan ihmisyksilökin väliaikainen, ei väliaikaisuus välttämättä ole mikään paha asia. Päinvastoin. Edistyksen ehto.

Näyttäkää minulla ikuinen elämä, niin minä näytän teille stagnaation.

Jukka kirjoitti...

Uruguay oli hyvinvointivaltio kolmikymmenluvulla. Se oli maailman kolmannneksi rikkain maa.

Sen romahtamiseen voi tiietysti antaa jonkun syyn kuten se, että maataloustuotteiden maailmanmarkkinahinta romahti.

Mutta eikö toinen näkökulma ole että se ei ollut uudistuskykyinen ? Kun korttitalo kaatuu, ketä kiinnostaa kaatuiko se etelä- vai pohjoistuulen "takia".

Gc kirjoitti...

Erittäin hyvä kirjoitus. Lisäksi tuon Valkean kommentit olivat niin hyviä, etten itse pystyisi ikinä samaan.
On huomattava, että mikään valtapuolue ei uskalla puuttua virkamiesluokan etuoikeuksiin ja suojatyöpaikkoihin, itse asiassa tästä ei edes uskalleta keskustella, vaikka esimerkiksi ministeriöissä on kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Ero meneeseen on valtavan suuri. Tiedän erään noin 3000 asukkaan pikkukaupungin, jolla oli noin 50 vuotta sitten tasan 3 työntekijää: Kaupunginjohtaja, kaupunginsihteeri ja kaupungin rakennusmestari.
Viime laman aikana ja sen jälkeen julkisen suorittajasektorin tuottavuus nostettiin äärimmilleen, muta läskit jätettiin ylemmille portailla. Kokoomuksen on turha luulla puuttuvan asiaan, sillä peruskokoomuslaiset kannattavat lakkojakin (kuten lääkärilakkoa), jos vain lakkoilijat ovat parempia ihmisiä kuten lääkärit tai virkamiehet. Ainoa asia joka pitää järjestelmää pystyssä on jatkuva työn tuottavuuden nousu, mikä taas on teknologian ansiota. Ainoa toivo on että työn tuottavuus kasvaa nopeammin kuin hallinto lihoo suhteessa suorittajatasoon. Koska näin on tähän asti käynyt sivilisaatiomme elää todennäköisesti jo nyt yliaikaa.

Gc kirjoitti...

Tarkoitin siis noilla 3 työntekijällä raatihuoneella toimivaa virkamieshallintoa.

Aakke kirjoitti...

Ainoa toivo on että työn tuottavuus kasvaa nopeammin kuin hallinto lihoo suhteessa suorittajatasoon. Koska näin on tähän asti käynyt sivilisaatiomme elää todennäköisesti jo nyt yliaikaa.

Velan määrä on kasvanut yksityisellä ja julkisella sektorilla. Tästä voidaan päätellä ainakin se, ettei aikaisempi varallisuuskertymä ja tulorahoitus ole riittänyt kaikkiin menoihin.

Eri asia on sitten tarkastella sitä, onko kustannuksia edes yritetty sopeuttaa taloudellisen tilanteen mukaan.

Tulevaisuuteen on siirretty huomattavia taloudellisia odotuksia. Jos nämä odotukset eivät realisoidu, silloin velkaa ottaneet ovat "yliajalla".

Ironmistress kirjoitti...

Joskus vuosi sitten tutustuin wikipedian teorian 13. Joseph Tainterin teoria perustuu ajatukseen, että aikaa myöten organisaatio (valtio, yritys) muuttuu yhä kompleksisemmaksi pyrkiessään ratkaisemaan eteen tulevia ongelmiaan.

Tuo tunnetaan nimellä Parkinsonin kolmas laki.

Parkinsonin neljännen lain mukaan puolestaan suorittavan työn tekijöiden määrä pyrkii pysymään samana, mutta byrokraattien määrä pyrkii jatkuvasti kasvamaan.

Cyril Northcote Parkinsonilla oli ideaa.

Valkea kirjoitti...

GC, hyvä, että pikakommentistani oli hyötyä. Jotain suurempaa on tulossa, mutta se ottaa aikansa.

On miellyttävää havaita, että kun tuotamme jossain määrin teoreettista, mutta reaalimaailmaan liittyvää tietoa suomalaisten käytettäväksi, he yhdistävät sen oivaltavasti ja älykkäästi omaan ja havaitsemaansa käytännön elämään. Tämä merkitsee sitä, että suomalaisilla on tarvittava käsityskyky tulevaisuutta varten. Koska on valitettavasti odotettavissa, että tilanne pahenee, olen ilokseni havainnut, että suomalaisilla on taipumus selviytyä sitä paremmin, mitä pahemmasta tilanteesta on kysymys.

Nim. Ironmistress, kirjoitat parhaiten silloin kun kirjoitat suhteellisen neutraalisti ja analyyttisesti.

Jukka, erittäin huonoissa tilanteissa romahdus voi olla toivottavaa ja parantaa tilannetta ja ehkä se on lopulta ainoa vaihtoehtokin, mutta romahdus aiheuttaa aina valtavia ja uudenlaisia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia.

Esim:

Romahdus nykyisin on monessa suhteessa pahempi kuin vanhoina aikoina, koska nykyisin suomalaiset ovat erikoistuneita hyvin kapeille ja systeemistä riippuvaisille työn alueille. Nykyisestä systeemistä irrotettu ihminen ja/tai ihmisryhmä on lähes avuton. Lisäksi romahdus on avoin kutsu sisä- ja ulkopuolisille tilanteen hyväksikäyttäjille, eli erilaisille valloittajille, dominoiville hallitsijoille ja vapaamatkustajille.

On erittäin tärkeää joko pyrkiä estämään romahdus muuttamalla siihen johtavia yhteiskunnallisia tekijöitä tai saada se tapahtumaan niin aikaisin ja hallitusti, että vauriot jäävät selvästi pienemmiksi kuin myöhäisemmässä pakkotilanteessa syntyvässä hallitsemattomassa romahduksessa.

Valkea kirjoitti...

Off-topic.

Osittain tässä kerrotaan tarinaa kuin jännitysnäytelmässä, mutta sisältö on tärkeä ja paikkansa pitävä. Kaasulamppuefekti on lienee tuttua monille lukijoille kokemuksena, mutta harvoille vallankäyttömetodina. Myös yhteisöllinen psykologinen puolustuskeino sitä vastaan on mielenkiintoinen:

http://www.wvwnews.net/story.php?id=8786

Jukka kirjoitti...

En toki tarkoittanut että romahdukset olisivat hyviä asioita. Ne voivat johtaa valtaviin inhimillisiiin katastrofeihin.

Toisaalta voiko niiden tapahtumiseen paljoaa vaikuttaa. Jos hyvinvointiyhteiskunta on kaatuakseen, sen kaatumista yritetään todennäköisesti estää kompleksisuutta lisäämällä.

Jos taas päädytään kansalaispalkkaan tms. yksinkertaistamiseen, sitä todennäköisesti täydennetään jollain erityisillä toimilla, jotka estävät sen että saavutettuja etuja ei menetetä. Ja komoleksisuus vain pahenee.

Toisaalta joskus ongelmien ratkaisu myös onnistuu. Costa Ricassa oli jatkuvasti sotilasvallankaappauksia. Viimeinen kaappaaja lopetti armeijan kun USA takasi Costa Rican turvallisuuden. Tehoton instituutio purettiin.

Aakke kirjoitti...

Jos taas päädytään kansalaispalkkaan tms. yksinkertaistamiseen, sitä todennäköisesti täydennetään jollain erityisillä toimilla, jotka estävät sen että saavutettuja etuja ei menetetä.

Minua huvittaa lähes aina kun kuulen ilmaisun "saavutettu etu". Kyseessä kun on mitä räikein dynaamisuuden vastakohta. Saavutetut edut - eläkkeet, työehtosopimukset, julkiset palvelut - kaikkien näiden taustalla oletetaan olevan jonkinlainen ikuisen katkeamaton, ylöspäin suuntautuva lineaarinen jatkumo: "kun saavutat tietyn tason, et voi enää pudota alemmalle tasolle" -logiikka. Tiettyjen ryhmien - eläkeläisten, paperityöläisten, päivähoidossa olevien lapsien jne. - putoamista alemmalle tasolle voidaan viivyttää poliittisin menetelmin, mutta ei ilman, että samalla vaikutetaan haitallisesti talouteen.

Tähän sopii ekonomisti Robert Solow:n lainaus:

"There is no evidence that God ever intended the United States of America to have a higher per capita income than the rest of the world for eternity."
-Korvaa lainauksessa sana "USA" sanalla "Suomi".

Maailmantalous on dynaaminen. Silti esim. Suomen hyvinvointijärjestelmä on varautunut maksamaan eläkettä suurille ikäluokille kymmenien vuosien päähän. Implisiittisesti tämä tarkoittaa sitä, että oletetaan talouden kasvavan, tai ollaan varauduttu ottamaan velkaa.

Valtiollinen eläkejärjestelmä luotiin "vanhoina hyvinä aikoina". Aikoina, jolloin kasvujatkumon horisontti ei vielä ollut näkyvissä. Nyt, kun kasvu uhkaa tukehtua, julkinen talous eläkkeineen, sosiaalimaksuineen ja muine tulonsiirtoineen on "katkolla".

Jukka kirjoitti...

Niin, mutta Loss aversion kuuluu kokeellisten taloustieteilijöiden mukaan kuitenkin ihmisluontoon.

http://en.wikipedia.org/wiki/Loss_aversion

Kun uusklassiset taloustieteilijät ajattelevat että ihmisen pitää olla Homo Economicus niin eipä kuitenkaan ole.

Ihminen ei ole dynaaminen.

Aakke kirjoitti...

Tietty muutos (tai romahdus) voi tuoda mukanaan jotain uutta. Milton Friedmanin sanoin:

"Only a crisis — actual or perceived — produces real change. When that crisis occurs, the actions that are taken depend on the ideas that are lying around."