Kokoomus vai SDP parempi ?

Jotkut monkulttuurikriittiset ovat olleet varsin tyytyväisiä kokoomuksen voittoon SDP:stä - toiset ovat ihmetelleet syytä tällaiseen tyytyväisyyteen. Ongelma on yleisempi: Mikä on luontevampi yhteistyökumppani kansallis-yhteisölliselle liikkeelle kokoomus vai demarit. Yksiviivaista vastausta ei ole. Vastaus riippuu pitkälti siitä mikä ryhmä milloinkin on voitonpäällä ko. puolueissa.

Kokoomuksen suhteen ongelma ei ehkä ole niin suuri - pitkään kokoomuksessa ovat olleet niskan päällä markkinaliberalismia kannattavat "Homo Economicukset". Kansalliskonservatiivisen linjan painoarvo on nykyään kokoomuksen sisällä varsin olematon.

Kokoomukselle monikultturismi voi puheissa olla arvo sinänsä mutta todellisuudessa monikulttuurisuuden arvoa mitataan rahassa: saako Suomi tai minun firmani lisää työvoimaa, laskevatko työvoimakustannukset, nouseeko kilpailukyky. Suhde monikultturismin on pragmaattinen. Kokoomus tuskin ensi sijassa haluaa Suomeen afrikkalaisia tai muslimeja asioita sotkemaan. Mutta koska kokoomus on kuten nykyajan liikkeenjohto kiinnostunut lyhyen tähtäimen hyödystä, on olemassa suuri riski että kokoomus yliarvottaa niitä lyhyentähtäimen hyötyjä jotka Suomi - tai pikemmin kapitalisti - saa työvoiman tarjonnan kasvusta ja aliarvottaa niitä haittoja joita monikultturismista mm. Putnamin mukaan syntyy.

Sosiaalidemokraattisen puolueen ongelma on se että SDP:ssä on monia erillaisia linjoja. Halosen ja Tuomiojan linja ("pyhimykset") on tällä hetkellä hyvin vahvoilla. Tämän linjan ihmisille globaali tasa-arvo on itseisarvo ja pakkomielle. Suomen kansan etu on Haloselle ja Tuomiojalle loppujen lopuksi vain erikoistapaus ihmiskunnan edusta.

SDP:ssä on toki muitakin voimia - ihmisiä jotka pragmaattisesti ajavat oman kansansa etua tai oman ammattiryhmänsä etua - mutta heidän painoarvonsa tuntuu olevan jatkuvassa laskussa.

Minusta kokoomus on parempi kumppani kansalliselle liikkeelle kuin SDP nykymuodossaan. Pohjoismaisella sosiaalidemokratialla on ollut myös kunniakkaampia aikoja - ja ne voivat ainakin teoriassa palata.

Kokonaan toinen kysymys on olemmeko me kumppanin tarpeessa tässä ja nyt.

Homo Economicuksen ja pyhimyksen määreittelyt löytyvät täältä.

Pyhimyksen olemus

Saksalainen poliittinen teoreetikko Carl Schmidt on sanonut että politiikassa on kysymys ystävyydestä ja vihollisuudesta - ei hyvästä ja pahasta, joka on etiikan aluetta.

Jos ihminen sanoo että Suomen on otettava joka vuosi kymmenen tuhatta afrikkalaista maahanmuuttajia, koska kaikilla on oikeus parempaan elämään, sanoja on ehkä naivi ja tyhmä. Mutta hän voi vaihtoehtoisesti olla - Samuel Bowlesin määritelmän mukainen - pyhimys.

Äärimmäisessä tapauksessa hän ajattalee - tai pikemmin tuntee - että tasa-arvo on maailman tärkein asia. Tärkeämpi kuin lastemme tulevaisuudessa ja katujen turvallisuus.

Ko. ihminen on tuskin kuitenkaan paha. Päinvastoin hän on todennäköisesti hyvä ihminen.

Mutta hän on äärimmäisen vaarallinen. Hän on valmis hyvyydessään tekemään Suomesta Zimbabwen kaltaisen helvetin.

Pyhimyksen ja lojalistin ristiriita

Määrittelin pyhimyksen ja lojalistin toissakertaisessa viestissäni.

Kun pyhimys miettii maahanmuuttoa, hänen moraalinsa ja arvomaailmansa sanovat: Olkoonkin että Suomesta ehkä tulee samanlainen painajaisvaltio kuin Kongosta, mutta sitten meillä ei ainakaan mene paremmin kuin kongolaisilla. Tasa-arvo toteutuu ! Suomi ei ole lintukoto !

(Tähän pyhimys tietysti lisää että hän ei näe tosin mitään syytä miksi Suomesta tulisi samanlainen painajaisvaltio kuin Kongosta koska Kongon ongelmat johtuvat pelkästään pahoista valkoihoisista kolonialisteista. Mutta tämä on tarkoitettu vain hämäykseksi. Pyhimys tosin on ehkä suggeroinut itsensäkin uskomaan tähän hämäykseen. Onhan paljon helpompi valehdella vakuuttavasti jos itse uskoo omiin valheisiinsa.)

Koska pyhimys maksimoi tasa-arvoa hänen logiikkansa on täysin rationaalista. Ei häntä saa järkipuheella muihin aatoksiin. Oleellisempaa on saada muut ihmiset ymmärtämään miten vaarallista meille lojalisteille (ja Homo Economicuksille) on että pyhimyksiä valitaan maan ulkopolitiikan johtoon.

Lojalistia asian pitäisi kiinnostaa koska hän haluaa pelastaa isänmaansa, ystävänsä, lapsensa ja muut suomalaiset, Homo Economicusta koska hän haluaa pelastaa sijoitustensa arvon.