Keskustelua rituaaleista ja asevelvollisuudesta ja Kroatiasta

Olen saanut vahvaa kritiikkiä sen väitteeni osalta, että rituaaleilla on ryhmäkonsistenssia kasvattava vaikutus, ja että vaikutus on sitä suurempi mitä traumaattisempia rituaalit ovat. Katso keskustelu liittyen tähän postaukseen.

Väitteeni perustuu uskontotieteilijä Richard Sosiksen tutkimuksiin - vaikkakin ko. väitteen on esittänyt jo vuosisadan alussa eräs sosiologian suuri nimi Emile Durkheim. Kritiikki on kohdistunut myös väitteeseeni, että asevelvollisuus on initiaatioriitti. Kritiikki on perustunut mm. psykohistorioitsija Lloyd DeMausen ajatteluun ja tutkimuksiin.

Käsittelin aihetta jo kansankokonaisuuden toisessa ja kolmannessa postauksessa. Ajatus on siis minulle rakas enkä siitä hevillä luovu.

Minusta ihan hyvää keskustelua ja relevanttia siltä kannalta, miten lännen on reagoitava islamin uhkaan - yhteisöllisyyttä vahvistaen vai yksilöllisyyttä vahvistaen vai jotain siltä väliltä. Kiitän nimetöntä kriitikkoa ! Joku lännessä joka tapauksessa mättää kun emme osaa itseämme puolustaa.

Reinoblogi-Reino pistää myös hauskaa tekstiä mm. "susien" initiaatioriiteistä.

Vastaa taisteluhuutoon

Kirjoitin aiemmissa postauksissani tässä ja tässä:

"Sata vuotta antropologit ovat ymmärtäneet rituaalien - mm. initiaatiorituaalien - merkityksen heimoja, kansoja ja uskontokuntia ylläpitävänä voimana. Mitä ahdistavampia rituaalit ovat sitä vahvempi on rituaaleista saatava hyöty. Mitä useammin heimo joutuu sotimaan sitä ahdistavampia rituaaleja heimo käyttää.

Esimerkiksi apashit pakottivat nuorukaisensa jääkylmään veteen osana initiaatioriittiä. Adolf Hitler kehitti ajatuksen jatkuvasta sodasta slaaveja vastaan. Jokaiselle saksalaisnuorukaiselle tarjoutuisi näin mahdollisuus suorittaa initiaatioriitti itärintamalla. Hitler ymmärsi ilmeisesti rituaalien merkityksen kansakunnan koheesiota ylläpitävänä voimana.

Shiiamuslimit ruoskivat massarituaaleissaan (ashura) itseään. Lisäksi jokainen shiiamuslimimies suggeroidaan lapsesta saakka syyllisyyden ja surun tunteeseen siitä että hän ei henkilökohtaisesti saanut olla mukana Karbalan taistelussa jossa shiiauskonnon kolmas imaami Husayn ibn Ali kaatui marttyyrinä taistellessaan sunneja vastaan. Nämä negatiiviset rituaalit ja tunteet todennäköisesti ylläpitävät shiiojen vahvaa ryhmäkoheesiota.

Länsimaissa vallitsevan psykologisen hedonismin mukaan ihmisen elämä on hänen oman onnellisuutensa maksimontia. Taloustieteen ajatus Homo Economicuksesta perustuu psykologiseen hedonismiin - ihminen on taloustieteen mukaan omaa etuaan (utiliteettiaan) maksimoiva toimija. Antiikin filosofi Protagoras totesi saman hieman sivistyneemmin: yksilö on kaiken mitta.

Lännessä on tällä hetkellä varsin vahva usko yksilöllisyyden voimaan ja psykologiseen hedonismiin. Alistuminen yhteisölle on länsimaisen ihmisen mielestä vaarallista ja naurettavaa - sanalla sanoen henkistä laiskuutta ja pelkuruutta. Islamin - varsinkin shiialaisuuden ja palestiinalaisten ääriliikkeiden kuten Hamasin - kannattajien uhrautuminen aatteelle nähdään pelottavana tai naurettavana.

Jotkut hyvintahtoiset länsimaiset idiootit ovat vesittämässä yhteisöllisiä rituaaleja (esim. asevelvollisuutta) olemattomiin - unohtaen sen luonnonlain että negatiivisilla ja ahdistavilla rituaaleilla on ryhmäkoheesiota kasvattava vaikutus.

Kuitenkin on turha luulla että voimme vastata näitten ihmisten taisteluhaasteeseen sohvafilosofoinnilla: (Kuvan laatu on valitettavasti huono.)



Näiden ihmisten arvostusta ei saa ämmämäisellä ruikutuksella vaan vastaamalla taisteluhuutoon. Ei meidän pidä toimia samalla tavalla kuin he, mutta ymmärtää mistä on kyse ja toimia ymmärryksemme mukaan.