maanantaina, syyskuuta 18, 2006

Rituaalit ja kansankokonaisuus

Sata vuotta antropologit - mm. antropologian isä Emile Durkheim - ovat ymmärtäneet rituaalien - mm. initiaatiorituaalien - merkityksen heimoja, kansoja ja uskontokuntia ylläpitävänä voimana:

Durkheim tuli tutkimuksessaan siihen tulokseen, että uskonto on jotain aivan läpikotaisin sosiaalista. Uskonto on sosiaalista jopa niin pitkälle, että sen varsinainen funktio on vain heijastaa symbolisesti yhteisöä itseään, luoda yhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ylläpitää "me-henkeä" yhteisön jäsenten välillä. Uskonnon avulla luodaan kollektiivisia eli yhteisesti jaettuja representaatioita, joiden avulla ja välityksellä yhteisön jäsenet sitoutuvat samaan käsitykseen todellisuudesta. Yhteinen kosmologia eli käsitys maailman todellisesta luonteesta sitoo käsityksen omaavat moraaliseksi yhteisöksi. Yhteistä kosmologiaa ilmaistaan ja vahvistetaan myyttien ja rituaalien avulla. [Lisäys 2016, lähde: http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/usk/03b_durkheim.shtml]

Mitä ahdistavampia rituaalit ovat sitä vahvempi on rituaaleista saatava hyöty. Mitä useammin heimo joutuu sotimaan sitä ahdistavampia rituaaleja heimo käyttää.

Esimerkiksi apashit pakottivat nuorukaisensa jääkylmään veteen osana initiaatioriittiä. Adolf Hitler kehitti ajatuksen jatkuvasta sodasta slaaveja vastaan. Jokaiselle saksalaisnuorukaiselle tarjoutuisi näin mahdollisuus suorittaa initiaatioriitti itärintamalla. Hitler ymmärsi ilmeisesti rituaalien merkityksen kansakunnan koheesiota ylläpitävänä voimana.

Shiiamuslimit ruoskivat massarituaaleissaan itseään. Lisäksi jokainen shiiamuslimimies suggeroidaan lapsesta saakka syyllisyyden ja surun tunteeseen siitä että hän ei henkilökohtaisesti saanut olla mukana Karbalan taistelussa jossa shiiauskonnon kolmas imaami Husayn ibn Ali kaatui marttyyrinä taistellessaan sunneja vastaan. Nämä negatiiviset rituaalit ja tunteet todennäköisesti ylläpitävät shiiojen vahvaa ryhmäkoheesiota.

Libanonissa, Iranissa ja Irakissa shiiat ovatkin jo osoittaneet mikä on Lähi-Idän tulevaisuus - yhä useampi valtio siirtyy shiiahallintoon. Aseina shiioilla on korkea syntyvyys, alistuminen uskonnolliselle johdolle ja kuoleman halveksunta. Irakilaiset sunnit voivat räjäyttää shiiamoskeijoita ja shiiaperheitä, mutta shiiat eivät siitä juuri tutise.

Euroopassa rituaalien ja yhteisten arvojen merkitys kansakunnan koheesion eli yhtenäisyyden parantamisessa on täysin hukassa. Suomeenkin on levinnyt ajatus että kansakunnan yhtenäisyys on pelkästään negatiivinen asia. Sen sijaan monikultturismi ja moniarvoisuus on muka pelkästään positiivinen asia. Se tosiseikka että monikulttuurisuus lisää terrorismia joko kielletään, tai todetaan vain ylimielisesti ettei "lintukotoon ole paluuuta".

Pitäisi ymmärtää että ei ole kyseessä joko-tai-tilanne. Tietty yhteisten arvojen olemassaolo on täysin välttämätöntä valtion säilymiseksi itsenäisenä ja demokraattisena. Kutsuttakoon tätä kansankokonaisuuden aatteeksi. Käytän termiä tietoisena siitä että suomalainen äärioikeisto käytti termiä 30-luvulla tarkoittamaan ajatusta yhdestä kansasta, yhdestä kielestä ja yhdestä mielestä. Tarkoituksenani ei ole ajaa tällaista tulkintaa, vaan löytää kompromissi individualismin ja kollektiivisuuden välillä.

1 kommentti:

markku_s kirjoitti...

Tavallaan Suomessa oli jo kompromissi 30-luvulla, kun IKL oli mukana parlamentaarisessa toiminnassa. Samoin vasemmisto demareiden ollessa vielä silloin aika puhtaasti työväestön puolue. Nythän se on afrotanssimaistereiden puolue ;)

Vaikea sanoa oliko kommunismin kieltäminen suorastaan väärin, koska kommunismi kyllä oikeasti pyrki kansallisen valtion hävittämiseen vaikka se ei kaikille kannattajille varmasti selvää ollutkaan.

Ehdottomasti on kuitenkin huomattava, että Suomessa ei ollut mitään sellaisia vainoja ja sortoa, jolla toisen maailmansodan jälkeinen hyssyttely yleensä oikeutetaan. Lapuanliikekin laitettiin ojennukseen.