Äärikonservatiivi ajattelee näin:
Ihminen on läpipaha ja siksi pitää keksiä Jumala jotta ihmiset pysyisivät kurissa ja yhteisö pysyisi kasassa.
Maltillinen konservatiivi ajattelee näin:
Ihmisessä on kyky hyvään ja pahaan. Jotta hyvä toteutuisi, on viljeltävä yhteisöllisyyttä ja luottamusta ihmisten välillä, mutta myös viljeltävä yksilön oma-aloitteisuutta ja yksilön vastuuta.
Silloin, kun uskonto vahvistaa yhteisöllisyyttä ihmisen oma-aloittteisuutta tukehduttamatta, uskonto on hyvä asia. Usein uskonto on välttämätönkin asia.
Tässä ajassa tosin maltillinen konservatiivi ei välttämättä ole sen optimistisempi kuin äärikonservatiivikaan. (Arvostan Ruukinmatruunaa muutenkin suuresti.)
Tämä kaikki tuli mieleen kun aamulla luin peliteoreetikko Ken Binmoren kirjaa Natural Justice. Binmore väittää että oikeisto on luonut mystisen Yhteisön käsitteen Jumalan korvikkeeksi:
A popular new contender is an idealized notion of Community, to which appeal is made by right-wingers who need a magic spell to counter the social collapse that would follow if the myopic selfishness they otherwise advocate were actually consistent with human nature.
Binmoren väite on mielenkiintoinen ja sen voi toki nähdä osittain kritiikkinä minunkin blogiani kohtaan. Toisaalta en missään nimessä kuulu ryhmään ihmisiä, jotka puhuvat puhtaan itsekkyyden puolesta (advocate selfishness). Olen kritisoinut Homo Economicus -käsitettä useaan otteeseen ja puhunut yhteiskunnallisen tasa-arvon puolesta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hedonismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hedonismi. Näytä kaikki tekstit
tiistaina, helmikuuta 24, 2009
lauantaina, maaliskuuta 08, 2008
Takkirauta, Ibn Khaldūn ja kulttuurin rappio
Takkirauta on taas onnistunut loistavasti kirjoituksessaan suomalaisten moraalisuuden katoamisesta ja kulttuurin degeneraatiosta:
Kun uskonto on dekonstruoitu ja moraalikäsitykset hävitetty, olemme tulleet täysin hedonistiseen yhteiskuntaan...
Takkirauta kysyy hedonistisen - uskonnosta tyhjän - yhteiskunnan vahvuuden perään ja vastaa itse:
kuinka vahva on uskontotyhjiö fundamentalistista, fanaattista ja suvaitsematonta uskontoa vastaan?
...suvaitsemattomuus murskaa aina suvaitsevaisuuden, ellei suvaitsemattomuudelle tehdä väkivaltaista vastarintaa. Vasta sen jälkeen, kun tuo aggressiivinen suvaitsemattomuus on torjuttu, sitä voidaan alkaa pehmittämään ja korruptoimaan suvaitsevaisuudella. Sitä ennen - ennen torjuntavoittoa - yritykset suvaitsevaisuuteen ovat vain tuhoon tuomittuja...
Takkirauta asettuu siis selkeästi suvaitsevaisuuden puolelle suvaitsemattomuutta vastaan ja on ainakin hiukan toiveikas sen suhteen että puolustustaistelu voi onnistua.
Kysymys tietysti kuuluu, mistä suvaitsevaisuus saa sen voiman jolla se puolustautuu suvaitsemattomuutta vastaan. Onko ainakin jonkinasteinen sisäinen suvaitsemattomuus (barbaria) välttämätön edellytys sille että puolustustaistelu ulkoista suvaitsemattomuutta kohtaan voisi onnistua ? Takkirautakin on pessimistinen - viimeinen oljenkorsi on tälläkin kertaa Pohjanmaa ja/tai lestadiolaisuus:
Mikä tulee olemaan Suomen kohtalo? Varmuudella voidaan ainakin todeta suomalaisten nuorten uskonnollisuuden hävinneen täysin ja heidän moraalisen selkärankansa mädäntyneen aivan kokonaan. Onko suomalaisista enää taistelemaan fanaattisuutta, suvaitsemattomuutta ja fundamentalismia vastaan lainkaan - vai onko edessä alistuminen lampaiden tavoin? Lähteekö uusi reconquista käyntiin ahdasmielisyyden, suvaitsemattomuuden ja fanaattisuuden lestadiolaisalueilta ja Pohjanmaalta. Se jää nähtäväksi.
Takkiraudan teoria muistuttaa runsaasti 1300-luvun arabisosiologin Ibn Khaldunin teoriaa, josta kirjoitin yli vuosi sitten. Molempien esimerkki tulee samasta ajasta ja paikasta - 1000-luvun alkuvuosisatojen Espanjasta ja Pohjois-Afrikasta.
Ainoa ero on ehkä siinä että Ibn Khaldun pitää suvaitsemattomien voittoa suht väistämättömänä. Suvaitsemattomuus yhdistettynä korkeaan ryhmäkoheesioon toisaalta ja suvaitsevaisuus yhdistettynä alhaiseen ryhmäkoheesioon toisaalta vaihtelevat Ibn Khaldunin teoriassa kuin nousukausi ja laskukausi kansantaloudessa.
Lainaan wikipedian artikkelia Ibn Khaldunin teoriasta vapaasti kääntäen:
Koheesio syntyy spontaanisti pienissä sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä - ja sitä vahvistaa uskonnollinen ideologia. Khaldunin analyysi selittää miten koheesio vie ryhmän valtaan mutta sisältää samalla ryhmän (psykologisen, sosiologisen, taloudellisen ja poliittisen) rappion siemenen, joka johtaa ryhmän korvautumiseen toisella ryhmällä.
...
Yhteisöstä tulee suuri sivilisaatio, mutta sen suuruuden päiviä seuraa rappion kausi ja ryhmäkoheesion aleneminen. Tästä seuraa että uusi ryhmä, joka valtaa heikentyneen sivilisaatioon alueet on käytännössä barbaariryhmä joka on alemmalla sivilisaation tasolla kuin aiempi ryhmä. Barbaariryhmän asabiyah [ryhmäkoheesio]on myös vahvempi kuin aiemman ryhmän asabiyah. Kun barbaarit vahvistavat valtansa, he kuitenkin alkavat kiinnostua sivilisaation hienostuneemmista piirteistä kuten lukutaidosta ja taiteesta ja ottavat ne osaksi omaa kulttuuriaan. Hiljalleen prosessi alkaa alusta ja seuraavat barbaarit valtaavat sivilisaation alueen.
Itse olen samoilla linjoilla Ibn Khaldūnin kanssa - suvaitsevaisuuden (alhaisen ryhmäkoheesion) ja suvaitsemattomuuden (korkean ryhmäkoheesion) vaihtelu on käytännössä väistämätöntä. Prosessia pytyy ehkä hiukan jarrruttamaan mutta ei muuta.
Esimerkiksi hedonistisen Rooman tuho barbaarien hyökkäyksen seurauksena siirtyi pitkäksi aikaa sisäisen "barbarian" - fundamentalistisen alkukristillisyyden - ansiosta.
No ehkä tässä ei lopulta ole mitään ristiriita Takkiraudan ja Ibn Khaldūnin välillä.
Kun uskonto on dekonstruoitu ja moraalikäsitykset hävitetty, olemme tulleet täysin hedonistiseen yhteiskuntaan...
Takkirauta kysyy hedonistisen - uskonnosta tyhjän - yhteiskunnan vahvuuden perään ja vastaa itse:
kuinka vahva on uskontotyhjiö fundamentalistista, fanaattista ja suvaitsematonta uskontoa vastaan?
...suvaitsemattomuus murskaa aina suvaitsevaisuuden, ellei suvaitsemattomuudelle tehdä väkivaltaista vastarintaa. Vasta sen jälkeen, kun tuo aggressiivinen suvaitsemattomuus on torjuttu, sitä voidaan alkaa pehmittämään ja korruptoimaan suvaitsevaisuudella. Sitä ennen - ennen torjuntavoittoa - yritykset suvaitsevaisuuteen ovat vain tuhoon tuomittuja...
Takkirauta asettuu siis selkeästi suvaitsevaisuuden puolelle suvaitsemattomuutta vastaan ja on ainakin hiukan toiveikas sen suhteen että puolustustaistelu voi onnistua.
Kysymys tietysti kuuluu, mistä suvaitsevaisuus saa sen voiman jolla se puolustautuu suvaitsemattomuutta vastaan. Onko ainakin jonkinasteinen sisäinen suvaitsemattomuus (barbaria) välttämätön edellytys sille että puolustustaistelu ulkoista suvaitsemattomuutta kohtaan voisi onnistua ? Takkirautakin on pessimistinen - viimeinen oljenkorsi on tälläkin kertaa Pohjanmaa ja/tai lestadiolaisuus:
Mikä tulee olemaan Suomen kohtalo? Varmuudella voidaan ainakin todeta suomalaisten nuorten uskonnollisuuden hävinneen täysin ja heidän moraalisen selkärankansa mädäntyneen aivan kokonaan. Onko suomalaisista enää taistelemaan fanaattisuutta, suvaitsemattomuutta ja fundamentalismia vastaan lainkaan - vai onko edessä alistuminen lampaiden tavoin? Lähteekö uusi reconquista käyntiin ahdasmielisyyden, suvaitsemattomuuden ja fanaattisuuden lestadiolaisalueilta ja Pohjanmaalta. Se jää nähtäväksi.
Takkiraudan teoria muistuttaa runsaasti 1300-luvun arabisosiologin Ibn Khaldunin teoriaa, josta kirjoitin yli vuosi sitten. Molempien esimerkki tulee samasta ajasta ja paikasta - 1000-luvun alkuvuosisatojen Espanjasta ja Pohjois-Afrikasta.
Ainoa ero on ehkä siinä että Ibn Khaldun pitää suvaitsemattomien voittoa suht väistämättömänä. Suvaitsemattomuus yhdistettynä korkeaan ryhmäkoheesioon toisaalta ja suvaitsevaisuus yhdistettynä alhaiseen ryhmäkoheesioon toisaalta vaihtelevat Ibn Khaldunin teoriassa kuin nousukausi ja laskukausi kansantaloudessa.
Lainaan wikipedian artikkelia Ibn Khaldunin teoriasta vapaasti kääntäen:
Koheesio syntyy spontaanisti pienissä sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä - ja sitä vahvistaa uskonnollinen ideologia. Khaldunin analyysi selittää miten koheesio vie ryhmän valtaan mutta sisältää samalla ryhmän (psykologisen, sosiologisen, taloudellisen ja poliittisen) rappion siemenen, joka johtaa ryhmän korvautumiseen toisella ryhmällä.
...
Yhteisöstä tulee suuri sivilisaatio, mutta sen suuruuden päiviä seuraa rappion kausi ja ryhmäkoheesion aleneminen. Tästä seuraa että uusi ryhmä, joka valtaa heikentyneen sivilisaatioon alueet on käytännössä barbaariryhmä joka on alemmalla sivilisaation tasolla kuin aiempi ryhmä. Barbaariryhmän asabiyah [ryhmäkoheesio]on myös vahvempi kuin aiemman ryhmän asabiyah. Kun barbaarit vahvistavat valtansa, he kuitenkin alkavat kiinnostua sivilisaation hienostuneemmista piirteistä kuten lukutaidosta ja taiteesta ja ottavat ne osaksi omaa kulttuuriaan. Hiljalleen prosessi alkaa alusta ja seuraavat barbaarit valtaavat sivilisaation alueen.
Itse olen samoilla linjoilla Ibn Khaldūnin kanssa - suvaitsevaisuuden (alhaisen ryhmäkoheesion) ja suvaitsemattomuuden (korkean ryhmäkoheesion) vaihtelu on käytännössä väistämätöntä. Prosessia pytyy ehkä hiukan jarrruttamaan mutta ei muuta.
Esimerkiksi hedonistisen Rooman tuho barbaarien hyökkäyksen seurauksena siirtyi pitkäksi aikaa sisäisen "barbarian" - fundamentalistisen alkukristillisyyden - ansiosta.
No ehkä tässä ei lopulta ole mitään ristiriita Takkiraudan ja Ibn Khaldūnin välillä.
keskiviikkona, marraskuuta 21, 2007
Sensuurista kirjastoissa.
Tämänpäiväisen (21.11.2007) HS:n kulttuurisivuilla Heikki Poroila valittelee kirjastonhoitajien harjoittamaa pehmosensuuria - esimerkkinä porno ja väkivaltaviihteen sensuuri kirja- ja lehtiostoissa.
Mielestäni kirjastojen pitäminen vapaana pahimmasta pornosta, roskakulttuurista ja väkivaltaviihteestä on hieno asia - ja olen tässä tapauksessa iloinen sensuurista.
Silmään pistää pahasti seuraava Poroilan väite:
"Kenelläkään ei ole tarjota mielipiteitä vahvempia todisteita siitä että pornografia tai seksuaalisuus sinänsä olisi lastensuojelullinen ongelma"
Kun kuuntelen omien lapsieni suht usein toistuvaa valitusta mm. avoimesta seksuaalisesta viestinnästä, olen itse muodostanut sen intuitiivisen käsityksen, että lapset kärsivät seksuaalisuuden näkemisestä. Poroilan väite ei siis ainakaan siinä mielessä pidä paikkaansa, että aika monella vanhemmalla on sentään kokemukseen perustuvaa intuitiivista tieto asiasta, eikä pelkkiä mielipiteitä.
Tällaisissa asioissa luottaisin aika paljon herkän ja empaattisen vanhemman - siis esimerkiksi itseni - intuitioon. Uskon että tutkimustietoakin aiheesta löytyy.
Mielestäni kirjastojen pitäminen vapaana pahimmasta pornosta, roskakulttuurista ja väkivaltaviihteestä on hieno asia - ja olen tässä tapauksessa iloinen sensuurista.
Silmään pistää pahasti seuraava Poroilan väite:
"Kenelläkään ei ole tarjota mielipiteitä vahvempia todisteita siitä että pornografia tai seksuaalisuus sinänsä olisi lastensuojelullinen ongelma"
Kun kuuntelen omien lapsieni suht usein toistuvaa valitusta mm. avoimesta seksuaalisesta viestinnästä, olen itse muodostanut sen intuitiivisen käsityksen, että lapset kärsivät seksuaalisuuden näkemisestä. Poroilan väite ei siis ainakaan siinä mielessä pidä paikkaansa, että aika monella vanhemmalla on sentään kokemukseen perustuvaa intuitiivista tieto asiasta, eikä pelkkiä mielipiteitä.
Tällaisissa asioissa luottaisin aika paljon herkän ja empaattisen vanhemman - siis esimerkiksi itseni - intuitioon. Uskon että tutkimustietoakin aiheesta löytyy.
maanantaina, lokakuuta 22, 2007
Professori Eskola: sekularismi taannuttaa Euroopan
Professori Seikko Eskola kirjoittaa tänään ilmestyneessä Kanavassa sekularisaation epäonnistumisesta.
Ainoa maanosa jossa sekularisaatio on onnistunut on Länsi-Eurooppa: Venäjällä, Kiinassa, Etelä-Amerikassa, Pohjois-Amerikassa ja Lähi-Idässä uskonto on päinvastoin vahvistamut asemaansa. Uskonnon asema vahvistuu myös politiikassa.
Referoin Eskolan pääväitteitä alla:
1. USA:ssa 95 prosenttia kansasta uskoo Jumalaan ja ns. uudesti syntyneitten kristittyjen osuus on 39 prosenttia väestöstä. Amerikkalaisten kristittyjen fundamentalistien koulutustaso on korkea, eikä väite fundamentalisteista köyhinä epäonnistujina päde.
2. The Economist lehteä lainaava Eskola väittää helluntailaisuuden olevan maailman nopeiten leviävä uskonnollinen liike. Helluntailaisia on nykyään 500 miljoonaa. Helluntailaisia ja muita karismaatikkoja on puolet Brasilian ja Kenian väestöstä.
3. Uskontososiologi Peter L. berger on todennut että parhaiten modernisoituvassa maailmassa pärjäävät voimakkaimmin sekularisaatiota vastustavat fundamentalistiset ja karismaattiset kirkot.
4. Vaikka Huntingtonin teoria sivilisaatioiden törmäyksestä ei yleisesti pädekään, islamin ja lännen välisiä suhteita se kuvaa hyvin. Radikaali islam on nimenomaan maallistuneen länsimaisuuden vastainen liike. Pyhää sotaa käydään Eskolan mukaan koko jumalankieltävää länttä vastaan.
5. Maallistuminen on Euroopalle jo taakka. Osa islamilaisesta terrorista selittyy vastareaktiona Euroopan maallistumista ja materialismia vastaan.
6. Islamin ja lännen ristiriita ei ole islamin ja kristinuskon välinen konflikti, vaan läntisen kevytmieliseksi koetun elämäntavan - johon kuuluu kaupallisuus, sananvapaus, naisten vapaus ja yliseksuaalisuus - ja islamin välinen konflikti.
7. Islamistit haluavat saavuttaa autonomian Euroopan muslimiyhteisölle ja toteuttaa oman yhteisönsä sisällä shariaa. Intiassahan tämä on jo onnistunut.
8. Kulttuurirelativismissaan ja suvaitsevaisuudessaan länsi ei pärjää islamille. Muslimit eivät anna missään periksi - länsi melkein kaikessa.
9. Demokratiaan islamistit suhtautuvat kuten Hitler - otetaan sen avulla valta ja tuhotaan demokratia.
10. Eskola painottaa demografiaa ja huomauttaa että Euroopassa voi hyvinkin olla muslimienemmistö vuosisadan lopussa. Tilanne on vakava - amerikkalainen teologi George Weigel puhuu Euroopan itsemurhasta. Taloushistorioitsija Ferguson vertaa Euroopan väestökehitystä mustaan surmaan.
11. Hyvinvointiyhteiskunta on ulkoistaessaan hoivan yhteiskunnalle luonut vain itsestään kiinnostuneen ihmisen. Veltto ja lasten synnyttämistä välttävä eurooppalainen on synnyttänyt taantuvan Euroopan.
Suomi on kehittymässä alkoholin suurkulutuksen takia nimenomaan tämän vanhainkodin sairasosastoksi.
12. Sekularisaatio ei leviä Euroopasta muualle, koska vanhainkodit eivät levitä innovaatiota minnekään.
Olen samaa mieltä Eskolan kanssa erityisesti siinä, että Euroopan sekulaari hedonismi taannuttaa ja mädättää Euroopan. Lopulta Eurooppa taantuu niin, että islam tuhoaa loputkin siitä Euroopasta, jonka tunnemme.
Mutta silloinkaan ei voi todellisuudessa sanoa islamin tuhonneen Euroopan. Euroopa tuhoaa itsensä.
Uskon että Euroopan voi pelastaa vain konservatiivinen vallankumous - tai ehkä syvä lama - mitä jyrkempi sen parempi. Muistan miten ylpeä olin Euroopasta 90-luvun alussa kun Viro, Puola ja Tsekkoslovakia vapautuivat kommunismista. Siitä ylpeydestä ei ole paljoa jäljellä.
Eskolan oma johtopäätös ja suositus jää sen sijaan hiukan ilmaan: hän toteaa ympäripyöreästi että suhteitten hoito islamiin ja islamilaisiin maihin on mitä tärkein asia. Eskola tuntuu vielä toivovan, että asiat ovat korjattavissa kunhan
uskonnon ja erityisesti islamin rooli ymmärretään.
(Lähde: Seikko Eskola, sekularisaatio, uskonto ja politiikka, Kanava, 8/2007.)
Ainoa maanosa jossa sekularisaatio on onnistunut on Länsi-Eurooppa: Venäjällä, Kiinassa, Etelä-Amerikassa, Pohjois-Amerikassa ja Lähi-Idässä uskonto on päinvastoin vahvistamut asemaansa. Uskonnon asema vahvistuu myös politiikassa.
Referoin Eskolan pääväitteitä alla:
1. USA:ssa 95 prosenttia kansasta uskoo Jumalaan ja ns. uudesti syntyneitten kristittyjen osuus on 39 prosenttia väestöstä. Amerikkalaisten kristittyjen fundamentalistien koulutustaso on korkea, eikä väite fundamentalisteista köyhinä epäonnistujina päde.
2. The Economist lehteä lainaava Eskola väittää helluntailaisuuden olevan maailman nopeiten leviävä uskonnollinen liike. Helluntailaisia on nykyään 500 miljoonaa. Helluntailaisia ja muita karismaatikkoja on puolet Brasilian ja Kenian väestöstä.
3. Uskontososiologi Peter L. berger on todennut että parhaiten modernisoituvassa maailmassa pärjäävät voimakkaimmin sekularisaatiota vastustavat fundamentalistiset ja karismaattiset kirkot.
4. Vaikka Huntingtonin teoria sivilisaatioiden törmäyksestä ei yleisesti pädekään, islamin ja lännen välisiä suhteita se kuvaa hyvin. Radikaali islam on nimenomaan maallistuneen länsimaisuuden vastainen liike. Pyhää sotaa käydään Eskolan mukaan koko jumalankieltävää länttä vastaan.
5. Maallistuminen on Euroopalle jo taakka. Osa islamilaisesta terrorista selittyy vastareaktiona Euroopan maallistumista ja materialismia vastaan.
6. Islamin ja lännen ristiriita ei ole islamin ja kristinuskon välinen konflikti, vaan läntisen kevytmieliseksi koetun elämäntavan - johon kuuluu kaupallisuus, sananvapaus, naisten vapaus ja yliseksuaalisuus - ja islamin välinen konflikti.
7. Islamistit haluavat saavuttaa autonomian Euroopan muslimiyhteisölle ja toteuttaa oman yhteisönsä sisällä shariaa. Intiassahan tämä on jo onnistunut.
8. Kulttuurirelativismissaan ja suvaitsevaisuudessaan länsi ei pärjää islamille. Muslimit eivät anna missään periksi - länsi melkein kaikessa.
9. Demokratiaan islamistit suhtautuvat kuten Hitler - otetaan sen avulla valta ja tuhotaan demokratia.
10. Eskola painottaa demografiaa ja huomauttaa että Euroopassa voi hyvinkin olla muslimienemmistö vuosisadan lopussa. Tilanne on vakava - amerikkalainen teologi George Weigel puhuu Euroopan itsemurhasta. Taloushistorioitsija Ferguson vertaa Euroopan väestökehitystä mustaan surmaan.
11. Hyvinvointiyhteiskunta on ulkoistaessaan hoivan yhteiskunnalle luonut vain itsestään kiinnostuneen ihmisen. Veltto ja lasten synnyttämistä välttävä eurooppalainen on synnyttänyt taantuvan Euroopan.
Suomi on kehittymässä alkoholin suurkulutuksen takia nimenomaan tämän vanhainkodin sairasosastoksi.
12. Sekularisaatio ei leviä Euroopasta muualle, koska vanhainkodit eivät levitä innovaatiota minnekään.
Olen samaa mieltä Eskolan kanssa erityisesti siinä, että Euroopan sekulaari hedonismi taannuttaa ja mädättää Euroopan. Lopulta Eurooppa taantuu niin, että islam tuhoaa loputkin siitä Euroopasta, jonka tunnemme.
Mutta silloinkaan ei voi todellisuudessa sanoa islamin tuhonneen Euroopan. Euroopa tuhoaa itsensä.
Uskon että Euroopan voi pelastaa vain konservatiivinen vallankumous - tai ehkä syvä lama - mitä jyrkempi sen parempi. Muistan miten ylpeä olin Euroopasta 90-luvun alussa kun Viro, Puola ja Tsekkoslovakia vapautuivat kommunismista. Siitä ylpeydestä ei ole paljoa jäljellä.
Eskolan oma johtopäätös ja suositus jää sen sijaan hiukan ilmaan: hän toteaa ympäripyöreästi että suhteitten hoito islamiin ja islamilaisiin maihin on mitä tärkein asia. Eskola tuntuu vielä toivovan, että asiat ovat korjattavissa kunhan
uskonnon ja erityisesti islamin rooli ymmärretään.
(Lähde: Seikko Eskola, sekularisaatio, uskonto ja politiikka, Kanava, 8/2007.)
perjantaina, elokuuta 03, 2007
Yhteisöllisyys kontra yksilöllisyys - spekulaatiota
Natsi-Saksa oli eittämättä yksi niistä valtioista joissa yksilön - varsinkin vähemmistöihin kuuluvien - vapauksia sorrettiin pahimmin ja missä johtajan sokeaa seuraamista arvostettiin.
Seurauksena tällaisesta anti-individualismista ja anti-liberalismista ei ollut pelkästään vähemmistöjen tuhoutuminen vaan myös se että tehtiin vääriä ratkaisuja. Jos maan johdossa on vain yksi mies ja yksi mielipide, virheitä tapahtuu helposti. Yksi saksalaisten (Hitlerin) suuria virheitä oli hyökkäys Venäjälle.
Ironista on että samaan aikaan kuin Natsi-Saksa oli sortohallitus, Saksa kykeni luomaan armeijan joka oli tasa-arvoinen, tehokas ja otti huomioon yksittäisen sotilaan tarpeet. Saksan armeija myös luotti sotilaan omaan aloitekykyyn pikkutarkan käskytyksen sijaan.
Boyd ja Richardson referoivat mm. isrealilaista sotatutkijaa van Creveldiä ja saksalaista tutkijaa Fritziä:
The criminal, reckless, totalitarian, Nazi regime managed to find the most successful formula of the period for meeting the conflicting demands of national command and control and the need to provide for the felt needs of individual soldiers. The common theme of both the innovative and traditional differences between the German army and its WWII enemies isattention to the psychology of the fighting soldier.
By paying such meticulous attention tothe needs and motives of ordinary troopers, the Wehrmacht constructed a sort of virtual reality that successfully simulated the situation of a segmentary society fighting for itsexistence. For its pains, it routinely elicited dedicated, skillful, death-defying performances from the ordinary landser. Other modern armies do the same, of course, but most at least alittle less well than the Germans did in WWII.
Saksan yhteiskunta - ja armeija erityisesti - oli varsin yhteisöllinen. Kaikilla saksalaisilla oli työtä ja aristokratian valta mureni. Säätykierto toimi ja kaikki nuoret kasvatettiin yhteen ideologiaan. Ingmar Bergmann kertoo miten hän ollessaan vaihto-oppilaana 30-luvulla ihaili saksalaisten optimismia ja yhteisöllisyyttä. Bergmann ei nähnyt toista puolta - vähemmistöjen murskaamista. Välillä hän hiukan ihmetteli toistuvaa lausetta "von den Juden vergiftet" (juutalaisten myrkyttymä).
Äärimmäisessä yhteisöllisyydessä on puolensa kun yhteiskunta on esimerkiksi sodassa. Kansakunta saadaan puhaltamaan yhteen hiileen. Moderni yhteiskunta tarvitsee kuitenkin myös individualistisia piirteitä toimiakseen - yksityisyrittäjyyttä, ilmaisun vapautta, erilaisia keskenään ristiriidassa olevia elämäntapoja yms.
Mielenkiintoinen opetus Natsi-Saksan armeijasta kuitenkin on se, että ei äärimmäinen yhteisöllisyys ja ideologinen yhtenäisyys ehkä kuitenkaan sulje pois yksilön aloitekykyä, vaikka näin usein väitetään. Ihminen voi olla samaan aikaan alistunut yhteisön päämäärille, mutta tehdä kuitenkin älyllisesti luovia ratkaisuja ? Vastaavasti toisin päin, ei se että ihminen ajaa hedonistisesti vain omaa etuaan tee hänestä sen älyllisempää ja omilla aivoillaan ajattelevampaa ihmistä.
Seurauksena tällaisesta anti-individualismista ja anti-liberalismista ei ollut pelkästään vähemmistöjen tuhoutuminen vaan myös se että tehtiin vääriä ratkaisuja. Jos maan johdossa on vain yksi mies ja yksi mielipide, virheitä tapahtuu helposti. Yksi saksalaisten (Hitlerin) suuria virheitä oli hyökkäys Venäjälle.
Ironista on että samaan aikaan kuin Natsi-Saksa oli sortohallitus, Saksa kykeni luomaan armeijan joka oli tasa-arvoinen, tehokas ja otti huomioon yksittäisen sotilaan tarpeet. Saksan armeija myös luotti sotilaan omaan aloitekykyyn pikkutarkan käskytyksen sijaan.
Boyd ja Richardson referoivat mm. isrealilaista sotatutkijaa van Creveldiä ja saksalaista tutkijaa Fritziä:
The criminal, reckless, totalitarian, Nazi regime managed to find the most successful formula of the period for meeting the conflicting demands of national command and control and the need to provide for the felt needs of individual soldiers. The common theme of both the innovative and traditional differences between the German army and its WWII enemies isattention to the psychology of the fighting soldier.
By paying such meticulous attention tothe needs and motives of ordinary troopers, the Wehrmacht constructed a sort of virtual reality that successfully simulated the situation of a segmentary society fighting for itsexistence. For its pains, it routinely elicited dedicated, skillful, death-defying performances from the ordinary landser. Other modern armies do the same, of course, but most at least alittle less well than the Germans did in WWII.
Saksan yhteiskunta - ja armeija erityisesti - oli varsin yhteisöllinen. Kaikilla saksalaisilla oli työtä ja aristokratian valta mureni. Säätykierto toimi ja kaikki nuoret kasvatettiin yhteen ideologiaan. Ingmar Bergmann kertoo miten hän ollessaan vaihto-oppilaana 30-luvulla ihaili saksalaisten optimismia ja yhteisöllisyyttä. Bergmann ei nähnyt toista puolta - vähemmistöjen murskaamista. Välillä hän hiukan ihmetteli toistuvaa lausetta "von den Juden vergiftet" (juutalaisten myrkyttymä).
Äärimmäisessä yhteisöllisyydessä on puolensa kun yhteiskunta on esimerkiksi sodassa. Kansakunta saadaan puhaltamaan yhteen hiileen. Moderni yhteiskunta tarvitsee kuitenkin myös individualistisia piirteitä toimiakseen - yksityisyrittäjyyttä, ilmaisun vapautta, erilaisia keskenään ristiriidassa olevia elämäntapoja yms.
Mielenkiintoinen opetus Natsi-Saksan armeijasta kuitenkin on se, että ei äärimmäinen yhteisöllisyys ja ideologinen yhtenäisyys ehkä kuitenkaan sulje pois yksilön aloitekykyä, vaikka näin usein väitetään. Ihminen voi olla samaan aikaan alistunut yhteisön päämäärille, mutta tehdä kuitenkin älyllisesti luovia ratkaisuja ? Vastaavasti toisin päin, ei se että ihminen ajaa hedonistisesti vain omaa etuaan tee hänestä sen älyllisempää ja omilla aivoillaan ajattelevampaa ihmistä.
perjantaina, toukokuuta 18, 2007
Viron kansa sai taistelukosketuksen
Jos miettii mitä etua patsaskiistasta on - kaiken sen pahan lisäksi mitä siitä on seurannut - voi todeta että Viron kansa on saanut taistelukosketuksen Venäjän viidenteen kolonnaan Virossa.
Viholliskuva on selkiintynyt. Sokea turvallisuudentunne, joka on nukuttanut Lännen Ruususen uneen, on virolaisten sydämestä kadonnut. Terve ahdistus siitä tiedosta, että ikiaikainen vihollinen on taas kerännyt voimansa ja kalistelee miekkojaan Narvajoen ja Peipsijärven itäpuolella, on uudelleensyntynyt.
Örkkiarmeija on vahva.
Aika näyttää onko Viron kansalla kykyä kansalliseen uudestisyntymiseen. Viron syntyvyys on laskenut niin alas että kansallinen turvallisuus on siitäkin syystä uhattuna. Hedonismi ja individualismi ovat Virossa hyvin voimakkaita "aatteita".
Virosta ja Latviasta on muuttanut paljon väkeä länteen työn ja korkean elintason hakuun. Ainakin Latviassa on syntynyt paha työvoimapula ja länteen muuttaneet latvialaiset on korvattu itäslaavilaisilla työntekijöillä.
Vaikka osa näistä itäslaaveista (länsiukrainalaiset) jakavat eurooppalaiset arvot, Viron ja Latvian pitää tarkkaan miettiä mikä on tämän työperäisen maahanmuuton turvallisuusvaikutus.
perjantaina, toukokuuta 04, 2007
Saksa - hedonistien maa
Die Welt kertoo tänään 4.5., että Saksassa on enemmän kuin missään muussa maassa ihmisiä, jotka haluavat olla lapsettomia koska lapset pilaisivat heidän elämänsä.
Saksassa on vallalla ajatus, että ihminen eläköön vain itselleen. Esimerkiksi lapset nähdään taloudellisena taakkana ja esteenä itsensä toteuttamiseen. Jopa Ranskassa - jota ainakin minä olen pitänyt erityisen narsistisena maana - lapset nähdään enemmän onnen antajana kuin taakkana.
Saksan historia ehkä selittää ilmiön - ilottomuus, äärimmäinen velvollisuudentunto ja alistuminen on ollut leimaa antavaa saksalaiselle elämäntavalle. Nyt Saksa on mennyt toiseen äärimmäisyyteen - hedonismiin.
Saksan alhainen syntyvyys edistää omalta osaltaan Saksan hiljaista islamisaatiota. "Kansa jolla ei ole tahtoa elää ei ole oikeutta elää" - tai jotain sinnepäin - totesi eräskin "suuri" saksalainen valtiomies.
lauantaina, huhtikuuta 14, 2007
Hedonismista ja monikulttuurikrittisyydestä
Eräillä ihmisillä tuntuu olevan se käsitys että länsimaisuuden ja monikultturismikriittisyyden ydin on siinä, että puolustetaan esimerkiksi suomalaisten naisten oikeutta ryypätä ja rällätä sinä missä suomalaisten miehen. Ylipäätään että länsimainen hedonistinen elämäntapa on se minkä puolesta tässä ollaan taistelemassa.
Minä en siihen taisteluun osallistu.
Tottakai puolustan ihmisten oikeutta autonomiaan ja oikeuteen toteuttaa itseään. Mutta ihmisen autonomia on vain asian yksi puoli - toinen puoli on yksilön velvollisuus lapsiaan, perhettä, yhteisöä ja kansankokonaisuutta kohtaan. Olen käsitellyt aihetta aikaisemmin.
Seuraavan tyyppisten kysymysten käsittelyyn en tarjoa enää tilaa tällä blogilla:
"minkä takia miesten alkoholismia, tupakointia yms. olisivat itseisarvoisesti parempia kuin naisten vastaavia? jos siis se on mielestäsi jotenkin todella hälyttävää, että a-klinikoiden asiakkaista naisia on jo kolmannes vaikka miehiä on kaksi kolmasosaa. jos syynä on se, että naiset haluavat 'apinoida miehiä' niin helppo lääkehän olisi se, että miehet rupeaisivat raittiiksi niin naiset huomaisivat että raittiina olo on 'kovaa' ja alkaisivat joukolla absolutisteiksi. "
Tämän kysymyksen esittäjä kysyy faktisesti, miksi naisella ei ole oikeutta samanlaiseen hedonismiin kuin miehellä. Kysymys on irrelevantti tämän blogin kannalta. Tämän blogin pämäärä ei ole miellyttää ketään, eikä käsitellä hedonistisen filosofian kannalta mielenkiintoisia kysymyksiä.
Jos taas kysymystä tarkastelee kansankokonaisuuden kannalta, on selvää että naisen hillitön alkoholin käyttö on vakavampi ongelma kuin miehen hillitön alkoholin käyttö. Nainen alkoholisoituu huomattavasti nopeammin kuin mies, alkoholisoitunut nainen tulee kykenemättömäksi synnyttämään ja kasvattamaan lapsia. Nainen on pienen lapsen primäärimpi vanhempi. Kansankokonaisuuden kannalta on täysin epärelevantti kysymys "onko naisella yksilönä samanlainen oikeus tupakoida ja ryypätä hillittömästi kuin miehellä ?":
Konservatiivisessa vallankumouksessa yksilö menettää erityisarvonsa ja tulee osaksi jotain kokonaisuutta - tosin osaksi jolla on erityinen arvonsa sen kautta, että se on osa tätä kokonaisuutta. (Katso aiempi postaukseni.)
Tämän blogin kirjoittaja näkee monikultturismin äärimuotojen torjunnan vain ensimmäsenä askeleena suomalaisen yhteiskunnan renesanssissa. Yksilökeskeisyyden äärimuotojen - siis hedonismin - tuhoamisen (likvidoinnin) näen aivan yhtä merkittävänä päämääränä.
Minä en siihen taisteluun osallistu.
Tottakai puolustan ihmisten oikeutta autonomiaan ja oikeuteen toteuttaa itseään. Mutta ihmisen autonomia on vain asian yksi puoli - toinen puoli on yksilön velvollisuus lapsiaan, perhettä, yhteisöä ja kansankokonaisuutta kohtaan. Olen käsitellyt aihetta aikaisemmin.
Seuraavan tyyppisten kysymysten käsittelyyn en tarjoa enää tilaa tällä blogilla:
"minkä takia miesten alkoholismia, tupakointia yms. olisivat itseisarvoisesti parempia kuin naisten vastaavia? jos siis se on mielestäsi jotenkin todella hälyttävää, että a-klinikoiden asiakkaista naisia on jo kolmannes vaikka miehiä on kaksi kolmasosaa. jos syynä on se, että naiset haluavat 'apinoida miehiä' niin helppo lääkehän olisi se, että miehet rupeaisivat raittiiksi niin naiset huomaisivat että raittiina olo on 'kovaa' ja alkaisivat joukolla absolutisteiksi. "
Tämän kysymyksen esittäjä kysyy faktisesti, miksi naisella ei ole oikeutta samanlaiseen hedonismiin kuin miehellä. Kysymys on irrelevantti tämän blogin kannalta. Tämän blogin pämäärä ei ole miellyttää ketään, eikä käsitellä hedonistisen filosofian kannalta mielenkiintoisia kysymyksiä.
Jos taas kysymystä tarkastelee kansankokonaisuuden kannalta, on selvää että naisen hillitön alkoholin käyttö on vakavampi ongelma kuin miehen hillitön alkoholin käyttö. Nainen alkoholisoituu huomattavasti nopeammin kuin mies, alkoholisoitunut nainen tulee kykenemättömäksi synnyttämään ja kasvattamaan lapsia. Nainen on pienen lapsen primäärimpi vanhempi. Kansankokonaisuuden kannalta on täysin epärelevantti kysymys "onko naisella yksilönä samanlainen oikeus tupakoida ja ryypätä hillittömästi kuin miehellä ?":
Konservatiivisessa vallankumouksessa yksilö menettää erityisarvonsa ja tulee osaksi jotain kokonaisuutta - tosin osaksi jolla on erityinen arvonsa sen kautta, että se on osa tätä kokonaisuutta. (Katso aiempi postaukseni.)
Tämän blogin kirjoittaja näkee monikultturismin äärimuotojen torjunnan vain ensimmäsenä askeleena suomalaisen yhteiskunnan renesanssissa. Yksilökeskeisyyden äärimuotojen - siis hedonismin - tuhoamisen (likvidoinnin) näen aivan yhtä merkittävänä päämääränä.
torstaina, maaliskuuta 29, 2007
Naisvoimistelu
Olen aina vaistonvaraisesti pitänyt naisvoimistelua hienona lajina. Erityisesti se on kaunista verrattuna aerobiciin.
Nyt kun oma tyttäreni harrastaa naisvoimistelua, mielipiteeni on vain vahvistunut. Ryhmän koordinoitu liike, muitten ryhmäläisten tukeminen, mutta tietysti myös häpeä ja syyllisyys siitä, jos oma suoritus pilaa ryhmän suorituksen, on ominaista naisvoimistelulle.
Aerobic taas on massojen narsismia. Massa liikkuu periaatteessa yhdessä, mutta jokainen on kiinnostunut vain omasta suorituksestaan. Aerobic on narsismin ja anorektisen mielen juhlaa.
Moni länsimainen ihminen tuntuu sekoittavan narsismin, hedonismin ja arvoindividualisimin (=oman edun ajamisen) toisaalta ja älyllisen kriittisyyden (=omilla aivoilla ajattelun) toisaalta. Ei ihminen, joka pitää yksilöä kaiken mittana ole älyllisesti sen kriittisempi kuin yhteisöllisempi ihminen.
Mikä yksilö lopulta on: Yksilö on geenien hetkellinen viivähdyspaikka. Yksilö häviää, mutta geenit, suvut ja yhteisöt säilyvät.
Jos joku kehittäisi ikuisen nuoruuden lähteen, narsismi ja hedonismi voittaisivat eikä elämällä olisi enää mitään arvoa.
Nyt kun oma tyttäreni harrastaa naisvoimistelua, mielipiteeni on vain vahvistunut. Ryhmän koordinoitu liike, muitten ryhmäläisten tukeminen, mutta tietysti myös häpeä ja syyllisyys siitä, jos oma suoritus pilaa ryhmän suorituksen, on ominaista naisvoimistelulle.
Aerobic taas on massojen narsismia. Massa liikkuu periaatteessa yhdessä, mutta jokainen on kiinnostunut vain omasta suorituksestaan. Aerobic on narsismin ja anorektisen mielen juhlaa.
Moni länsimainen ihminen tuntuu sekoittavan narsismin, hedonismin ja arvoindividualisimin (=oman edun ajamisen) toisaalta ja älyllisen kriittisyyden (=omilla aivoilla ajattelun) toisaalta. Ei ihminen, joka pitää yksilöä kaiken mittana ole älyllisesti sen kriittisempi kuin yhteisöllisempi ihminen.
Mikä yksilö lopulta on: Yksilö on geenien hetkellinen viivähdyspaikka. Yksilö häviää, mutta geenit, suvut ja yhteisöt säilyvät.
Jos joku kehittäisi ikuisen nuoruuden lähteen, narsismi ja hedonismi voittaisivat eikä elämällä olisi enää mitään arvoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)