Viron kansa sai taistelukosketuksen

Jos miettii mitä etua patsaskiistasta on - kaiken sen pahan lisäksi mitä siitä on seurannut - voi todeta että Viron kansa on saanut taistelukosketuksen Venäjän viidenteen kolonnaan Virossa.

 

Viholliskuva on selkiintynyt. Sokea turvallisuudentunne, joka on nukuttanut Lännen Ruususen uneen, on virolaisten sydämestä kadonnut. Terve ahdistus siitä tiedosta, että ikiaikainen vihollinen on taas kerännyt voimansa ja kalistelee miekkojaan Narvajoen ja Peipsijärven itäpuolella, on uudelleensyntynyt.

 

Örkkiarmeija on vahva.

 

Aika näyttää onko Viron kansalla kykyä kansalliseen uudestisyntymiseen. Viron syntyvyys on laskenut niin alas että kansallinen turvallisuus on siitäkin syystä uhattuna. Hedonismi ja individualismi ovat Virossa hyvin voimakkaita "aatteita".

 

Virosta ja Latviasta on muuttanut paljon väkeä länteen työn ja korkean elintason hakuun. Ainakin Latviassa on syntynyt paha työvoimapula ja länteen muuttaneet latvialaiset on korvattu itäslaavilaisilla työntekijöillä.

 

Vaikka osa näistä itäslaaveista (länsiukrainalaiset) jakavat eurooppalaiset arvot, Viron ja Latvian pitää tarkkaan miettiä mikä on tämän työperäisen maahanmuuton turvallisuusvaikutus.

 

 

 

 

EU ja Venäjä

Helsingin Sanomat tuntuu tämän päiväisessä pääkirjoituksessaan olevan sitä mieltä että Venäjän ja EU:n hyvien suhteiden tiellä on ensi sijassa Puolan, Viron ja Latvian halu haastaa Venäjä. Toki Helsingin Sanomat myöntää, että Venäjä toimii EU:n suhteen öykkärimäisesti, ja että sillä on vähemmän hävittävää kuin EU:lla jos suhteet edelleen huononevat. Mutta HS:n viesti tuntuu implisiittisesti olevan se, että EU:n pitäisi taipua eikä ainakaan haastaa Venäjää.

Kun Venäjän yhtyneen energiajärjestelmän johtaja ja Putinin luottomies Anatoli Tshubais on varsin selkeästi ilmaissut että Venäjän päämääränä on vallan kasvattaminen lähialueilla rajavaltioitten suvereniteettia supistamalla, luulenpa että ainakin Viron ja Latvian kannalta tiukka Venäjään suhtautuminen on realistisempaa kuin myötäily. (Katso kirjoitukseni Venäjän uudesta imperiumista.)

Tottakai nämä ovat herkkiä asioita, joita toivoisi mietittävän Suomenkin johdossa realistisesti. Kun ulkopolitiikan johto on ollut sinisilmäisten ääri-idealistien hallussa ja on osittain edelleen (presidentti Halonen), Suomen ulkopolitiikan rationalismiin ei voi täysin luottaa.

Toisaalta sen verran idealismia minäkin haluan että olemme heimoveljiemme puolella emmekä Venäjän.

Poistettu muutama rivi elokuussa 2008

Voiton päivä

Stalinismin ja liittoutuneitten voittoa natsismista juhlitaan taas eri puolilla maailmaa. Erityisesti Venäjällä. Juhla on ongelmallinen: Natsismin kaatuminen oli hyvä asia, mutta samalla liittoutuneiden voitto merkitsi puolen Euroopan orjuuttamista Stalinin terrorille.

 

Tätä "voiton päivää" ja ajatusta neuvostoliittolaisista vapauttajakansana on käytetty viime aikoina Venäjän fasistihallituksen taholta poliittisesti hyväksi. Kun Viron hallitus päätti poistaa "voiton" muistomerkin Tallinnan keskustasta, Putinin puolueen nuorisojärjestä alkoi terrorisoida Viron suurlähetystöä ja Venäjä alkoi uhkailla Viroa öljytoimitusten häiriöillä.

 

"Voitonpäivän" käsite on keskeinen osa sitä propagandaa mitä Venäjä käyttää rakentaessaan "Uutta Venäläistä Imperiumia", jonka Anatoly Chubais määritteli taannoin. Toinen osa on öljyaseen käyttö. Päämäärä on Venäjän naapurimaiden suvereniteetin hidas murtaminen.

 

Puolalaiset ovat nyt myös päättäneet ryhtyä "voiton" muistomerkkien purkamisen. Venäjä on jälleen protestoinut voimakkaasti, mutta Puolan suhteen Venäjän keinot ovat vähissä. Puolassa ei ole venäläisvähemmistöä jota voisi käyttää hyväksi Puolan valtiota vastaan.

 

Entinen Saksan päääministeri Gerhard Schroeder, joka on Venäjän öljyteollisuuden palveluksessa, osoitti taas missä saksalaiset ovat tässä taistelussa vapauden puolesta "vapautta" vastaan. Schroeder kutsui patsaan siirtoa mauttomaksi. Viron lehdistö tuomitsi Putinin sätkynuken Schroederin lausunnon mauttomaksi sekaantumiseksi pienen kansan asioihin.

 

Lähde Sueddeutsche Zeitung 8.5.

 

 

Ihmetteleekö joku vielä ?

Chirac haukkui aikoinaan uusia EU-maita amerikkalaismielisyydestä. Ihmetteleekö joku vielä Viron tapahtumien jälkeen, miksi uudet EU-maat veljeilevät USA:n kanssa. Mikään muu maa kuin USA ei kykene todellisuudessa antamaan turvatakuita Virolle. Saksalla ja Ranskalla ei ole siihen voimaa mutta vielä vähemmän halua.

 

Ainoa syy miksi Viro on lähettänyt joukkoja Irakiin on että Viro tarvitsee USA:n kumppanuutta.

Rauha meidän ajallemme ?

29.–30. syyskuuta vuonna 1938 solmittiin Münchenin sopimus, jolla Englanti ja Ranska myivät Tsekkoslovakian sudettialueet natsi-Saksalle turvatakseen rauhan elinajaksemme. Englannin pääministeri Neville Chamberlain sai suurimman kunnian tästä sopimuksesta.



Myöhemmin Chamberlainista on tullut eräänlainen nilkkimäisen myöntyvyyden ruumiillistuma. Wikipedia kirjoittaa Chamberlainista:

"Solmittuaan Munchenin sopimuksen Adolf Hitlerin kanssa vuonna 1938 ja palattuaan Englantiin, Chamberlain lausui klassiset sanansa: "Rauha meidän ajallemme". Sopimus antoi oikeuden Saksalle liittää Tšekkoslovakian saksankieliset Sudeettialueet Saksaan. Se avasi Saksalle käytännössä tien vallata vallata koko Tšekkoslovakian. Sopimusta onkin pidetty yhtenä askeleena kohti toista maailmansotaa. Chamberlain ei tehnyt mitään myöskään Puolan auttamiseksi Saksan hyökätessä Puolaan 1. syyskuuta 1939, eikä mitään "Varjosodan" aikana syyskuusta 1939 toukokuuhun 1940, kun Saksa valtasi Alankomaat, Belgian ja Ranskan."

Eurooppa sai sen opetuksen että jatkuva myöntyvyys saa tyrannit vain halveksimaan myöntyvyysmiestä. Myöntyvyys ei johda rauhan säilymiseen vaan päinvastoin kasvattaa sodan todennäköisyyttä, koska myöntyvyys viestittää moraalista heikkoutta, jota suurvalta käyttää heti hyväkseen.

Opetus on vuonna 2007 unohdettu. Komsomolskaya Pravda muistutti siitä omalla tavallaan naureskellessaan eurooppalaisille johtajille, jotka ovat vamiita myymään äitinsä maakaasusta. Angela Merkel on toisen vanhan myöntyvyysmiehen Ilkka Kanervan neuvosta taannut omasta mielestään rauhan Eurooppaan "ratkaisemalla" Viron ja Venäjän kriisin. Samalla hän on omasta mielestään taannut Saksan energiansaannin jatkossakin. Iltalehden mukaan Merkel ei EU:n puheenjohtajana sanonut sanaakaan EU-maa Viron puolesta.

On mielenkiintoista nähdä onnistuuko Merkel siinä missä Chamberlain epäonnistui - mielistelemällä laajentumishaluisen suurvallan johtajaa saavuttamaan rauhan Narva-joelle ja mikä tärkeämpää jatkuvan öljyvirran Saksaan. Tai ainakin saamaan lyhyen tähtäimen taloudellisia etuja myymällä Euroopan kunnian (ja Viron turvallisuuden). Väistämättä tulee Merkelistä mieleen heroinisti joka onnistuessaan ostamaan yhden piikin luulee että elämä on pelastettu. Elämä on ehkä pelastettu hetkeksi mutta lopullinen turmio on varma.

Monet suomalaiset tuntuvat pitävän Merkeliä ja muita myöntyvyysmiehiä pragmaatikkoina. Tosiasia on että he ovat samanlaisia pragmaatikkoja kuin heroinisti joka myy itseään ja onnistuu saamaan itselleen yhden annoksen lisää. Todellinen pragmaatikko on TÄSSÄ TAPAUKSESSA ihminen joka ymmärtää vanhan viisauden "anna pirulle pikkusormi niin hän vie koko käden".

En väitä etteikö viisaalle myöntyvyydelle voi ehkä olla joskus paikkansa. Ehkä Paasikivi toimi oikein harjoittaessaan myöntyvyyttä Neuvostoliittoa kohtaan vuonna 46-56. Mutta Paasikivi ymmärsi itse myöntyvyyden sudenkuopan. Hän totesi päiväkirjoissaan että Rytin armahdus oli ainoa kunniallinen teko jonka hän presidenttiaikanaan teki .

Myöntyvyys mädättää ihmisen - vanha valtiomies voi ehkä selvitä siitä mielenterveytensä säilyttäen - mutta kun nuorempi ihminen tai kokonainen kansa lähtee myöntyvyyden tielle, hänestä tulee väistämättä nilkki:



Nyky-eurooppalaiset eivät enää edes ymmärrä mitä Paasikivi tarkoitti kunniallisella teolla. Siksi venäläiset halveksivat meitä ja siksi islamistit halveksivat meitä. Siksi he ovat varmoja että meidät on helppo tuhota. Että vain typerys jättäisi yrittämättä meidän tuhoamistamme. Olen Komsomolskaya Pravdan kanssa samaa mieltä. Halveksin yhtä paljon kuin he näitä Merkeleitä ja Chamberlaineja - ja kaipaan heidän tuhoaan. En vain halua tuhoutua Merkelin kanssa tai tuhoutua Merkelin takia. Enkä halua että Viro tai Suomi tuhoutuu Merkelin takia.

Euroopan häpeä

Komsomolskaya Pravda runoili Eurooppaan - ja erityisesti Saksaan - viitaten:

"Ne kaasukuutiosta äitinsä myyvät."

Tämä on se kuva mikä Venäjällä on Euroopasta ja erityisesti Saksasta. Venäjä uskoo, että Eurooppa ei ole valmis puolustamaan itseään (Viroa) vaan on halukas energiansaannin turvatakseen mihin tahansa myönnytyksiin. Oikea toimi tässä tapauksessa olisi siirtää kymmenen tuhatta maajoukkojen sotilasta Koillis-Viroon. Tämä olisi selkeä viesti Euroopalta Venäjälle, että Euroopalla on halu puolustautua.

Se myös rauhoittaisi tilanteen. Heikkouttaan viestittävä Eurooppa herättää Venäjässä vain halveksuntaa ja halua käyttää Euroopan heikkoutta hyväksi. Euroopan heikkous synnyttää labiilin tilanteen Euroopan itärajalle. Venäjä on kärsinyt pitkään heikkoudesta ja kokenut tulleensa hyväksikäytetyksi heikkoutensa takia. Nyt kun se on saavuttamassa uudelleen voimansa, se haluaa antaa poput pottuina ja käyttää Euroopan moraalista heikkoutta hyväksi.



Erityisen ongelmallista tässä tilanteessa on että EU on tällä kaudella Saksan johtama. Saksa on Venäjän myötäilyssään Euroopan huippu ja moraalisesti ehkä rappeutunein Euroopan maa ("äitinsä myyjä"). Pääministeri Merkel on sanonut että ongelmaa ei ratkaista tunteella vaan järjellä. Tosiasiassa se ratkaistaan tahdolla - tahdolla tarvittaessa puolustaa Eurooppaa vaikka aseilla.

Moskova ja Nato

Presidentti Putinin - Venäjä-nimisen roistovaltion diktaattorin - toimet osoittavat että Suomenkin on syytä liittyä Natoon, jos haluamme turvata maamme itsenäisyyden.

Venäjän uhka on ja pysyy Venäjän pienten naapurimaitten yllä. Ei se ole mihinkään poistunut.

Täällä voi allekirjoittaa adressin Natoon liittymisen puolesta ja samalla ilmaista että syy miksi Natoon on liityttävä on nimenomaan Venäjä.

Solidaarisuus