Surullista luettavaa Berliinistä

Berliinistä on Aamulehden mukaan tullut rikollisten lymypaikka. Sääli - Berliini vaikutti heti muurin murtumisen jälkeen raikkaalta tulevaisuuden kaupungilta, joka selvisi natsismista ja kommunismista sieluaan ryvettämättä.

Vaikutelma taisi olla väärä. Varmasti Berliini on yhä vielä miellyttävä kaupunki - ei ehkä yhtä miellyttävä kuin kymmenen vuotta sitten mutta varmasti paljon miellyttävämpi kuin kymmenen vuoden kuluttua.

Kabaree

Liza Minellin hienoimpia roolisuorituksia on pääosa elokuvassa Kabare. Elokuva kuvaa kabareetanssijan ja varautuneen englantilaisen kirjailijan rakkaustarinan 30-luvun alun Saksassa.

Elokuvassa tulee myös esille kahden äärimmäisen maailman - (varsin hedonistisen) individualismin ja (äärimmäisen) kollektivismin värinen ristiriita: Samalla kun kaksi yksilöä käy läpi rakkauttaan Saksan kansa yrittää luoda uudelleen omaa ensimmäisessä maailmansodassa murskattua kansallista identiteettiään. Molemmat yritykset epäonnistuvat pahasti.

Elokuvan tekijät ovat tavallaan yksilön puolella yhteisöllisyyttä vastaan, mikä on tietysti luonnollista koska yhteisöllisyys tässä tapauksessa merkitsee natsismia. Elokuva tulkitsee kuitenkin 30-luvun alun Saksaa niin, että se antaa tilan toisenlaisellekin tulkinnalle. Yhteisöllisesti sykkivämpään sydämeen tekee suuremman vaikutuksen kuin kahden yksilön keskustelu siitä pitäisikö sikiö abortoida vai ei tai ollako homoseksuelli vai heteroseksuelli.

En kuitenkaan halua olla tuossa joukossa. Pidän liikaa kulttuurien diversiteetistä enkä halua muille ihmisille turhaa kärsimystä.

Mutta ehkä kaikki saksalaisetkaan eivät halunneet - jotkut ajautuivat mukaan tuohon joukkoon. Samoin kuin venäläiset nuoret ajautuvat Venäjän äärikapitalistisen kokeilun jälkeen putinilaiseen fasismiin.

Tässä on muuten hyvä kuvaus elokuvan taustoista.

Claus von Stauffenberg - fasismin vastaisen vastarinnan marttyyri ?

Saksalaisten viime aikoina yrittäessä luoda uudelleen positiivista saksalaista identiteettiä he ovat luoneet katseensa saksalaisiin sankareihin, jotka ovat taistelleet totalitarismia vastaan. Kreivi Claus Philipp Maria Graf Schenk von Stauffenberg - Hitlerin vastaisen salaliiton ehkä keskeisin hahmo ja mies joka vei pommin Hitlerin huoneeseen - on valittu tällaiseksi sankariksi. von Stauffenberg on oivallinen sankari myös siksi että hänet teloitettiin eli hän oli myös "vastarintaliikkeen" marttyyri.

Ainoa ongelma von Stauffenbergissa on että hän ei ollut demokraatti. Päinvastoin hän oli aristokraatti ja upseeri - autoritäärinen tai kuten nykyään sanottaisiin äärioikeistolainen.

Aristokraattien viha Hitleriä kohtaan ei ilmeisesti johtunutkaan siitä että Hitler oli anti-semiitti tai siitä että Hitler oli autoritäärinen. Viha johtui siitä että Hitler halusi murtaa säätyvallan Saksan armeijassa - tuoda kansanmiehiä upseeristoon ja vähentää aateliston valtaa Saksan armeijassa.

Hitler onnistuikin murtamaan aateliston vallan Saksan armeijassa ja tekemään Saksan armeijasta Euroopan suurista armeijoista kaikkein tasa-arvoisimman. Kuten aikaisemmassa postauksessani totesin natsi-Saksan armeija onnistui erittäin hyvin luomaan organisaation jossa armeijan rivisotilaat luottivat esimiehiinsä ja esimiehet saattoivat luottaa miehiinsä. Verrattuna ensimmäiseen maailmansotaan jolloin Saksan armeijan upseerit olivat aatelisia, natsi-Saksan alin upseeristo jakoi saman sosiaalisen taustan ja ajatusmaailman kuin rivisotilas. Sotaonnen kääntyessäkin saksalaiset joukko-osastot kärsivät suht vähän rintamakarkuruudesta - päinvastoin kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Sotilaat hoitivat tehtävänsä ilman että jokaista asiaa piti erikseen käskyttää.

von Stauffenbergin ja muitten salaliittolais-upseerien teon taustalla ei siis todennäköisesti ollut ainakaan pelkästään totalitarismin tai anti-semitismin vastustaminen - vaan suuttumus feodalismin viimeisen linnakkeen rapautumisesta. Lopullinen päätös Hitlerin murhaamisesta johtui sitten ilmeisesti Saksan sotamenestyksen romahtamisesta.

Toisaalta esittämäni kuva von Stauffenbergista voi olla hiukan liian kyyninen - von Stauffenbergin etääntymiseen Hitleristä vaikutti ilmeisesti myös natsien raakuudet mm. juutalaisia kohtaan kristalliyönä 1938 ja Itä-Euroopan juutalaisten tuhoaminen Saksan hyökätessä NL:oon vuonna 1941. Toisaalta myös von Stauffenbergin demokratian vastaisuus oli erilaista kuin natsien demokratian vastaisuus - se oli eliitin uskoa siihen että kansa ei ole kykenevä johtamaan maata. von Stauffenbergin demokratian vastaisuus oli enemmän feodalismia kuin fasismia.

Toisaalta kuva voi olla myös liian siloitteleva: von Stauffenberg oli pitkään Hitlerin puolella. Hän oli tyytyväinen Hitlerin valtaannoususta ja vasta myöhemmin tuli kriittisemmäksi Hitleriä kohtaan ja lopulta asettui Hitleriä vastaan.

Lähteet:

1. Saksankielisen Wikipedian artikkeli von Stauffenbergista.

2. P. J Richerson and R. Boyd, The Evolutionary Dynamics of a Crude Super Organism. Human Nature, 10: 253-289, 1999

Hierarkkia - monimutkaisen organisaation vättämätön paha

Kun yhteiskunta kasvoi keräilijä-metsästäjä-yhteiskunnasta monimutkaiseksi maatalousyhteiskunnaksi, yhteiskuntaan syntyi hierarkkia. Oleellista hierarkian toimivuudelle missä tahansa organisaatiossa (yritys, armeija tms.) on kuinka hyvin alaiset arvostavat esimiestään ja kuinka paljon esimies voi luottaa alaisiinsa. Jos molemminpuolinen arvostus ja luottamus vallitsee ja esimiehet jakavat samat arvot kuin alaiset, organisaatio toimii tehokkaasti. Muussa tapauksessa tarvitaan jatkuvaa kontrollia, raportointia alhaalta ylöspäin ja yksityiskohtaista käskytystä jokaisen tehtävän suorittamiseksi. Tällaisessa tilanteessa alaiset kokevat johtajuuden usein epäoikeudenmukaiseksi. He purnaavat ja jopa kapinoivat.

Israelilianen tutkija van Creveldt on havainnut että natsi-Saksan armeija onnistui erittäin hyvin luomaan organisaation jossa armeijan rivisotilaat luottivat esimiehiinsä ja esimiehet saattoivat luottaa miehiinsä. Verrattuna ensimmäiseen maailmansotaan jolloin Saksan armeijan upseerit olivat aatelisia, natsi-Saksan alin upseeristo jakoi saman sosiaalisen taustan ja ajatusmaailman kuin rivisotilas. Sotaonnen kääntyessäkin saksalaiset joukko-osastot kärsivät suht vähän rintamakarkuruudesta - päinvastoin kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Sotilaat hoitivat tehtävänsä ilman että jokaista asiaa piti erikseen käskyttää. Natsi-Saksan häviö sodassa johtui muista syistä kuin armeijan tehokkuudesta - ilmeisesti siitä että resursseja oli paljon vähemmän kuin amerikkalaisilla ja venäläisillä.

Syyllisyys ja kristinusko

Fjordman kirjoittaa loistavassa artikkelissaan kristinuskon hyvistä ja huonoista puolista.

Kreationismi tai yleensä tieteen vastaisuus ovat kristinuskossa loppujen lopuksi Fjordmanin mukaan suht marginaalisia ilmiöitä. Kristinusko on pikemmin edistänyt kuin jarruttanmut rationalistisen tieteen kehitystä. Oleellisempia ongelmia on kärsimyksen yli-ihannointi ja ylikehittynyt syyllisyys: Ihminen on kristinuskon mukaan syyllinen esi-isiensä synteihin.

Ihminen on synnistä siinnyt ja täysin paha. Vain Kristuksen veri voi hänet pelastaa:

Huolehdi siitä, että Kristuksen veri täydellisesti parantaa sen haavan, jonka synti on iskenyt sinun sieluusi, ettet sen haavan päälle vain kasvata uutta nahkaa, joka on muodostunut velvollisuuksien täyttämisestä, nöyrtymisestä, anteliaisuudesta jne. Käytä mitä tahansa muuta parannuskeinoa kuin Kristuksen verta, ja se on myrkyttävä haavan. Olet huomaava, ettei syntiäsi ole todella koskaan kuoletettu, ellet ole nähnyt vertavuotavaa Kristusta edessäsi ristillä. Mikään muu ei voi sitä kuolettaa kuin Kristuksen vanhurskauden katseleminen. (Thomas Wilcox: KALLIS HUNAJAN PISARA KRISTUS-KALLIOSTA)

Ihminen on ansainnut kaiken sen kärsimyksen minkä kohtaa. Armoa hän ei ole ansainnut mutta Kristus voi sen suuressa rakkaudessaan antaa.

Nykyajan jälkikristillisessä maailmassa monikultturismi edustaa Fjordmanin mukaan tätä kristillistä ylikehittynyttä syyllisyyttä ja kärsimyksen ihannointia enemmän kuin nykykristinusko. (Fjordman puhuu tosin liberalismista eikä monikultturismista.)

Me suomalaisetkin olemme monikultturistien mukaan velkaa esimerkiksi afrikkalaisille, koska olemme syyllisiä. Saksalaiset ovat tehneet syyllisyydestä koko kulttuurinsa keskipisteen - omenan syönti paratiisissa on vaihtunut saksalaisilla holocaustiin.

Kärsimys, jonka esimerkiksi islamilainen maahanmuutto terrorismeineen ja joukkoraiskauksineen aiheuttaa, on monikultturistien mielestä ansaittua kärsimystä. Onhan Länsi synnistä siinnyt ja läpi paha.

Monikultturistiraukalla ei vain ole olemassa Kristusta joka voisi antaa Armon.

Poliittinen prostituoitu ?

USA:n edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Tom Santos on tämän päiväisen HS:n mukaan kutsunut Saksan entistä liittokansleria Gerhard Scröderiä poliittiseksi prostituoiduksi, koska Schröder lähti kanslerin uransa jälkeen Venäjän maakasuyhtiön johtoon. (Sittemmin Santos pyysi prostituoiduilta anteeksi että oli rinnastanut nämä Schröderiin.)

Termi poliittinen prostituoitu on ilkeä mutta tavallaan perusteltu: Venäjän energiasektori on Putinin ja Venäjän uuden imperialismin tärkein ase. Schröder on asettunut Venäjän hallituksen lakeijaksi Eurooppaa vastaan. Hän osoitti tämän selkeästi myös asettuessaan patsaskiistassa Venäjän puolelle. (Lähde Sueddeutsche Zeitung 8.5.2007)

Autamatta tulee mieleen Andy McCoyn legandaarinen heitto: "Uran jälkeen myyn varmaan persettä Amsterdamissa".

Lisää Schröderin toimista Venäjän lakeijana mm. tässä.

Heikko vai vahva Venäjä

Olen presidentti Tarja Halosen kanssa samaa mieltä siinä että heikko Venäjä ei ole välttämättä kenenkään etu. Heikko valtio on arvaamaton ja siksi riski naapureille.

Toisaalta vielä heikkoakin valtiota vaarallisempi on valtio, joka on ensin syystä tai toisesta heikentynyt, mutta alkaa siitten vahvistua ja uudessa voimantunnossaan alkaa ärhennellä joka suuntaan. Olen siis täysin eri mieltä Tarja Halosen kanssa siitä että Venäjän uhitteluun asti ulottuva aktivoituminen ulkopolitiikassa ei ole huolestuttavaa.

Venäjää nöyryytettiin koko 90-luku - tai ainakin Venäjä koki itsensä nöyryytykseksi, kun Neuvostoliitto hajosi ja Neuvostoliittoon kuuluneet kansat vapautuivat venäläisten barbaarisesta pakkovallasta.

Miljoonat venäläiset jäivät uusiin itsenäisiin valtioihin. Ilmiö oli samanlainen kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika Saksan ja Itävallan kannalta. Kymmenet miljoonat saksalaiset jäivät silloin Tsekkoslavakiaan, Puolaan, Latviaan, Viroon, Romaniaan, Jugoslaviaan ja Neuvostoliittoon. Saksan nälökulmasta he olivat orjuutettuja saksalaisia (Volksdeutsche), Latvian, Tsekin ja Puolan näkökulmasta saksalaisvähemmistöt olivat Saksan viides kolonna. Historia osoitti viides kolonna -teorian oikeaksi.

Toista maailmansotaa edelsi aseiden kalistelu: Saksa väitti Tsekkoslovakian kohtelevan huonosti Tsekin saksalaisväestöä (sudettisaksalaisia). Putinin harjoittama aseiden kalistelu on liittynyt mm. siihen, että virolaiset ovat muka kohdelleet huonosti Viron venäläisiä.

Putinin mukaan "Neuvostoliiton hajoaminen oli viime vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi". Max Jakobsosnin mukaan Venäjä on nyt luomassa uudelleen romahtanutta imperiumia ja "pyrkii menetettyjen alueiden palauttaminen". Venäjä käyttää Jakobsonin mukaan öljyä aseena menetettyjen alueiden palauttamiseen perinteisten aseiden sijasta. (Tätä väitettä tukevat Venäjän omat julkisesti julistetut päämäärät.)

Epäselvää ainakin minulle on tarkoittiko Jakobson todella että Putin haluaa liittää esimerkiksi Armenian tai Gruusian uudelleen Venäjään - vai riittääkö hänelle että ko. valtiot alistuvat Venäjän vasalleiksi.

Lähteet:

1. Max Jakobsonin artikkeli "Venäjä on taas vahvistunut" Helsingin Sanomissa 2. kesäkuuta

2. Tarja Halosen haastattelu Helsingin Sanomissa 3. kesäkuuta

30-luvun Saksa, modernisaatiokritiikki ja Putinin Venäjä

Modernisaatio alkoi kulttuurin tutkijoiden Boydin ja Richerssonin mukaan levitä Eurooppaan 1800-luvulla alkaen Ranskasta ja Englannista. Yksilökeskeisyys korvasi kollektiivisuuden, demokraattiset arvot korvasivat autoritäärisyyden ja pieni lapsiluku korvasi suurpeheet. Modernisaation leviäminen Saksaan kuitenkin viivästyi 20-40-luvulle asti.

Modernisaatio alkoi edetä Weimarin tasavallan aikana Saksaankin, mutta kansan keskuudessa modernisaatio - esimerkiksi demokratia - koettiin ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden aatteeksi. Saksalaiset kokivat että demokratia oli heille pakolla annettu vieras ja vihamielinen elementti.

Suuri osa sivistyneistöä asettui modernismia, demokratiaa, valistusta ja liberalismia vastaan - varsinkin ns. konservatiivinen vallankumous. Saksan sivistyneistö kritsoi amerikkalaisten materialismia ja amerikkalaisen kulttuurin hengettömyyttä.

Sotakorvausten ankaruus ja Rheininmaan miehitys lisäsivät vihaa voittajavaltioita ja sitä mukaa kaikkea länsimaista kohtaan. Weimarin tasavallassa johdossa olleet demokratiaan sitoutuneet keskiryhmät alettiin kokea voittajavaltioitten vasalleiksi. Semminkin kun keskiryhmät epäonnistuivat saamaan sotakorvauksia alennettua - vaikka mm. ulkoministeri Gustav Stresemann teki kaikkensa sotakorvausten alentamiseksi ja pyrki samalla hyviin suhteisiin Saksan entisten ja tulevien vihollisten kanssa.

Kansallissosialistit tarttuivat tähän tilanteeseen ja ottivat vallan. Hitlerin vallan alkuaika oli Saksassa toivon aikaa. Ingmar Bergman kuvaa muistelmissaan miten toiveikas 30-luvun keskivaiheen Saksa oli vaihto-oppilaan silmin. Ainoa varjo oli koulussa usein toistuva ilmaisu "von den Juden vergiftet" - juutalaisuuden myrkyttämä. Käsitettä käytettiin kaiken rappion ja pahuuden selittämiseen.

Venäjällä on eletty koko 90-luku hävityn kylmän sodan ja Neuvostoliiton romahtamisen aikaa. Markkinatalousjärjestelmä tuotiin Venäjälle ulkoa läntisten talousteoreetikkojen ohjeitten mukaan. Markkinatalousjärjestelmä on Venäjällä merkinnyt tuloerojen nopeaa jyrkkenemistä ja kansalaisvarallisuuuden siirtymistä pienen oligarkiluokan haltuun. Samalla kun kolhoosit lopetettiin ja valtion omistamat tehtaat siirtyivät oligarkeille, kolhooosien ja tehtaitten ylläpitämät palvelut (koulut, terveydenhuolto, vapaa-ajantoiminta) romahtivat. Yhteiskunnan rajoitettu yhteisöllisyys korvautui markkinatalouden raaimmalla muodolla. Monet Neuvostoliiton osat itsenäistyivät - Venäjän suuruus romahti ja samalla venäläisten ylpeys.

Putin on nyt antanut venäläisille ainakin toivon kipinän - samaan tapaan kuin Hitler 30-luvun Saksassa. Putin on luomassa uudelleen Venäjän suuruutta. Häntä tukee tässä se osa sivistyneistöä ja se osa venäläistä perinnettä (esim. Dostojevski) joka on aina halunnut nähdä Venäjän erilaisena - pyhempänä - kuin materialistinen länsi. Siis se osa venäläistä perinnettä joka vihaa modernisaatiota.

Saksa ja Venäjä ovat aiheuttaneet paljon murhetta Euroopalle. Samalla ne ovat olleet tavallaan mielenkiintoisempia, elävämpiä - todellista verta ja lihaa - kuin esimerkiksi moderni Ranska, Britannia tai USA. Itse olen aina lukenut mieluummin Dostojevskia ja Thomas tai Klaus Mannia kuin ranskalaisia tai anglosaksisia kirjailijoita.

Mikä oli opetus ? No ilmeisesti se että ongelmia on taas odotettavissa - tällä kertaa Venäjän suunnalta. Saksa ei enää ole vaarallinen, henkevä, mielenkiintoinen eikä verta ja lihaa. Saksa on vanha, niljakas, kulunut ja mielenkiinnoton.

Voiton päivä

Stalinismin ja liittoutuneitten voittoa natsismista juhlitaan taas eri puolilla maailmaa. Erityisesti Venäjällä. Juhla on ongelmallinen: Natsismin kaatuminen oli hyvä asia, mutta samalla liittoutuneiden voitto merkitsi puolen Euroopan orjuuttamista Stalinin terrorille.

 

Tätä "voiton päivää" ja ajatusta neuvostoliittolaisista vapauttajakansana on käytetty viime aikoina Venäjän fasistihallituksen taholta poliittisesti hyväksi. Kun Viron hallitus päätti poistaa "voiton" muistomerkin Tallinnan keskustasta, Putinin puolueen nuorisojärjestä alkoi terrorisoida Viron suurlähetystöä ja Venäjä alkoi uhkailla Viroa öljytoimitusten häiriöillä.

 

"Voitonpäivän" käsite on keskeinen osa sitä propagandaa mitä Venäjä käyttää rakentaessaan "Uutta Venäläistä Imperiumia", jonka Anatoly Chubais määritteli taannoin. Toinen osa on öljyaseen käyttö. Päämäärä on Venäjän naapurimaiden suvereniteetin hidas murtaminen.

 

Puolalaiset ovat nyt myös päättäneet ryhtyä "voiton" muistomerkkien purkamisen. Venäjä on jälleen protestoinut voimakkaasti, mutta Puolan suhteen Venäjän keinot ovat vähissä. Puolassa ei ole venäläisvähemmistöä jota voisi käyttää hyväksi Puolan valtiota vastaan.

 

Entinen Saksan päääministeri Gerhard Schroeder, joka on Venäjän öljyteollisuuden palveluksessa, osoitti taas missä saksalaiset ovat tässä taistelussa vapauden puolesta "vapautta" vastaan. Schroeder kutsui patsaan siirtoa mauttomaksi. Viron lehdistö tuomitsi Putinin sätkynuken Schroederin lausunnon mauttomaksi sekaantumiseksi pienen kansan asioihin.

 

Lähde Sueddeutsche Zeitung 8.5.

 

 

Ihmetteleekö joku vielä ?

Chirac haukkui aikoinaan uusia EU-maita amerikkalaismielisyydestä. Ihmetteleekö joku vielä Viron tapahtumien jälkeen, miksi uudet EU-maat veljeilevät USA:n kanssa. Mikään muu maa kuin USA ei kykene todellisuudessa antamaan turvatakuita Virolle. Saksalla ja Ranskalla ei ole siihen voimaa mutta vielä vähemmän halua.

 

Ainoa syy miksi Viro on lähettänyt joukkoja Irakiin on että Viro tarvitsee USA:n kumppanuutta.

Rauha meidän ajallemme ?

29.–30. syyskuuta vuonna 1938 solmittiin Münchenin sopimus, jolla Englanti ja Ranska myivät Tsekkoslovakian sudettialueet natsi-Saksalle turvatakseen rauhan elinajaksemme. Englannin pääministeri Neville Chamberlain sai suurimman kunnian tästä sopimuksesta.



Myöhemmin Chamberlainista on tullut eräänlainen nilkkimäisen myöntyvyyden ruumiillistuma. Wikipedia kirjoittaa Chamberlainista:

"Solmittuaan Munchenin sopimuksen Adolf Hitlerin kanssa vuonna 1938 ja palattuaan Englantiin, Chamberlain lausui klassiset sanansa: "Rauha meidän ajallemme". Sopimus antoi oikeuden Saksalle liittää Tšekkoslovakian saksankieliset Sudeettialueet Saksaan. Se avasi Saksalle käytännössä tien vallata vallata koko Tšekkoslovakian. Sopimusta onkin pidetty yhtenä askeleena kohti toista maailmansotaa. Chamberlain ei tehnyt mitään myöskään Puolan auttamiseksi Saksan hyökätessä Puolaan 1. syyskuuta 1939, eikä mitään "Varjosodan" aikana syyskuusta 1939 toukokuuhun 1940, kun Saksa valtasi Alankomaat, Belgian ja Ranskan."

Eurooppa sai sen opetuksen että jatkuva myöntyvyys saa tyrannit vain halveksimaan myöntyvyysmiestä. Myöntyvyys ei johda rauhan säilymiseen vaan päinvastoin kasvattaa sodan todennäköisyyttä, koska myöntyvyys viestittää moraalista heikkoutta, jota suurvalta käyttää heti hyväkseen.

Opetus on vuonna 2007 unohdettu. Komsomolskaya Pravda muistutti siitä omalla tavallaan naureskellessaan eurooppalaisille johtajille, jotka ovat vamiita myymään äitinsä maakaasusta. Angela Merkel on toisen vanhan myöntyvyysmiehen Ilkka Kanervan neuvosta taannut omasta mielestään rauhan Eurooppaan "ratkaisemalla" Viron ja Venäjän kriisin. Samalla hän on omasta mielestään taannut Saksan energiansaannin jatkossakin. Iltalehden mukaan Merkel ei EU:n puheenjohtajana sanonut sanaakaan EU-maa Viron puolesta.

On mielenkiintoista nähdä onnistuuko Merkel siinä missä Chamberlain epäonnistui - mielistelemällä laajentumishaluisen suurvallan johtajaa saavuttamaan rauhan Narva-joelle ja mikä tärkeämpää jatkuvan öljyvirran Saksaan. Tai ainakin saamaan lyhyen tähtäimen taloudellisia etuja myymällä Euroopan kunnian (ja Viron turvallisuuden). Väistämättä tulee Merkelistä mieleen heroinisti joka onnistuessaan ostamaan yhden piikin luulee että elämä on pelastettu. Elämä on ehkä pelastettu hetkeksi mutta lopullinen turmio on varma.

Monet suomalaiset tuntuvat pitävän Merkeliä ja muita myöntyvyysmiehiä pragmaatikkoina. Tosiasia on että he ovat samanlaisia pragmaatikkoja kuin heroinisti joka myy itseään ja onnistuu saamaan itselleen yhden annoksen lisää. Todellinen pragmaatikko on TÄSSÄ TAPAUKSESSA ihminen joka ymmärtää vanhan viisauden "anna pirulle pikkusormi niin hän vie koko käden".

En väitä etteikö viisaalle myöntyvyydelle voi ehkä olla joskus paikkansa. Ehkä Paasikivi toimi oikein harjoittaessaan myöntyvyyttä Neuvostoliittoa kohtaan vuonna 46-56. Mutta Paasikivi ymmärsi itse myöntyvyyden sudenkuopan. Hän totesi päiväkirjoissaan että Rytin armahdus oli ainoa kunniallinen teko jonka hän presidenttiaikanaan teki .

Myöntyvyys mädättää ihmisen - vanha valtiomies voi ehkä selvitä siitä mielenterveytensä säilyttäen - mutta kun nuorempi ihminen tai kokonainen kansa lähtee myöntyvyyden tielle, hänestä tulee väistämättä nilkki:



Nyky-eurooppalaiset eivät enää edes ymmärrä mitä Paasikivi tarkoitti kunniallisella teolla. Siksi venäläiset halveksivat meitä ja siksi islamistit halveksivat meitä. Siksi he ovat varmoja että meidät on helppo tuhota. Että vain typerys jättäisi yrittämättä meidän tuhoamistamme. Olen Komsomolskaya Pravdan kanssa samaa mieltä. Halveksin yhtä paljon kuin he näitä Merkeleitä ja Chamberlaineja - ja kaipaan heidän tuhoaan. En vain halua tuhoutua Merkelin kanssa tai tuhoutua Merkelin takia. Enkä halua että Viro tai Suomi tuhoutuu Merkelin takia.

Euroopan häpeä

Komsomolskaya Pravda runoili Eurooppaan - ja erityisesti Saksaan - viitaten:

"Ne kaasukuutiosta äitinsä myyvät."

Tämä on se kuva mikä Venäjällä on Euroopasta ja erityisesti Saksasta. Venäjä uskoo, että Eurooppa ei ole valmis puolustamaan itseään (Viroa) vaan on halukas energiansaannin turvatakseen mihin tahansa myönnytyksiin. Oikea toimi tässä tapauksessa olisi siirtää kymmenen tuhatta maajoukkojen sotilasta Koillis-Viroon. Tämä olisi selkeä viesti Euroopalta Venäjälle, että Euroopalla on halu puolustautua.

Se myös rauhoittaisi tilanteen. Heikkouttaan viestittävä Eurooppa herättää Venäjässä vain halveksuntaa ja halua käyttää Euroopan heikkoutta hyväksi. Euroopan heikkous synnyttää labiilin tilanteen Euroopan itärajalle. Venäjä on kärsinyt pitkään heikkoudesta ja kokenut tulleensa hyväksikäytetyksi heikkoutensa takia. Nyt kun se on saavuttamassa uudelleen voimansa, se haluaa antaa poput pottuina ja käyttää Euroopan moraalista heikkoutta hyväksi.



Erityisen ongelmallista tässä tilanteessa on että EU on tällä kaudella Saksan johtama. Saksa on Venäjän myötäilyssään Euroopan huippu ja moraalisesti ehkä rappeutunein Euroopan maa ("äitinsä myyjä"). Pääministeri Merkel on sanonut että ongelmaa ei ratkaista tunteella vaan järjellä. Tosiasiassa se ratkaistaan tahdolla - tahdolla tarvittaessa puolustaa Eurooppaa vaikka aseilla.

Saksa - hedonistien maa

Die Welt kertoo tänään 4.5., että Saksassa on enemmän kuin missään muussa maassa ihmisiä, jotka haluavat olla lapsettomia koska lapset pilaisivat heidän elämänsä.

 

Saksassa on vallalla ajatus, että ihminen eläköön vain itselleen. Esimerkiksi lapset nähdään taloudellisena taakkana ja esteenä itsensä toteuttamiseen. Jopa Ranskassa - jota ainakin minä olen pitänyt erityisen narsistisena maana - lapset nähdään enemmän onnen antajana kuin taakkana.

 

Saksan historia ehkä selittää ilmiön - ilottomuus, äärimmäinen velvollisuudentunto ja alistuminen on ollut leimaa antavaa saksalaiselle elämäntavalle. Nyt Saksa on mennyt toiseen äärimmäisyyteen - hedonismiin.

 

Saksan alhainen syntyvyys edistää omalta osaltaan Saksan hiljaista islamisaatiota. "Kansa jolla ei ole tahtoa elää ei ole oikeutta elää" - tai jotain sinnepäin - totesi eräskin "suuri" saksalainen valtiomies.

Lepo ! Hymyilkää !

Ihmiset ovat aina tehneet pahojaan. Mutta jokaisen on otettava vastuu omista teoistaan.

Sen sijaan ihmisen ei tarvitse ottaa vastuuta isoisänsä tekemisistä. Saksalaiset eivät ole vastuussa siitä että heidän isoisänsä tai isoisiensä isät tappoivat miljoonia juutalaisia. Joskus alkaa tuntua että saksalaisten itseinho alkaa saavuttaa jo narsismin asteen. Tekee mieli jo sanoa:

Ketään ei kiinnosta enää teidän Auschwitzinne. Älkää vaivatko meitä asialla. Eikä teillä ei ole narsismissanne oikeutta vaatia meitä poistamaan esimerkiksi hakaristeja meidän kunniamerkeistämme, Kalevalan kuvituksista eikä muualtakaan.

Eivät kiinalaiset, kroatialaiset, serbialaiset ja venäläiset ota vastuuta (iso)isiensä teoista. Eivät he vaadi meitä koko ajan kuuntelemaan juttuja Srebrenicasta, Mostarin tiestä tai Siperian kuolemanleireistä. Tai miljoonista ja miljoonista kiinalaisen kommunismin uhreista.

Voisi jopa sanoa, että ei haittaisi vaikka he hiukan miettisivätkin mitä heidän isänsä ovat tehneet. Ei oikeastaan haittaisi että he harjoittaisivat hiukan itsekritiikkiä. Ei ollenkaan haittaisi että he oppisivat jotain historiasta.

Mutta saksalaisten narsistista itseinhoa en jaksa enää kuunnella:

Lepo ! Hymyilkää jo koko asialle ! Olivat ne aika veijareita ne natsi-isoisoisänne !

Sanon tämä ihan vain siitä syystä, että jos joudun kerran teidän kanssanne nyt olemaan tekemisissä, en kestä teidän huumorintajuttomuuttanne enkä narsistista itseinhoanne.

Mikään ei viittaa siihen että homokielteisyys on Saksassa nousussa ?

Samaan aikaan kun yksi saksalainen muslimiyhteisö väittää sianlihan syönnin olevan syy homoseksualismiin, ja Saksan kasvava muslimiyhteisö väittää homoseksualismin olevan kuolemansynti, berliiniläisten homoseksuaalien lehden päätoimittaja Holger Wicht toteaa:

"mikään ei viittaa siihen että homokielteisyys olisi Saksassa nousussa".

Voi tietysti olla että homokielteisyys ei keskimäärin ole lyhyellä tähtäimellä nousussa Saksassa, jos kantaväestön vihamielisyys homoseksuaaleihin on laskussa. Mutta on siis kuitenkin vahvoja viitteitä siitä että saksalainen yhteiskunta on muslimiväestön kasvaessa muuttumassa homokielteisemmäksi. Wichtin väite on siis raskaasti väärä

Lähde Helsingin Sanomien artikkeli 18.4.: "Saksalainen muslimiyhteisö: Sianliha aiheuttaa homoseksuaalisuutta".

Saako Saksassa muslimi raiskata kristityn naisen ?

Muslimimies saa siis saksalaisen juristin Christa Datz-Winterin mielestä laillisesti lyödä vaimoaan. Muslimimiesten oikeus kurittaa vaimoaan perustuu Datz-Winterin mukaan islam-oppineiden Koraanin tulkintaan.

On loogista kysyä saako muslimimies myös raiskata kristittyjä naisia:

Bruessel Journalissa antwerpenilainen muslimiasioita hoitanut virkamies Marij Uijt den Bogaard nimittäin kertoo: "He kertoivat että on oikein myydä huumeita kunhan myy vain ei-muslimeille... He kertoivat että on hyväksyttävää varastaa ei-muslimeilta.... Veljiltä ja sisarilta ei saa varastaa... Naiset, jotka eivät pukeudu huiviin ovat salafistien opetusten mukaan huoria ja heitä kuuluu kohdella huorina."

Jos islamoppineiden - salafistit ovat äärikonservatiivisia muslimeja jotka saavat tukea Saudi-Arabian hallitukselta - mukaan kristityt naiset ovat huoria, Christa Datz-Winterin mukaan ilmeisesti muslimimiehillä on sitten oikeus ja velvollisuus kohdella kristittyjä naisia huorina ?

En väitä, että enemmistö Saksan muslimeista olisi Christa Datz-Winterin kanssa samaa mieltä. Vaikea minun on kuvitella että esimerkiksi marokkolaiset tavalliset ihmiset ajattelisivat noin. Marokossakaan suuri osa naisista ei pidä huivia.

Mutta erittäin huolestuttavaa on, että saksalaisten monikultturistien taholta viestitetään Saksan marokkolaisperäiselle ja turkkilaisperäiselle väestölle, että saatte tehdä mitä haluatte. Anteeksi että me saksalaiset maan matoset olemme olemassa ! Yritämme olla synnyttämästä lapsia jotta emme olisi teitä häiritsemässä !

Saksalaisuus

Olen aina ihaillut muurahaisten, saksalaisten ja japanilaisten kykyä alistua jollekin asialle A - tai jopa kuolla ko. asian puolesta. Siinä on minusta aina ollut jotain kaunista - eri asia onko alistumisessa jotain järkeä. Pitää kuitenkin kysyä järkeä kenen kannalta ?

Asian A kannalta siinä voi olla paljonkin järkeä. Vuonna 1933 - 1945 saksalaiset alistuivat Hitlerin asialle. Se merkitsi käytännössä sekä monen saksalaisen yksilön että koko Saksan valtion tuhoa. Vuosina 1949 - 1990 itäiset saksalaiset alistuivat suurelta osin sosialismin aatteelle. Sosialismi onnistui Saksassa paljon paremmin kuin esimerkiksi Puolassa, koska saksalaiset osaavat paremmin alistua kuin puolalaiset. Nykysaksalainen on ehkä yhtä valmis kuin isoisänsä tuhoutumaan asian A puolesta ? Onko asia A nyt monikultturismi ? En ole varma.

Saksalaisen ihmisen arkkityyppi on preussilainen upseeri, jonka ideaali on lojaalisuus ja totteleminen. Puolalaisen ihmisen arkkityyppi on puolalainen aatelinen (pan), jonka ideaali on kapina.

Alistumisessa Asialle on tietty evolutiivinen selityksensä, jota olen käsitellyt varsin teoreettisesti aiemmin. Alistuminen voi joissain tilanteissa (vrt. muurahaiset) olla valtava voima. Alistuminen synnyttää koordinoidun ryhmän (superorganismin), joka joissain olosuhteissa pystyy ihmeisiin.

Suomalaisen on hiukan vaikea ymmärtää tai arvostaa saksalaisia. Erilaisia kulttuureita on kuitenkin tärkeää ymmärtää, jotta kykenee tulemaan toimeen toisen kulttuurin ihmisten kanssa - tai jotta ymmärtää välttää näitä.

Kun saksalainen ja suomalainen yritys esimerkisi yhtyvät, suomalaisten työntekijöiden on hyvä ymmärtää saksalaisuutta. Tai välttää heitä hakeutumalla muuhun työpaikkaan.

Saksalaiset juristit pitävät naisia ali-ihmisinä ?

Saksalaiset juristit tuntuvat pitävän naisia ali-ihmisinä (minderwertige Untermenschen). Muslimimiehillä on nimittäin saksalaisjuristien mukaan oikeus lyödä vaimoaan eikä vaimolla ole oikeutta vaatia avioeroa. Iltalehti kertoo:

"... saksalaistuomarin mukaan muslimi sai kurittaa vaimoaan." "Tuomarin päätös jättää käsittelemättä marokkolaisen miehensä moneen kertaan pahoinpitelemän saksanmarokkolaisen naisen avioerohakemus kiihdyttää saksalaisia." "Frankfurtilaisen naistuomari perusteli päätöstään sillä, että muslimiperheessä Koraani sallii aviomiehen rangaista vaimoaan. Naisen olisi pitänyt ottaa tämä mahdollisuus huomioon avioituessaan muslimin kanssa." "Saksan tuomariliitto kuitenkin puolustaa jäsentään. Se pitää uskonnon edustamien arvojen huomioonottamista tärkeänä osana oikeudenkäyttöä. Tuomari ei ylittänyt liiton mukaan harkintavaltaansa."¨

Kunniamurhien tuomiot ovat lieventyneet: "Islamilaiset voimat ovat muuttamassa järjestelmällisesti oikeuskäytäntöämme, arvioi tunnettu naisten oikeuksien puolustaja, kirjailija ja päätoimittaja Alice Schwarzer. Hän viittaa muun muassa musliminaisten kunniamurhista veljille ja aviomiehille langetettuihin lieviin tuomioihin."

Onko Saksassa siis lieventävä asianhaara, jos murha on suoritettu suvun kunnian säilyttämiseksi ?

Koko Iltalehden artikkeli on tässä.