EU ja Venäjä

Helsingin Sanomat tuntuu tämän päiväisessä pääkirjoituksessaan olevan sitä mieltä että Venäjän ja EU:n hyvien suhteiden tiellä on ensi sijassa Puolan, Viron ja Latvian halu haastaa Venäjä. Toki Helsingin Sanomat myöntää, että Venäjä toimii EU:n suhteen öykkärimäisesti, ja että sillä on vähemmän hävittävää kuin EU:lla jos suhteet edelleen huononevat. Mutta HS:n viesti tuntuu implisiittisesti olevan se, että EU:n pitäisi taipua eikä ainakaan haastaa Venäjää.

Kun Venäjän yhtyneen energiajärjestelmän johtaja ja Putinin luottomies Anatoli Tshubais on varsin selkeästi ilmaissut että Venäjän päämääränä on vallan kasvattaminen lähialueilla rajavaltioitten suvereniteettia supistamalla, luulenpa että ainakin Viron ja Latvian kannalta tiukka Venäjään suhtautuminen on realistisempaa kuin myötäily. (Katso kirjoitukseni Venäjän uudesta imperiumista.)

Tottakai nämä ovat herkkiä asioita, joita toivoisi mietittävän Suomenkin johdossa realistisesti. Kun ulkopolitiikan johto on ollut sinisilmäisten ääri-idealistien hallussa ja on osittain edelleen (presidentti Halonen), Suomen ulkopolitiikan rationalismiin ei voi täysin luottaa.

Toisaalta sen verran idealismia minäkin haluan että olemme heimoveljiemme puolella emmekä Venäjän.

Poistettu muutama rivi elokuussa 2008