Ns. naistutkimus on tämän päivän natsismia ?

Naistutkimuksen tutkija - erotukseksi naistutkijasta - Tuula Juvonen Naistutkimus-lehden numerossa 3/2007:

”[Darwinin] Sukupuolivalinnan lähempi tarkastelu osoittaa sen elitistiseksi heteromiesten narratiiviksi, jossa ideaalisiksi ymmärretyt sukupuolisuhteet on luonnollistettu projisoimalla ne eläinmaailmaan. Sieltä ne on siirretty edelleen selittämään ihmisluontoa. Vaikka sukupuolivalinnan teoria heijastaakin hyvin oman syntyaikansa ajattelumuotoja, olisi kohtuutonta palauttaa sukupuolta käsittelevä tutkimus yhä uudelleen tällaiseen 1800-luvun maailmankuvaan.”

Rolf Nevanlinnan mukaan Helsingin Yliopiston konsistorissa 30-luvulla suurin osa professoreista tuomitsi suhteellisuusteorian juutalaisena ajatteluna - siis juutalaisena narratiivina.

Kabaree

Liza Minellin hienoimpia roolisuorituksia on pääosa elokuvassa Kabare. Elokuva kuvaa kabareetanssijan ja varautuneen englantilaisen kirjailijan rakkaustarinan 30-luvun alun Saksassa.

Elokuvassa tulee myös esille kahden äärimmäisen maailman - (varsin hedonistisen) individualismin ja (äärimmäisen) kollektivismin värinen ristiriita: Samalla kun kaksi yksilöä käy läpi rakkauttaan Saksan kansa yrittää luoda uudelleen omaa ensimmäisessä maailmansodassa murskattua kansallista identiteettiään. Molemmat yritykset epäonnistuvat pahasti.

Elokuvan tekijät ovat tavallaan yksilön puolella yhteisöllisyyttä vastaan, mikä on tietysti luonnollista koska yhteisöllisyys tässä tapauksessa merkitsee natsismia. Elokuva tulkitsee kuitenkin 30-luvun alun Saksaa niin, että se antaa tilan toisenlaisellekin tulkinnalle. Yhteisöllisesti sykkivämpään sydämeen tekee suuremman vaikutuksen kuin kahden yksilön keskustelu siitä pitäisikö sikiö abortoida vai ei tai ollako homoseksuelli vai heteroseksuelli.

En kuitenkaan halua olla tuossa joukossa. Pidän liikaa kulttuurien diversiteetistä enkä halua muille ihmisille turhaa kärsimystä.

Mutta ehkä kaikki saksalaisetkaan eivät halunneet - jotkut ajautuivat mukaan tuohon joukkoon. Samoin kuin venäläiset nuoret ajautuvat Venäjän äärikapitalistisen kokeilun jälkeen putinilaiseen fasismiin.

Tässä on muuten hyvä kuvaus elokuvan taustoista.

Claus von Stauffenberg - fasismin vastaisen vastarinnan marttyyri ?

Saksalaisten viime aikoina yrittäessä luoda uudelleen positiivista saksalaista identiteettiä he ovat luoneet katseensa saksalaisiin sankareihin, jotka ovat taistelleet totalitarismia vastaan. Kreivi Claus Philipp Maria Graf Schenk von Stauffenberg - Hitlerin vastaisen salaliiton ehkä keskeisin hahmo ja mies joka vei pommin Hitlerin huoneeseen - on valittu tällaiseksi sankariksi. von Stauffenberg on oivallinen sankari myös siksi että hänet teloitettiin eli hän oli myös "vastarintaliikkeen" marttyyri.

Ainoa ongelma von Stauffenbergissa on että hän ei ollut demokraatti. Päinvastoin hän oli aristokraatti ja upseeri - autoritäärinen tai kuten nykyään sanottaisiin äärioikeistolainen.

Aristokraattien viha Hitleriä kohtaan ei ilmeisesti johtunutkaan siitä että Hitler oli anti-semiitti tai siitä että Hitler oli autoritäärinen. Viha johtui siitä että Hitler halusi murtaa säätyvallan Saksan armeijassa - tuoda kansanmiehiä upseeristoon ja vähentää aateliston valtaa Saksan armeijassa.

Hitler onnistuikin murtamaan aateliston vallan Saksan armeijassa ja tekemään Saksan armeijasta Euroopan suurista armeijoista kaikkein tasa-arvoisimman. Kuten aikaisemmassa postauksessani totesin natsi-Saksan armeija onnistui erittäin hyvin luomaan organisaation jossa armeijan rivisotilaat luottivat esimiehiinsä ja esimiehet saattoivat luottaa miehiinsä. Verrattuna ensimmäiseen maailmansotaan jolloin Saksan armeijan upseerit olivat aatelisia, natsi-Saksan alin upseeristo jakoi saman sosiaalisen taustan ja ajatusmaailman kuin rivisotilas. Sotaonnen kääntyessäkin saksalaiset joukko-osastot kärsivät suht vähän rintamakarkuruudesta - päinvastoin kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Sotilaat hoitivat tehtävänsä ilman että jokaista asiaa piti erikseen käskyttää.

von Stauffenbergin ja muitten salaliittolais-upseerien teon taustalla ei siis todennäköisesti ollut ainakaan pelkästään totalitarismin tai anti-semitismin vastustaminen - vaan suuttumus feodalismin viimeisen linnakkeen rapautumisesta. Lopullinen päätös Hitlerin murhaamisesta johtui sitten ilmeisesti Saksan sotamenestyksen romahtamisesta.

Toisaalta esittämäni kuva von Stauffenbergista voi olla hiukan liian kyyninen - von Stauffenbergin etääntymiseen Hitleristä vaikutti ilmeisesti myös natsien raakuudet mm. juutalaisia kohtaan kristalliyönä 1938 ja Itä-Euroopan juutalaisten tuhoaminen Saksan hyökätessä NL:oon vuonna 1941. Toisaalta myös von Stauffenbergin demokratian vastaisuus oli erilaista kuin natsien demokratian vastaisuus - se oli eliitin uskoa siihen että kansa ei ole kykenevä johtamaan maata. von Stauffenbergin demokratian vastaisuus oli enemmän feodalismia kuin fasismia.

Toisaalta kuva voi olla myös liian siloitteleva: von Stauffenberg oli pitkään Hitlerin puolella. Hän oli tyytyväinen Hitlerin valtaannoususta ja vasta myöhemmin tuli kriittisemmäksi Hitleriä kohtaan ja lopulta asettui Hitleriä vastaan.

Lähteet:

1. Saksankielisen Wikipedian artikkeli von Stauffenbergista.

2. P. J Richerson and R. Boyd, The Evolutionary Dynamics of a Crude Super Organism. Human Nature, 10: 253-289, 1999

Hierarkkia - monimutkaisen organisaation vättämätön paha

Kun yhteiskunta kasvoi keräilijä-metsästäjä-yhteiskunnasta monimutkaiseksi maatalousyhteiskunnaksi, yhteiskuntaan syntyi hierarkkia. Oleellista hierarkian toimivuudelle missä tahansa organisaatiossa (yritys, armeija tms.) on kuinka hyvin alaiset arvostavat esimiestään ja kuinka paljon esimies voi luottaa alaisiinsa. Jos molemminpuolinen arvostus ja luottamus vallitsee ja esimiehet jakavat samat arvot kuin alaiset, organisaatio toimii tehokkaasti. Muussa tapauksessa tarvitaan jatkuvaa kontrollia, raportointia alhaalta ylöspäin ja yksityiskohtaista käskytystä jokaisen tehtävän suorittamiseksi. Tällaisessa tilanteessa alaiset kokevat johtajuuden usein epäoikeudenmukaiseksi. He purnaavat ja jopa kapinoivat.

Israelilianen tutkija van Creveldt on havainnut että natsi-Saksan armeija onnistui erittäin hyvin luomaan organisaation jossa armeijan rivisotilaat luottivat esimiehiinsä ja esimiehet saattoivat luottaa miehiinsä. Verrattuna ensimmäiseen maailmansotaan jolloin Saksan armeijan upseerit olivat aatelisia, natsi-Saksan alin upseeristo jakoi saman sosiaalisen taustan ja ajatusmaailman kuin rivisotilas. Sotaonnen kääntyessäkin saksalaiset joukko-osastot kärsivät suht vähän rintamakarkuruudesta - päinvastoin kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Sotilaat hoitivat tehtävänsä ilman että jokaista asiaa piti erikseen käskyttää. Natsi-Saksan häviö sodassa johtui muista syistä kuin armeijan tehokkuudesta - ilmeisesti siitä että resursseja oli paljon vähemmän kuin amerikkalaisilla ja venäläisillä.

Lepo ! Hymyilkää !

Ihmiset ovat aina tehneet pahojaan. Mutta jokaisen on otettava vastuu omista teoistaan.

Sen sijaan ihmisen ei tarvitse ottaa vastuuta isoisänsä tekemisistä. Saksalaiset eivät ole vastuussa siitä että heidän isoisänsä tai isoisiensä isät tappoivat miljoonia juutalaisia. Joskus alkaa tuntua että saksalaisten itseinho alkaa saavuttaa jo narsismin asteen. Tekee mieli jo sanoa:

Ketään ei kiinnosta enää teidän Auschwitzinne. Älkää vaivatko meitä asialla. Eikä teillä ei ole narsismissanne oikeutta vaatia meitä poistamaan esimerkiksi hakaristeja meidän kunniamerkeistämme, Kalevalan kuvituksista eikä muualtakaan.

Eivät kiinalaiset, kroatialaiset, serbialaiset ja venäläiset ota vastuuta (iso)isiensä teoista. Eivät he vaadi meitä koko ajan kuuntelemaan juttuja Srebrenicasta, Mostarin tiestä tai Siperian kuolemanleireistä. Tai miljoonista ja miljoonista kiinalaisen kommunismin uhreista.

Voisi jopa sanoa, että ei haittaisi vaikka he hiukan miettisivätkin mitä heidän isänsä ovat tehneet. Ei oikeastaan haittaisi että he harjoittaisivat hiukan itsekritiikkiä. Ei ollenkaan haittaisi että he oppisivat jotain historiasta.

Mutta saksalaisten narsistista itseinhoa en jaksa enää kuunnella:

Lepo ! Hymyilkää jo koko asialle ! Olivat ne aika veijareita ne natsi-isoisoisänne !

Sanon tämä ihan vain siitä syystä, että jos joudun kerran teidän kanssanne nyt olemaan tekemisissä, en kestä teidän huumorintajuttomuuttanne enkä narsistista itseinhoanne.

Rekisteröityjä lesbopareja on 86

Rekisteröityjä saman sukupuolen parien lapsiperheitä on Suomessa 86. (Lähde: Vaaka vaaterissa? Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2006. Tilastokeskus. )

Olenko ainoa joka on lehtiä lukemalla saanut kuvan että lesboparien lapsia on todella paljon. No ehkä lesbopari on vasemnmistoliittolaisille, feministeille ja naistutkijoille samaa mitä sinisilmäinen ja vaaleatukkainen pohjoisen rodun edustaja oli natseille.

Ideaali. Parisuhteen ideaali. Ideaalinen lapsen kasvuympäristö.